Tehtaan varjossa

Keski-Euroopassa myrskyää, mutta aurinko sentään noussee.

Kemin ja Kymin elämän virroissa on paljon samaa.
Tai oli.

Maunun tilaa Taivalkosken alajuoksulla isännöimään ryhtynyt väärti innostuu muistelemaan ja minä tietekin olen täysillä mukana.
Väärti on tarinankertojana vertoja vailla.

Tehtaan piipun juurelta elanto, siis mannavelli, irtosi pikkumökin ja valtion Puupiirin vuokrapuutalon huonosti vetäneistä puuhelloista kummallekin meistä.

Tinkimaito haettiin Tommolasta, sähköpaimeneen pissittiin miehuuskoe ja kummankin ympärille luokkakuvassa tuli tyhjä tila kunnes perheet muuttivat kerrostaloon: pistävänhajuinen piintynyt savu katosi herranpentuja ärsyttämästä ja siirryimme hyväksytyiksi niin koulukavereille kuin opettajillekin.

Luokkakuvan takarivistä sen eturiviin.
.

Väärti osti siis Maunulta oikein talon ja tilan vanhoilla päivillään.

Miksi niin?

Siksi, että hän ei halunnut repiä alas komiassa talossa 1920-luvulta asti asuneen ja kovia kokeneen vanha-emännän elämää ja halusi jopa vintin muhiin muilta rauhanyhdistysläisiltä tavan mukaan kätketyn tv-antennin antaa olla tehtävässään- piilossa.

Enemmän maksamaan varautunut jupahtava ja isoa remonttia tv-opeilla pohtinut nuoripari sai kaupanteossa pakit kuin Marimekko.

Oma osani Tehtaanmäen ja Kirjokiven mottien (= entivanhanen moottori-juna) vakiokulkijana istui väärtin tarinaan lehmipaimenena tai puomilla ja vastuulla (tukin uiton termejä) seikkailevana sankarina: sehän oli aivan sama.

Joni Skiftesvikin ”Lipsauttajat” ja Bengt Pohjasen ”Rajan kolmas huone” ovat tämän tarinan kertoneet yhtä hyvin kuin Toivo Pekkasen ”Tehtaan varjossa”.

Ei sellaisesta uusia kirjoja tai tarinoita kannate kirjoittaa, mutta kertoa niitä toki tohtii.

Vanhojen, kuulolaitteilla elävien harmaiden ukkojen on niitä tarinoita toisilleen kerrottava.

Ei niitä muille tarvitse kertoa.

Kemi- ja Kymi-jokien estetiikka, etos tai ankaruus ovat jo siellä jossain kaukana, sotakorvausten ja Paasikiven Juho Kustin maailmassa.

Tumman veden päällä.

Nyt on Brysselin direktiivien, maitotuotteiden säätelyn, eläinten e-merkitsemisen ja ruhojen alkuperämaiden utelemisen aika.

Hevonen ei enää ole herkku.

Liha, reilu ja raavas liha, pottujen kera, vaihtuu tofuun ja eksoottisiin vihanneksiin.
Särä, käristys, kopoarakeitto, mannavelli ja karjalanpaisti ovat mennyttä maailmaa.

Sushi-rules!

Huomenta

*

Illan tullen kuuden (+1) eduskunnanjäsenen ja yhden ministerin (se +1) saattueessa palaamme pohjoisen helteisiin.
Se sitten siitä.
(yhtään perussuomalaista ei ollut matkassa, mutta yhtä MEPpiä vähän epäiltiin – Hannu Takkula on muuttamassa Posiolta Rovaniemen ja Varsinais-Suomen kautta Ouluun)

Mekaaninen solidaarisuus

+11C, sataa.

”Näihin nojaa maalaisliitto”, ”Työtä – perkele” ja ”Herrasosialisti Kymijokivarresta” pitivät eilen kokoustaan.
Itse olen tuo kolmas.

Kokouksen julkilausuma on, että vasta seuraavien vaalien jälkeen luovutaan Euroopassa, erityisesti Suomessa, mekanistisesta yhteiskuntakäsityksestä ja siirrytään hetken ajaksi orgaanisesti solidaarisiksi.

