Lappilainen paikallislehti Uusi Rovaniemi mainostaa säätiön tukemaa maksutonta tasapainokoulutusta ja kuntoutusta.
Kohteena on elävän kitaramusiikin ja sirkustaiteen tasapainolajeista nuorallakävelyn käyttö yli 65- vuotiaiden elämän helpottamiseen
Tässä yhteydessä en voi olla mainitsemarta 7-vuotiaita.
Kirjassaan Uppiniskaisuuden kronikka Jaan Kross kuvaa nuorallakävelyn 1500-luvun lopun Pohjoisen Liivinmaan pääkaupungissa (Rääveli) korkealla kahden kirkontornin välillä.
7-vuotiaana kirjan sankari Palle oppii, miten tuollainen kävely kymmenien metrien korkeudessa onnistuu. Elämässään hän sitä sitten toistuvasti soveltaa.
Suosittelen kirjaa (viroksi ”Kolme katku vahel”), koska siinä kerrotaan myös, miten Putinille ja Kirill´lle tulee käymään.
Samalla lailla kuin Iivana IV:lle 1584 (”Julma”).
Ai hitto, että on hyvä idea tuo ”tasapainoa 65 vuotta täyttäneille.
Luulin ettei ihmisen kokonaisvaltaisessa psykosomaattisessa – somatopsyykisessä manipuloinnissa olisi mitään hyvää, mutta tämä on toivottavasti napakymppi.
Ainakin se voisi olla.
Ihmisen kahdeksas aivohermo on paljon tärkeämpi kuin kymmenes (kiertävä eli vagus).
Statoakustikus kulkee korvan ja kuulo/tasapaino-keskuksen (aivo-alue) välillä.
Laitan tähän nuo 12 aivohermoa opiksi:
”Onneksi Ollilla Oli Tarpeeksi Tikkuviinaa Antaakseen Flunssaa Sairastavalle Greta Vaimolleen Aimo Huikan” ja mustaan Vaguksen ja Statoakustikuksen, ne mielestäni tärkeimmät.
Huomattavaa BTW on, että näistä hermoista kahdeksan tulee näkyviin lääkärin arvioitaviksi samaan paikkaan (silmät ja niiden ympäristö).
Jos ymmärtää – lääkäri niinkuin minä – opetella katsomaan apua hakevaa silmiin ja opetella näkemästään nuo kahdeksan, on hyvin paljon jo plakkarissa siitä, mikä ihmistä oikeasti voisi vaivata. Se opettelu vie 10-20 vuotta eikä sitä voi kiirehtää. Siinä pitää tavata tuhansia ihmisiä kymmeniä tuhansia kertoja.
Toivotan valtavasti menestystä rovaniemeläiselle Sirkus Taika-ajalle, joka ryhtyy avuksi (tilat) asialle, josta päivät pääksytysten saa silmilleen ja korvilleen enemmän kuin oikeastaan sielu sietäisi.
Sitä kutsuntaan mielenterveydeksi, mutta minä kutsun sitä ihmisen kärsimykseksi ja siitä herääväksi asiallisen, evidenttiin eli tieteen perusteella syntyneeseen kokemukseen liittyväksi kyvyksi auttaa ja tulla autetuksi.
Viittaan eiliseen ”Medisiinapläjäys”-päivitykseeni.
Siinä ei nuorilla, äkäisillä, epävarmuuttaan särmäisyydellään peittavillä, itsetietoisilla ja valtaa hamuavilla ja siitä kilpailevilla alamme todella älykkäillä kollegoilla ole mahdollisuuksia, vielä vähemmän siinä keräilysarjassa, jota löydämme viranomais-juristeriasta.
Viittaan jälleen Kafkaan vuodelta 1925.
***
4450 päivitykseen yli 15 vuoden aikana liittyen yritän jatkuvasti etsiä sellaisia oppeja, jotka saisivat joko lopettamaan kirjoittamisen (SoMe) tai suuntaamaan sitä.
Kolme neuvoa on työhuoneen sivuseinällä, josta en aina muista niitä huomata.
- kannattaa miettiä, haluaako olla onnellinen vai oikeassa
- SoMe on niinkuin karhu: joko ruokit sitä tai se syö sinut
- Jos ruokit SoMea, se syö sinut aamupalaksi
En luettele kommentoijieni määrää enkä nosta tikun nokkaan torjumieni mielipiteiden n-lukua.
Mutta 15 1/2 vuoden aikana nuo kolme ovat parasta mitä olen löytänyt.