The people of eight seasons or two wives (990)

Olemme siirtyneet 2009 kesän viimeiseen kalenteri-aamuun, ihmiset!

Kuva tänään ”kannessani” muuten on väärtin (m.n., Iisakkipää, Günter Grassin Taikalaatikon lävitse) ottama, eiliseltä. Iisakkipää on Rovaniemeltä alle 300 km pohjoiseen.

Äkäisen äänen omaava nainen saarnaa Ryks:ssä (Radio Yle 1) sateenjälkeistä, pohjatuulen sävyttämää maanantaiaamua käyntiin.

Hänen tarinansa on syksyn tarina, sairastavan lapsen tarina, mutta se on sentään parempi kuin Hannu Mäkelän tarina, josta Tammi ja Mäkelä kuittaavat aika lailla rahaa, lukija lähinnä pahan mielen – huonosta kirjallisuudesta.

Aamuhartauden pitäjätkin taitavat jonkin pienen korvauksen saada.

Mutta heillä on vain 10 minuutin vastuu, tennistä pelaavalla Mäkelällä kustantajan, kollegion ja lukevan yleisön vastuu.

Vain viimeistä, huonoa kirjaa, moitin ja mietin että nämä kirkon valikoimat sananselittäjät joutavat olla.

He kuitenkin saavat uskovaiset kuulijansa pitää ja kuulijat näitä metamorfoosi-ihmisiään vertauskuvineen tarinoita kertomassa.

Aralla alueelle menee hän, tämä YLE1:n nainen, mutta mahtaako tietää? Ainakin USA:ssa tapettiin keskeytyksiä tekevä ja niillä rahastava lääkäri.

Tänään on se päivä vuodessa jolloin varmistetaan, että olen puoli vuotta elänyt kunnnolla. Verta, sähvöä jne käytetään sen selvittämiseen. Käyn ns kontrolli-labrassa.

Siitä huolimatta käyn torilla Marjatan kahviossa lukaisemassa mitä hittoa se Harakka oikein Lapin Kansaan kirjoittelee ja poliisia pilkkaa.

Ei oikein vaikuta Timo H:n tekstiltä, mutta olkoon…Suomihan ei ole, eikä Rovaniemi, pelottava tai väkivaltainen, saati rikollinen.
Enää.

Vain mielikuvat ovat.

”Terveys sitten sama juttu”, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön mielikuvaosaston virka-nainen samassa lehdessä. Verorahoilla.
Olkoon!

Se sen sijaan ei olkoon, että laatu (so laaduton) media jatkuvasti, Loka Laitisen ivasta huolimatta, käyttää dosentteja ja professoreja spuuppitehtaidensa moottorina.

Mikä on se lisäarvo, jolla professori tai eläkeläisdosentti (onko sellaisiakin?!?) voi kaataa typerin perustein yhteiskunnan arvoja ja verkkoja muualla kuin iltakalja-kapakassaan? Höh!
”Erikoissairaanhoito – 4 000 000 000 egeä/vuosi – valtion hoitoon, ja verojen maksu”, vaatii muuan.

Huomenia!

* * *

Kävin erikoissairaanhoidon palvelupisteessä, jossa lääkäritäti halusi tietää pahan kolesterolin, mutta ei hyvää (LDL joo, HDL ei).

Samalla – sydänfilmiin jonottaessani – katselin TV:n aamumakasiinia, jossa kaksi harmaatukkaista 60v+ herraa puku päällä, valkoinen paita ja kraga pisteenä iin päälle tai huutomerkin alle vannoivat liikunnan ilojen nimeen. Voi juma, sanoin mielessäni.

Siitä Hannu Mäkelän kirja – edellä rankasti moittimani – on hyvä, että liikuntavamma (nilkan muljahdus) kuvataan herkullisesti.
Heh…

Sydänfilmissäni (ekg) katselin tasaista ja vakaata rytmiä, t-inversioita ja st-välin nousuja rypyt silmäkulmissa, mutta ei otsalla (ainakaan pystyryppyjä).

* * *

Matti V saa kohta kaikkien Suomen aikuisten miesten äänet – ja se on paljon, se.
Kahden naisen loukku herättää mitä syvintä sympatiaa niissä, jotka ovat – kaikki aikuiset miehet – sen kokeneet. Vaimo ja anoppi, exxä ja nykyinen, sala- ja julki-rakas, näitähän on.

Matille joka tapauksessa sadantuhannen äänen (minimi) paikka: Sirkka ja Merja. Heh-heh…

Voi siinä joku nainenkin asialle lämmetä!

* * *

Radion uutistoimitus ei mitenkään ottanut kantaa Kiinan, Tiibetin ja Taiwanin suhteisiin, koska Suomellakaan ei ole aluella minkäänlaisia etuja valvottavanaan.

Siksikin uutisille raportoinut radion Beijingin kirjeenvaihtaja harkitsi tarkasti tasapuolisia sanojansa:
”Siellä sitten tuttu hahmo tepasteli osallistumaan 900:n taifuunin uhrin muistotilaisuuteen”.

Mikäs se onkaan se elukka, jonka sanotaan tepastelevan? Sika-flunssa, lintu-flunssa vai mikä lie?

* * *

Päivän päätteeksi miete.

Kun kirjan, jota on mielenkiinnolla tai vahvalla tunteella (antipatiakin on sellainen) nauttinut hengen evääkseen, lopulta laittaa luettuna pois kädestään, syntyy mielenkiintoien hetki.

Sen hetken täyttää usein ihan muuhun maailmaan ja olemisen muotoon liittyvä henkäisy, haiku, huokaisu, liike, aie, sumunhäivähdys, välähdysten sarja.

Sellaisia hetkiä ilman en millään tahtoisi jäädä.

Hyvää siirtymistä syyskuulle, ystäväni.

Mainokset

Ihmisen osa eli Beethovenin pianosonaatti numero kahdeksan, "Pateettinen" (989)

Tiedän oikein hyvin, että Hotakaisen uusin kirja menee kaupaksi ja yli 50 000, varmaankin reilusti yli 100 000 suomalaista sen lukee.

Tosin tiedän myös, että varakkaat, eteläsuomalaiset miehet eivät kirjaa osta tai lue, koska he pitävät nykyhallituksen tavasta hoitaa Suomen lamaa.

Muut eivät pidä.

Mm pääministerin ex vaimo ei pidä pääministerin tavasta hoitaa murrosikäistä poikaansa:

Pääministerin entinen vaimo Merja Vanhanen on arvostellut julkisesti Matti Vanhasen panostusta lastensa hoidossa, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Vihdissä Kerttu-verkoston paneelissa lauantaina puhunut Merja Vanhanen sanoi lehden mukaan toivovansa, että pääministeriltä riittäisi enemmän aikaa heidän teini-ikäiselle pojalleen.

Vanhasen mukaan hänen entiselle miehelleen tekisi hyvää olla pojan kanssa kotona edes kahden viikon ajan, jotta näkisi, miten paljon tämä syö ja paljonko pyykkiä tulee.” (HS 30.8.)

Siinä meni siis Matilta uuden avioliiton solmimisen riemu, kun hallituspolitiikan sisältöön liittyvät seikat menevät kaivoon (loka-) alussa mainitsemani Hotakaisen kanssa.

