Rovaniemeltä lähtöisin oleva Mikko Salo on saanut anisotrooppista Calderónin ilmiötä koskevasta tutkimuksestaan Suomen Akatemian akatemiapalkinnon.
Kyse on matemaattisesta inversion selvittämistyöstä: siis siitä, miten valonsäteet voisivat kiertää luokassa tai työyhteisössä tai perheessä tai missä tahansa yhtä ihmistä isommassa verkossa sen, jota kiusataan tai sen, joka kiusaa.
Miten voisi muuttua näkymättömäksi se, jota häiritään tai se, joka häiritsee.
Gershwinin Porgy ja Bess soi radiosta, sää on nuhjea, vesi on Thaimassa, lumi USA:n itärannikolla ja investointihaluttomuus Lapissa.
Huomenta
* *
Yhä villimmäksi muodostuva Moska jatkaa nirppanokkaisten pääkaupunki-seudun tv-arvostelijoiden raivostuttamista.
Ainakin Jari Tervo (rovaniemeläislähtöinen) ja Pirkka Pekka Petelius (kouvolalaislähtöinen) ovat yhtä hymyä.
Toinen on suututtanut kurdit, toinen linnut.
Molemmat suututtivat muutoinkin jo potkuja saamassa olevat paskantärkeät kulttuuritoimittajat.
Jokainen suuttunut ryhmä toivoisi olevansa näkymätön tässä säässä ja näiden taloussuhdanteiden vallitessa.
Odotan mielenkiinnolla Moskan loppujaksoja yrittämättäkään arvata, kuinka kaaos jymähtää lopussa ja mihin.
Kaikesta huolimatta: vahva katsomissuositus (Moska, TV-1, su 21:10, uusinta maanantaina myöhään tai Areenassa).
* *
Kerään kirjahyllyistäni tuoreita kirjoja, joita voisin viedä kirjastoon, jotta ne saisivat lukijoita.
Kirja voi paremmin, arvelen, jos sitä luetaan.
Ja kirjahylly, uskon, jos sinne aika ajoin raivaa Antti Tuurin Ikitien kokoisen tilapäisen aukon pistäytymistä varten.
Tosin en anna ihan helposti ICE:lla armoa siitä, että hän vei Huvila meren rannalla – kirjan divariin.
Se oli pokkari ja se oli lahja.
* *
Kaikki me olemme tarvittaessa niinkuin stadilainen kulttuuritoimittaja: käsittämättömän nirppanokkaisia.
Niinkuin ne, jotka ovat tyytymättömiä Thaimaan sateisiin (vesi on tärkein maapallon luonnonvara) tai USA:n itärannikon 70 cm:n lumikerrokseen (lumi on käsittämättömän kaunis maiseman pehmentäjä visuaalisesti).
Tai ne, jotka ahdistuvat tämän aamun kello kuuden uutisille osunutta valtaisaa revontuli-näytelmää katsellessaan (viimeksi näin tähän vuorokaudenaikaan revontulia 1961 Saariselällä, Tsar-Bomban varjossa Luirojärvellä).
Ovatko maailmanlopun ennustajat talviunilla, kun kukaan ei nouse todistamaan poikkeavien luonnonilmiöiden ihmislähtöisestä taustasta?
Vai ovatko he ennusteineen vain valiokuntamatkalla USA:n itärannikolla?
Huomenta vain, uudelleen
* *
Elämässäni, itselläni, on ollut hyviä ja huonoja johtajia.
Tässä luettellaan vain hyviä.
Arktista puskurikapasiteettia keränneiden
Hall of Fame
Kankaan kansakoulun 1-4 luokkien opettajat (Eeva Paronen ja Aila Lehtonen).
Kouvolan lyseon rehtori (155 cm matematiikkaa, Helvi Honka)
Kouvolan Metsäveikkojen Puuma-vartion johtaja (Leo Lindeman)
KrhK/KarPr joukkueenjohtaja (Martti Nuorivuori)
KrhK/RUK 122 joukkueenjohtaja (Matti Hannila)
Maanpuolustuskurssin 159 johtajat (Ilkka Aspara & Jyrki Heinonen)
Oltermanni (Mauri Niemi)
Helsingin yliopiston biokemian laitoksen professori (Johan Järnefelt)
Harjamäen sairaalan ylilääkäri (Pertti Puhakka)
Kansanterveyslaitoksen IMS-87-päällikkö (Jouko Lönnqvist)
Suomen mielenterveysseuran hallituksen pj (Jussi Huttunen)
Rovaniemen seurakunnan vt kirkkoherra (Henry Rantala)
Rovaniemen kaupunginjohtaja (Matti Pelttari)
Ylihoitaja (Raili Valanne)
Tuntematon johtaja-alainen (yks haamu ol…)
Rovaniemen kaupungin kultturitoimen talouspäällikkö (Jari Jokela)
Näistä elossa on osa ja heistä tänään juhlii kuudennen vuosikymmenen aloittamistaan (JLS) viimeiseksi mainittu: hän ymmärsi, mitä tarkoittaa johtaa ovet ja takki avoinna.
Kaikille kiitos ja Jokelalle Cervuz!
”haetar nii haekeesti soi…”
* *
Huomaan illan päätteeksi oloni aika honteloksi.
Jään odottamaan tiistaita ja marraskuuta siinä toivossa, että keho ja sielu tästä kohenevat.
Yön rauhaa…