Alkusyksyn viimeinen päivä

Juuri plussalla, pimeänkuivakkaa.

Kuvittelisi, että yli kuukauden mittainen lisäkesä tänä vuonna näkyisi lisävoimana, -joustavuutena ja -kimmoisuutena niin kehossa kuin sielussakin.
Termisen kesän lahja pitäisi olla muutettavissa termisen talven suojavarusteiksi, huopatöppösiksi nuljuisen, kirsua tekevän polun kulkemiseen.

Juuri nyt en tätä havaitse sen paremmin itsessäni, läheisissäni kuin potilaissanikaan.

Olemmekohan unohtaneet nauttia ylimääräisen kalsiferoni-annoksemme?
D-3-vitamiinin sanotaan avittavan elimistöä auringon puuttuessa.

Aamuhartaudessa ”Irish Time” espoolainen hiippakuntasihteeri mainitsee Luojalle:

Olet luonut meidät huviksesi**.

En tätä ihmettele.

Sain illalla luetuksi loppuun loisteliaan irlantilaisen tarinakokoelman ”Äitejä ja poikia”.

http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513170257

Huvikseenhan tätä…

Otan itseäni niskasta kiinni ja saan kurotettua jollain tempulla sukat jalkaan.

On maanantai.

Onnikka heittää puskurikapasitoijan Alamaihin, jossa ennusta on +18C.
TEN-verkko ja potilasdirektiivi, kalojen PCB ja Välimeren S2 (mediterraean sulphur)

Huomenta

*

** kyllä, kyseessä saattaa olla auditiivinen illuusio

Kahdestoista pelaaja

Ei muutosta sateen, tuulen tai lämmön osalta, +3,4C

Jalkapallo on ihmisen merkittävin asia, jos Pohjois-Amerikkaa ei oteta lukuun.

Joukkueet edustavat ihmisen, erityisesti miesten ja poikien, minuudesta aika isoa osaa.

Pelissä on kerrrallaan kaksi yhdentoista palaajan joukkuetta.
Lisäksi on se kahdestoista pelaaja.

Olen tietoisen elämäni aikana, Paasikiven ajoista alkaen, tätä kahdettatoista pelaajaa etsinyt joukkueelle nimeltä liikkaset, kymenlaaksolaiset ja suomalaiset, muiden muassa.

Viime vuosina ole koettanut testata kahdennentoista pelaajan ilmiötä myös Euroopassa ja ihmiskunnalla, mutta se ei ota tulta.

Kahdestoista pelaaja olemme me.
Kirkonjyrhämäläiset, rovaniemeläiset, lappilaiset ja suomalaiset.

Kahdestoista pelaaja on todella tullut muutamaan kertaan vastaan.
Siis yhteen ja yhden asian edestä pelaavan joukkueen tukijat.

Suomessa kahdestoista pelaaja on elämäni aikana ollut yhä harvemmin voimissaan.
Yhteiseen hiileen puhaltaminen, ei pissiminen.

Kun Rovaniemen Palloseura voitti eilen jalkapalloilun Suomen Cupin, kahdestoista pelaaja oli näkyvillä Helsingin Töölössä ja kaikki asianosaiset sen hienosti ja aiheesta noteerasivat.

Mutta kun Suomi, Lappi tai Rovaniemei yrittävät selättää hyvinvointiyhteiskunnan herkkiä osia uhkaavat vastustajat, ei kahdettatoista pelaajaa enää näy.

Ei ole näkynyt aikoihin.

Viimeksi kansa oli vahvasti mukana, kun Teemu Selänne veti Lastenklinikan kummeja.

.

Hyvät vieraani Arktisessa puskurikapasiteetissa.
Mihin on kadonnut kahdestoista pelaaja.
Talvisodan ja jääkiekon 1995 maailmanmestaruuden henki.

Valitkaa mittakaavanne itse ja hakekaa vastausta: parisuhteessa, perheessä, kylässä, kaupungiosassa, kunnassa, maakunnassa, maassa, EU:ssa, YK:ssa…

RoPS:lta tai Leijonilta ehkä kannattaa kysyä, mutta ei 1939-40 sadan viiden päivän sankareilta, koska he ovat kuolleet.
Jäljellä on vain kaunaisten historioitsijoiden joukko: Pekka Tarkka eversteineen.

.

Yhä useampi ”viisas” kailottaa uusvanhaa vastausta:

”Rakasta itseäsi”

Huh-huh

Huomenta

*

Sunnuntain lainaus tulee läheltä ja kaukaa.
Avanti, Esko Juhani Tennilä ja Lapin Kamariorkesteri, olkaa hyvä:

Sitten tuli ylätys. Säestys vaihtui alkuperäisestä yhden kitaran versiosta koko orkesterin villiksi gospeliksi, jonka päälle Tennilä puhui kiihkeästi kuin maallikkosaarnaaja tai agitaattori Puntarpää Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa.