Huomenia sunnuntaina, jona Petteri Holma on kirjoittanut koko sivun jutun laadulla, jota Lapin Kansassa saisi vähän useammin löytää.

Kiitos, shakin, shaahin ja tuhansia vuosia Suomea vanhemman kulttuurin puolesta. Kristo Karlsson kirjoitti synnyinkaupungistani kirjan ”Kolmen nyrkkeilijän kesä”.

Petteri Holma kykenisi ehkä kirjoittamaan kirjan(kin) Persian nyrkkeilijän kesästä.

* * *

Yö on ollut jokseenkin lämmin, mutta vetinen. Piha on keltaisia pisteitä täynnään – kauniin märkää.

Palaan Hotakaiseen ja ”Ihmisen osa”-kirjaan (29,95 egeä, kustantajana Siltala, sivuja 276).

Se kertoo nappikauppias-pariskunnasta (70v+) ja heidän lapsistaan (yksi kaivossa, kolme isossa kaupungissa, vanhemmat Hämeenlinnan tapaisessa uneliaassa kylässä).

Hotakainen kuvaa sitä tilannetta, jossa suomalaisia on nyt hyvin runsaasti: tämän päivän lamaa, arvoja ja keinoja, itse asiassa keinottomuutta.

Juoksuhaudantie on saanut arvoisensa seuraajan ja hallitus (ihan sama, millä poliittisella värillä sellainen kuvataan, koska elämme konsensus-Suomessa) täysilaidallisen kylkeensä, joka ennestään ei ole ihan siloinen.

Samoin tulee lunta tupaan suomalaiselle keski-ikäiselle, yli 45 000 euroa vuodessa ansaitsevalle miehelle. ”Kimmo Hietalahdelle”. Hänelle kait eniten, mutta lukeeko hän tällaista?
Ei taida ehtiä?

* * *

Otan ”lumen tupaani” vastaan ja alan elää kesän laitimmaista sunnuntaita: Erottajan Ollila (Shell, aamukahvit ja -palaverit), illalla 30-luvun gansterielokuva, siinä välissä huhhhuilua sinne-tänne yhden ja toisen jutun tienovilla, sateen pitoa…

Ehkä aloitan Hannu Mäkelän uusimman kirjan lukemisen?
(lisäys ehtoopäivällä: Mauri Sariola on saanut perässähiihtäjän: ”Mikä sanomatta jää” (Tammi 2009, 350 ss) myös kommneteitta olkoon)

Sadonkorjuun kunniaksi vaihdan kuitenkin headeriin (Arktisen puskurikapasiteetin otsikkokuva) korjattua satoa syksyn väreissä.

Kaikki tuon kuvan hedelmät on kasvatettu erikseen: yksi hedelmä, yksi kasvi. Ne on kasvatettu tasa-arvoisesti kasvihuoneissa, jossa kasvit on melko varhaisessa vaiheessa savustettu.

On surullista, että jossain päin maailmaa tuo anannas viljellään ”hälläväliä” toisin ja myydään polkuhintaan.

Jos kohdalle sattuu tuollainen karvapallo, jättäkää se ostamatta. Jos ei sitten kyljessä lue – yleensä ei lue – Acores.

Siellä – Azoreilla – jokainen puu on rakkauvella huollettu ja hedelmä huolen kanssa kypsytetty. Syntymästä murrosikän kautta aikuisuuteen asti. Ja siis tasapuolisesti.

* * *

Radio yxissä Miikka Peltomaa ei luovu levyistään. Kurkkulääkäri, musiikkilääkäri. Hyviä valintoja, Miikka Peltomaalla. Sibeliusta lapsille iltalauluksi kertonut. Rakkauvella. Huolen kanssa.

Laulakaa, hyät vieraani, lapsillenne. Tai lastenlapsillenne. Tai kelle tahansa lapsille.

Gute nahct, mein süsses Kind…”

* * *

Laitan kirjan pois ja etsin soittimestani unkarilaisen Anders Schiff´n soittamana Beethovenin Pianosonaatin numero kahdeksan, Pateettinen.

Kun teette tuon saman, olette ymmärtäneet minun mielestäni yhden sopukan. Hotakaisen jo löytämän (s 262).

Sunnuntain päättää Public Enemies (liki neljä tähteä eli laatutyötä jenkeistä), hyvää ötyä!

ysi-kasi-kasi

Hyks-Nyks (H1N1) ja kaikenlaista muuta hauskaa slangia, kertoo meille ministeri.

Yhtälailla vakavaa, mutta hyvin, hyvin vastenmielisesti, asiaa tykittää nainen Radio Yle yksissä, aamuhartaudessa. Pöllänen Lahlesta (metodisti) olisi voinut säästää matka- ja esiintymispalkkioista. Kauheeta! Indeed. Jotain rääpyä, jotain rajaa, please!

Ei siis ole minun lauantaini, joten siirryn heräämöön ja palaan asiaan.

Huomenia!

Tämän aamun headerin jolubugi on sama kuin eilisen, mutta Te kyynikot ette sitä vain huomaa.
Samoin bugin edessä oleva lapsi on sama kuin eilisen bugin sylissä…
joka siis kuvan kaljupäinen rosmo vei eilen Poriin vääränmerkkistä irkku-savujuomaa, kun ei se usko, mutta varmasti maistuu sekin, kaimalle.

* * *

Kotiin paluu aamukahvilta Marjatalta (uusi tori, joka on mielestäni parempi kuin vanha, jota ei ole), tapahtuu poikkeksellisen hyvällä mielellä.

2 000 000 000 vuotta vanha kullan (Au) peruskallio on löytynyt ja tiedän sen sijainnin, mutta Te ette.

Se menee mukanani sitten aikanaan Kemijokeen – tieto – Ounaskosken sillalta.

Toinen hyän mielen lähde on 72-vuotiaana kuollut Battistini. Korkea baritoni. Upeaa.
Seviljan parturia laulaa toinen hyväkäs, vuodelta 1911: Petraccini, Louisa.

Kolmas sisäisen hymyn aihe on Rovaniemen kaunein puisto, jota kävin katsomassa.
Olen ollut tuon puiston perustamisen numero UNO (sellainen pöytälippu on tuossa edessäni, akkunalla, ensimmäinen sarjassaan, 16.5. 1996 on kaiverrettu hopealevykkeeseen).

Sen puiston rakentamiseen ei ole käytetty senttiäkään (tai penniäkään) julkisia rahoja ja se on todella kaunis.

* * *

Sellaisia hyän mielen aiheita tänä lauantaina, huomenia!

Ai jaa, meinasi unohtua: miksi Konttisen kenttä saa olla rakentamatta?

vastaus:

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009082910145449_k6.shtml

(samalla kun arvaatte syytä, voisitte käydä googlettamassa muutaman muunkin paljon valtaa käyttävän toimittajan asuinosoitteen ja samalla vilkaista, koska on itse kullakin aika siirtyä pois vallan ruotelista eli 68-vuotispäivät)

* * *

Jonkun pitäisi nyt kertoa hallituksen valmistelijoille, ettei koulujen homeremontti ole ok. Se toki työllistää ja lisää remonttifirman tuottoja, mutta se ei auta homevaurioihin.
Ne vauriot nimittäin sairastuttavat remontin jälkeenkin.
Se johtuu siitä, että tauti ei tule homeesta vaan myrkyistä, jotka eivät remontoimalla katoa.

