2008

Vuoden 2008 ensimmäinen kalenteriviikko on alkanut. Kaamos on väistynyt Vintilän kairaan. Tyynellä merellä ollaan jo vuodessa 2008: Hei, me tullaan perässä!

Uudenvuoden tarina

Pojan kädessä on uusi kello. Kellotaulu on tumman ruskea. Kellon ranneke on uutuuttaan hyvälle ja kalliille tuoksuvaa nahkaa. Kellon merkki on Kienzle. Poika oli saanut sen viikko sitten. Joululahjaksi.
Hartaasti ja pitkään toivottuna.

Poika kahlaa lähes metrisessä lumessa muiden jäljessä, huohottaen.
Edellä kulkee Epuli, hänen perässään Apuli, sitten Yksinäinen Susi.

Pojan kävely on vaappuvaa, kädet eivät heilu vaan tököttävät sivulle. Äiti on pyntännyt pojunsa kylmän varalle niin runsaasti, ettei käsillä ole tilaa laskeutua kyljille. Siksikin täkättävät sivulle, siksikin vaappuu kahlaajan kulku, lammasturkissaan.

Edellä kulkevat katsahtavat taakseen, hännänhuippua: ”Kato, sehän askeltaa kuin Tintti lintulaudalla”.

”No niin, tuosta nimestä en pääse, voihan hitto” miettii vaappuja katkeran vihaisena.

Alkaa olla pimeä. Vähän pelottaa, vähän väsyttää. Eikä uuden, joululahjaksi saadun kellon omistaja enää tiedä tarkalleen, missä päin metsää nelikko vaeltaa. Sumulaaksoksi kutsuttua metsää.

Viimein Epuli ja Apuli pysähtyvät. Kumpikin kaivaa taskustaan lyijykynän mittaisen, lakritsin paksuisen vaaleanharmaan patukan. Niihin kiinnitetään ähistellen musta nyöri. Yksinäisellä Sudella on taskussaan tulitikkuaski, jossa lukee Sampo. Kotoa, äidin tupakkapöydältä varta vasten ja ilman lupaa mukaan otettu.

Pötköt pannaan lumeen tallottuun kuoppaan, ison kannon juureen.

Nyöreille näytetään vapisevin käsin palavaa tulitikkua.
Ne alkavat palaa ja sähinä saa retkueen kavahtamaan.

Epuli juoksee edellä, Apuli perässä, mutta Yksinäinen Susi ja juuri Tintiksi ristitty uuden kellon omistaja jäävät katsomaan kellon sekuntiviisaria.

Viisari on kovin pieni eikä siitä tahdo pimeässä saada selvää. Tunti- ja minuuttiviisarin kuitenkin näkee, koska ne ovat fosforoituja. Siitä Tintti on ylpeä ja sitä Yksinäinen Susi kadehtii.

”Tulkaa helevetin nopeasti pois sieltä, pennut” huutavat vuosikaupalla vanhemmat Epuli ja Apuli kauempaa kuin henkensä hädässä.

”Ei lähdetä vielä, kellon mukaan aikaa on vielä ainakin viisitoista sekuntia”.

Tuskin on Tintti tuon hihkaissut, kun pimeä metsä välähtää valoisaksi dynamiitin räjähtäessä.

Kello on tasan kaksitoista. Se repeää Tintin kädestä räjähdyksen voimasta ja pysähtyy näyttämään tasatuntia. Sekuntiosoitinkin pysähtyy yläasentoon.

Vuosi on vaihtunut.

Hyvää uutta vuotta!

Mainokset

Olikohan tästä vuodesta historialliseksi?

Aamun nimet ovat Antti Tuuri (Radio Yle Ykkönen) ja Raimo Sailas (Kaleva). Toinen Pohjanmaalta, toinen Keski-Pohjanmaalta.
Tuuria haastatteleva nainen, Nadja, on sitä mieltä, että Jussin hevosen ampuminen on Kylmän kyytimiehen surullisin paikka, piinaviikolla.

Tuuri lyö takaisin Jääkärimarssin syvällä iskulla, voittamattomalla vihalla, mutta Nadja ei anna periksi. Ovat nämä erilaisia – sukupolvet. Ja
-puolet.

Sailas olisi – Aimo Kairamon kanssa – ollut Jussi Ketola. Sailaksellakaan ei ole autoa eikä ajokorttia. Mutta kravatti on.
Tai Pekka Ervasti, Haalilta: sopisi alter egoksi Sailakselle ja Kairamolle – rauha hänen sielulleen.

”Eihän ole elämää eletty ennenkuin on kuolema koettu” (Antti Tuuri)

* * *

MMVII oli tällainen, esimerkiksi:

Nokia-puhelimessa on älyn tilalla tappavaa ripuli-vettä ja tekno-city Jyväskylä ahtaa 8000 kuutiota paskaa kaupungin kaunistukseksi Jyväsjärveen.

Sellaisia uutisia on vuosi ollut täynnään, vaikka Kimi voittikin maailmanmestaruuden.
Hän ei ollut vuoden paras suomalaisurheilija.
Hän oli vuoden maailman paras urheilija.

Suomessa heitetään keihästä, Monacossa ajetaan Ferraria.

* * *

Radion ykkösen aamumusiikki on kuin Bosporin salmea ylittävästä lautasta, vaikka siltakin on rakennettu. Eipä ole jouluista eli kun esikoinen lähtee voitanee kuusikin, kaunis ja siro latvakuusi, riisua. Joululiina jo meni pyykkiin ruokapöydältä.

Radion lintu on taas varpusparvi – kts yllä Nokia ja Jyväsjärvi: till äran!

No, itse asiassa siellä kuuluu kyllä muidenkin iloisten lintujen siritys (yksi kävi muuan päivä neuvoa kysymässä, kun ei enää jaksaisi ilotella).

Taavin päivä, ja Anin. Aurinko nousee Kittilästä etelään. Vuosi vaihtuu idästä länteen, alkaen vajaan 24 h:n kuluttua.

Jos olisin oikein sairas, harkitsisin matkaa Tyynelle merelle NYT, jotta säästäisin seuraavan sukupolven perintöverolta. Tai sitten en harkitsisi, koska Katainen tarvitsee rahaa eläkkeisiin ja palkkoihin.
Eli pinnistelkää, ahneet & saidat, ja joutukaa sielut, sosiaalisella omallatunnolla.

* * *

Halonen on suositumpi kuin ennen, sanoo 1000 gallupin haastattamaa. Sekös Niinistön kannattajia jurraa. Ei Saukkia itseään. Se on soromnoo ja tupakkalakossa.