”Armotonta rahastusta Elopilla Suomessa. Tuhat vuotta siivoojalta menis pottinsa tienata”, Tennilä runoili. Hän arveli, että kun joka puolelta pitää karsia, ”siinä ei kulttuuria säästetä”.

Hän maalasi uhkakuvia Lapin kamariorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja koko kulttuurielämän näivettämisellä leikkauksin, jos nykyinen meno jatkuu. ”Herätkää ihmiset! Nouskaa kapinaan!” hän usutti. Ja ketä vastaan? Hallituksessa istuu myös Vasemmistoliitto ja kulttuuriministerinä on sen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Ehkä tässä kuului vielä Avantin perustajaporukan tulisielun Olli Pohjolan kaikuja. Pohjolahan vaati Avantilta suuttumusta ja vihaa ”yhteiskunnan mädännäisyyttä” kohtaan.

Sitä voi toki osoittaa tosissaan tai parodisesti, vaikka olisi yhteiskunnan establishmentia Avantin ja moninkertaisen kansanedustajan Tennilän tavoin”

(Lähde: Helsingin Sanomat, nettilehti, 29.9. 2013)

Jotain tällaista voisin odottaa maakuntamme aviisilta (ALMA Lappi), mutta ei, ei, ei…

Tai tällaista:

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Kyyninen+realisti+tutkii+maailman+persl%C3%A4pi%C3%A4/a1380341033030

*

Lauhaa

+5,4C, IPCC lupaa hukuttaa Helsingin. Ei nyt juuri sada.

Löydän muistiipanoni 1988-1995.
Ne eivät ole blogina (”pilvessä”).

Katselen ne läpi.
Tuttua tohinaa.

”Teatteri lopetettava, orkesteri lopetettava, sivukirjastoihin ei saa koskea, juustohöylää ei missään nimessä, lapset, naiset ja vanhukset hoidettava, Muurolan lukio ja sairaala säilytettävä”

Kun tämän aamun lehti nimeää John Storgådrsin niinkuin nimeää (”Bingoisäntä”), se voi johtaa lehden tilaajakannassa noin tuhannen kappaleen romahdukseen ja Rovaniemen verotuloissa vähän isompaan rotkoon – pysyvästi.

Mutta voihan se olla, että moottorikelkkoja ja leikkipuistoja enempi kannattee tehdä siellä, missä bingo, jalkapallo ja Requiem osataan nähdä eri tulokulmina, ei eri menokohteina?

Huomenta

*

Erottajan Esson tupakkahuoneessa sukeutuu kulttuuri- ja taidepoliittinen pohdinta.

Loppukommunikeaan päätyy pari asiaa.

Ennen asian ”sulkemista” katsoimme Kalervo Palsan piirtämän sarjakuvan, jossa taiteilija ratkaisi seksuaalisen työpaikkahäirinnän.

Firman (PKS) konttorin sihteeri joutui toistuvasti kahden pomonsa puristelemaksi. Päivin, öin, illoin, aamuin.

Palsa ratkaisi asian tappamalla sarjiksessaan sihteerin.
Loppui seksuaalinen häirintä, nipistely, puristelu ja huorittelu kerralla.

Niin, ne konklaavin johtopäätökset.

1) olisi kuolleiden taiteilijoiden muistelun ja kunnioituksen sijasta tärkeämpää muistaa ja tukea sellaisia taiteilijoita, jotka ovat elossa ja jatkavat toimintaansa

2) olisi tärkeätä laittaa se yhdeksän kilometrin tienpätkä, joka johtaa päätieltä Särestöniemen museoon, viimeinkin kuntoon.
Kaikilla kun ei ole Ladaa

Keskusteluun osallistuivat kansainvälisen oikeuden paras saatavilla oleva arktinen asiantuntija (EU-tuomioistuimet, Suomen ja Ruotsin oikeusistuimet rikostutkinnasta korkeimpiin oikeuksiin) ja huippuosaaja insinööritieteen vaikeasta viidakosta – niin, ja Arktinen puskurikapasitoija, paraskin ylösmerkitsijä.

*

Minulla on niin harvoin hyvää sanottavaa Suomen Kuvalehdestä (sen jälkeen, kun Risto Lindstedt jäi lehdestä eläkkeelle kirjoittamaan toisten ihmisten muistelmia), että nostan tämän aamun havaintoni Arktiseen puskurikapaisteettiin.

Ajan kaikissa mahdollisissa keleissä ”Ylämaihin” Lapissa puolen sataa kertaa vuodessa, siis vajaat 20 000 kilometriä.

Nyt ajouralleni on saapumassa jättejä, 104 tonnin rekkoja.

Lehti kertoo, että tuollaisen hirmun ohitus kestää 60-tonnariin verrattuna viiden sekunnin sijasta 6.4 sekunttia.

Tämä voi olla (on!) henkeni pelastava tieto, vieläpä useita kertoja vuosittain.

