Käyn läpi kaikkea sitä, mitä 74 joulusta on mielessä.
Omassa mielessä ja omista jouluista.
Ja vuosista.
25.12. 2019 Helsingin Sanomat vain tilaajille tarkoitetussa artikkelissaan arvioi 74. jouluni tilannetta seuraavasti (Jani Erola):
”Vaikka yhteiskunta tarjoaa samat mahdollisuudet tavoitella hyvää elämää, onni ja epäonni jakautuvat satunnaisesti. Siihen ei voi kukaan vaikuttaa itse.”
Nyt jään odottelemaan 75. jouluani.
Vuoden päästä.
Rauhan vuotta 2020
Viime viikkoina olen poistunut monesta sellaisesta verkostosta, joiden merkitys on elämässäni ollut suuri.
Jäin pois politiikasta, työelämässä lääkärinä vähensin toimintaani yli kahdella kolmanneksella ja digitaivaaseen lähettämäni bitit ovat puolestani liki loppuneet.
1960-90-luvuilla kirjoitin paljon kirjeitä. Kirjoitin niitä koneella ja otin niistä kopiota, jotka äsken tulivat vastaani.
Muistioita huomaan kirjoittaneeni jo 1950-luvulla ja nekin osuivat silmiini äskettäin.
Bosh-tehtaan vuosikalentereina, joita hammaslääkäri-äitini vuosittain sai ja antoi ne minulle. Paljon erityistä tietoa niistä löytyy.
Olin pitkään, reilusti yli 10 vuotta ja kymmeniätuhansien päivitysteni muodossa, mukana muutamilla suljetuilla sivuilla, etupäässä ammattini (erikoislääkäri) puolesta, mutta kun huomasin ammattikunnastani tehtävän pahansuopaisia analyyseja sellaisten toimesta, jotka syystä tai toisesta olevat hankkineet ”vääryyveellä ja viekkauvella” pääsyn noihin keskusteluihin, väistyin.
Kuten vieraani täällä Arktisessa Puskurikapaisteetissa tietävät, yli 4100 päivitystä käsittävä, painosivuina yli 12 000 määräinen kirjoittelu on myös loppunut alettuaan pian 13 vuotta sitten.
Viimeiseksi ”riisuin” facebook-jäsenyyteni. Jäljelle jätin messengerin, whatsAppin ja instagramin, mutta yli 10-vuotinen twitter-vaellukseni on kaatumassa runsaaseen vihamielisyyteen – puolin ja toisin.
Siellä ”tappamisen meininki” liittyy lähinnä politiikkaan, jonka primus inter pares on USA:n pian ilmeisesti virkaansa jatkamaan valittava saksalaislähtöinen presidentti.
Instagramiin tuntuu fiksulta lähetellä valokuvia, koska niihin voi kryptata sanomia, joita oikeastaan kukaan ei yritäkään avata.
Mitä tulee tilalle?
Muistokirjoituksia?
Tuskin.
”Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä, niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Jumala joskus oli” (Terry Eagleton ”On Evil”, suomentanut Riku Korhonen).
Vielä tiiviimmin asian kirjoitti 1942 vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhaan päätynyt viime vuosisadan eräs merkittävimmistä ajattelijoista:
”Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa”
Stefan Zweig
Antiikin Kreikan filosofiasta peräytyy termi
Thaumazei
Niin kauan kuin päivittäin löydän itsestäni tuon asian – ”miks hämmästyitte säikähtäin” – niin kauan ajattelen. Olen olemassa.
Siihen nyt riennän.
Hyvää joulua ja seuraavaa ajastaikaa, joka on elämässäni seitsemäskymmenes neljäs.
Ehkä ei vielä viimeinen.
Suomen Sosialidemokraattinen puolue piti puoluekokoustaan tuokokuussa 2014.
Kirjoitin silloin kokouksen päätyttyä Arktisen puskurikapasiteetin päivityksen, jonka jäljennän tähän.
Samassa juosteessa kirjoittelin noina päivinä enemmänkin, mutta kelvatkoon tämä (muut päivytykset löytyvät näitä sivuilta. Päivityksiä on 2007 helmikuusta alkaen yli 4000, joten jälkiviisaudessa piisaa).
Yksi tuon Seinäjoen toukokuun tapaaminen jäi blogiini kirjaamatta. Tuo kolmessa osassa tapahtunut tuntien keskustelu tapahtui 1980-luvulla syntyneen ihmisen kanssa.
Hän on ilmeisesti Suomen tuleva pääministeri ja muistio keskustelustani hänen kanssaan on minulla ”pienessä mustassa kirjassa”, sivulla 86.
*
Ryhdyin politiikkaan 1984 eli kolmekymmentä vuotta sitten.
Päätin ryhtyä politiikkaan 1968 ja päätös vahventui 1978.
Perusteeni ovat olleet kahdenlaisia:
1) saada käsitys siitä, miten ihmisen maailma makaa
2) saada ymmärrys siitä, miten tuohon voi vaikuttaa ja miksi
Kumpikin hanke on edennyt takerrellen ja horjuen, mutta edennyt.
Viime päivinä on ollut vuorossa valitsemani puolueen (ja puolueen, joka on valinnut minut) kokous.
Tuhatkunta ihmistä Seinäjoella käytti pari-kolme yötä sen selvittämiseen, mitä he päivällä päättävät.
Mitä on jäänyt mieleeni tämän puolivuosisataisen politiikan alueen läpielämisen osalta?
Tekevällä sattuu ja tekevä saa aikaan.
Virheet ovat toistuvasti eri sukupolvilla samoja.
Vain niiden tunnistamisen määrä ja osuvuus vaihtelevat – siis oppiminen ja korjaaminen.
Mitäs ihminen, jolla on tai joka hankkii ja saa valtaa, päättää poliittisessa koneistossa?
Saaliista, suojasta, lisääntymisestä, tiedosta?
Suurin piirtein näin se on rakentunut ja kulkenut.
Aiheesta enemmän:
Pekka Kuusi: Tämä ihmisen maailma (1982)
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4m%C3%A4_ihmisen_maailma)
*
Hän yksin yössä vaeltaa
Tuo kurja kulkuri
Vain hukat hällä seuranaan
Vain hirmuhaamutmatkassaan
Korvessa kulkeepi
.
.
.
Kun kylän vihdoin saavutti
Hän mielipuoli olikin
Tuo Kurja kulkkuri”
(Hämeenlinna, jouluna 1916)
*
Tuliko valmista?
No ei.
Lapin Kansa sanomalehden kemppalaistaustainen päätoimittaja (Antti Kokkonen) erehtyy 11.5. lehdessään pahasti.
Hän kertoo Jutta Urpilaisen tuijottaneen perjantaiaamuna äänestysnumeroita.
Numerot olivat tuijotettavissa 9.5. jpp.
*
Kuten eilen kirjoitin, olen lähdössä muille maille vierahille, Mika Waltarin jäljille.
Palaan usemman yön kuluttua.
En kirjoita matkalta vaan elän sitä.
Näkemiin
Arktinen puskurikapasiteetti 