Hiljaa hirtetty

Nollakeli, E75 sodan kylään Sodankylään iljanteella.

 

Synnyin kolme päivää sen jälkeen kun Saksassa – tai siinä maassa, mitä ”Valtakunnasta” oli jäljellä – hirtettiin hitaasti mies, jonka nimellä kulkeva sopimus 76 vuotta sitten aloitti Suomen pommitukset Antinpäivänä.

Sama maa pommittaa edelleen, mutta ei tällä kertaa Suomessa.

Syntymäni ajan yhden vuoden ikäluokasta menetettiin ensimmäisen vuoden aikana 6000 lasta, nyt 120.

Ribbentropin hitaasti hirttämisen vuoden ikäluokasta tosin nyt kuolee taas tuhansia, kohta kymmeniä tuhansia.

Jos nämä luvut eivät ole mielessä SSS:lla, AKT:lla, EK:lla ja SAK:lla, niin ei asiat siitä parane, vaikka posti alkaisikin taas kulkea. Ainakaan, jos kulkemassa on kenttäposti.

Tammikuussa 1940 solmittiin kihlaus. Nyt sellaista taas olisi mietittävä. Olkoon vaikka joulukuun kihlaus.

Mainokset

Peak Years – Ruuhkavuodet

Tyyntä, +1,1C, yöllä satanut lumi on ”puhtaan valkoinen” kuin vauvan pylly

 

Liityin poliittiseen puolueeseen kun vanhempani ja koirani kuolivat ja vaimo lähti. Hivenen myöhemmin vaihdoin työpaikkaa ja pääsin mukaan laulamaan mieskvartetissa Bellmania.

Nyt noista ruuhkavuosista alkaa olla keski-iän (30v) verran ja vanhimmat perilliseni ovat vuorossa: ”on the Peak”.

Ei käy kateeksi, ei omaa elämänkaarta sen paremmin kuin kahta vanhimmaista lasta.

Muistelma-osio tästä blogista löytyy kaivamalla 2007-2010 päivityksiä, johon en yritä ketään innostaa.

Toimittaja liitupaperille painettavasta lehdestä soitteli ja siksi ”Peak Years” pingahti mieleeni (kts 10.12.).

Nyt se aika voisi, varmaankin pian, lähitunteina, sulavien uusien lumien tavoin, vaipua aivojeni basaalitumakkeisiin takaisin.

Sellaiset muistot tekevät kaunaiseksi, viisaaksi, tasapainoiseksi, valehtelijaksi ja kverulantiksi.

Radiossa eilen asialle annettiin nimi

Narratiivi

 

COP21

Ilmastonmuutosta kokoontuu Pariisiin taivastelemaan yli 160 valtion korkein johto ensi viikolla.

”Eipä juuri tyhjää kummempi”, mainitsi pääkirjoitussivulla vieraskynä-koluniossaan Björn Blomborg tuosta COP21-kokouksesta tänään Helsingin Sanomissa.

Sää siellä on ensi viikolla sateinen, lämpötila +6-8C.

Ilmaston muuttumista kuvaavien karttojen mukaan sää lämpenee eniten pohjoisessa, jopa 6 astetta.

Tänä aamuna kotikadullani +3C, sataa vettä: I Adventin aatto.

YLEn aamuhartaudet ovat metaforien temmellyskenttä. Tänä aamuna metodistikirkon saarnaaja esitti omansa.

Saarnanaisen ystävä oli kohdannut vaikean kriisin ja hankkinut selviytymistään (resilience) jouduttamaan koiran, jolle hän antoi nimeksi Toivo.

Koira oli kovin vilkas, joten se oli lopetettava, kertoo saarnaaja.

”Toivoa ei enää ole”

Myrskyn jälkeen

Pariisin ilmastokokoukseen matkustaa ensi viikolla yli 150 valtionjohtajaa. Mukana matkassa on myös ainakin yksi Niinistö.

