WEB 3.0, ystävä 1.0

Elämäni varrella olen opettanut, että yksi olisi hyvä olla. Ystävä.

Ei vaimo, ei sukulainen, ei liikekumppani vaan ystävä.

Sellainen tuottaa 70 000€ vuodessa henkistä pääomaa, hän ehkäisee kolmea tavallisinta tautia (demenssi-, sydän- ja syöpä-taudit).

Kun sellaista nyt ei enää minulla ole, on kuitenkin mahdollisuutena WEB 3.0, jota tarkastelee lehdessä Miltonin asiantuntija, mutta itsekin olen vähän ollut. (Suomen Kuvalehti 29/2021, sivut 32-45).

Eräs kaukainen ystävä kirjoitti asiasta kirjan: ”He eivät tiedä, mitä tekevät” (Jussi Valtonen, 2014).

Siitä hän pokkasi kirjallisuuden Finlandiapalkinnon.

Katsoin elokuvan, jossa Victor Hugon tytär menetti kaiken, mutta eli perheessään vanhimmaksi: Adèlen tarina.

Rakkauden menettäminen lisää elinpäiviä?

Mielenkiintoista Truffautin tarinassa oli se runsas ystävien määrä, joka päähenkilöä ympäröi. Vossikkakuski, vuokraemäntä, mitä kaikkia.

Pidän kannastani kiinni. Yksi ystävä, joka kuoltuaan jää tarinaksi minuun. Ei virtuaalikypärä, niinkuin Jussi Valtosen kirjassa tai Miltonin maailmassa.

Ikäiseni ihminen ähkii yksin saunan lauteilla kuivassa löylyssä kunnes vaimo tulee pesemään selän.

Yksikään elämän varren kolmesta ystävästäni ei nimittäin koskaan ole pessyt selkääni.

Eikä sitä tee Epic Games, jonka emoyhtiö ei kykene edes miljardeilla toimivaa Apotti-sairauskertomusohjelmaa Suomeen pystyttämään.

Tiesittekö, että EPIC-yhtiön pääjohtaja on maailman yksinäisin nainen. Adèle de Jour

Vaihdoin Finlandiapalkitun kanssa pari sanaa verkossa hiljan. Muistutin häntä, että kirjassa (2014) laulukaskaiden joukkoesiintyminen oli yksi juoste. Se ilmaantuu USA:n itärannikolle 17 vuoden välein.

Kirjan tarina on siis 7 tai 24 vuotta etuajassa. Tai 10 vuotta myöhässä.

Ready Player One

Kylväkää valkoapiloita

Olen pian 75-vuotisen elämäni aikana ollut monessa.

Niissä ollessani olen saanut oppia kaikilta rälsseiltä, monenlaisilta tapaamiltani vallan, hengen ja käden mestareilta.

Tärkeä koululuokkani on vallan valtijoiden lisäksi ollut kultttuuri kuten vaikkapa kirjallisuus, musiikki, elokuvat, näytelmät ja kuvataide (Caravaggiosta Kalevi Ahoon, Veksi Salmesta Anni Ylävaaraan).

Kymmenien vuosien toiminta ihmisten valitsemana päättäjänä kymmenissä eri asemissa on ryydittänyt joskus aika mutkittelevaa ja kivistäkin polkuani ”tässä ihmisen maailmassa”, jota nykykäsityksen mukaan eniten on rikkomassa itse ihminen.

Tästä tosin on useita eri tulokulmia ja versioita: ”Kuka, miten, miksi…”. Gretoista roslingeihin.

Olen elämässäni ollut pitkin matkaa lisäksi lähellä mediaa, jonka kanssa on ollut hyvä miettiä, miten on, ”jos siltä näyttää”.

Kaikkein tärkein oivallukseni ja ymmärrykseni kasvattaja ovat kuitenkin olleet ne kymmenet tuhannet kärsivät ihmiset, joita olen tavannut kymmenillä työhuoneillani satoja tuhansia kertoja 1960-luvun lopulta alkaen.

