Private Enterprise

Ilmanala on kuin Ounasrinteen Rivieralla, Katajarannassa: jokunen raadi plussaa, ohutta utua taivolla.

Tapasin illalla hotellini lobbyssa pari 70v+ ukkelia.
Toiselta puuttui jalka, toiselta handu.

He avittelivat toisiaan somasti kaljan-, tupakan- jne tarpeissaan.

Aamulla, kun he tarjoilivat toisilleen ”le petit jouner”, jututin kaveruksia tarkemmin.

He ovat yli 40 vuoden mittaisen homoseksuaalisen suhteensa aikana hoitaneet kaiken itse.

Muun ohessa kavereilla on ollut 12 kummilasta, jotka ovat onnellisesti maailmalla jo yli 20 lastenlapsen vanhempina.

Julkinen tuki?”, kysyn.

Ei, ”Private enterprise”.

Ai jaa, ajattelen: tuo metafora ei olekaan ainoastaan markkaliberaalien kapitalisein juttu.

Mietin, olisiko Suomen uskonto-, moraali- ja poliisiministerin kohtaaminen vanhojen herrojen kanssa paikallaan.

Koska kirjoitan vappuaaton APK:a boardilla, josta puuttuvat umlautit (pilkut a/o:sta), on oltava neuvokas.

Huomenta ja hauskaa vappua: huolehtikaa raajoistanne, jos ”private enterprise” ei ole osaamisessanne!

Mielivallan markkinoilla

Sää jatkuu samanlaisena.

On hyvin surullista kuulla, nähdä ja lukea suurten ikäluokkien sekä heidän iso- ja pikku-sisarustensa (1930-50-luvulla syntyneet) selittelyä siitä, miten he/me onnistuttiin Kullbergin, Kourin ja Soroksen pesän pelastamisen tai tuhoamisen kanssa.

Erityisen surullista on nähdä nalkutusparien pysyvän ennallaan.

Nuorempi nakuttaa vanhemmalle, vanhempi murahtelee nuoremmalle.

Ei, ei tämä ole vain poliitikkojen juttu.
He/me tosin edustavat sitä, mitä kansassa tapahtuu.

Aarno Laitinen ja Kalle Heiskanen kirjoittivat asiasta aikanaan kirjan ”Tamminiemen pesänjakajat”, mutta eivät Hannu Salama tai Sofi Oksanen juuri jälkeen jääneet.

Menneisyyttä voi hallita vain selkäänpuukottamalla toveria, kaveria, siskoa ja hyvää veljeä, vaikka iän myötä kyky selvitä puukotuksista on aina vain epätodennäköisempää.

Näin vappuna se on tappomeininkiä.

No, on tässä yksi hyvä.

Se, mistä nyt kirjoitan, on sellaisten suviannesiimesten ja eskojuhanitennilöiden, arjaalhojen ja paavolipposten, jarivileneiden ja perttisalolaisten juttuja, joita ei enää tarvitse 1960-80-luvuilla syntyneiden ottaa huomioon.

Eikä opiksi.

Uudet, nyt jo vallassa istuvat heikkiautot, juttaurpilaiset ja jyrkikataiset saavat tehdä oman mokansa vaikka päin arhinmäkeä, mäkeen.

Sitähän sanotaan, kun sota-lentokone tippuu, että se menee päin mäkeä, mäkeen.

Kaksi poikkeusta taitaa olla ja ne ovat juuri siellä, missä sellaisia ei nyt varmaankaan haluttaisi menestystä uhkaamaan.

Vastipari puuttuu niin Soinilta kuin Sipilältäkin.

Tai, jos tyylissä pysyn, soineilta ja sipilöiltä.

Vennamo ja Kekkonen eivät enää ole täällä.

Tai, jos tyylissä pysyn, vennamoita ja kekkosia.

*

Mie tästä lähden vappuaatonaamua odottelemaan pienen pissivän pojan jalkojen juureen.

Matkalla aion lukea John Irvingin itsensä signeeraamaa uutta kirjaa ”Minä olen monta” ja miettiä aamun radiouutisten lama-taivastelua.

Stanfordin (missä se on?) ja Oxfordin (brittidekkari Morse telkkarissa, muistattehan) yliopiston tutkijat väittävät, että lama lisää itsemurhia ja masennusta.