Lapin murheena on kaksi asiaa: täällä ilmasto lämpenee – tänä aamuna +0.2C – enemmän kuin muualla maapallolla ja täällä myrskyt lisääntyvät eniten. Viime yönä oli yksi, jonka aikana Rovaniemen suuret joulukuuset näyttivät pysyneen pystyssä. Tuuli täydenkuun jälkeisenä aamuna on vieläkin aika raisuna.

Säitä pitelee.

 

1960-1964 – Vakoojien silta

Jos supertietokone lupaa -2C ja mittarissa on +1.0C, on superhinta juuri väärä satsaus,  kun se kerrankin saisi olla oikeassa. Työhön autoilevan olisi oltava varman tiedon päällä, ja tien.

Täytin 14 vuotta kun Neuvostoliitto oli yöpakkasilla parturi Fagerholmin jo nitistänyt, mutta Kätilöopisto ja KELA vielä eivät olleet tuhonneet suomalaisen politiikan viimeistäkin uskottavuutta.

Kun vuosia oli koossa 17, oli Kennedy ammuttu, lentokoneita tippunut Koivulahdella ja Maarianhaminassa sekä 50 megatonnia Einsteinin suhteellisuustoriaa räjäytetty Novaja Zemljan ilmakehässä.

Me pelkäsimme 14-vuotiaina, että meidän pitää lähteä pakoon puna-armeijan vyöryessä Afgan…eikä kun siis Suomeen.

YYA-sopimus Neuvostoliitolla on ollut sekä Afganistanin että Suomen kanssa, mutta vain jälkimmäiseen tuo armeija sitten meni – ja tuli verissä päin takaisin.

Ehkä Soini ja Niinistö (J) lukevat matkoillaan Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, kun pääministeri ei kait ehdi: on niin paljon päätettävää.

14-17 vuoden jakso elämässämme on kenelle tahansa rankka. Vaikkei olisikaan puna-armeijaa, daesh´a tai itseään paossa. Siinä iässä tuntui kovasti tarpeelliselta kaataa patsaita (kts Taleban).

(1960-1964 ajan seksuaaliasioista Arktisessa puskurikapasiteetissa löytyy otsikolla ”Tintin tarinoita” muuan kuvaus, joka on haettavissa 2000-luvun arkistoista)

Katso myös Spielgerg: ”Vakoojien silta

 

Parantaja, paranna itsesi

Sää on Kaisan kaljamat

 

Mikkelin piispa moitiskeli buddhalaislähtöä olevan hoitokeinon käyttöä kristityn vaivoihin.

Ajatus karkasi oitis lääketieteen historiaan, jossa Talmud ja Koraani eivät ole aivan vähäisiä oppaita.

Raamatun historiastakin löytää sadan sukupolven takaisia oppeja, joista osa pätee lääkäri Laestadiuksen aikaa pidemmällekin.

Luuk 4; 23

Psykiatrian tärkeimmät opit tuntuivat olleen selkeitä Antiikin Kreikassa (Platon: Valtio), farmakologiassa (lääkeoppi) Dioskorides olisi vielä tänäänkin aika vahvoilla.

Ying ja Yang kävelevät vastaan muuallakin kuin akupunktiohoidoissa eikä Aesculapiuksen sauvan käärme ole outo millekään niistä ekumenian piirissä olevista opeista, joissa muistutetaan parantajalle:

”Paranna itsesi, niin osaat paremmin toistakin auttaa”.

Jesuiittakoulun lääketieteellisen tiedekunnan nobelisti tietää tämän.

Marcus Aurelius uskoi vajaa pari tuhatta vuotta sitten, että ihminen kykenee valitsemaan uskomuksensa.

Näinköhän?

*

Finland – Sparcely populated

 

Älä avaa suunnittelematta

Pikkuisen pakkasta, pihan joulukuusta ei ainakaan tuuli kaada, mutta sen oksille satelee alijäähtynyttä vettä

 

Päivän lehdessä suositellaan jääkaapin oven avaamiseen suunnittelua.

