Februa & Lapinlyömät

Dvorák, Mendehlson, Smetana. Pohjantikka, Tuan päivä. Tuhkakeskiviikko ensi viikolla. Kristikunnan kait synkin ajanjakso. Kylmin.

Apea aamu jokseenkin kylmän yön jälkeen, mutta ei masentunut. -15C => -4C, aaltoilee.

Keskuskenttä ja vieressä oleva Taiteiden talo on saatu vastakkain, kuvataide-kamarimusiikki-liikunta.

Eivät kai milhän opi, vaikka ihan lehteen kirjoitin, että mahdotonta (tavoite, tieto) on mahdollista edes yrittää.
Ei kait mennyt oikein, kun harmaa eminenssi ei soita/kiitä?

Februa alkaa jäähelminä puun oksilla. Ei kuitenkaan sovitusjuhlana, jona se – februarius – ennen vuoden vaihdetta vietettiin. Muinoin.

65 vuotta sitten Quisling nimitettiin pääministeriksi. Jossain taitaa henkensä vieläkin lymytä.

Mielikuvilla taistelu on helppoa, mutta entä sitten?

Voi sittenkin olla, että hiukan murkuaa otsaluun takana.

Siksikin on viisasta olla isommin blogissa mesoamatta.

Ehkä tähän sopisi anoppivitsin sijasta ”ruotsalainen appi-vitsi”?
Että onko sellaisiakin?
Jovisst!

Esimerkiksi:

Sananlasku ”perhe on pahin” kävi karvaasti toteen ruotsalaismiehelle, jonka oma appiukko käräytti kiukuspäissään Yhdysvaltain liittovaltion poliisille FBI:lle. Vävylleen suuttunut appiukko lähetti FBI:lle sähköpostin, jossa hän väitti miehellä olevan suhteita al-Qaida-terroristiverkostoon.
Vävy oli matkalla konferenssiin Yhdysvaltoihin, kun matka tyssäsi yllättäen Floridan lentokentälle.

– Kun kuulin nimeäni kuulutettavan, ajattelin ensin että lapsilleni Ruotsissa on tapahtunut jotain. Kun poliisit ottivat minut kiinni, ajattelin että kyseessä täytyy olla jokin pila, hän kuvaili ensitunnelmiaan.

Ruotsalaismies virui vuorokauden ajan floridalaisessa sellissä. Perusteellisten kuulustelujen jälkeen hänet työnnettiin takaisin Ruotsin-koneeseen.

Kohtelustaan sisuuntuneena hän päätti ottaa yhteyttä poliisiin. Miehen ällistyksellä ei ollut rajoja, kun turvallisuuspoliisi Säpo sai selville, että perättömän ilmiannon takana oli miehen vaimon isä.

Tarinan opetus?
Ei kannata lentää Floridaan. Ainakaan jos on ruotsalainen.

Eikä ehkä Kaliforniaankaan. Schwarzenegger on puolensa valinnut: McCain. Nyt, kun ei enää ole vaihtoehtoja. Viisautta?

Vielä reilu viikko sitten Arnold oli Microsoftin kanssa Matti Vanhasen takana. Valitsisi nyt, Terminaattori.
Muuten Alkion Mikko voi suuttua. Ja kun valtiosihteeri suuttuu, siitä onkin oksat pois.
Keskustan puoluehallitus kuuluukin vapisseen. Lapin ”miesten”, ei Alkion henkisen perinnön rikkumisen myötä.

* * *

Iltapäivällä Lapinlyömissä tykitetään varmaankin johtamisesta, kuolemisesta ja härkäviikoista. Kristiina, Tapio ja mie.

Ei sanaakaan Keskuskentästä, jonka uusi nimi on…Siitä pitävät huolen ihan muut.

Sitä ennen: aamuhartaus 1. helmikuuta Kouvolasta, käyläh meneh. Radio Yle 1. Myöhän käyläh.
Kouvolalainen tekstissään löytää februan viestiä. Pitkästä aikaa pappi, jolla ei ole römeä, sievä, ohut vaan vakuuttava ”tykitys”. Est to mihi = ole minulle kallio.
Kirkossa sitten ollaan vihreitä. Sellainen väri.
Tai tarkemmin sanoe ei olla, vaan sinivihreitä. Kalevan Jari iskee Fortum-Nesteen (joo, ovat eri yhtiöitä, kyllä kyllä, mutta…)kylkeen kynäisen peitsensä.

Mutta vielä hullumpaa samassa lehdessä:

Sauli Niinistön johdolla on perustettu uusi säätiö, jota juuri punaisilta anteeksi pyytänyt kirkko avoimella sylillä (Kirkon raha-hallinto ja tsunamipiispa Helsingistä) kannattaa.
Kummit, heh.
Näitähän tässä puuttuikin (MLL, SMS, MTKL, SSTL, SRL, Pelastusarmeija, LKK, IL, RAY, SPR… – yksi ei kuulu joukkoon)
Mukana on tietenkin Wahlroos ja Harkimo.

Eivätkö ne tajua vai eivätkö ne välitä? Arvelisin kyseessä olevan laskelmointivirheen jälkimmäiseen suuntaan, mutta ehkä näistä sittenkin on tullut hyväsydämisiä, ehkä?!? Tupakkalakossa (?) olevan Saukin pomottaessa.
Jotta asialle annettaisiin oikeutta, leikkaan alle Kalevan uutisen sellaisenaan (koska hyvä tarkoitus Sarilla / ex nokia & Co on varmasti myös mukana ja pinnimmaisena):

http://www.kaleva.fi/plus/juttu708750_page0.htm?j=708750&refj=708739&refo=Vaikuttajat%20perustivat%20säätiön

* * *

Ystävä soitti koiravahdin aikhan.
Hän kysyi tylpästä rintalastan takaisesta kivusta aamuyöstä ja rasituksessa, joka johtuu vasempaan käteen.
Neuvoskelin rauhaisasti ja juttelimme muutoinkin niitä näitä.

Puhelun loppuvaiheessa hän totesi saaneensa viestinsä puhelun myötä matkaan. Että hän voi nyt sitten soitella aikaa lääkärille ja katsella ympärilleen. Eteenpäin, taaksepäin, sivuille.

Mitenhän se menee? Vanhan raamatullisen, apogryfisen kirjan mukaan ihminen tarvitsee, olikohan se 10 000 kaveria, mutta yhden ystävän.

Kerron sitten, terveisinä kirkolta, kunhan sinne ja sieltä joudan, Simonkentän liepeille ja liepeiltä.

Työ kutsuu. Tylppä kipu.

Sunnuntaina se jälleen tapahtuu. Puoli maailmaa pysähtyy,
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
=>

niin ainakin jotkut väittävät. Super Bowl on myös täällä.

Mainokset

Torstai ja kaurapuurova

Alla olevassa tämän päivän blogauksessa pohtimani viestikapulan siirto lastemme lapsille saa Lemmyn keskustellen isottelemaan.

Niin se vain on, että Jobin kirja on isottelijalta lukematta, samoin Sheldon J Kopp´in kirja (”Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet”).
Jälkimmäinen käsittelee edellistä (siis Kopp Jobia) vankilapsykologin 250 sukupolvea katsastavalla taidolla ja maltilla.
Siinä ei esi- tai yli-kypsä vihreä saati kokoomuslainen (esim Kanerva tai Hassi) taida pärjätä. Heillä ei ole aikaa eikä malttia pysähtyä edes sen vertaa, että ehtisivät ajatella ennenkuin ”Roope poltti sikarin, mut tyttö syömmensä”. Voi olla, että töpselistä virtansa hankkiva vihreä liike joutuu energiansäästölamppujensa kokonaiskustannuksen (kts blogauksen loppu) vielä uudelleen arvioimaan?

Keväinen päivä eilen, etelässä lunta – Kiinaa myöten – enemmän kuin siedettäisiin.

Cuba-rules on kuin entivanhasesta Ruotsista: Kustaa Vaasan pojat (Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka).

Kas näin:

”Kuuban parlamenttivaaleissa on saatu ainakin yksi yllätysvoittaja: Raul Castro. Virkaatekevä presidentti Raul on päihittänyt isoveljensä Fidel Castron 1,1 prosenttiyksiköllä.”