Nyt ollaan yhdenmukaisia eikä jaeta työtä.

Riittää että minulla on työtä ja sisko pääsee sahalle työhön.

Kolmen möötti kävi lopuksi tupakalla toteamassa, että Väinö Linna yhdessä asiassa on ollut oikeassa:

”Aika velikultia”.

Sen sijaan se meininki ja meno, joka gallupeissa on näkyvillä, on kahden vuoden kuluttua ohi.

Äänestäjä (joka yhä vähemmän äänestää yhä useammissa vaaleissa) on vaihtanut suosikikseen saamelaisen, jolla on märät säpikkäät ja yhä useampi heistä on julkihomoja.

Syntyvyys romahtaa.

Koska meistä kolmesta keskustelijasta yksi on kylväjä (siemenet jo itävät), yksi opettaja (lapset ovat jo viisaat) ja yksi korjaaja (yksikään ei eheydy, mutta joku jo joskus viisastuu), lopppukommunikeamme on enemmän kuin sävyisä.

”On parempi, että yhdenmukaistavaa painetta on, ei niinkään työnjakoa”.
Mekanistisesti solidaarinen joukko siis.

Päätimme tänään mennä syömään lounasta Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton piikkiin Rue de Trèves´lle.

Samaan paikkaan, jota olisi kahden Mikaelin kannattanut visiteerata ajoissa (ne tekevät siellä herrahissejä, joilla pääsee ylös, mutta ei joudu alas. Tiedoksi: Jungner ja Pentikäinen).

Herlinit ja niiden tonninpainoiset sonnit.

Huomenta

*

Illan kauluksella pieni reunamerkintä.
Suomen ja EU:n päätännällä on yksi todella iso ero – liekö jopa ainoa?

EU-kokouksissa ei puhheenhoitajalla ole käytössä nuijaa.
Nuijia toki on.
Sekä pj:n että jäsenten palleilla.

Eljas Pohtila

Vähän kylmempää ja märempää.

Albert Camus syntyi sata vuotta sitten.
On surullista, että hän kuoli.

Lapin moneen kertaan etelän herroille pilkkahintaan tyhjentänyt ikäloppu mettäherra Pohtila työntää aamun lehdessä puukon nuorten saamelaisten selkään niinkuin sen vain (kansalaisten maksaman) leivän isä ja isoisä voi tehdä.

Sää ei juuri muutu eikä siirtomaaherran sielu.

En muuta oikein kehtaa kirjoittaa.

Hävettää olla suomalainen, Timo Soinin ja Eljas Pohtilan kanssa samaa maata.
Putinin perässähiihtäjiä (ei adoptoida – ei ainakaan homoja).

Huomenta

*

Lapin Kansa (Seija Lappalainen) esittelee Kittilän taiteilijakodit päivän lehdessä.
Palsa, Särestöniemi…

Miksihän taiteilijan pitää Kittilässä kuolta ennen kuin media herää?

Poiketkaa nyt kuitenkin.
Pöntsö: Reijo Raekallio (elää)

Myös suomalainen mies – ehkä – on elossa:

http://areena.yle.fi/radio/1924624

*

lähdeluettelo:

Inving, John: Minä olen monta

Freud, Sigmund: Unien selitys

Littel, Jonathan: Hyväntahtoiset

Mengele, Josef: Endgültige Lösung (http://de.wikipedia.org/wiki/Endl%C3%B6sung_der_Judenfrage; https://en.wikipedia.org/wiki/Josef_Mengele)

Beevor, Antony: Toisen maailmansodan historia

Kuusi, Pekka: Tämä ihmisen maailma (WSOY 1981)

Paavali (Saulus, Paulus): ”Nainen vaietkoon seurakunnassa” (Vatikaani, Kreml ja Irlannin kirkko, 2013)

*

Eero Heinäluoman hyvän ystävän pojan ja Kemin vahvan kommunistin kera olen saapunut kylmään ja sateiseen Suosaareen (Bruxelles).
Jatketaan huomenna.

