Wilsonin pintaa

Tänään muistutan aivan aluksi ”Titanic-ilmiöstä”.
Eilen TV:n viihdeohjelmassa nuoret miettivät ”ysäriään” (tappava lama, eiksnii) ja muistivat sieltä Titanic-elokuvan.

Nyt meillä on wc-paperi-, käsidesi-, suojamaski- ja viimeksi pneumovax-titanic-ilmiöt käsissämme. Ja niitä provosoivat edeskäyvämme: ”Tämä teidän on hankittava”.

Koko ihmiskunta juoksee korona-paniikissaan joskus fiksun, joskus älyttömän maalin etsinnässä, mutta sankariparin mies menehtyy joka tapauksessa ja saa sädekehän.

Muistutan, että Leonardo DiCaprio muistetaan paremmin – tai parempana – kuin Kate Winslet.

Tai ainakin yhtä hyvänä.
Joten rauhoittukaa, ei siitä rokotteesta kaikille edes olisi apua.
Jos vaikka 10-lapsisella juutaskäkriäisperheellä olisikin se 1500€ rokotteen hankintaan Savonlinnan yksityis-vastaanotolta.

***

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (4/2020) on pelottavan mainio ja perehtynyt artikkeli espanjantaudista.

Sen syvemmin koko tarinaa ja tautia esittelemättä poimin siitä yhden yksityiskohdan.

I maailmansodan rauhasta neuvoteltaessa Ranskassa oli isäntämaalla vahva kostonhalu hävinnyttä osapuolta kohtaan (Wilhelm II:n Saksa, josta mm Donald Trumpin isoisä oli paennut – sotaa!).

Maailma tuohon aikaan artikkelin mukaan odotti, että USA ja sen presidentti Woodrow Wilson olivat olleen armollisempia – eihän Saksa sentään taistelukentillä ihan knock out – häviötä ollut kokenut.

Wilson oli kuitenkin monen muun ohella espanjantaudin ilmeisesti sairastunut ja siitä kuin ihmeen kaupalla toipunut.

H1N1-virus, joka tuon ajan sika-influenssan oireet ja usein kuoleman matkaan saattoi, viihtyi myös kohteen keskushermostossa ja aiheutti eloon jääville henkiseen suorituskykyyn ja -tapaan muutoksia.

HSn artikkeli arvelee, että USA ja H1N1-Wilson-toipilas antoivat periksi Ranskan kostonhimolle ja näin rakennettiin rauha, joka ei Saksan kannalta ollut lainkaan kunniallinen.

Traité de Versailles, 28.6. 1919.

Ja näin rakennettiin II maailmansodan perusta.

*

Kun Suomi noissa samoissa melskeissä itsenäistyi, se hakiessaan mm USA:lta tunnustusta itsenäisyydelleen pohjakorttinaan tuoreen SNTL:n johtaja Leninin allekirjoitus, sai se Hooverilta myötätuntona aika lailla ruoka-apua.

Osa ruoka-avusta lähettiin ”Wilsonin pintana” eli laardina, jota valmisti Amerikassa Wilsonin tehdas.

Historia ei kerro, tuleeko käsite Wilsonin pinta Woodrow Wilsonista vai läskitehtaasta, mutta siitä alkaen Suomessakin läskisoosi on ollut ruokalistojen kärjessä.

Paitsi nyt.

Koronaviruksen hiljentämässä maassamme tavallisin noutoruoka taitaa olla italialainen Pizza.
Nuoremmat popsivat Quatroa tai Vegetariaanaa, mie Mexicanaa.

Se myötämieli, jota USA Suomelle 1919 antoi, kulki myös nimellä Hooverin sydän.

Mutta mitä tapahtuu nyt, kun sekä Englannin (UK) että Saksan (D) johtajat ovat kertoneet, että kyllä, jovain se iski.
SARS-Cov-2.

Toisella (Bojo) virus näyttää aiheuttaneen myös taudin, Covin-19.

Kannattaa muistaa, että 80% SARS-Cov-2 viruksen saaneista EI saa tautia.

Eikä siis moinen eloton isännän – siis tartunnan saaneen – RNA-kappale syö tartunnan saaneiden, mutta tautia saamattomien aivoja.

III maailmansota ei ole vielä alkanut.

Pahaa tahtovat tuholaiset

Pienenä olin usein torstaisin tunnin ajan neljän everstin pullakerhon erityisjäsenenä.

Kouluni loppui sellaiseen aikaan, että kotimatkalla saatoin poiketa esikuntaan, jossa everstit pitivät iltapäivisin tuota pullakerhoaan.