Samassa lehdessä suositellaan varautumista siihen, ettei arktisen alueen tuotannollista ovea ehkä kannatakaan avata.

Blogistina olen oppinut, että hyvin suunniteltu päivitys maistuu puulta tai pahalta, mutta pikaistuksissa kietaistu älähdys iskee joskus härjänsilmään.

Omien suunnitelmieni muuan  keskeinen ehto on, että katson, mitä brysseliläinen turvallisuustoimisto kirjoittaa  avaamisista sähköpostiini. Vielä viikon ajan.

Sitten alkaa joulu.

Pyydän arv vieraitana huomaamaan, että päivitysteni määrä (tämä on N:o 2983) Arktisessa puskurikapasiteetissa saavuttaa kolmen tuhannen rajan  kohdakkoin.

Sen jälkeiseen aikaan en tohdi isommin katsella.

*

Olen sekä kansan- että korkeakulttuurin suurkuluttaja – jo yli 69 vuoden ajan.

Tuohon kokemukseeni oheisen linkin takana oleva sananselitys osuu aika hyvin, jos ei ihan kohdalleen suorastaan:

http://www.lapinkansa.fi/kolumnit/kriitikon-kolme-toivomusta/

 

Demokratia vai Tasa-arvo

Kylmää, mutta kylmenevää – ja tyyntä

Maakunnassamme on tänään kaksi kokousta, joissa viimeisiä kertoja toimitaan tasa-arvolain kirjaimen mukaan.

Kummassakin on paikalla oltava vähintään 40% miehiä.

Kun Sauli Niinistöä uudelleen valittaessa laitetaan risti ruutuun tai punainen viiva myös kahdeksantoista maakuntavaltuuston valitsemiseksi (= toistatuhatta maakuntapäättäjää) siinä samalla viedään miehiltä vähemmistösuoja.

Joku ilmeisesti ajattelee, että jos jakkupukuisia on tuhat, ei siinä pussihousuille jää kuin tutinan ja tytinän paikka.

Ei siinä, etteivätkö suora vaali ja demokratia olisi hyviäkin asioita.

Pussihousujen tutina ja tytinä. Heh.

In regional council of Lapland connectivity deteriorating

Kuusaan Mäki

-11.2C, ei tuule eikä kumota, joten Kemin virran Kirkonjyrhämä saa jääkantensa

 

Synnyin, tai päätin syntyä, Lapissa 1943, mutta tulin maailmaan kolme vuotta myöhemmin, 69 vuotta sitten, Kuusankoskella.                              (oma tarinani, ei julkaistu)

 

”Kuusankosken aluesairaalalle haetaan uutta nimeä yleisökilpailulla. Kansan suussa aluesairaala on ollut aina, jo vuosikymmenet, Mäki, Kuusaan Mäki.

Sinne ne on Mäelle kyörätty kaiken maailman sairaat. Mäeltä kerrotaan karmeita tarinoita siitä, kuinka sieltä on laskeuduttu kotiin jalkaterä taaksepäin sojottaen ynnä muuta legendaa.

Mäki on Mäki ja Mäkenä pysyy”

*

Paavo Arhinmäki (38v), Vasemmistoliiton puheenjohtaja, ilmoitti erostaan nyt, mutta päätti siitä kolme vuotta aiemmin, ministerinä. (Arhinmäen lausunto 21.11. 2015).

Kuusankoski oli 1944-45 Lapin sodan jälkeen kokonaan ruotsikielisten pääomapiirien omistama metsäteollisuus-kylä, kun taas koulukauppalani Kouvola oli täysin aseveli-sosialidemokraattien ja -kokoomuslaisten Tammikuun kihlauksen delegoimana hallitsema rautatieasema- ja sotilas-kylä.