Sanoi jänis pakkasta

Tämän vuoden ensimmäinen lämmin (yli +10C) yö on kääntymässä työpäiväksi, jonka taas tietää siitä, että sukat on ähistävä jalkaan.

Harri Saukkomaa, Pasilassa olevaa suurehkoa kerrostaloa tiukasti kamerallaan seuraava viestintäalan ammattilainen, toteaa johtajien paikkojen olevan herkässä.

Saukkomaa tarkoittaa, että sellaiset pallit eivät ole haltijoidensa persauksiin liimattuja.

Aika monen sanoma- ja aikakauslehden muoto on muuttunut ja johto myös.

”Ei harmita yhtään”, sanoi Mikael (Jungner).
Niinpä!

Odotan jännityksellä, mitä käy Syyrian ja Egyptin päätoimittajille.

Muistan vielä, miten kävi Irakin partakallelle ja Serbian lastenpsykiatri-nappulajalkapallovalmentajalle (Karadzis).

Yksi hammas- ja yksi silmälääkäri vielä taitaa heiluvalla pallillaan pitää sen kyynärnojista kalpeana kiinni.

Saksan ja Italiankin edeskäyville otti ohraleipä syntymäni aikoihin.
.

Itse en ole vielä saanut Siltasaarenkadulle rakennetusta tökerön arkkitehtuurin pilaamasta palatsista kirjettä, jossa luvattaisiin pääsyä pois pallilta, jota tänään taas lähden kuluttamaan.

Kyse on Kunnallisen eläkevakuutuksen (KeVa) päätöksestä koskien vanhuus-eläkettäni.

Kunnallisen eläkevakuutuksen pomokin (kesk) muuten sai potkut käytettyään eläkerahojani korruptioon kotipaikkakuntani Lynx-tehtaan asioihin ”väärin-sammutettu”-keinoin.

Sitä vaan ei kukaan enää muista.

Miksi muistaisikaan: eläkeläisten silmiinpistävin ongelma on muistin heikkeneminen.
Ensin valikoivasti, sitten valikoimattomasti.

Lähden Marjatan kahvioon aamu-munkkirinkilälle ja töihin.

Sukat jalassa.
Usein tiukasti rutiineihin sitoutunut elämä korvaa huonon muistin ja hyvän mielen.

Huomenta

*

ps

On ohittamaton paikka havaita juuri työhön lähtiessä, kun perhe vielä on unten mailla, että viime perjantaina sohvalle jättämäni sukat eivät ole enää siinä.

Muovinipsuttimella yhteen sidottuja pestyjä tai pesemättömä sukkia ei ole mailla halmeilla ja kaikki uudet sukat ovat jo parisuhteensa toisistaan irtisanoneet.

Liki 50 vuoden johtamiskokemuksella teen ratkaisun isommin viivyttelemättä:

Sukaton työpäivä.

Valittavasti ratkaisu on kertakäyttöinen.

Huomisessa neuvottelussa Maataloustuottajien Keskusliiton Brysselin edeskäypien kanssa ei näet mustapukuinen demari sukitta pärjää.

Grand Placé´n vaiheilla.

*

Ennen pakkaamista ja maatemenoa katselin Ajankohtaisen kakkosen pannukakuksi jäänyttä ”kohu”-pläjäystä rovaniemeläisestä vuokra-asuntotuotannosta.
Päivällä juuri todisteltiin, että suomalaisen asumisen suurin händikäppi on vuokra-asumisen vähäinen määrä.
Saksassa taas suurin kansantalouden pelastaja on omistusasumisen vähäinen määrä.

Tämäkään ei kaikille riitä.

No, on meillä aika vahva jännite.
Sen kanssa on eletty.
Ja ojast oltta juotu.

Muuttuuko ihminen

Viimeisten kuukausien ajan sää on ollut 66 ast 33 min leveydellä silmiinpistävän tasainen.
En heti muista, että tällaista ennen olisi ollut.

Kuopus on saanut nimensä Helsingin Sanomiin, Ilta=Sanomiin ja Iltalehteen, paikallislehtiin ja YLE-nettiin.