Sotilaspalvelija, jolla oli erityinen suhde erääseen eversteistä ja joka oli myös esikunnan pysyvä tampuurimajuri, toi torstaiksi myös minulle räkä/voisilmä-pullan ja Papulan Sittisootaa.

Eversteistä kolme oli etappisikoja eli he olivat pääosin huollossa jatkosodan rykmenteissään ja divisioonissaan. Kaikki kuitenkin haavoittuivat, jokainen aika vaikeasti.

Lääkintä-, eläinlääkintä- ja intendentti-everstit.
Rykmentin hämeenlinnalainen komentaja-eversti oli hänkin haavoittunut.
Hänen tarinaansa liittyy sotilaspalvelijan kohtalo.
Palaan siihen joskus myöhemmin.

Everstit joivat kahvia, polttivat Signora-sikareita ja kertoivat tarinoita ”pojallekin opiksi” (olin 8-10-vuotias).

Kerran eversteillä oli siviiliasuun pukeutunut vieras.
Hän puhui eri tavoin kun nämä neljä ”kummiani”.

Hän puhui koko tunnin ajan siitä, kuinka tuhoisia, suorastaan tappavia, ovat ne ihmiset, jotka ovat pyrkineet korkealle, mutta jääneet aivan lähelle onnistumista.
Nämä lähes huipulta romahtaneet tekivät siitä katastrofistaan alkaen kaikkensa, että ”Mannerheim ja me muut” epäonnistuisivat.

Mies tiesi asiansa ja oli valpas.
Hän kuoli vasta kun olin jo itse ylilääkäri (1985). Nuo neljä everstiä kuolivat aiemmin, viimeisin 1984.

Joka kerta, kun kotini, kuntani, työyhteisöni, maakuntani, maani, unionini tai ihmiskuntani on ollut kriisissä ja joku on huutanut ”tuli on irti” ja kaikki ovat paniikki kintereissään juoksemassa silmittömästi pakoon, nämä ”lähes kenraaleiksi kohonneet luuserit” avaavat suunsa ja teroittavat kynänsä.

En halua heitä nimetä, mutta kaikki heidät tuntevat.

Wannabe-stalineja, churchilleja, clausewitzeja, kekkosia, pulizerpalkittuja, päätoimittajia ja arkkipiispoja/paaveja.

Heidät pitäisi varmaankin tunnistaa ajoissa.

Toisaalta everstieni siviilipukuinen vieras kertoi, ettei se auttanut mitään, että heidät tunnisti.

Pitää vain itse tehdä paremmin”, hän todisti.

Onnea ja menestystä, Sanna Marin ja hänen puolijoukkueensa.

Niinkuin puolijoukkueen johtaja, joka söi rautaa ja paskansi kettinkiä, sen opetti:

Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan”.

Project Humankind

Koiranleuat jo 1960-luvulla opettivat Suomen jatkosodassa havaitun.

Projektissa ollaan ensin innoissaan, sitten sekaisin jonka jälkeen alkaa syyllisten etsintä. Sitä seuraa syyttömien rankaiseminen ja niiden palkitseminen, jotka eivät osallistuneet.

Tämä projekti, Greta-taifuuni eli SARS-CoV-2, ennustettiin syyskuussa 2018 hyväksytyssä pro gradu – työssä (Helmi Räisänen, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta).

Kuuntelin tänään radiosta – YLE1 – Freiburgin lahjaa Suomelle hänen viikottaisessa ohjelmassaan, jossa hän aloitti kertomalla ”vitsin”: hänen lähistöllään Helsingin kaduilla oli mietitty sitä, kuinka onnellinen ihmiskunta onkaan kun se nyt pääsee kerralla kalleista, turhista ja ilmaston perin juurin tuhonneista yli 70-vuotiaistaan.

Televisiossamme on juuri menossa uusi toisesta maailmansodasta kertova ihmissuhdedraama ”Maailma liekeissä”.

Sen tv-sarjan eräs nyöri on USAn American Voice toimittaja, joka tekee juttua Himmlerin laadituttamasta ”eutanasia”-ohjelmasta. Ohjelman avulla kolmas valtakunta arveli pääsevänsä irti kalleista kroonikoistaan (kehitysvammaiset, mielisairaat ja valikoitu osa vanhuksista sekä muutoin terveystaloutta kuluttavista pitkäaikaissairaista).
Laki ei koskenut juutalaisia.

Eilen loppui Suomen TV1:n dekkari-draama ”Paratiisi” tilanteeseen, jossa perheen vaimo rakastui itseään nuorempaan espanjalaiseen ja mies, 73-vuotias lääkäri, matkusti rakkaille kalavesilleen hypäten päistikkaa jäiseen koskeen.