Radio Yle Ykkönen tarjoaa aamuyöstä Haydn´ia, Mozartia, Beethovenia. Aamuhartauden pitää Ilkka Mäkelä.

* * *

Sen verran taitoa on ehtinyt kertyä ja kokemusta minun sieluuni, että en tohdi olla tyytyväinen.

Rovaniemellä lehdet keskustelevat keskenään ja eri lehdissä kirjoittavat eri ihmiset.

He/Me – nämä kuntapoliitikot (olen joukossa) – ajattelevat, että muutkin kuin asialle vihkiytyneet kykenevät yhdistämään Roi-Press-kolumnit, Uusi Rovaniemi pääkirjoitukset ja Lapin Kansa keskustelut. Ja osaavat sirotella Lapin Radion, Eeron kahvion ja Erottajan Ollilan (=Shell) suulliset viestit muodostaen kokonaisuuden hahmon.

Tämä on sellaista keskustelua, Lapissa ja Rovaniemellä, että siinä on mieltä, mutta se ei ”kohtaa”.

Ennenpitkää vanhimmat väistyvät ja nuoremmat ottavat ruorin. Toivottavasti he tajuavat: tieto ja tavoite on sovittava ja jaettava YHDESSÄ.

* * *

Kun omat vanhempani luovuttivat ikäpolvelleni – suuret ikäluokat – maan kehitettäväksi, me otimme sen tosissamme. Kansanterveyslaki, peruskoulu, työttömyys- ja työeläke-turva, sosiaaliturva laajemminkin. Rauha, ei pelkästään neuvostoliittolaisen rauhaliikkeen, vaan myös YK:n´, EEC:n ja sittemmin EU:n keinoin.

Kun vähin alamme luovuttaa länkiä uusien sukupolvien kaulaan, ne tuntuvat olevan vastenmielisiä.

Mieluummin jotain muuta kuin heidän omien lastensa asiaa. Nopeatempoista ”kulutusta” idolseista toisiensa jälkeen, carpe diem ihan väärässä (mielestäni) sävyssä ja tarkoituksessa.

* * *

Ehdotan, että peruskoulussa luettaisiin joka asteella, lukiossa – keskiasteella myös – Jobin kirja.
Ehkä se herättäisi.

Ei uskomaan Jahveen, vaan huomaamaan edes jotain.

Palaan asiaan.

* * *

Niinkuin palaa asiaan päivän aviisikin: otsikko on liimapalkin kokoinen ja näköinen, vain pääkirjoitus vielä hiukan ynisee. Ja lukijanmielipide.

Palloliitto antaa Rovaniemelle 100 000 egeä kipurahoja.
Se on enemmän kuin minä maksan veroa, joten ihan hyvä näin.

Ei mutta: puuron keittoon! Ettei käy niinkuin Kuopiossa, jossa yliopistosairaalassa potilaïta alkaa kuolla nälkään. Savolaisittain ;>/

Clevelandissa myydään taloja 60%:n alella ja markkinat eivät koronlaskuista piittaa. Osallistumme USA-talkoisiin, edelleen.

Olemme osallistuneet sekä silloin, kun korot nousivat että silloin, kun ne laskevat.

EK:n edeskäyvän ääni on kovin vakava ja äänihuulet selvästikin jännittyneet (Radio Yle 1, klo 07 uutiset).

Nokia on lirissä Buchumissa, mutta niin ovat Noro & Co Nokiallakin.
Vuoroin vieraissa.

* * *

Diplomi-insinööri Satu Hassi haluaa vaihtaa hehkulamput e-lamppuihin ja näin säästää 55 000:n jonkun yksikön energiantuotannon verran.
Mie olen kuullut, että vaihtamalla e-lamppuihin (meillä se on tehty) ei säästetä mitään ja aiheutetaan melkoinen lisämyrkkykuormitus EU:n jätehuoltoon.
Kumpihan on oikeassa, taistolaistaustainen vihreä diplomi-insinööri vai tintintarinat-taustainen erikoislääkäri?

Ans kattoo.

* * *

Paula Risikko & al on Vanhasen Matin älyllisessä talutusnuorassa nyt jäänyt ns ”Välimäkeen” eli lukenut Kor 1 väärin (nainen vaietkoon hallituksen huoneissa):

KASTE-ohjelman saa esitellä rahvaalle vasta tänään torstaina valtioneuvoston kokouksen jälkeen.

– Tämä on vasta ministeriön esitys ja hallitus sitten päättää, perusteli ministeri Risikko.

Toimittajat utelivat, onko paperiin odotettavissa muutoksia.

– Ei ole! ärähti pohjalainen kansliapäällikkö.

Toimittajat ihmettelivät, miksei saa edes kertoa, että tällaista esitetään? Julkistaahan ministeriö omat budjettiesityksensäkin. Miksi ihmeessä infokin…?

– Jos te ette pysty noudattamaan embargoja, ei sitten enää järjestetä tällaisia infoja! jyrähti Välimäki entistä ärtyneemmin.

Moni terveyspolitiikkaa seuraava toimittaja oli odottanut nimenomaan tämän ohjelman julkistamisen yhteydessä näkevänsä, millaisia uusia linjauksia Markku Lehdon seuraaja Välimäki ministeriössä tekee. No, nyt näimme.

Kun poliitikot, korkeat virkamiehet ja toimittajat ärisevät toisillensa, ei moinen maailmaa pahemmin hetkauta. Yhtään syöpää sillä ei paranneta, eikä yhtään vaippaa vanhukselle vaihdeta.

Oleellista tässä näytelmässä on kysymys siitä, onko asioiden päättäminen siirtymässä yhä pienemmälle sisäpiirille, joka ei kaipaa median eikä kansan väliintuloa?

Tyhmempi voisi myös ihmetellä, onko pääministeri Vanhanen niin arka arvovallastaan, että ministeriöiden rakentamista linjapapereistakin kunnian kerää valtioneuvosto, ei paperin puurtanut ministeriö?

Taitaa olla niin, että kun Porissa on susia, Helsingissä kaneja ja Kemijärvellä kissoja ja koiria (Karvinen & Osku), on mediassa vahtikoirien aika ohi.
Ne – siis hallinto – tekevät sen itse! hehHoh ja voiVoi.

* * *

Olen aiemmin kertonut täällä blogissani käsitykseni TV-2:n video-testamenttiohjelmasta. Käsitykseni ei ole sama kuin lääkärikunnan vanhimman (arkkiatri Pelkonen Kauniaisista) eikä se myöskään noudata emeritus-arkkipiispan, jalkapalloa pelanneen Vikströmin kantaa.
Olen asiaa tämän jälkeen pohtinut, mutta aika hyvin on vaistoni sanelema näkemys pitänyt.
Nyt se nauliutui entistä tiukemmin. Kotimaa-lehdessä Anna-Kaisa Hermunen opponoi TV-2:n valintaa vastaan perusteilla, jotka hänen olisi pitänyt ottaa käyttöön omia ohjelmiaan tehdessään.
Ei nyt, kun hän freelancena on suurten ikäluokkien myötä siirtymässä, laillani, itse likemmäs ja likemmäs porttia ”exit”.
Hermunen on niitä ensimmäisiä, jotka demoralisoivat haastatteluohjelmia muuttaen ne talikkotouhuksi.

Totta kai takkia pitää kääntää, ja saa. Mutta peiliinkin on lupa katsoa. Myös taustapeiliin.

* * *

Olen aiemmin pariin kertaan laittanut Puskurikapasiteettiin KENO-numerot, jotka ovat kuluttaneet rahaani 50c/pv.
Nyt laitan ne uudelleen ja jätän ne muiden käytettäväksi. Mulle riitti, heh.
1, 4, 6, 9, 10, 19, 46.

Nekin rahat voi – ja tulleet voitot – käyttää viisaammin.
Tästedes.

Ilta Wagnerin seurassa, pakkasta katsellessa ja maistellessa alkaa kääntyä yöksi.
Alkuillasta olin mukana porukassa, joka laittoi Lapin tiedettä järjestykseen.
Tuli tehdyksi.

Pakkasta on -13,3 astetta.
Huomenna käy matka Suurkirkolle, Ylläkselle jne.
Sunnuntaina onkin sitten laskiaissunnuntai ja laskiaisen tarinan vuoro.