Suomen Kuvalehti, 39/2013, sivut 10-11.

Kiitos, henkeni edestä!
(tämä ei ole sarkasmia eikä ironiaa vaan aikuisen oikeasti iso juttu ja merkittävä tieto)

Vuodenaikojen vääntö

Kesä vielä yrittää: +5.5C, vesisadetta.
Vaikka säätyypin piti vaihtua ja ensilumen sataa.

Aamulla lääkkeitä ottaessa pitäisi syödä jotain.
Moniviljaleipää ja maitoa?
Mitä leivän päälle?

Kun on parempi, että elämässä aamusta on mahdollisimman vähän liikkuvia osia, että kone lähtisi rikkoutumatta käyntiin, leipän päällä on yleensä vain rasvaa.

Ei juustoa, ei makkaraa, ei kurkkua, ei tomaattia, ei kiinankaalia, ei kananmunaa.

Näillä töin sitten jaksan Erottajan Essolle ja sieltä Ouluun.

Yöksi takaisin.

Pimeille, märille kaduille, joissa katuvalaistus tähän aikaan vuodessa sammutetaan aamulla juuri siihen hämäränhyssyys ja aikaan, kun koulu- ja työmatkaliikenne ovat vilkkaimmillaan.
Eivätkä heijastimet heilu.

Tarkkana siellä, los kamrados!

Huomenta

*

Iltasatu

Oulussa ei enää kannata käydä koulussa.
Niiltä on rahat loppu.
Ne loppuivat jo ennenkuin niiden tarve alkoi lisääntyä.
Ne loppuivat tilanteessa, jossa niitä ei ole ollut enäää pariin vuoteen.

Absurdia?
Ei, vaan äärimmäisen hankalaa.
Jos ei nimittäin ole, on otettava.

Oulu on aina ottanut pieniltä ja kaukaisilta.
Niin käy nytkin.

Voi meitä – pieniä ja kaukaisia.

Hyvää yötä.

Kylmii, tuulii ja pimeöi

Navakasti väärästä suunnasta vesi iskee lehdenhakijan otsaan, mutta ei se lunta ole.
+1,3C

On kaksi tapaa herätä.
Herää itsekseen tai herätettynä.

Tänä aamuna arpa osui ”herätettynä”.

Sen verran ennen lähtöä Ylämaihin ehdin aviisista lukea, että Rovaniemen uusi kahdeksan vuodenajan kotisivusto maksoi tehdä 10 000 tuhatta. Siis 10 000 000€???

Kymmenen miljoonaa vastaa yli yhtä veroäyriä (nykyisin sanotaan että kuntavero-prosentti).

Kurkikin nauraa ykköskanavalla toimittajien ammattitaidolle.

Ei, mutta nyt on kiire.
Palaan asiaan, jos sitä on, parin tunteroisen kuluttua, Ylämaista.

Huomenta

*

Pimeällä ja sateisella lappilaisen turva-yrityksen pohjoisella pihamaalla kuuntelen suomalaista ajankuvaa, joka siivilöityy kyynelten läpi.

Etelän hautuumailla, Järvenpäässä, Keravalla, Hyvinkäällä, Tuusulassa ja sen sellaisissa kuuma- tai kauluskunnissa, vallitsee kalmistojen vahvemman laki.

Leski oli vienyt kukan kahdeksan vuodenajan pohjoisesta ja istuttanut sen kulttuurikunnan tuonen lehtoon, syvään maahan puolison haudalle, sadan peninkulman päähän.

Kotiin revontulten valoon päästyä, toiset sata miiliä takana, puhelin kilahtaa:

Ne ovat vieneet kukkasi ja myyneet ne Hyrylän torilla

Talvella viedään kynttilälyhtyjä, jopa kymmeniä aina pyhäinpäivän ja joulun seutuun.
Hyvin menevät kaupaksi.

Niillä rahoilla saa subuteksiä, ”teemua” ja jonkun jointin.

Tai lapsille aamupuuron ja käytetyt lenkkarit.

Jään muistelemaan päivän radio-aamuhartautta Espoosta, kainuulaisella nuotilla ja itsesäälin värittämänä.

Mieleen tulee orkesteri Titanicin kannella:

Oi herra luoksein jää, jo ilta on…”

”Suo kohti Herrani / Nearer my God to thee”

Tai Auschwitzin naisorkesterin Mozart:

Requiem
(eilisiltana Korundissa, Lapin Kamariorkesteri)

Historiastaan vieraantuneelle lukijalle huomautus:

Peninkulma (= pakkoruotsiksi ja väylänvaren meän kielellä mil) on kymmenen kilometriä, maili vain reilut puolitoista.

*

Kun Nammankylien eteläpuolella tien ohesta lennähti enkeli – valkoinen lintu – ajattelin sen osuessa napsahtaen valkean autoni keularakenteisiin tappaneeni riekon.

Kun pysähdyin katsomaan, ei missään ollut enkeliä. Eikä riekkoa.

