Seinäkellon startti

Kesä loppuu tänään, työ alkaa, ja syys. Ei sada, +14.9C. 117-vuotias seinäkello on elokuussa toisensa jälkeen aina vain vaikeampi saada käymään, saati että ajassa.

Lomamatkan viime taipaleella yökortteerin Könniläinen ei enää käy, mutta kusinaru siinä sentään toimii. Aamuyön pimeydessä se, joka kävi tyhjentämässä rakkonsa, nykäisi tuosta kellon kyljessä olevasta narusta, jolloin muu väki kuuli, plim-plim-plim, että kolmehan se vasta on ja tiesi, että pari tuntia vielä ehtisi maata.

Sellaista sitä tänään tarvitsee tässä huushollissa niin vaimo kuin sen kusinarua vetäisevä puolisokin.

Narua nykäistessä ”plim-plim-plim-plim-plim-plim”.

Matkaan, hopea! Syksy 2017 on avattu.

Aamun kuva (-aLii- 29.7.-17): Peltolan luomutilan (Mänttä-Vilppula) Könniläisen kusinaru kertoo isoisän olkihatun viestin

Mirror Travel

29.6.-29.7., sarjamme viides yritys peilata sielujamme maailmamme peileihin on koettuna sekä omissa sieluissamme että Teidän, hyvät vieraani APK:ssa, käytössänne.

Kuudessa vuodessa kolme ihmistä liikkui autossa liki 400 matkatunnissa noin 40000km, laivalla lisäksi viidesti edestakaisin Saksan Travemündeen ja sieltä ”mantereen syövereihin”.

Koska dieselautot ovat joutumassa lahtipenkkiin (pienhiukkaset ja typen oksidit), yksi tieto on lisättävä: autojeni moottorien stop-start-järjestelmä (mm liikennevaloissa) on noiden 40 000 km:n myötä vähentänyt hiilidioksiinipäästöjä, jos autotehtaan mittariin on luottaminen, n 40kg. Vertailuksi sopii, koska kerran yövyimme Michelinkaupungissa (Clermond-Ferrand, F) tänä kesänä, sakko- ja vesiliirto-ongelmien välttämiseen (4 mm kulutusurat!) tarvittavien uusien renkaiden valmistamisen Euroopassa aiheuttama ylimääräinen hiilidioksidipäästö: 9 000 000 000 kg. (Lähde: Michelin).

Suo siellä, vetelä täällä.

Dieselöljyn keskimääräinen kulutus noiden matkojen aikana on ollut 4,8l/100km.

Kiitos seurasta, vieraani Arktisessa puskurikapasiteetissa.

Matka on peili olevasta – 180 astetta väärässä?

(kuva Antti Liikkanen 28.7.,  Mäntän taidemuseo Göstan yhdyskäytävän ikkunoiden peili heijastaa vasemmalla kolmehenkisen seurueemme viimeistä edellisen matkapäivän iltana)

Valtavan iso kiitos matkatovereilleni, Tuija ja Hilkka. Minä vanhenin ”Kahden taidehistorioitsijan kanssa Euroopassa”-taipaleellamme kuusi vuotta, mutta Te taisitte viisastua vieläkin enemmän. Ainakin prosenteissa.

Hammas – The Tooth

Pohjoiseen, Ylämaihin mennessä sää muuttuu talvisemmaksi, yötkin ovat jo pimeitä. Lauantain aamuherätyksestä vastaavat klo 06 alkaen pihakukko, 07:45 sateisen yön ilmeisesti suututtama kurkipariskunta majapaikkamme pellolla.

Viimeiset kymmenen vuorokautta olen taistellut hammassäryn kanssa. Se on aika vaativa haaste. Buranan, kipuhelvetin ja kivuttomien tuntien ”ei-kenenkään maa”.

Matkamme viimeinen yö ei muodostu poikkeukseksi.

Ihana, upea Mäntän kuvataide, vieläkin upeampi Tornihuone Peltolan luomutilan saunanlämmityksen seestessä ja sieltä se tulee kuin veitsellä leikattu lekan isku!

Matkakumppanit kuorsaavat autuaasti ja minä odotan 900 mg:n ibuprofeiinin armahduksen realisoitumista.

Kyllä: matkailu avartaa, jo vain se sen tekee.

Kun lauantaina iltamyöhällä peruutan kotisoppeeni, tiedän taas enemmän ja luulen vähemmän. Mutta vasta maanantaina, viimeisenä vapaapäiväni loppuvuoteen, tohdin kilauttaa odontologi-naapurilleni.

Sitä ennen, ymmärtäkää viestieni vissi alakulo…

aamun kuva (-aLii- 20.7.-17, Baskimaa): Clutch ja Tooth taistelevat tilasta kapasitoijan alaleuassa

Tarina

Sumujen Suomi on vastassa heti aamusta, kun lähdöstämme on rapea kuukausi.