Palaan vielä hetkeksi Lemmyn ärhentelyyn tulevaisuuden puolesta. Se kuuluu hänelle! Ärhentely ja tulevaisuus. Ihmisille, ei puolueille.

Ja erityisesti hänen lapsilleen. Ei puolueiden lapsille.

Tintin tarinoita

Blogien lomassa on tarinoita, joiden osuus on aika häilyvä, mutta kiinnittää varmaankin vakituisten seuraajien huomiota.

Tarinat ovat kehittymässä ja niihin viitataan aika usein.

Aikanaan ne väistyvät blogieni reviiriltä.

Siltä varalta, että joku haluaa tietää, mihin tarinat liittyvät, laitan oheen niiden ”osajaon”.

Henkilöt Tintin tarinoissa (vapaassa järjestyksessä)

Wallenius (on tässä Moskun takia)

Mosku (on tässä porojen takia)

LeenaP (on tässä koska syntyi)

Eero (tarinoiden vanhin ja tärkein, Raahen leijonan luomus)

Tapio (on tarinoiden toiseksi vanhin ja murjotuin, paloi pahasti)

Kaisu (syliä vaikka muille jakaa, eniten elossa olevia jälkeläisiä, Elimäki ja Nalle Puh Muhniemeltä, perunan ja natsi-Suomen äiti)

Vappu (tarinan itseansaittu roisto, mutta ei mainita itse tekstissä)

Jussi (joka tarinassa pitää olla yksi oikea homoseksuaali)

Eeva (terveydenhoitaja, UPM-Kymmene, kokoomus)

Kauko (kuolee ennen kuin pääsee mukaan)

Kaisla (päähenkilö, polttaa Klubi 77)

Emil (piiloutui punaisilta ullakolle, mutta kuoli kuitenkin)

Heikki (kaunis nimi niin kuin Ollikin, eivät ole mukana, mutta aiheuttavat montaa sävyä)

Allan (jokaisessa tarinassa on oltava Pietari ja Piru), kts Aarne (ei hakutuloksia, kts Nobel-komitea)

Elna (primus motor)

Armi (kts Viljo, Ihamuotilan painajainen)

Pekka J., Sigge ja Jorma (demarihistoriaan kääritty Uusi Suomi)

Ilmari (nero)

Saku (evakko-rules, Stella Polaris)

Mila (eli pisimpään)

Liisa (syntyi vääränä päivänä)

Satu – sit -sama – juttu (Kerro kultainen kuu)

Jaakko (Imatra pitää saada tähänkin tarinaan, Äyräpäiden takia)

Timo (luo kysynnän itse asiassa koko tarinalle)

Pikku-Ekonomi (kärsii pisimpään)

Orvokki Autio (runoilija Pohjanmaalta)

Jari Tervo (Uutis-Vuoto)

Arto Tiainen (hiihtäjä)

Anneli (tarinan ainoa murhaaja)

Inkeri (poliisi on edelleen kiinnostunut)

Maria (ei voittanut Katriinaa, mutta melkein)

Katriina (tarinan ainoa tappaja)

Mirjam (carpe diem)

Matti alias Antti alias Sapparo (Volkkarikuski, insinööri, Olgan eli Natalian eli Oskun eli Mallan vierellä tms)

Kaisla, Tarmo, Urho, Tuomas, Vesa jne: tarinan jatkajia, teit isäin astumaan….

Tuovi (la femme fatale) ja hänen tyttärensä, mustalaiset takaavat…mitä?

Lisäksi tarinoissa on lukuisia nimeltä mainittuja henkilöitä, joiden mahdollisuus kehittää tarinoita edelleen on heidän itsensä varassa

Kiitän jokaista mainittua ja ehkä mainitsematontakin henkilöä, erityisesti Annua. Ite perkele

Lapissa kaikki kukkii…

Keskiaikaista musiikkia radioykkösellä aamuyön koiravahdissa. Eivät nuo naiset ihan ulvo, mutta eivät välttämättä lisääkään musiikista nauttimistani.
Korostan sanaa keskiaikainen.
Keskiaikainen on myös suomalainen huumetutkinta.
Hazard saa valtalehdessä sivun tilaa kertoa näkemystään (HS/su Kynttilän ja vainojen uhrien päivänä), joka perustuu rivien välissä tietoon, jota ei taideta kertoa jos ei tutkiva journalismi sitten innostu. En taida puuttua, kun ei Kärpätkään puutu. Seuraan katseella.

Ei pitäisi herätä tähän aikaan, koska unihiekka on lopussa, mutta valvoakaan ei tohdi.

Kuuteen mennessä musiikki muuttuu Bach´ksi, kunnes varpuset vaimentavat pianon.
Sitä seuraa hengettömältä vaikuttavan naisen aamuvesper (ei kai se aamulla vesper voi olla, mutta soromnoo): liikaa mietelauseita pötköön, hengästyy kai tuossa muukin kuin puhuja?
Tulee ikävä padre H:n kuuden sanan lauseita harvakseltaan tiputeltuina. Yksi ihminen, yksi ääni, yksi asia.

Tarinoita on valmiina 11, päässä valmistumassa 8.

Töihin mennessä eteläisellä taivaalla katselee kaihoten länteen juustonvärinen kuu-ukko. Natoko puolipallopäällä mielessä? Vai USA:n vaalit. Vai maailmantalouden ikuiseksi veturiksi vielä puoli vuotta sitten Sailaksen vannoman Ameriikan yksinäinen yskiskely?

* * *

Lapissa oli entiseen aikaan ruorissa sellainen poliitikkokööri, joka teki päätökset kolmen kesken.

Kun sitten joku oli tyytymätön, hänen nakutustaan ja mouruamistaan tämä kööri kuunteli tyynesti ja provosoitumatta. Hanhensulkaa oli selässä niin paljon, ettei sen läpi pikkuveitti ulottunut iholle asti.

Jos joku toimi tuon köörin tahdon vastaisesti, hän joutui – ainakin isoäänisempi – vähintään jonkinlaiseen kellariin kahlituksi ja kuulustelluksi.
Jos äksyilijä nöyrtyi, asia oli ok ja palkkiotakin tippui, mutta jos hän piti päänsä, ei sitä sitten pitänyt.
Ihan sama, oliko toisinajattelija samassa puolueessa, kylässä, perheessä tai eri.

Tätä jostain syystä ei maan tunnetuin suhmuroija tunnu oivaltaneen (eikä toiseksi tunnetuinkaan):

”Käytännössä ylimääräinen yhtiökokous tarkoittaisi vain yhtä asiaa, toimitusjohtajan (Jouko Karvisen) lähtöä”, Pekkarinen sanoi mikä aiheutti valtavat suosionosoitukset salissa.

”Valtio ei voi sanoa, että se olisi parempi vaihtoehto”, tuohtunut Pekkarinen sanoi.

Pekkarisen ohella itsensä Katajanokan suuressa salissa blaskaamassa kävi Häkämies. Ja rouva Gronberg.

* * *

Kun kemijärviset Kari Väänäsen johdolla – ei minkäänlaista poliittista kontaminaatiota saati kokemusta – ovat nyt nolanneet pääministerin, sotaministerin, työministerin ja elinkeinoministerin ja tehneet sen tällä kertaa superjulkisesti ja koko joukolla eikä pelkästään kaupunginjohtajan voimin, on odotettavissa sellainen sulkutila, ettei paremmasta väliksi.

Markkinatkin saivat turpiinsa, mutta niitä ei voi nolata. Niillä ei ole sellaista sielua. Tosin ne voivat nollaantua, iceland-rules.

Mitä tahansa taustassa spontaanisti tähän mennessä on voitu mahtimiesten (joo-o, ne ovat kaikki miehiä!) toimesta tehdä, jää tästedes tekemättä.
Tätä on ennenkin tapahtunut (olen sen monesti ihan vierestä ollut näkemässä – voimattomana).

Gronbergiä ei sitten lasketa. Mahtimiesten joukkoon.
Sillä tavoin se on valitattavaa, että hänellä on sekä tanskalainen että kehitys-aluetyyppinen ruohonjuuri-tätsi juuri tällaisiin tilanteisiin.

