Vietämme Pyhän Patrickin päivää, jo vuodesta 461 alkaen.
Vihreä kolmiapila, ei 4-H-yhdistyksen neliapila.
Euroopan gladissa kärkinimistössä on Mme Metsola.
Nainen korkeassa asemassa.
Kumpikin maasta, joka ei ole NATOn jäsen.
*
Samaan aikaan Mme Kollontainsa unohtaneet tver-slaavit vetävät arpaa siitä, otetaanko Venäjän armeijan ja strategian terävin kärki – ydinase-triadi – käyttöön (HS 16.3.).
Koska minulla ei edelleenkään ole lisättävää tähän, jään odottamaan Kosovon ja Bosnia ja Hertsegovinan liittymistä joukkoon, jonka vastuulla ovat olleet mm Sarajevon talviolympialaiset (Suomi 13 mitalia, joista 4 kultaa, kolme hopeaa ja kuusi pronssia; Marja-Liisa Kirvesniemi) ja Mostarin sillan (Stari most, 1566; T 55 oli tankin malli 9.11.-93 klo 10:16) jälleenrakennus.
Vertailla voi vaikka Mariupolin draamateatterin raunioiden tilanteeseen ”T55”-tykin jäljiltä 16.3. 2022.
***
Nyt Kiinalla (Xi) ja Intialla (Kovind–Modi) olisi käyttöä?
Liki kolme miljardia (3 000 000 000) äänestäjää.
Samoin siltainsinöörillä, josta kertoi Arto Paasilinna (keskeisin red-army-este Ukrainassa nyt ovat urkainalaisten pioneerien räjäyttämät sillat, HS 17.3.)
Hänen muistokirjoituksensa löytyy aamun Helsingin Sanomista 17.3. s B11.
Hän oli syntynyt samana vuonna ja lähes samana päivänä kuin kaksi muuta suomalaisugrilaista.
Toisen nimi on nykyisin Kirill, minun nimeni on (Arto Nybergin ”kaimana”) Tintti, siltainsinöörin nimi Lunabba. Kaikki lokakuun 1946 lapsia.
Näissä merkeissä – in hoc signo
***
Opening Remarks
at Art Exhibition at Arktikum Rovaniemi on the same evening as Purin-Kirill-troops destroys hope at Mariopoli Dramatheatre, UKR
Antti Liikkanen
(in finnish)
Pohjoismaisen valokuvataiteen näyttelyn (Aika, paikka, valo– avajaiset 16.3. Arktikum / Galleria Valo 17:00
Avajais-mietteitä Antti Liikkanen, psykiatri, Rovaniemi
Suojevatko meitä luolapiirrokset, Willendorfin Venus, Pyhä Kristoforos vai Sant´Angelo in Vado´n Suojelus?
Ihmiskunnalla on omia rajapyykkejään. Yksi on lajin puoli-miljoonavuotinen matka Itä-Afrikasta koko maapallon biosfäärin hedelmiä etsimään.
Yksi on 13 000 vuotta vanha sapiensin sotaisuus, jonka kohtalonhetkiä voisivat olla ne maailmanloput, joita on kolme: Egyptin vallan romahdus 4000 vuotta sitten, bysantin loppu 2500 vuotta sitten ja Rooman valtakunnan romahdus vajaa 1600 vuotta sitten (Ketonen 14.3., HS)
Vaarallisin ehkä on hidas muutos, jota emme huomaa edes pelätä.
Se, mitä olemme miettimässä näiden apokalypsien pelästyttämänä on, keksimmekö keinoja ETTEMME SOTISI, kun 13 00 vuoden ajan olemme keksineet keinoja, miten sodittaisiin.
1954 kesänä talvi- ja jatko-sodissa rajusti kärsineet rintamaveteraanit Simo-vaari ja Inkeri-mummo pysäyttivät automme Kittilän kirkon kohdalle. He kertoivat, että kirkko oli jätetty polttamatta siksi, että 1944 Wehrmachtin paikalliset sotilaat olivat saaneet kirkossa siunauksen taipaleelleen Norjan kautta takaisin kotiin ja rauhaan, ei sotaan.
Olen matkustanut paljon sekä rauhan asialla eu-toimijana että maapalloa itselleni pienentääkseni. Matkoille olen löytänyt suojelijan, Pyhän Kristoforoksen.
Kristoforos on matkailijan pyhimys, joka kuvissa ja patsaissa kantaa Jeesus-lasta yli vuolaan virran.
Aika isossa roolissa matkoillamme on ollut kulttuuri, erityisesti museot ja galleriat.
Koskettavaa oli kohdata Berninin Pyhän Teresan hurmio roomalaisessa pienessä kappelissa.
Nyt avattavassa pohjoismaisessa valokuvataide-näyttelyssä on joukko minulle tuttuja töitä, joista monien tekijöitä on matkan varrella tullut vastaan. YK-rakennuksen edessä, Venetsiassa, Normandian maihinnousupaikoissa, eri pohjoismaissa.
Yksi tarina sopii tähän näyttelyyn, jonka taustat ovat pienessä länsi-virolaisessa Lihulan kunnassa, Järven musiikkikodissa.
31.1. 1919 käytiin Virossa hyvin merkittävä taistelu.
Pajun kartanon taistelu.
Sitä aikaa kuvataan koskettavasti virolaisessa elokuvassa ”Nimet marmoritaulussa”.
Mukana taistelussa oli pohjoisen identtiset Hillilän kaksoisveljekset, joista toisen nimi on uhrien joukossa tuon elokuvan marmoritaulussa, toinen taas oli Suomen 1920-60-lukujen historiassa erittäin merkittävä toimija.
Rauhan ja sodan töissä.
Tässä näyttelyssä suojelu on eniten minua koskettava asia, ei sodankäynti. Suojelu on asiaa, jonka arvomaailmassani ansaitsevat pienimmät, hiljaisimmat ja uhatuimmat.
Näyttelyn symboliksi nostaisin mieluusti Katve 2 – huoneessa olevan Kuutti Lavosen taideteoksen, jonka kohteena on keski-italialaisessa, Vatikaanin muinoisessa kirkkovaltiossa olevassa St Angelen pienessä kylässä varjossa kävelevä mies, taustanaan pyhimyksen patsaan suojelevat kädet, mutta myös moni, moni muu ”Enon olalla”- ja Paleleva enkeli-työn kaltainen tarina tulkoon meitä vastaan elämässä, joka juuri nyt tuntuu olevan hauraampi kuin aikoihin.
Nauttikaa myös loppuviikon Miina Järven konsertista näissä tiloissa – 19.3. klo 15.
*
Ehkä emme ole nyt Egyptin, Babylonian tai Rooman muinoisten valtakuntien sortuvilla raunioilla.
Ehkä meidän ihmisten kulttuurimme vielä löytää tien apokalypsien kiertämiseen.
Ehkä keksimme niitä keinoja, ettemme sotisi.
Kiitos, että toitte meille Arktikumille tämän tarinan!