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_tiukka_talouskuri_vaarantaa_ihmisten_terveyden/6611087

Kun Suomessa oli lama 1990-luvun alkupuolella, sekä itsemurhat että masennus alkoivat vähetä aika jyrkästi.

Vain alkoholin kulutus lisääntyi.

Ja syntyvyys (meänkin perreeseen ilmestyi 2 tenavaa).

Ilmeisesti Suomi on eri maata kuin Kreikka, jonka kansanterveyttä anglosaksinen tutkijayhteisö nyt demonisoi?

Valittaen täytyy todeta, että YLE/Uutiset on osaamattomuuttaan nyt mennyt halpaan.

Esimerkkinä annettiin Ruotsi, jossa valtion aktiivinen toiminta sai itsemurhien määrän laskuun taantuman aikana suuresta työttömyydestä huolimatta. Naapurimaissa, joissa vastaavaa ohjelmaa ei ollut, itsemurhien määrä kasvoi, kirjoittaa uutistoimisto Reuters.”

Ei se ollut Ruotsi (Tosin Suomi oli osa Ruotsia vielä ihan äsken, v 1808).

Huomenta

*

arvoisten vieraideni huomioon

Kun siirryn vapunviettoon Grand Place´lle ja Ullanlinnanmäelle (en sentään Linnanmäelle), en ota tietokonetta mukaan.

Siksi voi olla niinkin, että Arktiset puskurikapasiteetit numerosta 2211 alkaen ilmestyvät nautittaviksenne (??) hivenen viivellä.

Sinä aikana voitte mitata omaa terveyttänne suhteessa vappuun mittarilla, jonka nimi on 15D (www.15D-instrument.net).

Mittaus kestää osaavalta 4 minuuttia ja jos tulos on 0, on mitattava kuollut, huonoin tajuissaan mitattava arvo on 0.11, tajuttoman luku taas 0.016.

Ihan oukko-doukko-iskussa arvo on 1 (yksi).

Mittauksen kohteet (15) ovat: liikkuminen, näkö, kuulo, hengitys, nukkuminen, syöminen, puhuminen, kakki-pissaaminen, tavanomaisen arjen touhut, henkinen toiminta, vaivat ja oireet, masennus, ahdistuneisuus, energisyys ja sukupuolielämä.

Uskoisin, että mittari tulee olemaan liitteenä ÄPY-lehdessä 30.4. 2014.

Eipä kun mittaamaan!

Työntäyteistä, ehkäpä valkol(t)akkistakin vappua, simaa ja tippaleipää siis itse kullekin suvulle!

Tukkijullin erikoinen

Lumet tilaltamme (”Mylläri”) alkavat olla loppu, mutta pakkanen vielä häiritsee jänistä, -4.6C.

Tässä ”maa on kahdella karvalla”-vaiheessa muistutan, että Rovaniemeltä länteen, itään tai pohjoiseen lähtiessa vahva lumipeite ja hankikanto ovat vastassa muutaman poronkuseman päässä.

Sama koskee myös pääteiden kelejä: musta jää vaanii!

Mutkamäissä on loistokeli, aurinkoa ja melanooman vaara!
.

Perheessämme ei ole ratkennut kina siitä, kuka ensin sanoi, että rusakko ei vaihda karvaansa valkeaksi ja siksi voi valkoturkkisesta pomppijasta sanoa rauhassa

”Onpa pirun iso ristiturpa-jänes”.

Nytkin.

Tuossa akkunan takana.

Ruskeassa maassa.

Valkea jänes.

Pirun iso.
Ei mahtuisi tuo elläin mainostoimittaja Vatasen taskuun.

.

Poikkesin hiljan kulttuuritilaisuudessa.

Siellä tilaisuuden tähti sanoi, että nuoriso on uudelleen löytämässä vasemmistolaisuuden.

Nostin kulmakarvojani ja hän huomasi sen:

Lenin-setä on taas täällä!”, hän varmensi.

Jatkoimme keskustelua vielä tovin tilaisuuden hälinässä ja hulinassa ja varmistuin siitä, että puhuja on tosissaan.

Oli.

Aloin pohtia asioiden iäisyyttä, toistuvuutta ja sitä, kuinka joka kevät on tulva, joka syksy ruska ja joka talvi pakkanen.