*

Pieni ilta-opetus eiliseen P-Korsol-blogiin, tällä kertaa lääkärin opiksi

eli

Neurotukija Ville Ojasen lyhyt muistilista ihmiselle ammatiltaan lääkäri:

Ole läsnä. 
Opettele kuuntelemaan 
itseäsi ja muita.

➤ 
Paranna resilienssiä eli 
kykyä toimia paineen 
alla muutos­tilanteessa. 
Asenteeseen voi vaikuttaa 
esimerkiksi kiinnittymällä 
positiivisiin mielikuviin.

➤ Palaudu tehokkaasti. 
Tunnista pienet arjen 
tilanteet, jotka vievät 
energiaa. Korjaa ne. Rakkaiden 
kuva työpöydällä tai musiikki voi 
tuoda hyvää mieltä kiireen keskellä. Uni, liikunta, ravinto ja myönteiset kokemukset ovat perusasioita.

➤ Muista, kuka olet ja mitä haluat. Tunne arvosi ja 
pidä ­elämäsi mielekkäänä. 
Opettele käymään sisäistä dialogia 
ja motivoimaan itsesi. Mistä saat kiksejä?

➤ Kehitä vuorovaikutustaitoja. Avain ihmisten 
kohtaamiseen on läsnäolo.

Motivoi potilas

➤ Aloita tavoitteista. 
Puhukaa siitä, mikä on 
potilaan tavoite ja mikä 
on hänelle tärkeää.

➤ Kysy nykytilannetta. 
Potilas virittyy nyky­tilanteen ja tavoitteen väliseen jännitteeseen.

➤ Tarkastelkaa potilaan 
kokemia esteitä. 
Kuuntele ja listaa ­käytännön hankaluudet.

➤ Miettikää pieniä askelia, 
joilla potilas voi lähteä 
eteenpäin. Mikä on 
sopiva ensiaskel?

(lähde: Suomen Lääkärilehti 27.9. 2013)

Hyvää yötä, Jari Sarasvuon seurassa :crazy:

P-Korsol

Tuulee, puolikuu helixissä, yksi graadi miinusta.
Ei siis mitenkään tyypillinen sää.

Auto on piuhan nokassa, sen alla pyörivät kitkat, joten talvi saa.

Eräs Byman-niminen toimittaja on liittynyt Mannerheimin homottajien joukkoon ja saanut aikaan keskustelun siitä, mikä oli homo sapiens Mannerheimin henkinen suorituskyky hänen täytettyään 70 vuotta.

Siis toisessa maailmansodassa.

Kun olen asiantuntija, minä mietin tätä nyt vähän.
Omalta kannaltani.

Kun ihminen tarvitsee voimia sadan metrin pyrähdykseen tai tunnelissa lähestyvän junan väistämiseen, hänen lisämunuaisensa ydin tuottaa adrenaliinia.

Käskyn tähän antaa aivolisäke, joka saa tiedon lähestyvästä junasta aistien (näkö, kuulo, tunto, järki) kautta ja kaikki tapahtuu sekunnin murto-osassa.

Adrenaliini saa elimistöstä irti moninkertaisesti voimaa ja nopeutta, mutta ei juurikaan joustavuutta tai palautumiskykyä.

Kun ihminen tarvitsee voimaa 105-päiväiseen talvisotaan tai yhteen lukukauteen Muurolan lukiossa, hänen järkensä etupäässä ohjaama aivolisäkkeensä antaa lisämunuaisen kuorikerrokselle käskyn tuottaa kortisolia, joka saa aikaan elimistön pitkän extra-sopeutumisen eli kimmoisuuden, palautumiskyvyn ja joustavan venymisen.

Eli yllätettynä vastustajan ampumiseen tarvitaan lisämunuaisen ydintä, mutta koko jengin (omat ja vastustajat) kurissapitämiseen sen kuorta.

Kortisoli, kuorikerroksen oktaanilisän regularista superiin elimistössä avittava myrkky, pistää koko koneen koville, koska aine ottaa koneesta enempi tehoja, mutta ei vaihda uutta konetta eikä voitele vanhaa hyvin.

Pitkän päälle kone kuumenee ja jos sitä vielä dopingilla erikseen voidellaan, värkki lopulta palaa pohjaan, ”kiinni”.
Loppuun värkki palaa sitten Hietaniemen, Oulun tai Kajaanin krematoriossa.

On se niin vahva myrkky, pitkässä käytössä, tämä kortisoli, jota mitataan laboratoriossa tilaus-lapussa lukevalla nimellä P-Korsol.

Taitaa olla turha maninta, että kortisolia lisämununainen valmistaa kolesterolista. (LDL, HDL)

Jos kolesterolia on niukasti, niinkuin maratonkuntoisella ja hoikalla suomalaisella, porkkanaa purevalla johtajakunnalla stubbisti on, ei siitä hyvää pelkästään seuraa: sydänverisuonet eivät tukkeudu, mutta korvista tulee savua: ”Asiassa on kolme seikkaa…”

Sitä sanotaan, että nykyihminen käy savulla. Kun savu tulee korvista ulos, ei nykyihminen enää käy.

