Tyhjenevä kuu

Olin saanut farmurilta tyhjän kirjan jossa luki Avoin kirja. Nyt
aloin kirjoittaa siihen matkamuistoja.

….Se mies riiteli ja vihasi äitinsä kanssa. Se rakasti tytärtään
ja leikki sen nukella. Nukke oli kalju.

….Se oli niiden yhteinen leikkikalu, nimetön olento.

….Onko isä koskaan ottanut ruokaa äitinsä eli farmurin lau-
taselta? En muista. Alan pitää kirjaa pienistä asioista.

….Minulla on tyhjä kirja valmiina. Kuka sen antoi. Farmuri.
Hän sanoo minua pieneksi runotytöksi. On sen niminen kirja.

(s 234, pisteet ovat minun lisäämiäni: halusin säkeisiin alkuperäisen visuaalisen rytmin)

Kuu täynnä?

Käveltiin sunnuntaisin, kun oltiin kihloissa.
Taidettiin olla pari.
Minulla istuva takki ja pitkä häme pönäkkä
niinkuin silloin pidettiin,
hänellä viikset ja korkeat kaulukset ja keppi.
Hoikat oltiin ja suorat,
vanhat ihmiset hymyilivät, kun mentiin ohi.

Olis se saanut, olis saanut olla kuka tahansa,
olis saanut nukkua ja kolata ja laulaa,
vaikka juoda siinä, olisin katsellut vaan,
kun ei olis täytynyt käydä näin.
Minä en opi olemaan yksin.
Minäkin olen jo vanha.
(s 30)

Ja katso: kaks silmua käteni ovat,
nämä nyrkit, vihasta, pelosta kovat –
suru kypsyy niissä ja odottaa.
Ja kun aika on tullut, ne pehmenevät,
ne aukeavat. Kevät puhkeaa.
Ja ne pitkät ovat ja säteilevät
ja nöyrät ja hiljaiset kuin maa.

(s 53)

Opetus kuun täyttyessä

Lapsukainen, älä kurkota ruusua keväällä,
voit poimia ruusun kesälläkin.

Varhaiskeväällä on poimittava orvokkeja.
Muista: kesällä ei ole orvokkeja.

(s 220, 244)

Pyyhkikää vanha sydämistänne.
Siveltinämme ovat kadut.
Torit palettimme.

* * *

Ystäväni, olen päivän pohjoisessa, toisen etelässä, kolmannen matkaan.
Siksi.

Kuvitelkaa runo.

Tähän:
–
–
–

Kultaisten nenälasien seikkailu

De rider finirai pria dell´aurora

(lakkaat nauramasta ennen aamun koittoa)

(s 503)

* *

* *

Myrsky, joka alkoi illalla.
Jatkuu

**

**

”Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa”

* * *

On juurella hirsipuun
tään ajan marttyyrit
He seisovat, vaiti suun´
kädet sidottu on kahleisiin

…

”Se on täytetty” kaikuu taas
Yli ihmiskunnan tään.
On Getsemanen kautta
he saaneet määränpään

…

Te marttyyrit uuden ajan,
miten ylväs on teidän tie!
Sivu tuskan ja kärsimysrajan
se perille kerran vie!

(ote laajemmasta: 18.10. 1946, ak)

(Arktinen puskurikapasitoija on syntynyt 19.10. 1946)

Olemisen raami

En ole koskaan maalannut tauluani,

valmiiksi olen saanut vain kehykset

(C-H W)

*
*
*

Joka puolella silmiä
vartioi minua,
joka puolella korvia
vartioi sanojani,
elän ehdonalaisessa
vapaudessa.

(P.H.)

Hakee

Sinä etsit vuosikaudet avainta

Mutta ovi oli koko ajan auki!

(s 272)

* * *

Miten niin auki?

–Kanava-lehden 1/2010 pääkirjoitus.

–Arto Nyberg-keskusteluohjelman Aalto-yliopiston rehtori (192 alkuperäistutkimusta molekyylibiologiasta).

-Jorma Ollilan ja kaksi porrasta häntä alempana olevan huippuaivon vuositulojen ero (600-kertainen).

