Julkisen sanan neuvoston langettava päätös

Käväisin siis katsomassa elokuvan, joka on kielletty alle 50-vuotiailta eikä tee yli 50-vuotiaita onnelliseksi. Yates & al: Revolutionary road.
Minulta saa viisi tähteä, vaimolta kolme.
Palaan asiaan yön nukuttuani.

* * *

Olen viikon aikana kahdesti käynyt Stratford-upon-Avon´ssa.

Kummallakin kerralla – Macbeth, Teatteri Eurooppa 4 – olen seurannut, kuinka valta, elintila, luottamus ja raha käyvät ihmisten välityksellä leikisti taistoaan.

Psykiatrina olen samaa asiaa opetellut TV-1:ssa Terapia-sarjassa, joka alkoi kuluneella viikolla (ti ja to, klo 22 maissa).

Tänä aamuna Lapin Kansaa lukiessa ja aamuhartautta kuunnellessa – helluntailainen tällä kertaa – viikko sai täyttymystään.

Lehdessä kerrotaan, että Julkisen sanan neuvosto on antanut langettavan päätöksen siitä, että toimittaja johtaa kirkkovaltuustoa ja kirkkoherra kirkkoneuvostoa.

Vieläpä Inarissa, joka on maailmana jossain Ultima Thulen ja Petronellan huorahuoneen välimaastossa.

Antakaas kun vähän selitän: Julkisen sanan neuvosto on entisen maikkaripomon johtajan edeskäymä kööri, jolla ei ole valtaa, mutta on kuluja ja nopeasti rapautuva kunnia sekä muuntuva maine. Moni puheenjohtaja on saanut jo tarpeekseen.

Kirkko on arkkipiispan, paavin jne johtama yhteisö, jolla on tuloja ja valtaa, mutta ei juuri menoja – itse tarkoituksestaan. Onneksi suuri osa kirkon menoista on laupeudentyötä jäsenkorttia kysymättä, mutta…

Demokratia on järjestelmä, jossa hölmöt äänestävät ahneita päättämään asioista, joita saidat eivät tottele ja suurin osa kansasta rikkoo.

* * *

Teatteri, mm Q-teatteri, Teatteri Euroooppa 4 tai Maxim II kertovat sitten tästä tarinaansa. Stratford-upon-Avon´issaan.

Kirkkovaltuuston puheenjohtajan kuuluu asettaa suitset kirkkoneuvoston puheenjohtajalle, jonka kuuluu totella vain Jumalaa ja kärsiä ristillä vaieten.

Tätä asiaa Stratford-upon-Avon´ssa Warwickshire´ssa saa käsitellä ja Wiljamissa: kahdeksan vakavaa naista ja miestä, eilen klo 19-21.15, loppuunmyyty.

Ja me – yleisö – saamme tästä asiasta, vallasta ja sen sokaisevasta vaikutuksesta nauttia thalian palkeilla. Kärsiä IRL.

* * *

Tänä iltana menen Revolutionary Street – elokuvan katsomaan, JSN JLS.
Kerron sitten.
Kate Winslet, Leonardo DiCaprio: ”Ajoi jäihin Titanikki…”

Sam Mendesin ohjaama, Richard Yatesin kuuluisaan romaaniin perustuva Revolutionary Road on tarina nuoresta pariskunnasta, joka yrittää löytää elämälleen sisältöä yhdenmukaisuutta suosivalla 50-luvulla. Tuntien olevansa ansassa sovinnaisessa yhteiskunnassa, he haaveilevat uskomatta haaveisiinsa samalla kun valheet ja itsepetokset kasvavat kohti katastrofaalisia seurauksia.
Pääosissa: Kate Winslet, Leonardo DiCaprio

* * *

Muuten siellä Inarissa, jonka toki tunnen aika hyvin, on Petronellasta jäljellä vain ravintolaksi itseään kutsuva tönö ja vallasta vrs vastuusta käydään taistoa, joka muissakin maan ja maailman kunnissa on kovasti tuttua. Sanoi Hyvärinen ja hänen neuvostonsa mitä vaan.

Tai Augsburgin – vaimikäseoli – kirkolliskokous (joka päätti, että naisellakin on sielu – mahdollisesti, JLS).

* * *

Mitä edelläoleva tarkoittaa: teatteria, of course!

Kun Takkula europarlamentissa säätää 80% suomalaisia velvoittavista laeista, on itsestään selvää, että hän valittaa, jos lakia tuomioistuin häneen tai Maalaisliittoon soveltaa.

Seurujärvi, myös puolueesta joka nojaa Ramattuun ja lakikirjaan, Inarista, säätää sen loput 20%. Valitan, sanoo Janne!

Yhteensä tuo 80 + 20 % muuten tekee 100% (vain NKP:n kannatus, samoin Pohjois-Korean kollegoiden, kannatus on/oli yli sen).

Ei ole laki säätäjiään varten, eikä Maalaisliittoa.

Mua ennen syntynyt, myös jälkeheni jää”…ei edelleni. Laki.

Kirkkoherra ja lääninrovasti on sitoutunut, samoin Takkula ja Seurujärvi, mutta Wibeliuksen tai toimittajan puoluekanta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossani. Ei myöskään Rovaniemen hallinto-oikeuden jäsenten (ent lääninoikeus).

Asiasta liikkuu tosin huhuja.

