Musiikkotalon korvapuusti

Tänään, kolmantenakymmenentenäensimmäisenä ensimmäisenäneljättä maaliskuuta, viettää syntymäpäiviään sukuhaarani ainoa virallisessa parisuhteessa elävä miniä ja lastenlastensynnyttäjä.

Vuosia on yli kakskytäviis, joten Cervuz Naantaliin!

:wave: :wave: :wave: :wave: :wave: :wave: :wave:

*

Sitten eiliseen:

Meitä kaksi sosialistia käveli Snellmanin tapaamisesta eilen alas eduskuntatalon portaita kun neuvos meistä sanoi:

”Poiketaanpa tuossa Musiikkitalossa”.

”Mitäs tykkäät ulkomuodosta?”

”Minä en saata oivaltaa, miltä nämä lasi- ja teräslaatikot näyttävät 50 vuoden kuluttua, mutta tuon eduskuntatalon ymmärrän niin sisältä kuin ulkoakin, sadankin vuoden päästä!”

Sisällä vihreässä loorassa on helppo hengittää, mutta konserttitila ei näytä konserttitilalta.
Jäähalli se on, Kärpät vastaan Jokerit. New Jersey´ssa on samanlainen, NJ-Devilsin kotihalli.

Akkunasta näkyy se, mitä makasiineista on jäljellä: päivän ehdottomasti kaunein ja eniten balanssissa pysyvä silmänilo.

Ymmärtäisivät säilyttää, ehdottomasti.

Vertaan taloa ja Makasiinin jäännöstä Rovaniemen Korundiin.

5 – 100 häviää Musiikkitalo. Arkkitehtuurissa, konserttisalin ottavuudessa, jälkimaussa, akkuna-näkymissä.

Vierailumme lopuksi toveri tilaa konserttilipun 19:lle päivälle (ilmainen konsertti).

Sillä välin käyn kahviossa juopasemassa laitti-kokiksen, jonka kanssa vesi kielelle herahtaen aion vielä korvapuustin syöpäistä.
Kokis 1/3 litran lasipullossa 4 egeä (24 FIM), korvapuusti 4.50 € (27 FIM). Al together rapeat viiskytä.

Tehdasvalmisteiselta näyttävä pulla jää hyllyyn, kokis matkaa maaruun.

Keisarien aitiossa lukee:

Ur Bruk”.

*

Tänä aamuna kävin vertailemassa sosiaalisesti tärkeimmässä paikassani, Erottajan Ollilalla (F-Secure, Shell).

Kahvi ja korvapuusti 2,55, autonpesu 8.75, 3 puolentoista litran Jaffaa 4 €.

Päälle tuli vielä keskustelu Rovaniemen uudesta kaupunginjohtajasta.

Onneksi meillä on tämä Rovaniemi ja huoltiksen kahvio.

Kaupunginjohtajakin valitaan todennäköisemmin Erottajan Shellillä kuin Eduskuntatalon Musiikki-siivessä tai Finnairin Silver-loungessa (jossa häntä myös eilen valittiin).

Pääsimme nimestä sopuun huoltiksella.
Emme muualla.

Tulipa siinä Rollon temppelin verenkarvaisen ristin alle kirkkoherrakin valituksi.
Jos ehdokas vain pysyy elossa siihen asti, että Israelin-ystävät tyytyvät päätökseen.

Voi siinä muuan erämaavaellus ensin tosin tulla tehtäväksi. Muutamallekin Moosekselle.

Huomenta

*

Uusi sopulimediassa leviävä huhu kertoo, että Oulussa on eniten älyä maailmassa (ainakin, jos maailma on Suomi – ja miksi ei olisi).

Niin laitankin tähän oululaisia vieraitani varten linkin kysymyksellä:

Mitä tämä tarkoittaa?

http://www.hs.fi/fingerpori/

Muiden ei kannate linkkiä avata.

Sen sijaan tätä linkkiä ei kannata jättää avaamatta, millään tekosyyllä. Loistelias analyysi optimismipisteillä:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Anoppi+opettaa/a1305558956818

Hyvää lauantaipäivää, muistakaa pistää sähköt poikki iltauutisten alkaessa (Earth hour)!

Mainokset

Crusted snow

This changes, in March and April, into the ‘spring of crusted snow’ which follows Shrove Tuesday. There is an incredible amount of light in the air, whilst the nights are still dark and cold. It’s a time when love is also in the air! — a time for blossoming and fertilization.

Farssi farssin perään vie minulta luottamusta sekä itseeni että yhteisöömme, mutta yhteen luotan: historia.

Siellä ainakaan kuudentuhanen vuoden aikana (= kirjoitettu historia) ei mikään ole muuttunut:

”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.”
(Westfalenin rauha)

Jos lumisilla alueilla on välillä suvi ja sitten tulee riittävästi pakkasta, hanki jäätyy.
Pehmein ja kauneinkin peite muuttuu teräksiseksi ja kantavaksi.

Että sellaisia metaforia.

Tänään.

Esimerkki:

http://www.hs.fi/fingerpori/

*

Euroopan unioninen talousarvio ja Lapin Koheesio & EAKR & ESR & EAY & EAYY 2014-20 (http://www.rakennerahastot.fi/) on tänään mietinnässä toisella linjalla, sunnuntaina Alaruokasen talossa.