Sen sijaan Kanerva blaskaa itseään iltapäivälehdessä toisensa jälkeen, ilman seurauksia. Vaikka EYTJiä pitäisi vuosi, Venäjää vastaan ja USAa kumartaen, pyllistää. Voi teitä, JPK:n opin unohtaneita, geopolitiikan huonomuistisia diletantteja. Turusta.

Sekä Iltalehti että Ilta=Sanomat esittelivät Iken kolmella etunimellä ja kumpainenkin kysyi presidenttiaikeista. Tosta se alkaa, vastaa Turuntauti.

* * *

Tänään on sellainen välisunnuntai. Eilisen Comico-aterian sulattelua, lottovoittojen käytön suunnittelua, valmistautumista uuteen ja entistä vaikeampaan vuoteen.

binLaden on puhunut: on hädissään legitimiteetistään Bagdadissa. Osama ei siis aikonut ajaa lentskareilla päin pilvenpiirtäjiä. Lepo!

* * *

HS / sunnuntai on taas melkoista viisastelua ja besserwisserismiä.
YLE:ssa ja HS:ssa pitäisi jonkun nyt lukea ”heikkoja signaaleita” (HS s D6).
Lyytinen, Jaakko, kuitenkin tuo vähän pohdittavaa: aamuvirkut rulettavat, iltavirkut bilettävät. Jälkimmäiset joutuvat toiseuden uhreiksi.
Naisiksi, siis.
Meillä muuten menee toisinpäin. Tai sitten ei.

* * *

Ensimmäinen vapaa viikonloppu taittui jo puolilta päivin, kun puhelimet – molemmat – alkoivat kilahdella. Kahdeksan vastaanottotapahtumaa myöhemmin olen saanut Grassin sipulia kuorituksi jo loppupuolelleen. Velka ja syyllisyys ovat muuttuneet häpeäksi ja sen päälle noussut tekemisen pakko tyrmää vähän omaakin identiteettiä. Tai kuorii.

Schuld => Schulden => Scham.

Saksan historiassa on piirteitä, joita en – erittäin runsaasta kiinnostuksestani, lukemattomista Saksanmatkoistani ja -ystävistäni huolimatta – saa kuorittua.
Mutta ehkä Grassin Sipulin kuorinta viime sivuillaan avaa sitten jotain.

Palaan asiaan, jos se on sen arvoista.

Lähden toisaalle viimeistelemään uudenvuoden ja loppiaisen tarinoita, joista ensimmäisen lukijani löytää täältä jo huomiseksi.

Sää alkaa pakastua, mieli kirkastuu jo kolmantena päivänä peräkkäin saadusta kuumasta ternijuustosta hillan ja kerman kera. Vielä kaksi päivystystä.

Stahanov-rules ;>/

NATO

Tiedättekö, mitä on onni?

Se on sellaista, kun rakentelee pikkuisen krapulaisena Uudenvuoden tarinaa (ilmestyy tänne aikanaan) ja vaimo kantaa eteen astian, jossa on lämmintä leipäjuustoa. Sen päällä on kermaa ja hilloja.

Se on onni.

* * *

Suuresti arvostamani kunnanlääkäri, primus inter pares, on ottanut hirvikiväärin ja haulikon esille ja ajattaa suomalaisia USA:n puolesta Afganistaniin ja Pakistaniin taistelemaan.
Kun tämä kunnanlääkäri tänä aamuna avaa Hesarin, hän etusivulta huomaa, että hänen maanmiehensä ja -naisensa pelkäävät Irakia, Irania, Venäjää ja Amerikkaa (USA).
Näitä vastaan NATO siis on turvanamme?

Olen jokseenkin saletissa, että jos Pekka Peltonen eläisi, hän olisi samaa mieltä Seppo Rädyn (LK 29.12) kanssa. Ryssä on ryssä on ryssä.

Räty innostaa meitä 40 000:n Suomessa jo olevan ryssän kimppuun, mutta antaa Lapissa nyt juuri rahaa matkailuyrittäjän laariin kaatavien 40 000 venäläisturistin toki olla.

Aamukahvilla Jorma Ollilan Erottajalla (Shell) kohtasin pari venäläistä perhettä samoissa touhuissa (siis kahvilla).
Ero kahvion suomalaisiin vieraisiin (perheisiin ja yksilöihin, myös minuun) oli silmiinpistävän iso.
Sekä käytös että pukeutuminen olivat turisteilla oleellisesti laadukkampaa tasoa kuin suomalaisilla. Niin lapsilla kuin aikusillakin.

* * *

Venäjä on ollut Ruotsin, sittemmin Suomen, naapurissa enemmän kuin pari tuhatta vuotta. Nimensä Russia sai ruotsalaisilta viikingeiltä, jotka valloittivat aikoinaan jokia pitkin purjehtien Novgorodin.

No, ei siinä mitään: Räty, Korhonen, J. Suomi (Kaleva 28.12.), L-O Fredriksson (Lapin Kansa 29.12.) ja Kanerva käyvät keskustelua, johon – asiasta jotain tietävänä – en tämän enemmälti osallistu.

Sitä paitsi minulla ei ole hirvikivääriä saati haulikkoa kotona ja Ruotsin rajallekin on 105 km pidempi matka kuin Sepolla.
Ruotsi ei ole liittymässä NATOon.

* * *

Pakistan räjähtää aivan juuri ja siinä menee monta arvoa uusiksi. Palaan asiaan.

RadioYle:ssä Päivi Istala puhuu vaihteeksi muusta kuin naisesta. Ihan kiva.
Waltari, Aasia, Itä.

* * *

Risto Volanen on käynyt – maksuttomasti – katsomassa Kansallisen Tuntemattoman (HS 29.12.).

Toimittajan tapa kuvata valtiosihteerin (yks) kokemusta antaa minulle yhden ohjeen:
Jättäkää Volanen rauhaan”.

Niin minäkin teen.

Kanerva _ei_ ole käynyt katsomassa Kansallisen Tuntematonta (IS 29.12.), mutta onko hän käynyt fasaaneita, metsäkanalintuja, leijonia tai hirviä ampumassa.
Enpä tiedä.
Armeijassa hän kuitenkin on ampunut vintohkalla ruskeita miehenkuvia?
Niin minäkin.

* * *

Vilénejä en sen sijaan ammu enkä jätä rauhaan. Hän, Janina, kirjoittaa tavattoman ahkerasti blogiaan Unkarista ja ryydittää juttunsa kuvilla, joissa ei ole moitteen sijaa.

Tosin odottelen kirjoittajasta itsestään kokovartalokuvaa – eiköhän se sinne ilmesty? Ihan taiteellinen kuva?

http://finhungary.vuodatus.net/blog/1012184#bottom

* * *

Perhe kaikkineen tuli syötettyä, paikan nimi on Comico (teatteriravintola), suosittelen. 8 hlöä makaa nyt mahansa kanssa myhäillen ja 100 egeä vilahti yrittäjän lvv:oon.