Suosittelen tuon pro gradu työn lukemista.

Linkin siihen löydätte viime viikon lopulla julkistuneesta Kemppisen blogista.

Me tiedämme tämän ilman Nostradamusta ja Gretaa, että OKBoomerit saisivat nyt alkaa miettiä uutta kansalaisaloitetta eduskunnalle eutanasia-lain säätämiseksi.

BeNeLux-maat ovat jo mallia näyttäneet.

htpps://helda.helsinki.fi/bistream/handle/10138/277727Raisanen_Helmi_Pro-gradu_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Koetetaan pysyä terveinä, koska ruotsalaisia meistä ei tule.

Hobitit ja Gandalf

Tolkienin kerrotaan laatineen tarinansa Sormusten herroista ja hobiteista suomalaisella Kalevalalla taustoittaen.

Suomen Lääkärilehden pääkirjoittaja Pertti Saloheimo on tänään nostanut helmen simpukastaan ihmiskunnan nykyvitsauksia miettiessään.

Ensimmäisen maailmansodan kokenut J. R. R. Tolkien kirjoitti vaarallisen mahtisormuksen haltuunsa saaneelle hobitti Frodolle ja viisaalle velholle Gandalfille seuraavan keskustelun (3):

”Kunpa se ei olisi tapahtunut minun aikanani”, Frodo sanoi.

”Niin toivon minäkin”, Gandalf sanoi, ”ja niin toivovat kaikki, joiden elinaikana tällaiset asiat tapahtuvat. Mutta se ei ole heidän päätettävissään. Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla joka meille annetaan.”

Suomalainen huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen

Köörimme uskoo Valtioneuvostoa ja sen ehdotuksista päättävää eduskuntaa, mutta uskoessaan tätä, se saa minulta viestin, 18 ”nimiloppua” lappilaista miestä.

Nimiloppu on urosporo, joka ei enää jaksa edes ”sitä”.

Viesti kuuluu

Yksi asia minua on viimeisen kahden viikon aikana surettanut, yksi ilahduttanut ja kaikki muu huolettanut pirukseen.

Surettaa se, että 70v+ – miehet näyttävät olevan syyllisiä SARS-Cov-2 viruksen rakenteluun omissa salaisissa viruspajoissaan, joissa rakennusvälineistä tärkein on ikä ja sukupuoli.

Ilahduttaa se, että ihmiset eivät enää kadulla vastaantullessa tule halailemaan – prkl – vaan huutavat sieltä jostain kaukaisuudesta (jollaisessa suomalainen Eton mukaan asuu vakituisesti):

”Koetetaan nyt hitsisti pysyvä terveinä, #eiksnii”.

Se minua huolettaa, että ihmiset ovat huolissaan jostain Covid-19-taudista, kun entivanhaseen aikhan sentään oli ryssä, kuppa ja tuperkkeli.

Ne näet tappoivat niin talossa kuin puutarhassakin.

Koetetaan pysyvä terveinä, #eiksnii

-aLii-

Nerot joukkojemme edessä

Neron tuntee yleensä jälkikäteen, kun hän on kuollut.

Useat parhaista neroista kuolevat niin varhain, että ovat lähes lapsia.

Mozart, Aleksanteri Suuri, JFK. Hitler ei koskaan 60-vuotispäiviään viettänyt.

Jos nero elää vanhaksi – MAO, Breznev, Kim, Einstein ja Sibelius – hän ei loppuvuosikymmeninään enää ole nero.

Oikein hyvä nero on sellainen, joka tapetaan.
Caesar, Jeesus, Janis Joplin, Johannes Kastaja.
Hänen päänsä tulee tärkeämmäksi kuin hänen elämänsä.

Mihin me tarvitsemme neroja, näitä ihmismuurahaisten kuningatar-mehiläisiä?

En osaa vastata, mutta jos kysyttäisiin Mengelen, Aarnion tai Clint Eastwoodin tarvetta, olisi minulla hyviä selityksiä. Al Capone ja Kummisetä ovat oikeita sankareita.

Vaikeina aikoina me tarvitsemme johtoomme ihmisiä, jotka kykenevät ja haluavat yksinäisyyteen.
Nerot eivät ole laumassa vaan laumalle, he eivät toimi ryhmissä vaan ryhmien sokaisemisessa.

Vaikeimmat nerot ovat oppeja ja opinkappaleita, uskontoja ja filosofioita, eivät ihmisiä kulkemassa palavien pensaiden jäljissä.
Vähän niinkuin Klonkku ja Hobitti, Sam ja Frodo.