Siinä tuli mieleen, että syklit näköjään nopeutuvat.

Siitä ei ole kuin murto-osa miesmuistista kun kävelin (”höökäsin”) Erkki Tuomiojan jalanjäljissä ylös portaita Helsingissä vinosti Stockmania vastapäätä.

Valtasimme Vanhaa.

Nyt Tuomioja on edelleen vallassa, minä edelleen lääketieteen parissa ja Lenin kuitenkin on tulossa jo kolmatta kertaa.

Mietin mielessäni, kuinka lastenlapseni yhdessä omien lastensa kanssa pyörivät piirissä Suur-Turun Putin-päiväkodissa N:o 1321 laulaen somaa laulua

”Lenin-setä asuu meillä”.

*

Kymmenkunta vuotta sitten Utsjoella iltapäivälehtien säestyksellä kauhisteltiin nuorison uutta biletyshuumetta eli ilokaasua (N20).

Kunnan eliitti ilmoitti yksikantaan, ettei siellä biletetä.

”N20-kaasua käyttävät paikalliset ahkut ja ämmit leivontaan”.

Sama kauhistus oli kait mielessä 1900-luvun alussa, kun pohjoisen apteekkien menestystuote oli Hokmannin tipat.

Sama kauhistus oli kait mielessä 1950-luvulla, kun Silinterihattu oli perukan Osulan tärkein ovenkahva-ostos:

Asiakas kääntyy ulko-ovelta:

Ai niin, se unohtui, voisiko kauppias vielä laittaa laatikon sitä…”.

Kun aikansa eliitti kiisteli, onko Illodin (Silinterihattu) viinaa tai Hokmannin tipat huumetta, asia tarinan mukaan Käsivarressa ratkaistiin.

Syntyi nautintoaine nimeltä ”Tukkijullin erikoinen”.

Mies (naiset ovat raittiita vieläkin) pirstottaa rukkaseensa pienestä pullosta tuhdin määrän Hokmannia, kietasee sen siitä suuhunsa. Sitten rukkaseen kaapataan lunta ja heittää hän sen eetteri-pirtun perään kitaansa.

Toinen mies, sen ensimmäisen kaveri (jokaisella miehellä on yksi tällainen) sitten takaapäin napauttaa ensimmäistä koivuhalolla päähän sen verran tanakasti, että tämä hetkeksi menettää tajunsa.

Sitähän ne nytkin, nuoremme: vappu tulossa ja tajuton känni.

Huomenta

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hoffmannin_tipat

Vibeliusväkeä

Pakkasta on, kirkasta.

Eräs kansanedustaja ja räyhämedia ovat päättäneet, että Suomessa on väärä laki.

Siksi sitä ei pidä noudattaa.

Jotain tuttua?
Kun lait jätettiin 90 vuotta sitten huomiotta eikä uusia millään ehditty säätää, siitä seurasi lopulta se, mitä tänään muistetaan.

Vietämme tänään kansallista veteraanipäivää.

Minkä muistoksi?

Lapin sota päättyi 68 vuotta sitten ja diktatuurin laeista piittaamattomat joukot salamat kauluslaatoissaan poistuivat ”Vain kakai kalaa”-kisaan osallistumatta Saanan juurelta Skibotniin.

Nyt Kilpisjärvellä aiotaan kuntouttaa uupuneita pöystejä, repomiehiä, ruotalempiä & al Pasilasta.
Kontiovaaran kuvaamina.

Oikeastaan on aika ihmeellistä, että lakeja vaativat olemaan noudattamatta kaksi niitä laatuisasti laatinutta tai puolustanutta velikultaa: Ben ja Jokke.

Ben Zyskowicz (HeSa viikoilla 15-17) ja Jouko Kurppa (Lapin Kansa 27.4.).

Edellinen on helsinkiläinen ja juutalainen.

Jälkimmäinen asuu Pornaisissa, mutta on luontojaan väylänvartinen.

Asiassa ovat lausuneet myös apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ja professori Martin Scheinin (HeSa 26.4., s C 11)

YLE/Areena on päättänyt olla julkaisematta aamuhartautta, joka lähetettiin 25.4. 06:15 ja 07:50.

Ymmärrän YLE:n kannan, vaikkei sitä julkistetakaan.