Sen lisäksi hänellä on sekä greenpeace-, attac- että Vuotos-händigäppi. Sitä korvaa kuuleminen jne…

* * *

Tänään on anopin nimipäivä. Aika hassu juttu, että vaikka matkan varrella on tullut vastaan valtavasti tutuiksi tulleita, ei muita Irjoja ole lähipiirissä ennen edes käväissyt.
Ihan kelpo Irja ja kelpo anoppi.
Onnea vaan, anopille.

Usein nimipäivä on muuttunut tärkeämmäksi juhlaksi kuin synttärit.
Valmisteilla on Elvinpäivän tarina. Hurjemmasta päästä. Sitä kuitenkin on siis odoteltava 27.6 asti.

* * *

Toisaalla pohdin – kun käskettiin – johtamista. Jätän siinä yhteydessä kuitenkin pohtimatta vallan ja sielun yhteyttä.
Tulkoon se tässä.

Jos perheen tai suuremman joukon (Ville Koskelan puolijoukkue, Rovaniemen kaupunki, Lappi tms) johtamisessa päästään sellaiseen tilaan, että suurin osa osallistuu päätöksentekoon ja siihen liittyvän tiedon käyttämiseen, muodostuu ns riskitön tasapainotila.

Sellaisessa ihmiset kussakin verkossaan askaroivat niin palkitsevasti konkreettisen nykyhetken ja lähitulevaisuuden parissa, ettei heille jää aikaa ja/tai intoa keskinäisiin, varmuudella haavoittaviin peleihin.

Sellaisia pelejä ovat rahan, reviirin, seksin ja ylivertaisen tiedon tiimoilta käytävät taistelut.

Jos saaliista (=raha), tontinrajoista (esim aviopuolisosta tai perinnöstä), lapsista/lastentekemisestä tai oikeasta uskosta iäisyysasioissa syntyy kina, ollaan jo vähän myöhässä.

Tuollaisessa taistossa (eo neljästä teemasta) kaikki keinot ovat sallittuja ja tantereelle jää sekä henki- että keho-ruumiita ja niiden eritteitä aika lailla.

Siksikin olisi hyvä, että jotain asiaa* varten kerätyssä porukassa (perhe, työpaikka, sotajoukko, SPR, MLL, SMS) olisi niin paljon työtä ja intoa sen jonkin asian * säätelyyn ja tekemiseen, ettei noihin ratkaisemattomiin, mutta haavoittaviin peleihin jäisi kovin paljoa aikaa/intoa/energiaa.
Kuuskoski-rules on aina huonopi vaihtoehto.

* * *

Yön mittaan on pakastanut, mutta vain vähän. Jokohan saisi ”vauvat” tänään mäkeen. Pois PC:n ääreltä? Onhan se turvallistakin, koska sudet ovat muuttaneet:

”Varsinais-Suomessa runsas peurakanta on tuonut alueelle myös sudet. Petohavaintojen perusteella alueella liikkuu jo kaksi susilaumaa ja kaikkiaan viitisentoista sutta.
Susien ydinalueen eli reviirin painopiste on edelliseen talveen verrattuna siirtynyt lännestä itään: Pöytyän pohjoisosan, Yläneen, Oripään, Alastaron ja Loimaan alueille. Toinen, pienempi lauma sukkuloi Satakunnan rajalla.”

Ottaen huomioon sen, että satakuntalaiset takitilhen olettavat EU:n olevan vastuussa susista lastensa kimpussa, on hyvä katsoa asiaa tieteellisesti?

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa
Suomalaisista 45 prosenttia pitää Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa hyvänä asiana (+3
prosenttiyksikköä puolessa vuodessa), 21 prosenttia taas huonona (-3 prosenttiyksikköä puolessa
vuodessa). Kansalaisista 33 prosenttia on sitä mieltä, ettei Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ole
hyvä eikä huono asia. Jäsenyyttä pitävät hyvänä asiana johtavassa asemassa työskentelevät,
opiskelijat ja kaupunkilaiset.
Kaikkien jäsenmaiden kansalaisista maansa jäsenyyttä Euroopan unionissa pitää hyvänä asiana 58
prosenttia (+1 prosenttiyksikkö puolessa vuodessa), huonona asiana 13 prosenttia (-2
prosenttiyksikköä puolessa vuodessa) ja ”ei hyvänä eikä huonona” asiana 25 prosenttia.
Suomalaisista 51 prosenttia uskoo Suomen hyötyneen jäsenyydestään (-1 prosenttiyksikkö puolessa
vuodessa). Kansalaisia, jotka eivät usko Suomen hyötyneen jäsenyydestään, on tällä hetkellä 43
prosenttia koko väestöstä (+2 prosenttiyksikköä). Eniten Suomen uskovat hyötyneen EUjäsenyydestään
opiskelijat, johtavassa asemassa työskentelevät, 15–24 -vuotiaat ja kaupungeissa
asuva. Muita ryhmiä, jotka uskovat Suomen hyötyneen jäsenyydestään, ovat korkeasti koulutetut ja
oikeiston kannattajat.
Suomalaisista 53 prosenttia sanoo luottavansa Euroopan parlamenttiin ja yhtä moni sanoo
luottavansa Euroopan komissioon.”

Hyvää Irjanpäivää!

Siitä huolimatta, että (vaikka FES laski korkoa 0,5 %, 3 %:iin) taantuman, jopa laman todennäköisyys on nyt jo 40%.

Ilmastonmuutos

Fagotin soidessa herään jälleen kerran ilmastonmuutokseen.

Viittaan eiliseen Kari S:n kolumniin äijistä (siis blogaukseeni) ja väitän, että eduskunnan nuoret naisvirkailijat ja harjoittelijat eivät ole pistäneet charmanttien miesten flirttiä pahakseen.
Eivätkä charmantit miehet jätä flirttaamaatta, ihan charmin määritelmänkin takia.
Eivät koskaan jätä.
Tiedä sitten, tietävätkö kaikki charmin ja narsismin rajat – politiikassa. Kun siinä pitää koko ajan pyrkiä ”we want more”-tilanteisiin.

Siinä on – flirtissä – kaksi osapuolta.
Vie sie, mie vikisen!
Voi olla, että tämä tulee puhemiesneuvostolle (Niinistö, Kääriäinen, Koskinen & Co, alfa-uroksiako?) vielä aikamoiseksi pähkinäksi.

Meillä olisi kotona sellainen laite, jolla pähkinän kuoria murskataan. Sitä voi käyttää myös peukaloruuvina. Ja voi siihen muitakin ulokkeita laittaa puristuksiin.

Minulla olisi ehdotus: Eduskunnan keski-ikäiset äijät perustavat nyt yhdistyksen tasa-arvon edistämiseksi. He palkkaavat ammattijohtajakseen kosmologi Enqvistin ja ottavat tunnuksensa Väinämöinen ja Aino – taulusta (löytyy kansallisista kokoelmista). Tarina löytyy Kalevalasta, jossa on myös Pohjan Akka (en viittaa tällä seuraavan kappaleen juristiin).
Tunnusmusiikiksi sopii Armas Järnefeldt´in Serenadi.
Asteroidi tänään miltei tormaa maahan. Enqvist voisi kertoa, koska Pirkko K. Koskinen tormaa. Ja mihin. (Ainakin hän antaa kansanedustajille >10%:n palkankorotuksen Iloniemen Jaskan kanssa tällä viikolla, tasapuolisesti).
Ennen tormaamistaan Pirkko kertoo, kuka kiusasi ja ketä. Eikä unohda sitten selvittää, mitä tapahtuu nuorten nais-kansanedustajien ja miesten välillä. Tai nuorten ja/tai komeiden mieskansanedustajien ja naisten välillä.

* * *

Rovaniemellä Katto-Takkinen on löytänyt ratkaisun Rovaniemen johtajuuspulmaan. (Lapin Kansa, s 2)
Niin aina.
Minäkin tiedän sen ratkaisun: ”Sovitaan suunta yhdessä ja käytetään kuljetteluun yhteistä karttaa”.

Hei, Mauri, Matti ja Martti, 3M! (Rovaniemen ylistetty kaupunginjohtajakolmikko), älkää viekö kompassia, tänne se heti!

* * *

Palataan päivän mittaan, 9 vuotta sitten oli 59 celcius-astettan kylmempää.