Kuntien, keskussairaaloiden ja alueiden asia on esillä ministerin kanssa Mannerheimintie kolmekymmenessä.

RVN/lnto klo 06 -18C, kirkasta, Hakaniemen tori klo 08 (ei oo Eromangoja!) -0C, pilvistä: jokunen hento lumihiutale satelee Kallion tulitikkutytttönen ruumiiden peitoksi.

Ja sunnuntaina Valtakatu 8:ssa.

Huomenta arktista puskurivoimaa muovaavan tarinan N:o 1830 vieraille

SoMe: ruotsalaisista 47% asuu yksin, suomalaisista 33%. Intialaisista 3%. Miettikäämme.

*

Suomessa on 336 kuntaa ja nippu erilaisia kuntayhtymiä.

Edunvalvontaa näille hoitaa mm Kuntaliitto, jonka päämaja on Toisella linjalla.

Kuntatalon alakerrassa on ollut paikka, jossa on aina saanut tietää, mitä kuntakentässä oikeasti on tapahtumassa.
Se on siellä ärräpäiden kanssa tai pehmeästi tarinoiden ollut klubiaskinkanteen piirrettävässä muodossa saatavilla.

Nyt joku saakelin moralisti on iskenyt: entisen tervanruskean nojatuoli-klubin tilalla on KL-Shop, josta saa pinssejä.
Mutta tieto?

Se, operatiivinen tieto tai strategisiin johtopäätöksiin tarvittava fakta- ja virtuaali-tieto, on kadonnut.

Voi juma, minkä teitte.

Jos Kuntaliitto kantaisi minulta henkilökohtaisa jäsenmaksua (niinkuin kirkko tekee), nyt eroaisin. En kirkosta vaan Kuntaliitosta.

Hyvästi edunvalvonta, tervetuloa vainoharhainen, luuloihin perustuva kyräily.

Kuumakunnat, Kuusamo, Pelkosenniemi ja Sibbo Vargar (Kommunalförbundet) eivät enää kohtaa.
Marjattaakaan ei enää näy.

*

Päivä päättyi Napapiirin -13C puolikuuhun.

Pelkkää hyvää sanottavaa

Pikkulauantai-saunan jälkeinen kuusitunteroinen on tututtu ja nokka käy kohden e-reseptinteko-oppia Sodankylään.

Aamun e- ja paperi-media lusittu ilman ainuttakaan kulmakarvojen nostoa.

Jaa, joku Pauliina näkyy Jennin korvanneen sillä aikaa kun Sauli on ollut Pohjois-Koreassa, mutta se kai ei ole paha? Tuossa iässä vaihtamalla vielä paranee.

Simo Repo on sen keskenkasvuisen, sanavalmiin rääväsuun sijasta aamuhartautta Radio Yle 1 pitämässä.

Hyällä mielellä ja huonolla Fingerporilla (HS) tämänkin torstain voin huoleti ryhtyä nautitsemaan.

Huomenta

*

Sodankylä -8C, koko matkalla ei pitkiä valoja tarvinnut. Sää on sellainen, jonka soisi pääsiäisenä toistuvan: pilvetön taivas, kirkas uusi hanki(kanto), tyyntä.

YLE:n aamuhartauden Simeon Repolainen puhui niin hyvin kuolemasta, että melkein teki mieli lähteä heti.

Jos hänen tekstistään poistaa muutampia metaforia ja paradigmoja, se sellaisenaan kelpaa Suomen lääkäriliiton tai ETENEn saattohoito- ja eutanasia-kannanoton perusteisiin.

Suosittelen, kaunista ja lämmintä.

Ja Sodankylässä ent sisäministerin kentälle kaipaamat läkkinapitkin mittasivat Nelostiellä Kitisen sillanpielessä Jeesiönjoen kohdalla: 0 promillea.

*

Onkos nyt sitten ”pelkkää hyvää”?

Pohjoinen ulottuvuus jäämässä ilman rahaa, arvelee Jaakonsaari.

Alueiden komitea lopetetaan, arvelee Carl Haglund.

Molemmat ovat demokraattisesti luottamustoimeensa äänestettyjä suomalaisia europarlamentaarikkoja.

Kuntauudistus nitisee ja natisee liitoksissaan, arvelee jo joku muukin kuin joukko siltarumpuja rakennelleita kissanpesijöitä.

SoTe-uudistus lienee vesittymisuhan kohteena, arvelee kymmentuhatpäinen joukko käytännön toimijoita lillukanvarsissa ja vähän korkeammallakin (mm Mäkelänkadun alkupään seitsemännessä kerroksessa).

Mutta eivät nämä tietenkään ole uutisia saatikka ”pelkästään hyviä”.

Huomenna niistä enemmän, kun olinpaikka on Kiasmaa vastapäätä ja sää varmasti huonompi, loska isompi.

*

Pitkään vierainani poikenneet ovat tietoisia, että jouluna vanhimmilla kolleillamme on tapana osaa isälle, nyt jo Papalle, Mitä Missä Milloin vuosikirja.

Itse ostin saman kirjan isälleni 1950-60-luvuilla.

Yksi joulun traditioista on ollut kirjan palkintokyselyyn vastaaminen. Kerran lysti jäi väliin, kun tuota kyselyä ei teoksen takasivulta löytynyt, mutta sitten se lukijoiden vahvasta vaatimuksesta palasi.

Tänään oli postissa iso kirjekuori Otavalta.

