Gottverdämmerung

Pikkulauantai alkaa kylmänkosteana, lento eteläänkin lähtee liian aikaisin, mutta illalla odottaa lämmin sauna.

Kirkonkirous, paabin bulla ja lahkon pitämät puhuttelut sekä mielenosoitukselliset eroamiset uskonnollisista liikkeistä ovat aamun teemani.

Varovaisestihan sitä on  mietittävä, koska juuri Helsingin emeritus piispa oli isoja kouria siunaamassa eräänä merkittävimmistä Jumalaan vahvasti uskoneen työväenpresidentin hautajaisissa.

Ateisteja vihaan

Luther on ollut 30-vuotisen sodan takia mielenkiintoni kohteena jo pitkään. Mutta siihen hänen joukkoonsa kuuluva säveltäjä, josta pitivät niin komissario Morse (virtuaalihenkilö) kuin Adolf Hitlerkin (todellinen henkilö) ei jää joukosta, ei ole Pekkaa pahempi.

Meillä on uskomme sellaiseen Jumalaan, joka on varsin ankara. Usko sekä Jumala.

Mietin työtäni psykiatrina. Olen kohdannut kymmeniä tuhansia kärsiviä ihmisiä, yksilöitä lähipiireineen ja jumalineen. Olen edustanut äänestäjiäni myös Suomen evakelisluterilaisen kirkon hallintoelimissä, joiden toiminnassa Jumalan ankaruudella on Lapissa ja luterilaisuudessa hyvin iso rooli.

Työssäni ei sellaista ole, taivaan lain ankaruutta. Vai onko?

Jos olen työssäni psykiatrina jonkin oppisuunnan kannalla ja mieltä, että kaikki saisivat saman laadun ja osaamisen käyttöönsä, minun on vähän uskottavakin (40%?). Jos en usko, joudun pelkäämään ”Gottverdämmerung”, yhteisön pannaa, kollegion hylkimistä. Kanssani samassa asemassa on tässä arktisessa julmuudessa kymmeniä tuhansia psykiatrian alan ammattilaisia. En puutu muihin lääketieteen erikoisaloihin, vaikka niiden uskot ja faktat näen päivittäin työssäni yleissairaalassa ja paracelsusten historiassa, Hippokrates´n valassa (en eutanasia-lakialoitteessa niinkään, uskovat Esko Seppänen ja muuan insinööri Viinanen).

Mutta Gottverdämmerungin minä tunnistan, kun sellaisen kohtaan. Wagnerin oopperoitakin olen paljon kuunnellut ja yhden Olavinlinnassa kokonaisenakin lusinut. Siitä jäi mieleeni yksi iso asia. Lavastus oli loistelias ja mietityttävä. Vähän niinkuin Pietarin kirkossa.

Kirkon tai uskon kirous on vakava, erittäin vakava asia ihmiselle, jolla muutenkin voi olla vaikeata juuri samasta syystä, josta hänet kirotaan.

Luther sen tiesi, kertoo historia. Ja Huss, Jeanne d´Arc, Johannes Kastaja ja valtansa päätännässä kadottaneet raukat.

kuva (-hLii- 2015): Unionin ainoan alkuperäiskansan näyttelyn avajaiset Wagnerin kotimaan pääkaupungissa kaksi vuotta sitten

Mainokset

Building Bridges – Siltojen rakentelua

-2,3C, tyyntä, kirkasta.

Ajelin kiiruulla eilen Ylämaista ehtiäkseni kokoukseen, jonka merkitys on symbolinen ja palkkiona illallinen.

Odottelin kokouspaikan edessä pikkutakissa, arktisessa puhurissa ja ajoittaisessa räntäsateessa tilaisuuden alkua, jota ei kuulunut. Sen sijaan kävin mielenkiintoisen keskustelun ikätoverini kanssa Kadmandun 9,5 Richterin maanjäristyksestä, jota ei tullut sitäkään. Tuli vain 1500 pientä järistystä, joten äiti maa ja sen vuoret ehtivät hormeesiin ja puskurikapasiteettiin mukaan. Vain pieni määrä ihmisiä ja rakenteita sortui. Sellainen yhden oulullisen verran

Tulimme tässä keskustelussa  kuulemani perusteella aikanamme Lappiin yhtä aikaa ja olemme tehneet elämäntyömme samalla alueella, mutta eri ammateissa. Olemme jonkun kerran olleet eri puolella kaksois-läpäisemätöntä muuria, mutta asiat ovat siitä huolimatta sujuneet mm siksi, että minulla on tapana päättäjänä jäävätä itseni valmistelusta ja vastuunotosta ammattiasemaani ja -virkaani sivuavissa asioissa. Hänellä puolestaan on ollut kadmandulaista malttia.