* * *

Gutsetti alkaa hermostua ja lähettelee myllykirjeitä sinne tänne. Kun olen aamun Hesaria, Lapin Kansaa ja Kalevaa lukenut, tulee mieleen sekin, että ovat kait Gutsetin miehet sinnekin kirjelmöineet. Oli se sen verran härskiä herjaa, liimapalkkiyrityksestä, Kalevassakin jopa – laatulehdessä. Jaa-a, onkohan se Hesari laatulehti? Missä tehdyn selluloosan varaan HS painotalon paperihankinta rakentuukaan?

Stora Enso vaatii Kemijärven sellutehtaan henkilöstöä lopettamaan Anaika Groupin mustamaalaamisen. Yle kertoo, että Stora Enson johto on lähettänyt henkilöstölle asiasta avoimen kirjeen.

Kemijärven tehtaan johtajan Tapio Ylikankaan mukaan viikonvaihteessa on levitetty kirjettä, jossa on esitetty Anaika Groupista perättömiä väitteitä. Stora Enson johto uskoo, että tapaus saattaa jopa vaarantaa korvaavien toimintojen saannin lakkautettavalle tehtaalle.

Anaika Groupin Kemijärvelle suunnittelema liimapalkkien tuotanto ja konepajatoiminnot työllistäisivät sata ihmistä.”

Taitaa olla niin, että Kemi-Yhtiö on ainoa asiansa oppinut ”Leivän isä” Lapissa eivätkä Gutsetin miehet enää ehdi oppia.
Voi voi. Pitäisi tietää ja oivaltaa vähän paremmin.

Sama ilmiö oli muuten eilen Bochumissakin: ei ollut Nokian edeskäyvä lainkaan kärryillä – TV-haastattelun perusteella – miten teutoonien kanssa neuvotellaan. Ryti, Mannerheim ja Kivimaa pitäisi nyt Nokian pääkonttorista googlettaa, että osaisivat tämän Barbarosan selvitellä.
Lähinnä kannattaisi katsoa heinä-syyskuulta 1944!
(ilmainen neuvo).
Ja Karvinen voisi googlettaa nimellä Sundqvist (ei sdp).

* * *

Kun Karalahtea uhataan 5 vuoden kakulla piri-hankintojen rahoittamisesta, mitä mahtaa sikarin saanut kuusikymppinen pohtia Cannonball´s-vierailuista? Hymyllä siitä selviää, arvaan?

* * *

Ohi meni, huh-huh:

Maa sai tiistaina lähipiirinsä vierailijan, kun läpimitaltaan 150-600-metrinen asteroidi hujahti runsaat puoli miljoonaa kilometriä maapallon ohi. Välimatka on harvinaisen pieni. Se on vajaat puolitoista kertaa kuun etäisyys maasta.”

Ei mennyt ohi, huh-huh:

”Islantilaispankit törmäsivät seinään”
Lentoliput toukokuulle on ostettu, mutta ehkä silloin ei ole sen paremmin Iceland Air – nimistä yhtíötä kuin kansainvälistä toimivaa markkinaakaan. Se on niin pahassa paikassa, tuo satujen saari, dominoilmöitä ajatelleen.

Pokka -28C

Lapissa on kaksi kylmempää paikkaa. Kittilän Pokka ja Pokka.

Kittilän Pokka, jossa asui ja kahvia ministereille keitteli Alma, on usein maan kylmin paikka – talvella.
Se paikka, jossa asuu Hannele Pokka, on Rovaniemen kylmin. Muurolan Ternujoen suisto. Myös tänään.
Downtown, jossa paloi eilen illalla rengasliike, hytisee 20 asteen pakkasessa, kun Muurolassa Ternujoen suistossa on -28C.

Muistamani mukaan 29.1. 1999 oli Kittilän Pokan Alman mittarissa -58C, joten huomiseksi on vielä petrattavaa. Olin tuota holotnaa Fiat Marealla halkomassa Rovaniemeltä Sodankylään – ja pääsin illaksi takaisinkin. Volvot ja Mersut eivät niinkään – ainakaan nokivasarat.

* * *

Lapin Kansa käsittelee pääministerin Kemijärven vierailua tyylilleen uskottomasti hyvin pehmeästi ja pääministerimyönteisesti.

Kutsetti on siis pahimmasta selviytynyt (vain Kari Väänänen on jäljellä) ja Greenpeacen metsävastaava voi huokaista helpotuksesta. Yksi hänelle ongelma jää: kuka nyt rahottaisi toimintaa, kun Saksa on saanut tahtonsa läpi?
PK5:n paperikourat, be carefull. Seuraavat kohteet ovat Kemissä ja/tai Oulussa?

* * *

Suomen lääkärilehdessä on kollegion ulkopuolisia kolumnisteja. He ovat luettuja.
Nyt kirjoittaa muuan Tieto-Finlandia-palkittu tähtitieteilijä pläjäyksen, jonka tuntuvat enemmän tai vähemmän kireästi hyväksyneen viestiltään niin femakot kuin sovinistitkin, niin nuoret kuin vanhatkin.
Entäpä Te, arvoisat lukijani? Maanantain pirskaus, olkaa hyvä:

Kari Enqvist

Kuulin radiosta, että Lappeenrannan kansainvälisissä laulukilpailuissa on valiteltu miesten puutetta. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä. Kyseessä on oire laajemmasta ongelmasta: minne kaikki miehet ovat menneet? Missä he työskentelevät? Lääkärit naisistuvat ja yliopistot naisistuvat. Naiset rynnivät eteenpäin elämän kaikilla alueilla. On kuin miehet olisivat väistymässä kuin jokin evoluution paineessa kevyeksi punnittu lentokyvytön lintulaji.

Toki me kaikki tunnemme monia miehiä. He kertovat kahvihuoneissa huonoja vitsejä ja luikkivat ohitsemme käytävillä syyllisen näköisinä, kunnes äkkiä, eräänä päivänä, jota emme tarkkaan pysty muistamaan, he ovat kadonneet. Vain jokunen pöllämystynyt poninhäntäpäinen sivari istuu enää vahtimestarin kopissa kuin muistona entisestä ajasta. Mitä oikein on tapahtunut? Minne miehet menevät, kun he sulkevat oven takanaan – onko olemassa jokin musta aukko, jonne tämän planeetan miehet ovat vähä vähältä imeytymässä?

Vastaus on, että miehet ovat kyllä tallella jossakin syvävarastossa. He ovat vain kadonneet pinnalliseksi käyneen maailmamme tutkasta ja ilmaantuvat kehiin äärimmäisessä hädässä, kun pakon edessä heidän olemassaolonsa joudutaan tunnustamaan.

Siksi tämä on laulu keski-ikäisistä äijistä, noista harvoin ylistetyistä. Sosiologien rakastamissa ristiintaulukoinneissa he edustavat ryhmää, jonka mediaseksikkyys on pahasti pakkasella. Heiltä puuttuu nuorten dynamiikka, vanhusten viisaus ja naisen ääni. Heidän katsojalukunsa ovat alhaiset. Heidät on saneerattu elämäksi kutsutusta tosi-TV:stä.

So fucking what? He ovat näkymättömiä, kunnes heitä tarvitaan. Sillä kun kaupungin lämpövesiputki rikkoutuu, keitä kokoontuu katuun tehdyn reiän ääreen? Ei siellä näy vaihtoehtonuoria rastapipoissa, ei goottilolitoja, ei naistutkimuksen esitaistelijoita. Nenärenkaiden sijasta viemärin suulta löytyy omenavartaloiden ponteva rivistö ja valkoisina vilkkuvia persvakoja. Siellä ne miehet ovat, kurkistelemassa kaivantoihin polvet savessa, selällään lavuaarin alla ruuvinväännin kädessä, mittailemassa tielinjoja nihkeän kosteassa syysmetsässä.