Ruokaa odotellessa luesekelin lemmikkiäni eli Loka Laitisen kolumnia Iltalehdestä.

Irvaillessaan vihreille Loka kompastui omaan näppäryyteensä ja PISA-händikäppiinsä.
Väitti hän, ettei 100 g:sta bensaa voi tulla 180g saastetta eli hiilidioksidia.

Jos Loka vähemmän touhuaisi ja enemmän miettisi ja kävisi vielä PISA-kouluakin (tai olisi istunut kemian tunnilla kuunnellen), hän tietäisi, että mooli on ihan eri juttu kun gramma.

Niin hän voisi oppia senkin, että 100g bensaa palaessaan tuottaa helposti 250g CO2, mutta tarkasti ottaen 308,24 g.
Mutta ei, venäläiset kuulema osaavat laskea paremmin. Höh!

Lokalle tiedoksi: mooli on turhan pitkä vokaaaaali, jossa on liian monta oooooota (opetti insinööri Alho meille keskikoulussa).
Tämähän muuten laskettiin yo-kirjoituksissa ja PISA-mestarit klaarasivat sen helposti!

Kertokaa Laitiselle, kun tapaatte (miehen löytää ainakin keväällä Snellmanin kahviteltalta Eromangan lihiksen ääreltä, Kauppatorin Suomenlinnan vesibussin laiturin liki).

Annanpa teille vielä kaavan, oletuksena tietysti, että palaminen tapahtuu puhtaasti puhtaalla suomalaisessa jalostamossa valmistetulla bensalla:

2 C8H18(l) + 25 02(g) => 16 CO2(g) + 18 H20(g)

Tuohon vielä voi laittaa bensiinin tiheydeen mukaan (0,87) niin tarkkenee gramman ja litran suhde ;>/

Pitääpä muuten lähteä tankille: hinta meinaan löpöllä nousee parin yön kuluttua aika lailla! Laitisellekin.

Vappu

Aamusta YleY:ssä rauhallista musiikkia, ei jouluista, kiitos siitä!
Illasta 40 000 venäläistä alkaa saapua liukastelemaan Rovaniemen kaduille – joita ainakaan kaupunginjohtajan talon edessä ei hiekoteta, hekoHeko (vaikka asunkin saman hiekottamattoman väylän varressa).

* * *

Kaksi vuotta olen EU:n käytävillä kuunnellut ja kokouksissa itsekin puhunut kahdesta asiasta yli kaiken.
Energia ja ilmastonmuutos.

* * *

Nyt ne ovat konkretiaa, tänä aamuna.
Edelleen +2,5C, illalla nasakka lounaismyrsky, kaupungin omistama energiayhtiö ajautuu kriisiin, kaupungin tulosjohtaminen tiukkenee ja kaupunginjohtaja hymyilee lehdessä niinkuin ennenkin.

Ehkä Ansala ilahtuu siitä, että hiihtoloma ja pääsiäinen ovat liki päällekkäin, säästyy…mitä?

Mutta huomasiko kukaan, että työväki marssii helatorstaina? Vastahan kirkko pyysi anteeksi 1918 tapahtumia, kun nyt jo pappi katsoo kysyvästi barrikadeille. Vappu on helatorstaina.
Onneksi päivystän, ei tule ambivalentti olo. Tai humalainen.

Siksiköhän Bhutto tapettiin, niskalaukauksella.

Jos olisin Trio Niskalaukauksessa, nyt vaihtaisin nimeä tai ainakin ihmettelisin, josko maailman rauha – ihan totta! – on kaatumassa
a) ilmastonmuutokseen
b) energian hintaan
c) pakistanilaiseen niskalaukaukseen

* * *

Tänään tai huomenna Osama kuitenkin taas kertoo oksidentille sen rappion ja lupaa omalta ja uskontonsa osalta disipliiniä.
Jokohan tuo uskolla elämöinti islamista tai etelästä käsin saa silmiä auki.
Ja mitä siitä seuraa?

* * *

Poika osti rakettinsa, joten sota käydään maanantai-iltana.
Koirille on joku lääke, joka estää niitä vanhenemasta illassa kahta-kolmea vuotta. Koiralaiset, hankkikaa sitä.

On älykästä oksidentissa ampua orientin keksimää ruutia taivaalle ja kuunnella kauhulla samasta suunnasta tulevia viisauksia maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Ja samalla antaa niskalaukaukselle tilansa.

Erittäin tiukka ja selkokielinen on Juhani Suomen analyysi (Kaleva 28.12., s 2).
NATO häärää Bhutton maahanpanijaisissa ja naapurimaan hyvän unikkosadon avittamassa (Afganistan) heroiini-opium-kaupassa ja mukana on urheita suomilaisia (yksi jo sinkkiarkunkin sai), mutta Norja ja Tanska saavat ihan rauhassa tutkailla RU-pommareita.

NATO ei ole enää pohjoisessa, se meni jo, eikä NATOssa koskaan mitään YYA:ta edes ollut.
Pohjoisessa on EU, kahdeksan kertaa Venäjän asevoimia voimakkaampana.
Lopuksi Suomi, J., liki ilkamoiden, todistaa, että UPI on laadukas uutistoimisto, mutta Upi laaduton rahareikä.
Olisikohan Väyrysellä (ei Paavo!) ja Suomella, J., joku kana jäänyt matkan varrella kynimättä?

Ainakin Lipponen-Heinäluoma-dualissa Suomi, Juhani, on vierasvoiton (0-6) kannalla.

* * *

Hyvin nukuttu yö takana, viikonloppu – ilman päivystysvelvollisuutta – edessä. Musta ikkunasta on katsoa. Taidenäyttelyn avajaisilla tämä avataan, Napa-Galleriassa.

* * *

Päivänkajo kävi auringon kanssa ja nyt sitten, kolmen maissa, alkaa vähän kylmetä. Fr radii typica teettää sairaalamme päivystyspoliklinikan lääkintävakseilla ja operatiivisella etupäivystäjällä töitä, muutoin talomme onkin aika säästöliekillä.

En mahtaisi tällä kelillä lähteä kitkarenkailla matkaan. Onneksi ei tarvitsekaan. Esikoinen kuitenkin aikoo kohtsiltään ajella alamaihin – kitkoilla. Vara ei venettä kaada?

Ainakin potilaat myöhästyvät vastaanotoilta tänään vartin vähintään/henkilö ja jää aikaa kirjoitella blogia.