Aamuhartaudessa näet dosentti Kari Latvus Järvenpäästä mietti, että Jatkosota, josta edellä jo onkin puhe, saattoi olla varsin hostiili (vihamielinen) uskonsota siinä kuin nykyinen jihad-pitoinen islamin sotaretkikin.

Huomenta

*

Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen:

Mehiläisten katoaminen tuhoaa ihmiskunnan neljässä vuodessa

Olen joka kevät odottanut ensimmäisten kimalaisten saapumista kotitilamme (”Myllärin tila”) faunaan.

Vapun tietämissä se aikaisimmillaan on tapahtunut.

Odottavan aika on pitkä.

Klo 09:55:

Akkunan takana pörrää kohmettunut kimalainen, +3,4C.

Hura-Hura-Hura!

*

Toinen hura-hura-hura HeSa:lle tänään, s C 14: Todella osaava ja miellyttävästi kiittävä katsaus kymmenien ihmisten vuosien työhön: Polku.

Se (islantilaisen Rúrí´n teos) tiivistää kokonaisuutta halkovan polut, ajatuksen siitä, miten luontoa ja kulttuuria on mahdoton erottaa toisistaan

(Veikko Halmetoja)

Talven vanki

Puolenkymmentä miinusastetta, pakkassumua kuin helmikuussa.

Odottelen vapaata viikonloppua vähän hyristenkin kunnes silmä osuu aamun lehden ilmoitukseen.

Sen mukaan isä Mitro (Repo) saapuu sunnuntaina Brysselistä Lappiin.

Niinpä viiden lapsen isä lähtee sunnuntaina Mitron tilalle Brysseliin.

Se!

Vappu.

*

On valjennut se päivä, jona kaivan taskustani kolme avainta, jotka sain haltuuni 24.12. 1975, jouluaattona.

Niillä avaimilla olen voinut käyttää valtaa ihmiseen enemmän kuin olisi hyvästä, kohtuullista tai järkevää.

En tosin ole sitä valtaa ihan tolkuttomasti ehkä käyttänyt, mutta olisin voinut käyttää.

Jos ihmisen aivojen kemiallinen verkosto alkaa yskiä, hän saattaa menettää luvan elää vapaassa maassa vapaana ihmisenä.

Outo juttu.

Vastentahtoinen, tahdosta riippumaton eli pakkohoito.

Outoa.

Taskustani kaivamani avaimet luovutan pois.

Sitten ajelen takaisin kotiin, iltapäivän mittaan, etupenkillä seurana 12 vuotta vanhaa juomaa ensi kesän matkakohteen saarelta (Islay).

Aloitan mielisairaalavapaan viikonlopun vieton, jonka sunnuntai-iltapäivänä katkaisee, repun selässä heiluessa, kahden yön vaellus Alamaihin.

Vappumarssien loputtua palailen kotiin.

Mutta en enää mielisairaalaan.

Outo nimitys.

Mielisairaala.

Outo.

Jatkan vielä tovin avohoidossa, joskin erikois-sydänlääkäri jo eilen totesi minulle, että hoitoketjun ohjekirjan mukaan en jatka potilaana erikois-avohoidossa, koska vanheneva, tuotannollisesti tarpeeton, sydämensä rikkonut mies kuuluu Suomessa yksinkertaisesti omiin, ei moninkertaisesti erikoisiin, hoteisiin.

Järjetöntä?

Ei toki.

Tunteetonta?

Ei, vaan

Huomenta

& kiihtu, Psykiatrian klinikka!
Nammm!

*

Tapasin iltakävelyllä taidenäyttelyn avajaistan jälkeen kadulla kolme vuotta itsenäni nuoremman kollegan, jonka kanssa olen tehnty aika lailla yhteistyötä vuosikymmenten ajan.

Hän kuvasi puoli vuotta sitten tapahtunutta eläköitymistään karmeaksi mustaksi aukoksi.

Kutsun häntä syystä nimellä ”Johny Walker”.

Erottuani hänestä jäin miettimään.
Onkohan tämä sellainen musta aukko?

Ans kattoo ny.

Som(e)aa narsismia

Yöllä käväisi usean pakkasasteen tulvansuojelija, linnuilla on aamunollassa soma laulaa.

Tänään on Söörmarkun nimipäivä.