.

Kun iän myötä aika kuluu minulta joutuisammin, muuttumattomuudenkin havaitsee niinkuin hidastetussa filmissä.
Tai nopeutetussa.
Se riippuu vähän ihmisestä, kummassa.

Asia riippuu kellogeeneistä, joita silmien takana aivoissa näköratojen risteyksessä (kiasma) on satoja.

Ihminen ei muutu.
Aika ja iäisyys, avaruus, hänen ympärillään muuttuu.
Ja ne asiat muuttuvat, joka määrittävät ihmisen.

*

Katsoin illalla kahta mielenkiintoista elokuvaa.

Toinen kertoi EU-puolalaisesta Mozart-laulajasta, joka kuoltuaan muuttui ihmeitä tekevää luomumaitoa lypsäväksi lehmäksi.

Toinen kertoi 1600-luvun englantilaisesta Shakespeare-teatterista, jossa ensimmäisen kerran historiassa nainen näytteli naisen osaa (Julia).

Tällaisista muutoksista mie tykkään.
Ne kun ovat mahdollisen ulkopuolella ja kuitenkin toteutuneet.

Tälle keväälle Radio Yle 1:ssa kuulen ensi kertaa käen kukunnan ja kärpäsen surinan.
Kuuluttajana on Marketta Sonninen, sukupuolensa ja -polvensa Carl Erik Greutz.

Huomenta

*

Kirjeenvaihturini Helsingin taidemuseoista ja -gallerioista uudisoi:

Kampissa oli perjantaina romanialaisten joukossa istumassa raavas keski-ikäinen suomalainen mies. Kupissa luki: ”Kotimainen vaihtoehto”

Aamuhartauden pitäjäksi radioon on kaivettu ties kuinka mones Soinin jalanjäljissä taapertava.
Irlannissakävijä.
Mistä niitä riittää?

*

Koska päätoimittajien vaihtoviikot tuntuvat jatkuvan, oheistan erään asiaa ainakin yhdellä tulokulmalla tuntevan arvion eräästä päätoimittajavaihdosta:

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1891&category=3

Turha toive

Sää pysyy samana, +5C

Näköalapaikaltani näen jonkin verran enemmän kuin keskimääräinen lappilainen ja suomalainen.

Toisaalta näen aika lailla vähemmän kuin ne, jotka toimivat sen tiedon äärellä, joka on mahdollista havaita esimerkiksi suurten kansainvälisten tiedotusvälineiden tai turvallisuusviranomaisten yhteisöissä.

Mutta koska olen elänyt 66,5 vuotta, on tietoa ehtinyt kertyä omasta mielestäni aika nopeatoimiseen aivostooni aika lailla.

Usein aamulla herätessä, kun REM- ja nonREM-uni on putsannut aivojeni kovalevyltä turhat bugit, on hetken ajan aika seestynyt olo:

”Ai jaaaaa, näinkös tämä onkin”.

Nyt on sellainen aamu.

Lähden kahville Erottajan Lippashellille.

Huomenta

*

Kuten aamusta kirjoittamaani lukemalla huomaan, on ilta aamua viisaampi.

On usein viisaampaa ja mukavampaakin illalla panna maate kuin aamulla nousta väärällä jalalla.

Skotlannin luoteispuolella olevan saaren tapahtumia II maailmansodan aikana kertova Wiskiä – elokuva pelasti alkuillan (YLE-Teema)

Juuri sinnehän matkani ”Kahden taidehistorioitsijan kanssa” rapean kuukauden kuluttua käy!

Illan päättää puolalainen tarina

Pyhä lehmä

Ötyä

Pää kylmänä

Niin, sää on ennallaan. +7C

Kun katselin eilen Helsingissä Eikan pumpulla (Esplanadilla) Marimekon muotinäytöstä, mietin yhtiön elämäntarinaani vahvasti sivunnutta historiaa.

Perheyhtiöstä on tullut markkinoiden peliväline ja siksi sen on ollut pari viikkoa sitten helppo lakkauttaa julkisilla varoilla rakennetut tehtaansa Etelä-Karjalassa.