Käydyssä keskustelussa, jossa meille tuli fyysisesti kylmä, me lämpenimme toisillemme ja keskinäinen arvostuksemme kasvoi silmissä kuin valkovuokot Espoon Taka-Niipperissä vielä jokin aika sitten, ennen ilmastonmuutosta ja säiden kylmenemistä.

Sivusimme seikkailugeenejä ( = koukuttava adrenaliinihurma, DRD4-7R), tutkimusmatkailua, kehitysyhteistyötä, maanjäristyksiä, kurjuutta, köyhyyttä, sairauksia ja erityisesti ( soteen liitettävää, heh-heh ) kriisivalmeutta, jota kummankin meistä tahollaan on ollut syytä pitää elämämme pitkän yllä.

Mutta kun keskustelu kulki kriisitiedottamiseen, meistä katosi jotenkin puhti ja kokouksen alkamattomuuden takia lähdimme kumpainenkin omia teitämme omiin koteihimme.Ensin kuitenkin kiitimme emerituspiispa Huovisen toimet presidenttivainaa Koiviston siunauksessa ja haudalla.

Huomasin, että ajoimme peräjälkeen samaan suuntaan. Näin vähän sitä toisesta tiesi: että asummekin aivan naapureina.

Kriisiin varaudutaan rakentamalla sortuneet ja sortuvat sillat etukäteen ja valmistautumalla poistumiseen ikkunasta vaikkapa nuoratikkaita myöten.

Mukana on syytä olla lasikuitutynnörissä vettä, paristoja, sidontavälineitä, kuivamuonaa ja paljon rohkeata & altista mieltä. Muiden auttamiseksi, mutta ensin: itse selviytyneenä.

”ITKU, SITKU, MUTKU, JOO-JOO-JOSKUS”, toisin sanoin: pelästy, sekoile, järkiinny, ala etsiä syyllisiä, rangaista syyttömiä ja palkita niitä, jotka eivät osallistuneet.

Tai: pelästy, ala laskea aikaa taaksepäin, etsi menneisyydestä voima ja motivaatio selviytyä, etsi sopiva laskeutumisalusta ja jatka elämääsi.

Jos siis pysyt ehjänä, tyhmänä, taakse katselevana ja tiput pehmeään, olet oman elämäsi sankari.

Siitä  kriisitiedottamisesta, jossa eräs suuri mediatalo viikonloppuna ja sitä edeltävinä kuukausina todella surkeasti epäonnistui, jaoimme yhden viisauden, jonka on kirjoittanut toinen lähinaapurimme hiljattain twittertililleen:

Avoimuus ja objektiivisuus on paras normaali- ja kriisitiedotusstratgia. Mikä tärkeintä ja parasta: se on hyvää hallintoa

Good Covernance. Niinpä.

Aamun kuva (-hLii- 30.5. 2014): 9,5 Richterin asteikolla

Elämän nälkä

Ei sentään lunta maassa, mutta loppuviikosta kyllä katolla, kun abiturienteista tehdään ylioppilaita. 1989 lukiossamme, jonka johtokunnan puheenjohtajana toimin, sai valkolakin, ”lunta katolle”, tämän päivityksen sankari ja niin ”olkoon onneks” eli GRATTIS! naapurikadun eli Ilvespolun mies. Onnea sinne maan huipulle, jollaisena aamun Poro-Alma uutta asemaasi 1.1.18 kuvaa.