Tänään on myös täysikuu.
Lunatics – kuuhullut – ovat liekeissä ja verkoissa.
.

Tappara otti Padoilta pataan ja kaikki ovat tyytyväisiä Globenin toukokuun loppuotteluun asti.

Tamperelaiset tyydyttyivät siksi, että Ilves on paras – ja Liverpool. Turkulaiset puolestaan siksi ettei se ollut Lukko ja Porilaiset siksi, että…

Onnea, Masa, Sie tän teit!
(Masa on Porin Ässien = padat = paras puheenjohtaja ja Rovaniemen kylä- ja potkupallo-päällikkö samasta sarjasta koskaan:

Hall of Fame
*

YLE päätti saattaa nipun poliitikkoja vaarallisille vesille tuomalla esiin, että SoMessa heitä uhkaillaan.

Ihminen, erityisesti hörhö, on sellainen, että hän haluaa julkisuutta intiimisti.

Sosiaalisen median hörhöilyn kohde taas haluaa intimiteettinsä menettäen julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.

Se on sama kuin pyromaniassa: sytyttäjä katselee mielellään kun talo palaa, mutta ei kerro, että juuri hän…Jos kertoisi, ei enää voisi sytyttää seuraavaa.
(moni rescue-ammattilainen on pyromaani)

Siinä sitä sitten eilen (ja tänään?) ei-sosiaalisesssa mediassa (YLE) yksi puhuva pää toisensa jälkeen vannoi että

kauheata tämä on.

Kun tiedän, että puhuvien päiden otsaluiden takana on kivoja ihmisiä, minun jotenkin kävi sääliksi: eikö eduskunnassa ole yhtään sellaista asiantuntijaa, joka nyt sanoisi poliitikoille:

TURPA KII TÄSTÄ ASSIIJASTA

YLE:ssa kyllä asiantuntijoita on.

Vakituisina päivystäjinä on poijuloita, saaria … (jälkipuinti-rules)

YLEssä on lisäksi S. Ukkola-niminen naispuolinen pekkaervasti.

Tämä oululainen vara-enbuske(tar) ensin nostaa kansan raivoon roikottamalla haastateltaviaan vuosikaupalla löyhässä hirressä.

Kun roikotettavan henki ei enää oikein kuin pihisee, sitten ottaa ”the sanna” sievästi herättämäsä raivon kohdetta kädestä.

Hän kysyy luomaltaan paskalta Junttilan talon seinässä liki itkuisella äänellä suorassa A-lähetyksessä:

Voi Sinua ressukkaa, miltäs nyt tuntuu?!? Eiks ooo kauheee!?!”

Tuo on miltei murhaa, miltei.
Ei ihan.

Huomenta

*

Aamuhartaus aina vaan jaksaa torstaisin Radio Yle 1:ssa yllättää.

Tällä kertaa viehättää sadinmaa-stubb-risteymällä rakennettu dosentti Kari Latvuksen saarna.

Sadinmaata sävyttömällä äänellä julistetussa missiossa on se, että pohjoisen kansan kirkosta muistetaan sen anti-suomettunut kausi (1941-45), stubbia taas se, että ratkaisussa on yhtäältä-toisaalta-kolmaalta-osat.

Jihad, Jumalan terve.

Shalom – Peace

(valitettavasti juuri tätä ohjelmaa ei vielä YLE/Areena ole saatavilla, mutta linkitän sen, kun se agendoille ilmestyy)

Guernica

Lehteä hakiessa ulkona tuoksuu keväälle.

Ensi kertaa tänä vuonna.

Muuan muukin perheessä valvoo.
”Devils´ien matsi”

Luen lehdestä, että baijerilaiset murskasivat katalonialaiset (4-0).

Hakematta tulee kummassakin tapauksessa mieleen menestyksen hinta.

Juna New Jersey´hin (Devils´ien kotikaupunki ja -areena) lähtee siitä, missä ennen oli kaksi WTO-tornia (911, jos muistatte?).

1930-luvun Espanjassa katalonialaisten tilalla olivat baskit.

Baijerilaiset poikkesivat silloin Guernican pikkukaupungissa lentokoneillaan ja tapauksen ikuisti Pablo Picasso samannimiseen tauluun, joka on nähtävillä työttömyyden tänään rajusti ravistelemassa Madridissa.

