Absoluuttinen absoluuttisesti

Työhuoneeni pöydällä oleva radio on aamuisin YLE-kanava 1:lla.

Näin tulen kuunnelleeksi suomalaisten eri uskontokuntien ja saarnaajien viestiä.

Tällä viikolla aika moni on käsitellyt Jobin kirjaa (VT).

Ergo:

Seuraan edelleen kauhulla, kuinka ikäiseni ja kaltaiseni tavalla opiskelleet ja akateemisesti sivistyneet MIEHET pyrkitävät erittäin voimakkaalla otteella nolaamaan ja blokkaamaan lasteni ja lastenlasteni ikäisiä NAISIA, MIEHIÄ ja vähän homojakin.

Suomessa on hankala välikäsi, kuten sen sanoisi Huovisen luoma Havukka-ahon (ei Halla-ahon) ajattelija.

Naapurimaissa tilanne ei taida olla sen parempi?

Paitsi tuolla Ranskassa.

Mahtavatko nämä Paasikivi- ja UKK-seuran MIEHET – ja heidän vaientamansa naiset – nähdä?

Arktisen Puskurikapasiteetin päivitykseksi tämä on poikkeava.

Se on sitä koska näen 76-vuotiaana, 30 000 kärsivän suomalaisen psykiatrisena kohtaajana kuluneiden 56 vuoden mittaan, mistä on kyse suurten ikäluokkien, mistä milleniaalien tulevaisuudessa.

Kuka tahansa sen kai voi nähdä ja on jopa pakko nähdä.

Mutku.

Kainuun naisen kynällä:

https://www.lapinkansa.fi/rauhankyyhkyt-lentoon-ukrainassa/5274483

Toinen esimerkki (en linkitä) HS/Tiede, 28.1., s A 20-21.

Eriseuraisuus vai omerta

Maassamme on puhjennut muutama kipakka kiista.

Yksi Niinistö syyttää yhtä oppositiojohtajaa hyvin rumin sanoin EU- ja Novgorod-asioissa.

Toinen Niinistö syyttää toista valtiomahtia (valtioneuvosto) ylilyönnistä NATO-asioissa.

Kolmas Niinistö on hiljaa, mutta taitaa muistella sotaministerin ansioitaan.

Me katsomossa vain hiukan ihmettelemme.

Kustaa Mauri Armfelt ja hänen aikalaisensa Yrjö Mauno Sprengtporten aloittivat etäisyyden ottoa Tukholmaan ja

YYA-ajattelua Pietarin-Moskovan-Novgorodin ruhtinaiden kanssa.

”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää…”, peruna tuli Suomeen ja kauhu oli suuri vielä Kokkolassakin. Krimin sota 1.0, Turkki yhtenä osapuolena, Åålannin sota 1.0.

Entinen UPI-CEO kävi eilisiltana Niinistön tuolilla A-Talissa hänen siltä poistuttuaan todistamassa, että TP on oikeassa: ei tätä Gordionin solmua verkkoja uudelleen solmimalla ratkota eli ei VN-kansliaan uutta muskelia.

Mitähän nykyinen UPI-CEO, Mika Aaltola? Hän heti tänään aamusta sanoo, että Venäjä-, NATO- ja Turkki – asiat tulee hoitaa ennen vaaleja, siis 2.4.-23.

Päättäjiä vaihdetaan: Ensin eduskuntavaalit 2.4.2023, sitten presidentinvaalit 28.1. ja 11.2. 2024, joita seuraavat kunta-, alue- ja EU-vaalit.

Äänestettävää ja vallanvaihtoa siis riittää, mutta yhdestä ei Ruotsi-Suomessa päästä äänestämään:

Jatkaako Erdogan Koraanin säännöin ja pysyykö Novgorodin ruorissa Putin, Kirill-partiarkkansa ripissä.

***

Hyvät vieraat Arktisessa puskurikapasiteetissa.

Perjantain 27.1. Helsingin Sanomien viimeisellä aukeamalla on piirrettynä ja väritettynä Roope Sedän kuva.

Kuvassa Roope näkee pahaa unta ja lehti kysyykin, mikä piirroksen neljästä unesta on se PAHA UNI.

Mikä on Sinun valintasi noista neljästä vaihtoehdosta on eli mikä on Roope Ankalle PAHA UNI?