Vajaat parisataa työtöntä, etupäässä naista.

Helsinkiläisille yhtiön tuotteita myytiin eilen krysanteemeja jaellen ja 20%:n alennuksella.

Eteläkarjalaisten naisten sydänverellä kasvatettuja ja ommeltuja.
.

Samanlaisia mietteitä tulee, kun katselee Joulupukilla käytävää kauppaa Rovaniemen ja Helsingin välillä.

Risteilijävieraat tarvitsevat paitsi Marimekkonsa, myöskin Joulupukkinsa.

Alennuksella.

Ja laivansa.
Alennuksella.

*

Maa ja maailma on täynnänsä asioita, joita voi hyvällä omallatunnolla ylistää, killata ja joista voi kuka vain olla ylpeä.

Siitä kirjoittaa Lapista, meiltä lappilaisilta lehdenkuluttajilta eläkkeensä ansainnut, mutta Etelä-Suomessa sen käyttävä väärti tänään lehdessä.

Olen samaa mieltä.

Kun mieleeni tulee jokin epäkohta, menen ulos, kuuntelen lintujen laulua ja katselen jänesten kevättouhuja.

Kun palaan sisään, mietin – pää kylmenneenä – onko epäkohta ”sen väärti”.

Useimmiten se ei ole.

Tuo Marimekko on.

Se on vähän niinkuin Pentik.

Kansallisomaisuutta, osa minun identiteettiäni.

Ei sillä ole hintaa.

Miten lie Ounasvaaran laella tuulee?

.

Huomenta

.

Jotkut osaavat olla sukupolvensa tulkkeja:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Arvoitusten+%C3%A4%C3%A4rell%C3%A4/a1369371067901

Joiltain taas jää huomaamatta paradoksin, sarkasmin ja irvailun ero:

http://www.hs.fi/ihmiset/Liian+v%C3%A4h%C3%A4n+homoja/a1369370896578?ref=hs-top4-1

*

Eipä ole aikoihin ollut niin osuvaa Lauantain toivotut-kattausta kuin tänä kesäisenä suvi-iltana.

Anna Mutanen (Karjalan kunnailla), Junnu Aaltonen (Sarmannon ”Suomi”), Nukkumatti, Diana Derbin (Danny-Boy), Tauno Palo & Decca-orkesteri (Toukokuu), Carola (Meren laulu), Carol King (You cot a Friend) – lopuksi kaupungista lähtee maalle kotiin päin Äimä, omppupuu…

Saunan lämpeämisen aikhan silmä suorastaan kostuu.
Hyästi, ei pahasti.

Ja kohta kostuu iho, oman saunan lämpimissä.

Orgaanisesti solidaarinen

Sää jatkuu ennallaan.
.

Koulutustilaisuudessa tulee vastaan muusta porukasta selvästi poikkeava ihminen.

Hän ei ole jakussa eikä siisteissä sinisissä farkuissa eikä hänellä ollt bleiseriä saati runsaita käätyjä kaulassaan – tai moninkertaista kaulaliinaa kesäkuumalla.

Kysyn, mitä olet tullut hakemaan, kun tilaisuuden ainoina tupakkamiehinä olemme tauolla ulkona sateessa.

”Meitä on muutama kaveri, jotka joskus tapailemme ja mieleemme tuli, että kukin kävisi porukan piikkiin eri puolilla katsomassa, miten virkahenkilöitä ja yritysvetäjiä koulutetaan”

No?

”Kyllä elämä paremmin kouluttaa – nämä teidän puhujanne powerpointeineen, kalvoineen, jakkuineen ja bleisereineen eivät ole tästä elämästä, eikä heidän oppinsa”

*

Muutampi sattumoisin toisiinsa törmännyt ihminen alkaa viihtyä yhdessä ja päättää selvittää monen muun asian ohella itselleen, mistä maailma on heidän elinpiirinsä ulkopuolella rakennettu.

Sitähän se on.

Kaverusten kesken vallitsee ihannetila.
Isosti työnjakoa, pienesti painetta yhdenmukaisuuteen.