Ilman tuon alussa mainitsemiani osaajajoukkojien antamaa taustatietoa ja -kokemusta en kuitenkaan olisi kyennyt saattamaan kliinistä lääkärin työtäni omassa entrooppisessa mielessäni vähitellen lisääntyvään  järjestykseen, negentropiaan.

Entropia = luonnon tavoittelema epäjärjestys 

Negentropia = voiman avulla aikaansaatava ja ylläpidettävä järjestys

Paljon asiassa on ollut apua lääkäreiden ammatissa voimassa olevasta kollegiaalisuudesta. Kokeneempi ja/tai osaavampi on opastanut ja usein opastaessaan itsekin oppinut. Tällainen verkko ei ole erikoisala- kunta-, maakunta-, valtakunta- tai maanosakohtainen vaan ihmiskunnan kokoinen erityisverkko. Sinuhe egyptiläisestä Kos-saaren Hippokrateeseen, Kittilän 1950-80-luvun kunnanlääkäri Pekka Peltosesta Wehrmachtin II maailmansodan aikaiseen salaneuvos Sauerbruchiin.

Tärkeimpiä opetuksia ammatissani taitaa olla virheistä, omista ja vähän muidenkin erheistä, oppiminen.

En nosta esiin enempiä nimiä, koska tämä ei ole ihmistä vaan ihmisyyttä käsittelevä mietintä.

Maassamme on hyvä ”herra/rouva/muusukupuoli-onni” eli koko historiallisen olemisemme ja sittemmin itsenäisyytemme ajan ihmisten Suomen ruoreissa ja kansi/konemiesten ja -naisten joukossa on ollut väen antamalla hyväksyttävyyden mandaatilla toimivia laatuisia ihmisiä.

Muuan vuosia oikeuslaitoksessa (HO) leipätyössä ollut mietti asiaa hiljattain moniselitteisen käsitteistön avulla.

Toisaalta hän kertoi, että useilla meistä, jopa Alajärven Pärruutilla, on hänen laillaan joukko ”lähettämättömiä kirjeitä”, joissa kerrotaan, miten asiat oikeasti voisivat tai niiden tulisi voida olla.

”Jälkiviisauden makeutta”.

Kun neuvoa sitten kysyttiin, hän opasti meitä kylvämään puutarhoihimme valkoapiloita.

Niistä pörriäiset näet pitävät ja niiden sukujen elinvoima lisääntyy.

Elämänkierto elinpiirissämme tällä planeetallamme näin ehkä säilyy ja edistyy.

Psykiatrista lääketiedettä

Ihmisen kirjoitetun historian aikana on monta asiaa, jotka eivät ole muuttuneet juuri lainkaan.

Yksi näistä asioista on psykiatria eli oppi ihmisen ”sielun/mielen vakavista sairauksista ja poikkeamista”.

Keskeisimpiä asioita lääketieteellisen psykiatrian verkostossa on ”emme todellakaan tiedä”-toteamus. Sama, joka ainakin vielä joku aika sitten luonnehti suhdettamme merkittävään osaan tartuntatauteja (”Spotta ej på golvet”).

Harhat, masennus, ahdistus, unen puute, pakko-oireisuus, henkinen taantuminen.

Kun keskeisimmät vaivat, joita tuhansien vuosien aikana ei ole onnistuttu ratkomaan, eivät parane, on niistä vastaava hoito-, tutkimus- ja tiedeyhteisö löytänyt muuta hoidettavaa.

Tämä päivitys ei käsittele tuota aluetta, joskin siellä(kin) käsite (auto)immunologia on aika merkittävässä asemassa.

Maailma on muuttamassa psykiatrian luonnehdintoja uusien tautiluokitusten muodossa (DSM5, ICD-11).