Nämä Atlaksen jälkeläiset kantavat maailman taakkaa, tosin puuskuttaen. Ilman heitä tunnettua sivilisaatiota ei olisi olemassa. Moderni tanssi, katutapahtumat, vaihtoehtokulttuurit voivat kaikki näivettyä pois, ja silti elämä jatkuisi. Mutta jos keski-ikäiset paksut miehet temmataan Jesajan lailla tulivaunuissa taivaisiin, ketkä silloin hoitavat kaivinkoneita? Ketkä ajavat kesällä soraa ja talvella lumiauraa? Kuka tulee apuun, kun katto vuotaa tai kun pitää asentaa liesi paikoilleen? Kuka enää tekisi vähälahjaisten, hemmoteltujen nuorisovaikuttajien halveksimat paskaduunit?

Viihteellistyvä maailma ei huonosti pukeutuneista, ylipainoisista äijistä piittaa. Se myrkyttää nuoret mielet väheksymään oikeaa työtä. Ihmiselämän korkeimmaksi tavoitteeksi se määrittää julkkikseksi tulemisen; olla henkilö, joka on tunnettu siksi, että on televisiosta tuttu. Punnitun puheen tilalle sillä on antaa vain yhdentekeviä äänisykäyksiä. Ajatusten vaihdon tilalle nostetaan julkinen poseeraus. Television keskusteluohjelmissa se korvaa ajattelijat näyttelijöillä, jotka osaavat ilmaista itseään kovalla äänellä ja paatoksella mutta joilla vain äärimmäisen harvoin on mitään kiinnostavaa sanottavaa. Miksipä ihminen, joka tyypillisesti on tietoaineissa vain vähän koulutettu ja joka työkseen teeskentelee olevansa joku toinen, olisikaan asiantuntija etiikan, yhteiskunnan tai bioteknologian saralla?

Tämä on trendi, joka ei ole kääntymässä. Sekin on äijien vika. He eivät ole nousemassa barrikadeille eivätkä kaappaamassa yhteiskunnan huomiota. He valittavat harvoin ja tyytyvät vähään, pesevät autoa viikonloppuisin ja kirjoittelevat sekavia kolumneja Lääkärilehteen. Tämä laulu soi siis mollissa, kuten niin monet suomalaiset rallit. Puhummehan nyt kansasta, joka ilon ja valon juhlana, jouluna, hyräilee hilpeänä ”kuka yksinään kulkee nyt kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on”. Me kyllä tiedämme siellä lepääjien nimet: se on ennen aikojaan nukkuneiden miesten Spoon River.

——————————————————————————–
Kari Enqvist Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa.

* * *

Kaikkein Kallein päivä, onnea!

Tammisunnuntai

Päivän – ja itse asiassa koko kevään – lukuvinkki: Siirakin kirja. Viisautta on vaikka kelle jakaa. Ei ole pakko ottaa uskontona. Mutta vinkkejä on. Takaan sen.

Lukuisista tiedusteluista johtuen totean, että ”Heikinpäivän tarina” on palautettu liki paikalleen, 20.1. (Heikinpäivän jälkeisen päivän) blogauksen jatkeeksi. Alunperin nimittäin Heikinpäivä oli 20.1., pyhä Henrikki, ”Lallinlyömä” – tarina sekin

* * *

Erikseen tiedustelematta, kynttilänpäivän tarinaa kirjoittamatta, kerron nimen etymologian:

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

Vainojen päivä liittyy kaikkiin vainoihin, jos kohta juutalaiset joutuvat eniten tässä kohden synkistelemään.

* * *

Vainojen uhrien päivä, Kynttilänpäivä, -11,6C, tyyntä.

Tammisunnuntai

Yhdeksänkymmentä vuotta sitten…

Kertoo lehti, joka ilmestyy juuri oikean päivän puolella luukusta.

Toinen lehti – HS – ilmestyy luukusta klo 09.15.
Siinä on lyhyt oppimäärä, jonka Vanhanen tänään Finnairin siivillä lukee kohti Kemijärveä tullessaan.

Opi perusasiat”. Toivottavasti lukee. s. A 2, 2. otsikko.

Ensimmäinen lehti, yöllä tuleva, nimeää ryssät Lapin ryöstäjiksi ja aloittaa kansalaissodan Pohjanmaan isännättömien venäläisten riisumisella aseista. Stt sensijaan ilmoittaa ”verinen sisällissota alkoi 90 vuotta sitten”.

Isäni oli silloin 18-vuotias. Ja mukana.
Jälkeenpäin hän kuitenkin ei-aivan-hiukan ihmetteli, kuinka syntyneestä sisällissodasta tuli astinlauta jääkäreille Suomen Armeijan vallan korkeimmille paikoille.
Ja muille osallistuneille jonkinlainen dismeriitti.
Tai kuoleman lähde.

Tuota asiaa sietäisi tutkia: miksi jääkärit ja vain he saivat kunnian ja vallan. Ei ”kunniaa” tappamisesta vaan vallan vastaista voimakeskittymää johtamaan. SA-INT.

Loppu, vaikkapa Antti Tuurin Kylmien kyytimiehessä kertomana, on historiaa.

* * *

Lehti löytää kaksi tonttikauppaa perusteeksi siihen, että ökyrikkaat ryssät kissankokoisilla kirjaimilla etusivun paraatipaikalla ryöstävät sen, mitä Kutsetilta ja Matti Vanhaselta jäi.
Vain Näsin Lassi puolustaa Matti rukkaa, Kanerva (60v – 1pv) ei sano mitään.

Suharto on kuollut, Obama voitti esivaalit ja Vanhanen tulee tammisunnuntain kunniaksi Kemijärvelle tänään.
Ihan niinkuin tyylitaju olisi hiukan koetuksella?

* * *

Chopin soi. Ei sentään se, mitä Viinanen opetteli Näistä levyistä en luovu radio-ohjelmassa (Poloneesi).

Tärkeä ja isosti suomalaista elinkeinoelämää johtanut mies on tuo eläkeläinen, Iiron veli.
Naiivi ja huonosti sanansa asettava mies, suomalaisen lääketeollisuuden viimeinen suuri johtaja.
Sellainen, joka johti edestä.
Johti sodassa (lamassa).
Sivistymätön somalla tavoin, mutta ei rouvi. Eikä ehkä tyhmä. Mutta ei älymystöönkään kuulu. Siihen, missä I-C Björklund, Esko Seppänen ja Erkki Tuomioja ovat.

Eikä tule kuulumaan.
Aidan kumpaisenkin puolen suureksi tyydytykseksi. Ja Tuomas Nevanlinnan suostumuksella. Kirjaton, karjaton, leimaton mies. Släkten är värst? Sekä Tuomaalle että Iironveljelle.

Puolestani kunnioitan älymystön jäsenyyteen asti tästä nuorten parrakkaiden/parrattomien kaartista epäröimättä vain Jari Tervon.
Ilkka Niiniluoto menetti – minun galleriassani – mahdollisuutensa kun Helsingin Yliopistossa salli ja sallii sitä, mitä siellä tapahtuu. Yhdessä Kari Raivion kanssa.

Mutta kuka sanoi, että johtajuus edellyttää älyä? Päinvastoin, päinvastoin, Tatu & Matti Vanhanen. Puu ja omena.

* * *

Nukuin illalla saunan päälle Muumio elokuvan. Sekä elokuvalle että itselleni kunniaksi.

* * *

Lappi lähtee viettämään Tammisunnuntaita pienessä pakkasessa ja lumen ollessa pulveria & puuteria. Ralliautojen vaiettua seurakunnassa. Päivystyspuhelin pärähtelee harvakseen, mutta me valvomme, Isänmaa, partahillas.

Lappi valmistautuu maan isän – edellä omenaksi nimetty – kohtaamiseen, heti tammisunnuntaita edeltävän yön kuluttua.
Sitten Lappi, Kari Väänäsen hahmossa, siirtyy Helsinkiin mielensä osoitukseen. Paperiliitto ja Toimihenkilöunioni tarjoavat soppaa. Matkat maksaa?

Lappi on, sen valtalehden jne mukaan, Ryssien ja Häkämiesten ryöstämä maakunta, jossa sen johto ei vasemmistoliiton mielestä ymmärrä alkaa kerätä rahaa kansalaisilta. Sitähän puolueen ja Pokan vaatima Lapin itsenäisyyden lisääminen tarkoittaa. Oma tupa, oma lupa.
Ei enää pekkarointia Kekkosen rakentamilla tehtailla.

Minä ite! Rakennan tehtaan, myyn sellun, ostan puun ja kuittaan voitot, lukihen Kemihaaran (Vuotos) ja rahastan turistin, ryssänkin – nimen kun itse käytän.