”Valohoitoa” siis. Suurelta osin.

* * *

Uuden Suomen blogisivuilla esiintyy erittäin säännöllisesti ja tyylikkäästi Samuli-niminen Musta Hevonen.

Ihan siksikin noilla sivuilla kannattee päivittäin poiketa (eikä pelkästään siksi, että Bogo ei – samoilla sivuilla – tykkää suuresta Lapin ystävästä, Kalevi Ahosta – Luosto Sinfonia, you hear -, kts HS tänään, s C 3):

http://mustahevonen.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/29/sanoista-sankartekoihin/

Haarautuvan rakkauden talo (987)

Huomenta, folks!

Opetelkaa kirjoittamaan Sosnovyi Bori ja katsokaa kartalta, onko se lähempänä Rovaniemeä vai Helsinkiä ja päättäkää vasta sitten, missä viikonloppua vietätte.

Hannes Mäntyranta aloittaa aamun repimällä maakuntalehden ja katkaisemalla sen tilauksen.
Voin hyvin uskoa, että näin tehtään metsäihmisen / vihreiden joukoissa. Peruste nimittäin on, että lehti ei julkaise Hanneksen kannanottoja.

Lapin Kansa (ei maakuntalehti vaan puolimaakuntalehti) julkaisee ylläolevan Mäntyrannan kannanoton. Mutta kummasta Mäntyrannasta on kyse? Ja mistä maakunnasta lehti on?

Lehti ei kerro, eikä Mäntyranta (s 4), joten lähden kohta torille kyselemään.

Sen sijaan mielipideosastollaan lehti edelleen hämmentää ainakin kahta soppaa.

Siksi(kin) se lehti on olemassa ja tilattavissa, vaikkei se kerro sieni- ja puolukkavuoreni räjäyttelyistä mitään.

No joo, lopuksi Mäntyranta kirjoittaa, että hänen on pakko maakuntalehti tilata (ei puolimaakuntalehteä). Siksi pakko, että saisi tietää, miksi Pöykkölässä räjähtelee.

* * *

Eilinen oli siis elokuvailta (Haarautuvan rakkauden talo) vähintään neljällä tähdellä, mutta sitä säesti Hitlerin viime päivistä kertova tarina Yle-Teemalta sekä Pöykkölästä päin jymähtelevä kalliotyömaan räjäytystyö.
Ei kai ihme, että Public Enemies saa 16v:lta liki neljä tähteä. Kts myös eilisen (986) kertomuksen loppukappaleet.

Perjantai olkoon kirjallisuuspäivä ja rauhoittumisen aika.

Miksi?

No jaa, miksi ei?

* * *

Luulen tietäväni, että kaamoksen lähestyminen aivan liian hektisen kesän jälkeen on paljon tärkeämpi asia kuin me kylmää ja pimeää pelkäämään oppineet ja keinotekoiseen turvallisuuteen takertuneet ihmiset osaamme tietää.

Kahdeksan vuodenajan kansa, jonka kuvia viime päivinä olen headereiksi tänne leikannut, on kaikki rauhoittumisensa ja kiiruunsa oppinut ja ansainnut.

Tiedämme ja aavistamme jo jotain siitä, mitä syksyllä on edessä.

Siksikin yritän hetkeksi uudelleen palata muutaman päivän takaiseen ja neljän kuukauden kuluttua ehkä vielä löytyvään tunnelmaan tuhat sanaa korvaavassa kuvassani, edes.

* * *

Aamuhartaudessa (Radio Yle 1) todistaa sadan vuoden takaisesta maailmasta keskenkasvuinen ääni, joka takuulla ei ole sata vuotta sitten ollut vielä elossa.

Metaforan pitää olla kunnolla metafora tai sitten sitä ei kannate kertoa.

Todellisuudesta kannattaa varmaakin kertoa, mutta miten?

Kurjuuden ylistys, ei paha! Merja Hermonen (Lieto), ei pyhä.

* * *

Työpaikalle on hyvä sompailla Marjatan tori-kahvien (kuuma munkki!) jäljiltä, kun radiossa soi Reppurin laulu ja Beethoven.

Osaa paremmin arvostaa – lomapäivänä – työn tekemistä.

Samalla palaa mieliin, mikä on Eeron kahvion (joo-o, Kaleva luettu ja Juhani Suomen solidaarisuus esimiestään kohtaan todettu, heh) alunperäisen Eeron sukunimi. Se muuten ei ole Kirstialakunnas!

Kuka muu tietää? Kyseessä kuitekin on erittäin tähdellinen osa Rovaniemen sodan jälkeistä historiaa.

Samaa historiaa se nimi on, johon aamun header-kuva kuuluu ja jota otos kuvaa kuin nyrkki silmässä: kukas tunnistaa jolobugin sylissä olevat tytöt?
(kysymys on kryptattu: ”Missä on 550-vuotias Espoo/Esbo – Kyll määkii Turuus, mutta onko Varissuo arkkihiippakunnan osa”)

* * *

Kuulin hauskan jutun, toisenkäden tietona:

Mistä palveluammatin harjoittaja erottaa vasemmisto-demarin, keskustalaisen, kokoomuslaisen ja vihreän (äänestäjän tai aktiivin)?

– vasemmistodemari antaa tipsinä femman setelin, keskustalainen kaksieurosen ja kokoomuslainen, ensin takinkäänteeseen kiilloittuaan, yksieuroisen kolikon. Vihreä kysyy, mikä on firmasi yva:n ja tasa-arvon tila, mutta ei anna tipsejä.

Oma kokemukseni osuu jutun jatkeelle suurin piirtein. Sekä tipsin antajana että palveluammatin harjoittajana.

Perussuomalaiset ja ruåtsalaiset voitte, arvoisat vieraani, lisätä listaa, jos Teillä on heistä kokemusta.

Issues necessary for belonging (986)

Ihan vain sen varalta, että aamulla saunan päälle nukuttaa, esitän kuvallisesti sen, mitä tämän blogauksen – ja kahden aiemmankin – otsikossa kryptattu on.

Ja nukuttaahan se.

Mutta katsokaas tuon koiran (Otto-vainaa) ilmettä.

Ei ihme, että kahden väärtin eläkkeellejääminen alakuloisen haikeasti mietityttää, kun itse ajattelin pissiä liekanarussa vielä vuosikausia (belonging).

Toinen olkoon inkognito, mutta ensimmäinen ei: primus inter pares, mualiman tasasin ukko: Jukka Paarma.

Mites se ny noin? Kesken suuttu! Kuuskasiin olisi vielä pitkä tovi.

* * *

Marketta Sonninen on aamun kuuluttaja, Yle Radio 1.

Se tarkoittaa, että kymmenien vuosien epookki on kerrallaan hivelemässä sielun syvimpiäkin kerroksia.

Jos minun pitäisi valita, valitsisin siis hänet.

Muutoin on muuten niin, että torstai-aamun voi aloittaa enempi viisastelematta.

Siis huomenia!

* * *

Minua lähemmin tuntevat tietävät, että en pidä erityisemmin sellaisista suomalaisista, jotka päätyökseen käyvät puhumassa kovalla rahalla puppua tai kirjoittavat kirjan samassa tarkoituksessa.

Siis konsulteista ihmissielun avaamisessa en pidä.

Pappi, psykoterapeutti, don Juan, poliitikko: näistä ne löytyvät.

En ihan näin kesän lopussa kehtaa mainita nimiä – en halua lyödä lyötyä?

Mutta asiasta voi aina leikkeellä heittää. Aamun uutisvirrasta:

BOGOTá. Kolumbiaan on saapunut kaksi virtahepokonsulttia Afrikasta. Tämä on ehkä käänne numero sata virtaheposaagassa, joka on nostattanut loppukesästä suuria tunteita Kolumbiassa.

Kaikki alkoi jo vuosia sitten, kun virtahevot karkasivat kokaiiniparoni Pablo Escobarin yksityiseläintarhasta eteläamerikkalaiseen luontoon. Luonnonvaraisesti virtahepoja elää vain Afrikassa, mutta Kolumbian Magdalena-joen seutu on miellyttänyt virtahepoja oikein paljon.

Heinäkuussa, pitkän hiljaiselon jälkeen, kävi ilmi, että Pepe-niminen virtahepouros oli viranomaisten käskystä tapettu.

Nyt luonnossa käyskentelee yhä useita virtahepoja, niiden joukossa Pepen puoliso Matilda ja niiden yhteinen poikanen.

Viranomaisten oli pakko keskeyttää Matildan jahti sen jälkeen kun Pepen tappamisesta nousi valtava julkinen kohu.

Kolumbian ympäristöministeriö on ollut huolissaan siitä, että virtahevot uhkaavat alueen alkuperäistä ekosysteemiä. Tätä mieltä on myös juuri Etelä-Afrikasta saapunut villieläinasiantuntija Michael Knight.

”Ensisijaista on säilyttää Kolumbian omanlainen luonnon monimuotoisuus”, hän sanoi.

Nyt asiantuntijat pohtivat, mitä virtahevoille pitäisi tehdä. Suurin osa muista Pablo Escobarin eläintarhan eläimistä sai aikanaan kodin Kolumbian muista eläintarhoista.

Poliisin erikoisjoukot tappoivat Escobarin vuonna 1993.

* * *

Pappi (nainen, Espoosta) puhuu pospotipomi-nootilla aamuhartaudessa vähän samaa…tästä torille!

* * *

Olen seuraillut viime päivät kahta farssia.

Toisessa vallataan maata meren alta karjalamurteell´. ”Tuutha sie vastakii, tilulii

Toisessa vallataan rahaa suklaansyöjiltä ja kuvitellaan (”Terveysasiantuntijat”), ettei kansa vaihda lauantaikarkkejaan muuhun takuuvarmasti vahingollisempaan makeaan (siideri, olut, Campina, Leijona jne).
Nautintojen summa on vakio.
Lisäksi suklaa tutkitusti ehkäisee ja parantaa masennus-luokan ja sydän-sairauksia.

Kun hyvä hallitus selvittää, kuinka järkevää liikevaihtovero-%:n (nyk ALV) hissitys on, tulee mieleen käyty korruptiokeskustelu:

Hallitus promovoi itseään kauppiaisiin, ravintoloitsijoihin (se Michelin-tähtinen Eteläranta kympin vieressä) ja ravintoteollisuuteen päin (marinaadissa kaikin), mutta kääntää selkänsä maksukyvyttömille kuluttajille, tavallisille äänestäjille.

Voi pyhä yksinkertaisuus – me elämme modernissa, tietoa käyttämään oppineessa ja lähdekriittisessä länsimaassa. Vai elämmekö?

Nyt on niin, että mie meen vaimon kanssa tänään katsomaan parisuhteemme koko kuvaa elokuvateatteriin (Kaurismäki, M.). Kerron sitten.

* * *

Kokouspaperit olivat jääneet kotiin, joten ehdin sohvalla hetken huokaista ja lukaista saapunutta postia. Siellä kerrotaan, että papeilla on tapana juopaista ylijäänyt ehtoollisviini jpv:n jälkeen.
En tosin tuota oikein usko (Kotimaa 27.8., s. 28): ”Toinen asia on tietenkin papit, joilla on tapana juoda jäljelle jäänyt viini ehtoollisen päätteeksi.”

Aina ei lehteä ”latoessa” voi nähdä, miten teksti väsyneen lukijan silmissä ”avautuu”, mutta kait tuossa pieni meteli sillä täällä syntyy?

Osaltani ;>/

Muuten: Mika KaurismäenKesäyön unelma” (Haarautuvan rakkauden talo) on vastoin kriitikoiden tähtiä (**) tähän maailmanaikhan liki napakymppi.

Suosittelen – teatteri oli aiheesta täysi ja hyrisi post festum.
Äskettäinen juttu, jossa pappi Jakob sai kirjeitä, on hyvä vertauskohta – hiljaisen ja äänekkään haarukassa.

Tosin ysivitonen maksoi rainassa 1,479, joka on aika paljon.

Tästä on hyvä jatkaa: otan käteeni vaimon kotiin tuoman kirjan. Kari HotakainenIhmisen osa” (Siltala 2009).

Kerron sitten.

Itselleen vaimo toi Hannu Mäkelän ”Mikä sanomatta jää”. Kerron siitäkin – sitten.

Kontekstuaalisuus (985)

Aloitan keskustelupuhenvuorolla, joka ei ilman erillistä ohjausta satu monenkaan silmään:

Esa Peltonen on valaissut Rovaniemen markkinoiden parinkymmenen vuoden takaista luonnetta

– liittyen blogauksiin (973)-(975) –

osoitteessa http://www.anttiliikkanen.net/,
josta linkittäkää vieraskirja.

Käykääpä halulliset katsomassa, kuinka maa tuolloin makasi, Esa Pakarisen ja Veikko Lavin säestyksellä.

* * *

Aamun kuva – kts yllä liittyy aamun blogaukseen monella tavoin.

Kuvasta voi suorastaan kuulla korttelirallin jyminän.

Siitä näkee, kuinka Kemijoen yliset vedet virtaavat ylös/alas riippuen Jokiyhtiön tahdosta. Kuvassa yliseen suuntaan kulkee oikeasta alakulmasta työpöydällenne valuva vesi, Nivankylän matkailuystävälliseen ympäristöön taas kulkee ylös oikealle ponnisteleva tunturipurojen raikkaus.
Minun ja perheeni ”asento” on puolestaan vasemmassa alakulmassa, jossa aikanaan tulee sitten olemaan myös ”Madison bridges”.

Vinjetin viestistä myös huomaa, kuinka Rovaniemellä ei ole lainkaan vihreätä kaavassaan (8200 neliökilometriä asfalttierämaata, johon nyt onneksi suunnitellaan töyssyjä työttömien, väärin kasvatettujen, juoppojen ja kannabikseen myönteisesti suhtautuvien ammattikoululaisten autojen alustan – jouset, iskarit ja pakoputket – menoksi).

No joo, asiaan:

Aamu aamulta herääminen on työläämpää.

Tähän kun vielä lisätään kohta alkava ees-taas-liikenne alueiden päättäjänä…

Sentään vielä plussan puolella, sää (+10,4C), joten jätemaksun ja vesimaksun nosto eivät vielä tunnu, mutta työttömien lisääntyminen tuntuu.

Vaikka Rovaniemi onkin eläkeläisten ja koululaisten luvattu maa, on jokainen uusi työtön ainakin puoleksi yhtä paha asia kuin Oulussa. Itselleen ihmiselle se on pahempi.

Mutta miten näitä uutisia lamasta ja sikaflunssasta (meksikontauti) meille välitetään: ihmisen henkilökohtaisena vai kunnan/alueen/maan/maanosan/järjestelmän tai kokonaisuuden asiana ja murheena.

Siitä sitten riippuu, kenen pitäisi ryhtyä toimeen. ”En mää, mut toi naapuri” (Netanhau).

Onneksi aamun lehdessä ei ollut yhtään mielipidekirjoitusta amiksista ja heidän korttelirallistaan.
Ainoa hyvä asia niissä kirjoituksissa on, että pakolainen tai marjanpoimija voi ehkä huomata, että kurmuuttaa tämä väki omiaankin, ei pelkästään vieropalkisen ihmisiä.

Yhtäkkiä ammattikoululainen on – lappilainen, sodankyläläinen, järvikyläläinen – se syntisäkki, joka työntää murisevat ja jymisevät pomminsa rovakatulaisen osakkeen klasien läpi. Ei enää thaimaalainen, ukrainalainen, kurdi tai afrikansarvelainen.

On tämä, suvaitsevainen ja solidaarinen, tämä isiemme maa – tai ainakin sen pohjoinen kolkka.

Lisäksi lehdessä on uutinen: ”Kulkemaesteitä – töyssyjä – korttelirallia vastaan”.

Siinäs sitten ajelette, huh, hih ja heh. Ja töyssyiletten. Työttömät, eläkeläiset, asunnonomistajat jne veroillaan maksavat työssyt. Taitettu indeksi tosin tuo kärsimyksen mukaan.

Aamuhartauden pappi kertoo hyvin, hyvin lempeällä äänellä supertyhmän metaforan juoksemisesta, Paavalista ja sykemittarista.
Oma on häpeänsä ja minun – myötähäpeä.

Kuten huomaatten, ei tämä ole minun keskiviikkoni.

Ei siksikään, että yliselle Kemijoelle tehtiin Rovaniemien yhdistämisen tiimoilta kylien demokratian näyteikkuna: aluelautakunta.

Mitä on tapahtunut sittemmin?

Kts kaupunginhallituksen listat ja Lapin Kansan mielipide-osasto! Lähidemokratian riemuvoitto!

(niille tiedoksi, jotka eivät Lapin lehtiä lue: ylisellä Kemijoella tapellaan verissä päin asioista, joiden luonne on suuri mysteeri: vedentuomat ja alkuasukkaat ainakin ovat osapuolina, asioita ei äänestäen ratkota vaan kunnon kurmuutuksella – peli on vielä kesken).

Siis torille!

ai jaa!!:
refanutille tiedoksi (kts kommentit): yhdistän hänen vinkkiään ja eilisen ynnä tämän päivän blogausten otsikoita etsiessäni lukkooni sopivaa avainta. Ehkä se tänään? Kiitos tosi hienosta vinkistä!

* * *

Aamun suuri uutinen (Radion pääuutisissa prime-timella): Avoautokuljettaja-kaksikko Kalle Kustaa (Se, BMW, sakot maksussa) ja Silvia (De, Porsche) vilkuttavat tänään manselaisille (Koskelan ”Villenisä” Akseli, Eelis, Aino & al) kylän raatihuoneen parvekkeelta (kas kun eivät Lahlen Hennalassa) ennenkuin siirtyvät Muumimamman emännöinnistä Muumimaahan ja siitä takaisin ”muumimaahan” – oikein lentokoneella.

Laivalla matka olisi tullut aika lailla halvemmaksi: ”Stig ombord”.
Nuuskaakin olisi saanut alv-vapaasti (EU:n poikkeuslaki, että neuvottelu voisi jatkua Israel-elinluovutus-Aftonbladet-assiijoissa).

Jari Tervon Mannerheim-tarina (viime vuonna kirjoitettu) on joko kääntämättä ruotsiksi tai sitten ”kolmen geenin säätelyhäiriö” estää syvemmän omaksumisen?
Stieg Larssonin keskinkertainen trilogiakin taitaa olla vielä avaamatta?
Häät muuten sitten pidetään ensi kesänä: Vihtori ja hänen housunsa eli body-lafkan pomo ja Victoria. Klap-klap-klap…

Eilinen ”Kuningatar”-elokuva minulla on vielä vaeltelemassa tajunnan rajamailla – sen varmaan huomaa? ”Kansan prinsessa, sydänten prinsessa”.

* * *

Oikeusasiamies on antanut langettavan tuomion Tampereen yliopistolle ja kansanterveyslaitokselle virus-rokote-tutkimuksessa, koska isiltä ei kysytty.

Koska perheessämme kaksi on moisen rokotetteen + siihen liittyvän maksatulehdus-rokotuksen saanut, tiedän asiasta jotain minänkin.

Mm sen, että saavutettu rahallinen etu on lasta kohden yli 1000 egeä.

Niinpä annan oikeusasiamiehelle langettavan tuomion epätasa-arvoisesta tuomiosta.

Meillä nimittäin luvan antoi isi eikä äidiltä sitten kysytty. Kerrottiin toki, mutta vasta kun piikit olivat jo persieissä.

tiedoksi ja toimenpiteitä varten:

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto

liite:

Syksyllä 2007 alkaneessa tutkimuksessa on testattu Papilloomavirus (HPV) -rokotetta yläasteikäisillä tytöillä ja pojilla.

Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtin mukaan tutkijat menettelivät virheellisesti, tutkimusta varten tarvittava suostumus oli pyydetty vain tutkittavilta nuorilta ja heidän äideiltään. Lindstedt korostaa, että suostumus alaikäisille tehtävistä tutkimuksista vaaditaan molemmilta vanhemmilta.

Kantelun oikeusasiamiehelle teki kouvolalainen isä, jonka lasta oli pyydetty mukaan tutkimukseen.

Realms of belonging (984)

Kolmen tai neljän kuukauden kuluttua on jouluaamu.

Siitä se sitten alkaa, päivän piteneminen.

Mihin sitä ihminen kuuluu?
Sitä illalla pohdin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua EU:iin.

Hän antoi minulle paperin, jonka otsikko on tämän ”jouluaamun” johdate. Taas on vuosi sitten kiinni (sen aikaa kestää itselleni selvittää, mitä tuo otsikko sisältää).
Vuoden kuluttua on Teidän, arvoisat vieraani vuoro. Avata osaltanne ”Realms of belonging”.

Aamuhartaudessa on Herran siunaus, kovin virkamiesmäisesti.

Ulkona on kylmän näköistä.

Lehdessä on Hannes Mäntyrannan kolumni sen verran selväkielisenä (Lapin Kansa, s 4)), ettei paremmasta väliksi. Jos ei sitten sitä ole Risto Uimosen Uho aamun Kalevassa.

Mikä metsässä vikana?
Tai mediassa?
Tai poliitikoissa?
Ei ole pr-ihmisiä, tämä Mäntyranta-Uimonen duo – kun ei ole tarvis.
Pojat”, HV, ovat tainneet istua Michelinin tähtien alla Eteläranta kympin naapurissa kun minä söin Snellmanilla Eromangaa 300 jalkaa pohjoisempana?

Pohjoisesta muuten – pohjois-luoteesta – tänä aamuna pilvi vaeltaa Rovaniemen torin yllä. +11C, Valintatalolla diesel 0,979.

Huomenia!

Luulen, että sääkset (kalasääsken tämän kesän poikaset) kohta lähtevät Seilin saaresta.
Käykää vielä jättämässä noille jäähyväiset:

http://www.natureit.net/site/saaksikamera.php

* * *

Suuressa maailmassa EU:n pj-maa askaroi donori-ongelmia maalailevan mediansa kanssa, mutta maan Lyzen jne taistelukulttuurin vaalija Kalle-Kustaa ja sen Muori antavat lausunnon:

Kyll määkii Turuus”, tänään.

Suurkirkolla kaupunginhallitus luovutti kalustohankinnat (tosin vain harkitun osan keskijohdosta) poliisin tutkittavaksi, mutta Rovaniemellä ei ole tänään ensimmäistäkään uutista korruption tuutista.

Sosiaalityö ja elinsiirrot eivät ole ilmaista touhua sen paremmin virtuaalisina kuin IRL.

Seuraava potilas, olkaa hyvä – anteeksi, meillä ei nyt kätellä

Ne on hommat kun kättelee…

* * *

Helsingin kaupunginvaltuuston eräs köyhä hemmo on syyttäjän puristuksessa raastuvassa Suurkirkolla.
Onneksi älymystö on jäänyt asumaan Lappiin.

Helsingissä kun on tuo Pitkä silta.

Mis päättyy Pitkäsilta ja alkaa Sörnäinen” lausuu runoilijan kynällä väärän todistuksen historiasta.

Pitkäsilta sai nimensä nimittäin aikana, jolloin Sörnäisten ja kaupungin välillä oli Siltasaari. (1600-luvulla – nykyinen graniittisilta rakennettiin 1912 tai ainakin se luku sillassa on präntättynä).

Siltasaaresta Siltavuoren puolelle, Unioninkadulle, päästiin pitkin Pitkäsiltaa, Sörnäisiin – oikeastaan itään – taas pitkin Pikkusiltaa.

Siinä kohdalla, missä nyt raitiovaunu (Spåra) mutkittelee lienee tuo Pikkusilta sijainnut.

Sen toki kaikki muistavat, että UKK tuli puoleen väliin nimenomaa Pitksiltaa, joka jakoi maan punaisiin ja valkoisiin. Tai porvareihin ja työväkeen.

Ilmeisesti Saariniemenkatu (Sdp:n bunkkerit, Juttutupa ja Paasitalo) on sitten Siltasaaressa – samoin Elanto?

No, eihän näitä maalaispoika voi tietää. Radiosta kuulin!

Radiosta kuulin myös illan suussa hartauden, jossa nainen puhuu asiaa ja tämäkästi.
Vaikka riisuisi julistuksesta Jumalan, rukouksen ja Paavalin poiskin.
Tätä lisää, mulle, jos kysytään. Illan suussa, kun päivä ei ihan suju.

Kuka nainen?

Leena Valkonen, (babtisti).

Musiikkivalinta, njaa…

* * *

Näillä blogauksilla – tuhannen ja yhden aamun tarinat – on jokaisella oma otsikkonsa.
Tällä kertaa ”toisella kotimaisella”.

Mutta löytyykö vieraistani ketään, joka osaa ilmaista otsikon suomeksi: nasevasti ja yhdellä-kahdella sanalla? Kontekstuaalisuus ei kelpaa.

* * *

Illan päättää Kuningatar (TV), toinen ”otto”, joka nyt parempi, kun pari uutta Blairia on nähty ja elämäkin on mennyt niinkuin käsikirjoittaja aikanaan arvasi.

Kelpaa lähteä tutumaan – ilman käännöstä! (kts otsikko)

Harvest time (983)

Aamu valkenee sumuisena, mutta heti usvan päällä on kuulas taivas, lämpöä on yli 10 astetta. Tori on hiljainen.

Markkinat – ne, joissa ei kupata, mutta oikeasti juodaan ja tapellaan – ovat 15.9., jonka jälkeen Marjatta pistää pöydät pinoon ja siirryn talveksi Eeron kahvion vahvuuteen.

Eeron henkilöllisyyskin tuli selvitetyksi eilen: ihan elävä ihminen ollut hän aikanaan, tutulla sukunimellä.

Nyt on se aika, jolloin maa ja kasvu antaa sadon siitä, mitä on kylvetty tai kylvämättä luonnon Luojan tekemisenä käsillä.

En ole varma, kenelle tuo sato kelpaa, kuka siitä nauttii ja kuka yleensä ottaa asiakseen sen sadon korjuun. Vaaleihinkin on sen verran pitkään, ettei se – ainakaan pelkästään – hilla-Hemmo liene.

Mustaherukka, kesäkurpitsa, hilla, mustikka, kohta myös puolukka ja sienet.

Tai se tunne voi kesän sato olla, mikä tulee vastaan ihmistä tavatessa: olitko hänelle hyvä tai paha ja onko hän toisen posken kääntämässä – suudelmalle tai läimäykselle?

Hetki vain ja sato on plakkarissa.

Sillä sitä sitten on pärjättävä, Soklilla ja ydinvoimalalla, hillalla ja kilohinnalla, tunnustuksella ja halveksunnalla.

Me makaamme niinkuin petaamme, me kaikki.

Huomenia kylmenevässä kesän lopussa…

Huomenta ja ylistystä myös eiliselle väärtitalollemme (kuva) ja ….kiitos!

* * *

Lueskelen aamun Poroaapisesta muiden sadonkorjaajien mietteitä.

Yrittäjäneuvos Könkhältä huomautti Karvisen (StoraEnso) lailla ettei ”puu tai sen jaloste mene kaupaksi”.
Outokummulta ei ole tällä kertaa tosin kysytty.

Kansanedustajat eivät saa kaupaksi uraanikaivoksia, jos kohta puikula- ja nuorisopsykiatria-viljelyn edustaja vaikenee – tällä kertaa.

Erkki V (EU:n pj-maasta, vain Kalevi S -Paikallisjunalla Eurooppaan – Suomesta hänelle kelpaa, eivät muut körtit) ei ole koskaan saanut oikeutta (sen kuulee aika usein Eeron kahviossa), joten ei hänellä ole kaupattavaakaan, saati ostohalua.

Edessä on mitä ilmeisimmin pari oikein kovaa talvea.

Aletaanpa! Ryhdytään…

* * *

Kun viikko sitten vangittu NovaGroup´n (väärin kirjoitettu, oikeinkirjoitetaan Nova Grub, kts Hemmo K:n blogi http://www.us.fi) edushenkilö kertoi loppuviikosta Apu-lehdessä, kuinka hän kauppaa poliitikkoja, lihallisten himojen edusjoukkoa, arvelin, että jatkoa seuraa.

No, olin oikeassa: ”Lihatiskien totuus, myyjät kertovat”, kirkuu aamun iltapäivälehden lööppi.

Siinä sitä on Vanhaselle ja Kataiselle pohtimista, ruoan ja politiikkojen ALV-verkostoissa.

Kansa on halunnut konkretiaa ja nyt se sitä saa: kilokaupalla, marinoituna (ALV 18%).
Rillakkoon ite, vihreällä sähköllä (sitä saa töpselistä).
Edusmiehiään ja -naisiaan, vaalien välillä, muistinsa toki 3 kuukaudessa menettäen.

* * *

Mitenkähän me saataisiin Wallenbergien dynastia vastavuoroisesti kiinnostumaan?

Pohjois-Ruotsin metsästysmahdollisuudet kiinnostavat yhä enemmän suomalaisia jahtimiehiä. Naapurimaahan suunnataan koska siellä maalinnunpyynti alkaa paria viikkoa Suomea aikaisemmin.

Myös Ruotsin metsästyslupakäytäntö ja metsästysmaat miellyttävät suomalaisia. Pienriistaluvan saa helpommin kuin Suomessa, jossa maalinnun pyyntiä on rajoitettu huomattavasti.

Meillä kun olisi sekä metsää, tehtaita että työvoimaa. METSÄ-alalla.

Haloo, StoraEnson hallitus! (vaikka ettettehän te häklit mitään kuule, kun ilmassa kaikaa: OMX 6120!)

Karviselle vähän mallia, Torniosta päin (Ikean naapurista):

Outokummun lomautukset Tornion tuotantolaitoksella päättyvät syyskuun lopussa. Lomautukset ovat koskeneet 900 kunnossapito- ja tukitoiminnoissa työskennellyttä henkilöä.

Lokakuun alusta kukaan Tornio Worksin työntekijä Suomessa ei ole lomautettuna. Lomautusten lopettaminen on seurausta aiemmin ilmoitetusta tuotantovalmiuden nostosta. Yhtiö ilmoitti kesäkuussa nostavansa tuotantovalmiuttaan, koska tilausten määrä oli kasvanut.

Ja onhan aina muita keinoja tyhjentää pajatso laittamatta lisää likoon, mm perintöveron palauttaminen, pääomatulon verotus ja…:
Tässä oikein oiva keino:

Vanhanen toisti myös jo aiemmin kuullun ja tyrmätyksi tulleen ideansa osittaisesta perheverotukseen paluusta.

Vanhasen ideassa koko perheen tulot lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, mistä syntyisi veroprosentti.

– Varsinkin perheissä, joissa toinen on kotona tai osa-aikatyössä lasten ollessa pieniä ja toinen paahtaa sitäkin kovempaa töissä hyöty olisi merkittävä, kun korkeampituloisen veroprogressio madaltuisi huomattavasti, Vanhanen sanoi.

Kun tähän lisätään

1) ALV:n nosto 14 %:lla (3 %-yksikköä) 25%:iin (kulutuksesta näin 1500 000 000 vuodessa laman paikkoon),

2) kaivostoiminnan lopettaminen Lapissa (vihr eilen) ja ulkolaisten matkailun seinään rysähtäminen samassa maakunnassa (Päivikki Palosaari, Lapin Kansa tänään), onkin aika etsiä syyllisiä.
Missä ne ovat?

Lihakaupassa, marinoitua mätälihaa myymässä!

Onneksi ehtivät Kittilässä Suurkuusikkoa aloittaa (”karvasmantelia, rakas Watson”, sanoisi Agatha-täti, syanidiprosessista kultakaivoksessa), ettei tule Kevitsan kohtaloa (Sodankylä) tai Soklin kohtaloa (StoraEnson hylkäämä Itä-Lappi).

Turha on vihreiden ja GTK:n tapella Kakslauttasesta (kullan emäkallio löytyi sieltä): turisti voi rauhassa sinne tulla/mennä, jos sellaisia vielä on.

Merijalkaväkisotilasrefleksi (982)

Huomenia, intiaanikesän nauttijat
Aamun kuva on lupaukseni mukaan eilisen kuvan impressio.

Päivän almanakkamerkintä, 23.8., voisi tuoda mieleen yhtä ja toista.

Unkari avasi rajansa ja tyhjensi DDR:n kuplan 20 vuotta sitten.

Mutta varsinainen viesti on toisaalla (ja sitä voisi lukea sekin, joka pohtii nykypäätännän avoimuutta oltiin millä agendalla vain: StoraEnson hallitus, kunnan lautakunta, -hallitus tai -toimikunta…).

Kas tässä:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Vuosisadan+keskiy%C3%B6+23+8+1939/1135248735963

* * *

Te, ja mie, saamme syntyessämme kolme vaihtoehtoa.

Me olemme seikkailijoita, pohtijoita tai hurjan varovaisia kriitikoita.

Kun me olemme viisivuotiaita, on kasvatus (olipa sitä tai ei) tehnyt tehtävänsä:
vaihtoehtojen määrä on noussut viiteen.

Perimämme toisaalta, viimeiset sukupolvet vanhempiemme suvuissa toisaalta ja tuo viiden ensimmäisen vuoden taival kolmaalta ratkaisevat jakoa tyyppeihin:

1) uudelle avoimet

2) ulospäin suuntautuvat

3) sovinnolliset

4) tunnolliset

5) tunne-elämältään aaltoilevat

Luin aamulla Lapin Kansasta kahta eri alekkaista juttua, joista Markku Torkon on koskettava.
Hän pohtii, kuinka aina sitä on kosken rannalla joku, joka hyppää perään, jos joku on koskeen joutunut.

Sitä kutsutaan länsimaisessa psykiatriassa ”merijalkaväkisotilasrefleksiksi” (mariner-type).

Sitä siellä kosken rannalla Torkon tarinassa ja Tervolan & Nivankylän miesten toimissa Tenovuonolla (Tana-fjorden) on.

Meistä syntyjään joka kolmannella on sellainen latautunut taipumus, että perään vaan – oman hengen kaupallakin.

Viisivuotiaana tuo refleksi on jäljellä viidenneksellä.

Kun olen viimeisen parin vuoden mittaan, laman lähestyessä ja sen syövereissä, seurannut tapahtumia suomalaisessa, lappilaisessa ja rovaniemeläisessä yhteisössä, olen alkanut tuotakin miettiä.

Monellako prosentilla ja missä iässä (kehitys-ikä tai almanakkaikä) mahtaa tuollainen refleksi olla tallella silloin, kun kärryiltä alkaa ihmisiä tippua?

Lehteä, Lapin Kansa, 22.8. sunnuntaina, intiaanikesän aikhan (intiaaneista refleksin arvioitiin olevan – ainakin tasankointiaaneilla – 2/3:lla) lukiessa heräsi monta kertaa tuollainen kysymys. Sivulta 2 alkaen.
Sivun yksi luen viimeisenä, mutta sitten sekin alkaa kuulua kysymyksen piiriin.

Viimeinen sammuttaa valot

Samaisen lehden juttu nuorten ”mielenosoituksesta” dwn town´n pääkadulla on poiminut kuvitukseen kuukauden takaisen Acores-matkaseuralaisemme, leidi Heidin. Mutta ou est le hombre?

* * *

Aamun Radio Yle 1:ssä on kaksi perättäistä ohjelmaa kuunnteltuna. ”Näistä levyistä en luovu” ja ”Nadjan kammarissa”.

Toinen oli musiikiltaan ihan ok, mutta viestissä amikset & al saivat kyytiä ja pitsiin puettu levynomistajattaren pikkusormi lastoituksen. ”Unplugged”, vain Miles Davis (plugged) saa armoa.

Toinen – nokikolariohjelma – ei pitsihansikasta tarvinnut.

Viimeinen sammuttaa valot”.

Tästä taidan joutaa poimimaan mustaherukoita Narkauksen-Jokelan-tien varteen.
Muistutan asiasta, koska olen siitä kovin vähän ja harvakseltaan vielä täällä – heh – kertonut.

Kerron sitten, kun ”viimeinen on sammuttanut valot”.

Uskomattoman selkeästi asian vääntää keskitysleirin piikkilangasta (sitä poromieskin Käsivarressa käyttää raja-aitojen rakenteluun, kts IS 22.8.) hra M (nuori, vihainen, porvari ja Kaleva, 23.8.):

http://www.kaleva.fi/plus/osasto174_page0.htm

* * *

Mustaherukoita poimiessa (flavonoidit, C-vitamiini) makustelen seuraavaa uutista, Rova- ja Ruokasenkadun jumputtavasta uitosta(ko?) kertovaa (HS, 23.8.):

Yhä useammalle nuorelle työpaikan varmistaminen on tärkeämpää asia kuin valkolakki, minkä vuoksi ammattikoulutukseen hakeutuu jo enemmän nuoria kuin lukioon.

Isoissa kasvukeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla lukioon halukkaita oli yhä enemmän, mutta tänä vuonna ammatilliseen koulutukseen hakijoita oli enemmän kuin aloituspaikkoja.

Toisen asteen yhteishaussa oli tänä vuonna 95 000 hakijaa, joista kaksi kolmesta haki ammatilliseen koulutukseen. Suosituimpia aloja olivat kauneudenhoito ja kulttuuriala, joihin haki melkein kaksi kertaa niin paljon nuoria kuin oli aloituspaikkoja tarjolla. Sen sijaan siivousalalle hakijoita oli vähemmän kuin paikkoja tarjolla, vaikka siltä alalta eivät työt vastaisuudessakaan lopu.

Akateeminen työttömyys on sen sijaan lisääntymässä. Heinäkuussa työttömiä maistereita oli jo noin 15 000. Akateemisesti koulutetuista parhaassa työmarkkina-asemassa ovat lääkärit ja hammaslääkärit, joiden työttömyysaste on alle puoli prosenttia.

Lähivuosina kilpailu opiskelupaikoista kiristyy, koska viime vuosikymmenen puolivälissä syntyi poikkeuksellisen paljon lapsia. Kahtena seuraavana vuotena peruskoulun päättäviä on noin 65 000.

Opetusministeri Henna Virkkunen onkin vaatinut rahat ensi vuoden tuhanteen lisäpaikkaan ammatillisessa koulutuksessa. Lisärahan kohtalo ratkeaa hallituksen budjettiriihessä ensi torstaina ja perjantaina

* * *

Uutisnälässäni eksyn joskus – mm tänään klo 10.10 – teskti-tv:n etusivulle (s 100).
Nyt siellä asuu totuus(ko?):

Poliisin tulo voi kestää iäisyyden

Pistäkääpä paremmaksi!

* * *

KARHUNKAATAJANTIEN TARINA

Naisten poimiessa kesän satoa istun krevittären (ei aatelia vaan idel ädel adel), Walleniuksen epookilta, kanssa keinussa ja kuuntelen tarinan.

Se alkaa Ambomaasta ja Iki-Kianto – maisemista. Rautanen ja Moilanen.

Otso Piru Perkele. Ja Otto-setä, useampikin Otto.

Se tarina kulkee Vapaussodan (niin se tässä lausutaan) kautta vuoteen 1944. Se poikkeaa Kokkolassa.

Kapteeni Kariniemi kersanttinsa kanssa pelastaa yhden johdon katkaisulla kauppalalle lastenkodista viraston ja tarina muuttaa Rajavartioston kanssa pois Kemijärven raiteiden tieltä. Myllärin puolelta.

Herra kapteeni, sopiiko että katkaisen johdon, kun ei sillä ole meille virkaa?”.

Kolmen karhun kaaduttua se on Karhunkaatajantie.

Kurjet ronkuvat kauempana, sudenkorennot tekevät syöksyjään ja valtavan kokoiset ahvenet savustuvat. Vielä isommat kimalaiset – suhteessa – asettuvat autoon taloksi ja surisevat puomilta takaisin lupiinien kimppuun.

Montakohan Rautasta onkaan vielä siellä etelässä, aivan etelässä.

* * *

Kohta oli jo kuunneltuna Täällä Pohjantähden alla, kolmas osa (uusinta maanantaina ja tiistaina).
Alas tuli kuin lehmänhäntä, toisen osan lennosta, tämä osa, ja tiedän kyllä, miksi.
Yritetään kuitenkin vielä ensi viikonloppuna se neljäs osa.

Intiaanikesä (981)

Luin mietteissäni torstaina Apu-lehteä. Mietiskely jatkuu, kun luen aamun maakuntalehden kolumnia ja Tikkasenkarin kuntoutuskurssin siihen tekstaamaa saatetta (ulkoparlamentarismia, so what?!).

Puuro valmistuu ja muistelen eilisiltaa. Laatuisa illallinen, upea puutarha, vanhojen tanssit – ei hakua. Kiitos Mauri Myrsky ja Pulla, kiitos, kiitos…Haimme aamusta Jaskan kanssa Punton pois ja ihailimme Lloyd´a (Alexander, 1959).

Kyllä kait tässä lauantaihin joutaa ryhtyä.

Torille, lepäilemään, ei projekteja eikä suoritteita – tänään.

Huomenna on: mustaviinimarjanpoimintaprojekti (Kampsajaervellae).

Sen verran pitää muistuttaa, että kun illalla aika lämpöisessä kotipihaan saavuttua kävin läpi kulunutta kahtakymmentä vuotta ja tulevaa neljää, ei tullut kylmä.
Mutta ei tosin rauhallinenkaan olo.

Hyvää lauantaita!
Ortodoksisen nimipäivä-esitelmän (aamuhartaus) merkeissä, arvoisat marttyyrit (niitäkin taas alkaa olla).

* * *

Huomiseksi lupaan vaihtaa vinjettiin impression tämänpäiväisestä etusivun kuvasta, mutta en vielä tänään (Jouko Jokisen yksityiskokoelmista).
Huomenna on mustan viinimarjan päivä! Kampsajaervellae (reply aamulta)

* * *

Radio Yle 1:n palautteessa kiinnitetään huomiota samaan kuin tässäkin blogissa: Lotta Kotilaisen pojanpoika (professori Kotilainen Espoosta vaimikäseoli) on aamuhartauden pitäjänä omaa luokkaansa. Näin on, näin on…

* * *

Näinköhän näin on?

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009082210102566_k6.shtml