*

Tarinan opetus?

Jos ihmisen lapsi ei saa papparaisen ikäisenä riittävän usein riittävän kauan nauttia lepoa, voita, kylmää maitoa ja lämmintä pullaa, hän ei yli 66-vuotiaana enää voi pitkän päälle johtaa laatuisasti sellaista sotaa, jossa vastapuolella on paljon varusteita ja ilkeä mieli.

Vielä huonommin käy, jos omat koirat (jälkiviisaat) purevat.

Siis kenraalikunta, naisystävä, Marsikin ryypyn kaataja ja pääesikunnan propaganda-osasto (”Synkkä yksinpuhelu”, kirj Olavi Paavolainen).

Adrenaliini joka kerta raivostumisen yhteydessä saattaa polttaa aivoihin reikiä, joiden pari hetkeä kestävän paranemista estää koko ajan koholla oleva kortisoli.

Tosin sikari silloin tällöin ja siivu laatuisaa Marskin ryyppyä tai skottiviskiä (whiskey) saattaa pälkähässä auttaa.

Täysraittiit, kasviksia vain popsivat pikkunilkit siinä lopulta paukahtavat ensin ja tantereelle jäävät Winston ja C.G.E.

Nenätön diktaattori haudataan koiransa kanssa bunkkerinsa ovelle Berliinissä.

Sikari V-asentoon asetettujen sormiensa välissä sauhuten, ryyppylasi vasemman käden koprassaan papparaiset voivat Mustan meren rannalla hymyillä leveästi Jaltan konferessissa.
Vain yksi voittajista on pyörätuolissa.

Hyät & rakkahat vieraani Arktisessa puskurikapasiteetissa.

Jos minä jatkossakin päästän itseni tekemään ja tekemään ilman riittäviä vapaapäiviä (nyt juuri on sellainen parin viikon kausi menossa), ei siinä whiskey saati havannalainen auta.

Pitää olla myös se aika varattuna, jolloin niistä voi nauttia.

Huomenta

*

Joku koiranleuka jo Erottajan Essolla ehti kysymään, että mistä sitä neuroplastisiteettia ja resilienssiä saadaan aivojen kovalevylle, että softa sitten somasti toimii (aivolisäke => lisämununuainen => liipasinsormi).

Vastaus tuolla jo olikin: kylmä maito ja lämmin pulla.
Sekä maidossa että vehnäjauhoissa on viran puolesta lisättynä D3-vitamiinia.

Devisol 50-100 yg, joka aamu, pureskellen, olisi myös mahdollisuus 3 000 proteiinin valmistumisen takaamiseksi.

On toinenkin keino, joka MOT:n Bymanilta, Koskelolta ja Visurilta puuttuu, mutta meillä papparaisilla – tai ainakin Winstonilla ja C.G.E.:lla – lie ollut, ehkä jopa Airolla.

Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava

(Väinö Linna: Tuntematon sotias, s 45, Ville Koskela Suomesta, syö rautaa, paskantaa kettinkiä)

Muutettuun päiväjärjestykseen

+1,1C, nukahtaessa +0.4, kuu killottaa katonharjalla (helix).
Revontulien kanssa se yöllä taisteli tilasta, voittoisasti.

Poikkesin eilen päiväjärjestyksestä menemällä Ylämaihin.
Maanantaina.

Tänä aamuna jatkoin lukemalla lehden sängyssä.
Edellisestä kerrasta on aikaa (1968).

Ruokapöydällä huomaan aamulääkkeitä ”nauttiessani” lukemattomien lehtien pinon olevan kasvamassa.
Duodecim, Kuntalehti, Ydin, Kanava, Karjalan Kuvalehti, kaksi viimeistä Aku Ankkaa, Sic! ja toinenkin Duodecim.
Yleensä luen nuo vaikeammat lehdet (kyllä, Aku vaatii syventymistä) perjantain/maanantain vapaapäivien aikana, mutta kun nyt on toistuvasti ollut tämä muutetty päiväjärjestys, ei ole ollut vapaita.

En vaivaa Teitä, arvoisat vieraani pidempään vaan lähden kahville Erottajalle ja töihin.

Huomenta

*

No niin, kitkat-katkat.

Kesärenkaat jäivät hotelliin.

Hinta toimenpiteestä on 70 € ja päälle pitkä keskustelu Gideonin kanssa (hänen missionsa on hoitaa 196:een maahan ja niiden hotelleihin kriistillinen opas: Raamattu).
Keskustelu opetti sen, että kyllä maailmaan kannattee tutustua.
Jos mieli on avoin.
Nyt se taas on turvallisempaa, kun ei kesäkumi luista ensilumessa lähimpään petäjään tai rekan alle.
Sellainen – siis lumi – alkaa leijailla kulvakkolauhan maahan any time.

