Follow The Money 3.0

”Putinin takana on Witten (Nikolai I) ja Speranskin (Aleksanteri I) yritykset tarttua maan rakenteellisiin ongelmiin”. (Kemppinen)

Kalevalan päivä. Sekä Elias Lönnrot että Daniel Europaeus olivat hyvävaraisia.

Hyvä herraonni on seurannut elämäntaivaltani.

Ensin oli Simovaari ja hänen Pullakerhonsa (3D).

Sitten oli T. Kalervo Keranto rehtorinaan Helvi Honka. Kouvolan entinen Yhteiskoulu, minun aikanani Lyseo.

Armeijassa kohtasin yhden viisaan, joka edelleen on joukossamme.

Oulun Rotary.

Lääkäriksi opiskellessa ja Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan edustajistossa tarjosivat Taipale, Tuomioja, Voipio ja Laatunen kelpo kompasseja.

Lääkäriopettajista on laatuisin Antti Eisalo.

Erikoislääkäriopettajien primus inter pares on Pedro Puhakka.

Matkan varrella minua on kurssitettu aika paljon. RUK 122, SAHA11, Ehkäisevän mielenterveyden 1. 3-vuotinen, IMS87, AA VIII, VMPK159, Suomen Mielenterveysseuran hallitus, EU:n alueiden komitea.

Sen seitsemän sortin sitsit ja sissit.

Kurssien tärkein anti oli iltaisissa hetkissä, joissa jaksoin pidempään kuin muut. Paitsi kulloistakin mentoria ja ähkijää saunan lauteilla. Chatmanhouse- ja Goldwater-rule-kerhoja kaikki.

On hassua, ettei noita kahta ole enää kunnioitettu, kun NYT tai CNN osuu kohdalle.

Eino Keinäsestä ja Kalle Sulo Laaksosta alkaen kaikkien ”valiokuntaneuvosten” oppi on ollut sama.

Älä etsi keskimmäiselle ristille ripustettavaa kuin ehkä omasta elämästäsi.

Etsi sitä, joka tietää, muttei kerro. Tyhjästä haudasta tai ristin juurelta, juuri vapautensa käskynhaltijoilta saaneiden barabbaiden joukosta.

Aina se on ollut ihmisen aivojen dopamiini. Tai sen koukuttama. Saalis, suoja, lisääntyminen, kuolema.

Ja näihin neljään liittyvä tieto.

Aina se on ollut valta läheisiin, perheisiin, lähiympäristöön, ”isänmaahan”, kulttuuriin, mutta ennenkaikkea valta ahneuden kammareihin.

Se se on, ”Follow The Money”.

Elderly on ollut joukko, joka on opastanut henkilökohtaisestikin ja on lähimpänä ollut ratkaisua siihen, miten asia voitaisiin muuntaa muotoon, joka ei olisi niin hurjan tuhoisa.

Hyviä ihmisiä, joilla ei enää ole intohimoa.

Ei ole sitä ”valtapiiriä”, jonka osallisten sielun pohjalla ei asuisi pieni juudas, iivana IV, keisari-kuningas-kuningatar-kleopatra.

Nyt se on Putin, äsken se oli Hitler, sitä ennen kukin faarao vuorollaan niin pitkälle kuin kirjoitettua tai kuvitettua lajimme historiaa tiedetään.

Ei siis luulla, tiedetään.

Helsingin Sanomat kertoo helmikuun viimeisenä päivänä aD MMXXII, että suomalaisilla ei ole mitään erityistä tietoa naapureistaan ja entistä isännistään (MIG-21, Draken, Volvo 144, Sähköveturit, Molotovin Coctail ja ennenkaikkea Uppiniskaisuuden kronikan Palle-poika seuraamassa ikätoverinsa onnistunutta köydellä kävelyä kirkontornista toiseen).

Vaikkei lehti mainitsekaan Eero Erkkoa, se tarkoittaa häntä marraskuussa 1939.

Aikansa Unski, onnea hänelle: tänään 68v.

Palaan Eino Keinäseen.

”Mitä tahansa aiot hyvää tehdä, odota aina alkuun niin pitkään hyvää tekevän myllyn vierellä, että ehdit nähdä, mikä sen myllyn kiviä pyörittää. Lähes aina se on

follow the money.”

Kiitos opeista, ”kaikki elämäni kansliapäälliköt ja -neuvokset”.