Tämä muutos ei tuo uutta siihen, että epävakaa hermoston toimintatapa ja mieliala, harhaisuus (sekä aisti- että vainoharhat) ja kestämätön henkinen kipu edelleen jäävät kiduttamaan osan meistä elämää. Kerrallaan 1/4 – 1/5 ihmiskunnasta on tällaisten joko keskeisten tai kehittyneiden uusien ongelmien ja asioiden kanssa tarvitsemassa/hakemassa ja/tai saamassa apua.

Joukkoon on hyvä lukea myös henkinen taantuminen, joka lisääntyy myös ihmisen keskimääräisen eliniän nopeasti pidentyessä.

*

Turhaanko apua haetaan tai sen saamiseen luotetaan.

Helppo, mutta todellisuutta muistuttava vastaus on kyllä.

Kannattaa muistaa, että viime ja tällä vuosisadalla myös muilla lääketieteen aloilla on painiskeltu vaikkapa polvi-, selkä- tai hartiaseudun kipujen, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan tai tulehtuneen umpilisäkkeen hoitamisen ongelmien ratkaisuja etsittäessä.

Prognoosi

Olen nähnyt Elben, Moselin ja Reinin tulvat. Ne olivat katastrofeja.

Vltvavan ja Isarin tulvat eivät ole olleet kovin paljon vähemmän katastrofaalisia, ei Veikselinkään.

Luen EU:n komission tuoretta, monituhatsivuista ilmasto-ohjelmaa.

Media keskittyy sitä esitellessään pohtimaan liikenteen, erityisesti henkilöautojen osuutta ja sen, mutta myös muun verkon leikkaamista (meri, rata, ilma).

Joku kysyy, mitä tehdään sementille ja betonille, jotka vastaavat 4/5:sta ilmaston kuormituksesta.

Prognoosini on, että Suomen eduskuntavaaleissa 2023 nykyinen hallituskoalitio kohtaa tiensä pään ja uusi rakennetaan betoniin ja sementoidaan Kansallisen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan.

2024 tasavallan presidentin vaaleissa SDP:n johdon Antti Lindtmanille ”luovuttanut” Marin voittaa täpärästi Rehnin.

Kymi-, Kokemäki-, Oulu-, Vuoksi- tai Kemijoki eivät tulvi, koska ne on valjastettu ja niiden väliin on rakennettu tuulivoimaloita.

Ennustan, että viimeisten elinvuosieni tai -vuosikymmenieni aikana eletään epävarmuudessa siitä, koska aurinkopulssi (EMP) yllättää ja tekee merkittävän osan liki 8 000 000 000 jäsenen ihmiskunnan tarvitsemaa energian- ja tiedonsiirtoa aika pitkäksi aikaa lähes mahdottomaksi.

15.7. 2021 Suomen YLEn Teema-kanava näyttää ”Pitsinnyplääjä”-elokuvan (1977, O. Claude Goretta, P Isabelle Huppert). *****

En voi välttää tässä yhteydessä muistamasta kirjaa ”Hyväntahtoiset”, jonka päähenkilönä on Maximillian Aue, saksalais-ranskalaisen kulttuurin kasvattama juristi, joka kirjan alussa lopettelee pitsitehtaansa toimintaa 1990-luvulla (Jonathan Littell, 2006). Kirjaa ostettiin Euroopassa miljoonia kertoja, Suomessa sitä myytiin (ALE-myynti mukaanluettuna) alle tuhannesosan tuosta.

Mutta eihän kaikkea kannata verrata.

Pitsiäkään.

Ei ehkä myöskään mRNA-virus sars-CoV-2 alatyyppejä delta ja lambda?

https://www.duodecimlehti.fi/duo15971

Loman jälkeen

Liekö ollut elämän viimeinen loma?

Merkkejä sellaisesta on ilmassa.

Loman merkittävimmät hetket koin Mäntän Gösta-museossa, jossa tytöltä on punainen pallo (Tellus) päässyt karkuun.

Kaikki lapset ja lastenlapset toki tuli ”silmästä silmään” luetuksi.

Yksi tosin on vielä ilmojen teillä, mutta Tori-Kebab kutsuu häntäkin 17. heinäkuuta, kirkastus-sunnuntain aattona.