”Olette voittanut”.

Viime vuosina vastaukset tuohon kyselyyn on yhä useammin etsinyt työryhmä, josta itse olen jäänyt yhä sivummalle.

Viime joulunakin näin kävi.

Kortti lähti kuitenkin Papan nimellä ja nyt on sitten hankinnassa työryhmälle suurempi joukko Otavan kirjoja.

1951 tämä lysti alkoi, joten 60 vuotta siinä kului, ennenkuin onnisti.

Parempi tämä on kuin lotossa 7 oikein.

Miksi?

Siksi, että tästä (joukkue)voitosta uskaltaa kertoa ja siitä porukkaansa killata.

Hyvä me!

Uusia avauksia

Mietiskelin oman elämäni johtajia Suomessa.

Olen elänyt yhtä aikaa Ståhlbergin, Rytin, Mannerheimin, Paasikiven, Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistön kanssa.
(Svinhufvud ja Relander kuolivat ennen syntymääni)

Rytin aikaan kuoli paljon nuoria suomalaisia, mutta niin kuoli myös Ahon aikaan: molemmat hallitsijatkin olivat nuoria ja molemmat johtajina hyvin vaikeassa hetkessä.

Toisaalta, olin varmaankin jo aikuinen ja JFK:kin oli ammuttu, ennenkuin Mengele kuoli luonnollisen kuoleman.

*

Risto Rytin päiväkirja ja Sofi Oksasen (ei)jatko-osa Puhdistukselle ilmestyvät uutuuskirjoina, mutta vanhoina minulle, keskelle Kekkosentakapiru-Tuikan ja Toomas Hendrik Ilveksen luomaa menneisyyden ajankuvaa.

Tarkoitan ajankuvalla kirjoja, jotka ammentavat 1900-luvun menneisyydestä.
Ketun Kätilö kuuluu historiaan, Ylävaaran Hytti6 Neuvosto-Venäjään, joten nekin ovat kirjahyllyssä menneitä aikoja muistelemassa.

Menneet ajat juuri nyt ovat minulle ”Suuria odotuksia” eli eilen päättynyt loistelias Charles Dickensin tarina TV-1:ssa, ”prime time”, hellii vielä aivojeni estetiikka-tumakkeita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Dickens

Mietiskelen ja katselen viittä lastani plus kahta lastenlastani, jotka elävät 2000-luvun nykyisyydessä.

Eikö tämä lopu: suurten ikäluokkien synnintunnusteisen epookin joutsenlaulu.
Koskaan.

Minulle kelpaa se 6000 vuoden hahmotus, joka on Claudio Magrisin (s 1939)** Tonavassa ja se nuorekkuus, joka on Tuikan (s 1975) Hammastunturin paliskunnassa.

Mutta itse asiassa ja erityisesti näin keväällä, uuden lumen tultua eilen taas tekemään vanhasta selvää (uusi surmaa vanhan, sanotaan), annan tilaa mielessäni ja mielelläni sellaisille aloitteille, jotka katsovat vähintään 2020, mutta mielellään 2046 (= satavuotispäiväni).

Huomenta

**http://en.wikipedia.org/wiki/Claudio_Magris

*

Aamun tehtävä (kaksiosainen) yo-kirjoitusten reaalissa, jota ei esitetty:

http://en.wikipedia.org/wiki/Polonium

http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/tobacco-firms-kept-quiet-on–polonium-role-in-cigarettes-907194.html

*

Erään joukon kesken on viime viikkoina käyty varsin tasokasta (suljetuin ovin) keskustelua eutanasiasta.

Siihen keskusteluun tänään avoimin ovin liittyi hyvin korkealla arvostamani Hesarin kolumnisti:

http://www.hs.fi/kulttuuri/T%C3%A4rkeint%C3%A4+el%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4+on+tulla+haudatuksi+hyvin/a1305558711600

Saunailta

Hyvää yötä

Mika Waltarin asia

Tuossa alempana askaroin aika abstraktien ja pienimerkityksellistenkin arjen havaintojen kanssa (r.i.p. suorastaan tahtoo unohtua), mutta toisaalla maailmassa on kyse isoista jutuista.

Tällainen lähete tuli mieheltä, jonka presidenttimme kaukana idässä tapasi hänen kravaattinsa asentoa korjaamatta:

As we count down to another critical fundraising deadline for this campaign, it’s important to remember this:

We always knew this election would be about two competing economic plans — whether we get to build on our progress or see it taken away.

But we had no idea we’d also be up against a social agenda that would roll back decades of progress, particularly for women’s health.

That means the consequences of this election will be felt in more ways than we’d counted on

*

Kun Panu Rajala nauttii naisia ja tanssii haudoilla, kukaan ei värähdäkään.

Ei myöskään Valvira.

Mutta kun Ilkka Taipale tekee saman, kaikki muistavat, että se on sosialisti, kenties jopa stasilainen ja sai Lääkintöhallitukselta moitteet kirjoitettuaan, että potilas mielisairaalan avo-vastaanotolla ”on helvetin paskainen”.

Pitää asua Hämeenkyrössä, kertoa vaimonsa syöpäkuolemasta ja naida Suomen ääni, että saa kertoa Waltarin sairauskertomuksista ennenkuin 50 vuotta on kulunut Sinuhen Johanneksen kuolemasta.