No niin, ISO!

Pekka Hiltunen on tänään 17:20 – 18:00 kertomassa kirjastaan ISO Radio Yle 1:ssa.
Uusinta on viikonloppuna, mutta löytyy se juttu Areenaltakin.
Hiltusella vaikuttaisi olevan aika poikkitelainen suhtautuminen siihen, että jenkit ovat BMI-vammasia liiallisten Big-Mac´en takia.
Taidanpa syöpäistä tuosta yhden lihiksen ja alkaa valmistautua ”Tämän kirjan haluaisin lukea”-propagandaan.
En tohdi tosin muille tosikoille ohjelmaa suositella, koska dieettiään Antti Heikkilän karppauksella tai 2/7-menetelmällä onnistuneesti toteuttavat voivat suuttua.

Fat is beautiful

(tämä koskee myös Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, PS-puoluejohtaja, kansanedustaja Timo Soinia)

lähde:

http://areena.yle.fi/radio/1989314

http://www.hs.fi/politiikka/Soini+nimitteli+kuntajohtajia+nilkeiksi+ja+suututti+edustajatovereitaan/a1379988550842

http://www.hs.fi/videot/Obama+perusteli+tupakkalakkoaan+Pelk%C3%A4%C3%A4n+vaimoani/v1305722557340

Koilliseen

Säätyypi muuttuu ensi kertaa useisiin kuukausiin, +3,6C, tuulista ja kirkasta.

Kuu napotti pitkin yötä makuutilan akkunassa, joten se siitä unesta.

*

Joskus pitää oikein ihailla Lapin lehden ja alueradion (Yle Lappi) toimituksia.
Aina se vaan saadaan kokoon: päivän tietopaketti.

Lapin Kansa (voisiko se olla YLE Lapin mallilla ”Alma Lappi”?) sanomalehdessä toki Niva, Annanpalo, Nojonen, Koskiniemi ja Pohtila avittavat, tänäänkin.

Onkohan muissa aviisessa sama juttu: jätkät kirjoittavat ilmaiseksi.
Vox populi.

*

Ilmaista ei ole se, mitä Saksassa tapahtuu.

Suuri koalitio takaa Nokian, Orionin ja Nordean osakkeiden omistajille potin arvon nousun.

Helsingin pörssin arvo (OMX) oli vielä aivan äsken vain rapiat viidi donaa, nyt mennään kahdeksannella grandilla että hippulat vinkuu.

lisäys klo 18:00: tosiasiassa OMX tippui 6950:een

Kohta ei enää kannate ostaa, mutta jos myyt, mihin käytät voitot?

Minäpä neuvon:

Tilaa netistä jotain.
Esimerkiksi matka, puhelin, läppäri, lippari, loppari tai pipo.

Kaikki tulevat onnellisiksi ja Audin, Volkkarin tai Bemarin omistajiksi.
Joku harva voisi ostaa Mersunkin.

Mercedes-autoja kun tehdään siellä, missä vielä äsken rakennettiin isoja laivoja ja Saabeja: In Finnland, in Varsinainen Finnland.

*

Vaimo lähtee Alamaihin, mie Ylämaihin, radiossa soi Chopin.
Kaikki on niin mallillaan, niin mallillaan.

Huomenta

*

Koska tänään on juhlahetki (tuhannes Ylämaiden vastaanotto, ensimmäinen oli kesäkuussa 1972), se saa miettimään matkalla hiukan.

Mitä tuhannen käynnin kautta on tapahtunut?

Jatkan miettimistä ja odotan, että toinenkin tuhat Ylämaiden käyntiä vielä tulee täyteen.

Miettikääpä tekin, rakkaat Arktisen puskurikapasiteetin vierailijat (onhan näitäkin ”hittejä” täällä jo yli 16 000 000 kpl ja kirjauksia liki 2 500, tarkemmin ilmaisten 2359 kpl).

Kuun ja autonlamppujen valaistessa ajatuksia.

*

Kotimatkalla mietintä tuottaa tuloksen.

Koska pydähdyn puolimatkassa ”kiinalaisessa” syömään letun ja lasin kurria (yhteensä € 2.50), se tekee koko ajalta 2500 € lettuihin ja rasvattomaan maitoon!

Laskin myös autolla liikkumani matkan 1972-2013.
Peninkulman tarkkuudella 200 000 tai sinne päin.

Siitä matkasta olen ajaut yksikseni 80% eli 160 000 peninkulmaa (= mil).

Vertaan tuota matkaa Arktisen puskurikapasiteetin lukuihin: reilut 6000 sivua helmikuusta 2007 tähän päivään.
Yksin.

Pysähdyn tuokioksi ja huomaan jotain yleistä.