PK5:nkin pidän herrojen Kemissä käynnissä ja erittäin uhkaavassa tilanteessa nyt olevan Tornion teräksen
(miksiköhän siitä ei kukaan puhu kuin kabineteissa?).

* * *

Uusi poliittinen satiiri on nyt myös minun osaltani viikon myöhästyen, korkattu, eilen klo 21.15, TV-1.
Käsikirjoittajakin löytyi. Siitä samasta lehdestä, joka ilmoittaa etusivullaan: Finnlandisierung.

Vain kerran sanottiin v.
Tupakka poltettiin niin monta kertaa, että Puska tulenee vetoamaan YLEn hallintoneuvostoon.
”Että kehtaa, majurismies”.
(todellisuudessa jääkäreiden jälkeläiset polttavat, esi-isiensä tavoin, sikarin – ja tyttö syömmensä).

Siksi olen.

Tervetuloa, pääministeri ja kepeät mullat, diktaattori ja lopuksi: onnea kenialaiselle! Clintonit eivät taida tietää, että kenialaiset ovat erinomaisia pitkänmatkan juoksijoita. Ei mene, meinaan, maitohapoille eikä tarvi dopinkia!

* * *

Kalevassa ystäväni, herra Päätoimittaja, menee Kynttilänpäivänä metsään että rytisee. Pääkirjoitussivun kolumnissaan.
Hän todistaa, että herra Loikkanen on Tamminiemessä NuSu-medialle esitelmöidessään luotettava informantti.

Onneksi toisaalla lehdessä uudisoidaan, että Tamminiemi-museo menee pariksi vuodeksi kiinni.

Ei tarvitse Kustaa Loikkasen tai Jouko Loikkasen enää esitelmöidä.
Voisi tästä kertoa enemmänkin – kun olen näet ennenkin ollut – mutta olkoon. Uimonen ei ole erehtymätön eikä hänen lähde-luettelonsa nyt ole miltään osin vakuuttava. Miltään osin.

Säätä edellä kuvatessani erehdyin hiukan. Ei ole tyyntä. Ja sitten taas on.

Eikö porvari opi? Entäpä demari?

Päivystys viikonloppuna takaa laadun.
Yksivuotisen tarinakin tuli valmiiksi. Malttakaa viikko.

Sitten laskiainen+ruuneperi. Ystävänpäivä.

RadioYlenyhden kuuluttajalla ei ollut ”huulen-huulea”, mutta demareiden puoluehallitus klo 06 uutisten mukaan meillä antaa luvan rakentaa Vuotosta ja Kollajaa. Vorwärts, weiter! Kalevan pääkirjoittaja ei tiennyt, joten väitti puoluehallituksen kokousta uutisettomaksi.
Lapissa meitä demareita riittää äänestäjille yhteen kansanedustajaan ja kolmossijalle kuntavaaleissa. Tähän mennessä.

Aamuhartaudesta oli lupa odottaa. Nokialta (Nokian herätys ja piispanvaali) helluntaiseurakunnan Ala-Vainio (Yli-Vainion ala-viite?) puhuu. Ja odotus palkitaan.
Mies löysi Raamatusta omaksi runokseen rakentamansa Hitman-tarinan*, jossa irtohampaat vierivät hiekassa. Huh, armoa, ei turhaan.
Päälle Klimenko, V., kunnon vibraatolla lauloi hellyyttävästi falsetissa (hyi että!) ihan muuta kuin kasakkalauluja.

*Hitman on näitä uus-Bondeja. Kävin sen toissapäivänä Tennispalatsissa katsomassa. Raamatullinen tarina, heh…ainakin Ala-Vainion siteeraaman perusteella.

* * *

Perjantai-illasta jäi aika lailla hyvää makua. Elokuva Tunnit oli kerrattavana (TV-1, 21,30). Eikä yhtään turhaan.
Tällähän mie elän monta aikaa! Ai että!

Lappi potee lähiajat krapulaa.
Monella lailla.
Nyt kuitenkin on takana kaunis, laskevan ja pienenevän kuun yö. Yksinäinen viulisti jatkaa barokkilaista tarinaansa jo vartin ajan, aklimatisaatio useastakin asiasta on kohdallani tosiasia ja tekemättömät tehtävät muistuttavat Sisyfoksen olleen todella miltei onnellinen, kun kivi ei koskaan päässyt huipulle asti.

Jos joku muuta kohdallaan luulee, hän ei ole saanut minun saamaani oppia.
Taivasosuus ei takitilhen kasua täsä 3-4 sukupolven mittaisessa inehmon henkilön maallisessa taipaleessa. Ei kelhän!

* * *

Juuri kun kypäräpää-pappi on saanut rullaluistelijailmiöstä edes vähän opittua (ja rulla-taiteilija itekin), onkin uusi sankari jo tolpan nokassa muiden ammuttavana.

Henkilöpalvonta on eräillä vuosikymmenillä, -sadoilla ja -tuhansilla ollut aika opettavaista, vaikkei opettelemalla mitään opi (sanoi kemianopettajani nimeltä Alho, insinööri).

Yhden turkulaisen punkulle person hauskan patukan piikkiin on media nyt suitsuttanut pari viikkoa liki kritiikittä ja liitteitä (Ilta-Sanomat, Iltalehti ja muut nopeasti kohteitaan kuluttavat).
Tänä viikonloppuna on maakuntalehtien vuoro, Lapin Kansa & Kurppa muiden mukana.

Kun tunnen miehen, Iken, en tohdi olla onnittelematta, mutta samalla tekee mieli varoittaa.

Henkilöpalvonta tässä politiikan työssä nostaa usein kohteensa mielikuvana niin koholle, että kuplan puhjetessa tarvitaan Väyrysen, Lipposen ja Kekkosen kauna-voimaa, jos haluaa pysyä ehjänä. Edes vähän.
Siis tyhmänä, aikaa taaksepäin laskevana, selviytymissyyt menneisyydestä etsivänä ja ==> ehjänä.

Siinä tarvitaan vanhoja laskuvarjohyppääjän konsteja, kun varjo ei aukea.

Olen EU:ssa juhlinut aika monen ihmisen 60-vuotispäiviä. Koko sali nousee ylös onnittelemaan jäsentä, jolla vuosia tulee täyteen. Ja sitten jatketaan työtä.

Ja, Ike, siellä on oikein paljon Suomea isompien firmojen edeskäypiä, joilla on kymmeniä kertoja enemmän _todellista valtaa_ eikä kuplaa otsaan ole muodostamassa liika itsetyytyväisyys.
Narsismilla on monet kasvot ja monta piikkiä punaisen lihan ja terälehden uumenissa. (John Irving: Kunnes löydän sinut).

Omatkin jo vähän pistävät vastaan. Yksi ja toinen kertoo laistavansa varsinaissuomalaiset juhlaviikot, vaikka mies jättääkin EU:n Ulkoministerikokouksen (= Ministerineuvosto, unionin tärkein vallankäyttäjä-instrumentti, sanoo Stubb MEP:eista ja parlamentista mitä tahansa) väliin.

Minä toki luotan Ilkka Kanervaan ulkoministerin ja ihmisen rooleissa, mutta minä en luota siihen kombinaatioon, joka tässä ihmisen maailmassa syntyy ihmisen, hänen kannattajiensa ja vallan välillä.
Erityisesti silloin, kun lähellä on kuvaaja ja kyyninen toimittaja.
Nyt näin on. Ensin presidenttien, sitten puhemiesten, pääministerien ja nyt ulkoministerin kohdalla. Kulttuuriministereistä ei oteta ;>/ (ne ovat päivän Ilta-Sanomien mukaan omankin todistuksensa mukaan bimboja blondeja vielä evp).

Tiedä sitten, minkä kombinaation Renny ja GCE M ovat keittämässä kokoon?! Aikaa taaksenpäin laskiessaan.

Varo vähän, Ike, hyvä ystävä!
Be carefull.
Vorsichtich!
Akta dig!
Cave!
Sic!
Caesarilla oli triumfeissaan kärryissä tilaa yhdelle ylimääräiselle, joka olan takaa kuiskasi: ”Memento mori”.
Tiedoksi historiattomille.

