Ihmiskunnan Sofien valinta

Harvardin oppineiden toimesta tehtiin aikanaan tutkimus, jonka tarkoitus oli selvittää, miten ihmiskunnan jäsenet toimivat tilanteessa, jossa pitää valita oman lapsen ja kerrostalollisen maahanmuuttajia välillä, jos vain toinen osapuoli saa jäädä henkiin.

Kysymyksiä oli niin paljon, että suurin osa ei huomannut tätä Sofien valinta – asiaa tai ei sitten siitä piitannut vaan vastasi rehellisesti.

Tulos oli riemastuttava:

90% valitsi oikein.

Schindlerin lista – tarinan opetus on samantyyppinen – elokuva näytetään taas tänään Suomen tv-kanavilla.

Maailmalla on vuoden ajan ollut sinällään aika ”kiltti” rutto, joka kuitenkin on saanut ihmisten johtajat käyttäytymään niinkuin olisimme Camus´en Pohjois-Afrikan Oranin kaupungissa.

Tilastollisesti näyttää siltä, että ne, jotka tämän pandemian osalta ovat parhaiten säästymässä, tiukimmin pitävät kiinni oikeuksistaan lisä-turvaan (kasko!) mm rokotusten osalta.

Suomessa sen huomaa niin, että kun pieni osa väestöstä asuu ”vähäväkisesti” ja sairastaa määrällisesti vähemmän, mutta myös suhteellisesti terveempinä, sen pitäisi luopua bonuksistaan tiheään asutun hyvinvointi-Suomen edestä.

Jopa kaksin verroin.

Toisaalta vähäväkisen Suomen pitäisi avata ovet selkosen selälleen etelän immeisten tulla viruksineen kevään ja pääsiäisen viettoon kauniiseen erämaahan rahoineen ja Vantaan Prisman (on siellä ALKO) eväineen ilman rajauksia, toisaalta vähäväkisen alueen rokotusvarantoa pitää tarjota lihaville ja pääkaupunkiseudulle.

Suomessahan on kaksi pääkaupunkia,Turku ja Helsinki, Helsingissä taas pääkaupunkitoiminnat on jaettu maakunnan hyvinvoivien kuntien kesken: Helsinki, Vantaa, Espoo. Siis Rööperi, Kaivari, Sörnainen, Helsingin pitäjän kirkonkylä ja Kokoomuksen puisto-osasto.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007885789.html

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Koska olen syntynyt hyvinvointi-Suomessa, käynyt kouluni pääkaupunkiseudulla ja tehnyt työni vähäväkisessä, mutta kauniissa luonto-Suomessa, minulta luulisi löytyvän neuvoja.

Käyn uudelleen lukemassa Dietrich Bonhoefferin elämästä.

Tuo itäsaksalainen pappi piti kiinni etoksestaan, ei hengestään.

Ei siis löyty minulta neuvoa, mutta sellainen aavistus minulla on, että jos 90% ihmiskunnasta ikään, sukupuoleen, uskontoon tai sosiaaliseen asemaan katsomatta kykenee toimimaan Schindlerin ja Bonhoefferin tavoin, miksi se sitten ei luontuisi minultakin.

Tosin yhtä olen usein miettinyt, ihan vakavasti.

Ovatko meidän johtajamme, jotka todella kykenevät valtaa menestyksellä käyttämään niin sodassa kuin rauhassakin sen 90%:n joukossa vai ovatko he juuri niitä, jotka pelastavat pellavapäisen, sinisilmäisen oman lapsensa.

Maahanmuuttajia täynnään oleva kerrostalo saa sortua.

Think Personal – Make Global

Edessäni on elämäni 75. palmusunnuntai ja niin voinkin miettiä, mitä tekisin, jos saapuisin kaupunkiin aasilla ratsastaen.

Mutta mietin myös, mitä tekisin, jos olisin joku niistä maailman mahtavista, joita olen IRL tavannut.

Niin, että olisin näillä eväilläni Vova, Donald, Olli tai Matti.

Tai Kirsikka, Mutti, Silvia.

Googletan ”Halonen” ja ensimmäiseksi tulee Halonen.fi, Halosen verkkokauppa.

En yritä asettautua muiden kuin yleisesti tunnettujen maailmankansalaisten rooliin – edellyttäen että heilläkin on palmusunnuntai, DST:een siirtyminen ja täysikuu ylihuomenna lusittavanaan.