Mutta sitähän ei Städärin (HS) nuori pääkirjoitustoimittaja voi tietää, ettei laki ole kaikille sama.

Erityisestikään Hesarille.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Vainajankin+potilastiedot+ovat+salaisia/a1305558570315

Pieni pyydetty tarkennus: Waltari itse kertoi aika monessa yhteydessä sairaudestaan ja tätä kautta lakia ei varmaankaan Hämeenkyrössä rikottu, jos tiedot Rajalan Waltari-kirjassa perustuvat näihin lähteisiin. Jos.

*

Juha Nummisen ja tunnetun nuorisopsykiatrin yhteistyö (Haavikko niminen mies) vältti myöskin Valviran seulan, vaikka onkin ehdoton pohjanoteeraus ja toi tekijälleen vielä enemmän rahaa kuin Prinsessa.

Kunniaa ja palkintoja tämä maailma antaa, mutta ei vastikkeetta.

*

20 plusssa-Celsiuksen kirsikankukinnasta on ihanaa tulla miinusasteiseen pönöttävään Suomeen, joka ei kestä edes sitä, että Uuden Seelannin Kyllönen (siis liikenneministeri) sanoo arktisesta persoonallisuudesta kristallinkirkkaan totuuden.

Juuri tätä me olemme: vihaamme naisia niinkuin Katainen Saariselällä, tapamme toisiamme kuin Rannanjärvi ja rähjäämme alkuperäiskansalle niinkuin lappalaiset Enontekiöllä, Monacon ruhtinaan tai Britney Spearsin katsoessa sallivasti.

Siinä ei mitään kansainvälisiä ILO 169-sopimuksia tarvita, me tiedämme mitä lappalaiset ovat ja mitä lappilaiset.

Maorit ja ”Piano” soivat haikesti kirjassa ja elokuvassa ”Once were Warriors” (Kerran sotureita)

Suosittelen Pianoa ja tarinaa Ounastunturin alkuperäiskansan Ketomellan kylän etnisestä hävittämisestä 1920-luvulla sekä Rajalalle, Taipaleelle että Nummiselle.

Kartanokulttuurin tuotteille ja tuottajille.

Huomenta

*

Tässä peukuttavassa ja kirjeenkirjoitustaitonsa kadottaneessa maailmassa aina välillä välkähtää aurinko.
Sain tänään kirjeen Kittilästä.
Siinä oli viesti lokakuulta 1999:

Keskisormi alas, etusormi ylös ja kyyneleet silmiin”. (kolumnini Lapin Kansassa anno dazumal).

Sitäkin suuremmalla syyllä siteeraan postikorttia, joka on lähetetty pojalta äidille 1919, siis 80 vuotta aikaisemmin:

Dear Mother, Good news today

(Einstein kertoi näin äidilleen, että yleinen suhteellisuusteoria oli tullut todistetuksi)

Noiden kahden välissä on äitini viesti minulle 1969:

Häntä pystyyn vaikka kipsattuna. Aurinko on olemassa”.

Kannatan lämpimästi kirjeiden ja korttien renesanssia.

Nollien taisto

Olipas mukava herättyä huomata, että kirsikka tämän kylän puistoissa on kukassa.
+18C, aurinkoista, tyyntä.

Demokratiassa on sellainen haitta, ettei vaaleja voi välttää.
Juuri kun valittu johtaja alkaa oppia asiansa, tulee toinen ja väittää häntä nollaksi.
Kansa saattaa väitteen uskoa.

Ranskassa on tällainen tilanne.

Belgiassa oli äskettäin kansa niin väärässä, etteivät sen valitsemat johtajat tohtineet alkaa hallita ennenkuin seuraavat vaalit alkoivat uhkaavasti lähetä.

Suomessa ei tilanne ole ollut juuri helpompi.
Nuoria ihmisiä on isompi joukko koolla ja päättää pitäisi, mutta ei: vaalit ovat syksyllä ja ei oikein uskaltaisi päättää.
Onneksi lopulta päätettiin: varakkuutensa tunnustavilta otetaan vähän, rahansa piilottavilta ei.
Mutta että viisi sairaalaa ja yksi tietojärjestelmä (= kuntauudistus)?
Ans kattoo.

Rovaniemen seurakunta on ollut ilman johtajaa jo tovin.
On esitetty arveluja, että tovi voi venyä pitkäksi, jopa vuosiksi.

Miksi?

Ei varmaankaan siksi, että Jumala loi ihmisen kuvakseen?

Huomenta

*

Lähden suorittamaan työpäivääni.
Sen mittaan pitäisi saada alueiden ja niiden asukkaiden kanta edustuksellisesti valmiiksi kahdess asiassa: EU:n yhteisessä maatalous- ja kalastuspolitiikassa.

Mielessä on kaksi asiaa.

1) Sääntö 22: ”Jos pelkäät kuollaksesi sodassa kuolevasi, olet täysijärkinen ja et näinmuodoin saa vapautusta sodasta vaikean pelkoneuroosin takia”
(HS/kulttuuri 25.3.)

2) Europarlamentaarikko Kallen (Carl Haglund, RKP, ALDE) mukaan tämän päivän ja viimeisten 7 vuoden työni on ollut turhaa, koska hän ei piittaa pätkääkään siitä, mitä mieltä alueiden ihmiset (siis Alueiden komitea eli maaseutu, maakunnat ja kaupungit) ovat siitä, mitä hänen parlamenttinsa säätää.