Ei, ei ole urheilu leikkiä, se on vakavaa.
Vaikka olisikin vain fanitusta.

*

Kirjoittelen tähän liudan nimiä jotta voin käsitellä menestystä.

Bassem Youssef, Joyce Banda, Lebron James, Jonathan Ive, Scooter Braun, Travis Tygart, Igor Sechin, Ren Zhengfei, Hilary Mantel, Shonda Rhimes, Marissa Mayer, Sheryl Sandberg.
Ja 88 muuta.

Ristiriita noiden nimien ja suomalaisen, suuria asioita käsittelevän ja päättävän menestyjäjoukon kanssa on aika iso.

Ero näiden ryhmien välillä on esimerkiksi siinä, etteivät he tunne toisiaan.

Yritin eilen asiaa mitata ja kyselin maan (siis Suomen) politiikan isoisilta, tulisiko noista 12 nimestä mitään mieleen.

Yksi tunsi Sheryl Sandbergin.

No, asetanpa, ennenkuin lähden tätä suomalaisen osaajamedian tiukasti valvomaa lappilaiskeskiviikkoa elämään, vielä yhden kysymyksen:

Onko noiden sadan, ensi maanantaina ilmestyvän TIME-viikkolehden luetteloiman nimen joukossa yhtään, jonka suomalainen ihminen tuntisi omakseen?

On siellä yksi, EU-parlamentissa poliitikkona toimivan ja saamelaisten ILO 169:aa kannattavan toimittajan lähiomainen.

Inducted into the Internet Hall of Fame”**

*

Radiossa soi John Storgådrsin (”Jontte”) yhdessä RSO:n (Radion Sinfoniaorkesteri) viululla soittama Mielck´in Konserttikappale D-duuri.

Kyseessä on musiikki, jonka tiedän osan suomalaisista hyvin tuntevan.

Minulle sekä säveltäjä että kappale ovat outoja.
Esittäjä on tuttu, rovaniemeläinen.

Jovain kaunista se on, Jonten soitto ja Sakari Oramon johtaman orkesterin säestys.

Ei siinä, että minä Linus Thorvaldsin (”programming pioneer”)** työn syvemmästä luonteesta (Linux) kovin paljoa ymmärtäisin.

Mutta sen ymmärrän, että 1996 nimetiin yksi taivaankappale hänen nimiinsä:

”The 9783 Torvalds”

ILO 169:sta niinkin ymmärrän.

Siitä taas eivät äänestäjien suosiosta 2015 eduskuntavaaleissa kiinnostuneet Lapin kansanedustajat ymmärrä.
Yksikään.

Linus ymmärtää.
Tähdellään.

”Pikku Prinssi”

(Le Petit Prince)

Huomenta

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Linus_Torvalds **

Yllättävän julmaa

Ulkosalla, aamuhämärissä tuulee, haisee sateelta.
Reilusti ennen radion aamuhartautta jo sataa.

Päivän perustekstin kirjoitan varmuuden vuoksi ennen päivän lehteä, joka odottelee ruokapöydällä lukuaan. Yhtä valitusta printissä varmaankin.

Herään tavallista aiemmin enkä pidä siitä.
Huolet herättävät.

Tänään on kokouspöydällä (Glo Art) jonkun miljardin potti.
Sen halllnnointi.

Samaan aikaan suurempien kioskien pöydällä on 150 miljardin potti: sijoituksemme lapsiimme ja lastenlapsiimme, jota olemme alkaneet syödä.
”Meidän jälkeemme vedenpaisumus”.

(150 miljardia on vähemmän kuin maamme yhden vuoden bruttokansantuote, joten ei siitä pitkään riitä – 1992 muuan sukulaismies Unkarista, Soros, nappasi sen kokoisen siivun Suomelta viikossa-parissa).

Koko Pähkinänsaaren rauhan rajan oleskelupuoleni on yhden ja saman Maalaisliiton ”katsossa”, puolueisiin ja etujärjestöihin katsomatta.

En nyt tarkoita häkäpönttömiehen vaihteeksi menestyksellä hallinnoimaa Suomen Keskustaa Helsingin Apollonkadulta vaan ”Maalaisliittoa”, joka nojaa lakikirjaan ja Raamattuun. Puolueisiin ja etujärjestöihin katsomatta.