+15C, Utsjoella sekä helleraja että lohi Tenosta ovat rikkoutuneet.

Kuuden vuoden vaelluksemme, ”Kahden taidehistorioitsijan kanssa Euroopassa”, on perinteistä päätöstään vailla valmis.

Taka-Niipperi, Mänttä, eläintarha kurkineen ja pakittaminen kotipihaan kun professori ensin on jätetty Rovakadulle.

Seppo Heikinheimosta (r.i.p.) tuli tämänkertaisen 7000 km:n kurvailumme taustaväri, uuden Maammekirjan ja Hararin ”Sapiens”-kertomuksen ohella.

Teemana viime talven mittaan miettien oli kelttien ja baskien opetuksia, joille löytyikin vahva kate ja kattaus.

Juuremme ovat taas hiukan tutummat, mutta laajuudessaan toisaalta mykistävämmät: hiukan opimme, mutta aika lailla enemmän nöyrryimme sen osan eurooppalaista historiaa äärellä, joka ei ole omaksuttavissamme tässä ihmisen elämässämme.

Voi olla, että tämä nyt oli tässä. Laivalla Travemündeen, autolla kohteisiimme ja samalla laivalla Mäntän kautta kotiin kuuden vuoden aikana rikasti meitä elämän loppuvaiheen ihmisiä, mutta mitä tämän jälkeen?

Ihmiset, ystäväni Arktisessa Puskurikapasiteetissa, älkää oppiko vaan jatkakaa omilla matkoillanne omissa Alanammoissanne ja Tenojoillanne.

Yhtä pyydän: kertokaa niistä retkistä niinkuin Uudessa Maammekirjassa, Heikinheimon Mätämunan muistelmissa ja Hararen Sapiens-teoksessa kerrotaan.

Oma osuuteni, 3500 päivitystä Arktisessa Puskurikapasiteetissa, on tämän retken osalta loppusilausta vaille valmis, mutta meidän tarinankertojien matka on päättymätön.

Eikö niin?

Vesihaudan kohdalla

Lämmin päivä vaihtui sateettomaan iltaan, mutta jälleen kerran Bremen petti. Edellisellä kerralla ”aasi, koira, kissa ja kukko” lauloivat ivalaulunsa (Bremenin soittoniekat, kts Grimm) jo kylän rajalla, mutta tällä kertaa Roland, baskien Kaarle I:n aikana n 700 jKr tappama,tuhosi automme takalasin:

”Ei koskaan enää Bremeniin”, päätti triomme. Nyt lopullisesti. Viime kerralla murtui olkapää, nyt siis tonnin autonklasi.

Laiva sentään odotti ”Skandivavian Kaj” ja kapteeni lupaili, ettei Putinin jo vanhentunut ”Uus-Kursk” upota kuin korkeintaan itsensä.

Kahdella taidehistorioitsijalla ja minulla on aikaa tänään kokonainen merellinen, sinileväinen ja kahden kaasuputken päällinen päivä miettiä kuuden vuoden projektimme nordstriimausta, lähteenä mm toimittaja Mykkäsen analyysi ainoasta ja oikeasta EU-päättäjästämme, jonka tehtävä on kantaa vuorenvalloittajan värkit Everestin huipulle.

Että sellaisia Sherpoja torstain aamulle.

Aamun kuva (-aLii- 26.7.-17): perssieeseen ammuttu DatSun

Nietzchen oikeinkirjoitus

Tiistain ajan St Esther edelleen kostutti seuruettamme, mutta ei estänyt minua tutustumasta nykyisen valtiokäsityksen juuriin, jotka löytyvät pikkuruisesta Münsnterin raatihuoneen salista ja pätevät edelleen, sanoivatpa Putin, Trump, Sipilä, Orpo tai Tuomas Pöysti mitä tahansa (Jacce Södermanilta kannattaa kysyä niin kauan kuin hän vielä on vastausvoimainen).

Münsterin kymmenen vuoden välein toistuvan kuvanveistoptojektin (viides) sateisesta puistosta bongaan Halla-ahon ja Heikinheimon miettimästä Nietzchea ja sanskriittia sateenvarjojen alta: ”Aika velikultia” sanoisi Pohjantähden Väinö Linna, mitä lie sanoisi Veijo Meri (”Huonot tiet, hyvät hevoset”).

Löysimme myös katedraalista lempipyhimyksemme (St Paulin katedraali, yli viisimetrisenä, sauvan tuella vaeltava Pyhä Kristoforos, Jeesuslapsi harteillaan). Kristoforos suojaa äkkikuolemalta ja on matkustajien ja pyhiinvaeltajien suojelija. Tämänkertainen jätti on vuodelta 1627.