Kalle haluaa lakkauttaa myös työmarkkinajärjestöjä edustavan EU:n Talous- ja sosiaalikomitean, koska eihän työmarkkinajärjestöjä pidä kuunnella.

Sama ei koske Kallen mielestä 200 miljoonaa euroa vuodessa maksavaa parlamentin vaellusta Luxemburgin, Strassburgin ja Brysselin kolmiossa, jota ei tarvitse lakkauttaa, koska se on niin hölmöä, että 88% parlamentaarikoista haluaisi sen lopettaa. (Huvudstadsbladet 25.3.).
Stubb peesaa Haglundia.
Komissiota kumpikaan ei mainitse, koska kumpainenkin (?) tai ainakin jompi kumpi haluaa rehniksi Rehnin paikalle.

Mitähän Jutta mahtaa komission osalta suunnitella? Saariselkäkokousta?

Saariselkäsymppari on täällä Brysselissä saanut ”Poikienkokous”-lisänimen, joten Jutta voisi siis järjestää ”Metytötmöötin”.
Paikkakin voisi olla eri: suosittelen Äkäslompoloa (soma nimi!)

Petteri

Eilisaamuna tähän aikaan oli paljon valoisampaa ja kylmempää.
Kuka piru sammutti valot ja laittoi pihan lämpöpatterinn höökiä?

.

Kuluneella viikolla kovin moni eurooppalainen kaupunginjohtaja raportoi Juutinmaan kokouksessamme toiminta-rahansa menettäneen kylänsä tai kaupunkinsa uimahallin, teatterin, museon, päiväkodin ja jopa sairaalan sulkeneen ovensa.

Viidensadan suoraan kotikunnistaan kokoukseen hetkeksi matkanneen joukosta kuultuna asia pisti kipeästi sieluun.

En kehdannut kysyä, mitä noiden ranskalaisten, italialaisten, balkanilaisten tai englantilaisten kaupunkien jalkapallokentille on käynyt, mutta voihan se olla, ettei vielä mitenkään.

Nyt maailma säästää.
Se säästää siksi, että joku on vienyt siemenperunatkin.

En tässä käy arvailemaan tai tietämään, kuka ne vei, mutta toipuminen käy noille palvelujaan lopettaville kunnille aika pitkäksi ja kalliiksi.

.

Istuin lauantai-iltana Lapin ylioppilasteatterin (LYT) ensi-illassa Kansantalon näyttämöllä katsomassa nautiskellen tuon vapaan ja villin kansalaisyhdistyksen vielä täysillä tykittävää tuotantoa: Pan

Parisen kymmentä nuorta tarjoili vanhan viinin uudessa leilissä.

Eino Leinon runotkin oli kaivattu esiin muistuttamaan katsojaa äidin ja pojan suhteen ainutkertaisuudesta ja suomalaisenkin miehen aika tavallisesta unohtumisesta lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoon.

Tuote on nautinnollinen, parituntinen tykitys epätasa-arvosta ja syyllisyydestä, kesäaikaan siirtyvää kelloa mahassaan kantavaa krokodiiliä myöten.

Eikä viestikään ole mihinkään vanhentunut.

Tytöt haluavat olla viehkeitä lumoojattaria, pojat taas kapteeni Koukun nitistäjiä, ikaroksia auringonhehkun ja merenkuohun välissä.

Kun mietin ja muistelen tapaamiani taitavia ja huippuosaavia taiteentekijöitä, muistan heti kohta sata Peter Pania tai Heli-keijua, mutta aika harvoja aamupuuron ajallaan kadonneille pojille keittävää äitejä tai turvallisia, juurevia mettäkymppi-isiä.

Tarvitsemme komeljanttarijamme.

Teattereissa, museoissa, uimahalleissa ja urheilukentillä. Ei parlamenteissa.

Me, enemmistössä olevat isät, äidit, papat, ahkut, tosikot ja muut uskossaan vakaat jäykkäniskat ja meän pennut.

Kiitos, Lapin ylioppilasteatteri.

Kiitos, maan ja pohjoisen talouden sekä palvelut mallillaan pitäneet hyvinvointiyhteisöjen sisulla ahkeroivat päättäjät ja erityisesti lystin- ja veronmaksajat.
.

Tervetuloa pitkästä aikaa kotona käymään tänään, Petteri.

Äiti hoitelee pötyä pöytään, mie tästä Brysseliin päättämään:
Fortiter in re, suaviter in modo

Tiedän toki, että LYT:n kohtalo Kansantalolla on vaakalaudalla.
Mietiskelen, josko tuo latinankielinen (fortiter…) lause avautuu sillä taholla, joka veronsa vieropalkisiin maksaen luovan nuorison thilia-thalian palkeita valmistelullaan uhkaa?

Huomenta

*

Illasta totean, että Kalle ja Aleksi (Suomen toivot eu-komissaariksi Olli Rehnin jälkeen) ovat oman asiansa pilanneet. Kukahan olisi seuraava ”toivo”?

Cervuz

Laitan tähän pari lukua, että heräisitte ja pirteänä lähtisitte ulos, jossa on upea kevättalven sää (siis Lapissa, kuten Olli Rehnin haastattelu Saariselältä TV-1:n 11 uutisissa todistaa).

Kymmenessä vuodessa maailman kaupungit tarvitsevat 330 000 000 000 000 taalaa, jotta ne voisivat virittyä ”kööpenhaminalaiseen” kuntoon.

Se tarkoittaa, että joka aamu kaupunkilaiset heräsivät vähän parempaan kaupunkiin.

Sellaiseen, joka ei tuhoa koko biosfääriä.

Näitä kaupunkeja tehtaillaan nykyisin Singaporesta: siellä on kioski, joka myy valmiita kaupunkeja.

Niitä on jo rakenteilla eri puolilla maailmaa kymmeniä.

Kaupungeissa asuu nykyisin yli 80% ihmiskunnasta.

Kööpenhaminassa asuu heistä kovin pieni osa, mutta he siis heräävät joka aamu parampaan kaupunkiin.
Ainakin, jos uskomme kaupungin 75-vuotiasta pormestaria, joka kertoo pyöräilyn kaupungissa lisääntyneen viidessä vuodessa 50%, kävelyn 20%.

Kun erikseen kysyin, mites nää vanhukset, hän jätti vastaamatta.
Activ Ageing” on EU:n tämän vuoden teema.

*

Tulin illalla kotiin Beltiltä päin likempänä kl 23.

Lähden huomenna Manchea (Englannin kanaali, ransk. La Manche) kohden puolelta päivin (-1 tunti, jonka 7 miljardia ihmistä lahjoittaa voimattomina mammonalle ensi yönä, useat laillani hammasta purren).

Kun jollakulla ystävistä (”ystävistä” eli face-book-kavereista) on syntymäpäivä, tapaan naputella hänen sivulleen: Cervuz!

Eilen näin kävi mm Jose M Barroson (POR, PES) kanssa.

Paitsi että hän ei ole ”ystäväni”.
Tiedä häntä, onko edes fb-ihmisiä.
Saati sen sortin solialisti?

”tykkään”
”en tykkääkään”

Huomenta

*

Erottajan Ollilalla (Shell, F-Secure) kuulin viisauden:

Muiden miesten pitämät hautajaispuheet voi sietää vain siihen mittaan, johon jokainen kuulija uskoo pystyvänsä selviytymään puheessa kuvailluista sankariteoista; kaikki sen ylittävä herättää vain kateutta ja epäuskoa
(Perikles)

Kotiin ajellessa, Soile Isokosken laulaessa Radio Yle 1:ssä Solveigin laulua, tavailin mielessäni eilisen syntymäpäiväsankari Barossolle lausumaani runoa (niitäkin voisi taas alkaa APK:ssa kertailla?):

Mistä yhtäkkiä saa alkunsa tämä levottomuus?
ja hämmennys? (Kuinka vakavia ihmisten kasvot ovatkaan.)

Miksi kaikki kadut ja torit tyhjenevät nopeasti
ja jokainen rientää kotiinsa syvissä mietteissä?

Koska ilta on saapunut eivätkä barbaarit ole vielä tulleet.
Ja jotkut ovat palanneet rajalta
sanoet, ettei barbaareita ole enää.

Ja mitä meistä nyt tulee ilman barbaareja.
He olisivat olleet jonkinlainen ratkaisu.

(Konstantinos Kavafis)

Molemmat aamun mietteet ovat lähtöisin ”Omalla äänellä” kirjasta
(Toomas Hendrik Ilves, Viron presidentti)

Kun vain Sauli Niinistö (Suomen presidetti) oppisi vaimoltaan rakkauden runoihin.
Ja voisihan hän oppia vähän muutakin…

*

Eräässä suuressa pohjoisen yhteisössä on muhimassa kriisi.
Katsen kauhulla sen kypsymistä.

Pönöttäjien kylä

Seisoskelin torstai-iltana Kööpenhaminan Raatihuoneentorin varjoissa punaista nakkia pureskellen.

Katselin, kun sen kokouksen osallistujat, jossa itsekin olen, kipusivat arvokkaasti torin laidassa pönöttävän kellotornikkaan punatiilipalatsin portaita.

Miksen ollut mukana?

Siksi, että on kevät.

Keväisin olen masentunut ja masennus aiheuttaa ärtymystä.

Sitä ei johtavassa asemassa oleva poliitikko mielellään saisi kansainvälisissä yhteyksissä näyttää.

On kohteliaampaa olla vähän varjossa ja syödä punaisia nakkeja.

Mietin siinä – niinkuin myös unessa, joka minut juuri herätti – tätä ihmisen ja sen lapsen tapaa pönöttää.

Sitä tapaa on niin moni minua viisaampi ja kirjoittajana parempi 6000 vuoden mittaan miettinyt, että en taida tuohon mitään uusia elementtejä tuoda.

Poimin tähän kuitenkin nyt pahinmmat ja tuoreimmat havaintoni.

Kun Jose M. Barroso eilen puhui kokouksellemme 15 minuuttia sanomatta mitään, tämä pönötyskammo alkoi.
Kun sitten katsoin meän omia kiviniemejä, soineja, risikkoja ja urpilaisia TV-kanavalla, kammo kärjistyi.

Nauttiessani Toomas Hendrik Ilveksen kirjaa ”Omalla äänellä” unilukemiseksi, tunne syveni: on siinä ukko täynnä itseään ja erinomaisuuttaan, jovain.