Itsekkyys on noussut kehittyvän Suomen kunnissa (320 kpl) mittoihin, jossa millään ei ole kohta mitään väliä.

En edes siitä osaa iloita, että kehittyneen Suomen jääkiekkovaltikasta taistelevat ovat tyhjentämässä Tampereen ja Porin liike-elämän ja penkkiurheilijoiden taskuja, eivät Rovaniemen Palloseuran tilejä.

Olen huolissani myös siitä, että maassamme on menossa ennenkuulumattoman nopeasti kasvava huumebuumi, jonka vähäisin kärki ei ole Rovaniemellä.

Yritän löytää Euroopan integraatiosta jotain hyvää, mutta siellä tulee vastaan entinen ääritaistolainen pomomies, joka vetää lähimmän alaisensa pyllyn alta tuolia: Barroso (POR) vastaan Rehn (FI) (”torakka, cockroach”).

Masentunut?
Kyllä!

Sairas?
Kyllä!
(nokka vuotaa, aivastuttaa)

Mistä olen hyvilläni?

Siitä, että tähänkin aamuun olen herännyt.

Heränneen on helpompi yrittää pistää asioita jööhön kuin nukkuvan.
Niitäkin on: yli 40% äänestysikäisistä.

Radiossa soi synkeä Brucknerin kolmas, D-molli. Dresdeniläisten (Teurastamo N:o 5) soittamana.

Huomenta

ps

Totta kai ManU:n liigamestaruuskin tuli ihan hevon persiistä (hat trick)

http://www.hs.fi/urheilu/Van+Persien+puolen+tunnin+hattutemppu+aloitti+ManUn+mestaruusjuhlat/a1366611502448

*

Olen viime vuosina useasti painottanut ihmisen silmien tärkeyttä kanavana verkottua, kanavana ymmärtää, kanavana tutkia.

Ihmisen silmä eroaa kaikkien muiden eläinten silmistä yhdessä suhteessa hyvin merkittävällä tavalla.
Miten?

http://yle.fi/ohjelmat/2049944

tai

http://areena.yle.fi/radio/1895463

In Real Life

Miinus nolla, autonakkunat eivät jäädy. Ohutta yläpilveä. Pikkutikka rähjää ratiossa viikon luontoäänenä.

Yhden viikonlopun aikana kaksi teatterivierailua on joskus liikaa.

Tällä kertaa ei.

Oulun teatteri ja Ladyt lauteilla kuvaavat kumpainenkin sellaista suomalaista elämää, jonka keskellä itse olen.

Mielensäpahoittaja katsoo perukan yksinäistä miestä, joka alkaa olla lähtölaskennan kierteillä.

Akkapakka lauteilla katsoo sellaista kaupunkilaisnaista, jollaisen kanssa päivittäin toimin yrityksen nimeltä perhe puikoissa.

Kummankin näytelmän käsikirjoittajat ovat tehneet dokumentin eli ovat itse olleet riittävän lähellä, oikeassa elämässä, In Real Life katsomassa, että näin se juuri on.

Koska nauru kuitenkin on vuorovaikutuksen välineenä usein/joskus/välistä/aina varsin julma, on se kyynel, joka tuollaisesta esityksestä katsojan silmäkulmassa poikkeaa, paitsi ilon, erityisesti myös surun ja pahan mielen viesti.

Sitä pahaa mieltä, katumusta, syyllisyyttä ja kaunaa, joka irroittaa räkätyksen katsomossa, ei voi mitata.

Niin paljon sitä on.

Koska molemmissa näytelmissä kuvataan keski-iässä tai sen tällä puolen olevaa ihmistä, on paras katkeruuden mittari ehkä paikalla olevan sellaisen katsojan kanta, jolla kaikki tämä raihnaistuminen vielä on kaukana edessä:

Ei naurattanut yhtään. Ei todellinen elämä tässä ihmisen maailmassa voi naurattaa. Enemmän se vituttaa.”

Kun sunnuntai-iltana noiden live-teatteriesitysten jälkeen katselin TV-1 Kotikatsomon tarinaa elämänsä kynnyksellä olevista lestadiolaiskodin lapsista (Kielletty hedelmä), ymmärsin Ladyt lauteilla – kokemuksen herättämää nuoren ihmisen mielipidettä.