Suomen linnan Hyvän omantunnon linnakkeessa, jossa 15 vuotta täyttävä tyttö saa pallon kiinni (Sofien maailma), läikähti myös mielessäni. Ei ehkä kovin lämpöisen sulosti.

Tällä kertaa kotiin palaaminen ei ollut iso nautinto, koska kuuset, joista olen ollut tarkka, on parturoitu palstaltani lopullisesti.

Myöskään se, mitä Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä vakioystävieni parissa näen, koen ja luen, ei paranna mielialaa.

Kaikki vastustaa, elämän merkit, saha yksin puoltaa (mm Aimo Ajo).

Tästä ei ole lupaavaa lähteä kohden seuraavia vuodenaikoja (Harvest time, Brilliant Autumn Colours, Black Snow, Christmas Period of Polar Night, The Frosty Winter, The Crusted Snow, Departure of the Ice, The Midnight Sun), see http://www.anttiliikkanen.net

”The People on Eight Season”

Hilla, mustikka, puolukka.

Viisi viisautta

Maanosassamme on viisi asiaa.

  1. kapakoissa istuminen
  2. luonnon kulkukelpoiseksi kesyttäminen
  3. oman historian kyllästyminen
  4. järjen ja ilmestyksen liitto
  5. tieto omasta perikadosta

Tietenkin lista on lainattu. Ei minusta ole tuollaisten listojen laatijaksi.

Grand Hotel Europe

Ainakin antiikin Kreikan tarustoissa.

Ilja Leonard Pfeijffer, Gummerrus 2021, 597s

Wickedness, Malice & Spite – IRA

Jokainen tietää seitsemän kuolemansyntiä.

Jokainen myös tietää, mitä tapahtui Jerusalemin linnanpihalla:

”Me tahdomme hänen verensä päällemme”.

Parhaat meistä ovat lukeneet Kafkan Oikeusjutun (Der Prozess) ja samoilla on pitkässä muistissa (RNA) myös Camus´n Putoaminen & Sivullinen.

Mutta siitä huolimatta me emme osaa erottaa pahinta kuolemansyntiä – ilkeys – kun sellainen osuu kohdalle.

Spite.

Joko peilissä tai niin, että erottamaan kykenemätön on target (kohde) tai victim (uhri).

Niidenkin kahden erottaminen on Covid-19- tai sars-CoV-2-Delta-aikana aika vaikeata.

Minä en kadehdi pääjohtajia enkä Yliasiamiestä – ketään niistä.

Pikemminkin ymmärrän heitä, kun he räntäsateessa ja pohjatuulen myräkässä jonottavat Mariankadun puolelta kättelemään presidenttiparia, ketä he sitten kulloinkin ovatkaan.

Tiedän, olen ollut.

Ilkeä, putoava, sivullinen ja oikeusjutun yksi ratas.

En pääjohtaja.

Tunnen yhden hyvän pääjohtajan. Hänen nimensä oli Erkki Kivalo. Hän olisi voinut olla myös Arkkiatri, mutta aina on löytynyt sopivampi. Ei ainakaan mitatusti parempi.

Niin, ne seitsemän: Juhani, Aapo…ei, nyt menee väärin:

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo

Superbia, invidia, ira, tristitia, avaritia, gula, luxuria.

Dante Alighieri: Jumalainen Näytelmä – La Divia Commedia

Linja-autossa matka katkeaa

Suomen kielessä on aika lailla jekkuja.

Keskustelin näistä eräässä radio-ohjelmassa viime vuosikymmenellä Veksi Salmen kanssa (Seija Wallius Herraseurassa).

Hän kiitti näitä jekkuja runoilijana ja iskelmäsanoittajana.

Yksi jekku on otsikon matkan katkeaminen.

Ihmisten välisessä todellisuudessa on jekkujen lisäksi mittaamaton määrä kaksois-merkityksiä, -sidoksia (double bind).

Mies ilmoittaa menevänsä ottamaan kavereiden kanssa yhden kaljan.