Suurista kuolonvuosista Suomessa on aikaa 320 vuotta. Silloin oli toukokuulla lunta maassa ja Ounaskoski jäässä. Suurista nälkävuosista ja Suomen kuntauudistuksesta (oman aikansa Pöysti eli Snellman) on kulunut vasta 150 vuotta. Se on kuusi ikäpolvea. Taas kaikki jäässä: ”On Suomi köyhä, siksi jää…”

Snellmanin kerrotaan olleen kovasti pahoillaan siitä, ettei hän saanut suuren kuntauudistuksen yhteydessä valmiiksi myös sote- ja maakuntauudistusta. Tämän päivän Johan Vilhelm, ”Tuomas-kulta”, yrittää nyt paikata eli saada Johan Vilhelmin työn valmiiksi.

At last but not at least.

Sekä kuolonvuosista 1600-luvun lopulla että nälkävuosista 150 vuotta sitten on jäänyt suomalaisten perimään rumaa jälkeä. Sitä jälkeä kutsutaan epigeneettiseksi ”fingerprint”ksi. Sen  takia suomalaiset ovat ylipainoisia, alisuoriutujia ja huonoja lisääntymään erästä lappilaista Lars Levin perässähihtaja – poikkeusta lukuunottamatta. Niin, ja minun sukupolveani lukuunottamatta.

Kun ALKOt avattiin 12.12. 1944 syntyi Suomeen (toisena suuren ja mahtavan jälkeen maaliin tulleeseen – kts Vettel/Räikkönen) suurin ikäluokka maailmanhistoriassa koskaan eikä sillä pirttiviljelyllä ollut lappilaisuuden tai uskonnon kanssa mitään tekemistä. Se oli puhtaista puhtainta ja kauneinta naimisen mäiskettä viinan löysyyttämin estoin.

Niin, tämä kuntauudistus (Snellman 1863-4) tarkoitti sitä, että niin sosiaali kuin terveyskin siirrettiin kirkon hallinnosta kunnan hallintoon.

Tämä nyky-Snellmanin sote- ja maakuntauudistus tarkoittaa sitä, että niin sosiaali kuin terveyskin siirretään niiltä kunnilta valtiolle. Kun eivät nämä kunnat kykene, osaa, halua tai ehdi eikä niille mikään raha riitä.

Valtiolla näet on millä mällätä (kts Petteri Orpo, kolikonkieltäjä). Kirkolta ne rahat 1800-luvun alkupuolella loppuivat, mutta silloin taas seura- ja sivili-kunnilla oli: ”Markalla saa  ja hevosella pääsee” oli kuopiolaisen Johan Vilhelmin lempilause. Suomen kuntarakennetta sanotaankin hevosvetoiseksi. Kaikki on rakennettu jokaiseen viidestä sadasta kunnasta orin-, ruunan-, tamman- tai poronkuseman – parin päähän kaukaisemmistakin torpista ja mäkituvista. Kirkko, köyhäintalo ja vallesmanni. (nyk kuntia on enää 300).

Ihmisen arkea säätää pitkälti yli 70%:sti hänen solujensa ja paksunsuolensa DNA. Sitä on geenien, junk-geenien, epigeenien ja paskageenien muodossa hyvin, hyvin paljon. Suurin määrä siitä on esterichia coli – bakteerin sisukaluissa, jotka siis sijaitsevat ihmisen paksussa suolessa kahden kilogramman pakettina. Ne ratkaisevat, ja suurten nälkä- ja kuolonvuosien epigeenit, miten tämäkin maanantai tulee sujumaan.

Kun lämmintä ei ole kuin takan muurissa, lunta satelee pikkuhiljaa ja, mikäli uskomme Tuomas Pöystin eilistä twiittausta, suuri kunta-, maakunta- ja sote-uudistus vääjäämättä taas kerran lähestyy.

Jonkin aikaa ennen suuria kuolonvuosia, kun ilmastonmuutos jälleen kerran oli päässyt valloilleen, Suomen postin, lääkärihoitajaverkon ja Westfalenin rauhan rakentaja antoi arvosanan omalle 1600-luvun hallinnonuudistukselleen:

An nescis, mi fili, quantilla prudenttia mundus regatus

Nykyisin tuo lause taitaa olla osa Suomen laki I – II – III – … kirjojen ensisivuilla olevia ”Tuomarin ohjeita”.