Hyvän maun ALE

Olen hyvin surullinen, mutta samalla vähän vihainenkin. Vihainen olen Ruotsin Nobel-komitealle jäljellämainitusta syystä.
Surullinen olen siitä, että Jaan Kross ei ehtinyt saattaa muistelmiaan loppuun (eikä saanut hänelle ehdottomasti kuuluvaa kirjallisuuden Nobel-palkintoa).

Kross on opettanut minulle ja ohellani sadoilletuhansille muille, mitä on elää karhun naapurissa ja mitä on elää, kun oma karhu uinuu ja välillä murahtaa.

Rauha Jaan Krossin muistolle, me emme varmaankaan tänne Pohjolaan koskaan saa vertaistasi mentoria. Ja kiitos!

Hyvää matkaa, minne sielusi sitten usvaan vaeltaakin, saarille?

* * *

Yle vinoilee: laittaa aamun linnuksi kukko kiekuun.

Hyvä on, kiekaistaan sitten! Kukko kiekuu! Mutta miksi kukko kiekuu?

* * *

Tiedän, tiedän: töihin väliviikolla meneminen on sulaa hulluutta. Meilläkin, kustannuspaikka 7041:ssä, kuudesta on töissä vain hulluin: minä.
Muut menevät, hyvä maku hukassaan, ALEen.

Antti Stahanov, nimesi muuan väärti.

Vuoden kuluttua ei enää osteta Stukesin hyväksymiä raketteja tai pommeja.
Riittää, että Bryssissä toteavat silmiä ja sormia menevän, paljon, den vegen.
Niin paljon, että ennätystä hipova viinanmyynti saa vastineensa.

* * *

Luen väliviikon mediaa.
ProKareliayhdistys vaatii patsaita nurin.

Mäki kirjoittaa Alma-lehtiin välipäivien dekkarin, joka on lyhyistä lauseista koottu. Ja lyhyen matalista ajatuksista.

Toimittaja haastattelee suomalaista ikonia, Leo Lastumäkeä. Kirjoittaa jutun, josta entivanhasessa keskikoulussa saisi 5 1/2.

Amerikkalaiset eivät maksa visa-velkojaan.

Sama asia, joka ennen joulua maksoi 398, maksaa nyt alennettuna 398. On ALE!

Ajatusten ALE, tunteiden ALE, välittämisen ALE, painon, kalorien ja kilojoulien ALE.

Kirjailija Inarista on käynyt Suurkirkolla ja kirjoittanut kirjailijataiteen rimanALEtuksen. Sekä asenteiden että talentin osalta (Raimo O Kojo, Lapin Kansa 27.12.).

* * *

Ilman lämpötila on -3,6C, kuu kumottaa aamusta silmiin, työväki lähtee duuniin. Lomalaiset nukkuvat krapulaansa.

Tässä joulussa ei ollut eikä ole mitään synkkää, mutta voihan se olla, että tämä oli viimeinen runsas joulu vähään aikaan.

Seuraavana jouluna runsaus voi olla tunne ja usko, ei raha ja pasko. (menihän se niin, että aamurusko, päivän pasko?).
Veikkaan jo ennen kuutta, että tulee aamurusko.

* * *

TEHY on hiljaa (kell onni on, se Onnin kätkeköön), mutta SUPER tykittää pääuutiseksi sen, että ennestään tosi huolestuneet vanhukset ovat vannoutuneina klo kuuden aamu-uutisten radionkuuntelijoina entistäkin huolestuneempia: ei rahaa, ei virkoja, ei taitoja, ei välittämistä. ei hoitopaikkoja, ei avohoitoa – eikä ministeriössä edes tietoa sanasta EI. * *

Yöllä taloon on ilmestynyt uusi nukkuja. Eli nyt näitä on 8,3. Hyvä tällaisen kodin on oltava, vaikken arkiaamuna puuroa keittäisikään. Enkä keitä.

Nautin Grass-nimisestä kirjailijasta, kun hän kuorii sipuliaan. Suosittelen (Tammi, 2007). Sitä kannattaisi nauttia Antti Tuurin Kylmän kyytimiehen kanssa. Sen täytyy olla hyvää, kun se tekee niin pahaa.

* * *

On Johanneksen päivä, kolmas joulupäivä.

Kirkollinen pyhä tämä oli, ennen kansanrintamia ja pohjoismaista protestanttista arjen korostamista.

Hyvää Jussia!… näin talven keskellä

Verenpunainen joulu

Luen MMM:n läpiselattuani (ihan terveellinen kertaus 06-07-maailmasta) lahjakirjaa, johon arvattavasti puskurikapasiteetissa palaan vielä useasti: Günter Grass´in Sipulia kuoriessa (Tammi 2007).

Henry Rantalan joulusaarnan ja helluntaiseurakunnan tapaninpalveluksen rinnalla sekä Jorma Laitisen häpeä/syyllisyys-kirjan rinnalla Grass on ”must”.

Schuld ja Schulden riittää Grass´lle, Schamm ei ole mukana.
Palaan asiaan.

* * *

Tapaninpäivää – pyhä Stefanus – kutsutaan myös verenpunaiseksi jouluksi.

Uusin peruste tähän on uutistoimiston ykkösuutinen aD MMVII: ”Tsunamia muistellaan”.

Kun uskonto on palannut takaisin suomalaiseen joulun tunnelmaan, sen pienet piirteet tulevat vähitellen näkyviin, myös Tapanin pyhä merkitys.

Enemmän kuitenkin vielä on kyse siitä, että alle 400 neliön kaupat ovat auki eri aikaan kuin isä sinne tapaninajelullaan ehtii.

Siis Shellille tai Essolle, joulu”sikamaiseen” hintaan maitoa ja leipää noutamaan ja tyhjiä pulloja viemään.

Illalla tuskin sielläkään enää tyhjiä pulloja ottavat, kun joka paikka on niitä jo täynnään. Täysiä toki myyvät, mäyräkoirakaupalla.

Parempi siis ottaa lusikka kauniiseen käteen ja mennä heti aamusta: maitokauppaan.

Illasta maitoa ei enää sitä paitsi ole jäljellä.

* * *

Yöllä kuu kuumotti ja metsä paukahteli kuin pääsiäisenä ikään. Tai Kiven Veljesten Impivaaranpalon jälkitunnelmissa.
Koiratkin lähitienovilla ulvahtelivat.
-10.5C, tyyntä.

Tässä vaiheessa tavataan sanoa ”Hyvää jatkoa”.

* * *

Olen saanut 1950-luvun alusta asti Mitä Missä Milloin kansalaisen vuosikirjan jouluna.

Siinä on – viime vuotta lukuunottamatta – ollut lukijakilpailu.

Nyt taas on (kyllä me sitä vaadittiinkin: koko maa raikui oikeutetusta vaatimuksestamme joulun perinteen raiskaamisen lopettamisesta) ja ratkottuna.