Jotain kaivautuu esiin muistini pohjalta:

Olisittekos te orgaanisesti solidaarisia?

Kaveri hymyilee iloisesti, tumppaa tupakkansa ja nyökkää.

On aika herätä arkeen.

Mie tästä Alamaihin.
Valitsemaan pönäköittyneille meille uutta johtoa.

Illaksi kotiin.

Huomenta

*

Aamuhartauden pitäjä kertoo avoimesta kuvasta ja sanasta verraten niitä suljettuihin, propagandaviesteihin.

Leidi puhuu tolkusti:

http://areena.yle.fi/radio/1924618

Ateistikin, tai muutoin uskomaton (!) voi Nikodemuksen maallisen viestin kuunnella.

Tämän nikodemiaadin kun kuorrutan Marjatta ”kuvantekijän” näyttelyä illalla ennen kotiinpaluuta ”Tennarilla nauttimalla”…(sama Marjatta, joka piirsi tp Niinistön ilman silmiä Eduskunnan kauhugalleriaan).

*

Kotimatkalla orgaaninen ja mekanistinen solidaarisuus tulevat puheeksi kahden edeskäyvän kanssa (oppositio).
Huoli yllättäen on yhteinen.

Olipa kyse karhuista, virkanimityksistä tai lääkäriseuran arvostuksesta (Mari Guzenina Richardson ei kertaakaan suostunut lääkäreitä tapaamaan), aina vaan havainto on sama.

Kaikki osapuolet ovat nyt kehänurkkauksissaan eikä kukaan halua ryhtyä boksaamaan.
Ei siksi, etteikö kuka tahansa tahtoisi voittaa vaan siksi, että kukaan ei halua kokea sitä kipua, jonka vastustajan isku ehkä saattaa tuottaa.

Tasapeli eli PATTI

Ötyä!

Jong & Wagner

Sää entinen, aurinko paistaa silmiin tänään Ylämaihin ajaessa, mutta ei palatessa.

Suomessa on voimakas kulttuurimedia.

Nyt sillä on luuppinsa alla Wagner, tuo kolmannan valtakunnan elvis.

Sen verran kauan miehen syntymästä on, ettei hän Mengelen valtakuntaan ehtinyt, mutta musiikkinsa ehti.
Toki tuo viktoriaanisen ajan sävelseppo Saksan-Ranskan sodan sävelsi ja siitähän koko soppa alkoi syntyä (kts Bismarck).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Wagner

Lapin kulttuurimedia kertoo tänään illalla esitettävästä teoksesta, jonka nimi on Jong.

Aion olla paikalla.

.

Koska Suomessa on melko heikko kansanmedia, ei kuluttajalle muodostu selkeää kuvaa siitä, mitä Suomessa ja maailmalla oikeasti, kultuuria muovaten, on tapahtumassa.

Hyvä nettimedian lukutaito tarvitaan, tai kyky kuunnella mitä toreilla ja aitovierillä puhutaan.

Otan esimerkin.

Joku vuosi sitten keskisuuressa kaupungissa oli meneillään varsin raju rotumellakka-aalto.

”Sodan” kärkimiehet olivat sopineet, että mediaa ei oteta mukaan kehiin.

Näin toimittiin ja vieläkään ei kukaan kerro, missä mellakat tapahtuivat, paljonko tuli vaurioita, paljonko kunniaa.

Mellakat luonnollisesti kestivät aikansa, olikohan viitisen viikkoa, mutta sen jälkeen osapuolet ovat suht hyvin sietäneet toisiaan.

Asiasta ei tullut kunniakysymystä.

.

Mie keskityn nyt kuuntelemaan Bartók´in konserttoa ja valmistaudun ajamaan Räkkä-Suomen läpi mukin. (mukin = mutkin = edestakaisin)

Tavataanko illalla Jongin maailmanensi-illassa (säv Lotta Wennäkoski), Korundissa?
Tämän päivän jonglööri, Wagner, Wennäkoski ja lauantain täyden kuun lakkiaiset mielissämme.

Kuopuksen lakkiaiset Kirkonjyrhämän rannassa toki ovat vasta vähenevän kuun aikaan, viikon päästä.

Kun kesä virallisesti on alkanut.

Huomenta

*

Illasta, kun jo on viilentynyt (+9C), menen lukemaan päivän lehtiä terassille.

Eihän siitä mitään tule.

Räkkä – äkäiset sääsket – on saapunut.

Mitäpä niitä lehtiä lukemaan.
Onhan minulla sänky ja kaksi keskenlukuista kirjaa.

Ötyä!

Olavi Virtanen Konnevedeltä – Pääkaupunki liekeissä

Sää entinen.

http://natgeo.fi/luonnonilmioet/saeae-mikae-saeitae-oikein-riivaa?utm_source=nyhedsbrev&utm_medium=weekly_2013_5_21_55932

.

Aamuistani on tullut aiempaa yksinäisempiä.
Veljet ovat Lippa-Shellillä, mutta mie Marjatan torikahviolla.

En voi vastustaa juuri paistettujen, kuumien munkkirinkilöiden taikaa.
Veljet voivat.

Tuleepahan aamun lehti luettua – toiseen kertaan.

*

Ottakaa kartta käteen ja kattokaa, missä on Konnevesi.

Sitten kattokaas, missä on Portugali.

Nämä ovat vähän sama juttu.
Portugali 1755 ja Konnevesi tänään.

Kyse on uskonnosta, kirkosta ja siitä, mitä yhteisessä maassamme ja noissa kirkoissa tapahtuu.

Portugalissa 1755 ja Suomessa 2013.

Tästä kaikesta puhuu Olavi Virtanen Konnevedeltä, kun olen saanut viimein aamun lääkkeet otettua ja lehden alustavasti lusittua.

Linkki löytyy:

http://areena.yle.fi/radio/1914955

Keski-ikäisten entisten nuorten palava pensas.
(uusintana tänään Radio Yle 1, 07:50)

Huomenta

*

Euroopan Unionia, jolla tänään on ”huippari” (27 maan päämiehet ovat koolla Brysselissä eli Suo-Saarella, Schuman-aukion laidalla), on verrattu Kalmarin Unioniin.

Moni ei enää mahda muistaa, miten tuo Unioni syntyi ja miten romahti.

Kun Suomen (Itämaan) pääkaupunkina yli 500 vuotta toiminut Tukholma (Globen ja Slussenin sissit, muistattehan – Pohjolan Pariisi) on nyt liekeissä, kannattaa palauttaa mieleen tuon edellisen Euroopan Unionin viimeisiä hetkiä:

”Vuonna 1520 Tanskan kuningas Kristian II hyökkäsi Ruotsiin ja valloitti samalla Tukholman. Kruunajaisjuhlissaan uusi kuningas teloitutti korkea-arvoisia ruotsalaisia. Tapahtumaa kutsutaan Tukholman verilöylyksi. Pian tämän jälkeen Kalmarin unioni hajosi lopullisesti ja Ruotsin kuninkaaksi nousi Kustaa Vaasa.[2] Norja kuitenkin pysyi Tanskan yhteydessä vielä tämän jälkeen vuoteen 1814 saakka.”

Sitäkään ei kannate unohtaa, mitä on tapahtunut aivan viime vuosina varsinaisessa Pariisissa, sen esikaupungeissa.

Mitä tapahtui puolestaan Ruotsin kuningatar Sylvian synnyinmaassa vain viisi vuotta ennen hänen syntymäänsä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristalliy%C3%B6

.

Ystäväni ja arvon vieraani, historian kulku ei loppunut Suomen kansanäänestykseen EU:sta 1990-luvun puolivälissä.

Eikä se lopu tänään pidettävään EU:n huippukokoukseen, josta pääministerimme Jyrki Katainen eilen lapsille etukäteen totesi (lähde: TV-uutiset 21.5. illalla):

”Pääministeriys on sitä, että minä huomenna aamukoneella lennän Brysseliin ja tulen iltakoneella takaisin.”

Niinpä.