Ja kun sitten näin unen, jossa Helena Ranta tuli moittimaan minua huonosta ja loukkaavasta käsittelystään täällä Arktisessa puskurikapsiteetissa, koko pilvilinna solidaarisesta ja empaattisesta ihmiskunnasta suorastaan romahti.

(Helena Ranta on oikeushammaslääkäri, joka on selvitellyt Balkanin sotarikoksia ja sen jälkeen alkanut ties kenen pyynnöstä pönöttää television tietoiskuissa).

No, kuten jo totesin, Veikko Huovinen ja Eino Leino ovat tämän teeman aika lailla paremmin käsitelleet kuin minä nyt, mutta halusinpahan vaan ilmoittautua joukkoon.

Sekä pönöttäjänä että sen kriittisenä tarkastelijana,

”Voi poikani, kunpa tietäisit, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan” sanoi muuan hurripäällikkö kertoman mukaan 1600-luvulla perilliselleen.

En toki usko, että tuo ilmiselvästi pönötystautinen äijä tätä lausetta olisi sanonut (ei ainakaan suomeksi saati latinaksi), mutta totta se on siitä huolimatta.

Kotona vielä oleva kolli menee tänään viimeiseen kevään ylioppilaskirjoitusten kokeistaan.

Hän ei yleensä lue APK:a, mutta evääksi matematiikan visaisten probleemoiden pariin tohdin lähettää hänelle tämän viestin:

”Poikani, kunpa tietäisit…tai – no ei mitään. Onhan eväät mukana?”

Huomenta

*

Pitkästä aikaa medisiinapläjäys, joka tosin menee tavat lukijan hilseen yli.
Fysiikan uusimmista sovelluksista päähämme on kuitenkin kyse.
Tällaisia alkaa kohta olla jokaisella tulevista sadasta suomalaisesta palveluntarjoajasta (palveluja tulevat ostamaan ERVA-piirit, 5 kpl):

Repetitive transcranial magnetic stimulation in combination with citalopram in young patients with first-episode major depressive disorder: A double-blind, randomized, sham-controlled trial; Huang ML, Luo BY, Hu JB, Wang SS, Zhou WH, Wei N, Hu SH, Xu Y; Australian and New Zealand Journal of Psychiatry 46 (3), 257-64 (Mar 2012)

Tags:
o citalopram
o Depression

Read/Add Comments | Email This | Print This | PubMed

Objectives: To evaluate the effectiveness of repetitive transcranial magnetic stimulation (rTMS) started with citalopram in first-episode young major depressive patients. Methods: In a 2-week double-blind study with a 2-week extended antidepressant phase, 60 first-episode young major depressive patients were randomly assigned to citalopram in combination with 2 weeks of either active or sham rTMS treatment. During the following 2 weeks, the patients continued only the citalopram treatment. The 17-item Hamilton depression rating scale (HAMD-17) and Montgomery-Asberg depression rating scale (MADRS) were used to assess the severity of depression. Moreover, the Wisconsin Card Sorting Test (WCST), Trail-Making Test (TMT), and Stroop Color-Word Test (SCWT) were used to assess executive function. Results: (1) There was a significantly greater number of early improvers (a reduction of HAMD-17 score ≥20% within the first 2 weeks) observed in the active rTMS group compared to the sham group (57% vs. 29%, χ(2)=4.667, p=0.031). (2) There was no significant difference observed in responder rates (46% vs. 36%, χ(2)=0.295, p=0.586) or in remission rates (39% vs. 29%, χ(2)=0.319, p=0.572) between the two groups at 4 weeks. (3) There was a significant difference seen in both HAMD-17 and MADRS scores between the two groups at 2 and 4 weeks. The active rTMS group showed a significantly faster score reduction compared to the sham group at 2 weeks (HAMD-17, t=13.444, p=0.001; MADRS, t=30.123, p=0.000), which was maintained at 4 weeks on both scales (HAMD-17, t=46.915, p=0.000; MADRS, t=39.996, p=0.000). (4) The patients did not deteriorate in executive performance, and even improved in categories on WCST and completed TMT faster in the active group. Conclusions: rTMS accelerated the rapidity of the antidepressant response in first-episode young depressive patients. Our results call for future rTMS studies with larger sample sizes, high intensity of stimuli, and longer duration to draw more definitive conclusions.

Myös Turusen Lauri Marttiinin vanhalla puukkotehtaalla pohtii tällaisen hankkimista.
Ja minun.

Apinan raivo eli pitkien kalsareiden salaisuus

Hyvin surullisena katson romahtanutta maisemaa ikkunastani.

+12C, ympärillä sisältä valaistuja lasilaatikkoja ja kalseaa, toimimatonta kaupunki- ja sisustus-designia.

Kaikki tärkeimmät kadut on revitty auki kaukolämpötöiden takia.
Meri ja sen vedet on valjastettu kulmikkailla betoniviivoilla.

Jätkäsaari tai Ruoholanti? Minä en usko, että ihmiset haluavat asua näissä betoni-teräs-lasi-lähiöissä ja -hotelleissa, joista kauniin keskustan huomaa kaukana siintävästä raatihuoneen tai kirkon tornista.

Ei aikaakaan, kun saan kiinni ajatuksesta:

Ranskassa laitettiin apina eläintarhassa piirtämään.

Kun sille annettiin mahdollisuus piirtää mitä tahansa, se piirsi oman häkkinsä kaltereita.