Kiitos myös elämäni synnyttäjille, joiden rooli on oman tarinansa väärti.

PS

Kaksi tuttua matkan varrelta ei ajattele niinkuin minä, mutta respektiä heille.

Heikki Hiilamo ja Sirpa Kähkönen, Suomen loivat, mutta tehokkaat toisinajattelijat, kuittaavat kumpikin Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnot, 35 grändiä.

PEN ja STM varmaan kiittävät myös?

***

Vain yksi kaksi on joukosta poissa, mutta tämähän onkin ”followthemoney”-päivitys:

Vappu ja Ilkka Taipale, ”Taipaleella” (INTO 2022, 352s)

Helsingin Sanomat 28.2. 2022, s C6

Follow The Money 2.0

Istuin kerran työmatkallani iltaa taloustieteilijän kanssa kahden, baarin varjoisassa nurkassa.

Hän on kannuksensa ansainnut, palkittu ja harmaahiuksinen.

Kysyin, mistä sodat johtuvat.

Aloitin Gilgameshista.

Hän vastasi: ”Follow The Money”.

Pyysin tarkennusta.

Kyse on mielikuvan ja todellisuuden välillä olevasta kuplasta, jota voi kutsua lapsuuden korttipelistä tutulla ”Musta-Pekka”-nimellä.

”Sen käyttö tosin on nykyisin kielletty!”

Ei ilmiön, vaan rasistiselle vivahtavan ”lakritsipiipun”.

Foinikkialaisesta ajasta viimeistään alkaen maailman rahat ovat olleet 100.

Mutta vähän aikakaudesta ja ehkä sattumastakin, eniten kuitenkin ahneudesta johtuen tuon satasen käyttö-arvo on vaihdellut muutamasta kympistä useisiin tuhansiin.

”Jos jollain taholla talousverkoissa on se satanen, jonka arvo on kasvanut grändiin, siis tonniin, hänen on pakko jossain vaiheessa tuo ”Musta-Pekka” (anteeksi, anteeksi, anteeksi) pelata pois käsistään. Kädet nimittäin, ja niiden takana oleva vartalo, valtio tai ´Ndrangheta, räjähtävät tuhannen päreiksi, jos kupla räjähtää.”

Peloponnesolais-sodat, Gallialaisen kylän ja Caesarin, 30-vuotinen ja sen kanssa samanaikainen 100-vuotinen sota, Kaarle XII ampuminen Norjan Kölin lumituiskussa (selkään), Tilsitin lautta, Saksan-Ranskan Bismark-taisto, I ja II Maailmansota, kaikkiko?, kysyin.

”Joo, ja purkautuvat avioliitot ja niihin ynnä testamenttimääräyksiin liittyvät sodat. Leiviskä haudattuna maahan vai Nätti-Jussin tilille, josta #Nätti otti vähän#”.

”No entäs tämä Mustan Mullan sota? Tähkäpäissä täysikuu”.

”Mietipä, Antti, kenellä se Musta-Pekka on ja mitä mahdollisuuksia hänellä on saada se pelattua pois kädestään”.

”Voitko selventää?”

Follow The Money 3.0

elikkästen:

louhittavissa olevat kryptovaluutat ja HS/Visio 26.2.-22 sivut D5-7

*****

Jälkikirjoitus

Joku ehkä haluaa päivitykseen humaania pehmennystä.

Minulla on tuttuja Moskovan-Pietarin rautatien varrelta.

He ihastuivat minuun kun annoin heille puoli-ilmaiseksi messinginvärisiä suomalaisia viiden markan kolikoita, joiden kruunapuolella on suomalaisten jäänmurtajien kohokuvia.

Muuan heistä kertoi ”vaihtarina” joku vuosi sitten Leningradilaisen useasti Turussa poikenneen apulais-kaupunginjohtajan ja DDR:ssa työkennelleen KGB-everstin tarinaa.

V. P., ”Pikku-Karhun” kaveri, on mahdollisesti Inarista Käkisalmen kautta Tveriin evakkona 100 000 muun joukossa muuttaneen suurperheen jälkeläisiä.

Jari Tervo kirjoitti Inkerin ihmisistä hyvän kirjan.

Tuohon joukkoon nekin usein kuuluvat, joiden nimi päättyy ”-in”.

Ja ovatkohan nuo geenitutkijatkin ”MyHeritage”-tekniikoilla päässeet asiaa selvittelemään.