Käykääpä katsomassa, jos ette usko.

Aamun kuva (29.5. 2011, -hLii-): Siinä sitä tulee – lakitekstiä kärrynpyörien päällä eduskunnan käsittelyyn, oikeuskansleri Jonkan jo tarkistamana

Pro Trump

Sää jatkuu samanlaisena jo yli kymmenen vuoden aikana, +/-0C, ei sada.

Olen EU:n luonnonvara-valiokunnassa yli kahdentoista vuoden aikana saanut parasta mahdollista tietoa sään ja ilmaston muutoksista vajaan 15 000 000 000 vuoden mittakaavassa.

Olen lisäksi osallistunut akateemiseen, hyvin perusteellisesti aiheeseen perehtyneeseen keskusteluun, jossa on ollut lupa sanoa yhtäältä, toisaalta, kolmaalta ja neljäältä. Henkilökohtaisesti olen näistä asioista inttänyt ainakin Eija-Riitta Korholan ja Sirpa Pietikäisen (EPP eli europorvarrrit) kanssa.

En ole ensimmäinen myöntämässä omaa tyhmyyttäni tai ymmärtämättömyyttäni vaikeasti ennustettavan asian osalta (sää, ilmasto).

Kun eilen seurasin maamme pääministeriä TV-ruudussa (Ykkösaamu) hän käsitteli tärkeimmässä osassa kolmen vartin haastatteluaan ilmastonmuutosta.

Siis säätä.

Minusta näyttää siltä, että Bildenberg-kokoukset, Davosin mietinnät ja erilaiset G-7, -12 jne tapaamiset myöskin keskittyvät tähän asiaan, koska maailman ilmaston tuhoutuminen aiheuttaa koko lajimme  matkan pään. Vain torakat jäävät.

Niin, ystäväni Arktisessa puskurikapasiteetissa. Puskurikapasiteetti on niinkuin hormeesi. Se on jonkin järjestelmän kyky saada itselleen hyötyä tai säilyttää itsensä nimenomaan muutosten paineessa. Jos hitaasti muuttuu, ehtii terveesti sopeutua: tämä on hormeesin ja puskurikapasiteetin käsitteiden rakentavaa ydintä.

Helmikuusta 2007, kun aloitin tämän palstan kirjoittajana, ei sää ole muuttunut, mutta olen sen asian tänne aika huolella aamu aamulta kirjannut ylös, jotta asiaa voi jälkikäteen arvioida.

Ilmasto Kirkonjyrhämän rannassa on ennallaan, mutta pää- ja ympäristöministerit yli kahdessa sadassa maassa ovat asiasta aika huolissaan. Ei siksi, että heidän kotimaissaan sää olisi muuttumassa vaan siksi, että heidän maailmassaan ilmastolle näin on käymässä.

Donald Trump tosin on toista mieltä. Mutta mistäpä hän ei olisi.

Toista mieltä.

Aamun kuva (-aLii-): Saksalaisten pioneerien tuhoama silta odottaa suomalaisten veronmaksajien kustannuksella, mutta vähän myös EU:n tuella, uutta maalia säässä kuin säässä

*

Maailman kenties paras opas, Albanian (Illuria) Beratin linnoituksessa ihmisiä menneeseen ja nykyaikaan koplaava Tony Simsia on vaikeuksissa. Hänen kotimaassaan on vaalit ja niiden tiimellyksessä häntä savustetaan omasta ja isänsä juurilta eli 1000 ikkunan kylän yläpuolella komistelevasta linnoituksestaan.

Se on niin väärin, että toivon jokaista, joka Tonyn tuntee, nyt ryhtyvän hänen toimeen pelastamisekseen.

Tony-Rescue – save our Tony at Bera Castle

guide @ http://www.turistguide.eu

*

Poikani todistaa päivityksessään, kuinka1920-luvulla kukoistanut taidesuuntaus on ansiokas siksi, että se näyttää yleisölleen sen, miten asiat ovat, ei sitä, miten niiden pitäisi olla (surrealismi, kts esim Buñuel, Dali, Lorca). Totta vieköön, niin taitaa olla:

Viestinviejän vastuu

Nollan verran Celsiusasteita, asfaltti kuiva.