Nyt ei ole enää Kouvolaa eikä Kuusankoskea, mutta niiden alueella hallitsee Perussuomalaiset-niminen äärioikeistolainen liike, joka syntymäni aikoihinkin oli puikoissa. Tosin eri nimellä.

Se, miten asiat historiankirjoista ja niiden perusteina olevista asiakirjoista päätellään, luetetaan ja uskotaan on aivan eri asia kuin se, miten asiat menevät tai menivät.

Kun luen nyt kotikaupungissani Rovaniemellä päätettävistä Syväsenvaaran koulun ja Ounasvaaran uimahallin asioista, luen aivan eri asioista kuin ovat ne, mistä nyt päätetään ja miten.

Syvänsenvaaran koulun  nimi on oikeasti Pekka Narkauksen koulu, mutta uimahallin nimeä en kerro.

On aivan eri asia sanoa ISIS, ISIL, IS tai DAESH ainakin jos käsitettä käyttää tasavallan presidentti tai YK:n Turvaneuvoston edeskäypä.

Rakkaalla lapsella ja pelottavalla karhulla on monta, monta nimeä.

*

Kuuntelen sunnuntai-aamun kaamoshämärässä radiosta Nadja Novakin ja Heidi Könkään jutustelua kirjasta ”Hertta”, joka on minulle vuosisadan rakkaustarina.

Kun vielä poikkean katsomassa HS-näköislehdestä  Pertti Jaarlan päivän sarjakuvaa omasta itkemisestään saan aamutupakalla pakkasessa näyn.

Jos minä joskus kirjoitan kirjan, se kertoo kolmesta musketööristä, joiden nimet ovat Olavi Paavolainen, Yrjö Leino ja Pentti Saarikoski.

Heidän Ludwig-kuninkaansa on Karl Marx ja d´Artagnan-rooli on varattu Eino Leinolle.

Minä en koskaan tule kirjoittamaan kirjaa. Arktinen puskurikapasiteetti riittää.

Kamari-0opperan tuosta libretostani säveltäisi Kalevi Aho, ohjaisivat Kalle Holmberg & Vilho Siivola, miespääosa (Hertta) kuuluisi Martti Talvelalle, naispääosan (Mme Kollontain – Pompidou, neitsythuora) laulaisi Pirkkoliisa Tikka ja orkesteria johtaisi John Storgårds, tuottajana olisivat Rovaniemen uimahalli- ja Wihurin rahastot.

 

 

Vahvat naiset

-5,8C, pirun pimeätä monella tavoin,  tyyntä myrskyn edellä

 

Länsimaisessa kulttuurissa naisen rooli on niinkuin Koskelan Alma tai Elina.

Sellaista ei voisi olla, jos vertailuna ei olisi neitsyt-huoria ja arvioijina heikkoja miehiä.

Elämäni varteen on osunut enemmän vahvoja naisia kuin miehiä. Heistä kolme on lappilaislääkäreitä: Rauni-Leena (Pelkosenniemi), Ulla-Kaija (Muonio) ja Sirkka-Liisa (Posio).

Heikkoa miestä aina tarvitaan, että on vahva nainen. Mutta entäpä naisten keskinäinen solidaarisuus, onko sitä?

Sellaista kuin kahdella miehellä, jotka istuvat tulisilla kaadettuaan kevättalvella hirven.

Kätke sie tällä kertaa se, niin mie sitte ensi kerralla vuorostani

Vastausta ei tarvitse odottaa, mulkaisu silmäkulmasta riittää.

Miehet nousevat, karistavat lumet vaatteistaan ja lähtevät kotiin.

Vahvojen, keskenään riitelevien naistensa maailmaan.

Hyräillen:

 

Ortodoksien Jumalan synnyttäjän, Neitsyt Marian temppeliin tuomisen juhlan päivitykseni on omistettu urhealle lappilaisnaiselle tässä salakaatojen ja solisalirattien maassa.