Niinistöistä valtavoimaisin vastasi 26.1. klo 21:28 suorassa lähetyksessä toimittajan asettamaan ovelaan uteluun NATO- ja Venäjä-solmujen keskinäisestä riippuvuudesta:

”En näe näillä kahdella asialla olevan mitään yhteistä”

Hyvää vainojen uhrien muistopäivää, huomenna on vuorossa kaikkein kallein päivä.

Tänään iltaseitsemältä meitä odottaa Korundissa (Rovaniemen kulttuuritalo) Lapin Kamariorkesterin konsertti, jossa solistina on Iiro Rantala, flyygelinä Steiway & Sohns tai Bösendorfer.

Kun viimeksi kuuntelin Iiroa ja Bösendorferia Rovaniemen kirkossa, hän jammasi Mozartin pianokonserttoa suvereenisti ja ”virheittä”, mutta ei ”lege artis”.

Odotan iltaa.

Norsujen hautausmaa

Keskiviikkoiltana saunan jälkeen viivähdin ruudun äärellä vähemmän arvostamani kulttuuripuolituntisen äärellä.

Vakio-toimittajien lisäksi paikalla olivat Anu ja Jari.

Anun make-up oli kympillä valmis, Jarilla maksettavaa varmaan kertyi dona.

Ei aina ole karvoihin kissaa katsomista, olipa sillä vaarallisia pöpöjä suolistossaan tai ei.

Lisäksi kissan suolistopöpöt (toksoplasmoosi) tarttuessaan suteen, pikkukarhuun (Medvedev) tai Tarja Haloseen tekevät niistä 64 kertaa todennäköisemmin lauman ykkösen.

Olen kertaalleen ollut sinunkauppa-etäisyydellä Jarista parin-kolmen vuoden ajan, sitten kontakti sammui.

Anun tunnen vain hänen ruutu-ajastaan ja kirjoituksistaan.

He miettivät, onko Nohynek oikeassa vai amerikkalainen ex-päämies tai raketti- ja sähköautotehtailija.

Aamun lehdestä tänään luin, että Donald Trump, baijerilaisen siviilikarkuri-isoisän ja kapakoitsija-isän perillinen, jonka olen kahdesti tavannut, on palannut METAn aalloille (fb, twitter). Tai saanut luvan palata.

Aamun lehdestä löydän myös tiedon, että Dostojevskin hyvää ja pahaa tutkinut skitsofreniatutkija on kuollut 95 vuoden iässä lyhyen leskeyden jälkeen.

https://www.hs.fi/muistot/art-2000009337469.html

Huomenna on vainojen uhrien muistopäivä, ylihuomenna kaikkein kallein päivä.

ERGO

Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.

Tässä siis Yrjö Alanen, Jari ja Anu.

Viisautta suomeksi, yli Dostojevskin ja Teslan, yli kymmenien tuhansien satelliittien, joiden avulla Ukraina käy puolustussotaa sietämättömien uhrausten kuluttamana.

Puolestani Sarasvuo saa käyttää donan make-up´iinsa ja Kantola suorittaa elämäntyönsä järjen lämmittämillä tunteilla.

Sekä toimittajilla että heidän vieraillaan sattui hyvä päivä, mutta ajatukseni seuraavat skitsofreniatutkija Yrjö Alasta hänen muistonsa ja elämäntyönsä siirtyessä kohden hyvien elefanttien hautausmaata siellä jossain.

lähde:

Kulttuuricoctail LIVE 2023, Iida Rauhalammi & Paavo Häikiö (poimi YLE Areena, 25.1.-23, TV-1, klo 20-)

Digiajan vallankäyttäjät

Jari Sarasvuo

Anu Kantola

Onneksi Ollilla oli tarpeeksi tikkuviinaa antaakseen flunssaa sairastavalle Greta vaimolleen aimo huikan

Kepeät aikakauslehdet, kuten vaikkapa Me Naiset ja Tieteen maailma, houkuttelevat maksavia lukijoita testeillä.

Niillä mystiikkaan tai tieteisuskoon taipuvainen kuluttaja saa selville, millainen hän tai hänen nykyinen, entinen tai tuleva vihollisensa, rakkaansa tai läheisensä on.

Kun olen tavannut erikoislääkärin työssäni kymmeniä tuhansia kärsiviä satoja tuhansia kertoja, olen kehittänyt omia testejäni.

Mutta myös kansainvälinen vaikuttajaverkosto osaa asiansa.

Se kertoo, miten ”vihollinen” voidaan paljastaa ilman tunkeutuvia ihme-mittareita.

Otsikon ritirampsu kuvaa kahtatoista ihmisen aivohermoa. Se voisi kuvata myös suikulaisen, banaanikärpäsen, rotan, marsun, rotan, hiiren, murmelin, HAMSTERIn tai sopulin vastaavia.

Noista aivohermoisa ja niiden toiminnasta voi paljon oppia. Ja niiden toimintaa on vaikeata opetella itse säätämään.

Aivohermot ovat eräs viestintäverkko, jonka avulla yksilön herkänherkkä säätöjärjestelmä voi ottaa merkittäviä osia kehon toiminnoista ”haltuunsa”.

Muitakin verkkoja on, mutta niiden havaitseminen ja johtopäätöksiin käyttäminen on niin vaativaa, että paraskaan neuropsykologi tai mittari ei siihen luotettavasti ulotu. Vielä. Väittääpä hän mitä tahansa.

Ja väittäväthän he, palkkansa ja kunniansa edestä.

Sama koskee sofistikoituja ja tunkeutuvia tutkimusmenetelmiä. Laboratorio, magneetti- ja muut ”röntgen”-silmät.

Tällä alalla edistyminen tutkimuksien parantuessa ja tarkentuessa on valtaisaa – pitää vain uskaltaa luottaa siihen, että mittarit näyttävät oikein.

Toistaiseksi vaisto eli mutu on tarkempi, mutta erehtymiselle alttiimpi.

Erinomainen esimerkki on älykello ja sen pikkusisko, älysormus.

Jos niiden avulla voit seurata vointiasi, muutkin sen voivat tehdä, koska tieto kulkee ”ilmassa” vapaasti pyydystettävänä.

***

Palaan aivohermoihin kahdella maininnalla.

Kahdeksan kahdestatoista aivohermosta tulee ihmisen sisätiloista pintaan tarkasteltavaksi kasvoille, hänen silmiensä tienoville.

Eräs tärkeimmistä kahdestatoista (”vaimolle”) ei tule, mutta korvaansa kaivava ihminen tietää, kuinka mageeta korvan sukkapuikolla, tulitikulla, pikkusormella tai pumpulitikulla rassaaminen on.

***

Osaltani olen kliinisen kokemukseni kehittämisen myötä oppinut paljon sillä, että olen alkanut katsoa ihmistä silmiin.

2/3, 66% tiedosta on siinä aika avoimesti tarjolla – tosin mafioson tuntee aurinkolaseista, samoin USA:n presidentin.

Olen varma, että erityisesti bordercollie ja labradorinnoutaja tekevät saman: näkevät kohteensa, uhkansa tai rakkautensa ITSELLEEN tärkeimmät merkit vilkaisemalla. Olipa kissan/koiranomistaja lemmikkinsä orja, isäntä tai emäntä (”trans”-varaus).

Ja näyttävät omat aikeensa; koirat, kissat, guinea pigs´t, huonekärpäset, siperiantiikerit, norsut, valaat ja se Huovisen Kainuun Hamsteri…

Yli puoli vuosisataa erikoislääkärinä, yli 35 vuotta poliitikkona ja liki 50 vuotta isänä ja puolisona on ollut kova koulu.

Mutta nyt, tavattuani hurjan paljon maailman silmäätekeviä, osaan jo läksyäni.

Jopa ruutuaika on opettanut.

***

Valitettavasti en voi tätä oppia välittää Teille, arvoisat vieraani.

Mutta kaksi asiaa helpottaa vähän.

Varo ja kunnioita katseen vaakasuoraa (horisontaalista) pälyilyä ja vaivaudu katsomaan ihmistä – ja muita elikoita – kasvoihin vaistoasi herkistääksesi.

Sodassa se on jo myöhäistä, joten ”ei vara venettä kaada”:

ECCE HOMO

Omassa elämässäsi muista, että katseen kätkeminen – peililasit – on vahva viesti siitä, että olet Till Eulenspiegel tai Hamelnin pillipiipari.

Kysyy vaikka ”White House”.

Itse tapaan käyttää nopeasti tummenevia/vaalentuvia silmälasinlinssejä.

Sodassa ja tappelussa kannattaa muistaa toinen ritirampsu, mutta sitä en tällä kertaa avaa:

Ein Schifflein fuhr in Mondenschein, ums Dreieck und ums Erbsenbain. Vieleck gross, Vieleck klein, ein Kopf, dass muss beim Haken sein.