Kun Kekkonen tuli valituksi Suomen presidentiksi, hän oli 55-vuotias. Koivisto puolestaan oli vajaa kuusikymppinen.

Donald Trump on yli seitsemänkymppinen, Macros ei vielä neljäkympinen, Kennedy tapettaessa neljäviisi.

Minkä ikäiselle Sinä tai minä antaisimme viestikapulan reppuun vietäväksi tulevaisuuteen sitä huolella suojellen?

Vai onko iällä tässä merkitystä?

70 000 vuotta vanhan ihmisen lajimme kirjoitetun kulttuurin syntyessä ihmisen elämä jaettiin ikäkausiinsa seuraavalla tavalla

5 vuotta  –  oppia lukemaan

10 vuotta – oppia lait

13 vuotta – oppia käskyt ja moraalinen vastuu

15 vuotta – oppia abstrakti ajattelu, käsitteiden käyttö

18 vuotta – viettää hääyö

20 vuotta – löytää toimeentulo, ammatti

30 vuotta – saavuttaa täysi voima

40 vuotta – saavuttaa ymmärrys

50 vuotta – antaa neuvoja

60 vuotta – olla vanhin viisaudessa, iässä

70 vuotta – valkoiset hiukset

80 vuotta – gevurah, uutta, erityistä iän mukanaan tuomaa voimaa

90 vuotta – taipua vuosien painon alla

100 vuotta – olla kuollut ja poissa maailmasta

 

Aamun kuva (-aLii,  27.5. 2011): ”Ostaisitko häneltä käytetyn auton?”

Viimeinen valssi – The Last Waltz

On käynyt hallan puolella, kirkasta. Lupeissa lumisadetta Ylämaihin, jonne matka – vaimo matkaa Alamaihin, jossa valta.

Nuorin poika jää vahtimaan tulta.

Median viisaat valtiaat eivät muista, että suurista ikäluokista UKK:n perässä hiihti vain se osa, jota kutsuttiin broilereiksi. Muut, 95% meistä, vihasi Tamminiemen Pesänjakajia ja keskittyi Tasavallan Presidentin Vaaleissa äänestämään Aku Ankkaa (4,95).

Nyt me Roope Ankan, Tex Willerin, Robinson Crusoen ja Korkeajännitys-sarjojen ystävät alamme tanssia viimeisiä pyörähdyksiämme, jolloin tila ja seinät muotokuviamme varten jäävät lastemme ja lastenlastemme käyttöön.

1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä taas ei ole suurena massana ihanteita, joskin joukossa on kaikenlaisia timosoineja, halla-ahoja ja sampoterhoja, mutta heillä on vain ääni, ei valtaa. Vain raha näet antaa valtaa ja syyn julistaa sotia.

Valta on koko ajan niillä samoilla, joilla se Suomessa oli 1800-luvun lopuilta asti lahvilompaioissaan.

Heistä ei kirjoitettu ”Täällä Pohjantähden alla” eikä heistä sanottu eduskunnan rouva Puhemiehen suulla ”Tähti on pudonnut Pohjantähden alta”.

Itseäni 10 vuotta nuorempien läksiäisiä vietän lähes viikottain ja huomaan heidän, ”visarien” eli 50-luvulla syntyneiden olevan selvästi katkerampia kuin me ”nelärit” (40-luvulla syntyneet).

He ovat katkeria siitä, että heillä toki oli samojen arvojen nuoruus, mutta ei sitäkään valtaa, mitä babyboomerseilla oli (kts Donald Trump, Sauli Niinistö, Mauri Pekkarinen, Björn Wahlroos ja Kaarle XVI Kustaa – kaikki suoraan valtansa, yksi geeninsäkin, kuningatar Viktorialta ja hänen jälkeläisiltään saaneita, Leniniä ja Maoa myöten).

Kaikissa näissä 1938-1952 syntyneiden läksiäisissä oli helpompi olla kuin näissä 1953-1960-syntyneiden. Ei siksi, että itse ihmisissä olisi eroa vaan siksi, että ymmärrän ensinmainittujen pahuutta, mutta en jälkimmäisten hyvyyttä. Heiltä on elämässään puuttunut vastus ja tilanpuute.