Lähden viemään oikeita vastauksia postiin. Niistä paria ei ollut helppoa löytää – esikoisenkaan ;>/

Lähtiessä vilkaisen kirjahyllyyn. Kyllä, siinä ne ovat, kaikki rivissä kuin pienen talon porsaat. Coca Colan maahansaapumisesta Vanhanen-Cronbergin triumfiin asti.

Kokista meillä joulun mittaan, ja Pepsiä, on juotu aika lailla (light, zero, max) ja Lidl´in light-Colaa.

Mutta sitä triumfia ei ole käsitelty.

* * *

Kuuntelin Muurolassa (55 km mutkin, päivystettävä psy sairaala, paikalla 50 plas – kun 35 v sitten oli 568 plas samassa hospitaalissa) käydessä helluntailaisten Tapanin-palvelusta.

Sopii Stefanuksen kivittämispäivä muuten hyvin – hyvä YLE-ykkönen! – helluntailaisten palvelus-radiointiin, onhan kyseessä itsensä marttyyreiksi kokeva uskontokunta ja marttyyreita toistuvasti sisäisellä disipliinillään tuottava uskontokunta.

Hämmästyin: Johannesta siteerattiin niinkuin Raamatussa on, tosin mainittiin kaikki Raamattu historialliseksi totuudeksi.

Mutta hämmästys tulee siitä, että puhuivat niinkuin ihminen ihmiselle. Ei siis ex cathedra, niinkuin luterilaisessa kirkossa vähän katolisia ja ortodokseja ”apinoiden” syvällä rintaäänellä ja nuotilla julistetaan.

Ihan oli mukava kuunnella, kun piti kritiikin suotimet korvissaan itse missiolle. Jossa oli niin hyvää kuin ”maallista” pahaakin.

Seurakunta ei juuri laulanut vaan hiukan huonossa vireessä oleva keski-iän ohittanut ex iskelmätähtönen: elämänkokemuksen suolaama ääni.

* * *

Ennen kotio tuoreelle kahville, pullalle ja joulutortulle palaamista tankkasin auton.

700 km on jouluna tullut työajoa. Kulutus on ollut 6,5 l/ 100 km, mutta lempi-tankki oli suljettu, joten litrahinta oli 0,5c/l korkeampi.

Viikon kuluttua muuten on aika lailla tyyriimpää löpöä ostaa, joten pitää kaivaa fillari esiin.

Illasta näkyy myräkkä etelästä olevan lähestymässä. Oulussa kertovat lumen satavan vaakasuorassa, Espoossa ei Volvo pysy kehä III:lla ohjaamatta. Katajarannassa ei kynttilä pihalla vielä tuulosessa sammu, -2,7C klo 15.

Hyvää jatkoa!

Joulukirkossa

Rovaniemen kirkko, samettiääninen liturgi, Yleisradio.
Tämän me haluamme Suomelle kertoa, näin juuri.

Yleensä olen ollut tähän aikaan Pinjan alla, seitemän muun miehen kanssa laulamassa. Korkalonvaaran kappelissa.

Mutta se aika oli ja meni, mieskvartettiaika.

Mutta niin oli ja meni padre Henrynkin aika: myös hän oli jättänyt Pinjan-alla-kappelin ja oli Pääkirkossa pitämässä ah niin tutun ja lempeän joulusaarnansa, kymmenien kertojen verran kuullun ja turvallisen.
Linja-autolla, peninkulman sijasta edelleen kymmenen kilometrin päähän lapsuuteensa palaten. Kiitos!

Vain yhdessä hän, kapaloiden ja käärinliinojen epookin loputon vaeltaja, erehtyi: taivas on tänäkin aamuna tummansininen, Rovaniemellä, Mars on siirtynyt täyden kuun oikealle puolelle ja aamu on lempeä, tumman kirkas taivas.

Kun liturgi, tummaääninen nainen, sitten kiitosvirren alkaessa, karjaisi ”YLÖS”, vähän peljästyin, mutta niin peljästyivät paimenetkin kedolla.

Aivan aamupalveluksen lopussa kuoron naiset saivat äänensä auki, laulun alavireisyys katosi ja niin kotikirkon kellot (eivät viisarit vaan kirkon oikeat kellot) saattoivat päivystävän psykiatrin potilaan tutkintaan.

Jouluaamun rauha, myrsky väistynyt, mutta luvattua pakkasta ei ole tullut.

Tämä ei ole yltäkylläisyyden joulu, mutta ei uhraustenkaan joulu.

Lämmin, rauhaisa tunnelma, vuosikymmenien ajalta tuttu joulu-ukko.

Kaikki joulun turva on paikalla ja koettavana.

Kaikki joulun ahdistus ja pelko, caucescut, tsunamit, on vielä etäällä.

Hyvää jouluaamun aikaa itse kullekin säädylle

* * *

Pakkanen alkaa taivaan vaalentuessa lisääntyä.
Radiossa (yleYksi, klo 09-) Harald Siniparran hovissa todistetaan, että meän perreessä on yksi kaukaa viisas mies: Tapi, 14 v.

Pitkä tukka näetsen pelastaa Pohjolan ronskeissa taistoissa kirveeltä niin kantajansa kuin hänen kuninkaansakin, mutta tuhoaa mestaajan ja hänen lankonsa.

Eikö UKK:n Vanhan valtauksen ajan kaadereissa ollutkin aika paljon pitkätukkia? Nyt ovat he, Risto-valtiosihteerin (Risto = Richelieau) kauhuksi, vieläkin joukossamme.

UKK:n tukkakin, ja pää, tuli heidän toimestaan pelastetuksi aina vuoteen 1981 asti.

He, ja nimenomaan he, pelastivat Suomen ja antoivat 80-luvun valtaapitäville aikaa juonia maamme 1990-luvun lamaan ja vieläpä tähän nytkin uhkaavaan kaaokseen:

koskaan ennen ei ole ollut näin hyvin ja huonosti Suomessa. Yhtä aikaa.

Samojen ihmisten taustoittaessa vallan. Taidan kuulua muuten heihin?

Mutta en mielelläni. Rooman sijasta kuuntelen tänään Canteburya:

http://icliverpool.icnetwork.co.uk/0100news/0300nationalnews/tm_headline=archbishop-warns-over-human-greed%26method=full%26objectid=20285644%26siteid=50061-name_page.html#story_continue

Joulun tarina

Heidät oli vihitty toisena adventtina suuressa punamullalla maalatussa puukirkossa sukulais- ja vierasjoukon todistaessa heidän onneansa.

Nuorikko oli ensimmäistä kertaa pohjoisessa ja ylpeällä tuoreella aviomiehellä oli tehtävä ylämaissa, joten hääjuhlasta valsseineen tuli lyhyt.