Hyvää yötä

"Haista vittu, Suomi – fuck you, Finland"

Märkää, mutta ei kylmää. +7.5C

Lauantai-ilta meni teatterin palkeilla.
Ensin Ensi-ilta, sitten jälkilöylyt.

Kun aamusta huomaan, että koti-lehti on antanut tilaa ”kirjoittaja on entinen lehtimies”- ja ”kirjoittaja on entinen Lapin Kansan vt-päätoimittaja”-miehille, herää paha aavistus.

Kaikista neljästä asiasta.

Aloitetaan jostain.

Matti Posio, ALMAn pohjoisimman maakuntalehden ”äskenvielä”-päätoimittaja Pirkkalasta päin aloittaa Nokian ja Suomen it-teollisuuden mollaamisensa ”Fuck Finland”-mainesanalla (= haista vittu Suomi).

Sitten mies kertoo käyneensä Kalifornian piilaaksossa.

Kas kun ei talvisodassa. Tai Tali-Ihantalassa, Raatteen tiellä.

Mikael Pentikäinen (SRK, Kesk), Sanoma OY:n hylkäämä (hylky tuli yhtiön grand old ladyn, Patricia Seppälän peukun kääntyessä alas) pistää lisää pökköä pesään ilmoittamalla kolumnissaan olevansa entinen lehtimies ja Luottamus-nimistä kirjaa valmisteleva Suomen Keskustan pohjoissavolainen kannattaja ja tuleva EU-parlamentaarikko (tiedättehän: ”vastuu siirtyy lukijalle”-heimo, entiset nuoret ihanteelliset).

Palaan teatterikappaleisiin.

Ensimmäiseksi lusin Rovaniemen teatterin / Lapin alueteatterin ”Kulma”-näytelmän ensi-illan.

Sen johtavana teemana on pyytää anteeksi äiti- ja tytär-Värniltä, joita elämä kovasti on kolhinut oman aikansa mattiposioiden ja mikaelpentikäisten toimesta.

Isäni oli muuten mukana – kolhimassa.

Kyse on ollut Lapuan liikkeestä ja Isänmaallisesta kansanliikkestä (AKS, IKL) sekä sen jälkeisestä, 100 000 suomalaista tappaneesta ja kolme miljoonaa vakavasti haavoittaneesta diplomatian riemuvoitosta (sota on diplomatian jatkamista toisin keinoin).

Vanha, puinen hyppyrimäki Ounasvaaran pohjoislaidalla paloi, kukaan ei kuollut ja ”he saivat toisensa”. Polttaja oli oikeasti nimeltään Tikka.

Näytelmä on kelpo ”West side story”, pukuja myöten.

Miekin itkin niin.
Ja huusin: ”Bravo, bravo”.

Kotiin tultua vaimo laittoi saunan päälle ja mie keskityin katsomaan Suomen Kansallisteatterin (IKL, AKS, KOK, PS) palkeilta kuvattua näytelmää Neljäs tie YLE-Teemalta.

Kyhhääyksessä kahden demaripoliitikon (Virpa Puisto, Arja Alho) katkeraan örvellykseen perustuvalla käsikirjoituksella vedettiin vessasta alas kaikki se, mitä Suomessa laman aikana (1992) ja sen jälkeen on pystyyn saatu.

Siis Lipponen, Lipponen, Lipponen.

Lopuksi näytelmässä laulettiin keskipohjalainen kansanlaulu ”On suo, pitkospuut” eli Peltoniemen Hintriikan surumarssi.

Marssin ydin on se, että Sailas on ”oikeassa”, koko muu maa väärässä.

Tai olikohan se päin vastoin: kaikki Suomen valkoisista keskustaporvareista ovat oikeassa ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen r.p. yli 190 cm:n pituiset väärässä.

No, sama se sille.

*

Sitä minä en pidä hyvänä, että oikeassa elämässä kiroillaan ”Fuck Finland”.

En siitäkään pidä, että oikeassa elämässä valehdellaan saati että jätetään totuus kertomatta ja sen perään elämöidään luottamuksella.

Rovaniemen teatterin – Lapin alueteatterin näytelmässä ei käsikirjoittaja Huttu-Hiltunen valehdellut eikä jättänyt merkittäviä asioita kertomatta.

Itkin sen takia.
Sekä ilosta että surusta.

Suomen Kansallisteatterissa käsikirjoittajat Arja Alho ja Virpa Puisto jättivät totuuden kertomatta lukuun ottamatta sitä, että heitä 1990-luvulla verisesti loukattiin.

Tiedän kyllä, miksi, mutta en kerro.

Ainakaan selvistä päin.

Lapin Kansa sanomalehdessä Mikael Pentikäinen ja Matti Posio jättävät olennaisia, tekstinsä taustaan kuuluvaksi olettamiani ja jopa tietämiäni asioita kertomatta.

He menettävät näin minun luottamustani, hienosti sanoen ”luottamuspääoma väheni”.