-Ollilan väite HS:ssa: ”Ovat ahneita maailmalla, mutta siitä huolimatta Suomen on oltava protestanttisella tasa-arvoetiikallaan primus inter pares huippuyliopistojen innovaatio-toimijana…”.

Aamun runo – olkoonkin että Intian Bangaloresta – on totta.
Maailma muuttuu sieltä tai Intian koillisesta, Himalajan juurelta.

Seuratkaa oven avoimuutta ja googlettakaa Arunachal Pradesh.
Sotahulluimpien on syytä osavaltion kartta printata ja hankkia eirvärisiä nupineuloja valmiiksi. Sytytyslanka savuaa jo.

Kryptisiä härkäviikkoja, rakkaat vieraat, 3 viikkoa laskiaiseen (paaston alkuun). Sen kunniaksi lääketehdas on vetänyt pois markkinoilta silbutramiinin eli Reductilinne voitte palauttaa apteekkiin ja jatkaa ”keinon” etsimistä (vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa – ei kiinnosta, sorry!)

;>/

Katselin 10.2. 2010 vihkiäisiään viettävän Rovaniemen Postiautovarikon – tuleva Korundi – esitettä ja mietiskelin, mitähän siitä mahtaa suuri Venäjän ja venäläisten projeti-friikki ystävä Hemmo K sanoa?

Siinä kun on Hemmon lempimaisema kantena.

Kylmää lupaa tuo esite, komiasti sittenkin!

Kiitos, hra Väyrynen, Ilkka & al: hienoa jälkeä oletten tehneet!

Pyhitä lepo & Eeron historia, osa I

Työ! Et raasta etkä riistä,
kipinää et muiden kiistä,
mutta rakkaudella tehden
käännät ajankirjan lehden
_ _ _

Se on maailmanpalo, hyvät herrat! Se talo,
joka palaa, on mennyt jo menneisyys.
Se on synteimme vuoksi, kun hallinnut siinä
ei rakkaus, ei henki, vaan hengettömyys.

(EL/LO)

* * *

Tuitti Ukkola on ärähtänyt (mm Lapin Kansa 24.1.), joten tiivistän sanomansa:

Netin kansa on lyhyttä väärää
kita korviin on, litteä pää

Tulen ääressä kyykkivi illoin
ja särkeä kärventää

(omistettu niille, joille tämä ei passaa: ei työn, ei rauhan, ei levon pyhitys)

* * *

Eeron kahvion perustivat viirinkankaalaiset (kts J Tervo, Rovaniemi-sarja, mm Sukuni tarina), Rauta-Keron urheiluhenkiset ja Eero-nimiset osaavat ja tuloskuntoiset myyntimiehet Ovaska ja Kettunen, joista toinen sittemmin asui (asuu?) Suomen korkeimmassa talossa.

Vaimoilleen, vähintään Ovaskalle, ne kioskin perustivat, ajan ja energian muuntamiseksi toiminnaksi, palveluiksi, kulttuuriksi ja lisäarvoksi.

Kirsti Alasuutari (Kaukonen, Lapin ent pääkaupunki) sen sitten osti ja myi Pekalle, joka sen nyt jättää. Pekka on T-ketjun kasvattama kauppias-perheen vesa.

Mutta enää ei ole ilmeisestikään urheiluhenkistä yrittäjä-henkeä Rovaniemellä, vaikka trade-mark ja meemi olisivat valmiina ja asiakaskuntakin on ollut nuorentumassa.

Se, että niin RAY kuin Veikkauskin kaventavat yrittäjän (diilerin) leipää on ollut tuttua jo aikapäiviä (diilerin sektori kapenee kapenemistaan) ja siinä kumpainenkin peli-palvelutuottaja toimii säälittä ja empatiatta. Hyi niitä!

Arvaukseni on, että eläköityvällä Rovaniemellä ostovoimaa Eero-tyyppisen kulttuurin jatkamiseen olisi vaikka kuinka paljon, ei merkitse mitään, kun kansa on oppinut ”tänne-heti-kaikki-ilmaiseksi”-elämäänsä, jossa omaa satsausta ei enää tarvita.