Alkaa olla yhteenvedon aika, ystäväni. Kuudessa vuodessa pyhiinvaelluksemme Euroopan ytimiin taitaa olla jo loppusuoralla. Vesihauta ohitetaan torstaina (Itämeri, M/S Finnmaid).

Kuitenkin vielä keskiviikon nimiin edessämme ovat Bremenin soittoniekat, Roland ja raatihuone. Kaikkea eivät siis liittoutuneet 1943-45 tästä maailman yliopistojen kärkikymmenikköön ulottuvasta tiedeihmeestä ole kivikauteen pommittaneet.

Tai sitten täälläkin, ei Trumpin Amerikassa, tuhkasta nousee Fenixlintu.

Kuva (-aLii- 25.7.-17): Halla-aho (alive) ja Mätämuna-Heikinheimo (r.i.p.), vas. sateenvarjojen suojassa pohtivat  Nietzchen kiven (Nietzches Rock, Justin Moterly, 2017), oik, arvoitusta sanskriitin kielellä

Back to Germanian Borders

Esteri-jumalatar on nyt seuralaisenamme siirtyessämme Mersu-kylästä Eau de Golognelta lemuten kolmanteen ympärysvaltojen 70 vuotta sitten kivikauteen pommittamaan kylään, jossa veitseä kutsutaan ”das Puukko”-nimellä (kts 30-vuotinen sota ja Münster sekä täällä 1648 solmittu Westfalenin rauha: ”Poikani, kunpa tietäisit, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”/A. Oxenstierna)

Kuten edellä olen jo maininnut, nuo keltit ovat kuin Sherwoodin tai gallialaiskylän väki. Ukrainasta Dubliniin, Germanian etelärajalta (Reeberbahn) Hannibalin norsujen hoodeille. Venäjäpakotteista Brexit’iin, IRA’sta ETA’aan ja Punaiseen Dannyyn, single malt’ia unohtamatta.

Germaanit asuivat näiden asterixien aikana Skånessa ja Jyllannissa (Kurt Wallader, Jussi-koira ja Linda-tytär, røda pølser med danska smørrebroed). Vasta tuo eilen kertomani Alesian taistelu loi Bismarckille, Wilhelmille, Hitlerille ja Mussolinille sen elintilan, jonka rauniota Stuttgartissa, Kölnissä ja Münsterissä eilisen mittaan mietimme: tuhkasta nousee Fenix-lintu, kuten Alvar-Aallon poronsarvikaava-alueella tavataan hokea.

Koskettava tilanne oli se, kun seisoimme Köllner Domen kulta-arkun äärellä miettimässä sitä, kuinka Pyhä Helena, Konstantinus Suuren äiti, on saattanut löytää Casparin, Melciorin ja Balthasarin luut yhdestä paikasta, kun Pyhän Kirjan mukaan kukin poistui Betlehemistä eri teitä välttääkseen Herodeksen miekan (kts myös Tiernapojat: kuinka sen pitää rukoileman…).

Tähänkö me luotamme vai Lutheriin, mustepullolla piruja viskovaan antisemiittiin joka muutti aneet nykyisiksi kirkonkymmenyksiksi (Rovaniemellä 1,25c/vero-€).

Kuva: Taidehistorioitsijat keppihevosilta oppia saamassa (-aLii- 24/7 MMXVII)

HALLSTATT 1.0

Navigaattorin ”lyhyin reitti’-asetuksen ohjaamana siirryimme 100 pikkukylän 30km/h kautta 396 km:n taipaleen Saksan Mercedes Benz – kaupunkiin kahdeksassa tunnissa, +25C.

Tässä yhteydessä vakava varoituksen sana. Ranskan paikallis- ja kokoojatiestöllä on paljon tiensuuntaisia jopa kymmeniä metrejä pitkiä liikenteenjakajia, joista osan kohdalla on 70/90 km/h-rajoitus. Nuo liikenteenjakajat ovat n 10cm:n korkuisia. Jos sellaiseen shigaaniin osuu ”satanen lasissa”, se on menoa. Vähintään pyörä ripustuksineen hajoaa tuhannen päreiksi, enimmillään auto pyörii pitkin peltoja airbagit räjähdellen. Cave!

HALLSTATT (Itävalta) kuvaa koko Keltti-landiassa monituhatvuotista tarinaa, joka osiltaan vieläkin jatkuu ja johon liittyy yksi ”jos-historian” tärkeimmistä hetkistä: v 390 eKr.

Asiaa aloimme miettiä Vix’ssa, Mont Lassois’n vuoren huipulla, Seinejoen latvoilla. Vuoren juurelle on haudattu kelttikoristeita, hiton iso viinileili  ja kaunis prinsessa n v 500 eKr.

Vain hetki tuon jälkeen keltit ryöstivät Rooman ja jälkiselvittelyissä heidän päällikkönsä Brennius, sen sijaan että olisi hyvän tavan mukaan tappanut tappion kärsineet, ryöstikin vihollisilta – voi voitettuja – heidän kultansa ja kunniansa huudahtaen miekkaansa punnuksena vaa’assa käyttäen

”VAE VICTIS”

Nolatut roomalaiset siis jätettiin tappamatta. Seuraukset olivat kauheat

Koko hieno ja mahdollisuuksia sekä demokraattista ja solidaarisesti maailman sivistynyttä rauhaa takaamaan varmasti potentiaalisesti  kyenneet maailman toivot menetettiin Caesarin julmaan kostoon reilut kolmesataa vuotta myöhemmin.

Gallian tuho sinetöitiin Alesiassa 52 eKr ja heidän nuori johtajansa tapettiin 35-vuotiaana ja se oli siinä.

Sivistynyt Eurooppa menetti tulevaisuutensa, joka olisi ollut sävyisä, empaattinen ja tasa-arvoinen kuin Buddhan päiväuni.

Tilalle saatiin Galicula, Nero, Napoleon, Bismarck, Hitler ja Trump.

Aamun kuva: (-aLii- 22.7.-17): ”Se ihana asterix-etoksinen keltti”

Vercingetorixin finaali

Yöllä satoi +23C. Sunnutaiaamu valkenee raikkaana hotellissamme, joka kolmelta hengeltä maksaa 77€. Talo isäntineen, leikkisine leijonanmetsästäkoirineen ja loisteliaine aamiaisineen on kuin Agatha Christien tarinoista. Taustalla aamiaisella soivat vaimeasti J.S. Bachin Brandenburgilaset. Elämä selvästi on eräässä huippukohdistaan. (Sylvia-hotelli Chântillon s/Seine, älkää ajako ohi 😇)

Keltit ovat homo sapiensin eurooppahaara, joka piti vuosituhansia toisistaan erossa välimerisen antiikin ja lähi-itäisen jumaluuden pohjoisesta narratiosta, välillä myös yhdistäen ja assimiloiden.

Ukraina (silkkitie!), Balkan (antiikin mytologia), Iberia (huom baskit) antoivat kelteille mahdollisuuden, jonka Caesar viimeistään tuhosi. Kelttien kullalla kiilloitettu tarina loppui julmasti v 52 eKr.

Sitä ennen niin golf, irkku/skottiwhiskey kuin Hadrianus Wall’kin takasivat, että Stonehenge ja druidit sopivat elokuvakäsikirjoitukseen: ”Taistelu Galliasta” (2001), Max von Sydow

Kun tänään lähdemme todistamaan Hallstatt-kulttuurin kelttitasa-arvon rautakauden (1200-475 eKr) naisellista olemusta, arvaan että alamme lähestyä taipaleemme ydin-aluetta: Kiinasta Irlannin läntisimpään kolkkaan

Kerron kyllä, pysykää kuulolla.

kuva (-aLii- 22.7. -17) : Silbury Hill, 6000 eKr

 

Sinikelttinen puolue rp

Ukkosta pukkaa Ranskan Clermontissa, jossa sankareita ovat Vercingetorix ja Macron ja hänen ihana vaimonsa, eivät Brutus-Halla-aho petettyine vaimoineen saati isänsä pettänyt Marine Le Pen.

Perustimme kuitenkin Soinin psykiatrivaimon kunniaksi uuden puolueen, vaikkei Timo ole ymmärtänyt ”Kyösti-Kallio”-viiksiä kasvattaakaan. Vielä.

Annoimme paikallisessa Kelttimuseossa puoleelle sen ansaitseman nimen ja kuvankin. Sininen on väri, jolla muinois-Soinit ja -Fennanderit itsensä identifioivat, ei punaviherkupla tai Niinistön ties minkävärinen Lennu.

Mielestämme kelttien kulta-, diskuteeraus- ja oikeudenmukaisuus- (kts Wahlroos, Nalle&Buntta) pitoinen historia on ollut riittävän tärkeä opeteltavaksi,

Jatkamme vielä huomenna kelttinaisten parissa (kts Niilo Aikio: ”Tanssi paholaiselle”), jotta kuva eurooppalaisuudesta vähän enemmän ja tasa-arvoisemmin tarkentuisi (Chatillon sur Seine, kelttinaisen hauta Vixissa).

 

Kuva: Kelttien ent perussuomalaiset (nyt ”Sinikelttiset”) ovat saaneet nimensä tavastaan maalata itsensä ja ohjelmansa siniseksi (Historialehti 4/2015, s 16)