Syyskuu ja on perjantai

Eilinen opetti kyber-sodan teoriaa, tänään eletään ”in reality”.

Kiirettä pitää, joten:

Huomenta

Olemme sodassa.

Se ei ole maatalousvaltaisen maailman sota niinkuin oli Koljonvirralla tai Waterloossa (Aleksanteri ja Napoleon Tilsitissä).

Se ei ole teollisen maailman sota niinkuin oli Tali-Ihantalassa, Normandiassa, Hiroshimassa (Ribbentrop ja Molotov Moskovassa).

Se sota on informaatioyhteiskunnan sota, niinkuin oli WTC:ssa 911.

Se on robottien sota, combat camera – sota.

Sitä voi kutsua Davidin taistoksi Goljatia vastaan Wikileaks-lingolla.

Sitä sotaa käydään nano-, bio-, geeni- ja kyber-asein, mutta Angry Birds-säännöin.
Suomi hylkäsi Libyan, Kreikan, Romanian ja Bulgarian, joten Suomi saa tässä sodassa varautua hylkäämisiin (vrt Talvi- ja jatkosota).

Se on hyvin asymmetrinen sota, jossa tarkastelukulmia voisi olla neljä, joista kaikista puuttuvat säännöt ja direktiivit.

Yksi sääntö on yhteinen Waterloon, Normandian ja Hiroshiman kanssa: valehdella saa ja pitääkin.

Sitä varten on media. SOME! (fb, google, twitter jne).

Ne neljä direktiiviä kaipaavaa tulokulmaa ovat:

1) totuus

2) eettisyys

3) toisto

4) hyöty

Hyvää päivää helteisestä Brysselistä ja sateisesta Suomenlinnasta.

Tämän päivän bloggaus perustuu psykologiseen ja filosofiseen tieteelliseen työhön ja sen raportointiin tiloissa, joissa everstit killuvat seinillä ja eltaantunut sikarin jälkituoksu todistaa sotavaltion vieraiden alaleukojen loksahtelua, kun kertojana on Aki-Mauri Huhtinen.
Filosofian tohtori, eversti ja angry bird.

Laittakaapa nimi muistiin.

Jos hän pääsee kunnolla irti, ei Suomessa ole kohta varuskuntia saati joukko-osastoja vaan osaava kyborg-sotavoima.

Sodassa, joka on jo käynnissä.

Hyvää (joo-o, ihan oikeasti) yötä.

Nyt se on alkamassa

Kuuntelen ja lueskelen raportteja kehittyvistä maista – lähinnä Afrikasta – ja kehittyvistä kunnista (esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomesta).

Näen elämää kehittyneessä lännessä ja hyvinvoivissa kaupunginosissa.

Kaikissa näyttää olevan sama komento: kun on 10 000 leiviskää, joilla on käyty kauppaa 200 000 leiviskän edestä, nyt on 190 000 leiviskän arvoinen downshiftaus edessä.

Siis sellainen muodinmukainen elämän hidastaminen, rauhoittuminen, rajoittaminen, yksinkertaistaminen: palaaminen juurille.

Sopivasti vieraiden lukumääräkin on tiedossa. Se on 7 000 000 000.

Pöytä on katettu: Suomen reilussa kolmessasadassa kunnassa, parissakymmenessä maakunnassa, kuudessatoista ELY-keskuksessa, 50 miljoonan varuskunnissa.

EU:n 27:ssa maassa, Euroopan neuvoston 47:ssä maassa, YK:n 193:ssa maassa (pl Palestiina).

Eihän tämä sentään viimeinen tuomio ole ja nerotkin on vielä valjastamatta.

Kun katselin joku viikko sitten Leonardon taulua ”Nainen ja kärppä”, asetuin vaistomaisesti kärpän puolelle teoksen kuvaamassa duaalissa (kaksintaistelu).

Liikanen, Stubb, Fraunberg, Ryti, onhan noita: polunraivaajia.

Vihjeeni on: hakekaa Cernistä joku niistä, jotka keksivät sen, että rahoittajia voi huijata (vedättää) väittämällä neutrinon kulkevan valoa nopeammin.

Sen kun saisi ”markkinoille” nyt kaupattua, voisimme ottaa menneisyyden ja tulevaisuuden pääomat käyttöön.

Kyllä siitä hyvin nopeasti tulisi 200 000 leiviskää ja hups:

entinen meininki jatkuisi

Huomenta

* * *

Kymmenen vuotta sitten olin melkoisessa oman elämäni ”latvapalossa”, jossa kieltämättä latva myös paloi.
Yhtä aikaa tuon roihun kanssa osallistuin moniviikkoiseen tapahtumaan, jossa sain paljon laadukasta mentorointia.

Tänään tuon tapahtuman osallistujat kokoontuvat Katajanokalla ja Suomenlahdella muistelemaan ja katsastamaan, miten ihminen ja hänen sielunsa ovat kypsyneet. Ja mitä sitten tapahtui.

Eräs kuulu lause jälkimaailmalle kehystää kokoontumisemme lopetusta tänä iltana.

Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnan Kuninkaanporttiin kirjoitettu testamentti on edelleen
voimissaan ja erittäin ajankohtainen.

Se on:

teorian ja käytännön, unelman ja todellisuuden, ei useinkaan sallita kohdata tässä ”Ihmisen maailmassa” (Pekka Kuusi, 1971)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustin_Ehrensv%C3%A4rd

Sää Taka-Niipperissä on tuhnuinen, viileä.

Lähden Kääriäisen (Kosti, leijonia tappava koira) kanssa lenkille.

Why Germany can´t save the world*

*Not just because it doen´s want to

(otsikko ja ylle kirjoitettu vastaus ovat USA:ssa ensi maanantaina (3.10.) ilmestyvän TIME-lehden kannesta)

Wolfgang Schäuble, Saksan Urpilainen, on pitänyt Berliinissä puheen.
Englanniksi.

Hän ei siis sanonut John F Kennedyn tavoin auf deutsch

”Ich bin ein Berliner”.

Schäuble sanoi tiistaina, että Yhdysvaltojen kannattaa keskittyä omien talousongelmiensa ratkomiseen. Schäublen mukaan Yhdysvaltojen ei pitäisi syyttää niistä Eurooppaa ja Kreikkaa.

Kun EU ja Saksan Schäuble jokin aika sitten kärtysivät Kataiselle ja Urpilaiselle Suomen aiheuttavan EU:n ongelmia, yrittää Obama nyt samaa: EU aiheuttaa USA:n ongelmia, valittaa hän.

Nyt pitää sanoa kovasti vastaan ja etsiä vielä innokkaammin syyllisiä.

Tosin Liikkanen (so Arktinen puskurikapasiteetti) on sitä mieltä, että olisi jo aika etsiä syitä selviytyä.

Ja vaikka vähän keinojakin.

Eivät nämä transatlanttisesti nakkelemalla ratkea, nämä ”nätti-jussin pulmat”, ei vain, jovain.

Huomenta

* * *

Kerroin Rovaniemen kaupunginhallitukselle toissapäivänä terveisiä EU-kokouksesta, jonka isännöin elokuussa Inarissa yrittäjäjärjestön, kunnan ja maakunnan avittaessa.
Samassa kaupungingallituksen kokouksessa ja kokouksen ”kohdassa” kerroin myös ajatuksestani tavanomaisten, asetuksenmukaisten tikku-ukkojen korvaamisesta joulupukilla ja joulupukin muorilla Rovaniemen jalankulkija-liikennevaloissa.

Jälkipuheissa minulta kysyttiin, miksen tuonut EU-kokousta Rovaniemelle.

Vastasin, että kokouksen oma tahto oli nyt mennä Inariin (saamelaiskysymys, ILO-asia, Barents, ”Sparcely populated area” ja osallistujien viehtymys nähdä ääripohjoista).

”Ei hyvä”, sanoi asiaa esittelevä virkamies.

No, nyt Jari Vilén, Suomen Unkarin suurlähettiläs, vei Unkarin parlamentin puhemiehen samaan kuntaan poroja, Barentsia, saamelaisia ja vähemmistöasioita pohtimaan.

Inarista käsin Jari ilmoitti olevansa kiinnostunut Rovaniemen, ei Inarin, johtajan määräaikaisesta (5-6v) virasta.
Unkarin pesti on exellenssillä katkolla soppelisti.

”Ei hyvä”, sanoo asiaa esittelevä virkamies.
Vai sanooko?

”Mutta kun puhemies tahtoi Inariin”, saattaa Jari inttää.

Entiseen aikhan kuninkaalliset, presidentit, pääsihteerit ja puhemiehet, myös heidän rouvansa, tuotiin Rovaniemelle tutustumaan napapiiriin, joulupukkiin ja saamelaisiin.

Mutta se olikin ”entinen hyvä aika” (olikohan se niin hyä?), kun Pohjanhovissa vielä oli piccolo.

Ratkaisu:

Liitetään Inari Rovaniemen kaupunkiin.
Nätti-Jussin keino!

* * *

Liikennevaloideani matkaansaattama keskustelu Lapissa ja Rovaniemellä on ristiriitaista.
Keskeisin vastustajien peruste on se, että nuokin rahat pitäisi käyttää vanhusten ja lapsiperheiden asian edistämieen.

Mitkä rahat?

Idea ei maksanut mitään, sen eteenpäinvienti ei maksanut mitään.

Vasta asian tutkiminen alkaa syödä virkahenkilöiden työaikaa ja mahdollinen toteutuskin vienee jonkun tonnin.

No, koska en ole Mikael Gröhn vaan ”kirottu kommunisti”, voin arvata ärtymyksen syyn.

Vielä ärtyneempiä nämä samat lappilaiskyynikot tulevat olemaan, kun verotustiedot jonkun viikon kuluttua tulevat julkisuuteen:

”Saatanan riistokapitalisti”.

Arktinen persoonallisuus, muuan maksutta kehittämäni identiteettikäsite ilmaisee asian näin:

Lapissa ihminen on pysynyt satojen sukupolvien ajan hengissä ja kehittynyt pohjoisen ihmisenä siksi, että hän on ahne saalistaessaan, saita saalista vahtiessaan, lisääntyy (hedelmöityy) (tosin vain huhtikuussa) ja valehtelee ainakin saaliistaan, niiden kätköpaikoista ja naimisistaan.