Yhdistetylle hää- ja työmatkalle he lähtivät hääpaikan pihasta kolmella porolla. Yksi kumpaisellekin, yksi tavaroille.

Poroja vaihdettiin tiuhaan, yöt vietettiin kievareissa ja matka joutui.

Jo kahden viikon kuluttua he olivat perillä.

He asettuivat majapaikaksi osoitettuun uuden-uutukaiseen vuononrannan luostariin.

Asettuakseen pari sai viikon kestävän miehen virantoimituksen ajaksi luostarin ainoan vierashuoneen.

Luostarin sisäänlämpiävässä saunassa he kahden puhdistautuivat matkan jäljiltä antaen kehojensa pehmittyä raskaan ja kylmän kaksiviikkoisen taipaleen rasituksista.

Kyläläisten ja munkkien kanssa luostarin pienessä kirkossa suoritetun iltapalveluksen jälkeen nuoripari siirtyi huoneeseensa.

Vierashuonetta munkit lämmittivät ulkoa suurella kiviuunilla, jonka kivet muodostivat osan huoneen seinää ja lattiaa suurena kiukaana.

Huoneen tuore puu, öljylampetti, suurelle pöydälle vaatimattomasti koristeltu joulumänty ja palveluksesta vaatteissa viipyilevä suitsukesavu taikoivat ilmaan hienonhienon tuoksun.

Tähdet ja kuu näkyivät öljylampun himmeästi valaiseman huoneen ikkunasta kun pari istui kahdelleen munkkien heille kattamassa teepöydässä.
He vaihtoivat keskenään jonkun sanan, mutta muuten oli hiljaista. Kumpainenkin lehteili mukana kulkeneita kirjojaan.

Jonkun kerran illan mittaan huoneessa käväisi vaitelias munkki varmistamassa kysyvin katsein, että kaikki on hyvin. Yhteistä kieltä ei ollut.

Vähitellen, syömisen ja lukemisen sekä pitkän matkan uuvuttamina, he asettuivat leveään vierashuoneen sänkyyn.

Pakkanen paukahteli talon nurkissa, kiukaan kivet naksahtelivat, sänkyvaatteet kahahtelivat. Vaimeasti kuului ulkoa läheisen kosken jään riittämä juttelu.

Oli jouluyö.

Rauhallista joulua

Kaamos väistyy

YRY:n (Finlands Rundradion) mukaan tänään on valtavan monen ortodoksin nimipäivä.

Kätevää, jos ovat he sen näin ajatelleet: tulee nimmarikahvit, päivän viipeellä vähintään, juopastua.

Ja saman lähteen (Yle Radio Yksi) mukaan kaamos on enää hieman Sodankylästä etelään, Jälleenrakentajien muistomerkillä tai Hornettien varalaskupaikalla (Askassa päin).

Sen sijaan tänään menetämme taivaalta yhden: Mars ja Kuu tormaavat, Burroughs (Mars) ja Verne (kuu) ottavat yhteen.

Jännitystä jatkuu puoli tuntia: toipuuko pienempi ja punaisempi.

Takaan että toipuu ja kas, tulee sieltä kuun oikealta puolelta pirteänä sekä valmiina vastaanottamaan asteroidia ja me jäämme tuijottelemaan taivaalle, voittajana Jules Verne, painosten kuningas, isoisän aikhan kuiten.

Miltä mahtoi Tunguskan räjähdys näyttää marsilaisille?
Vuoroin vieraissa. 50 metriä kanttiinsa asteroidi, Marsissakin 2000 neliökilometrin alueella puut kaatuvat: StoraEnsolle sellunkeittämö siis sinne(kin)?

* * *

Kahden öljynporauslautan työntekijöitä evakuoitiin nousemassa olevan myrskyn takia Norjanmerellä lauantaina.
Kaikkiaan norjalaisilta porauslautoilta evakuoidaan 80 ihmistä ennen jouluaattoa. Porauslautat sijaitsevat Trondheimin korkeudella Norjanmerellä.

Myrskyn uskotaan nostattavan jopa yhdeksänmetrisiä aaltoja jouluaaton vastaisena yönä.

Kovanlaista puhallusta siis. Meren myrskyä ei muuten täältä maalta viisastella.

* * *

Kuuntelen veterinäärin valitsemaa musiikkia (”näistä levyistä en luovu”). Sekä toimittaja että valitsija epäonnistuvat – kannaltani.
No, ei aina voi olla hyvä aamu,YRY:lläkään.

* * *

Kansa on antanut Matti Vanhasen hallitukselle arvosanoja.
Ne on kerätty ennenkuin Tatu Vanhanen kirjoitti Hesariin älystä (muut älytutkijat vastustaa!) ja Risto Volanen poliittiseen eliittiin kohdistuvasta kuvitteellisesta väkivallasta (Tervo Kalevassa vastustaa).

Huomautan vielä, että moni tämän päivän takkinsa kääntäneistä isoa valtaa käyttävistä on 1970-luvulla ollut kaadereissa, ihan kärjessä, mukana, kun minä raukka värjöttelin katuvierillä, pää harteiden välissä, todistamassa ja pälyilemässä. Nalle, vaikkapa.

No, kansa, josta suurin yksittäinen ikäluokka on omani, toimii niinkuin media sen haluaa toimivan, virtuaalisesti eli gallupeissa. Huonosti menee jos on mennäkseen, sanoo kansa, mutta on siellä lohtuakin, sanoo kansaa tulkitseva media (HS)

Mediassa taas on kolme kärkeä: SanomaOY, AlmaOY ja Petri Sarvanmaa.

Valitse näistä.

mot, Turun Sanomat, Välisuomalaiset ja maakuntalehdet eivät tätä maata kaada saati nosta niinkuin nuo kolme muskettisoturia.
Olisiko Aimo Massinen TurSasta sen d´Artagnan? heh! Enemmän on Porthoksen näköinen, tosin.

* * *

Onneksi mikään median kolmesta ei ole saanut kansaa toimimaan todellisuudessa niinkuin media itse toimii virtuaalisesti.

Sarvanmaa, Alman pääkaupunkitoimitus ja Virkkunen olisivat varmaan kauhistuneita, jos kansa käyttäytysi niinkuin he.
Piittamattoman vastuuttomasti seurauksista välittämättä, mutta totuuden ja IPI:n pyhän kirjan mission perusteella.
Raamatustakin löytyy osioita – Vanha Testamentti, Ilmestyskirja, Hesekiel – joissa missio on hurja, mutta toteutus (kts Ignatius Loyola) vielä hurjempi.