Jos ihminen olisi ravihevonen (Toto) ja ikä ei tasisi sen voimia, laittaisin panokseni sille joukolle, joka on syntynyt Suomessa 1970-luvulla. Oman elämänsä Yuval Noah Hararit.

Siinä on se, ettei 1980-90-luvulla syntyneitä tarvitse äänestää tai panostaa heihin. He tekevät sen itse. Ja heidän maailmansa.

Niinpä, on ilmoja pidellyt.

Kiitos niille, joiden läksiäisissä olen ollut ja onnea siihen maailmaan, johon olette astuneet, eläkkeillänne, raippaverolla tai ilman.

Minä ja muut 1965 Esplanadin Kappelissa tillilihaa Lahden Sinisellä alas huuhtoneet jatkamme tyynesti työelämässä tai jonoissamme krematorioidemme ovilla ja uuniluukuilla.

 

kuva (-aLii-) ”Kuvia, joista ei saa myydessä omiaan pois, Treviso 2014″

Basic Trust – Perusluottamus

Lenseä, kirkas aamu, jona lehti kertoo, että Suomen presidenttejä aina haudataan aikana, jona jokin maassa ja maailmassa on vahvasti murroksessa.

”Niin nytkin”, lehti jatkaa.

Ihmistaimelle syntyy ensimmäisenä yhteisöllisenä kykynä luottamus. Jos ei synny, syntyy epäluottamus. Tuollaisten ominaisuuksien kombo on aika valmiina kun taimi täyttää yhden vuoden.

Luottamus syntyy siitä, että kun kummi heittelee lasta ilmaan ristiäisissä, se lapsi oppii, että joka kerta hänet otetaan kiinni. Hän ei siis mäjähdä kipeästi lattialle. Jos mäjähtää, on loppuelämä aikamoista varmistelua ja pelkoa siitä, että joka kerran kun ”heleijaa, me lennetään” tulee pian helkkarin kipeä leikin loppu. Ikarostarussa asiaa pohditaan.

En tarkoita välttämättä Erik H Eriksonin oppia ihmisen sosiaalisesta kasvamisesta, mutta ei tuo intiaanitutkija tässä väärässäkään ollut. Mikä tiukemmin vastasyntynyt sidotaan komsioonsa hänen ensimmäisiksi kuukausikseen, sen parempi soturi ja metsästäjä hänestä tulee. Tai kotilieden uskollinen vartija.

Mikä tänä aamuna on saanut luottamukseni horjumaan?

Ehkä en kerro. Siksi en kerro, että aamun lehti kertoo.

Sen lisäksi lehti kertoo, että torstaisin Mauno Koivisto pelasi ystäviensä kanssa Kultarannassa lentopalloa. Hyvin tärkeänä tuolloinen tasavallan presidentti piti sitä, että tuossa tilaisuudessa tuona viikonpäivänä ei puhuttu politiikkaa.

Tänään tämä mies tai hänen maallinen majansa saatetaan Urho Kekkosen ja Risto Rytin väliin Hietaniemessä. Taivas arvattavasti Helsingissä itkee.

Kahdesta toivotuksesta (requiescat in pace, sit tibi terra levis) valitsen hänen muistolleen ensimmäisen. Jälkimmäinen osui Kekkosen perässähiihtäjien nilkkaan.

Aamun kuva (aLii, Järvenpää 8.5. 2008): ”Taulu” (Akseli Gallen-Kallela)

Silkkitien sitomat – Jailbirds of The Silk Road

Pakkasta pukkaa, pani Paavon halla, tyynesti. Hillasato ei vielä -1.8C´ssa kärsi. Aamukone lähtee Arktikumin pääkaupungista 10 minuuttia etuajassa, mutta printtimediaa ei postilaatikkoon vastineeksi ole vielä Pohjolan Valkean Kaupungin tehtaista tuotu.

Ihmislajimme on koko 2800 sukupolvensa ajan käynyt laajenemistaisteluita kaikkia muita lajeja vastaan. Onnistuminen on aina vain lähempänä.