(muita maksuttomia hankkeitani ovat Rovaniemen lippu, ”lentoaseman porot ja poropinssi” – idean alkuun avittaminen, ”Kahdeksan vuodenajan kansa”-käsite).

* * *

Espoo kutsui, britti-illallinen kotiruokana, leijonia metsästävä koira pelottaa paikallisia karhuja ja ero Mikkelin ja Tallinnan välillä on ratkaistu (se liittyy kuvanveistoon: vain toisessa siirrettiin venäläinen pronssisoturi ilman meteliä).

Viking-lotto jatkaa kapitalisoitumistaan.

Roadmovienightmare

Kari Hotakainen kuljettaa sankariaan on the road yläfemma (viitostie) Saariselältä film-town´in kautta Varkauden ABC:lle ja siitä eteenkäsin kohden Aamu-TV-studiota.

Tänään aamuyöstä istuin kyytiin.

Onneksi ICE:lla on matka kirkolle, joten kello soi riittävän ajoissa, ennenkuin uneni tarina on kieto(utu)nut lisää tai liikaa.

Kerran kuulin tuon unen toisen kertomana (kolmisen vuosikymmentä sitten).

Onkohan kirjoja viisasta lukea?

Eräs väärti eilen kertoi, että hän kuuntelee Leena Lehtolaista autossa äänikirjana. Sinuhea, Tuntematonta.

”Entäs jos siinä nukahtaa rattiin”, kysyn mielessäni.

Hotakaisen Jumalan sana vaikuttaa syvästi minuun.
Siitä huolimatta se ei saa minulta lukusuositusta.
(324s, 29,90, Siltala 2011)

John Coltrane meets Hopeaniemi? Armas meets John?

* * *

Illalla pikanetissä (fb) käytiin ping-pong-peli.

”On olemassa kolmenlaisia ihmisiä.
Niitä, jotka osaavat laskea ja niitä jotka ei”.

”On olemassa 10 erilaista ihmistyyppiä.
Sellaisia, jotka osaavat laskea ja sellaisia, jotka ei”.

Jos olisin sijassanne, hyät vieraani, antaisin unen, roadmovienightmare´n, ratkaista nuo kaksi väitettä.

Valveilla isät eivät pojilleen riitä.

Unessa merkitys katoaa, mutta ratkaisu iskeytyy pöytään kuin herttaässä leu´un lävistämänä.

Vaikka HS mollasi eilisen Turunpappi-elokuvan (Riisuttu mies, Louhimies) lyttäämällä, siinä oli vahvaa sanomaa. Ilmeisesti elokuvakriitikon tärkein tunnussana eli mantra on cynus = koira.

Huomenta

* * *

Korjaan eilisessä APK:ssa olleen numerovirheen ja siitä vetämäni johtopäätöksen (Lototaan rykmentti).

Jos Keski-Suomen Viestipatalojoona (Keuruu) ja Tammisaaren Rannikkopataljoona (Dragsfjärdin seisake) lakkautettaisiin, siitä syntyisi puolustusministeriön pääluokkaan pitkässä juoksussa 50 000 000 euron vuotuinen säästö.

No, viime viikolla Suomen kansa kantoi valtiolliselle Veikkausyhtiölleen, jonka toimitusjohtajan vuosipalkka (tuosta hommasta) on 700 000 €, 48 000 000 euron kolikkoa.

Siis viikossa veikkaukseen sijoitetulla rahamäärällä olisi niin viestintä kuin svenska språketkin sotavaltiolla vuodeksi ”alles in Ordnung”.

51 viikkoa voisi lotto/arpa/pitkäveto-kansa rahoittaa rauhaa (urheilua, kulttuuria ja muita sopivaksi katsottuja 4H- jne verkkoja).

* * *

Lapsi menee pesuveden mukana kahdessa asiassa:

1)

Kun toimittaja päättää ryhtyä lääkejättien kimppuun, on totuuden kertominen helppoa, mutta vielä helpompaa on valehteleminen oman narsismin nimissä.
Katsoin provosoituna maanantai-illan sarkozy-landia (= korruptioskandaalit) dokumentin asiassa.
(minulla ei ole taloudellisia sidoksia lääketeollisuuteen)

60% dokumentin väitteistä – se sälä – on totta tai todistettavissa, 40% taas suoraa valetta tai toimittajan urakehityksen takeeksi savutettua.

2)

Kun media ja päivystävät dosentit haluavat kunniaa epäkohdista, eräs hyvä teema on mobbaus (koulu- ja työpaikka-, mutta myös muu ryhmässä tapahtuva kiusaaminen: jo kaksi ihmistä muodostaa ryhmän, esim avioliitto).

Kiusaamisessa tarvitaan kolme osapuolta.
Kiusaaja(t)
Kiusattu (-tut)
Yleisö

Medialle yleisö on se tärkein, ei kiusaaja. Eikä kiusatun kohtalo pitkässä juoksussa.

Lapsi lentää joka tapauksessa pesuveden mukana, kun KiVa-projekti lähtee tavalla tai toisella median palkeille. (KiVa = kiusaamisvapaa koulu)

”Trial by media” on hyvä keino voittaa esim taloutta koskevissa oikeudenkäynneissä tai sarjamurhasta syytettäessä.
Mutta ihmissuhdeverkko-triangelidraamoihin se ei kokemukseni mukaan sovi.

Punainen lanka, Inhimillinen tekijä & al: Teille ”silence is golden” ei taida sopia.
Joten niin kiusaajille, kiusatuille kuin yleisöllekin tätä sitten riittää: panem & circenses.
Karpo korjaa potin.

* * *

Enpä haluaisi nyt olla Trafipomon tai liikenneministeriön kansliapäällikön housuissa saati tuppikoltussa.

Joulupukki- ja -muori-liikennevalot saivat ilmaan siipiensä alle: kohta Oulussa on Toripolliisi-, Mikkelissä Mannerheim-, Kuopiossa Veljmies ja sen sisko-, Kokkolassa Chydeniuksen Antti– ja Los Angelesissa Donald Duck – jalankulkuliikennevalot (Aku Ankka).

LA:ssa tosin punainen ukkeli pitää laittaa Uncle Scrooge:n hahmoon (Roope Ankka)!

No joo, tai sitten resilienssi- ja elastisiteetti-handicap jatkuu, neuroplastisiteetti pettää ja tottelemattomuus/onnettomuus-luvut pysyvät entisellään.
Ja ihmiset hymyilevät jalankulkuvaloissa vain Berliinissä.

Yksi voisi tilannetta vähän helpottaa: jokainen LVM:n valmistelija-juristi ja päättäjä/esittelijä-taho alkaisi popsia ergokalsiferolia ja eikosapentaeenihappoa. Ensimainittua (D-vitamiini) 50 yg, jälkimainittua (omega-3) 1000 mg.

Johan alkaisivat yöjunat kulkea, lipunmyynti sujua ja ihmiset totella liikennevaloja, joita he voisivat kohdata hymy huulillaan.

Lototaan rykmentti

Suomalaiset lottoavat näinä viikkoina parillakymmenellä miljoonalla viikossa.
Päälle tulee Lillehammerin lotto (Viking).
Arpojakin ostaa moni.

Lehden mukaan päävoitto tulee siten, että vääntää Soininvaaran puhelinnumeron.
Hän kun on tilastotieteilijä.

(umpimähkään numerot peräjälkeen näppäilemällä puhelun osuminen Soininvaaralle on yhtä/enemmän todennäköistä kuin lottovoitto, sanoo menninkäinen itse asiasta kuultuna, kertoo tänään lehdessään toimittaja Tapani Ranta, joka ei lottoa).

No, miten vaan.

Varuskunnan ylläpito maksaa 50 miljoonaa vuodessa.

Parissa viikossa sen suomalainen lottokansa kokoon kerää.

Joka toinen viikko 50 miljoonaa, 50 000 000 €, vuodesta toiseen.

Loppuina viitenäkymmenenä viikkona rahat sitten Veikkauksen tj Risto Niemisen (vuosipalkka n. 700 000 €) piikkiin:

”Soitellaan Soininvaaralle”.

Ja koetaan olomme turvalliseksi.

Sodankylän, Niinsalon ja Kontiorannan prikaatissa tai Rovaniemen rykmentissä.

Huomenta

* * *

Lehti (Poroaapinen väärin mainittuna*) näyttää lainanneen eilistä Arktista puskurikapasiteettia mainitsematta* lähteen nimeä oikein.

Jos nuo jalankulkijoiden liikennevalot vielä kiinnostavat, tiedoksi: tämä on Arktinen puskuripasiteetti, ei siis ”Antti Liikkasen blogi”.

*

Annanpalon Heikki (kesk…eikä kun Maalaisliitto, ex) älähti juuri niin nopeasti kuin se hänelle vain on mahdollista.

12 kerrosta on hänelle liikaa (Lapin Kansa 26.9.), kun taas perSuille se on aika soppeli luku (Hemmo, Lapin Kansa: Hänen kantansa on taitettu Annanpalon niskan päälle, sama sivu eli O 3).

Kumpikaan ei onneksi ”peräänkuuluta”.
(sehän tarkoittaisi, että olisivat ämyrin kanssa ihmisten takalistojen kimpussa).

Lehden oma linja (pääkirjoitus sen kertoo) on selvä: vaikka XIV, kunhan ei 13 pnä perjantaina (s 0 2)

(Kertoisipa lehti, onko symboli sivunumeron edessä numero vai kirjain, 0 vai O – siis nolla vai oooo; On vähintäin piiloviestinnällistä merkitystä, onko kyseessä lehden nolla-satsaus / -kanta vaiko kenties ”Oma” kanta)

* * *

Minulta on – aivan oikein – kysytty, mitä mieltä oikeasti olen Mikael Gröhnin aloitteesta rakentaa 12-14-kerroksinen hotelli ison maalikaupan tilalle kaupungin ydinkeskustaan.

Koska tänään arvelen, kiitos Lapin Kansan, tavallista useamman kaupunkilaisen vierailevan Arktisessa puskurikapasiteetissa, on reilua vastata (jos on jotain mieltä).

Kesäkuun alussa 2005 löin valtuuston puheenjohtajana nuijan pöytään kun valtuusto yksimielisesti päätti, että Rovaniemen siihenastinen kaupunki lakkautetaan ja perustetaan yhdessä Rovaniemen maalaiskunnan kanssa uusi Rovaniemen kunta ja kaupunki, jolle sittemmin on aloitteestani otettu käyttöön oma vihreä lippu (jokien risteys ja keskiyön aurinko).
Entinen, nätti ja heraldisesti ”väärä” lippu oli sinivalkoinen ÄRRÄ revontulilla.

Lentoasemalle saimme Kärrin Upin porot ja onpa tuosta porosta tullut Rovaniemen slogankin. Työtä se tosin teetti, jovain.

Yritän saada kaupunkimme katuvarsiparkkeerausta maksuttomaksi. Se on kuin kärmestä pyssyyn yrittäisi.

Kaupungin tekninen virasto on terhakan pomonsa johdolla toistuvasti ja henkilökohtaisesti sekä arrogantisti minua irvaillen asian valmistelun torpannut.

Jos maksuton pysäköinti olisi totta, ei kaupungin ilmeen ehdottomasti ruminta ja tökeröintä ”kaunistusta” tarvittaisi: Revontulikeskuksen uskomattoman mölli parkki-talo. Sing-Sing on tuohon nähden kuin ruiskukka suomalaisen porvari-maanviljelijän pellossa.

On ihan sama, mitä kylään pykätään niin kauan kuin tuo julkisivusuunnittelun kärpässieni on päivittäin kaupungillaliikkujan sielua myrkyttämässä.

Näihin kahteen asiaan verrattuna pikkujutuksi jää Gröhnin kaupunginhallitukselle salaisesti esittelemä suunnitelma (myös valtuustoryhmien puheenjohtajat vuosi sitten salassa muilta asialle vihittiin, Hemmo Koskiniemeä myöten).

Ei ole minun kokoiseni juttu, koska minulla ei enää ole huolta siitä, minkämoisia falloksia tämä kylä haluaa omaa potenssiaan korostaakseen taivaita kohden kohottaa. Lapset perheeseen on synnytetty ja tartuttu iltaisin sängyssä kirjaan (nyt juuri: Kari Hotakainen, Jumalan sana)

Sen toki saatan todeta, että Berliinissä Itä-Saksan ajoilta on kaksi tuollaista molokkua pystyssä: 40-kerroksinen hotelli vieressään elektronista vakoilua oleellisesti avittanut ”tv-torni”.

Ne jököttävät kaupungin historiallisesti (siis joskus) kauneimmalla paikalla:

Berlin Alexanderplatz´lla.

Nämä tönöt muistuttavat berliiniläisiä siitä, millainen itseään täynnä ollut pompöösi kansandemokratia 1950-80-lukujen Itä-Saksa oli.
Honeckerin ja Ulbrichtin molokkuja, kaikin.

Niitä kahta voi parhaiten sietää asumalla hotellissa ja toivomalla, että akkunat eivät osoita länteen, missä näköalan pilaa pallomolokku eli vakoilutorni.

Vaikkakin idässä akkunasta näkyy sitten ”kommunismin portti” eli kaksi korkeata 1940-luvun realismin henkeen pykättyä (kts Moskova, Varsova) rakennusta, joiden välistä Stalin oletti ihmisten liput liehuen astuvan Bulevardille kommunismin ihastuttavaan ytimeen (kuva löytyy varastoistani, jos kaavapäällikkömme Rovaniemen ”porttia” suunnitellessaan tahtoo sen nähtäväksi).

Olen viikon kuluttua Malmö´ssa.
Kylään on pykätty myös molokku.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200812168784613_ul.shtml

Kylän asukkaista yli 20% on maahanmuuttajia.
Rovaniemen asukkaista alle 1% on heitä.
Siis niitä, joista eilen kahvilla istuessa hyät väärtini sanoivat:

”Kyllä mustaa miestä pitää voida kutsua neekeriukoksi ja ryssää ryssäksi, juutalaista jutkuksi”.

He halusivat Mikaelin molokun rakennettavaksi.

Mutta, kuten sanoin: väärän kokoinen asia minun päätettäväkseni.

Oikeankokoinen asia on vaikkapa nuo kävelijöiden liikennevalot, jotka komistavat Arktisen puskurikapasiteetin ylälaitaa:

Pukki & sen Muori.

Tosin, viittaan edellä Itä-Berliinin ”falloksiin”, asiassa on myös puolensa, joka kulkekoon nimellä Ampelmann.
Suosittelen linkkiä:

http://ampelmann.de/html/geschichte_english.html

Kolme ”kypsyvää” ehdotusta puolileikillisesti minulla olisi itseni kokoisissa päätettävissä asioissa:

1) otetaan Revontulikeskuksen maanpäällinen parkkihökötys ja siirretään se Pekankadulle hotellin rungoksi rakennelma samalla pystyyn nostaen

2) otetaan seurakuntaan eläkkeelle jäävän Vesa-Pekan seuraajaksi laatuisa kirkkoherra johtamaan ja palavana pensaana vetämään ihmisiä mukaan sellaiseen verkkoon, jossa ”rakastetaan lähimmäistä niinkuin itseämme” – ei siis pelkästään toisinajattelijoita tai pitkätukkaisia tuomita verenkarvaisista synneistään

3) rakennetaan krematorio Tavivaaraan, että tuhkat (minunkin) voisi ympäristöä kunniottaen sirotella kauneissa ja hartaissa muistotilaisuuksissa rakkauven ja ymmärryksen hengessä

* * *

Kokeilkaapa – googlettamatta – hoksottimianne:

Mitä ja miksi ja missä tarkoittaa

Françafrique

Pikkuisen pohtimalla ja katselemalla asia saattaa aueta?

* * *

Toissapäivänä Kilpisjärvellä muutoin satoi ensilumi.

Sellaisenkin syksyn olen elänyt, että lumi on tullut pysyvästi 17.9.

No joo.

Mietitään sitä sitten, onko ilmastonmuutosta vaiko ei?

Illan elokuva (Sub) sai miettimään samaa: ilmastonmuutos vaiko ei?
Hyviä pappiskertomuksia elävästä elämästä.

Lappi kirkasta – yläpilveä

Kun 1640 kertaa on Arktista puskurikapasiteettia kirjoittanut aamusta, pitäisi oppia, että yöllä ei kirjoita sitä tuhannettakuudettasadattaneljäkymmenettäensimmäistä kertaa.

Yön yli hautumassa tällä paikalla oli ylipateettinen, itsesääliä tihkuva teksti, joka siirtyi bittitaivaaseen.

Pitää tästä joutua

Kahville Erottajan Ollilalle (Shell).

Huomenta

* * *

Ja sitten päivän poro-aapinen-mouruntaan (Lapin Kansa lehden sisältötuotannon ällistelemiseen).

Monta sivua lehti uhraa todella dilentantisti käsiteltyyn hirvenampumis-fobiaan käyttäen asiantuntijoinaan kaiken maailman päivystäviä dosentteja ja maalaislääkäreitä, jotka eivät selvästikään tiedä.

No, minä lisään sen, mitä puuttui (mitäänhän sieltä printatusta lehdestä ei pois saa).

Kun Arabikatu nousi kapinaan, ihmettelin alkuun, miten siellä kuolee ja haavoittuu niin vähän ihmisiä.

Sitten muistin sotapsykologien ja -psykiatrien järeän kokemuksen matkaansaattaman fakta-tiedon.

Kun ihmisellä on kättä pidempää, hän ei sillä toista ihmistä – tai muutakaan elävää olentoa – luontojaan tapa.

Hän ”ampuu ohi”.
Tai jättää ampumatta.

Korkeintaan soturi huutaa ”sarrrrrja” tai tekee niinkuin avolava-Datsunissa tai -Toyotassa tavataan tehdä: ampuu ilmaan.

I ja II Maailmansodassa, Vietnamin sodassa, Persian lahden sodissa ja nyt Afganistanissa asiaa on kovasti tutkittu.

Vain kouluampujat ja Brevik ampuivat tappaakseen, eivät siis ohi.

Eräässä sotatoimessa tilastonikkarit oikein laskukoneiden kanssa laskivat tahallisen ohiampumisen osuuden.

Se oli 80%.

Kumminkin puolin ”Atlantin vallia”.

(tieto koskee käsiaseita, ei atomipommia tai ohjuksia tms)

Jos tämän Kiminkinen ja sen tsykolookit olisivat tietäneet, he ehkä olisivat vastanneet toimittajalle toisin?

Kyse ei ole likikään ainoastaan raavaan miesporukan kiusaamis-pelistä tai miehuuskokeesta, mutta se kyllä kannattaa panna merkille, että nainen ei yleensä ammu ohi: hän ampuu – niin sanoilla kuin teoillakin – kohti ja hänen silmissään on tappamisen meininki.

Tämä Lapin Kansan jutussa onneksi kerrottiin.
Auer-rules.

* * *

Toinen lehden juttu oli vähän yllättävä. Siinä toimittaja vähensi lehtitaloltaan satoja potentiaalisia pyssykyläläisiä tilaajia maalaamalla 17-vuotiaasta tyärestä sankaria, joka kaataa kansainvälisen kaivosjätin.

Kemijärven Vuotoksenkaataja-tohtoritar alkaakin olla auttamatta vanha, joten uutta sankaritarta tarvitaan.

Vaikka Lapin kansanedustajista kaksi onkin syrjäkylissä asuvia ”nuoria naisia”, en usko, että 17-vuotiaamme asuu kolmen vuoden kuluttua enää Napapiirin pohjoispuolella.

Jos nuori nainen ei sitten istu Sodankylän lokakuussa 2012 valittavassa kunnanvaltuustossa turhautumassa ”äijäkulttuuriin” kunnan kaava- ja terveyspäätännässä.

* * *

Erottajan Ollilalla (Shell) kohtasin Lipposen* ja Heinäluoman* kokoisen äijänkörilään.

Ensin hän hyvin rivolla tavalla haukkui nuo XXXXL-kumppaninsa* ja aikoi hoitaa soinilaiset heti ”näissä vaaleissa” kaupunginvaltuustoon, Timon presidentiksi ja mädänneet vanhat puolueet sorakuopalle ohi/kohti-ammuttaviksi.

Sain siinä sanojen vuossa (”tykitys”) minäkin osani:

”Saatanan riistäjäkapitalisti, Sie mitään köyhän asiasta ymmärrä!”.

Mutta kun jätti voitti hedelmäpelistä parikymppiä hän vähän pehmeni (pelinsä oli – tietenkin – Kulta-Jaska).

”Kuule, Antti. Voisitko laittaa siellä valtuustossa kuntoon asiat 1, 2, 3 ja 4, mutta erityisesti rakennustarkastuksen kusipäät pitää saara kuriin ja rikutapiot”.

Katselin pienenä miehenä yläilmoihin, siis körilään silmiin, ja lupasin.

”Hoidetaan, hoidetaan”.

”No hyvä, kyllä mie sitten Hemmoa muistan äänestää” sanoi ukko ja hymyili soman vinosti.

* * *

Ollilalta palattua perheessä käytiin kunta/maa/maanosa/globaali-politiikkaa nuohoava rasakka keskustelu.

Mihin päädyttiin?

Siihen päädyttiin, että piraattityypin-puolueilla olisi nyt missio: ne – ja ehkäpä vain ne – voisivat pelastaa nuoren järkeväistön päättämään tulevaisuudesta sellaisella sisältöosaamisella, joka jättäisi teekutsujen ja muiden keskitysleirirakentajien uhkaamalle ihmisen maailmalle jotain toivoa.

Tuolla ”piraattipuskurilla” olisi sekin puoli, että se ei söisi sitä järkeä, joka ”vanhoissa puolueissa” on vaan sen kanssa verkottuisi.
(jäisi Obamalle, Jungnerille, Kiviniemelle ja Kataiselle edes hiukka tilaa hengittää – ja minulle)

* * *

Harvoin muuten kuulee enää laadukasta ja älyllisesti pohdittua, vaikeasti avautuvaa ja kuulijalta vaativaa saarnaa.

Mutta tänään, viikkoa ennen Mikkeliä, näin kävi.

Beckett ja Hesarin Suna Vuori taustoinaan saarnaaja pohtii jotain hyvin, hyvin tärkeätä. (Ei, se ei ole sapattina työn teko, jota itse harrastan aika lailla ja synnittömin mielin)

Synkin, patamustin ja visvaisin värein.

Sammeli Juntunen, jota olen elävässä elämässäkin kuullut, on puhuja Jumalan armosta.

Kiitosta lujasti Savonlinnan tuomiokirkon vaiheille.

* * *

No joo: puuro on keitetty, kahvit juotu ja nyt odottelemaan, että SRK:n lehti (Helsingin Sanomat, jonka kustantaja-päätoimittaja** on vahva keskusta-lestadiolainen, ei siis kepulestantti) kolahtaa postilaatikkoon.

Mikael Pentikäiselle** on muuten tiukka terveinen 1944 syntyneen bloggauksessa:

http://kemppinen.blogspot.com/

Palaan sitten.

* * *

Kansankadun Unionilla luin huolella läpi Kalevan.
Se kesti, kun samalla vaihdoin kuulumisia Kivistön kanssa, viitisen minuuttia.
Sailas ja Lipponen ovat molemmat tuossa lehdessä ihan selkeitä, ilahduttavan selkeitä.

Kyseessä ovat TES-asiat (Sailas) ja Schengen-asiat (Lipponen).

Joku vielä väittää, että poliitikkojen tai valtiosihteereiden jargonista ei saisi selvää!

Jään odottamaan Soinin, Väyrysen, Haaviston, Niinistön (Sauli) ja sen ruottalaisen sairaanhoitajan (Biaudet) kantoja.
TES- ja Schengen-asioihin nyt ainakin.

Kalevassa joka tapauksessa kollega ja vankipsykiatri puhuu viisaita hyvin kirjoitetussa jutussa (kts kommentit / OK).

Hannu Lauerma

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/lauerma-adhd-lasten-hoito-vaikuttaisi-vankiloihin/912431

* * *

No niin, se Hesari:

Metron automatisointi – kuskit hornan tuuttiin ja Tieto oy tai vastaava VR-töötti rattiin – maksaa 115 miljoonaa €.

Härre gyyd! Ei voi, siis EI VOI, olla totta. Ei.

Teillä on piraatteja pelkäävä vihreä kaupunginapulaisjohtaja siellä, ratiotsykolooki Pekka Sauri.
Pussinperän päällikkö.
Sanokaa nyt hänelle jotain.

Heti!

Sitten siellä Hesarissa eräs pyknikko presidenttiehdokas (Soini Espoosta) alkaa kerätä säälipisteitä: ”Meitä vastustetaan, apuuva!”.
Ei voi olla totta.

Françafrique parhaana sitten, pussin pohjalla.
Mitäs se sítten tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että Nokia siirtää ison tehtaan Saksan Ruhrgebiet´lta Romaniaan ensin ja Suomi torppaa Romanian Schengen-jäsenyyden tokaksi.
Nämä ovatko kytköksissä.
Ovat.
Jovain!
Saksalta turpiin ensin, Romanialta sitten.
Viisasta?
Kysykää Alexander Stubbilta (triathlon, kok, huomenna Brysselissä)

Enpä tiedä – pitää jatkaa läpyskän lukemista.

Sivulta C 2 se sitten löytyy.
Jo viisi vuotta sitten itsensä dementiksi mainostama (henk koht tiedonanto) mainostanut Hannu Taanila valitsee yksinvaltaisesti Sauli Niinistön Suomen tasavalla presidentiksi tammi- ja helmikuussa 2012.
Taanila on se Cernissä löydetty valoa nopeampi hiukkanen, jovain!
(mato, joka syö itsensä omenan,jonka samalla pilaa, läpi, kun me muut tyydymme taapertamaan pallon pinnalla)

Pääsen loppusuoralle ja kalkkiviivoille ja joudun pelästymään.
New Yorkissa, jonne olen jo liput uudeksivuodeksi tilannut, on taas järähtänyt: ”Vuoden 2011 syyskuun terrori-iskut” (s D 3, Pekka Hakala).

Muutama silmänluonti persuuseen ja vastaan ei tulekaan lempi-kirosanani.
Peräänkuuluttaa!
(siis mennään ihmisen tai elukan persieen liki ja aletaan kuuluttaa)

”Syömään”, määkäiseen ICE.
Pippuripihviä ja korvasienikastiketta.

Lehmän persettä.

Tai, niinkuin Kainuussa se sanotaan: persiettä (siellä on Persien mäkikin, Kuhmon ja Nurmeksen välillä).

(”läskiä lotinaa ja peuranpa pyllyä ihanaa” – Eldankajärvellä)

Taivasta kohden / matka vie

Berliinissä katselin kaupungin erääksi sloganiksi tullutta ilmiötä: jalankulkijoiden liikennevaloja.

http://ampelmannshop.com/index.php?cPath=6_21_27&language=en

Asia hautui aikansa ja sai ICE:lle asiasta kerrottuani ehdotuksen muodon: ”Joulumuori suojelee, Joulu-ukko taas kiiruhtaa”. Jätän ICE:n (on vaimo, Hilkka Liikkanen) kera idean vapaasti kehiteltäväksi ja keskusteltavaksi.

Ehdotus on tuossa yläpuolella sekä somistuksena Arktisen puskurikapasiteetin kannessa että asennuttuna Aalto-keskuksen suojateille** eli siihen, missä kaupungintalolle menevät ja verotoimistosta tulevat yleensä jäävät auton alle.

(käykää katsomassa, mutta vasta 1.4.**)

* * *

Katselin illalla TV-1-kanavalta kulttuuriohjelma-tuntia (Epäkorrektia ja Strada, löytyvät Areenasta), jossa haastateltiin Tervon ja Sofin lisäksi miestä, joka puhuu murtaen Suomea, mutta on kerran lukenut 100 Finlandia-palkintoehdokas-kirjaa.
På finska.

Hän totesi, että blogit rapauttavat kielen kirjoitusta.

Hänen mielestään blogeja ei tarvittaisi. Naurettavinta hänen mielestään olisi, jos blogeista tehtäisiin kirja.
Niinkuin on tehtykin.

Vastaan Jukka Kemppisen blogista leikkaamallani kaskulla:

Työmies työnsi tarkoin vartioidun tehtaan portille joka ilta pressulla peitetyt kottikärryt, jotka tutkittiin aina tarkasti. Mitään ei löytynyt ja työmies sai mennä.

– Hän varasti kottikärryjä

* * *

Rovaniemellä suunnitellaan 13-kerroksisen hotellin rakentamista.
Mikaelin suunnitelmasta on kyse.

Mallia voi käydä katsomassa Saarenkylästä, Kuusamontien varresta (missä alkaa 80km/h rajoitus) tai entisen kauppalantalon saneerauksesta Aallonkadun ja Valtakadun vinokulmauksesta (kts New York).

Sen verran Mikaelinpiikillä ollaan ameriikkalaisia, että 13. kerros on valmiiksi poistettu suunnitelmista. ”12 tai 14”, sanoo Gröhn kysyttäessä.
Kuulasmaan Antti tosin tietää, että kerroksia turismin mekassa (kuten Balin pagodeissa tai Joulupukin kammarissa) on oltava pariton määrä.

Rakennus on esitelty valtuustoryhmien puheenjohtajille, hallitukselle jne vuosi sitten, mutta ei sitten muille. Ainakaan minulle.

Olin äskettäin Berliinissä, jossa asuin 39-kerroksisessa hotellissa, jonka vieressä oli TV-torni, joka oli vielä korkeampi. (23. kerroksessa asuin, ICE:n kanssa).

Kumpainenkin ”nosto” on ääripoliittisessa Itä-Saksassa rakennettu 1960-luvulla, muurin suojassa, väen hurratessa ja taputtaessa karvaisia käsiään:

”Lännessä olette nynnyjä, kun teillä on tuo 10 kerroksen raja kaupungin kaavassa”, ivalivat kommunisti-teutoonit.
Lännessä tosin oli kirkontorneja (Keisari Wilhelmin kirkko vaikkapa), jotka kurkottavat taivasta kohden / matka vie.

Niin.

Lähden 3 kuukauden kuluttua kahden 18-vuotiaan kanssa New York´iin mm katsomaan uudenvuoden vastaanottoa Times Square´lla.

Hotellissamme on yli 13 kerrosta.

Vahva ja sovittamaton kantani Mikaelin molkkuun on, että tämä on Arktisen puskurikapasiteetin

tuhanneskuudessadasneljäskymmenes bloggaus.

Jos nämä pinottaisiin päällekkäin?
Niinpä.

Huomenta

* * *

Mietiskelin aamukahvilla Erottajan Ollillalla (Shell) hedelmäpeliä pelatessani (kts Kari Hotakainen: Jumalan sana) sitä, kuinka astronomit (eivät astrologit, joille olen vaaka (Fi) tai koira (VCR) ovat löytäneet maata muistuttavan planeetan jostain Iitin Kuuksosta (Super-Tellus).

Jos ne inehmo-klonkut sieltä käsin ovat löytäneet myös meän pollamme, mitä ne kaukaa katsoen, ikäänkuin kuusta käsin, ovat nähneet?

http://www.hs.fi/wulffmorgenthaler/

11.9. 2001 he olisivat nähneet New Yorkin kohdalla kaksi savupatsasta ja siitä alkaen joka vuosi syyskuun yhdestoista kaksi avaruuteen kurkottavaa valokeilaa niiden aiempien savupatsaiden kohdalla.

Lisäksi he olisivat 1961 alkaen nähneet Berliinin muurin.

Pari-kolme tuhatta vuotta näkyvissä olisi ollut myös Kiinan muuri.

Noin siis niinkuin ”kuusta katsoen” (ihmisiä siellä ei tosin kovin monia meistä 7 000 000 000:sta ole käynyt muureja katsomassa).

Suomesta he näkisivät Suomen ja Venäjän rajan: vain toisella puolella on syvän vihreätä.

Vähän lännemmässä he näkevät Inarin, Porttipahdan, Lokan ja Kemijärven (”säätösähkön uusiutuvan luonnonvoiman varantoja”, arvelevat he).

Ilkka Malmbergin Posion hehtaaria (kts Helsingin Sanomat) he eivät näkisi, eivät myöskään Kemihaaran soita saati Jätkänkynttilää.

Ei, Mikaelin hotelli ei tätä ongelmaa ratkaisisi.

Lapin maakunnan maakuntakukka on hilla ja -järvi Inari.

Tosin Unari sopisi jälkimmäiseksi paremmin: ei ole säätösähköallas.
Se.

Hillatkin menevät thai- ja vietnamislais-vierastyöläisten sankoihin, eivät heitä vastustavien säätösähköllä jäähdytettäviin pakastimiin (hyvä niin, koska kohta pakastimet ovat täynnä laillisesti ammuttujen hirvien lihaa, jos erittäin antoisan metsäkanalintukauden jäljiltä vapaata hyllytilaa on).

Sataa, +3C, yö on pidempi kuin päivä (sopulintassunaskeleen verran).

* * *

Olen satavarma, ettei KD:n puheenjohtaja, Bulgarian, Romanian ja homot torpannut kollegani Riihimäeltä, lue Arktista puskurikapasiteettia.

Mutta arvelen hänen lukevan Helsingin Sanomia.

Lukeekohan hän tämän Jaakko Lyytisen ”reunamerkinnän”?

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Lumikki+ja+77+k%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6t%C3%A4/a1305545793970

* * *

Jään jännittyneenä odottamaan viikon 41 loppua.
Milwall-kannattaja nimittäin ilmaisi asian näin:

”Jos valtuusto minut tehtävään nimittää”.

Lause olikin muutoin linjakkaassa ohjelmassa ainoa ”kauneuspilkku” ja sekin kai vain katsojan silmässä.
(TV-1, Ykkösaamu, tänään n klo 10:36)

Sitä lokakuun puoltaväliä odotellessa menkääpä kirjaston lukusalille ja kääntäkään Suomen Kuvalehdestä 23.9. 2011 s 65 (Risto Lindstedt ja Sammakko).
Nauttikaa – älkää turhaan turhautuko.

* * *

Lauantain medisiinapläjäys on poikkeuksellisen ajankohtainen, lukipa sitä Antti Heikkilä tai Liikkanen (muillekin opiksi): loppuun asti ajateltua ja hienosti tiivistettyä:

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2011;127(17):1751-3
Olli Arjamaa ja Timo Vuorisalo
Pääkirjoitus
Muuntelua on tarvittu ravintobiologiassakin

Keskustelu suomalaisille soveliaimmista ravintovaihtoehdoista on jälleen kuumentunut kilpailevien ravintopyramidien ja osin ristiriitaisten tutkimustulosten pyörityksessä. Keskustelussa unohtuu helposti se biologinen tosiasia, että niin ihmisellä kuin muillakin lajeilla ominaisuudet vaihtelevat suuresti lajin sisällä. Tämä koskee myös ravintobiologiaa: se mikä on yhdelle hyväksi, ei ole sitä välttämättä toiselle. Muuntelu on evoluution raaka-ainetta, jonka perustalta lajimme on ravintobiologisine ominaisuuksineen vähitellen kehittynyt nykyiselleen.

Tiettyjä ruokavalioita, kuten vegetarismia tai lihan- tai raakaravinnon syöntiä, markkinoidaan toisinaan niiden ”luonnollisuudella”. Käsite on ongelmallinen. Jos luonnollisuutta etsitään kehityshistoriasta, valinnanvaraa riittää. Ihmisen sukupuuhun kuuluneita lajeja tunnetaan jo pari – kolmekymmentä, eikä ole selvää, minkä lajin suosima ravinto olisi valittava luonnollisen ihmisruoan esikuvaksi. Varhaisimpien tunnettujen luolamaalausten tekoaikana 30 000 vuotta sitten ihmislajeja oli elossa ainakin neljä. Heistä neandertalinihmistä pidetään pitkälti lihansyöntiin erikoistuneena. Oma lajimme lienee ollut moniruokaisempi, joten jo varhaisen kivikauden ruokavaliossa on vaihtoehtoja.

Luonnollisuus on myös pidettävä erillään terveellisyydestä, jos jälkimmäisellä tarkoitetaan elämistä pitkään ja fyysisesti hyväkuntoisena. Esi-isämme tai nykyisiin alkuperäiskansoihin kuuluvat ihmiset eivät yleensä eläneet niin vanhoiksi, että ruokavaliolla olisi ehtinyt olla suurta merkitystä heidän terveydentilaansa, suoranaista nälänhätää tai aliravitsemusta lukuun ottamatta (Jutikkala 1987). Ranskalaisissa Armoriquen kalmistoissa maanviljelyn alkuajoilta vain 2 % luurangoista on peräisin ihmisiltä, jotka olivat saavuttaneet 50 vuoden iän. Harva eli niin vanhaksi, että saattoi kuolla esimerkiksi sydänvaivoihin tai syöpiin. Evoluution kannalta näillä yleensä lisääntymisiän jälkeen puhkeavilla vanhuuden vaivoilla ei ole ollut merkitystä, sillä luonnonvalinta on puuttunut vain niihin ravintotottumuksiin, jotka ovat suoraan vaikuttaneet jälkeläismäärään ja jälkeläisten eloonjääntiin.

Lähtökohtaisesti olemme omnivoreja eli moniruokaisia (Turunen 1987). Tästä kertovat vakuuttavasti niin hampaisto, ruoansulatuskanavan rakenne kuin ravintofysiologiakin. Itse asiassa joidenkin tutkijoiden mukaan tarkka stereonäkö, hampaiston rakenne ja sorminäppäryys viittaavat hyönteisravinnon, mahdollisesti termiittien, suureen osuuteen afrikkalaisten kantaisiemme ja -äitiemme ravinnossa. Lämpimissä maissa hyönteisiä syödään edelleen yleisesti. Meksikon muinaisten atsteekkien kerrotaan suosineen ravintonaan erityisesti sellaisia maissintähkiä, joissa oli paljon hyönteistoukkia. Hyönteisten ohella ihmisen varhaiset kantamuodot käyttivät toki ravintonaan myös kasveja, linnunmunia, haaskoja ja kiinni saamiaan eläimiä.

Ravintobiologiamme vaihtelee yksilöllisesti ja populaatioiden kesken, kuten muutkin biologiset ominaisuudet silmien väristä ruumiinkokoon. Osa meistä syö olosuhteiden pakosta tai omasta valinnastaan lähes pelkkää kasvisravintoa, kun taas joillakin alkuperäiskansoilla, kuten inuiiteilla, luontainen ravinto on pääosan vuotta ollut lähes pelkkää lihaa. Biologian näkökulmasta nämä erot ovat luonnollisia, eikä liene olemassa kaikille ihmisille sopivaa yhtä ja ainoaa ihanneravintoa. Tästä näkökulmasta katsoen erilaiset ravintopyramidisuositukset sopivat melko huonosti lajinsisäistä muuntelua korostavaan biologiseen ihmiskuvaan, vaikka niistä epäilemättä on kansanterveydellistä hyötyä. On selvää, että perimän ja ympäristön mukaan ihminen voi elää pitkän ja terveen elämän hyvin erilaisilla ruokavalioilla.

Ennen maanviljelyn alkua eläneet metsästäjä-keräilijät eivät siis sovellu esikuviksi, mutta sitäkin enemmän voimme oppia evoluutiotutkimuksesta (Gilber ja Epel 2009). Kulttuurin ja geenien 1970- ja 1980-luvuilla käynnistynyt yhteisevoluution tutkimus on muuttanut tutkijoiden käsitystä geenien ja kulttuurin suhteesta. Aiemmin ajateltiin, että geeneihin perustuva biologinen evoluutio ja ihmisen älykkyydestä kertova kulttuuri kehittyivät omia polkujaan toisistaan erillään. Saatettiin jopa uskoa, että maanviljelyn alun jälkeen ihminen pääsi luonnonvalinnan ulottumattomiin.

Kulttuurin ja geenien yhteisevoluutiolla tarkoitetaan sitä, että sellaiset kulttuuriset keksinnöt kuin työkalujen tai tulen käyttöönotto tai maanviljely ovat muuttaneet ihmisen biologista kehitystä – ja päinvastoin. Geneettinen ja kulttuurinen evoluutio ovat edenneet vuorovaikutuksessa rinta rinnan (Arjamaa ja Vuorisalo 2010). Ensimmäisten kivityökalujen käyttöönotto runsaat kolme miljoonaa vuotta sitten oli kulttuurinen innovaatio, joka mullisti ihmisen esi-isien (varmasti usean lajin) ravintobiologian. Terävällä kivikirveellä saattoi repiä auki kuolleen antiloopin paksun nahan, tai murskata ravitsevaa luuydintä suojaavan kovan luukudoksen. Kivivasaroita saattoi käyttää lihakimpaleiden pehmentämiseen. Kivityökalujen ja -aseiden valmistus ja sosiaalinen metsästys helpottivat liharavinnon saantia. Ensimmäiset Homo-suvun lajit näyttävät käyttäneen enemmän liharavintoa kuin edeltäjänsä.

Vielä ratkaisevampi ja eläinkunnassa ainutlaatuinen edistysaskel oli tulen kesyttäminen ja sen käyttö metsästykseen ja ruoan kypsennykseen. Menestyskirjassaan Tulella kypsennetty Richard Wrangham (2010) väittää, että juuri keittotaito teki meistä ihmisiä. Tulen käyttöönotto vähintään satoja tuhansia vuosia sitten mahdollisti esimerkiksi raakana huonosti sulavan, tärkkelyspitoisen kasviravinnon sisällyttämisen ihmisen ruokavalioon. Kypsentäminen helpotti myös liharuoan imeytymistä. Wranghamin mukaan tulen käyttöönoton myötä siirtyminen laadukkaampaan ja energiapitoisempaan ruokavalioon mahdollisti aivotilavuuden kasvun ja nopeutti siten kulttuurievoluutiota. Aivomme käyttävät noin 20 % perusaineenvaihdunnan tuottamasta energiasta, vaikka niiden osuus ruumiinpainostamme on vain 2,5 %. Wranghamin mukaan saamme kiittää älykkyydestämme tulen kesyttäneitä esi-isiämme.

Tuoreempi esimerkki biologisen ja kulttuurievoluution vuorovaikutuksesta liittyy neoliittiseen vallankumoukseen eli maanviljelyn ja karjanhoidon syntyyn. Tuolloin hiilihydraattien osuus ihmisravinnossa alkoi kasvaa. Karjanhoidon seurauksiin kuuluu maitosokerin eli laktoosin sietokyvyn kehittyminen niissä osissa maapalloa, joissa kotieläinten maidolla on ollut merkitystä ravinnon osana myös aikuisiässä. Pääosa ihmisistä on kuitenkin laktoosi-intolerantteja. Kyse on jälleen paikalliseen sopeutumiseen liittyvästä periytyvästä ominaisuudesta, ei siis sairaudesta. Osa muutoksista voi olla epigeneettisiä eli sellaisia, jotka liittyvät geenitoiminnan säätelyyn yksilönkehityksen eri vaiheissa. Kulttuurin ja geenien yhteisevoluution näkökulmasta katsoen ravintobiologian yksilölliset erot olisi syytä ottaa paremmin huomioon ravintoneuvonnassa.

Kirjallisuutta
Arjamaa O, Vuorisalo T. Gene-culture coevolution and human diet. Am Sci 2010;98:140 – 7.
Gilbert SF, Epel D. Ecological developmental biology. Integrating epigenetics, medicine, and evolution. Sunderland, MA: Sinauer Associates Inc. 2009.
Jutikkala E. Kuolemalla on aina syynsä. Maailman väestöhistorian ääriviivoja. Porvoo: WSOY 1987.
Turunen S. Omnivori. Ihmisen toinen luonto. Porvoo: WSOY 1987.
Wrangham R. Tulella kypsennetty. Miten keittotaito teki meistä ihmisiä. Helsinki: Terra Cognita 2010.
OLLI ARJAMAA, dosentti, LT, FT, erikoislääkäri
Evolutiivisen genetiikan ja fysiologian huippututkimusyksikkö, Suomen Akatemia
Turun yliopisto, biologian laitos
20014 Turun yliopisto
TIMO VUORISALO, dosentti, FT, ympäristötieteen lehtori
Turun yliopisto, biologian laitos
Sidonnaisuudet
Olli Arjamaa: ei sidonnaisuuksia
Timo Vuorisalo: ei sidonnaisuuksia

Kansan vallan jatkeella

Suomen kansan valitseman tasavallan hallitus. Siis tasavallan presidentin nimeämä, eduskunnan sinetillä valtaansa käyttävä.

Se on yksimielisesti, oppositiota suuressa valiokunnassa tai suuressa salissa kuulematta, päätynyt äänestämään eurooppaneuvostossa (sisä- ja turvallisuusministerien kokouksessa) Romanian (RO) ja Bulgarian (BG) Schengen-jäsenyyttä vastaan.

Toki taustalla kaksimielisesti eli siitä Hollannin kanssa ”käytävillä sopien”.

Pyykki on pantu ja pysyy.

Sen Suomen puolesta pani ministeri Räsänen.

Eikä siihen sen paremmin Euroopan parlamenttia, alueiden komiteaa kuin EU-komissiotakaan tarvittu. Eikä PerSu:ia. Näin ministeri päivää ennen syyspäivän tasausta töllössämme todisti klo 20:35.

Lissabonin sopimus ja Schengenin säännöstö ovat sellaiset, että näin voidaan toimia.

Eurooppa, EU, on enemmänkin ”hallitusten” Eurooppa, ei niinkään parlamenttien Eurooppa.

Euroalue, pankkien Eurooppa (euro = €) on EU:ta suppeampi, koska Ruotsi jne eivät ole siinä mukana (ne hoitavat autoteollisuuttaan Kiinan ja Japanin, ei EU:n kanssa).
Liekö kohta Kreikkakaan (autoteollisuus ja euro)?

Ihan siitä riippumatta on eilen BG & RO osalta päätetty, siis siitä riippumatta, että 27:ssä Euroopan ja yhdessä Suomen maassa on tahoja, jotka ovat samaa ja tahoja, jotka ovat eri mieltä.

Välillistä kansan tasavallan demokratiaa.

Suomi on demokraattinen kansan(valtainen) tasavalta.
Ei niinkuin Pohjois-Korea, joka on diktatoorinen kansantasavalta.
Tai Itä-Saksa, joka oli demokraattinen kansantasavalta, Merkelintekijä.

Mikähän se Kiina muuten on. Paitsi suuri?

Eilen kaupunginjohtajamme nimipäivänsä (Mauri) kunniaksi hänelle (VCR) päivällisen Ala-Ruokasen talossa tarjosi.

BG, RO ja VCR ovat autojen kansallisuustunnuksia.

Lisäksi tänään klo 12:05 (GWT + 2) aurinko siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle, että siltäkin osin: pimenee

”Valoa nopeampia hiukkasia ei pitäisi olla olemassa, mutta eurooppalaiset hiukkastutkijat arvelevat nyt havainneensa sellaisia”

Huomenta

* * *

Vakavasti tästä asiasta.

Kööpenhaminan sopimus määrittää EU:iin pyrkivän maan täytettäviä ehtoja jäsenyysneuvotteluja varten (meneillään neuvotteluja on Kroatian, Makedonian – FYROM – ja Turkin osalta).

Siinä sopimuksessa määritetään mm ihmisoikeuksia, oikeusjärjestystä, järjestysvaltaa, korruptiota ja vastaavia asioita koskevia ehdottomia edellytyksiä.

Suuri osa Euroopan Neuvoston jäsenmaista (47 kpl) ei noita Kööpenhaminan kriteerejä täytä (Venäjä, Kaspianmeren rantavaltiot, Valkovenäjä, Ukraina jne).

Eräs hyvä ystäväni työskentelee globaalissa verkossa johtavissa tehtävissä ja antaa verkostolleen (ei voittoa tuottava konsortio) elintärkeitä tietoja mm siitä, miten Kööpenhaminan kriteerien tapaiset asiat eri puolilla 192 maailman valtiota on hoidettu.

Hänen raporttiensa pitää vastata todellisuutta, ei poliittista toivetta tai tarkoituksenmukaisuutta (vrt Romanian ja Bulgarian Schengen-jäsenyys, jonka Hollanti ja Suomi torppasivat maiden oikeusjärjestys- ja korruptio-syntien takia).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Schengenin_sopimus

Kun keskustelemme tavatessamme ”pintin äärellä” näistä kriteereistä, hän saattaa hymähtää kuivasti.

Kun hän luettelee EN:n jäsenmaiden oikeusjärjestys- ja korruptio-gladia (järjestystä), tulevat Romania ja Bulgaria selvästi jäljempänä vastaan kuin eräät hyvin merkitykselliset EU:n jäsenmaat, jotka jo ovat Schengenin piirissä.

Kysymys, joka herää, on: mitkä ovat ne todelliset perusteet, joita käyttäen kaksi EU:n jäsenmaata, (Shell-)Hollanti ja (Nokia-Siemens-)Suomi, noiden kahden Mustan meren rantavaltion jäsenyyden torppasivat?

Mietin mielessäni, tämän kaiken muun rauhattomuuden herättämän huolen ohella, mitä seurauksia Haagin ja Helsigin hallitusten (ei parlamenttien) linjauksista syntyy.

Ensin tietenkin Haagissa ja Helsingissä.
Sitten…no, olkoon.

Ihan ”toisaalla” ja puun takaa, puskista:

Kukahan rakentaa ja mihin Fennovoiman ydinmyllyn ja milloin.
Ja miksi?

Kts myös Lokheed tai http://fi.wikipedia.org/wiki/EADS

Ettei tule sellaista tunnetta, että puskurikapasitoija olisi jotenkin vinksahtamassa, totean tämän asian loppukaneetiksi, että bloggauksessa on seinä ja katto korkeammalla ja vähän kevyemmät säännöt asioiden ”maalailussa” kuin esim eduskunnassa, sen valiokunnissa, valtioneuvoston istunnoissa tai ministerineuvostojen kokouksissa.

Lapissa sataa aika kylmän lämpötilan vallitessa aika kylmää vettä aika paljon ja jo useatta päivää.

* * *

Suomen valtion- ja kunnallishallinnon tietojärjestelmissä on usean sadan miljoonan euron edestä vikoja (tähän ei VR:n tietojärjestelmää ole laskettu mukaan).

Ihmissilmän ja -järjen havainto on monta vian aiheuttamaa vaaratilannetta auttanut välttämään tai minimoimaan.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/reseptimoka-potilaille-ehka-vaaria-laakkeita-terveyskeskuksissa/art-1288416113137.html

Helsingissä kaupungin (ja kohta Espoon, Sipoon ja Vantaan) raideliikenteeseen ollaan hankkeistamassa kuljettajatonta junaa.

Edelläolevat seikat yhdistämällä en lainkaan ihmettele, että Lontoossa, Berliinissä, Pariisissa, Pietarissa, Moskovassa ja Tukholmassa metrojunissa on kuljettajat.
Ja polkupyörillä.

Ergo:

Älkää ihmeessä leikkikö näillä tietojärjestelmillä.

Ei Veikkauksessa (jossa puolalaisten halvalla tuottama it-alusta ei vieläkään toimi), ei pankeissa (joissa vika on vika on vika on vika) eikä erityisestikään maan-alaisliikenteessä.

Tämä ratiotsykolooki Pekka Saurin huomioon erityisesti: automaattiohjauksessa kulkevasta välineestä on vaikea punaniskaista, valkoista, humalaista, ulkomaalaistaustaiselle räyhäävää PeruSihmistä paljon vaikeampi poistaa kuin jos kuljettaja on siellä keulilla aukomassa epätyyppisessä tilanteessa ovia.

Myrskyn merkki

Keskiviikko-iltana katsoin YLE-Teemalta elokuvan ”Neljä minuuttia” (Chris Krauss).

Tarinan viesti liippaa läheltä edellisissä bloggauksissani käsittelemiäni kahta pianokonserttia (Poznan, Rovaniemi).

Jos ja kun onnistun työssäni, se sisältää tuollaisten kokemusten jakamisen niiden kanssa, jotka ovat elämässään joutuneet enemmän tai vähemmän suoritustilaan.

Jos joku noista kolmesta tilaisuudesta (oppitunnista) jäi arvoisilta vierailtani kokematta, suosittelen jatkossa kuitenkin tällaisten poimimista tiedon valtavirroista.

Kolmeen minuuttiin supistettuna viesti on aavisteltavissa ties monennenko kerran linkittämässäni suuren Suomen-ystävän ”heitossa”:

Hyvää matkaa epigeneettisiin tanssiaisiin: savun tulo korvista ehkä lakkaa? (tunne kuljettaa viestiään järjelle, ei toiseen suuntaan)

* * *

Hyät vieraani, tänään on torstai ja siis sillisalaatin vuoro.
Kryptaamiseksi ja verbaali-ryteiköksi sitä myös voisi kutsua.

Moton aamun tekstille leikkaan aamun iltapäivälehdestä:

”Vielä kovempaan nauruun yleisö yltyi, kun ohjelman juontaja Maria Veitola kysyi, miten hän on päätynyt menemään miehen kanssa naimisiin”

Selväsanaisen, linjakkaan bloggauksen ystävät siirtynevät Soinin Plokiin tai Kemppisen vieraaksi (Kemppinen kirjoittaa tänään tekijänoikeudesta tekstin, jota edes Juutas Käkriäinen ei selittäisi, saati lukija).

No niin:

Siihen aikaan kun…

Oli se kovaa.

Muistelen Maurimyrskyä, kun olin sotaharjoituksessa.

Ei sitä kummia tarvitse, että pappa voi muistella: nasakka tuuli.

* * *

Olen käynyt työpaikalla jonkinlaista kinaa siitä, miten asioita pitäisi hoitaa.

Olen siinä väännössä 25 vuoden ajan onnistunut ensin yksin, sitten joukolla.

Taisteluja tosin olen hävinnyt, mutta en sotaa.

Nyt näyttää, että olemme häviämässä enemmän.
Sodan heksisyyttä, tyhmyyttä ja kokemattomuutta (siis enemmistöä) vastaan.
Ihmisen puolesta?

Sodan sellaista vastaan, jota parhaiten kuvataan kirjassa ”Rakkaani, valittuni”, jonka kirjoitti Albert Cohen (Otava 2005).
Aiheena kirjassa on paitsi rakkaus-tragedia, myöskin Kansainliiton rappio ja tuho (Geneve, II Maailmansota, juutalaisten joukkomurha)

No, ei tämä ensimmmäinen hävitty taistelu tai sota minun taipaleellani ollut.

Suuri tosin, ehkä viiden kärkiryhmässä?

Eikä tarkoitukseni ole vielä alkaa laskea ruumiita tai haavoittuneita. Tai olisiko sittenkin aika: lähteä rauhanneuvottteluihin tappioden minimoimista kalkyloiden.

Tämä asia, organisaatiossa oleva tyhmyyden hidasvoima, voittaa miltei aina eikä Turvaneuvostoa tarvitse nostaa jalalle.
Veronmaksaja maksaa.

Sellaiseen Turvaneuvostoon Suomi nyt kuitekin pyrkii.
Maailman mitassa:
”Suomen presidentti Tarja Halonen jätti keskiviikkona hyvästit YK:n yleiskokouksen puhujanpöntölle pitämällä Suomen puheenvuoron kokouksen avajaisviikolla.
Halosen mukaan tunnelma yleiskokouksen istuntosalissa oli kuuma, mikä johtui ilmastoinnin heikkoudesta…”

Turvaneuvostosta hyppy kuntarakenteeseen:

Hannes Manninen sen aamun lehdessä sanoi: Lapissa voidaan olla rauhassa, Virkkusen kuntauudistus kaatuu Sipoon, Tampereen, Vaasan, Porin ja Turun taisteluihin, sota on voitettu (pyrrhoksen voittoon, jovain?).

Viittaan uudelleen Cohenin kirjaan (Mo Chuisle) ja merkitsen hymiöillä:

:no: :crazy:

Yritän vielä matkalla Marjatan jäähyväiskahveille – torikahvio sulkeutuu talveksi – lauhtua Händel´n ”Lascia Ch´io Pianza”-sävelin (Radio Yle 1, Lesley Garret), mutta kun eilen Marjatan kahvi oli yönyli nukkunutta, tänään uinahduksen oli kokenut kylmänläntä munkki.

Mieli ei siitä siis noussut.

Huomenta

* * *

Huomaan demareiden sotivan tutkainta vastaan.
He – kansanedustajat – ovat jääneet pois valiokuntamatkalta.
Mieltä osoittaakseen, I quess.

Ensin kulmakarvani nousivat ja suusta pääsi ”ohhoh”.

Mutta sitten luin eteeenpäin.

Matka suuntautui Tallinnaan (so ystävät lähellä, viholliset kaukana, 1,5 miljoonaa asukasta jne jne).

Eri juttu, jos asiaa olisi ollut Brasiliaan – jonne sitä kyllä olisi: brasseilta saa nykyisin oppia siitä, miten menestystä hallinnoidaan.

Ja jalkapalloa pelataan.

Ja vahvaa natsirikollisten virtaa säädellään ja hyödynnetään transatlanttisesti (kts 1944-46).

Vettä pitkin:

http://www.hs.fi/fingerpori/?cmp=tm_viihde_fingerpori

Toen perrään hallintovaliokunnan ei-Halla-aho-jäsenet ovat pahassa rakosessa – yhtä pahassa kuin VR:n matkustajat.

Mielenkiinto ei enää kohdistu siihen, kulkeeko juna tai toteutuuko esityslista vaan ehtiikö konduktööri tai mokaako/menestyykö Halla-aho.

Kokenut kondukt…siis poliitikko tosin tietää, että sitä varten on valiokuntasihteeristö (on sen staroilla komeampikin nimi, mutta olkoon), että lait tulevat aikanaan vaikeuttamaan järjen käyttöä valtakunnassa.
”Veturinkuljettajat heiluttaa” oli muinoisen rainan nimi tässä.

Backmanin mukaan valiokunnan demarijäsenillä ei ollut mitään ohjeistusta jäädä pois matkalta.

Olen sen verran positiivinen, että mietin, olisiko heillä ollut sitten ohjeistusta osallistua matkalle?

* * *

Päivän medisiinapläjäys kuuluu kivuliaille:

”Parhaat lääkkeet ylsivät hyvään tehoon 70 prosentilla potilaista ja huonoimmat 30 prosentilla. Kivut pysyivät poissa 2-20 tuntiin lääkkeestä ja annoksesta riippuen.

Parhaiten tehosivat ibuprofeeni (400 mg), diklofenaakki (50 mg), etorikoksibi (120 mg), parasetamolin (1 000 mg) ja kodeiinin (60 mg) yhdistelmä, selekoksibi (400 mg) ja naprokseeni (500/550 mg).

Yli kahdeksan tunnin kivunlievitykseen pystyivät etorikoksibi (120 mg), diflunisaali (ei Suomessa)(500 mg), oksikodonin (10 mg) ja parasetamolin (650 mg) yhdistelmä (ei Suomessa), naprokseeni (500/550 mg) ja selekoksibi (400 mg).

Tulokset osoittavat, että useat kipulääkkeet ja niiden yhdistelmät ovat tehokkaita monille, mutta mikään lääke ei takaa lievitystä kaikille. Siksi potilaiden ei pitäisi yllättyä, jos heille annettu kipulääke ei heti tepsi ja se pitää vaihtaa toiseen.”

Uutispalvelu Duodecim

* * *

Koska politiikassa mukana olemiseni selittyy osin ihanteellisella naiiviudella, olen kahdesta asiasta nyt näreissäni.

Toinen on se, että varsin kokeneet neljä suomalaista demarikansanedustajaa aiheuttavat tilanteen, jossa heidän jäämisensä pois Halla-ahon ruskaretkeltä voidaan tulkita mielenosoitukseksi.

Kovin lapsellista ja harkitsematonta.

Toinen on se, että Suomi uskovaisen abortinvastustajalääkärin ja homofoobikon johdolla hyppää Euroopan rasistisimman maan kelkkaan ja ajaa Hitlerin ja Stalinin alunperin tuhoamat kaksi maata (Bulgaria ja Romania) Mustaan mereen, kun EU:n tarkoitus oli ottaa heidät mukaan kaikkia niitä vapauksia opettelemaan, joista EU:n ydin on rakennettu.

Kovin kyynistä ja julmaa, Stalinin ja Hitlerin haamujen mielen mukaista arroganttia (kahden) kansan edun ja asian tölvimistä.

Linjanvalinta on ehkä yksi askelmerkki matkalla suoraan YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä kohden tai siitä jyrkästi poispäin.

Nyt kannattaisi ehkä katsoa, kuka on eduskunnan EU-valiokunnan (Suuri valiokunta), kuka Ulkoasiainvaliokunnan pj.
UTVA, jolle asia myös kuuluu, on joko Kataisen tai Halosen ”heiniä”.

Vastaukset tämän blogin keskustelu-osioon.

–
–
–
–
–
–

(jos ette jaksa katsoa, kerron: Mia-Petra Kumpula-Natri sdp, Timo Soini, The Finns)

* * *

Tänään klo 21:00 Yle-Teemalla aivokuolleet kertovat kokemuksistaan. A-Tlkissa vähän saman juttu (”murhasinko mieheni vai raiskasinko lapseni?”!
Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.

Tosin, nyt kun ohjelma on nähty, en sitäkään suosittelisi.
Roskaa.
Nukkumaanmenoa suosittelen.

Iron Maidenia kottaraisenpöntössä

Kirjoitin pari viikkoa sitten Jacek Kortus´in soitosta.
Hän soitti synnyinkaupungissaan Poznanissa Frédéric Chopinin Piano Concerto No 1 in E minor, Allegro maestoso.

Jacek on syntynyt 1988.

Eilisiltana kuuntelin ja katselin Kortus´in kanssa samoissa maisemissa opiskelevaa ikätoveria, 1989 Lapissa syntynyttä Väinö Jalkasta (Beethoven, Liszt, Schumann). Erityisesti Liszt´in ”Etudes déxecition transcendante” mykisti minut sekä katsojana että kuulijana.

Molemmat soittivat siis synnyinkaupungeissaan.
Niissä samoissa kylissä, missä he ovat aloittaneet alle kouluikäisinä pianonsoittoaan. Samoissa, joissa jalkapallo, jääkiekko ja henkinen kulttuuri ottavat mittaa arhinmäkeläisittäin.

Molemmat pianisteista ovat palkittuja – eivät ihan ykkösiä – sekä ikäkausi- että yleisissä mestaruustaistoissa.

Ihan niinkuin Granlund ja Pukki.

* * *

Timo Soini epäili jokin viikko sitten nuorison tulevaisuudenehtoja erityisesti siinä tapauksesssa, jossa kouluikäisenä 10 tuntia päivässä istutaan ”kottaraisenpöntön” ääressä sitä tuijottaen.

Yritin Kortusta läheltä seuraten katsella hänen silmiinsä.
Sama viritys oli eilen minulla myös Jalkasen osalta.
Jotain minulle kaksikymppisten katseista avautui.

Nyt minulla olisikin Soinille vastaus:

Nämä Granlundit, Pukit, Kortusit ja Jalkaset, tuijotettuaan kottaraisenpönttöjään kymmenen tuntia päivässä, nousevat kansankunnan kaapin päälle.

Eikä heillä ole vihapuhetta, AK-47-rynnäkkökivääriä tai kehonsa ympärille viritettyä itsemurhapommia siellä kaapin päällä niinkuin Angry Birds-linnuilla, jotka kirkuen syöksyvät kuolemaan vihreitä lasten(munien)ryöstäjä-sammakoita tappamaan lentäessään.

On muuten aika grazy juttu, että nuo itsemurhapommittajat lähettää virtuaalisesti matkaan se, joka kulloinkin konetta käyttää: pelaaja, siis minä, sinä, he.
Kohta jo sadan miljoonan euron edestä.

Jos minun olisi joku Suomesta maailmalle lähetettävä kultturiamme, osaamistamme ja identiteettiämme edustamaan, olisin ensimmäisenä paluulipun kanssa matkaan laittamassa Litmasen, Pukin, Veivi-Granlundin, Jalkasen ja muutampia muita (HIM, Paleface…).

Historiasta toki kertoisin Topeliuksen Välskärin kertomuksia, Juhani Ahon suomentamana.
Ainakin omille lapsilleni.

En, niinkuin Alexander Stubb Di-lehdessä (Dagens industri), Vaahteramäen Eemelistä ja hänen renki-ystävästään Alfredista.

Mieluummin olisin Bertesköldinä ja kantaisin suvun myyttistä sormusta kuin Peppi Pitkätossuna hevosta kantamassa:

Pian Hämeen ruotsittumisen jälkeen syntynyt pohjoismainen Kalmarin unioni oli kovin riitainen. Jos Zachris Topeliukseen on uskominen, Euroopan valloitus sai vauhtia vasta, kun Kustaa II Aadolf sai sormeensa suomalaisen noita-akan loihtiman sormuksen. Kustaa II Aadolfin avioton poika, ratsumies Kustaa Perttilä – sittemmin Bertelsköld – johti vihollisen tykistön valtausta voittoisassa Breitenfeldin taistelussa 1631. Kustaa II Aadolf luopui sormuksesta ennen vuonna 1632 käytyä Lützenin taistelua, jonka jälkeen sormuksen sai Bertelsköld, joka sen taikavoiman turvin sittemmin eteni kenraaliksi.

Taikasormus vietiin viekkaudella Bertelsköldin ja samalla koko Vaasan suvusta, ja sen sai Kaarle XII. Kaarle oli kova; häneen ei pystynyt rauta eikä tuli. Väärä vala kuitenkin ottaa pois onnen. 20. syyskuuta 1708 Kaarle huiputti kasakoita ja menetti taikasormuksen. Seuraavan kesäkuun 17. päivänä hän haavoittui, mikä johti edelleen Pultavan katastrofiin. Ehkä hyvä niin. Kaarle vietti muutaman vuoden Turkissa, ja toi tullessaan ruotsalaiset lihapullat.

Itse asiassa tämä sormustarina on minua enemmään viehättävä kuin Klonkun ja Frodon ”Sauronin sormus”.
No joo: molempi parempi!

* * *

Joku jo kysyi, mitä aamun otsikossa tekee Iron Maiden.

Se johtuu Korundi-salissa (ja Poznanin konsertti/kokous-salissa) kuuluneesta korkeafrekventtisestä äänestä, joka häiritsi musiikkinautintoa jonkin verran.

Ääni ei tule salista vaan omasta sisäkorvastani ja äänen lääketieteellinen nimi on tinnitus.

Tuo tinnitus alkoi sen jälkeen, kun kävin takavuosina Olympiastadionilla Iron Maidenin konsertissa (metalli-rock´ia, jossa desibelejä ei lasketa).

Korvatulpat, jotka ostin muutamalla eurolla Stadikan portilla, eivät olleet riittävän laadukkaat.

Nyt sitten ”laulaa tilliä”.

* * *

Jokin kuukausi sitten kävin täällä arvauskilpailua siitä, kuka on se 1944 syntynyt henkilö, joka sopisi hyvin valita Tasavallan presidentiksi.
Asiassa saavutettiin lopulta sopu: ei kukaan.

Jäi mainitsematta, ketä oikein tarkoitin, joskin Jaakko Kalela taisi olla monen porun loppu (”taskudemari”).
Hän tiettävästi kysyttäessä kieltäytyi ilman isompia uutisotsikoita.

Mutta ei ne 40-luvun alkupuolella syntyneet tähän lopu.
Erityisesti salolainen juristi voisi nyt jo harkita, josko hakisi lelunsa pois hiekkalaatikolta:

http://kemppinen.blogspot.com/ (21.9. blogaus, jossa ehdokkaan nimi otsikkona)

* * *

Italian KHO ja KO ja rosis ovat outoja laitoksia.
”Sinäkin Brutukseni”, sanoo Berlusconi suomalaista kärtsäriä sinapilla voideltuna mutustellen ja kutsuu seismologeja kanssaa leivättömän pöydän äärelle.

Siitäkö johtuu, että jos kohta Himalajalla räjähtää todellinen jytky, seismologit siitä juuri nyt muistuttelevat.

Näissä merkeissä linkki, johon kannattee tutustua nuukaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kathmandu

* * *

Odotettu päivän medisiinapläjäys on syytä julkistaa ennen pikkulauantain kauppareissua (Cittari, Prisma, Valintatalo tai Lidl).

Pläjäyksen viesti on, että ihan sama, ihan sama:

Tulokset osoittivat, että verrattuna terveiden jälkeläiseen, sairastumisriski oli 50 prosenttia suurempi miehillä ja naisilla, joiden biologisilla vanhemmilla oli ollut sepelvaltimotautia. Sen sijaan kasvattivanhempien sepelvaltimotauti ei suurentanut adoptiolasten riskiä.

Tulostensa perusteella tutkijat uskovat, että huonojen elintapojen sijaan perheissä siirtyvä sepelvaltimotautiriski todennäköisesti johtuu geneettisestä alttiudesta.

Jos tuo edelläoleva on lähinnä miehille, seuraavassa ”naisten vuoro”:

Kansainvälinen meta-analyysi osoittaa, että kierukka vähentää kohdunkaulan syövän riskiä puolella. The Lancet Oncology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan riski pienenee jo alle vuoden kestäneessä käytössä ja pysyi alhaisena myös niillä naisilla, joilla kierukka oli asennettuna useiden vuosien ajan.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kierukka vähentää kohdun limakalvon syöpää

Nyt pitäisi siis kehittää sellainen miesten ehkäisy, joka puolittaisi eturauhassyövän riskin.
Paras tähän mennessä tunnettu ehkäisy on tupakoinnin välttäminen ja runsas ja säännöllinen siemenen levittäminen teille, aitovierille ja sinne kierukan suuntaan.