Juhlien aika?

Eri puolilla kuulee vielä juhlittavan.

Kevään tulo on etuajassa, vappu kuukautta ennen vappua, vaalitulos poikii arveluja tulevan hallituksen lyhennetystä iästä (siis vain kuntavaalien tuloksenjulistukseen asti), kevään lapset täyttävät vuotensa…

Onnea voittajille, onnea varhennetun kevään nauttijoille (meillä toki on vielä hankikanto ja hiihtokeli), onnea Janna-miniälle (+21v), onnea 2/5-Ukolle (trio decennades), onnea Pyrrhoksille.

Tuomioja valittaa blogissaan EU-parlamentaarikkojen joutuneen ikävään välikäteen kun joutuivat sitoutumaan Berliinin julistukseen valmistelun tapahduttua heiltä pimennossa. Samaan aikaan Alexander Stubb lesottaa Bluewings-julkaisussa (lentävä matkustaja löytää lehden Finnairin bussin istuintaskusta) jo aikapäiviä tehdyssä kolumnissaan vaihtoehtoisella tekstillään tuohon Berliinin julistukseen.
Eikö MEPpien ja UM:ön välillä kulje tietoa?

Alueiden komitea Roomassa hyväksyi 23.3. oman Rooman sopimuksen julistuksensa, jota valmisteltiin kolme ja puolisataisella aluepoliitikkojoukolla puolentoista kuukauden ajan erittäin avoimesti. Jopa oma kantani (ilmastoasiat, alueiden ongelmat erityisesti pohjoisessa) ulottui julistuksen tekstiin. On ilmeisen palkitsevaa olla komitean ja EU:n pohjoisin luottamushenkilö?

Paikallinen PoroMoro on jo pitkään käynyt ristiretkeään yhtä toimitusjohtajaa ja hänen hallitustaan vastaan. Lehden linja on tullut selväksi, joten voisikohan se siirtyä seuraavaan asiaan? Jos toimittajilla on liian pienet palkat, ei sitä pitäisi korostaa käyttämällä omaa lehteä omana yleisönosastonaan?

Sama lehti iloitsee, kun muutama lappilainen rekkakuski menettää työnsä ja sen myötä kotipaikka verotuloja, kun Gutzetin miesten tavarankuljetus siirtyy VR-Gargolle, s.o. valtionyhtiön kaiken nielevään kitaan menee sekin raha.

Samalla menee yksi peruste pitää maantietä kunnossa rekkojen ajaa. Ja muiden itä-lappilaisten, jotka lupauksistaan huolimatta eivät vieläkään malta käydä ”kirkolla” halvalla junalla: he – ja toimittajat itse – ajelevat kannattavilla km-korvauksilla omilla autoillaan.

Ihmeen hyvä palveluihin tulla taas

Matkoilla tietenkin hiukan rähjääntyy.

Nyt tehdyllä matkalla onnistuminen oli myötä.

Sebastian Sass avustajanani sain Itävallan, Saksan ja Ranskan vakuuttuneeksi siitä, että Sarajevon laukauksiin ei enää maailmalla ole varaa. Taas kerran uskallan suosittaa myötämielistä suhtautumista EU:iin. Sen missio on sekä taloudellisesti että hengenpitimiksi henkisemminkin aika lailla tärkeä ja toimiva.

Kotiin tullessa pohdinnassa on, mitä kaikkea häviää, jos välillä jättää vahtimatta.

Tällä keraa kävi niin, että hotelliin, josta aamulla lähti, ei ollutkaan jäänyt mitään, vaikka jätetty oli.

Iso määrä erittäin tärkeitä asiakirjoja ja paljon muuta tarpeellista tilpehööriä oli hävinnyt hotellisiivoojan toimesta majoitusliikkeen roskalavalle, joka oli ehditty tyhjentämään Kyläsaareen poltettavaksi.

Siinä meni paljon korvaamatonta, mutta henki jäi.

TV:ssa näkyi Lapin Puikula-Paavo kertomassa kuinka hän on Niinistöä suositumpi. Näin sopii ollakin. Jos kumpikin vietäisiin Luxembourgiin Jaguaria ajamaan, ei kovin moni lopulta olisi kovin tyytymätön (Vallantäyteinen ukkomies ja vallaton leskimies ovat aika samankaltaisia todellisuudessa, koettakaa vaikka).
Päättäjinä tarvitaan sellaisia, jotka tekevät, mutta ei sellaisia, jotka lupaavat tekevänsä eivätkä sitten tee. Totta kai kummallekin pitää antaa Fiat Punton avaimet, mutta vain pariksi illaksi.