Satuja ja tarinoita, joita me rakennamme kun joudumme karanteeniin.
Karanteenihan tulee italiankielisestä sanasta ”neljäkymmentä päivää”
(guaranta giorni) (Jouni Kantola, HS 22.3.-20)

Sellaisessa tilassa me kerromme pienellä porukalla toisillemme Decameronen.
Tuhannen ja yhden yön tarinat.
Gilgameshin.

Nerokkaita ovat karanteeniemme Kalevalat.
Grimmin veljesten hirmutyöt ja -tekijät.

Kts myös ”Kultainen talo”

The Golden House; Salman Rushdie
(WSOY 2020; Nero Goldenin tapaus, 528 s)

Niin – ja siitä corona-neroudesta:

https://els-jbs-prod-cdn.literatumonline.com/pb/assets/raw/Health%20Advance/journals/healun/Article_2-1584647583070.pdf

Sentraalisantrasta lastenlapsen sukupuoli-ennusteeseen

1950-luvulla vuokrakesähuvilamme eteisessä oli sentraalisantran ohjaama puhelin, Valkealan Valtameren etelärannalla.

Kun se kilahti kahdesti, tiesimme, että puhelu oli tulossa meille.

”Jokela 4” oli silloin oikea vastaus.
Jos sillä soitti, piti pyöräyttää kampea, jotta sentraalisantra tiesi vastata.

Kerran ukkosella – niitä oli tuolloin usein – värkki räjähti säpäleiksi pitkin eteisen lattiaa ja näimme, minkälainen on pallosalama.

Uutta puhelinta ei hankittu, koska äiti sanoi:

Pärjäämme kyllä ilman”.

1970-luvun alussa, kun vein tuolloista rovaniemeläistä tyttöystävääni Meilahden klinikalta Vantaan lentoasemalle, hän kysyi, Bruchin viulukonserton soidessa Simca Tonnin radion C-kasettisoittimelta, mitä tänään opin lääkäri-koulussa.

Kerroin kirurgin opettaneen, että aivokuolema on kuoleman kriteeri Suomessa.
Ensimmäisenä Euroopassa.

Aha, sanoi nainen ja seuraavana päivänä asia oli hänen työpaikkansa (Helsingin Sanomat) etusivulla.

1970-luvun lopulla, kun ajoin paljon (elämäni aikana rapeat 3 000 000 km) ympäri Lappia potilaitani tapaamassa, oli autossani ARP-puhelin, joka soi käytännössä koko ajan. Siinäkin tarvittiin sentraalisantraa.

Olin löytänyt tele-medisiinan.

Samaan aikaan opetin Lapin Lastensairaalan henkilökunnalle, miten ultraäänellä määritettiin vauvan aivojen keskiviiva ja samalla nähtiin, oliko viiva kohdallaan.

1980-luvulla telemedisiina kehittyi ja puhelimet pienenivät pienenemistään, mutta niiden hyöty kasvoi. Erityisesti teksti-viestien tultua käyttöön.

Itsemurhien määrä väheni ”silmissä”, kun pohtija sai yhteyttä osaajaan.

1990-luvulla aloitimme keskussairaalassamme oikean telemedisiinan, ihotauti- ja kallonkutistaja-lääkärit.

Aloimme nähdä, kuulla ja kertoa.

Potilaan, hänen ilmeensä ja ihonsa.

Hyvää se tiesi, koska potilas samalla näki ja kuuli meidät.

Nyt, kun TP Sauli Niinistö edellyttää meiltä suomalaisilta malttia ( = resilienssi eli muovautuvuus) ja tolkkua ( = intelligenssi eli älykäs ongelmanratkaisukyky) moraaliltaan yksiniittisen SARS-CoV-2-viruksen kanssa taistellessamme, kohtaan edellä kertomiani ja oppimiani asioita yhtä aikaa.

Tytär, kuopuksemme, laittaa uudenkarhean älykännyni ruudulle tuloksen ultraäänitutkimuksesta, josta käy ilmi mielenkiintoisia asioita, joista tässä kerron vain, että parkuvaksi ihmiseksi tuloaan odottelevalla sikiöllä on lerppa ja sisäänpäin kääntynyt alahuuli.

Sellaisia meillä on suvussa paljon, kun se liittyy aikapäiviä rapautuneiden Habsburgien vain historiallisesti arvokkaisiin geeneihin.

Näin on ympyrä kiertynyt alkuunsa.

Puuttuu vain, että salama nyt iskisi ja älykänny hajoaisi sen tuhannen sirpaleiksi, päreiksi ja säpäleiksi ja pääsisin sanomaan tyttärelleni äitiäni 1950-luvulta siteeraten:

Pärjäämme kyllä ilman

Kolme katku vahel

Radiossa musiikkitoimittaja Eskola kävi 16.3. 2020 läpi ihmiskunnan ruttoja siitä alkaen kun Itä-Rooma vei tuhoutuessaan mukanaan koko ”sivistyneen” maailman.

Hyvin oli mies pohjatyönsä tehnyt: antiikki, keski-aika, renesanssi, barokki ja vähän jo uutta aikaakin.

Omassa elämässäni muistan ne rutot, joita elin Helsingin Stadionin takakaarteessa 1952, sittemmin tuli-, tuhka- ja vesirokkojen muodoissa.

Ihan ei kurkkumätä osunut kohdalle, koska sitä vastaan oli rokote, joka kelpasi ruotsinkielisellä Keski-Pohjanmaallakin, Pietarsaaren ja Luodon kunnissa.

Ihan oma lukunsa ovat olleet elämässäni Aasialainen, Hong-kongilainen ja nippu muita HxNz-öttiäisiä, jotka lusittiin minun perheissäni ilman karanteeneja. Työssä ollen.

Yleensä ne iskivät joulupäivystyksen aikaan.

Nyt liikkeellä oleva pyöreä, sinin-viher-punaisilla kukilla koristeltu öttiäinen ei eroa aiemmista tappavuudeltaan tai ankaruudeltaan, mutta maailman kansat ovat nyt erit.

Nyt meillä on 120 triljoonan aarretta pöyrittämässä 1000 triljoonan velka. Sellainen tekee haavoittuvaksi muitakin kuin oikeistolaisia tai oikeistolais-populisteja.

Kaksi vanhaa, vanhaa varista yrittää turhaan saada miljoonia maanmiehiäni asettumaan kauhussaan, jota johtavat maan parhaat.

Sekä ylilääkäri Järvinen että professori (em) Peltola ovat musiikillisesti lahjakkaita. Ihan niinkuin tuo radiotoimittaja ja hänen ruttonsa.

Mutta RAPista he eivät mitään ymmärrä.

Ammatissani lääkärinä olen oppinut kunnioittamaan niiden ihmisten tarinaa, jotka hakevat minulta ammatti-apuani. 80% ihmisen vaivoista on samanlaisia tarinoita kuin tuo musiikkitoimittajan rutto.

20% on ”väärin-syöty-juotu-naitu”, SARS-CoV-2 tai espanjantauti eli sika-influenssa (H1N1).

Kun tänä päivänä kysyn nuorelta potilaaltani tuota hänen tarinaansa, hän loukkaantuu syvästi ja kirjoittaa viranomaisille ilmiannon:

Hän kyselee outoja, hyvä ettei suorastaan rutosta tuttuja Decamerone-viisauksia”.

Lähteet: Jaan Kross, Kolme katku vahel; Decamerone; Yle Radio 1: Etävälilevyjä (Kare Eskola) 16.3. 2020

https://areena.yle.fi/audio/1-50430606

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006441548.html

How to Manage without Parachute?

”Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava”
(virtuaalihenkilö Ville Koskela, Tuntematon, s 45)

”Kahta asiaa me nyt tarvitsemme: TOLKKU ja MALTTI” (TP Niinistö)

Tolkku on kyky älykkäisiin ongelmanratkaisuihin, intellignessi. Maltti on resilienssi eli ihmisen ”sielun” muovautuvuus erilaisissa (tiukoissakin) tilanteissa.

Pysy ehjänä; jotta pysyisit ehjänä, pysy ulospäin hetki tyhmänä (”anteeksi, nyt en oikein ymmärtänyt”).
Jotta pysyisit sen tarpeellisen hetken (”vetää henkeä”) tyhmänä, laske aikaa (identiteettiäsi, elämääsi, kaikkea sitä, mitä olet ollut) taaksepäin.
Sieltä, menneisyydestä, tarinastasi ja minuudestasi sitten voit löytää syyn selviytyä, sellaisen syyn, joka kantaa. (Viktor Frankl ”Ihmisyyden rajalla”, ”Elämän tarkoitusta etsimässä”)

Ei se sen monimutkaisempaa ole, logoterapia Wienin yliopiston neurologian ja psykiatrian oppituolista tai Auschwitzin keskitysleiristä katsottuna.
(Nyt sitä kai kutsutaan mindfulnessiksi, mentalisaatioksi?)

Muitakin neuvoja on.
Niitä voisi jakaa?