Eräs USA:n presidentti menetti kunniansa ja virkansa, mutta muistetaan laatuisasta elämäntyöstään ja laaduttomasta elämä(n)kerrasta.
Ongelma oli pyrkiminen ja siihen liittyvä tietojen vuotaminen ja vuodattaminen asiassa, jossa monen ihmisen sielu oli rikki ja sitä koetettiin parsia.
Tuon Watergate 1.0 jälkeen on monta gatea avattu ja suljettu.
Suomellakin omansa, Vastaamogate 1.0 (Watergate 2.0).
Sitä ei säätele sama etos kuin USA:ssa, Amerikan suomalaisimmassa demokratiassa, Goldwater-rule.
Kun muuan vuotaja, vuodattaja, hakkeri ja tiedonpaljastaja vietti Equadorin suurlähetystössä kuukauden toisensa jälkeen, oli syy klassinen:
Kahden maailman vanhimman ammatin solmu.
Nyt Suomessa esillä olevassa asiassa pitää itseään kunnioittavan, yli 50 vuotta ammatissani (shrink, poliitikko) ahkeroineen ihmiseni vastata se, mitä jokaisen ministeriön, yliopistosairaalan, th-viranomaisen ja skribentinkin pitäisi osata sanoa:
”Me emme tiedä – me todellakaan emme tiedä”
Mutta että, niinkuin nuorena nukkunut Aleksis Stenval (Kivi) sen kirjoittaa:
Elettiinpä ennenkin, vaikk´ojan takan oltiin, ojapuita poltettiin ja ojast´ oltta juotiin