Ne, jotka tekevät, minkä lupaavat, voivat ilman Fiatin avaimiakin toimia.

Yksi vinkki: seuratkaa Paavoa ja sitä, mitä hän saa aikaan. Uskon ja tiedän, että aika paljon. Mutta muistakaa, ettei Puikula-Paavo ole ainoa etunimensä kantaja.

Illan päätteeksi pidimme palaveria rovaniemeläisen menestyvän yrittäjän kanssa (vaikka ei oltukaan Rovaniemellä). Hän opetti minulle sen, miten Lapissa tullaan toimeen. Toki sen ennekin tiesin, omasta kokemuksesta, mutta oli hyvä saada käsitykselle vahvistus toiselta ihmiseltä: pitää jaksaa maksaa veroja ja kirjoittaa laskuja.

Ja sitten toivoa että laulu on tuttu: ”Ainahan on maksettava, eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu”.

Idols-majaan hyökätään kohta

Iltapäivälehdissä luki että mieskööri hyökkäsi Idols-sankareiden majaan.

Koska Idols-sankarit nyt tuntuvat – vallatonta vallanhimoista leskimies Niinistöä lukuunottamatta, joka istui A-Studiossa – olevan Punaista viivaa katsomassa sikakalliissa ja tökerösti johdetussa ooppera buffassa tai matkoilla, ymmärrän miesköörin raivon.

Jos Suomen eduskunta on tällaista (median välittämän tiedon mukaan), olin kyllä väärässä vaalissa ehdokkaana. Ja ymmärrän niitä yli 30%:a, jotka eivät vaivautuneet uurnille.

Yksi nalle kainalossa ja tyyny toisessa pohtii, josko saisi ison pallin alleen, toinen tietää blogissaan Meri-Kukan asuvan Nummelassa ja kolmas pohtii Jaakonsaaren legimiteettiä televiisionissa.

Mistähän me saisimme kunniallisen näköisen 200-päisen joukon, jonka voisi pistää graniittiportaiden yläpäähän, sinne pylväiden väliin, ettei tämä TV-1:n kehittämä mielikuva-satu enää jatkuisi (Itse valtiaat)?

Samaan aikaan yritän itse vakavasti Brysselissä pohtia Turkin, Kroatian ja Makedonian suhdetta korruptioon, sananvapauteen ja vähemmistöoikeuksiin. Vaikka EU:n kammareissa turvajärjestelytkin rakennetaan kymmenien miljoonien lahjusten säestyksellä. Ja suomalaisinkin yrittäjävoimin. Ja Suomen kärkihanke, viestintäkumisaapas, rakentaa verkkoa satojen miljoonien kavallussyytteissä kärvääntyvän teutoonifirman kanssa.

Kun olen reilun parikymmentä vuotta tehnyt politiikkaa vakavalla mielellä ja yli 35 vuotta auttanut lääkärinä ihmisiä tiukalla etiikalla, minua tuo median välittämä kuva etoo.

Vaihdetaanko media? Heh!

Jos vielä virheät (pianovihre tahallinen) lähtevät hallituksiin seitsemättä ydinmyllyä rakentamaan, on ympyrä sulkeutunut.

Iltasatu:
Olen löytänyt uuden ystävän. Hänen isänsä on venäjänjuutalainen, äitinsä islamilainen somali ja hän pitää samanlaisista kirjoista kuin minä (Albert Cohen, Peter Nadas). Hän on sekä islam- että juutalais-seurakuntien jäsen.
Hän kertoo minulle, että Suomi on kuin tuhannen ja yhden yön tarinat.
Sen pituinen se.

Takaisin arkeen

Melkoinen nippu potilastapaamisia, päivystys ja 3 kokousta peräjälkeen = paluu arkeen ennen pääsiäistä on aika raju, kun sairaalakin meinasi kärähtää.

Onneksi on keski-ikäisiä, kokeneita, nopeita ja järkeviä hoitajia: kymmeniä uhreja ja siis valtava katastrofi vältettiin, mutta mitä sanoi pomo: ”Onhan se ihan hyvä”.