Puoliso kivahtaa: ”Mene vaan!”

Kumpikin tietää, mitä todellisuus tulee seuraavien tuntien aikana olemaan.

Blogeja kirjoittaessani käytän paljon kaksoissidoksia.

Se tekee tekstin joskus aika oudoksi ainakin jos sitä kääntää google-translaattorilla.

Sellaiset kirjoittajat kuin Jukka Kullervon poika Kemppinen ja Mustapartainen mies, usein myös Jukka Ukkola, osaavat tällaisen rivien väliin kirjoittelun mestarillisesti.

Ei käy kateeksi: respektiä heille.

”Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää”

Juhannusta: lämmintä, kuivaa ja selvistä päin!

Shoppailu – Shopping

Arvoisat vieraani, kiitos eilisestä. Teitä poikkesi puskuria kapasitoimassa enemmän kuin blogin julkaisu-jaksolla (helmikuusta 2007 alkaen) koskaan.

*

Ihminen on melkoinen valikoija.

Muista eläinlajeista en tiedä, mutta ainakin koira etsii usein pitkän aikaa paikkaa, mihin kakkisi.

Voi olla, että valikointi – shopping – on ihmistä nostanut luomakunnan kärki-tuholaiseksi ”minun tarpeeni ensin”-taktiikalla, mutta yhtä lailla se kutkuttaa jotain ihmisen dopamiinihumalan keskusalueen tarvetta.

Dopamiinihumalan ihminen kokee pelatessaan, lisääntyessään ja juopuessaan.

Useat psykoterapeutit ovatkin muistuttaneet, että kunnon dopamiinipaasto vastaa joskus (usein?) pitkää psykoterapiaa tai elimistölle raskasta psyykenlääkekuuria.

Shoppailu on elämäni aikana lisääntynyt paljon. Ennen elämääni uskoisin, että ainakin antiikin Roomassa ja Kreikassa, ehkä myös Egyptissä, tapa oli ylhäisön ja filosofien joukossa suosittua.

1920-luvun Berliini lienee shoppailun mekka, joka kaatui viimeistään 10. toukokuuta 1933 kun kaupungin Bebel-aukiolla poltettiin kirjoja.

Siitä en usko ihmiskunnan – ainakaan kapitalismin tai sosialismin palvojien – vieläkään toipuneen.

Asia kuin asia tehdään kielletyksi paremmin tietävien tai enemmän muskelia omistavien toimesta.

Niin, se shoppailu.

Psykiatrian erikoisalalla lääketieteessä se ainakin on joskus aika rumaa.

Mutta myös muilla ihmisen ja lääkärin kohtaamisalueilla vähintäinkin yksityinen palveluntarjonta tekee terveys-alamisen ”greedy-stingy”- taipumuksella julman hyvää tulosta.

Erityisesti, kun shoppailun jäljet paikataan – ainakin psykiatriassa – maksutta (mutta ei ilmaiseksi) julkisen palvelujärjestelmän ykkösasiana. Tuore esimerkki on kymmentuhat-määräisenä, kymmenien miljoonien eurojen hintaisena, vielä setvimättä.

Miten shoppailusta voisi päästä irti. Muutoin kuin polttamalla eri tavoin ajattelevien oppaita.

Jokaiselle oma Lada, Pyrkivä ja mummon ryytimaa viljeltäväksi. Muita puutarhoja tai ladoja ei sallita.

Menisiköhän sitä ostamaan juhannus-aaton eväät Minimanista, Sittarista, Prismasta vain Liidelistä?

Ihan sama.

Pääasia että on Maakari-nimistä, kärtsäri.

Ja Turusta, sinappi.

Astraali-TV ja Senega

Päivä alkoi tänään lyhentyä Arktikumilla, jonka pääkaupunkina Rovaniemi ja sen yliopisto itseään pitävät.

Olen innokas itseni rokottaja, mutta en ole tavannut asiaa mainostaa.

Näin äsken erään 1-vuotiaan rokote-listan eikä se ole lyhyt.

Tällä kertaa olen mukana globaalissa kansanliikkeessä, jossa moni arvelee big pharman vetävän pisimmän korren.

Yhtä lailla moni uskoo, että tämä Pfizerin ja AstraZenegan taisto kansantulon kakusta päättyy tasapeliin.

Lähestymme juhannusta, joka kuuluu suomalaisessa kulttuurissa nakit ja perunasalaatti-juhliin. Muut noista juhlista ovat uusi vuosi ja vappu.

Yhä enemmän juhlassa on mukana sitä polarisaatiota, jota enemmänkin viime vuosina olemme kohdanneet.

Ei nyt sentään 30-vuotisen Luther-Melanchthon – taustaisen, Tilsitin lauttaneuvottelujen, Balkanin ja Viktorian perillisten pesänjako-sotien tai 10.5. 1933 Bebelplatzin tyyliin, mutta sinne päin.

Nakit-ja-muusi korvautuu kärtsäreillä toiselta puolin, vegaani-nakeilla toisin.

Astraali-tv antaa maksua vastaan katsojan tietää, mikä on hänen tilansa ja tulevaisuutensa.

Larsmon kunnassa on Suomen onnellisin, työllistetyin, kristillisdemokraattisin ja manner-Suomen ruotsinkielisin väki, joka ei pahemmin rokottele, mutta arvostaa hopeavettä.

Samalla seudulla on juuri äsken asustellut sitkeänlainen sars-CoV-2-pesä, sekin enimmiltään delta (vrt Intia).

Yhteenvetoa

Maailman uskonnoista riippuvaisin, perustuslakinsa (2.7. ja 4.7. 1776) mukaan niistä riippumattomin kansakunta käy keskustelua johtajansa aborttikannasta sävyillä ja käsitteillä, joissa pedofilia taistelee sikiönmurhan kanssa. Tasavallan presidentti (78v) on keskipisteessä kumpaankin suuntaan.

Kaikki ihmiset (men) on luotu tasa-arvoisiksi ja heillä on luovuttamaton oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun

LIFE, LIBERTY AND THE PURSUIT OF HAPPINES

Senegan (k. v 65 jKr) roolista ja henkilöhistoriasta (kts myös Zenon ja Sokrates) ei voi olla keskustelematta, kun puhutaan Suomen korkeista itsemurhaluvuista: julkinen valta ajaa tunnollisia ihmisiä tilanteeseen, jossa uhrautuminen, uhriutuminen ja kuolema oman käden kautta muodostavat epäpyhän kolminaisuuden.

Target siinä saa liikanimen victim.

Tätä kansaa sitoo stoalais-suomalainen meemi: ”Otsa hiessä on leipä ja asema ansaittava ja jos ei onnistu, Kalevalan synkimmät säkeet lausuttava”.

Väinö Linna kirjoitti tuota varten alikersantti Lehdon, joka poltti Työmiestä ja itsensä loppuun.

Niin, minun, yli 65-vuotiaan, rokote jo kahdesti jonotettuna oli siis AstraZenega, kuten arvoisa lukija jo on voinut arvatakin.

Astraali-TV-itsetuho. Ei sentään Sputnik (silloin olin 11-vuotias, juuri Saksan ja II maailmansodan rauniot paikan päällä Hampurissa ja Hessenissä kokenut)

Pfizer on ennen tätä rokote-tsunamia ollut kuulu sinisestä erektio-pilleristään, joka vertautuu aika lailla eniten juhannuksena syötäviin kärtsäreihin.

Noita promovoidaan sivun kokoisin printtimainoksin Helsingin Sanomissa ilman juhannuskeinussa vaappuvaa, kansallispukuista, blondia nais- tai rokonarpista, testosteronia tihkuvaa juokaletta mies-ihmistä makkaran toisessa päässä.

HK:n Maakarit. Ne Pfizer-rokotetut.

Meillä tosin syödään kalaa ja kanaa. Vain minä en siihen osallistu.