Syy tähän ajatteluun on, että elämme ajassa, jossa valtaosalla meistä on yhteinen juttu. En tarkoita Beatles, uskonto, Coca Cola, politiikka vaan virus.

Sars-CoV-2, jokin sen versioista.

Valtaosa meistä tuntee viruksen tarttumista seuraavan tilanteen nimellä Covid, mutta täällä perukassa se on Korona.

Eli mitä tekisin tai ajattelisin, jos olisin minä, mutta asemani olisi jokin muu, jonka voin kuvitella.

Haen vauhtia Moliere´sta ja Krossista, Camus´sta ja Joel Haahtelasta.

Heistä yhtäkään en ole tavannut, mutta kyseessä onkin vain kohtaamisen ehdot asettavista viisauksista. ”Hengittämisen oppi”, ”Rutto”, ”Saituri”, ”Uppiniskaisuuden Kronikka”.

Sijaisuutta haen tapaamistani ihmisistä.

Yritän miettiä niin, että olen sukupuoleton ja voin asettautua niin naisen kuin miehenkin hahmoon.

Ei se onnistu, 75. palmusunnuntai miehenä on tässä liikaa jo ehtinyt jäykistää, aiheuttaa persoonakohtaisen ”lock down´in”.

Olin eilen neljässä teams-kokouksessa päättämässä ja ottamassa vastuuta yli viidestä miljardista eurosta.

Yritin asettautua digimaailmassa näiden päätösten kohteiden asemaan tehdäkseni viisaasti tai ainakin empaattisesti.

Päätökset tehtiin porukalla eikä niitä enää voi muuttaa ennenkuin vuoden kuluttua. Palmusunnuntain paikkeilla, täydenkuun aikaan, kun edelleen siirrymme koko ihmiskunnalle luonnottomaan ”kesäaikaan”, DST.

Koko ihmiskunnalle on siis nyt tiedossa, että on isosti merkitystä sillä, nouseeko ”britistä, boorista, nykkiläisestä tai brassista” (sars-muuntujia) versio, joka toimii niinkuin edeltäjä Tanskassa jokin aika sitten.

Miljoonia ja taas miljoonia minkkejä kuoli.

Olen tätä kirjoittaessani miettinyt vastausta otsikkoon (ajattele itsenäsi, toimi maailmanmitassa).

En kykene asettumaan muuhun asemaan kuin perjantai-aamuna sudenhetkellä, koiravahdin aikaan päivitystä 4194 Arktiseen Puskurikapasiteettiin naputtelevan shrinkin, aviomiehen, isän, isoisän ja päättäjän tuolille.

Se siitä tuolinvaihtoleikistä.

Epävakaa – instable

Maailmalla on käytössä tautiluokitus ICD – 10.

Uusi luokitus on tuloillaan, se on ICD – 11 (tai DSM5)

Britit tutkivat 1990-luvulla maailmassa tunnettujen miesten mielen ongelmia post mortem.

Eli kuolleita miehiä tutkittiin.

Mukana on valtiomiehiä, filosofeja, paaveja ja erilaisten taiteiden maailmankuuluja huippuja, Suomestakin yksi (Jean Sibelius, Suomen psykiatrian isän veli).

Tuosta vajaan 300 miehen joukosta aika monella oli mielen tasapaino hukassa. Merkittävä osa heistä kykeni pääsemään ihmiskunnan kaapin päälle juuri tuon tasapainottomuuttensa takia.

Tavallisin ongelma näillä miehillä oli tutkijoiden päätelmien mukaan epävakaus (ICD – 10 luokituksessa F 60.3)

SARS-CoV-2-pandemia (Covid-19 eli Korona/Corona) on laajentanut mahdollisuutta tuon diagnoosin valossa tarkastella koko ihmiskunnan tilaa.

Nyt kuitenkin kyse on elävistä miehistä, naisista, lapsista ja vanhuksista.

Ihmiskunta, Humankind, näyttää olevan epävakauden tilassa: aamulla ei voi ennustaa, miten illalla toimitaan. Maaniset hyvän olon vaiheet vaihtelevat itsemurha-menetelmää hakevan synkkyyden kanssa.

Ei tässä mitään uutta tietenkään ole eli epävakaus-pandemia on ollut joukossamme aina.

Kirjoitan tätä päivitystä maaliskuun iduksena. Se muistetaan Brutuksesta, joka tovereidensa kanssa surmasi Rooman päämiehen, Caesarin. ”Et Tu Brute”

Samaa epävakautta on kuuluisassa lauseessa:

”Viaton olen minä tämän miehen vereen”.