*

Elämä on satiiria ja ironiaa sen jo eläneelle tavalla, jota elämän vielä edessään näkevä ei hyvällä mielellä mieti.

Huomenta

*

Oulun teatteri: Mielensäpahoittaja

http://teatteri.ouka.fi/ohjelmisto/nyt-ohjelmistossa/811

Ladyt lauteilla: Akkapakka eli äksyt akat

http://www.comico.fi/template.php?yksikko=comicobar&sivu=akkapakka-show

TV-1, Kotikatsomo: Kielletty hedelmä

http://yle.fi/ohjelmat/2048808

*

Kaksi taidehistorioitsijaa on lähdössä ajamallani autolla kesällä tutustumaan Iso-Britannian historiaan.

Yksi tuon historian käännekosita on tapahtunut 500-luvulla jKr.
Tuo munkkien maihinnousu oli aamulla ”kuulokuvana” Radio Yle 1:ssä:

http://areena.yle.fi/radio/1901513

Ohjelmassa mainittu saari on myös matkamme käännekohta, heinäkuussa.
JLS.

Analysoitu pelko

Puolenkymmentä miinusastetta, aurinko käy silmiin työhuoneen akkunan läpi.

Iso mies Eero Gamla Karlebysta sanoi kirjan hänestä tehneelle toimittajalle, että hän pelkäsi. Saari kirjoitti asian kirjaan.

Pieni mies Erkki sanoi TV-1:ssä itse asiasta kuultuna, ettei iso mies pelännyt.

Ei isojen tarvitse.

Jokaisella ryhmittymällä on tässä maailmassa sanojansa ja sitten ne, jotka tulkitsevat sen, mitä on sanottu.

Olen usein ollut tulkitsemassa, mutta myös sanomassa.

Tiedän, miltä tuntuu sanoa ja tiedän, miltä tuntuu tulkita.

Mutta erityisesti tiedän, miltä tuntuu, kun sanomisiani tulkitaan.

Mistäs sen tiedän?

Kirjoitan niin usein niin kryptattua tekstiä, etten joka kerta itsekään tiedä, mitä tarkoitan.

Sellaista on helppo tulkita ja tulkinnasta taas on helppo loukkaantua.

Huomenta

*

No, minäpä kuitenkin taas tulkitsen.

Yksi Sigmund Freudin Antiikin mytologian avulla nykykulttuuriin tuomista käsitteistä on ikaros-syndrooma.

Poika ei kuule isänsä neuvoja vaan prinssi haluaa lentää kuningasta korkeammalle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ikaros

Edelläoleva turhanaikainen ja vähän naurettavakin poliittinen kina taitaa olla johdannainen tuosta tarusta ainakin eräiltä osin.

Toinen osapuoli on saanut siivet selkäänsä ja lentänyt sitten liian likelle aurinkoa.

Vähän ikaros-ilmiötä on Mielensäpahoittajan ja hänen poikansa tarinassakin.

Näistä levyistä en luovu – ohjelmassa hiukan tabu-rikokselta vaikuttava omien levyjen soittokin tänä viikonloppuna voisi kuulua joukkoon.

Aidoimmillaan Ikaroksen tarun sanoma kuitenkin on tullut vastaani ihan tässä lähellä, lähteen peilissä.

Joku tosin joskus iltapuhteella on huomauttanut puskurikapasitoijalle toisestakin Antiikin tarinasta:

Narcissos (Νάρκισσος, lat. Narcissus)

*

Lappilaisilla Lapin Kansan printti-tabloidin tilaajilla on hyvä näköalapaikka-edustus.

Lehden vt päätoimittaja on toiminut kirjeenvaihtajana Moskovassa ja nyt hän twiittaa Bostonista:

”Tviittejä Bostonista”

Koska nettilehdessä tuota kolumnia ei vielä löydy, kipaiskaapa ärrällä lehti ostamassa.

Tosi laatuisa on Matti Posion (ei kotoisin Posion hehtaarilta) päivän pläjäys.
(linkitän sen toki APK:iin, jos tuo netti-verioon ilmestyy).

(klo 22:22: eipä ilmestynyt: kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä)

23.4. tarina viimein löytyy:

http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194809161776/artikkeli/tviitteja+bostonista.html

*

Päivän pulma (osaaville helppo, älkää googlettako):

Metanoia

:??: