Misandriaa vai Misogyniaa

Mielenkiintoista misandriaa:

Jos olet pienikokoinen ja signalointiverkkosi toimii (saa sinut hakemaan riittävästi lihaa/proteiinia ja huumorintajuista tietoa ja tuhoamaan zombiesoluja), elät nuorena ja terveenä kuolemaasi asti, joka tapahtuu kun lapset ja heidän jälkeläisenä ovat odotetusti terveinä maailmalla.

Siis 100-115v, mutta nuorekkaana.

Lumikin 7 pientä ”Laron”-kääpiötä – somaa?

Asialle on ehkä hyväksi, jos tupakoit ja juot riittävästi alkoholia (ei liikaa).

Huumorintaju on ehdottoman tärkeä lisä.

Tosikot, raittiit korstot eivät tässä pärjää.

Ai ettäkö valetta.

No ei, vaan näyttöön perustuvaa eläin/ihmistiedettä.

Ihan oikeasti.

lue – et luule: Nicklas Brendborg (Tanskassa on vaalit tiistaina 1.11.): ”Iätön meduusa ja ikuisen nuoruuden ihme” (Gummerrus 2022)

Tähän löyhästi liittyen tavallisten parkkien palaessa takavalosi palavat, mutta päivä/huomiovalojen palaessa eivät pala.

Poliisi sakottaa maantiellä, jos parkit ja takavalot palavat, mutta ei sakota, jos huomio/päivävalot palavat ja takavalot ovat pimeinä.

Tämäkin on muuten ihan tosi juttu: olen sen itse kokenut.

Sakottanut poliisi toki oli sitä mieltä, että tämä nyt meni väärin, mutta valitkaa paremmat lainsäätäjät viiden kuukauden kuluttua, heti aprillipäivän jälkeisenä sunnuntaina.

Imperiumin vastaisku

Tavat ovat raaistuneet tässä ihmisen maailmassa ja käsitteet niiden tapojen kuvaamisessa ovat ”päässeet” irti.

Tämä on wordpress-alustan blogini 4501. päivitys.

Otan ilmaisuaan vahvistaneita tunnettuja ihmisiä tikun nokkaan.

Heikki Aittokoski kuvaa tänään Helsingin Sanomissa kansainvälistä kriisiä. Samassa lehdessä kuvataan myös Kiinan uiguurien tilannetta erikseen ja eilisessä Iltalehdessä puolestaan taitavan kynänkäyttäjän esikoinen revittelee viimeisen päälle Helsingin Yliopiston kahvilakulttuuria.

Olen päivittänyt tätä kirjoitusten sarjaa 15 1/2 vuoden ajan.

Sama blogin ikä on myös Suomen ykkös-blogistilla, Kullervo Kemppisen akan pojalla.

4501 päivitystä tarkoittaa painosivujen määränä melko paksua kirjaa tai kirjasarjaa.

Olen kirjoittanut yhden kirjan tai oikeastaan kolmasosan siitä. Toisen kolmanneksen piirsi Taivaallisen Rauhan Aukion eli Pöntsön maalarimestari ja kolmannen vaimoni.

Almanakkoja kaapissani on 1970-luvulta asti.

Niissä on runsaasti muistiinpanoja.

Päiväkirjoja on kaksi. Toinen 1960-luvulta, toinen viimeiseltä vuodelta 19.10. 2021 alkaen.

***

Onko meneillään otsikon mukainen imperiumin vastaisku?

Ja jos on, monesko se on ihmiskunnan 13 000 – vuotisessa historiassa?

Arvelen, että tämä on noin neljästuhannes heilurin kaari sapiensin maailmassa.

Luen juuri näinä päivinä kolmea kirjaa ja olen saanut luetuksi viime viikkoina yhden.

Kirjoja luen montakin viikossa, mutta nyt on esillä teoksia, joiden paikka on printteinä ”sata kärjessä” tai ”dirty dozen”.

Luetteloa noista kolmesta:

1. Tiu tau Tilhi (Juha Hurme 2022)
2. Neuvostoihmisen loppu (Svetlana Aleksijevitš, uusi suomennos 2022)
3. ……………………………….

Simo siltoja tekevi (UTC +3/2)

Koko viisaus on kaksineuvoinen: Jos ei Simo siltoja tee, ei Antti aisoilla aja.

Olemme aivan turhan takia vääntämässä kellojamme tunnin taaksepäin vajaan kahden vuorokauden kuluttua.

Sää Lapissa on ”jäätynyt vesisade”, hallituspolitiikassa ”jäätynyt ennallistaminen” ja Ukrainassa pian jäätyvä sota.

Jäätynyt konflikti on toiselta nimeltään länsimainen avioliitto.

On muitakin vertailukohteita.

Onnea Simolle, toivottavasti Antti aisoilla ajavi (en tarkoita talvisodan syttymisen muistoa).

Ja toivottavasti ennallistaminen pian olisi kykyä katsoa taaksepäin tulevaisuutta tuhoamatta.

***

Palaan aiempaan aiheeseeni (vainonta), koska eteeni on tullut asiassa uusia elementtejä.

Aiemmin olen miettinyt itseeni kohdistuneen vainonnan sitä osaa, joka on häirinnyt APK: n ”uraa”

Tähän liitän nyt kolme muuta asiaa.

Olli Jalosen kirjahan (Stalker-vuodet) täällä jo tuli hiukan mietityksi.

Ensimmäinen on tapaus Julius K. joka kiivaasti kieltää olevansa rikollinen (toimittaja Halminen, HS, nolattu?)

Tämän niminen 25-vuotias näyttää olevan epäiltynä aikaansaanoksesta, jossa hän olisi manipuloinut vainonnallaan suomalaisen psykoterapian kentän täydelliseen kaaokseen.

Kenttä ei ole tästä toipunut, kaukana siitä.

Vastaamo-gate toki ”puhdisti ilmaa” ja tarkensi viranomaisvalvonnan virheiden ja laimilyöntien korjauksen tarvetta, mutta uhreina oli turhan iso joukko psykiatrisisti ongelmista kärvisteleviä ihmisiä.

Uskoisin, että aika moni on siinä ”keskitysleirissä” menettänyt ainoansa.

Toinen on amerikkalaisen kanavatuotannon (Netflix) 7-osainen sarja ”The Watcher”, jonka katsomiskokemustanne en halua pilata juonipaljastuksin, mutta jossa tuodaan esiin tavallisen ihmisen tavallisessa elämässä kokemia pahansuopaisia hyökkäyksiä, olipa niiden syy mikä tahansa.

Kolmas on Suomen Kuvalehdessä 43/2022 oleva essee, jossa kirjoittaja avaa viime vuosisadan maailmaa hyvin rajulla tavalla. Keskitysleirien saaristo, Pentti Linkola ja ihmislajin pahuuden kirjavuus ja monipolvisuus.

Tommi Melender ”Moralismin vastavoimat” (SK s 40-43).

Ehkä joukon jatkona sopii mainita toimittaja Sanna Ukkolan kolumni 28.10.-22 Iltalehdessä, jossa woke-erityisherkkyys-cancel-väki saa täyslaidallisen kylkeensä. ”Auts”

Lyhyt virsi

Aiemmin saatoin kirjoittaa Follow The Money (lähde: ISW)

Nyt lyhin virsi on:

Confirmation Bias, When IKEA opens (lähde LEVADA)

Näkymätön

Malin veljekset savimailta laulavat näkymättömästä. Mää ja hiljanen Viljanen.

Tove Jansson osallistuu ylistykseen.

Ninni, näkymätön lapsi

Nyt samaan liittyy Olli Jalonen kirjassaan Stalker-vuodet.

Asiasta kirjoittava KimmoR (linkki) menee metsään kuin entinen eteläpohjalainen rallikuski Tunturirallin pisimmällä pikiksellä. Todistin asiaa paikan päällä (Rentola sekä Rally).

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009154609.html

Itsestään ääntä pitämätön tarkk´ampuja, ”Käki”, taitaa olla suomalaisten tärkein jumala.

Jalosen Stalkkaaja käy elokuvissa katsomassa asiaan kuuluvan elokuvan, Tarkowski 1980.

***

Omaa tarinaani en voi oikein tässä ylistää. Pullisteleva ja kryptaileva, paikalle tullessani huoneen henkisen ilmatilan täyttämään pyrkivä besserwisser, jonka näkyvyys iän myötä muuttuu aina vain ärsyttävämmäksi.

***

On mahdotonta – ainakaan minun kokemuksellani – päätellä, kumpi on yhteisen elonkehämme kannalta rakentavampaa, kumpi tuhoisampaa.

Ehkä se ei ole kiinni näkyvyydestä tai näkymättömyydestä. Narsistisesta johtajasta tai perheenjäsenestä vaiko näkymättömästä hampaitaan hiljaa purevasta lommoposkesta?

***

Useista viime vuosina lukemistani kirjoista ja näkemistäni ”elävistä kuvista” päättelen, että stalkerit ovat ainakin hankalia.

Mutta narsistit puolestaan kuluttanevat yhteistä hyvän pääomaamme nopeammin.

Olisiko sitten niin, että jokainen, näkyvyydestään riippumatta, syö yhteisestä kakusta osansa ja rakentaa yhteistä sapiensin linnaketta pallomme päälle yhtä tehokkaasti.

Sivullisuutta ei ehkä sittenkään ole lainkaan? Taisi jo Albert Camus ajatella näin.

Siitä alkaen ei sivullisuutta ole ollut ainakaan, kun hiili, happi, typpi ja vety järjestyivät rikin ohella sellaisiin asemiin, että muodostui elämää ”samana” sukupolvesta toiseen saatteleva ribonukleiini- ja deoksiribonukleiini-happo.

RNA ja DNA.

Siitä lie universumin syntysanojen – big bang – jälkeen ehti kulua yli 10 000 000 000 vuotta, ennenkuin näin kävi?

***

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009154316.html

Riksdagsvalet 2. april 2023

Silmiin osui (fb) edustavan näköinen eduskuntavaali-ehdokas (svenskatalande).

Mieleen palasivat net yli puoletkymmenet eduskuntavaalit, joissa olen 1987 alkaen ollut ehdolla.

Viimeksi ehdokasnumeroni oli kuusi ja jaoin henkeni kaupalla tulipalopakkasessa napakoita, pikkulillin pituisia kuusia Lapissa.

Kerran numeroni oli sata ja valmistimme 100-FIM setelistä mainoksen, jossa Sibben tilalla pasteerasi Reijo Raekallion näkemys ”-aLii-”.

Muut vaalit (kunta/seurakunta/ay/tiedeseura/osulat/EU/HYY etc) ynnättyinä ääniä tuli 1967 alkaen yli 50 000.

Niillä olisi varma pääsy eduskuntaan, jossa olen käynyt neljästi.

Viimeksi joku viikko sitten. Tapasin Muonion likan ja kirjanpitäjäni (ex).

Katselen tietooni tulleita ehdokkaita ja huomaan, että syksyllä 1946 syntyneiden joukossa on minun ohellani ammottava aukko.

Se syntyi erittäin epädemokraattisessa järjestyksessä YYA-tyyppisesti, ihan UKK– ja JKP-aikakausien hengessä.

Maassa on sentään ulkopolitiikka ykkösenä, joka on maan elossa olevista ulkoministereistä eniten virkavuosia keränneen lähes UKK:n kanssa samaan aikaan synttäreitä viettävän ulkopolitiikasta väitelleen tohtorismiehen sitten parempi tajuta.

Rrrraus!

”Näihin nojaa Maalaisliitto” (Laki & Raamattu)

Kyllä jämppttti on niin.

Boomersit helvettiin päätäntäpöydistä.

Jopa muuan salolainen tuore juristi-isä lentää kuin leppäkeihäs rapean vuoden kuluttua kabineteista, jos ei NATOn tai YK:n pääsihteeriksi sitten valita.

Tai ”Elderly”-herraseuran johtoon, Maran tilalle.

Muista ehdokkaista tunnen merkittävän osan, mutta vain lappilaisia pääsen äänestämään.

Äänestänyt olen aina, eka kerralla tosin taskukirjaa (mainoksessa ympyrän sisässä N:o 4:95)

Lapissa ei ehdokkaita ole tätä kirjoitettaessa vielä asetettu niissä puolueissa, joita olen tavannut äänestää.

Itseäni en ole äänestänyt koskaan.

Missään vaaleissa, en edes tiskikoneen täyttö- ja tyhjennysneuvoston puheenjohtajuudesta päätettäessä.

Ketä aavisteltavissa olevasta joukosta (naisia ja miehiä) suosittelisin?

Palaan asiaan kun olen saanut lisää raportteja seuraajanani EU:n Alueiden komiteassa toimineen ihmisen tekemisistä ja tekemättä jättämistä.

Pesoselta, Laula´lta, Storelta ja Romakalta lähinnä niitä raportteja odottelen.

En ammattipoliitikoilta.

Mie ainakin tein poliittisen urani ohessa tavalla tai toisella viisi uutta ”Minä olen Liikkanen, mitään sille mahda en”-klubin takapirua, joiden jäljiltä on jo kolme ehdokasjäsentä ja puolen tusinaa koiria.

Mietin tätä, kerron sitten.

Otto-koirani lähetti eräälle, jota en koskaan äänestänyt, hänen nimipäivänään onnittelusähkeen.

Sellainen välitettiin hauskaan A-nelos-koru-lomakkeeseen N:o 13 präntättynä.

Sähkeessä luki

”Onnea ja paljon luita!”

tv Otto-koira ja omaiset

Kristian II, Tsingis Kaani, Kaarle XII ja Armfelt

Käytin eilisen ”tilan” tässä blogissani Arktinen Puskurikapasiteetti lähivuosisatojen ja alueiden historiaa sivuten.

Venäjän kannalta tärkeitä ovat Tsingis Kaani (mongolit, 800 v sitten), Rurik (ruotsalaiset, 1160v sitten) ja silkkitie (XI´anista Venetsiaan ja Kiovaan, kts Aleksanteri Suuri, 2300 vuotta sitten – nuorena, 33v, kuollut).

500 miljoonaa vuotta sitten alkumeren rannoilla, Himalajan ollessa muotoutumassa, oli ”suullisten” joukko, joita edelleen löytää Välimeren satamien venäläis-öky-jahtien pohjasta.

Sen olennon suuvärkin merkittävin hermoston välittäjäaine oli – ja on – cannabis.

THC, CBD, CBN.

Tuosta suu-eläimestä on 500 miljoonan vuoden mittaan kehittynyt Brasilian presidentti, Sardinian mafiapäällikkö ja Rooman & Istanbulin piispa (patriarkka, paavi…).

Meitä on nyt 8 000 000 000, luku on lisääntymässä.

Kaikkien aivoissa on kemiallisia tiedonvälittäjiä (hermovälitys-apparaatti) eniten juuri tuon THC:n ja tupakan (nikotiini, AcCol) muodossa.

Marokko, Afganistan, Etelä-Amerikka ja niiden business-resurssi on valtaosin tuota ylläolevaa havaintoa ja siihen liittyvää jatkuvaa vaatimusta dopamiinipaastosta hyödyntämässä.

Black ´nd White.

Osa tietenkin takoo auroja miekoiksi.

Kannattaa seuraavan kerran Suomen eduskunnassa istuntosalissa tai sen lehtereillä poiketessa katsoa katossa olevien Suomen maakuntien vaakunoita.

Niistä kannattaa havaita Karjalan vaakuna ja siitä taas Tsingis Kaanin käyrän sapelin terä.

Onkos se siellä?

Mietitäänpä tätä.

Kaksikymmentä dollaria – ”Vain muutaman dollarin tähden” – ”Kourallinen dollareita”

Valmistaudun kuuntelemaan ja katselemaan luonnossakin muutaman kerran tapaamaani tasavaltamme tulevaa presidenttiä (TV-1, Ykkösaamu, klo 10:05).

Hän on useampaan otteeseen puhunut historiasta ja käyttänyt Peloponnesolaissodista ja niissä ansioituneesta aikansa Kustaa Mauri Armfeltista (Thukydides) ylistäviä puheenvuoroja: malliksi niin EU:lle, NATO-OTAN:lle kuin Ukrainallekin.

Lähdenpä siis hänen reviirilleen (tarkoitan tuota keskisuomalaista Petäjäveden tohtoria, UPI).

1618 alkaen Euroopassa käytiin toistaiseksi ilmeisesti ihmiselle tuhoisin sota: 30-vuotinen sota.

Samaan aikaan oli menossa myös 100-vuotinen sota.

Kummassakin sodassa erittäin tärkeä ”follow the money”-taho oli aikansa Neuvostoliitto (NL). Sama maa, jossa samoihin aikoihin koettiin ihmiskunnan ensimmäinen pörssiromahdus (tulppaanin sipuli pääosassa).

Noiden sotien aikana NL osti Pohjois-Amerikan aboriginaaleilta (intiaaneiksi meidän valkkareiden nimeämiä) NYC:n (New York) kahdellakymmenellä dollarilla.

Vuosi oli 1626.

Sen muistoksi Italowesternit ja Clint Easwood (Trump) puhuvat vieläkin otsikon mukaisesti ”vain muutaman dollarin tähden”.

Nyt on menossa, jo kahdeksan vuoden aikana (Alex Stubbin mukaan 14 vuoden) ihan vastaavia sotia (30-vuotinen, satavuotinen, alkuperäisasukkaita säälittä tuhoava) sota.

Se on maksanut nyky-Neuvostoliitolle 100 000 000 000 dollaria eikä taida ihan piisatakaan.

Se tulee maksamaan ensi talven pakkasissa sekä Euroopalle että Pohjois-Amerikalle hiton kallista sähköä, kaasua, kylmää, nälkää ja kuolemaa.

blood, sweat and tears

Mikä se tällainen NL sitten on?

Neuvostoliitto?

Ei, tämän kansan autoissa (keltaiset reksiterilaatat) on kyllä NL-kansallisuustunnus.

Saapas nähdä, mitä Thukydidesin tutkija ja ihailija tästä sanoo, viiden minuutin kuluttua.

***

PS

US-presidentti Andrew Johnson osti Aleksanteri II:lta Alaskan Suomen suurruhtinaskunnan nälänhädän aikaan (1867) vähän isommalla hinnalla (7 200 000 $), kun Liechtensteinin tarjous hävisi (tuon maan johtaja taisi olla sukua Romanoveille).

Aleksanteri II:n vaimo, Maria, antoi nimen Ahvenanmaan nykyiselle pääkaupungille (Maarianhamina -Mariehamn), jossa edelleen on Venäjän konsulaatti.

Kahdeksan ja viisisataa riittävät kahden puolen puuta

Talvi, ”mustan lumen talvi”, on käsillä 77:nen kerran elämässä tässä.

1950-luvulla äitini luetutti minulla kaksi kirjaa.

”Ei loitsu eikä rukous” ja ”Das war mein Leben”.

Nyt luin samassa sarjassa kaksi kirjaa.

”Aivokirugin muistelmat” ja ”Stalker-vuodet”

Nuo kaksi ensimmäistä ohjasivat elämääni melko paljon, kaksi viimeistä kertovat tuloksista.

Juha Hernesniemi kertoo kuinka hänellä oli kahdeksan poroa ja sitten ne piti luovuttaa pois, koska vain poronhoitoalueelle kirjatut saavat poroja omistaa. Hänen potilaallaan poroja oli tuhatkunta tai puolet, mutta nekin kulkivat kummankin puolen puuta.

Fernindad Sauerbruch kertoi, miten elämäntyön voi tehdä Hitlerin Saksassa siitä psyykisesti suht ehjänä selviten, Olli Jalonen taas, kuinka Hitlerin jälkeisessa maailmassa meidän kaikkien, heikkojen ihmisten, käy.

Kun tähän nelikkoon lisään Jaan Krossin ”Uppiniskaisuuden kronikka”-järkäleen, onkin siinä kaikki.

Krossin kirjassa penikka-ikäinen saa kirkontornin huipulla salaperäisestä pullosta tipan nestettä ja elää sitten kronikkansa katkeraan loppuun asti.

Katsoin illaalla YLE-Teemalta Claes Anderssonia esittelevän dokumentin, joka on valmistunut hiukan ennen hänen kuolemaansa. Seurasin likempää ja kauempaa Klasua 1968 alkaen ja näin, miten ja miksi hän eli. Erityisesti suhteessa isäänsä.

Jos Sinun, hyvä lukijani, kannattaa, vaikkapa omaa tai minun elämääni maalittaen, nähdä elämäsi kartta kun ikäsi on enemmän kuin mihin isäsi tai äitisi koskaan pääsi, nuo viisi kirjaa ovat aika hyvä kartasto.

Elämä ei kulje niinkuin kartalla eikä sen katsanto kohdallamme ole kirjan arvoinen, mutta on helpompi tehdä, niinkuin Juha Hernesniemi, Antin isoveli, siteeraa kirjansa poromiestä.

”Jos joskus eksyn, käyn lumeen kaivamaani riekonpesään, kieppiin, lepäämään ja lähden sitten leväneillä voimilla kotio.”

Ei siihen välttämättä Matteuksen evankeliumia tai Jobin kirjaa tarvita, eikä Gilgamesh- tai Sinuhe-tarinoita, mutta ei niistäkään haittaa taida olla.

Mustan lumen talvi on alkanut.

Ehkä tänään taas tulee ensilumi.

Jokainen syksy on päättynyt valkeaan maan peittoon, mikäli 77 on riittävä määrä päättymisiä.

Siroteltuna, kaivettuna tai uudelleen eläen.

Musiikkia, Maestro.

Mozart, Requiem

Bach, Matteus-passio

Rautavaara, Peltoniemen Hintriikan surumarssi