Sitten vain katsomaan:

Knock Out!?

***

Kun Suomen TP UTVAn puheenjohtaja käy Kiovassa kertomassa, että seuraavan kerran palatessaan hän olettaa voivansa neuvoa jälleenrakennuksessa, koska Suomi minun ja hänen varhaislapsuudessa (1946-52) sen osasi, viesti on syytä lukea sellaisenaan.

Armeijan ase/varusmies-palveluksessa tavataan kertoa jäljellä olevien aamujen määrä.

Vanhalla aamulla 372-386 ja TJ

TP UTVA VAI KOLMEN KONSENSUS

Suloisessa Suomessa oli viime vuoden lopulla eräänä arki-iltana hyvin mielenkiintoinen tilanne.

Sen avaamiseksi muistutan, että maamme ulkopoliittinen asema on aD 1323 alkaen ollut koko ajan varsin epävakaa.

Sen epävakauden hallinnoimiseksi viimeistään Kekkosen ajoista (1960-luvun alku) alkaen on eri kohtiin yhteiskuntaa laitettu muskelia sen vääntämiseksi, että geopolitiikka tunnistettaisiin ja sitä hyödynnettäisiin.

Erkko, SKP, IKL ja AKS toimivat Tarton häpeärauhan jäljiltä Ståhlbergin kyydityksen ja Kolmannen valtakunnan vieraana olleiden todistuksen mukaan tavalla, joka sai jopa Erkki Tuomiojan virolaislähtöisen perheen vahvan naisen hermostumaan.

Maahan perustettiin erilaisia tasapainottaja-verkkoja.

Ehkä tärkein on ollut SA-INT:n esikunnissa valmisteltu Totaalisen maanpuolustuksen koulutus- ja yhteistyöjärjestelmä.

Se työkentelee otsikon mukaisen TP UTVAn muotoisesti.

Näin sen läheltä, koska muuan lapsuuden-perheeni jäsen oli merkittävä työmuurahainen asiaa Kasarmintorin tienovilla pystytettäessä.

Ja hänen veljensä.

Samaan aikaan syntyivät myös Paasikiviseura, UKK-instituutti/arkisto ja muuan kolmaskin säännöllisesti kokoontuva UKK-verkko, mutta myös merkittävä osa niistä yhteisöistä, jotka välirauhansopimuksen puitteissa 1944 kiellettiin, sai uusia olomuotoja.

Paasikiviseura perusti myös UPI:n, Ulkopoliittisen instituutin ja joku sen myös lopetti. Kun tuo huomattiin ”oho”, perustettiin instituutti UPI uudelleen (CEO Mika Aaltola, tiedättehän: wannabe/ei-wannabe).

Märkänä ja mustana loppuvuoden MMXXII – iltana sitten pääkaupunkiin kokoontui paljon vakavaa väkeä

Ei miettimään Tarton häpeärauhaa vaan tämän maailmanajan eskaloitumassa olevaa sotaa.

Ei siitä ole kuin rapea kuukausi.

Sekä Paasikivi, Kekkonen että Suomen Armeijan totaalinen väki olivat yhtä aikaa koolla, samana iltana. Muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Veikkaan, että yli tuhat lähinnä miestä tummissaan oli paikalla, keski-ikää en kerro.

Suurella osalla kullanvärinen pinssi bleiserinsä kauluksenkäänteessä.

Jos oikein arvaan, moni ulkopuolinen oli asiasta tietoinen.

***

Suomessa on syntymässä vuoden mittaan tästä päivästä hurja tilanne: kaikki maan geopolitiikan tuntevat, kansan ja eduskunnan – sekä sen luottamusta nauttivan maan hallituksen – jäsenet vaihtuvat, Mäntyniemen ja Kultarannan johtoa myöten.

Se on ns paha paikka.

Kun vastuulliset ovat tämän tienneet, on aika pitkään mietitty, että ministeriön virkamiehet eivät riitä tätä valtavan muutoksen kriisiä ohjastamaan erityisesti kun faktaa on, että strategisissa solmukohdissa on kuuma ja/tai tuulee vinhasti. Erityisesti maan suurimman ortodoksikirkon lähimaastossa.

Tätä tilannetta ohjaamaan tarvitaan virkavastuuta, tiesi moni sellainen, joka on vuoden ajan ollut puhuvana päänä ruudussa kertomassa, mitä meistä itään ja itäkaakkoon (Georgia, Krim, Kiova) on tapahtumassa.