Jos vaikkapa Smeds toimisi yhtä syvältä kuin nuo kolme mediaa, tämä kansa olisi jo herransa tappanut, kilpailijansa listinyt ja lukisi nyt Aku Ankan suomalaisen piirtäjän tekemää tarinaa siitä, mitä itse asiassa Ankkalinnassa tapahtuu ja mitä Roope syö. Vrt Hectorin versio.

* * *

Mistä tällainen mediavihamielisyys?

No, olen ollut näiden herrojen ja rouvien kanssa marjassa niin pitkään (1971 alkaen) ja pikkuhiljaa nähnyt, mikä pitää toimitusten (palkasta riippumatonta) vireyttä ja ambitiota yllä.

Arktinen ihminen on ahne (1), saita (2), nai ja palaa vain huhtikuussa (3) ja valehtelee aina (4).

lähde: (saalis (1), suoja (2), lisääntyminen (3), tieto (4) = Pekka Kuusi: Tämä ihmisen maailma)

Niin on arktinen suomilainen kansa kuin sen johtokin, ja kolmantena mahtina siinä jossain välissä hääräävä media.

m.o.t.

* * *

Otan vähän takaisin radion aamu-ohjelmasta. Näistä levyistä en luovu – valitsija, tuo veterinääri Jaakko Vaalamo, on aivan mainioita valintoja tehnyt.
Ei briljeeraa elukkalääkäri sikojen saparoilla, minkkien turkeilla tai lehmänmaidon rasvoilla vaan keskittyy musiikkiin ja sen taustoittamiseen.
Sittenkin siis 23.12. aamu Radio Yle Ykkösen toimesta pelatettu. Taas kerran. Viva Oleg Kagan!
Pisteenä iin päälle Sibeliusten kirjeenvaihdon esittely, kts alempana.

Jään odottelemaan, aamun Alman (Lapin Kansa) luettuani Hesarin kolahtamista postiluukusta. Heh!

* * *

Ja niin joutui hs jo taas pohjolaan:
Nevanlinna on HS-kulttuurin ikoni, vastenmielinen narsistinen ylöspano taustanaan. Vulgääri puolen sivun piikkilangasta väännetty kuva.
Olisivat tehneet jutun edes Rolfista, jolla ei ole F 60.30-ongelmaa niinkuin Jeanilla, Einolla ja Pentillä.

Jälkimmäisillä vieläpä kaksois-diganoosina (Jeanin ja Ainon kirjeenvaihto sekä L. Onervan ja Variksen vaimon – Pentin exxä – paljastuskirjat dg-perustana).

No, jos psykiatreja olisi ollut riittävästi sata vuotta sitten, olisi yhdeksän sinfoniaa, Finlandia, Hymyilevä Apollo ja Odysseija jäänyt tekemättä ja/tai kääntämättä, monesta muusta luovasta tuotteesta puhumattakaan.

Mutta tämä Tuomas-kulta, joka joulun tuopi, höh! HS-kulttuuri, häpeäisitte edes. Ei substanssia vaa lay-out´ia.
Ja sitten tämä Tervo taistolaisineen Kalevassa. Risto V saa huutia, oikein, mutta niin saa Smeds´kin.
Ja sitten tämä Iso-Britannian Tervo, Blair: valitsi Opus Dei uskon, vaimon mukaan, eilennä.

Me suvusta myimme niille paavin-pojille kivitalon Töölöstä, islamilais-lähetystön naapurista.
Tuu Tony käymään Töölön tönöllemme, näet mitä on arktinen hulluus.
Sitä samaa, sitä samaa!

Jään odottamaan pahaa Nuuttia, joka joulun viepi. Ja toivon, että Risto Uimonen jatkaa opposition höykkyytystä, koska se sen ansaitsee. Ja Uimonen.
Josta tulee mieleen ilme, jonka näin äsken sellaisen ihmisen silmissä, joka roikkuu 5,5 M-egen löysässä hirressä tietäen, että joskus asiat selkenevät ja köysi poistuu. Joulurauhaa hänellekin.

Mutta mitä tapahtuisi, jos Suomessakin entiset pääministerit vaihtaisivat uskontoa?
Ei mitään – mutta ei sellaista tapahdu Liverpoolissakaan. Se vain voittaa, 4-1!

You newer walk alone.

* * *

Joulupukki Napapiiriltä saatettiin porukalla matkaan, ilman ilotulituksia.
Aamusta kotikaupan jouluhartaus, kotisairaalan jouluhartaus ja -kierto, riisipuuron pohjaankeittäminen, Turun joulurauha…

Ja joulutarina. Ensimmäinen laatuaan.

Ötyä, -1,4C, Färsaarilla myrskyää, sumu verhosi puut jäähuntuun…

Vuoden pimeintä

Aamuhartaudessa Ananias, Asaias ja Niisail käyvät taistoaan öljypalonsammuttajina Herran enkelien avustamina: voittoon!

Taitaa olla yksi niitä tarinoita, joita jäljempänä mainittu astrologia ja -nomia käyttävät rajapintanaan, ortodoksit peesaavat.

Aina oppii Danielilta ja enkelit tulevat kirkon katosta: Rovaniemen kirkossa ne jo ovat siellä valmiina. Joulun ihmettä odottamassa ja lupaamassa.

* * *

Ilman lämpö on laskussa, kuu on kasvussa ja monta planeettaa nököttää mustassa sametissa, tuulenvireessä, sitä vahtimassa. Ynnä taivhan tulet.

Laillaan kaunista vuoden pimeimmäksi päiväksi – monella lailla (vintersolståndet). Kalevan mukaan tosin ei ståndaa vaan kääntyy, päivä.

Mutta onhan tässä toinenkin, MV2:sta tukeva puolensa. Tänään alkaa tähtitieteellinen talvi, joten presidentin valtaoikeuksia sitten aletaan – Vanhasen ja Braxin lupausten mukaan – riisua.
Samalla menee Kemijärven sellu, Summan paperi ja Vennään puuntuonti ynnä tulee puutulli, mutta väliäkö hällä.

Pääasia että tähtitieteellinen talvi on alkanut: tulee kylmä!,jotta:

Viimeinkin energian hintaa voidaan kulutuksen takia nostaa eikä kulutuksen vähyyden.

Eikä veden vähyyden, runsauden tai Simon ydinmyllyn suunnnittelukulujen takia.

Sieltä muuten Tavia aikoo atoomi-YVAa karkuun, Jyrki Kataisen Siilinjärvelle: siellä minunkin esikoiseni on syntynyt. Varoisit, vähän, Pokka-Jussa!, siellä vastuu on jo aikapäiviä ollut kuulijan ja äänestäjän, ei puhujan tai poliitikon.

* * *

Osui Vermeer-elonkuvan jälkeen käsiini perjantain Helsingin Sanomat, jonka kulttuuriosasto on lempilukemistoani.