Ei ainakaan palveluissa, joissa kohteet ovat eläviä ja osaavia ajattelijoita eikä vanhenevia tai puolustuskyvyttömiä perinnöksi aikomillaan rahoilla sijoitustaan ja peruspalvelujaan ostavia ”kuntoutuskotilaisia vaatijoita”, joiden läheiset jo aikapäiviä ovat muuttaneet ”maan korkeimpiin kerrostaloihin”.

Jatkan Eeron historiaa, jos tietoa minulle asti kantautuu, wait and see!

Ruotsin aika – ja Suomen

Hyvät vieraat ja väärtit

Näillä sivuilla on nyttemmin erään keski-ikäisen, matemaatikkosuvusta polveutuvan besserwisserin vinkistä, alettu viljellä runoja.

Yksikään runo ei ole arktisen puskurikapasitoijan kynästä, mutta en niitä muutoinkaan erityisesti signeerauta vaan laitan ne kutkuttamaan teidän ”konehuonettanne” (ihmisessä on konehuone-, komentosilta– ja muovautuvuuden määrää ja laatua määrittävää niiden välistä ”puheputki”- toimintoa, mutta sisiliskossa ei: sisilisko voi hyljätä häntänsä pahassa paikassa – ei ihminen).

Runot eivät ole komentosillan koiravahtilaisille esillä vaan konehuoneen koksinlappaajille.

Olkaatten niin hyvät, tässä tammiviikonlopun tarjous;

Now you´re telling me
You´re not nostalgic
Then give me another world for it
You who are so good with words
And keeping things vague
Because I need some of that vagueness now
It´s all come back too clearly
Yes I loved you dearly
And if you´re offering me diamonds and rust
I´ve already paid

J. B.

* * *

Hugo, Carducci ja Fröding sekä lukemattomat muut suuret säetaiturit ovat olleet tavallisessa mielessä epämusikaalisia. Mutta että rytmitaito on sukua musiikille ja että se voi ikään kuin korvata musiikin, sen lienee jokainen lyriikalle vastaanottoinen lukija huomannut. Sisartaiteet lyriikka ja musiikki tulevat tässä niin lähelle toisiaan, että rajat himmenevät, käyvät epämääräisiksi. (vihje: Viron kansallislaulu)

* * *

Viikonlopun erityinen huudahdus lopuksi:

”Ja on kuin joku niistä voimaa tois,
mi kerran myrskysäähän nukkui pois.
Ja on kuin miljoonista muru vaan,
ei suotta oisi suuri surukaan.”

(IER)

Laivat kulkevat vaivalloisesti

Mikään ei sido minua mihinkään,
haluan viittäkymmentä asiaa yhtä aikaa.
Kiihkeästi kuin minua ahdistaisi lihan nälkä
tai en tiedä mikä lienee –
Määrätietoisesti kohti epämääräistä…
Nukun levottomasti ja nukun levottomassa unessa
kuin se joka nukkuu levottomasti, horteessa.

Minulta on suljettu kaikki abstraktit ja tarpeelliset ovet.
Verhot on vedetty yli kaikkien olettamusten
jotka saattaisin nähdä kadulta.
Löytämälläni sivukadulla ei ole minulle annettua kadunnumeroa.

Heräsin samaan elämään kuin se johon nukahdin.
Unessa näkemäni armeijatkin kärsivät tappion.
Uneni tuntuivat perättömilmtä jo unta nähdessäni.
Jopa se elämä jota janosin kyllästyttää minua – jopa sekin…

(FP …. PS)

(red beef is saving our planet, TIME 25.1. 2010)

* * *

Tahtoisin käyttää
sanoja kuin
maalari sivellintä

Maalaisin kuvia
joissa
naiivius ja
ironia näkyisivät

Kevyt ja
painava olisivat
läsnä

(TT)

Kuinka sairaat hoidetaan?

Missä suoni sykki vielä,
hengen rahtu havaittiin,
siellä viivyttihin,siellä
hoideltiin ja autettiin.

Kaikki saivat huojennusta,
vihamies ja omainen,
täss´ei tehty erotusta,
veli oli jokainen.

(JR)

* * *

Kun on eksynyt kyllin kauas,
uskoo löytäneensä kotiin.

(NR)