”Ack, men tiden, tiden
när den är förliden
kommer ej igen”
(Lydia Almila…)

* * *

Loppulauantai on tässä kulunutkin sen selvittämiseksi, mikä on sää, minkälainen sohva ja mitä demareiden puoluehallitus itse asiassa säätövoimasta päätti ja mitä Jaakonsaari siitä ymmärsi ja miten vihreät jne siihen suhtautuvat, mitä puoluehallitus ja Jaakonsaari arvelevat päätetyn ja mistä (siis sekä kepu-vihreät että taist-vihreät).

Kun tähän liittää lehtikatsauksesta Loka-Laitisen kolumnin kokoomuslaisuudesta Iltalehdessä ja Unski Hämäläisen demarilaisuudesta Helsingin Sanomissa, onkin soppa valmis.

Vaimo tuossa laittoikin makkarasopan, joka maistui juuri samalta kuin 1948, 1955, 1961, 1968, 1993 ja tänään täällä.

Heh, vähän hävettää, jopa minua. Sama myötähäpeä sopii myös jokaiselle tWh-kuluttavalle maailman kansalaiselle.
Sähköä saa töpselistä – kuten juuri päättynyt Knalli ja sateenvarjo (YleRY, lauantaisin klo 15) taas uudelleen todisti.

Päivystävät dosentit

Blogaaja on niinkuin Aarno Loka-Laitisen Iltalehti-kolumneissaan kuvaama päivystävä dosentti.
Valmiina 25h/vrk hän odottaa, että olisi jotain kommentoitavaa.
Ja jos ei ole, sittenkin tekee niinkuin Alexander Stubb (Blue Wings 1/2008, s 38): ottaa kantaa: vastaa, vaikkei kysytä.

Lehti (BW) tuli luetuksi, kun Finnair selvitteli itseään hiukan hitaanlaisesti Finavian keralla siitä, että Suomessa talvella tulee lunta pilvistä, ei pelkästään aura-auton siivestä.

Tämä Finavian laatupalkinto tarkoittaa nyt sitä, että mie meen töihin tilanteessa, jossa EU on tyrmännyt liikelaitokset julkisessa hallinnossa.
En palaa tähän asiaan. Mutta blogiin kyllä.
Kunhan Kaleva ja Eeron kahvio on kuitattu.

* * *

Mielenkiintoinen lentokoneen yleisesti aika kaoottisen sisäisen maailman ilmiö koettiin yömyöhällä Hln/Vantaa-kentällä.
Tarvittiin vapaaehtoisia siirtymään koneen perään, kun bussi 121 oli etupainoinen.
Kun nämä urheat lopulta löytyivät, koko kone applodeerasi kolmelle urhoolliselle.
Että jotain ihmisellistä vielä löytyy, 138:sta yömatkaajasta.

* * *

Katselen, provosoituneena, kevää almanakkaa. Viimeiset pari viikkoa ovat opettaneet, että on olemassa katto, johon touho-sieluni ajoittain lyö päänsä.
Se katto tulee kevään mittaan varmaankin aika usein vastaan ja jokainen tormaaminen tekee kipeää.

Uskon, että tämä on monen 1940-luvulla syntyneen kokemus lähivuosina. Yrittää jatkaa Sailas-ruleksilla 68-vuotiaaksi sorvin ääressä, mutta ei saakaan siitä myönteistä palautetta – vaan kielteistä.

Meillä kävi näin: ystävä ja kollega alkoi pukettaa kaikkein herkimmistä tähän työhön liittyvistä piirteistä selän takana ja puukkoa haavassa vielä vääntäen.

Sellainen demoralisoi salamannopeasti ja joka kerta tällaisen kanssa ottaa vähän pidemmän aikaa, ennenkuin saa koneen taas kunnolla kulkemaan.

Vähän sama ilmiö kuin Finavialla ja Finnairilla eilisen lumimyräkän kanssa. Todella varmuudella tiedossa oleva talven sää – pyry – kaataa dominon kerralla ja toipuminen ottaa varmaankin viikon-pari. Siis Haapasalolla (Finavia) ja kenttähenkilökunnalla.

* * *

No, mie jään ihmettelemään kevään kohta alkavaa nousemista lumisesta haudastaan ja nousun kliimaksia eli vappua: helatorstai ja vappu samana päivänä! Eikä se tähän pääty: laskiainen ja Runebergin päivä ovat samana päivänä ja niitä seuraa saamelaisten kansallispäivä. Syö siinä sitten manteli. tai vadelmahillotäytteellä valkoista pullaa tai vadelmahillopäällysteellä ruskeata. Heh – heti viikon päästä on ystävänpäivä. ”Suklaasydän, tinakuoret, aina murtuu sulaen…”

Ja syksyn kliimaksia: Kuntavaalit ja talviaikaan siirtyminen samana päivänä.

Työaikaa minulla on jäljellä 6v, 9 kk. (eli sen jälkeen kuopus on 20-vuotias, lastenlapset 10- ja 6-vuotiaat – tiedossa olevat).
Ja esikoinen lähenee katonharjaa (40 ikävuotta: näkee, mitä on tulossa ja muistaa vielä, mitä on ehtinyt siihen mennessä).

On muuten Paavon (siis Paavalinkin) nimmarit: roomkokaeffilikoltessaatimotiitfilemon (ja se korinttilaiskirjeen jae: turpa kii ämmät!).
Siksikin vaimo meni tänään – nii-in, arvatkaapa minne!?!?!?

Viittomakielen kurssille!

On ne ovelia, on!

Kaurapuurolle

Turku menettää kulttuuripääkaupunki 2011-statuksensa. Ne aikovat ulkoistaa Förin!
Turun tuomiokirkon kellojen digitalisointi ei kelvannut, mutta siedettäköön -koska kello on edes oikeassa. Mutta Föri. Ei se ole ulkoistettavissa, niinkuin ei Joulukaupunki-asiakaan. Mie antaisin vielä sen joulukaupungin siellä olla, mutta että Föri. Sitä ette siis ulkoista, se on jämpppptttti nii!
Ryhdyn asiassa taistoon ja toivon, etten sitä häviä.
Tulokas ei ole jäävi tupakka-asioissa parvekkeella eikä demaripuolue voi hyvin, jos sillä on Föriä uhkaavasta kunnasta edeskäyviä.

On tässä nyt sitten kateltu.
Kalevasta tulee Hesarin opettama päätoimittaja Lappiin. Ei lusmuile, ei vedätä ja osaa kirjoittaa. Toivottavasti lay-out muuttuu.

Yössä etsin Rööperistä Kannu-nimistä ravintolaa. En löytänyt, löytyi Ahven. Nuoruus tuntui kovin raiskatulta. Osoite oli sama, asiakkaat erit.

Maailmassa ei mitään erityistä ole tapahtunut, H5N1-virus on iskenyt esikoiseen ja Eteläranta kymppi pappaan.
Palataan siis asiaan, jos päivä ei ole uutisköyhä. Täällä näetsen, Hietalahdessa, ei ole RadioYleYkköstä.

* * *

No olihan sitä päivässä uutinenkin. Ruotsi uhkaa vuokrata Suomelle sukellusveneen yhden euron vuosivuokralla.
Suomi viittaa kintaalla, syystäkin.
Venäjä myisi uuboottela kaksi kappaletta 1,2 miljardilla, mutta ei kelpaa Lada meille, ei.

Mitäs muuta: Finnair ei kestä talvea: lennot ovat myöhässä. Kaikki. Myös Thaimaan lento – lähti 3 minuuttia myöhässä.
Rovaniemelle pääsee pari tuntia jälkiaikaan, joten soromnoo: Lapissa se vain ei ole kelhän kiiru…

Laskiainen tulossa, elokuvissa on käyty ja taksilla hurruutettu. Ovat upean puheliaita, nämä suharit. Ja jokaisella oma juttunsa. Bussikuskit sen sijaan ovat hiljaisia. Onnikka ja Airbus-kuskit.

Joten lähdetäänpä tästä kotiin, myöhäisesti, mutta kuitenkin.

Kohta tulee muuten Puskurikapasiteetin yksivuotispäivä. Sillekin pitää sitten tarina kehittää, ja ystävänpäivälle.

Ötyä!