Siellä Risto Volanen, jota käsittelevä kirjoitukseni tuli sensuroitua (itse-) täältä joku päivä sitten, syyttää edelleen 1970-luvun alun nuoria linnoittautumisesta vallankumousta ja tappotöitä lietsomaan suomalaisen kulttuurielämän uumeniin ja syöttiläiksi.

Jos pääministerin tärkein virkamies kirjoittaa noin ja niputtaa joukon nimiä lyhteeseen, eiköhän siihen tinttilauma tule jyviä nokkimaan? Toivottasti ei kuitenkaan korppikotkia (el condor pasa) saati korppeja – kraaaaakkkk!

Mukaan sekoaa myös 1930-luvun AKS, jota taidan tuntea vähän paremmin tai ainakin syvemmin kuin Volanen, jolla taas on enemmän todellista valtaa.

Vanhanen kirjoittaa Pisasta ja ÄO:sta (IQ) HS:ssa tänään. No joo. Tämä ei ole MV1-2 vaan edellistä sukupolvea, samaa klaania. No harm feelings.

En taida palata asiaan, otan esikoisen vastaan etelästä joulunviettoon ja ryhdyn nukkumaan.

Tyttö ja helmikorvakorun on kaunis elokuva, toinen käsittelemäni asia ei ole kaunis.

* * *

Minua on oikaistu käsitteen Suurkirkko käyttämisestä. Jo puoli vuosisataa on oikaisijan mukaan Nikolain kirkko ollut Tuomiokirkko.

Minulle se on Suurkirkko Suurtorin varrella ja sillä hyvä!

Tuomiokirkko on Turussa, Nikolainkirkko isoäiden mukana haudassa ja ”kirkoille” mennään Brysseliin.
Kirkko on Rovaniemellä ja sen kello on viime päivinä näyttänyt samaa aikaa kuin ranteessani oleva vihreä sitiseeni (ei pattereita, toimii aurinkokennolla).

* * *

Autollinen jengiä saapui etelästä. Madzda6, kuranen ja rasittunut, 2+1 mahtui matkaan, vai mahtuiko?

* * *

Lauantai-aamu ei ole minulle millään lailla sopiva, mutta tänään se valkeni kuitenkin kohtuudella nukutun yön jälkeen, joten hyvä on lähteä liikkeelle.

Hyvää uutta vuotta ja talvea!
terv. tv astronomi(a) & astrologi(a) ja kirkonväärti

ps
Edgar Rice Burroughs kirjoitti Tarzanista, eikö totta.
Mutta hän kirjoitti myös Marsista: Marsin jumalat (All-Story Magaziness, 1912).

Minä olen todella vihainen tähtitieteilijöille, jos alla oleva leike on todella totta:

Yleensä asteroidin toivotaan menevän ohi, mutta tällä kertaa tiedemiehet pitävät peukkuja täysosuman puolesta. Maalitauluna ei tosin ole Maa vaan Mars.
Yhdysvaltain avaruushallinnossa Nasassa seurataan tammikuussa tiiviisti WD5:ksi nimetyn asteroidin lentorataa. Parhaimman arvion mukaan noin 50 metriä läpimitaltaan oleva möhkäle ohittaa punaisen planeetan alle 48 000 kilometrin etäisyydeltä.

Vaikka osuman todennäköisyys on vain yksi 75:stä, sekin on avaruuden tutkijalle jo jotain.

Juuri kun mustapartainen mies Turusta, tietoFinlandia-suosikkini, ilakoitsi vedestä Marsissa, nämä haluavat höyräyttää sen den veegen. Vihreät voisivat asiassa tehdä nyt pikaisen YVA:n?

Tuhotkaa se komeetta, oitis!
Tai yrittäkää edes. Harjoitukseksi 2020-luvulla Maata uhkaavan varalta.

* * *

On muuten juuri sellainen sää puolilta päivin, että kaikki SAD-vammaiset voisivat mennä kylään tulleiden lastenlasten ja niiden kehitelmien kanssa ulos tunniksi-pariksi. Parempi kuin kaksi Cipralexia!

Kotiin tultua ja kahvien tippuessa voisi allaolevan linkin käytä katsomassa, jos on >55v:

http://www.turunsanomat.fi => pääkirjoitukset => kolumni (sieltä se hakemalla löytyy, mitä aimo massinen tänään kirjoittaa, 22.12.)

* * *

Jos oli nykypääministerin nykyinen lähin neuvonantaja selkeä valkovenäläisissä kommunismin ylistyksissään 1973 ja nyt – kuin Pietari hiilivalkealla – tiukka puheidensa kieltäjä, ei ole neuvottavakaan mitään naisseikkailujensa julkisuuskäsittelystä oppinut.

Kumpikin kilvan ampuvat alas Smedsiä ja nyt on pateja jäänyt Apusen palkitsemalle Peter von Baghillekin.

Suomen keskusta rp tarvitsisi nyt pikaisesti imago-konsultin.

Loppuunmyyty ja ihastusta veteraaneja myöten herättänyt Kansallisnäyttämön Tuntematon-produktio ammutaan alas ampumista edes näkemättä ja seuraavaksi ammutaan Tieto-Finlandia-palkittu psykiatrin poika Peter vonpakki.

Tämän maan johto on lievästi sanottuna sosiologisen gps-laitteen tarpeessa.

Volanen on ollut 1970-luvulla aito neukkuja ylistävä yleisdemokraatti nyrkit pystyssä (oma havaintoni), Vanhanen taas 2000-luvun alussa on ollut yhtä aito anti-emansipaatti.

Olisivat edes hiljaa.

Volasen epätoivoisen näköinen yritys selittää ja pyytää joulurauhaa 2 päivää ennenkuin Prinkkalan talon parvekkeelta asiaa julistetaan ei enää pelasta.

Vaikka poll´it kertovatkin, että korkeakulttuuri on alamäessä, ei se tarkoita sitä, että moinen lobby olisi häviämässä. Nevala, E-P Salonen , Tervo, Tuuri, Väisänen & al eivät enää kauaa vaikene ja kansa on taas kahtia.
Sitäkö haluatte, Matti Vanhanen ja Risto Volanen?

Kaikkein hölmöintä oli suututtaa Kirsikka Moring, joka on tottunut jo sukupolvien viestin ohjaamana näkemään, toimimaan ja pitämään päänsä pystyssä.

Äyräpää on, hyvät keskustalaiset, paitsi urheiden taistelupaikka, myös erittäin kova luu kun henkien taisto alkaa, isolla Ä:llä.

Luteita tässä vielä karisee, eikä lude ole helppo nakki, jos se omasta palttoosta löytyy. Lutikka!