Tverin karjalaiset ovat sisäsiistiä, runonlaulantaan ihastunutta Joukahainen-Ilmarinen-Kullervo-kansaa, Pohjan Akkaa unohtamatta.

Pojan veressä olisi näin ”suolana” tulisen paprikan kaltaista pohojalaista puukkojunkkari- ja valko-upseeribandiitin tiukkaa julmuutta.

Viittaan georgialaisen pappiskokelas Josif Vissarionovitsin 1930-luvun lopun projektiin.

Lisää asiasta kirjassa ja elokuvassa ”Ikitie” (Antti Tuuri), jonka tarina on kuvattu – yllätys, yllätys – Viron Varangussa.

Siellä päin, jossa Suomi-Pojat, mm Hillilän identtiset kaksoset, valkobandiitti Kalmin johdolla ajoivat Puna-armeijan (latvialaisia olivat kaikki) pois Pohjoiselta Liivinmaalta, jonka itsenäisyysjuhlaa vietetään samana päivänä kun Puna-armeija taas alkoi höökiä.

24.2.-22

Kts myös elokuva ”Nimet marmoritaulussa

Kts myös https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008636019.html

Arkkipiispa Tapio Luoma puhuu

Tyylitaji ei Suomessa (YLE-1) pettänyt.

Vain pari tuntia siitä, kun itänaapurin päämies päätti tunnin kestävän puheensa, Suomen arkkipiispa Tapio Luoma vastasi.

Kuuntelin hyvän ja rauhallisen viestin yrittämättä etsiä siitä muuta kuin mitä Luoma, primus inter pares, sanoi.

Ymmärtääkseni lähetys oli suora.

https://areena.yle.fi/audio/1-61877521

Nyt on muiden vuoro.

kuten:

kemppinen.blogspot.com

Vapauden Vilja (Eino Leino 1919)

Ei levätä laakereilla, ei

Kreikkalaisessa urheilussa antiikin olympialaisten aikaan on sanonta: voittajien ei pidä levätä laakereillaan.

Tällä tarkoitetaan sitä, että voittajan saaman laakeriseppeleen päälle ei hänen pidä jäädä makaamaan.

Eipä tuo mukavaakaan kait olisi: laakerinlehti on kova ja nahkean epämukava.

Näin ollen me länkkärit (kehittynyt, ei sosialistinen maailman ihmisten joukko) voitettuamme luonnon ja tekniikan lait (AI = artificial intelligence, E = mc2 jne), emme voi jäädä litium- ja kobolttikaivostemme suulle lepäämään.

Syntynyt globaali, Covid-19-pandemian kanssa samaan aikaa kasvanut mustan mullan kriisi kohtaa aika lailla hankalalla tavalla ihmisen alkukantaisen puolustusmekanismin.

Pelko.

Luin illalla Tammen kustantaman, 2020 alunperin kirjoitetun loisteliaan tarinan joka on sijoitettu amerikkalaisen jalkapallon loppuottelun ajalliseen yhteyteen.

Super Bowl.

Kirjan nimi on Silence, suomeksi Hiljaisuus. Sen on kirjoittanut minua 10 vuotta aiemmin syntynyt Don Delillo.

99 sivullaan kirjoittaja välittää minulle syyn miettiä tarkemmin käsitettä ”dopamiini-humala” tai ”dopamiini-paasto”.

Sellainen koskettelee kuutta eri toimintaamme ihmisinä.

Napostelu, pelaaminen, shipping, tumputus, seikkailu, päihteet.

Kirjan kansisivulla on Albert Einsteinin kertomaksi mainittu lause:

En tiedä, millä aseilla

kolmatta maailmansotaa käydään,

mutta neljännessä maailmansodassa

taistellaan kepeillä ja kivillä

Vongoiva, Siulanruoktu ja Muorravaarakka

Lapsena tapasin kaiman (Antti), ystäväni (Matti) ja itseni seurassa kiertää Lapin erämaita.

Utsjoen, Suomujoen, Luton ja Muorravaarakan maisemissa, Rautulammen kammissa.

Useimmiten vaeltelin yksin, mutta vasta sitten, kun olin luottokaverien seurassa ensin opetellut.

Selässä piti lähtiessä olla 32-kiloinen, Laanihoviin palattaessa 10 kiloa keveämpi kantamus.