Mutta kukahan sellaista ikääntyvän demarin luottamusta tarvitsisi, jonka isä on sydämensä kyllyydestä vihannut, jopa tappanut demareita.

Paitsi niitä, joita oli mukana aseveliakselissa 1946-1962, Mikkelin lääninvankilassa 1945 ja Viroa vapauttamassa 1919.
Maxim-konekiväärin osuessa kolmesti.
Tai Tali-Ihantalassa, 81-Krh:n sirpaleiden löytäessä tiensä vatsan uumeniin.

Huomenta

*

Lähteet:

Iltalehti 20.9., s 17 (Aarno Laitinen, Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies evp)

Ville Ratia: henkilökohtainen tiedonanto

Kalle Priha: saunakertomuksia 1953-56

IER: Aikalaispäiväkirja Pohjan poikien Viron vapaussodasta (1919, Paju taistelu, Lubde Grosshof, Valgan kaupungin liepeillä): sanomalehti Hämetär

– Valgan kaupungissa poikkesin poikani kanssa kaksi viikkoa sitten. Se sijaitsee Viron ja Latvian rajalla.

Lauantaikarkit

Märkää, ei sada ja on lämmintä, +9.8C.
”Päivemmällä vielä sataa” lupaa karmiininvärinen aamurusko.

Pekka Puska oli Kuopiossa samaan aikaan kun erikoistuin siellä psykiatriksi.
Hän tupakoi, söi ahvenkukkoa ja laittoi voita & suolaa päälle.
Karkkiakin kului. Suklaata, merkkareita.

Kyseessä on kuvitteellinen Pekka Puska.
Oikea on jäämässä eläkkeelle Kansanterveyslaitoksen pomon paikalta (oikeassa elämässä THL:n pääjohtaja).

THL = Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (Tilkan kulmilla Mannerheimintiellä)
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/etusivu

Pekka Puskan nimeen liitän kaksi asiaa.
Toinen on nautintoihin kuuluva kieltäymys.
Toinen on Pohjois-Karjalan kansan ja maaperän muovaaminen, mielestäni liki tuhotyö.

20.9. ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä Oulun piispa haluaa kieltää kaivosteollisuuden Lapista.

Se kun viiltää pysyvän haavan hänen valtakuntansa pintaan eikä palauta kerran irroittamaansa peruskalliota paikoilleen.

21.9. ilmestyneessä Lapin Kansassa on kolme hyvää uutista.

Yksi niistä on, että kaivosteollisuus Lapissa on laajenemassa.

Lisää peruskalliota kaivetaan maakunnan sydämestä eikä palauteta sinne.

Hyödyt eivät jää Lappiin, sanoo piispa.

Jäävätpäs, sanoo ALMA.

Sellaisia lauantaikarkkeja voi syödä vain lauantaina.

Sunnuntaina kuuluu olla paha ja syyllinen olo siitä, että tulikin ahmittua.

Kultaa, platinaa, molybdeenia, suklaata, merirosvokarkkeja, keskiolutta, Tikkuviinaa, punkkua, valkkaria ja Sorbusta.

Minä vielä erikseen poltan pikkusikareita.
Ihan kohta päivän ensimmäisen.
Erottajan Essolla.

Huomenta

*

Kahvit juopastaan Erottajalla termisen kesän lämmössä, terassilla.

Kehaisen ICE:n saaneen besorgattua liput tulevan illan teatteriensi-iltaan.

Kulmilla muistellaan, mitä ja miksi ja kuka, lupaa esityksen ennakkomainonta.

Kyse on myös minun nuoruudestani – JFK:n, Robert Kennedyn ja mustan kansalaisoikeustaistelijan murhat, Tsarbomba, Koivulahti, Prahan elokuu, Maarianhamina ja Pariisin kevät.

Aasinpotkuksi esittäytyvä väärti ounasteli, ettei hänen rooliaan näytelmästä löydy

Pankinjohtajani, myös nykyisen kotini rahoittaneen Pekan rooli siellä varmaankin on.
Hän kaatoi Kino(n)kulmalla poliisiauton.

Aasinpotku näytelmän tapahtuma-aikohin matkallaan Kulmille (Koskikadun uitoksikin sitä olen kuullut mainittavan) kohtasi liki kaksimetrisen korston, joka ryhtyi uhittelemaan.

Pieni, mutta pirun pahansisuinen väärti syöksyi jätin jalkoihin ja kanveesiinhan tuo manunkokoinen röhvelsi (myös Lipponen, Vanhanen ja Heinäluoma ovat goljatteja, Lindtmanin Anttia vielä vähän ”ootellaan”).

Eihän puhuta tästä kenellekään” pyysi iso ja nyt jo hyväntapainen.

No ei tietenkään

Mutta tapaus oli nähty. Joku hölösuu gimma.
Aasinpotku sai nimensä.
Ja pitää siitä edelleen kiinni.

Maanpuolustuskurssilla sittemmin minulle opetettiin tuon taiston termi:
Epäsymmetrinen.