Vielä kuitenkin meidän keittiössämme mauriainen urheasti tulee ja menee miten sitä huvittaa. Se viettää talvet talomme täytteissä ja kesät pihoillamme. Sanotaan, että muurahaisten biologinen massa maan päällä on selvästi suurempi kuin 7,5 miljardin Sapiensin ruhopaino.

Eräs tehokkaimmista tavoista voittaa taistelu muita vastaan on muodostaa koko lajille tiivis verkko. Maailmanpankki, Yhdistyneet Kansakunnat, UNESCO, mitä näitä nyt on,  WTO:n ja Josif-sedän Baabelin tornien rakentajia. Vankien voimin pystytettyinä.

Yksi ihmisen verkon rakentamisen loistelias historiallinen muistomerkki on Silkkitie. Sitä pitkin ruudin ja paperin valmistusopit siirtyivät viisailta vähän tyhmemmille ja vastineeksi taas tyhmien kulta, orjat ja mirhami viisaammille.

Joku ehti jo epäillä, ettei Silkkitietä enää tarvita, kun joka päivä ja joka hetki ilmakehässämme rientää 33 000 jalan korkeudessa 30 000 teräslintua, muutama sata painovoimaa uhmaavaa inehmoa kullakin mahassaan.

Mutta ei se näin mene. Koilisväylä, Luoteisväylä, Silkkitie ja Route Sixty Six ovat vielä voimissaan.

Artificial Intelligence on seuraavan ihmisen lajin juttu, keinoäly-pilvet. Homo Deus.

Viha, rakkaus, viisaus, ahneus ja tieto kulkevat aina vain suuremmalla taaralla Kiinan keisarilta London City´en knallipäisille dandyille.  Ja kulta & mirhami toiseen suuntaan.

Matkan varrella väijyvät Taleban- ja ISIS-joukot yrittävät vielä vähän jarrutella, mutta ei se mitään auta, kun muut lajin valtiaat vain kiihdyttävät. Sieluissaan ressentiment.

Mitäs  tällaiseen neuvoksi, yhden erittäin nuoren lajin isottelulle?

Jos big bang aloitti tämän ”olevaisen viimeisen taiston” vajaa 15 000 000 000 vuotta sitten ja jos elämä löytyi yhdelle pienimmistä planeetoista 3 000 000 000 vuotta sitten, on 70 000 vuoden ajan melskannut isopäinen, peacemaker koprassaan eskaloituva Billy the Kid tai Caesar Galliassa vielä vasta opettelemisessa.

Vaihtoehto tietenkin on, että lopetetaan tämä verkkoilu ja asetutaan omiin pieniin kyliimme voimajuomaa naukkaillen. Asterix, Tietäjä, Obelix ja Mimosa, Idefixin haukkuessa purematta.

Menestystä vaan, rauniolla lisäarvoa korskuva oikean ja väärän verta tihkuvan tiedon soturi.

(ressentiment = kauna, kts Heikki Aittokoski, HS 24.5.-17)

Aamun kuva (-aLii-): hilla, lakka ja suomuurain kiinalaisessa kupissa

*

Aamun kartta viittaa Silkkitien suuntimiin:

http://all-that-is-interesting.com/authagraph-world-map

Sadonkorjuu – jos kultaa kaivanet

Seitsemällä asteella Lapissa pärjää toukokuussa eikä sada. Ylämaissa voi kultaa huuhtoa auringonpaisteessa 24 tuntia päivässä heinäkuu lopuille.

Kuntavaalien jälkeen on meneillään aika, jolloin hedelmiä jaetaan. Kuka päättää mitäkin, jos äänestäjät ovat kukan valinneet. Kunnissa tämä käy aika lailla rauhallisemmin kuin valtakunnissa. Suurin ongelma lie raha: paljonko uskaltaa päättäjä luvata itselleen palkkiota siitä että päättää. Tässä kunnat ja päättäjät jakautuvat jyrkästi.

Aika rauhallista ja tapahtumatonta siis. Ruotsi on jääkiekon maailmanmestari.

*

Pari sanaa vallasta.

Kun YLE:n kuvausryhmä Atte-Gaten ollessa kiivaimmillaan kävi kysymässä minulta, mitä asiasta kadun tallaajana ajattelen, nostin esiin kaksi seikkaa, joista ei tuolloin, viikko sitten, ollut vielä ollut puhetta.

Ensimmäinen on se katkeruus, kauna ja kateus, jota printtimedia-yhtiöt kokevat YLE:n verotusoikeuden takia. YLE saa samasta työstä, jota printti-konsortiot tekevät, kansalaisilta pakkokantona suoraan liki 600 000 000€ vuodessa, mutta ALMAn, Sanoman ja KSML-TurSa-yhtiöiden pitää repiä viivan alle 11% omilta ilmoittajiltaan ja tilaajiltaan.

Tuon rahoitus-mellakan vaikutus Atte-Gateen on mielestäni hyvin selvä. Ei auta, vaikka printti-media tuottaa parempaa jälkeä ainakin asia-  ja uutis-tuotannossaan, jonka mausteena myös Fingerpori on parhaimmillaan painettuna.

Toinen osa kommenttiani oli se, että YLE:n uutistoiminnan pomo on rautainen toimittaja-ammattitaidoltaan, mutta moraaliltaan ”myssy” eli vanhasuomalainen: isompaa ja lähempää pitää vähän YYA-nuollakin, mutta ainakin ”hyvä-veli”-totella. Arvelin, että tämä myräkkä johtaa siihen, että hänet uhrataan.

Lopuksi toimittaja kyseli, mitä YLE:ssa arvostan. Vastasin, että höyryradion kello 06-uutiset ovat paras, koska sinne ykkösuutiseksi aina keksitään omalla tuotannolla laadittu sosiaali-porno-uutinen, jonka perusteet eivät pidä, mutta joka saa kuulijan moraalisesti närkästymään.

On selvää, ettei 1,01 minuuttiin ahtamani mielipide koskaan tullut YLE:n kautta julkisuuteen, mutta tulkoon nyt tässä.

Onhan YLE:lla, ALMAlla & Co satoja tuhansia, jopa miljoonia kuluttajia, mutta Arktisella puskurikapasiteetilla vain jokunen hassu älymystön eliitti-edustaja – joka aamu kahdelta-kolmelta mantereelta ja 4-7 maasta.

Niinpä tänä aamuna Lapin Kansan pääkirjoittaja meluaakin siitä, kuinka moraalitonta tuo YLE:n meininki ja erityisesti sitä säätävät poliittiset voimat (ne pakkomaksamastani YLE-verosta päättävät) ovat. Verrattuna vaikkapa ALMAn, Sanoman, KSML:n ja TurSan – Kalevasta puhumattakaan – huipputoimituksiin ja pääkirjoitustoimittajiin (myssyjä hekin: ystävät hyvä-veli-tasolta ja läheltä, viholliset kansasta).

YLE:n kuuden uutisten pääjuttu taas on, että lukijoiden paremmuusjäjestystä arvioivat ”tutkimukset” todistavat, että Utsjoen lukio on maan paras ja Ounasvaaran lukio maan toisiksi huonoin.

Vai olikohan tuo juttu Lapin Kansassa? (vastaus: STT)

m.o.t.

*

Lopuksi uutinen, jota on turha odottaa YLE:sta tai printti-mediasta:

Positiivisen kokemuksen ryöstöviljely aktivoi stessisysteemin, jonka takia on taas tavoiteltava positiivista kokemusta voimakkaammin ja stressi aktivoituu. Aivot yrittävät ylläpitää näin homeostaasia, mutta seurauksena haavoittuvuus lisääntyy. Kortokotropiini-antagonistit kuten mifepristoni resetoivat stesssisysteemiä ja käyttöhimo laskee

Jos joku media onnistuu ylläolevan saattamaan niiden tietoon, jotka parhaillaan sössivät päihdelainsäädännön muutosten parissa, on Suomi, tai ainakin 500 000 nuorta ja aikuista suomalaista, pelastettu. Mutta se joku ei ole media ja asiantuntijoita näissä asioissa eivät moraaliltaan puhtoiset ja/tai mustavalkoiset päättäjämme kuutele.

Se on nähty.

Aamun kuva (aLii): Kameran ”vahingonlaukaus” elokuussa 2012