Pohjolan disainia, asemakaava-arkkitehtuuria, sisustusta, B & O – televisioita tai -radioita ja ihmisen omaksumisen mitat hurjasti ylittävää palveluverkostoa.

Jos luovuutta ja ”keskustan osayleiskaavaa” edistetään julistamalla, mutta samaan aikaan monestakaan asiasta ei saa puhua, tuloksena on se, että ihmiset keskittyvät miettimään, miten ajatuksia kielletyistä aiheista voisi levittää.

Suomessa, EU:ssa ja YK:ssa keskitytään peukuttamaan eikä oikein montaa sellaista ole, joka katsoisi 33 000 jalan tai stratosfäärin yläpuolen satelliitti-mittakaavassa, mitä on tapahtumassa. Tai on ennestään olemassa, ennenkuin alkaa tapahtua. Kiinan muurihan siellä on ja dalai lama.

Yksi tässä kuitenkin on – Pohjolassa, Euroopassa ja YK:ssa.
Sanomisen vapaus, sittenkin.
Jos emme itse niitä kaltereita ala apinan raivolla piirtämään.

Onneksi ne kaltereiden piirtäjät ainakin vielä ovat maassamme, maanosassamne ja länsimaissa oppositiossa kissoja pesemässä.

Apinan raivolla.

Kun päivä vähän valkenee, kerron vähän lisää.

Huomenta

*

Sekä tämänpäiväinen olinpaikkani Kööpenhamina että laajemmin (suppeammin) nykyihminen tarvitsevat hoitoa.

rTMS on nyt muotiin tulossa oleva hoito.

Laitteet maksavat maltaita, valmistajat nuolevat huuliaan ja potilaat maksavat.

Into on kauhean iso, mutta laantuu sitten aikanaan.

Kertoilen asiasta joskus lisää.

*

Meillä on kotona kolli, josta olen aiemminkin jotain maininnut.
Olen kasvatusotteeltani hivenen sarkaistinen.

Eihän tollainen tiedä, jos ei häntä yrityksen ja erehdyksen keinolla ohjaa?

Nyt tuo kirjoittaa eli on abi.
Yksi aine jäljellä (huomenna).
Ehkä kohta on jäbällä ”lunta katolla”.

Kollin äiti, meän ICE, huomautti äsken kalsareitani puhtaana palauttaessaan: ”Poika on koko talven käyttänyt pitkiä kalsareita, sinä taas et ole sellaisia avioliittomme aikana edes hankkinut”.

Että se siitä sitten, ironia-kasvatuksesta.

*

5. Alueiden ja kaupunkien ”Summit”, jonka takia Köpiksessä olen, pohtii Euroopan kaupunkien asiaa. 80% eurooppalaisista kun asuu kaupungeissa. Heistä muuten pitkälti yli kolmannes asuu YKSIN!

Kokouksen yhteydessä on näyttely: ”beautiful, green, smart and inclusive cities”. Siis neljä esittelytelttaa, ständiä.

Helsinki on mukana ja se on sijoitettu kauniiden kaupunkien ständille.

Helsinkiläinen, juurensa vanhasta Sallasta saanut Hilla Rudanko esittelee ylpeänä Helsingin kaupunkisuunnittelun tuoreimpia kukkasia: Jätkäsaarta ja Kalasatamaa.

Kalasatamassa, Kulosaaren sillan pielessä (olen lapsena usein mennyt sen yli, kun se oli yksikaistainen puusilta), on jo aloitettu rakentaa nippua pilvenpiirtäjiä, jotka ovat niinkuin kärjelleen nostettuja L-kirjaimia (”lippa-taloja”).

Katson ja kuuntelen kauhunsekaisella aatoksella tuota sallalaista nuorta ihmistä ja hänen intoaan pilvenpiirtäjien kanssa.

Mutta sitten päätän, että koska en pidä Pariisin La Defénce-kaupunginosasta, en saata pitää Gröhnin Mikan pilvenpiirtäjistä Rovaniemelläkään.

Olen itse asunut varhaisimman lapsuuteni ”Puupiirissä”.

Se oli kouvolalainen puutalo, joka on tehty täsmälleen samoilla piirustuksilla kuin Rovaniemen Kansankadulla oleva puutalo, jossa on psykiatrien vastaanotto nykyisin.

Eihän minulla ole mitään edellytyksiä tähän?

Näytän sallalaislähtöiselle videon älykännystäni: 15 minuuttia helikopterissa Manhattanin yllä.

Hän on asunut puoli vuotta NYC:ssa ja kauhistelee uutta WTC-rakennusta (1776 feet: USA itsenäistyi v 1776).
Siitä mie taas puolestani tykkään.

Päätän kirjoittaa joskus Tintin tarinan Salpausselänkatu 26:en Puupiiristä ja sen kertalämmitteisestä saunarakennuksesta piharatamoineen (muutaman vuoden takainen bloggaus siitä jo tässä APK:ssa löytyykin).

Samalla lupaan itselleni, etten mene koskaan Kalasataman pilvenpiirtäjiin.

Jään asumaan keskelle Rovaniemeä, rauhalliselle paikalle, Mylläri-nimiselle tilalle, jolle emme ole hakeneet asemakaavamuutosta tontiksi, koska rakastamme perinteitä.

Tilalle 1969 rakennettuun ja oman uimarannan läheisyydessä olevaan tiilitaloomme jään.

Huomisillaksi kotiin sinne.

Hyvää yötä