Onneksi pomon pomot, strategit, killasivat ammattinsa osaavia senkin edestä. Muurolan katastrofi jäi uhaksi, iso kiitos henkilökunnalle!

Kokouksissa ei oikein päästy puusta pitkään: ihmiset ovat arkoja, jos heillä ei satu olemaan karismaa. Isoja asioita kierretään kuin kissa kuumaa puuroa eikä puheenjohtajistokaan oikein tohdi.

Huomenissa käy matkani jälleen Brysseliin, jossa yritän maanmainion eksperttini (Sebastian Sass) kanssa nousta Italian ja Saksan konservatiiveja vastaan eurooppalaisissa rajat ylittävissä tasa-arvoasioissa. Kyse on I Maailmasodan aloittaneista laukauksista ja niiden seurausten neutraloinnista – vihdoinkin. Sarajevo.
Toivottavasti onnistumme.

Vaalitulokselle löytyi taas uusia selityksiä: jos olet vaaleissa ilman tunnuksia, vain itsenäsi, voit nostaa isosti meteliä puoluettasi vastaan. Jos sen sijaan olet niinkuin jääkarhunpentu Knut Berliinissä, saat helposti yli 60 000 ääntä ja uskallat jättää valtakirjasi tarkastettavaksi. Asiasta ei niin väliä, kun karisma onnistutaan rakennetaan.

Oikein vaikutusvaltainen EU-poliitikko-leskimies uskaltaa tulla pois Luxembourgista ja Jaguarin ratista, mutta vallaton ukkomies ei oikein tohdi edes Saab 96:sta hylätä.

Säitä pitelee, joten laittakaapa sukset bulevardimaasturin katolle ja nokka kohti Lappia. On ainakin turvallista, kun päivystävä lääkäri on näinkin hyvä. Ei tulessa pala, vedessä huku.
Kolm on miehellä pahoa! (Kanteletar)

Paaston aikaa

Vielä rapea viikko paastosta laskeudutaan pääsiäiseen, johon lupeissa on hyvä hankikanto. Toivotan kaikki tervetulleeksi sitä ihastelemaan!

Hankikanto (the season of crusted snow) edellyttää yöpakkasia (viime yönä -8C) ja aurinkoista iltapäivää. Tuolloin hanki pehmetessään kuivuu ja painuu tiiviimmäksi muuttuen yöpakkasessa teräshangeksi.

Kylmä ja valo yhdessä kuormittavat aika kovasti miesten serotoniinijärjestelmää, lisäävät miehen rakastumis-alttiutta (ns sea-blossom-reaktio), joka taas tietää iltapäivälehdistölle menekkinä. Serotoniini-softa voi tosin myös kaatua, jolloin ottaa ohraleipä. Toivottavasti näin ei käy.

Torstaina 29.3. Brysselissä otan esiin 25.3. TV-1-dokumentin asiaa (hieno kuvaus serbialueen maaseudun elämästä). Toivottavasti Italian ja Saksan konservatiivit eivät kovin pistä vastaan. He tuntuvat käyttävän Hollantia käsikassaranaan. Sieltä tulevat aika jyrkät korjaus- ja muutosesitykset lausuntoehdotukseeni, joka koskee EU:n jo käynnissä olevaa laajenemisprosessia Balkanilla. Kertoilen kun asia on ulkoasianvaliokunnassa käsitelty.

Maltetaan vielä 11 päivää, sitten on pashan, mämmin ja savustetun lampaankoiven tai -paistin vuoro.

Herrat Mieto ja Taberman ovat nyt erittäin vahvasti moitelistoillani (TV:n keskusteluohjelma iltamyöhään 25.3.).

He puhuivat sellaista potaskaa omista kyvyistään hallita suomalaisten masennusta ja ahdistusta että hirvittää: näitäkö sinne eduskuntaan tarvitaan nostamaan suomalaisten arktista tuskaa, itsemurhalukuja ja masennuksen aiheuttamia työkyvyttömyys-prosentteja.

Mietaa tuntuu olevan sitä mieltä, että 400 000 suomalaista syö turhaan masennuslääkkeitä ja Taberman hoitaisi parisuhteen aamupusuilla kuntoon.

Kaikenlaista hörhöilyä se narsismi media-persoonilla teettääkin.

Tulisivat joskus psykiatrin vastaanottomatkoille katsomaan, mistä masennuksessa, ADHD:ssa, paniikkihäiriössä tai pakko-oireisessa häiriössä oikein onkaan todellisessa elämässä kyse. Skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai kehitysvammaisuudesta puhumattakaan.

Hyi hitto, menkööt itseensä, narrit!

Borgia Finlandaise

Kuuntelin Roomassa italialaisia tarinoita Suomesta.

Roomassa borgiat ja macciavellit tunnetaan ja osataan, Suomessa ollaan sitten osaamattomia, ei osata salaseuroja pitää salassa.

Seuraan mielenkiinnolla metropolialueiden median myyntilukuja: jos vaikka uudet talot menevät vanhojen ohi, kun ne valitsivat uuden eduskunnan? :>/

Roomassa sataa rankasti, joten vaalitappion tuottamaa itkua ei huomaa. ;>/

Leuka, Myllykangas ja Rooman rappio

Kauppa- ja teollisuusministeriòn kansliapààllikkò Leuka Virtanen on laittanyt sairaanhoitoa oortninkiin, joka Roomasta katsoen vaikuttaa aika varomattomalta.

Samaan aikaan toisaalla yhteiskuntatieteilijà Myllykangas (Kuopiosta, joten vastuu kuulijalla) syyttàà sairaanhoitoa sairuksien hoidosta ja saa vankkaa kannatusta kuntatalouden huolehtijoilta.

Kumpainenkin saa aikaan haluamansa: hoitoa ei kohta anneta niihin sairauksiin joita sairastetaan ja parannetaan ja rahaa voidaan siirtàà vaikkapa EU-tukien kuntaosuuksiin. Kuulostaa Rooman valtakunna rappion alulta – se johtui lyijy-pikareista. Lyijyà sairaanhoiton rattaisiin?

Kekomàki-niminen ministeriòmies on Kauppalehdessà pistànyt vastaan onnistuneesti ja koko homma tulee hyvin ihmisen arvioitavaksi.

Jos Suomessa, jossa lienee maailman tehokkain sairaalalaitos (tutkittu juttu) aletaan nyt uskoa teollisuus- ja yhteiskuntatiedepomoja ja maistereita sairaanhoidossa, meno pelottaa valmiiksi.

Ei hyvàt hyssykàt nàin pitànyt hallitusohjelmaa lobata: Fortumin satraapeille kymmenià miljoonia optioita ja rahat pois lonkka/ohitus-leikkauksista ja orastavasta tehokkaasta psykiatrisesta hoidosta.

Roomasta katsoen tuntuu siltà, ettà meininki on hanurista, toivottavasti julkisuuspeli on vàhintààn tasan kun pari viikkoa kuluu, muutoin ottaa sairailla (niillà, joita vielà voi parantaa) ohraleipà. Berlusconi ei ole enàà vallassa Italiassa, miksi sellaisia olisi Suomessa katsottava protestoimatta?

Roomassa on edelleen kylmà, Po-joen laaksossa kohta jààtàà ja alpeilla on lunta vaikka Lappiin jakaa.

EU:n alueiden komitea totesi rauhan olevan iso ja vaalittava asia edelleen, 50 vuoden EU-historian jatkeellekin taattavaksi. Olin puolesta, niinkuin kaikki muutkin 600 osallistujaa.

Huomenna kotiin, at last but not at least!

Kaikki tiet vievät Roomasta

1953 elokuva Loma Roomassa sai ensi-iltansa. Grecory Peck sai Vespansa kyytiin Audrey Hepburnin. Anita Ekberg joku vuosi myöhemmin kylpi Fontana di Trevi-nimisessä suihkulähteessä upeassa elokuvassa La dolce vita.

Samassa hässäkässä Roomassa perustettiin Toisen Maailmansodan raunioille EU:n edeltäjä EEC (1957). Merkkipäivää poikkesin EU:n Alueiden komitean kanssa Tiberin rannalla juhlimassa.

Mikään ei ole Roomassa 50 vuoteen muuttunut. Ei edes katujen päällyste. Ehkä italialaisten ystävällisyys on vähentynyt hintojen nousun myötä.

Ikuinen kaupunki oli aikonaan paikka, jonne kaikki tiet vievät. Nyt se tuntuu jämähtäneen menneisyyteensä ja kääntyneen omaan napaansa. Töykeitä, 14,5 miljoonaan vuosittaiseen turistiinsa tympäytyneitä roomalaisia on liikaa.

Seuraus voi olla, että kaikki tiet kohta vievät pois Roomasta.

Lapin ja Suomen kannattaa ottaa oppia Rooman virheistä. Omaa erinomaisuutaan, vailla päivitettyjä ponnisteluja korostava maa, maakunta tai kaupunki ei tulevaisuuttaan kohtaa onnistuen. Sen Rooma tällä kertaa opetti.

Matkailu avartaa?

Pulinat pois, kansa puhui

Vajaa 500 lappilaista on puolestani kiitoksen väärtejä.
Ensi vuoden lokakuussa tavataan uurnilla: kuntavaalit.

Selittämällä ei selvitä vaan tekemällä.

Kiitos!

Ahtisaari ja Venäjä

EU:n Alueiden komitealla on tulevalla viikolla juhlakokous Roomassa.

Rooman sopimuksen solmimisesta on 50 vuotta: siinä sovittiin EU:n keskeisistä, vieläkin voimassa olevista ylevistä, mutta aika paljon jo toteutuneistakin periaatteista.

Komitea hyväksynee kokouksessaan Rooman julistuksen, johon – toimestani – saatiin viime hetkellä mukaan pohjoisen ja ilmaston asiat (olen ulkoasiainvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsenenä lobannut tätä Suomen valtuuskunnan tuella lujasti).

Rauha on EU:n mielestäni keskeisin peruste.

Martti Ahtisaari on nyt joutunut Putinin hallinnon hampaisiin – jotenkin tulee Max Jakobson ja YK:n pääsihteerin valinta mieleen.
Venäjä tahtoo nimetä Ahtisaaren työlle jatkajan, joka sinetöisi Ahtisaaren koostaman Kosovo-sopimuksen hiukan heikennettynä ja ohennettuna, mutta pääsisällöltään Ahtisaaren neuvottelemassa muodossa.

Samaan aikaa toisaalla, Balkanin-Turkin-kysymyksessä, on tapahtumassa isoja asioita suomalaiselta julkisuudelta piilossa (siis ei media-seksikästä tai suomalaisen median laiskuutta?).

PKK (kurdien vapautusliike) on pistämässä Turkin hallintoa koville. Väkivallanteot ovat lisääntyneet, terrorismi on vahventumassa, Turkin tie EU:iin saa lisää syviä kuoppia, jotka estävät osaltaan rauhallisen diplomatian ja esim Alueiden komitean tapaisten prosessien etenemistä.

Suomessa asia voi tulla esiin kurdien lisääntyvänä levottomuutena.

Omassa työssäni Makedonian (Aleksanteri Suuri ja tuhansien vuosien takainen maailman hegemonia painolastinaan/vahvuutenaan), Kroatian ja Turkin jäsenyysprosessin lillukanvarsiasiat etenevät vääjäämättä vaikkakin hitaasti.

Jos Ranskan presidentinvaalien jälkeen laajenemisprosessi etenee (konservatiivi-mies Sarkozy on tässä mielessä huonompi vaihtoehto kuin demari-nainen Royal), se tapahtuu perustuslakisopimuksen statuksen heikentämisellä ja sen hyväksymisen kautta ja kas: se on siinä. Kroatia on ennen vuosikymmenen vaihdetta EU:n 28. jäsen. Makedonia seurannee pian perässä ja Serbiakin voi sitten ottaa ”lusikan kauniiseen käteen” hoitamalla Karadziksen & Co Haagiin.

Ranskan presidentinvaalit ovat yllättäen Rooman kokouksessa esillä. Alueiden komitean ranskalainen presidentti Delebarre aikoo nimittäin tuoda sosialistien presidenttiehdokkaan kokoukseen – hän on Ranskassa merkittävä aluejohtaja, joten legimiteettiä olisi. Mutta ranskalaiset konservatiivit ovat – vähän aiheestakin – raivoissaan. Alueiden komitea ei ole tarkoitettu (vahvankaan) jäsenmaan päämies-vaalin taistelutantereeksi.

Palaan Balkanin asiaan myöhemmin ja keskityn muutoinkin pohtimaan EU:n ympäristö- ja Pohjoinen ulottuvuus-asioita seuraavilla viikoilla.

Erittäin viehättävä EU-tiedon lähde on Petteri Tuohimaan Eurologi, www,he.fi/blogit. Käykää vilkaisemassa.