Oppaana oli alkuun Kullervo Kemppisen ”Paratiisikuru”, sitten vaeltaessa tapaamieni Kanjoni Kallen ja hänen laistensa ohjeet ja kertomukset viimeisten sukupolvien ajoilta. Raja-Joosepista, Snellmanista, Walleniuksesta ja kaltaisistaan opin.

Hurjin ja pelottavinkin saaga oli Raattaman murhista.

Myöhemmin nuokin tarkentuivat oltuaan ensin isojaon pelkojen tiivistymiä.

Aika moni Lapin kulku-urieni varrella ollut yösija on nimetty kahdensadan vuoden aikana tapahtuneiden kohtaloiden ja ihmisten mukaan.

Kaikkein jännittävimpien tarinoiden osalliset eivät nimiään ole erämaakämppiin saaneet.

Mäenteis ja Torsti Kivenheimo esimerkkeinä.

Moni Lapinryöstäjä tai maakunnan sodassa puolustaja kuitenkin on joukossa.

Noilla 1950-luvulla alkaneilla itseäni hakevilla retkillä opin eniten juuri siitä, mitä hainkin.

Itseni.

Kun nykyisin tapaan viisaita lauseita, transponoin (muutan sävellajin) ne niihin pitkiin selkosten kulkuihin, joina vain Lapin luonto ja sen eläimet olivat seuranani.

Jokunen esimerkki, kaikki lainauksia

  • Sapianti sat (vihje viisahan valistaa)
  • Kaikki menee ohi paitsi menneisyys
  • Tyhjän pää estetiikka: maailma on näkökulma
  • Amor fati (opi rakastamaan menneisyyttäsi)
  • Jaloviina on suomalaisten purjehtijoiden pyhä juoma
  • Interpretative reasoning (uusi tieto edellyttää kykyä omien tunteiden uudelleenkäsittelyyn)
  • Trutina morositas (oikutteleva vaaka)
  • Deo dante dexi (paljon saaneena annan)
  • Tarinat ovat aivojen pakkomielle, kielen edellytys – muiden tunteita lukiessamme luemme niitä ensin itsessämme
  • Deo volente (ei niinkuin minä tahdon)
  • Kirjallisuuden tarjous on mahdollisuus kokea oman tarinamme murtuminen
  • Salle des pas perdus (kadonneiden askelten sali)
  • Imperare sibi maxinum imperium est (suurinta voimaa on itsensä hallitseminen)
  • Dolus eventualis
  • Suurin juhla on toimiva arki
  • Ajan virran kerronnallistamisen vastavoimat: Hetket, joina sukellamme mielessämme kelluvien, pisteitä yhdistävien tarinaviivojen sekaan, hetket, jotka ovat pysyvämpiä kuin elämämme, joissa jokin syöpyy läpi, joina on yhteys toisiin ihmisiin
  • Kävin äkäiseksi ja tiuskin ihmisille ja puhuin kovia sanoja sairaille, kuten monet lääkärit, jotka ovat tahtoneet hyvää, tekevät vanhetessaan
  • Ethos, Pathos, Logos…ja Kairos (uskottavuus, tunne, selkeys…ja ajoitus)
  • Franz Schubert: Osa II, Andante sostenuto, sonaatti nro 21, b-duuri
  • Gian Lorenzo Bernini: Ávilan Teresa, 1647-1652 (Santa Maria della Vittoria, Rome): Pyhän Teresan hurmio

Kellot eivät käy samassa ajassa

Olympialaisten viimeisen päivän jääkiekkofinaali yllätti suomalaiset.

Suuri osa lätkän ystävistä oli laittanut kellon soimaan sunnuntaina aamukuudelta, mutta kukas sitä nyt sellaiseen aikaan muuta tekee kuin saman minkä karhu Heikinpäivänä.

Kääntää kylkeään ja jatkaa untaan. Eikä matsi ollut YLE-1:llä.

Kello oli väärässä.

Keho oikeassa.

Viimeksi kelloja rukattiin rankemmin Suomessa (Ruotsissa) 1753, jolloin täällä vaihdettiin kokonaan toiseen ajanlaskuun.

Jäi monelta Matilta nimipäivät väliin, kun kerralla siirryttiin helmikuun 17. päivästä maaliskuun ensimmäiseen.

Kaksi auktoriteettia törmäsi ajan laskussa, Julius Caesar ja Gregorius XIII. He, omana aikanaan, olivat kumpikin valtansa edestä oikeassa.