Kansa päästi huutoäänestyksellä Barabbaksen, koska sen johto ei muuta voinut.

Pelastuakseen itse käskynhaltija Pilatus sen taisi sallia.

Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven sanoin:

Elettiinpä ennenkin, vaikk´ojan takan´oltiin, ojapuita poltettiin ja ojast´ oltta juotiin

D-Day

Erja Manto on lopettelemassa vuosien urakkaansa.

Radio Yle 1 on arki-iltaisin ollut kertomassa Marcel Proustin kirjasarjaa.

https://areena.yle.fi/audio/ohjelmat/30-658

Viimeisiä jaksoja kuunnellessa olen samalla siivoillut ja järjestellyt työhuonettani; ollut mennyttä aikaa etsimässä.

Tänään kävin läpi sen materiaalin, jota olen pikku hiljaa kerännyt.

Valokuvia, kirjeitä, kirjoja, käsikirjoituksia, paljon muutakin.

Kaikki mahtuu yhteen yöpöydän melko kookkaaseen laatikkoon.

D-Day elettiin paikoilla, joista Marcel Proust kirjasarjansa on kirjoittanut.

Itse elin 25 vuoden aikana noilla seuduilla useita viikkojen mittaisia jaksoja 250 vuotiaassa pienen kylän leipurin talossa, kesämökissämme, josta luovuimme jo aikoja sitten.

Omissa etsinnöissäni on paljon sotia. Iso- ja Pikku-viha, Suomen sota, Åålannin sota, Jaappanin sota, I maailmansota, sisällissota, Viron vapaussota, Vienan ja Petsamon retket ja II maailmansota.

Omassa elämässäni on ollut koko ajan rauha.

Aasialaisen (A H2N2) pandemian myötä (1957) nuo menneet ajat tämän yöpöydän laatikon osalta loppuivat.

On tullut aika etsiä tätä päivää ja tulevia viikkoja. Odottelemaan Covid-19-rokotusta ja kevätauringon myötä hankikantoa, jäiden lähtöä ja uuden kesän kiusauksia.

Yöpöytäni alin laatikko ei ole lukittava ja perheessämme toimii hyvin kokenut konmarittaja.

”Tarinan kadonneista ajoista” ääripäät, aikaraamit, ovat:

Kalevalasta pandemiaan (1690 – 1957), Parikkalasta (Joukio) Hietaniemeen.

Dålig Chef Största Ursak till Mobbning i Jobbet

Lähes 4200 päivityksessäni olen palannut usein kiusaamiseen, ruotsiksi mobbning.

Sitä tapahtuu sitä enemmän, mitä isompi valta jossain on ja mitä vähemmän valtaa kontrolloidaan.

Siis perheessä, parisuhteessa, synnytysosastolla, tarhassa, peruskoulussa, keskiasteella, yliopistoissa, kirkoissa, armeijoissa, poliisilaitoksilla, psykiatrisissa hoitoverkoissa, työpaikoilla, salaseuroissa (en luettele niitä kaikkia, toimikoon venäläinen vapaamuurarius mallina), vanhainkodeissa.

Vasta krematoriossa kiusaaminen loppuu, mutta ainakin Rovaniemellä krematorion rakennushanke on vuosikymmenten mobbi.

Valtavasti asiaa – toisen kiusaamista jopa kuoliaaksi – on tutkittu, mutta ainoa haaviin jäänyt seikka on huono johtajuus.

Mitä enemmän valtaa on kasaantunut yhteen kehän nurkkaan, sen tärkeämpää on, että siellä osataan olla ”goda, inte dåliga”.

Miksi valtaan niin paljon liittyy sen väärinkäyttöä ja vallattomuuteen taas väärinkäytön kohteeksi joutumista?

Ja onko sellainen estettävissä?

Olen aika paljon tietoista valveillaoloaikaa käyttänyt vaikeiden asioiden selvittämiseen niin omassa kuin muienkin elämissä.

Paras vastaus, olipa kyse Covid-19-pandemiasta, kunnan johtamisesta, kukkulan kuningasta tai mustaa miestä tarhan pihassa leikkimisestä tai rokotusjärjestyksen laatimisesta maailman 7 600 000 000 ihmisen verkoissa, on myös selkein ja toistuvasti osuvin:

”It remains an open question”

”Tätä emme tiedä”