Lautamiehiä (sd, kok, vasL, PerSu, KD, kesk, sit) ei hallinto(läänin)oikeudessa ole. Ei ole niin rikos, että niitä tarvittaisiin. Se on niin poliittinen, että niitä tarvittaisiin.

Siksi niitä ei _siellä_ ole.

Sen sijaan Takkula ja Seurujärvi ovat.

Rovaniemen ja Inarin kunnanvaltuustoissa.

Kunnes KHO (Korkein hallinto-oikeus, sit?) asiasta päättää.

Paljon melua tyhjästä”; esitykset Warwickshire, 17. vuosisadalla.

Kts myös Jaan Kross:

Uppiniskaisuuden kronikka”.

Ruoka kallistuu/kallistui/ei halpene

Kaikki vastustaa, saha yksin puoltaa (Hannu Takkula, KD, kesk):

Europarlamentaarikko Hannu Takkula (kesk) joutuu jättämään Rovaniemen kaupunginvaltuuston. Rovaniemen hallinto-oikeuden mukaan hän ei ollut syksyn kunnallisvaaleissa vaalikelpoinen, kertoo Verkkoapila.fi.”
Tervetuloa vakipaikalle valtuustoon, Pertti!

* * *

KELAlta (kansaneläkelaitos) puuttuu todella paljon rahaa. Niin paljon, ettei millään hallituksella tai kansalla ole kykyä aukkoa paikata.
Niin sitten KELA nimetäänkin uudelleen: virtuaali-KELA.

Nyt siltä nilsiäläisen ortodoksilääkärin johtamalta kupariläävältä Nordenskjöldinkadulla (sama, minkä varrella on HIFK:n halli) puuttuu pian 800 miljoonaa enemmän. Mutta sitä varten on ruoan arvonlisävero, jota voidaan korottaa. Ja energiavero. Ja muut työnantajamaksut. EK huutaa: Heleijaa!

Eduskuntavaalit kun ovat vasta 2 vuoden päästä ja Cronberg luovuttaa paikkansa Sinnemäelle.

Politiikassa ei tarvita Cronbergia. Hän nimittäin huomauttaa jatkuvasti ikävistä asioista, kun Sinnemäki lupaa hyviä asioita.

Aamun radiohartaus on huono, mutta musiikkivalinnat aika laadukkaita.

Voin lähteä siis tekemään kellon ympäri ja vähän pidempään duuniani, jossa on näkyvillä kaikenlaista.

Tappara ja peitsi käteen ja ”Tulta päin”!

Päivä saa kruununsa illalla: Teatteri klo 19, joku nelonen sen nimessä, kiertää, kiertää, kiertää – ja lopulta pysähtyy. Kansankadun Unionilla.

* * *

Koska Liisa Jaakonsaari on demarien EU-vaalikärki ja suhtautuu myönteisesti NATOon (ei siis Tuomioja, Juhani Suomi tai minä), annetaan hänelle työrauha. Kalevakin sitä edellyttää. Ei Juhani Suomi, Tuomioja, mutta minä. Ja Takkula antaa ruhtinaallisesti tilaa, vai?

Sillä välin: Lukekaa McCarthyn Tie ja Yatesin Revolutionary Street.

Miksi?

Siksi, että kumpainenkin kertoo erittäin merkittävän tarinan. Toinen tuhkasta ja toinen tuhkassa. Avioliiton, länsimaisen yhteiskunnan, Yellowstonen ja Pariisin tarinan. Isä-poikasuhteen sadun.

Lisäksi Titanicin pääosan esittäjät näyttelevät toisen noista kirjoista rainassa, joka tänään saa ensi-iltansa Suomessa.

* * *

Masa avec (= Raila) oli aamulla laittanut ulkovaatteet päälleen ja matkusteli Ukkoherralta kohden Poria. Oikein turkishattu päässä.

Happy landings, takaisintuloa kammitsoinee Finnair ja sen pilotit. Mutta pääseehän sieltä junalla. Jos pääsee.

Mie se vaihoin Finnskin piletit Bryssel– tai Kalakukko-Airways-tiketteihin. Varmuuven vuoksi.

Hauskaa perjantaita, Juhani Suomen seurassa, Suomen edestä!

* * *

Toistan allemerkityssä linkissä ”aivan aluksi…” otsikolla ”Autolla Ouluun” eilisen ehdotukseni siitä, miten geriatrinen läheis-välittäminen voitaisiin maassa – KELAn piikkiin tietenkin – laadukkaammin tuottaa:

http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/

Päivän lopulsi kuopus joutuu kotiarestiin, vanhemmat teatteri Eurooppa 4:een ja sitten koko kööri valmistuneen remontin sallimissa rajoissa….saunaan.

29.1.

Garah Landes on Steinway & Sohn ynnä Griffesin kimpussa aamutuimaan Radio Yle 1:ssä, kun taas minä olin vuosi sitten pirun kipeä ja sää kymmenen vuotta sitten pirun kylmä.

Onneksi Landes soittaa intohimoisesti ja Griffes säveltää.

Tähän aamuun ei kohta alkava Vivaldi sovi, ei alkuunkaan.

Sitä nyt kuitenkin on sitten kärsittävä – ennen kuuden uutisia.

* * *

Nyt on -5,5C, mutta 10 vuotta sitten Käyrämön baarin kohdalla Fiatin mittari näytti -55C ja vuosi sitten kotisairaalan INR-mittari kilahti pohjaan.

Nyt on harvinaisen rauhallinen ja uutisköyhä aamu, joten otan punaisen autoni ja vaimoni käväistäkseni Oulujoen – Merikosken – rantamilla ja appiukkoa tapaamassa. Pösö-rules.

Räihän letut syödään, totta kai. Mennessä.

Matkalla pitää pohtia uskonnoille yhteistä missiota: pyytäkää anteeksi, niin saatte antaa anteeksi, vice versa:

Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad vaatii presidentti Barack Obamaa pyytämään anteeksi Yhdysvaltojen tekemiä rikoksia Irania vastaan.”

Aamuhartaus ylistää pohjoista sosiaalivaltiota…maahanmuuttaneen kielellä. Hyvä niin.

* * *

Meitä on kolme rovaniemeläistä nyt aika tiukassa tahdissa välittämässä käsityksiään blogeissaan ja blogeissa.

Jos meät kolme laitettaisiin valtaa oikiasti käyttämään – siis päättämään mistä rahat ja mihin ja miten – niin olisiko se hyvä?

Vai onko parempi, että hengailemme blogeissa?
(Shakespeare)

* * *

Radion uutistoimitus nostaa häntäänsä: ”Radion kuuntelu tekee hyvää aivoille”. Ja mediaväline jatkaa: ”Ranskan juna- ja lentoliikenne ajavat maan tänään kaaokseen”.

Aivoparka!

Suomessa kaaos tulee vasta sitten, kun juna- ja lentoliikenne jostain syystä takkuavat (Pendolinoissa huonot akselit tai ikkunat rikki, raiteita käyttää liian monta höyryveturia tai lentokentille laskeutuu lumihiutale, pari).

* * *

Vähän suutahtaneena siihen moralisoivaan keskusteluun, jota käydään lapsen koti/tarha-hoidosta olen kääntänyt asian päälaelleen.
Kun sen kääntää päälaelleen (olen juuri matkaamassa Ouluun puhumaan vanhus-lääkäreille eli gerontologeille), avautuu aika hurjia ”väitteitä” ja ehtoja:

http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/

Hyvä Tarja ja Tarja hyvä!
Pikaista paranemista (kyllä ylimääräinen pari päivää yskiskellen Mäntyniemessä yhden Davosin keikan hakkaa, mennen tullen). Käväise naapurissa, siellä on mainio valokuvataidenäyttely (Helsingin kaupungin taidemuseo).

* * *

Terveisiä sitten Oulusta, josta palatessa epigeneettinen syyllisyyden viesti tuli purettua alustavasti – suhteessa miljoonien vuosien valta- ja reviirimissioon.
Oulussa sama juttu.

Kaikkein Kallein päivä

Mielestäni Kiril (Kirka, 62v) on / oli hyvä laulaja.
Sikäli ihme, että vastaehdokas oli Putinin lemmikki. Meinaan, että valittiin Vladimirin nenän edestä paaviakin tärkeämpään asemaan – Suomen ja Georgian kannalta.

Ikäkaverin (kuukautta nuoremman) nimi suomeksi olkoon Pyhä Kalle, Kalleinpäivän kunniaksi.

Onnea joka tapauksessa, teidän konservatiivisuutenne, 165 miljoonaa alaista on iso massa. Älä Siekään päästä Barabbasta. Islantilaiset päästivät:

http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/

* * *

Liisa Jaakonsaari (sdp) lähtenee Lauri Ihalaisen lailla EU-vaaliehdokkaaksi.
Mielestäni Liisa tekee oikein, koska näin hän voi keskittää ja häneen voidaan keskittää.
Se on demokratiaa.

Vähän kiinkuin kristillisdemokraateilla Rovaniemellä: keskitettiin äänet perussuomalaisille, valta kokoomukselle ja selitykset ynnä tulosten laskeminen Tikkasen Erkille.

Erkki on aiemmin muitakin puolueita käynyt selittämässä ja tuloksia laskemassa. Sisältä käsin. Siitä jehna laskiaisen odottelija! (laskiaispullat jo myynnissä, sekä gräämi-hillolla että mantelimassalla, 1,80/kpl, Kaarnikka, Lapin keskussairaala, 3 vko etuajassa).

Samassa sairaalassa Hannu Halme & al keksivät ikiliikkujan eilen: pienistä puroista koottiin iso virta ja saatiin varautuminen onnikkakolariin tai Airbus-rysähdykseen sovituksi.

Tosin debriefinkiä ei harjoiteltu eikä opeteltu. Jälkiselittämistä.
Sitä opeteltiin TV-1:ssä illalla senkin edestä (ohjelma ”Terapiassa” koukuttaa älykkäät ja onnettomat heti, klo 22-23, seuraavat jaksot 29.1., siis TV-1).

* * *

Aamuhartaudessa kerrotaan, että välitunnilla koululaiset kiusaavat toisiaan ampumiskuntoon, mutta opettajat juovat nyt kahvia: omista mukeistaan.

Että sellaisia holkereita, jokainen astiansa tiskatkoon. Koululaiset myös…”jos ihminen olisi astia…”, camoon!!!

Lopulta andrgeenitön miespappi pääsee asiaan, mutta ei – hänkään – ratkaise sitä. Niinkuin en minäkään.

* * *

Onnellisuusprofessori Markku T. Ojanen, emeritus, on onnellinen mies.

Miksi?

Hän pääsi laman alta pois (emeritukseksi) business-yliopistosta puoli vuotta sitten.

Research International teki Pauligin piikkiin puolentuhannen ihmisen onnellisuustutkimuksen, Ojanen kävi sitä esittelemässä ja Kaleva markkinoi tuloksia tänään.

Kahvikupponen – yllätys yllätys – tekee onnelliseksi, kertovat Ojanen (ostettua tietoa??), Paulig (valmistajan totuus) ja Research International (kuka väittää, etteivät mielipidemittaukset ole ostettavissa?).

Muut onnelliseksi tekevät asiat ovat peanuts.

Miksi?

Koska Ojasen (Pauligin ja Research Internationalin) mukaan suomalaiset ovat tasaisesti 70/100 onnellisia. Juhla Mokkaa, Presidenttiä tai muutoin vaan Pauligia ryystäen: kupista tai tassin laidalta.

Mie luin tätä hörppien Eerossa Earl Grey – teetä. Ilman laskiaispullaa.

Se siitä professori-, promootio- ja kofeiini-onnesta sitten.

En tosin pannut merkille, minkälaisen ilmoituspaketin Paulig on Kalevalta ostanut, mutta seuraan tikkana!

Poliklinikkamme aamukahvit keittää psykologimme (ei emeritus, mutta mies paikallaan) Juhla Mokka pööneistä.

* * *

Huomenna on muuten 29.1.
Palaan asiaan!

Tshaikovskin aamu – Tintin ilta

Ennekuin, arvoisat vieraani, uppoudutte Tshaikovskiin, klikatkaapa tämä linkki ja aatelkaapa vähän:

http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shhyv/index.htx.i553.pdf

Sipilän kalvoissa informalisointi tarkoittanee sitä, että miniä hoitaa, mummo hoitaa ja kukaan ei isommin valvo (”kotiopettajattaren tarinoita”), päivähoito taas siellä tarkoittaa sitä, että alle kolmevuotiaita Suomessa päivähoidetaan – formaalisesti vrs informaalisesti – aika paljon, mutta koulutusputkeen mennään vasta myöhemmin kuin muualla 17:ssa maassa eli 6 vuotiaina esikouluun (Ranskassa 5 vuotiaina kouluun!).

* * *

Borodin-kvartetti avaa tiistaiaamua. Tshaikovskin jousikvartetto N:o 3, es-molli.

Hyvä siitä on surumielisesti astellen lähteä eilisen Voimala-ohjelman jälkeiseen aikaan.

Maan kallein veronmaksajien piikissä oleva kulttuurilaitos tulee eduskunnan omistamaan mediaan käymään sisäistä kaplakkaansa. Oikein?

Ei käy! Nämä jutut pahenevat erittäin paljon, jos mukaan otetaan ihmisiä, joiden olisi viisaampaa katsoa Pasilaa, uudelleen käynnistettyä ihgu-maanmainiota piirrossarjaa Helsingin poliisista. Hyvä Pöysti! Ja varmuuden vuoks: Hyvä Tarja!

Oopperan, teatterin ja museon asiat vanhentavat osallistujansa. Tai sitten se meni niin (Markku T Hyyppä) että ”Museofriikki elää pidempään”. Kts myös eilinen bloggaus, jossa totuus lopulta on präntättynä (”kulttuurin kuluttaminen lisää eloonjäämisen riskiä”).

Mie luulen, että kulttuurifriikki elää ja tuntee elävänsä. Siis tietää (mitä se Einstein sanoikaan ajan suhteellisuudesta: ”jos nuorena nait, kadut, jos vanhana, muut katuvat”). Kts myös iltapäivälehti, tänään.

* * *

Sain kutsun museolle avaamaan Kauko Röyhkää. Sitä ennen on paljon, paljon mahottomampia tehtäviä, joita tässä aamuhartauden virsien mourutessa ryhdyn suorittelemaan.

Koska Obama sai finanssiminiserin (äänin 60-30: Geithner) ja Islanti menetti hallituksen (miten niin pienessä maassa voi riittää varahenkilöitä, kun yksi kööri lähtee?), näen riittävästi syitä alkaa selvitellä päivän solmuja.

Lähetys-osaaja aamuhartaudessa kuvaa kuinka köyhyydestä sikiää valloittavan onnellinen perheenäidin katse. Hmmm…

* * *

Itse asiassa minun piti eilen olla Sibeliusakatemiassa kertausharjoituksessa (AA VIII), jossa pohdittiin sitä, kuinka heikot ja luuserit ovat joka tuutissa ”sankareita” ilman onnistumis- tai selviämis-missiota (kts Pasila).

Ja tänään olisi tarkoitus olla EU:n Suomi-tiedotuksen möötissä, mutta sekin jää väliin, kun on listallani näitä ”heikkoja”, joiden osalta missiomme (LKS / yspsy pkl) on voimaannuttaminen (huh ja heh).

* * *

Pakkåruåtsin kannattajille – kuulun ehdottomasti joukkoon – seuraava linkki, jota kryptausta voi sitten illan tullen ratkoa:

http://www.hbl.fi/text/ledare/2009/1/27/d22691.php

* * *

Vakituiset vieraani ovat havainneet täällä vakinaisena hahmona Tintti-nimisen hahmon.
Yksi Tintti kirjoittaa tänne nimellä ”Tintintarinat” Reinin varresta.

Blogi-isäntä itse on vuosi sitten täydentänyt tänne 27-osaisen Tintin Tarinat – sarjan.

Nyt Steven Spielberg on tarttunut asiaan.

Ensimmäinen Tintin tarina on jo tekeillä koko illan elokuvaksi, muita tulee sitten sarjassa.

Noiden tarinoiden sankari on belgialaisen manan majoille menneen sarjakuvapiirtäjän Arto Nybergin näköinen Tintin.

Odotan malttamattoman tulosta: löydämmekö Reinin varrella ja Rovaniemellä itsemme?

Jos matkani käy EU-vaaleihin, olisiko syytä ottaa Spielberg promoottoriksi?

Se näkee, ken kokee.

Vita Tintin, Eläköön Tintti!

Sukat ja lehmä

Arvasin, että suomalainen media – Yle kärjessään – on aggressiivinen.

Kun on tilaisuus valita lehmän ja härjän välillä, se valitsee härjän.

Vaikka kiinalaiset nimenomaan tähdentävät, että kyseessä on lehmän, neutrin tai naaraslehmän, ei härjän, vuosi.

Kuulostaa komeammalta valita androgeeni- ja testosteronipitoinen härkä, vaikkei nyt ole alkanut härjän vuosi.

Voi, voi, hölmö ja itseään osaamaton Yle & perässähihtajat.

* * *

Sitäkin arvokkaampi asia on, että eilen saimme myyttisen sukansyöjän kiinni remontin kunniaksi.

Remontti kun on kodinhoitohuoneessa eikä moinen tästä vauhkoontunut elukka minua illalla huomannut: otin sitä hännästä kiinni, viskasin sen kattoon ja kas: se hävisi.
Illalla kannoin 24 paria sukkia komerooni!

* * *

Hyvää lehmänhermoista maanantaita, älkää ajako väärillä härjillä tänään. Lypsäkää mieluummin söpö keltainen lehmä…
Palaan päivän mittaan tähän…ehkä.

Kun olen roskaruoan (se ei tarkoita huonoa ruokaa vaan sellaista, jonka ympärillä on paljon roskaavaa pakkausmateriaalia – proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat ovat balanssissa) ystävä, panen mielihyvin merkille, että Mäkkäri (McDonalds) palkkaa kymmenin tuhansin ihmisiä duuniin Euroopassa lamaa vastaan taisteltaessa…
Mie otan cheesen ja pikku maidon!
Tai sitten menen Kunnaksen kenneliin (siellä ei ole sisäsiittoisia king charles – spanieleita!) ja ostan saman annoksen…”roska”ruokaa!

* * *

Kauhistuttavan arroganttia ja makaaberia roskaa oli eilen Nybergin vieraana (TV-1, löytyy Areenalta). Ei, en tarkoita Yrjänää enkä Paasikiveä.
Tarkemmin:

http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/

Muuten, jos ette ehdi käydä katsomassa porrrrvarrrrilista Kone-OY-nettilehteä, on minulla teille vakava varoitus välitettävänä.
Saman varoituksen saa – ymmärryksestä en ole varma – 200 suomalaista kansanedustajaa:

Panostaminen kulttuuriin on ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa. Kulttuurin kuluttaminen lisää kaksi kolme vuotta eloonjäämisen riskiä, museokäynnit 42%, konsertit 29%, elokuvat 20% ja taidenäyttelyt 14%

(ote museoliiton kirjeestä kansanedustajille)

Muistakaa illalla katsoa TV-1:lta mot klo 20 ja YLE:n uutistoimitus-draama elokuulta 1972 klo 21, kun Lasse Viren (nyk. ex kansanedustaja) kompuroi tunnetuin seurauksin.

Lehmän vuosi: 丑 chou 牛 niú Härkä

Päivän sunnuntai-media on kahlattu ja sen perusteella tämän bloggauksen ”uutinen” on sijoitettu ihan loppuun: malttakaa siis sinne asti (lisäksi huomautan, että eilisen bloggauksen Aletheia on tämän päivän HS:ssa, 25.1. s. C 3 noteerattu aivain oikein!). Saman lehden sivulla D4 suositellaan Imre Kertsesz´in täälläkin mainittua Kohtalottomuus kirjaa. Tavalla, jonka soisin tulevan luetuksi.

Radio Yle 1:ssä klo 16.05 Kirsi Virtanen saarnaa iltapäivähartauden, jossa kasvatus on pääosassa. Erityisen lujasti tulee turpiin suurille ikäluokille ja kirkolliselle luterilaisuudelle, milintantin bessewisserimäisessä tykityksessä. Minulle (s 1946, 2 lastenlasta 800 km:n päässä) suorastaan nautinto oli tämä sarjatuli kuunnella. Kiitos! (on ihan eri juttu nauttia kuin totella, sorry!)

* * *

Huomenna se alkaa, Rotan vuoden 子 zi 鼠 shǔ
loppuessa tänään.

Kyseessä on ”Niú”.

Keltaisen eli maanaudan vuosi. 60-vuotisen (1984-2043 meidän vuosilukuinamme) syklin 26. vuosi.

Keltainen on kiinalaiskulttuurissa keskushallinnon väri, maan väri.

Senkö kunniaksi Lapin Kansan sunnuntaisivuilla ylistetään Harbinia, jossa ihmiset ovat aika tiukoilla ja politiikka julmaa?

Julmaa se on tosin täälläkin.

Kun katsoin illalla toistamiseen lyhyen ajan sisään Pianisti-elokuvaa (Yle 1 Teema), oli aikaa seurata näyttelijöiden ja ohjaajan tapaa luoda persoonallisuuksia.

Löytyi monta tuttua.

En luettele, mutta totean: tässä touhussa, jossa valtaa ei anneta vaan otetaan, on monta sellaista ominaisuutta tarpeen, joita pahan paikan tullen ei jälkikäteen suvaita.

Ihme kyllä itse tilanteessa suvaitaan. Kymmenien miljoonien kuolemaksi. Milloin Ruandassa, milloin Zimbabwessa, milloin Neuvostoliitossa, milloin Saksassa.

Ettäkö Suomessa?

Ehei, ei toki. Vain kymmeniä tuhansia.

* * *

Uusi Rovaniemi-lehti (maksuton, ei ilmainen) käsittelee Lapinlahden sairaalan kohtaloa (Helsinki, ei Pohjois-Savo) suhteuttaen käsittelyään Muurolan sairaalan rakennuskannalla.

Tätä asiaa tutkitaan Lapissa TAPPO-projektilla. (Terveydenhuollon Alueellisten PalveluProsessien Ohjausjärjestelmä).

Projektin nimeä ei jutussa uskallettu kirjoittaa.

Ei uskallettu myöskään 2000-luvun alussa kirjoittaa nimeä Muurolan mestaaja.

Sitä nimeä taustakeskustelussa kantava ihminen toki uskallettiin muurolalaisen mahtiyksilön (kts edellä Pianisti) toimesta nostaa tikun nokkaan. Hänellä kuulema oli siellä tikun nokassa ihan lysti olla, ”kun on näet ennenkin ollut” (kts Tuntematon Sotilas, s. 45).

* * *

On edelleen lintu-bongaus-viikonloppu. Kotipihasta pitäisi, muualtakin kuin Mäntyniemestä (jossa kävelin vielä eilen), löytää tunnissa 12 lintulajia. Mie löysin jo yhden: tintti/tali.

Se visertelee titityyt-tiään Radio Yle 1:ssä, juuri ennen seitsemän uutisia.

Hyvää sunnuntaita! Paavonpäivä.

Napsaiskaapa aamukahdeksan uutisten jälkeen (internet-riippuvuudesta toivuttuanne – sitä siellä pohditaan, uutisissa) radio vasta auki (Radio Yle 1).
Nadjan kammarissa on vieraana Matti Pelttarin suosikki (ainakin 10 vuotta sitten vielä kuului Masan suosikkeihin eilisen Uuden Rovaniemen mukaan)

Jari Tervo**.

Siitä tulikin mieleeni, että Mozart oli kuollessaan niinkuin Aleksanteri Suuri, sankari ja tunnettu ja unohdettu. Aika vanhoina siis kait kuolivat…

Vuoden kuluttua alkaa Tiikerin vuosi.

寅 yin 虎 hǔ Tiikeri

* * *

Lama on tullut Rovaniemelle, erityisesti tällä kertaa Erottajan Ollilalle. Nigerian öljy vai mikäkö on Ollilan peloittanut, kun on päättänyt hän lopettaa Kaleva-lehden tilauksen huoltiksen kahvioon.

Tätä mie en uneha, en!

On tyydyttävä keskusteluun. Siinä Rinteen kulma ja Sievin 1930-luku ovat teemoina.

Sievistä kuuluu kummia” – runon jäljennän vähän myöhemmin, kun lama riittävästi on syventynyt. Suhteellisuudentajun merkeissä.
Jolla on kiire aiemminkin julkaisemani kansanrunon äärelle, löytää sen Uusi Suomi – nettilehdestä:
http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/

Mutta kahvikupin hinnan kohoaminen, kahvipullan vielä rajummin, olkoot merkkinä siitä, ettei vaki-asiakkaita enää taho, kun ei tarvi.

Rinteen kulma on puhallus, vailla vertaa, mutta siitä ottakoon selvää se kööri, joka hiljan keskittyi pyramidihuijaukseen. En minä.

Holmlund, haloo, vaikka nyt ei olekaan vasemmistosta kyse.

* * *

**Tervo ja Troikka on siksi(kin) läheinen, että sieltä löydän sormenjälkeni, lapsenpihkan lennellessä seinille.

Troikasta puheenollen: Meillä demareilla on yksi troikka, jota ei ole ollenkaan huomattu mediassa: Vanhanen – Heinäluoma – Ihalainen.

Kuuluisan, mutta hiljaisen Hagiksen Eromangan kasvattama ja ravitsema, EK:ta (porrrrvarrreita) ahminta-ökyilystä eduskuntavaalien alla turhaan TV-kampanjallaan syyllistänyt.

Kun Heinis nyt kieltäytyy MEP-palkoista/tuloista (todella rajusti pienentyneistä) ja Vanhasesta tulee Ihalainen, on troikan kolmas jäsen paljon haltijana: SAK:n eläke toimii oivana pohjana sen sietämiseen, että Brysseliin ja Strasbourgiin on lennettävä business-luokassa.

Älkää ylläluettua tulkitessanne sekoittako Nurmijärven Vanhasta paperiliiton Vanhaseen. Tuutte ihan pörröiksi, jos niin teette.

Macbeth ja Aletheia

Kalle Achté kirjoitti kirjan Aleksis Kivestä ja Yrjö Alanen Dostojevskista.

Nyt Panu Rajala kirjoittaa Mika Waltarista ja närkästyy silmin nähden kun ei tule palkituksi.

Istuin eilen iltapäivällä suljetussa palaverissa, jossa pohditiin mielisairautta, hulluutta, ja poimittiin esimerkiksi Waltari.

Olen äskettäin seurannut suljetussa piirissä keskustelua piirin jäsenen kuolemasta.

* * *

Kun sitten lopulta pääsin Q-teatterin katsomoon, olin aika kypsä.

Teatterin aulassa kohtasin ensimmäistä kertaa vuoteen ystäväni, jonka kanssa kävimme Hadeksen – lautturin – ja Kharonin pakeilla heti viime kohtaamisen jälkeen, mutta käännyimme pois.

Katseemme toisiimme olivat mittaavia. Tapaamista ei oltu sovittu. Nyt sovimme seuraavan: ajan ja paikan, jos kohtalo suo.

Oli helpottava kokemus katsoa Shakespearen tulkintaa arktisesta persoonallisuudesta – sellainen skoteilla on – ja nauttia sen ympärille laadittua suomalaista täysimittaista teatteritadeteosta. Mikään ei ärsyttänyt, mutta kaikki haastoi. Macbeth.

Kun pääsin ulos teatterista ja nautin iltapalaa – Eliten sipulipihvi – yritin koostaa asioita.

Huomasin, että on mielestäni äärimmäisen surullista, ettei ihminen saa kuolla ja taiteilla intiimisti.

Arroganssi, jolla jälkeenjääneet käsittelevät herättämiäsi mielikuvia, on pohjaton ja vastaansanomaton. Shakaalinsieluinen.

Yksilöllinen ja yhteisöllinen debriefing on julma Seiska-lehtipeli, jossa kaikki kuolemansynnit ovat läsnä ja kuola valuu jälkeenjääneiden suupielistä. Vaikka he olisivatkin löytäneet kunniallisen syyn harrastaa ruumiin repijäisiä – julkisuudessa.

Kumppanit. Kun kuolen haudatkaa minut Isla Nigraan. Mutta älkää puhuko. Tanssikaa. Maalatkaa taulu. Kirjoittakaa runo.

Mutta älkää isolla joukolla selittäkö minun ruumillani tai sielullani omia syntejänne tai heikkouksianne. Älkää oksentako päälleni, kun en enää jaksa siivota.

Tehkää niinkuin tämän maailman shakespearet tekevät: piilottakaa ja kätkekää yksityinen yleiseen.

Uskon, että Kivi, Dostojevski ja Waltari olisivat kanssani samaa mieltä.
Samoin kovin moni muu, perheen jälkeensä jättänyt ihminen: ”Älkää selittäkö minua. Selittäkää ihminen”. Selittäkää elämä, nauraa vinosti hän…

* * *

Meilahdessa, UKK:n tönön (Tamminiemi) vieressä, jonkin matkaa Kesärannasta ja Mäntyniemestä, on Helsingin kaupungin taidemuseon osia.

Siellä poikkesin näkemässä Aletheia-näyttelyn.

Aletheia on totuuden jumalatar kreikkalaisessa mytologiassa.

Jos vaivaudutte tuon valokuvataiteen näyttelyn katsomaan, tiedätte, miksi Pekka Sauri ja minä vaadimme valheet itsestämme kaupunkiemme kauhugalleriaan valokuvaajien tekeminä.

Saurin kuvan raitiovaunussa otti ja teki Elina Brotherus, Tintin kuvan Omaha Beach´lla Jaakko Heikkilä.

Valehetta tuutin täydeltä, mutta valheempaa kuin maalaus, reilusti valheempaa. Siksi niin totta.

* * *

Kotimatkalla on hyvä havainto, että lauantainakin Airbus 319 on täynnä muuta maata puhuvia ihmisiä.

Sitä havaintoa harmaannuttaa Finnairin ja sen kippareiden aie vähintään mielikuvissa ja odotuksissa pilata Lapin hiihtolomasesonkia (ja sen talousmerkitystä) lakkouhallaan – ja tietenkin juuri siihen vaiheeseen osuva erittäin hektinen kokousrumba EU:ssa (Bryssel, Praha jne). Joka uhkaa siis peruuntua. Ja minä sitten tietenkin toimin senkin ajan psykiatrina sorvini äärellä – sitten jos…

Lauantain toivotut on kuunneltu hartauvella, lapset laskettu (kahdesta on tullut kahdeksan), Autton EU-vaaliehdokkuus noteerattu (tervetuloa mukaan taistoon, Heikki!) ja Heinäluoman luopuminen havaittu (huonompi juttu, Heinis, huonompi juttu!).

Aletaan 66.:lla pohj leveyttä sitten tutustua remontin vaiheeseen ja suunnitella valaistusta; lauantai-ilta ilman saunaa on kuin kesäinen päivä ilman aitanpolulla astelevaa emäntää.

Valitettavasti.

Julius Caesar

Jo muinaiset roomalaiset ajan hampaan kulauttamina…

En aio yrittää historianluentoa.  Vieraissani on tiettävästi sen alueen huippuja.

Kuuntelen aamun RadioYleYkköseltä Händelin oopperaa ”sinäkin brutukseni”-sananparsi huulillaan kuolleesta (e tu brute).

Näitä Caesareita on sittemmin – ja sitä ennen – ollut.

Siis sellaisia, jolle on kertynyt vähän enemmän valtaa kuin muille.

Jostain syystä heitä ihaillaan ja muistellaan hyvällä.

Ihan sivistyneet ihmiset, yksin ja joukottain, kaipaavat sellaisia poikkeusoloissa.
Eräällä toisella palstalla esimerkiksi on menossa haikailu Adolf Hitlerin perään. Toisessa haetaan Stalinia takaisin.

Näin näyttää tapahtuvan myös maakunnissa (”kunnon maaherra”), kunnissa (”osaava kaupunginjohtaja, jolla nyrkki tarpeen mukaan paukahtaa pöytään”) ja perheissä (”joka kuritta kasvaa…”).

Mitä minä näitä?

Siksi, että liikumme vietä tätäkin päivää poikkeuksellisempia aikoja kohden.

Silloin näitä caesareita alkaa sikiämään (en välttämättä tarkoita Obamaa, mutta USA on kyllä demokratian, ei yksinvallan, kehto) ja heille kysyntää.

Emme me sille mitään voi. Paitsi havaita sen. Ja jälkikäteen sitten tahtoa heitä – kaikkine julmuuksineen – ihaillen takaisin.

Hyvää perjantaita, mie lählen kattoon sitä Macbethiä. Kerron sitten…

* * *

Tuskin yllättää, että Helsingissä on yhtä törkeä sää kuin vuosi sitten: vettä vihmoo ja räntää, +2C.
Sekään ei yllätä, että NATO alkaa lintu- ja Koskelo-bongariakin kiinnostaa – onhan ”pomo” nyt Harvardia käynyt, hoikka ja jndonesialainen.

Se, mikä yllättää, on bipolaarihäiriön hoidon vaikeus ja sitä sairastavien runsas ruumiillinen sairastaminen ja siksi valkotakkipsykiatrian runsas tarve (takkini numero on 64 ja vaihdan sen päivittäin).

Tätä sokeri- ja sydäntautiongelmaa tosin Lapissa ei noteerata, koska museovirasto vastustaa. Ja Kittilä. Ja Pelkosenniemi.

Kerron Macbethistä sitten myöhemmin.

Puskutratkori

Nukuin lyhyen yön siksi, että voisin ensi yönä nukkua pidempään.

Heräsin siihen, että pihassa on puskutrattori – ei sellaisen nimeä saanut 1940-50 luvuilla oikein kirjoittaa.

Silloin  piti haluta sellaisen kuljettajaksi, ei psykiatriksi.

Olen saanut sekäänpuukottajaksi eräässä keskustelussa nuoren, joka syyttää minua poliitikoksi.

En kehtaa sanua, että haaveilin puskutratrkorinkuljettajan urasta ja tein isän ja lääkärin uraa 42-vuotiaaksi ennenkuin hyväksyin yhteiskuntavastuun mukaan nippuuni.

Nyt syön kiltisti ruisleivän, juon tuoremehun, mutta en ota lääkkeitäni (ne unohtuivat Napapiirile ja mie oon 60. lev. pohj.)

Kävelen tyynesti purkurattoorin ohi onnikkapysäkille ja liitelen kotio. Siellä valu-urakka on valmis, joten viikon kuluttua saunaan…

Redio YLe 1 on barokin  vankina: Mozart.

Onnikassa – hinta noussut 4,2%, jolla sai 12 nallekarkkia deflatoituna 1961 – luen Metron: raitiovaununkuljettajia etsitään. Sydämessä läikähti. Entä jos…

Siirryn toiseen onnikkaan lukemaan promootiona saamaani Hesaria, joka on edelleen katkera Wahlroosin, Kuopiossa opiskelleen, haluttomuudesta lähteä Kuopioon tai halusta saada Hyvinkään apteekki vanhuuden varuiksi.

On se vaikeaa, Iissä syntyneen Hyssälän kotiseuturakkaus. On.

* * *

Samassa HS:ssa uudisoidaan, että TP (presidentin kansliasta) tunnistaa korkeimman oikeuden pressan (vai oliko se Koskelo?) ja isokoskelon; mutta Brax rengastaa vankeja, ei lintuja.

Pelson vankila -50% voi keskittyä lampaisiin ja lehmiin.

Että sellaista alueellistamista, bongarien bongarilta, Puheloisen nimittäjältä (shemeikkojen sukua, muuten, tämä jellonien kingi).

Huomattakoon muuten, että väylävirasto ei ole alueellistettavien listalla de facto – vain osia siitä. Ja osat menevät Kouvostoliittoon, Albatrossilandiaan (Kotka) ja Rovaniemelle. Turva Rolloon – kun se näet osataan.

* * *

Entivanhaseen aikaan Ranualle ja Kittilään matkusteltiin sellaisella onnikalla, jonka takaosassa mennessä poltettiin menthol-Meiliä, takaisintullessa jaettiin yhden tähden jallu porukan kesken.

Ja opittiin: aika lailla.

Rahastajakin saattoi ottaa siivun ja pahviaskista röökin…

Tosin matkaa ei voinut maksaa kortilla vaan piti olla viisikymppinen plakkarissa.
(kts kommentit, Ant-K, tintintarinat)

Puolustusvoimen komentaja esikuntineen tuohon aikaan kulki metsällä Lapissa firmojen piikkiin eikä kukaan kysellyt perään.

Nyt ei ehkä enää kulje – ja kaikki kysyy perään.

Klo 15: lääkkeet nautittu!