Mutta vain toinen kelpasi, koska karkauspäivien määränsä oli oikeampi kuin toisen. Oikeamminkin: Rooman keisarin hovin kyky oivaltaa maan kiertoa auringon ympäri ei riittänyt.

Tieteen osaaja asui samassa kaupungissa, mutta eri maassa (Rooman vrs Vatikaanin komento).

EU:n parlamentti valitsi hiljattain kuolleen italialaisen David Sassolin tilalle unionin liki pienimmän jäsenmaan edustajan.

Hänen sukunimensä on suomalainen.

Metsola.

Hän tulee EU-maasta, jossa on muuan kirkko, jossa on kaksi sivutornia.

Kahden sivutornin kelloissa on eri aika.

Ajat eivät poikkea toisistaan tasatunteja tai -minuutteja. Molempien kellojen viisarit liikkuvat samaa tahtia, täsmällisesti.

Vasemman kellon ollessa viittä vailla kaksi, oikean viisarit osoittavat viisitoista vaille kahtatoista.

Kellot ovat samassa kirkossa.

Minusta näyttää että tällaista on nyt laajemminkin liikkeellä ja ”ilmassa”.

Mistä noissa eri ajoissa on kysymys?

Sitä sopii Kiovasssa, Minskissä, Pietarissa ja Washingtonissa miettiä tarkasti.

Niin, ja tietenkin Vatikaanissa, Mekassa, Nepalissa ja 180. leveyspiirillä.

Kirkkoisä Augustinus kuoli Hippoossa (nyk Algeria) anno Domini 430.

Hänen viimeiset sanansa, kertoo tarina, olivat otsikkoni kannalta kuvaavat.

Ajat ovat niinkuin me olemme. Me olemme ajat.”

Isä Matteon aika – 19

Joel Haahtela on kirjoittanut kolmen pienoisromaanin kokonaisuuden.

Näin hän uusimmassa näistä kolmesta, Jaakobin portaat, noita viimeisimpiä kirjojaan kuvaa.

Jokaisen jälkeen on minun ollut vedettävä henkeä.

Kollega (lääkäri) osuu aiheisiin, jotka myllertävät vielä 75-vuotiaankin mieltä.

Isä, äiti, taide, uskonto, myytit, harhat ja tämä ihmisen aika.

Tapahtumapaikka kirjoissa on Välimeri sen eri lahtineen ja asujamistoineen.

Ymmärtääkseni Haahtela on käännynnäinen eli ottanut vastaan ortodoksisen maailman itseensä ja ohjaukseensa aika äskettäin. Lisäksi hän tuntee psykoanalyyttisen viitekehyksen hyvin.

Eivät tunnu nämäkään haitoiksi olevan.

Suomalainen media on väsyksiin asti väärällään elämäntapaohjantaa.

Kaikki mediavälineet vaikuttavat päättäneen, että mediakuluttaja ei saata tulla toimeen omillaan.

Ei syödessään, liikkuessaan, vuorovaikuttaessaan, työpaikallaan, harrastuksissaan, parisuhteessaan, kasvattajana, kasvatettavana, kuolevana, sairastavana, äänestävänä…

Haahtela liittyy joukkoon.

Mutta Haahtelan tapa on lempeä, houkutteleva, vakuutteleva, ei todistava.

Haahtelan oppi kolminaisuudesta, kuvataiteesta, musiikista, renesanssista, barokista tai nykyisistä ihmikuntien jaoista taisteleviin osapuoliin on tutustumisen arvoista jo siksi, että hän ei saarnaa eikä tee lähetystyötä. Eikä ole oikeassa, väärässä, sovittelija eikä konsensuksen mestari.

Isä Matteon Haahtela mainitsee ohimennen, mutta sijoittaa havaintonsa härjänsilmään.

Elämä ei ole tärkeää, purjehtiminen on.

Kiitos kirjoistasi, Joel ja menestystä niin lääkärinä, ortodoksina, kirjoittajana kuin keski-ikäistyvänä miettijänä.

Erikseen kiitos numerosta 19.

Wäärin Sammutettu

Media on aiempaa kriittisempi siihen, mitä muut kuin media tekevät tai ovat tehneet.

Tällainen ”wäärinsammutettu”-genre ei sinällään ole uutta.

Käytettyäni mediaa 1950-luvulta alkaen minulle on muodostunut menneisyyden kritiikin tarinasta aika selkeä käsitys.

On vaikea yksiselitteisesti päätellä, mistä tämä genre on syntynyt, mutta se vahvistuu vuodesta toiseen niin paljon, että 75-vuotiaan on vaikeata nähdä ikäluokkansa sen paremmin kuin omassa elämässäänkään kummoisia onnistumisia.

Omassa elämässä, omassa ja läheisten piirissä, oman elämänpiirin (kulttuuri, maakunta, valtio, rotu, jäsenyys ihmiskunnassa) asioissa.

Mikään ei ole siinä katsannassa isommin onnistunut, mistä menneisyyden roskatynnyreitä kaiveleva media kertoo, lähteinään filosofit, psykoterapeutit (mielenterveys-ammattilaiset), sosiaalipsykologit, politiikantutkijat, taloustieteilijät, papit, muut journalistit.

Joukkomittainen SoMe-raivo.

Tämä ei ole poliittisen, kulttuurin, urheilun, (psyko)historian tai elämisen laadun vaan myös ympäristösuhteen näkymä.

Pelkästäänkö heikkenevää. Pelkkääkö pimenevää. Pelkkää menneisyyden väärien tekojen todistelua, Gilgameshista alkaen.

Miten tällaiseen voi suhtautua?

Yksi 19.2. 2022 lehtijuttu ehkä avaa älykästä, oivalluskykyistä, kurinalaista ja realiteettitietoista vastausta ainakin vähän.

Helsingin Sanomat s A18-19.

Liisa Voipio-Pulkki on juuriltaan erittäin vahva ja osaava sukunsa ja oman elämänsä tuote.

Juttu kuvaa häntä henkilönä:

Vanhan ajan rehtori tai pappi, jota arvostavat myös monet niistä, jotka eivät STM:n koronatoimista ole pitäneet. Kylmähermoinen, hyvin älykäs, äärimmäisen kestävä ja järkähtämätön ovat sanoja, joilla häntä kuvaillaan

Kuka tuntee tämän ihmisen tarinan, varmasti yllättyy, miten media on tämän kyennytkin tiivistämään oleelliseen.

On sanottu, että Suomella on ollut valtiona ja sen edeltäjä-yhteisöinä – Suomenniemi – varsin hyvä herra-onni.

Jakob, Haukilainen, Matias, Maria…

Herra- ja rouva-onni.

Näin ainakin siis 1600-luvulta alkaen.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008550488.html

***

Nyt onnistumistaan mittaavat konkreettisella tavalla ikäluokkani ”parhaat”.

Globaalit baby-boomerit.

Joe (79) & Vladi (69).

TerveysKansanTalous

Nuorena lääkärinä kävin usein terveystaloustieteen kansainvälisissä kongresseissa.

Olin jäsen yhdistyksessä, jonka pääkallopaikka oli Oxfordissa, mutta merkittävimmät tutkijat soutukilpailunaapurissa (Cambridge).

Opin läksyni paremmin kuin hyvin:

Pohjoismaissa tätä osaamista ei ole. Erityisestikään ei Suomessa”.

Nyt, kun Covid-pandemia on korjannut satoa joka puolella ihmis- ja minkkikuntaa, näyttää siltä, että lukuunottamatta pelon aiheuttamia akuutteja kuluja, pandemian terveystalostieteelliset seuraukset ovat sitä helpommat ja siunauksellisemmat, mitä paremmin kussakin maassa on terveystaloustiede ”hollilla”.

Miten?

Siten esimerkiksi ehkä, että pandemia on niittänyt lopullista satoaan sellaisten ihmisten joukossa, jotka ovat olleet ko maan kansantaloudelle taakka.

Luen parhaillaan Juha Hännisen kirjaa ”Auta minut kuolemaan” (Tammi 2022).

Kirjan vire kaikesta ”ylevyydestään” huolimatta ei ole kaukana siitä ”collateral version´sta”, mitä TerveysKansanTalouskursseilla oxfordilaisilta ja camridgelaisilta opin.

Pandemian satoa arvioitaessa tarvitaan sellaisia tietoja, joita vielä ei ole.

Mitä KansanTerveysTaloudellisia muutoksia pandemia on aiheuttanut?

Espanjantauti, Aasialainen, Hongkongilainen ja Wuhanilainen.

Muutokset pitää laskea pandemiaa edeltäviin useaan vuoteen perustaen.

Jos pandemia esimerkiksi kestää kolme vuotta (ensi tammikuussa), pitää tietoja olla kolmelta edeltävältä vuodelta (tammikuusta 2017 alkaen) ja kolmelta pandemian sammumista seuraavilta vuosilta (2023-2025).

Espanjantaudin, Aasialaisen ja Honkongilaisen osalta niitä tietoja on, mutta en ole etsimisestäni huolimatta niitä löytänyt.

Sentään niitä yhdistyksemme Venetsian kongressissa käsiteltiin, viime vuosituhannella.

Ehkä tällä kertaa Oxfordissa, Cambridgessa ja Tukholmassa ollaan viisaampia.

Suomalaisten aika menee toisiaan moittiessa. Tarkoitan viittä yliopistosairaalaa (ERVA-alueet), Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitosta, useampaa yliopistoa sekä Sosiaali- ja TerveysMinisteriötä.

Sota on ollut julmaa, ratsuväki raakaa eikä rankkojakaan viholliskuvia ole edes yritetty välttää. FI-Pandemia-sisällissota se on, jo vain on.

Viittaan eiliseen päivitykseeni ja siihen, mitä Ruotsin johtava epidemiologi varttitunnissa sanoi Skavlan-ohjelmassa haastateltuna huhtikuussa 2020 (kts YLE/Areena).

Kaikki, mitä hän sanoi, lie toteutunut liki viimeistä pilkkua myöten.

Mutta vain toistaiseksi.

Siis MMXXV tiedot mukaan numeroihin ja ”lähinnä oikea” tieto on käytössämme v 2027-8?

Final Version

Mites tässä näin kävikin?!?”

Kuvataiteen Turku ja Schrödingerin kissa

Laskiaisesta (MMXXII se on 27.2.) alkaa paasto.

Yritän osallistua.

Putin-gaten seuraava näytös on jo menossa.

Sen nimi on ”Schrödingerin kissa”.

Kiitos Iken on vakooja-everstillä, suomalais-lättiläisellä, riittävästi kuvataidetta Turusta, joten voimme miettiä sitä, miten sen kissan laita siellä mustassa laatikossa on (kts toimittaja Snellmanin aamusaarna, liite).

Liu-lau laskiaista!

Lisää aiheesta

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008617925.html

*****

Siitä kissasta mustassa laatikossa vielä

Hiljattain olemme joutuneet Covid-19-taudiksi nimitetyn ruton kohteeksi, koko kahdeksanmiljardinen ihmiskunta, jokunen krokotiili ja massoittain minkkejä.

Asian kanssa on kehittynyt ihmisen verkoissa ja osin toiminnan seurauksena neljä strategiaa

  1. rokotettujen strategia: oireettomat, rokotetut ihmiset voivat tartuttaa rokottamattomat massiivisen tehokkaasti sosiaalisissa tilanteissa (konsertti, fudinkatsomo, ravintola-ilta jne)
  2. rokottamattomien strategia: rokottamaton virusten alusta-tehdas ennenpitkää kuolee tehtyään tehtävänsä ja tultuaan virusten kannalta tarpeettomaksi
  3. sentraalisen covid-taudin strategia: se estää ihmisiä käyttäytymästä järkevästi ja ottamasta rokotetta
  4. poliittisen covidin strategia: valtionjohtajat hamstraavat kaikki rokotteet valtioihinsa tai kehittävät tehottoman rokotteen, jolloin kummassakin tapauksessa n 4 miljardia ihmistä jää ilman rokotetta ja uusia variantteja omicronin seuralaisiksi ja perillisiksi syntyy ”kuin sieniä sateella”

Lopulta jää kaksi mahdollisuutta pandemian muuttumiseen vaarattomammaksi kaikille kahdeksalle miljardille ihmiselle ja kissa- ynnä minkki-eläimille

I rokotekattavuus nousee ja covid-19 laantuu

II syntyy laimeampi variaatio sars-CoV-2 mRNA-viruksesta ja lentsu syrjäyttää ihmisen ja minkin tappajat

Tarina on opiskeltu eräältä suljetulta sivulta, jonne sen on laatinut nimimerkki eli en voi osoittaa vastuullista kirjoittajaa.

Otan siis itse vastuun neljän syyn ja kahden mahdollisuuden saagan julkaisemisesta