En tarkoita tietoisilla välttämättä tyäelämäprofessoreita.

080808 alkaen viimeistään, tiedetään pohjois-italialaisen renesanssikaupungin yliopiston työhuoneella.

***

Seuraavan vuoden hallinnoinnissa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella on valmistelu – ei siis tamperelainen Sokoksen kassa – esittänyt perustettavaksi virkavastuista NYRKKIä. Ehkä pehmentävän tumpun ja rukkasen sisään sentään kätkettynä.

Miksiköhän tämä ei kaikille sovi ja mitenkähän tämä tammikuun lopun ulkopoliittinen sotatila tulkitaan siellä, missä tulkinnalla on merkitystä.

Ortodoksikirkon erään keskuksen lähimaastossa, josta Mika Waltari kirjoitti opettavaisesti.

Sinuhesta (Mika Waltarin Tuntematon sotilas) pohjoiseen, Mare Nostrumin pohjoisrannalla.

Vähän niinkuin malliksi.

Muuan nobelisti kirjoitti renesanssin, barokin, 100- ja 30-vuotisen sodan ruttojen vaivaamiin aikoihin syntyneen runon (John Donne) pohjalta kirjan II maailmansodan aloittaneesta sisällissodasta.

”Kenelle kellot soivat”

Runo jatkuu: ”Ne soivat sinulle”.

Poliittinen julistus

4554 päivitystä on tässä blogissa, jonka 2007 aloitin eduskuntavaali-promootion tarkoituksessa ja yhä enemmän tuntuu siltä, että SoMe huonosti sopi tai sopii tuohon tarkoitukseen.

Jos ihmisen pärjääminen sapiensina biosfäärissä sosiaalibiologisesti on tunnelmista ja niiden 5/3-aaltoilusta kiinni (ei ole, mutta näin radiossa sanottiin), ei SoMe ole oikea selviytymisen väline, ei edes twitter tai tiktok.

Millä meitä sitten ohjataan?

Joku päivä sitten kantani mainitsin: ”Kymmenen aina on kärjessä”.

Mihin ne oikein vievät meitä, ”NE KYMMENEN” ja kuka kulloinkin ne valitsee.

Aamun lehdessä (HS) on tilasto siitä, mitä kirjoja ihmiset lainaavat maksutta (vaan ei ilmaiseksi) kirjastoista, joita porvarit haluavat maksullisiksi, koska ne eivät ole ilmaisia. Eivät porvarit eivätkä kirjastot.

Yksikään mainituista kirjoista ei ole minulle tuttu, kirjailijoistakin vain ”se venäläinen luokkapetturi”.

Syntyneen keskustelu myötä päätin kuitenkin kirjastosta maksutta (vaan en ilmaiseksi) tilata hullun isän hullun tyttären hullu kirja, koska ystäväni Jari Sedergren (YLE-kanavalla ensi perjantaina klo 15, vaimojen uhrien muistopäivänä) sitä suositti.

Olenhan hullun isän hullu poika – tai ainakin olen psykoottisia ihmisiä paljon urallani koettanut avittaaa selviytymään.

Joonatan Tola: Punainen planeetta.

Varaukseni on sijalla 23.

Toinen varaukseni, Vesa Haapalan Alexis, jonka tein eilen, on sijalla 5.

Sonta-Siionin uutiset

Maassamme on ollut kaksi sonta-siionia ja yksi sontaluukku.

Pohjolan- ja Helsingin Sanomat sekä TV-Kakkonen (Tohloppi).

Näistä vain Helsingin Sanomat on jäljellä, mutta sekin on menettämässä maksajiansa META-tyyppisille tietolähteille ja TV-4:n hupiohjelmille.

Jos nyt tiedolla enää on niin isosti väliä.

No, onhan sillä.

Jos se ei ole sontaa.

***

Toisaalta, tv-verkossa on alkamassa Poro-Mafia-niminen sarja, jolle jatkoa on jo tekeillä (Poro-Mafia II).

Ei lie yllätys, että tuo poronpaskalla ja pohjois-amerikkalaisten myskihärkien läjillä Lappia lannoittava tarina on sontaluukku-toimittajan kirjoittama (Mikko-Pekka Heikkinen, HS toimitus).

Terveiset Kutturasta, Poro-Mafia ja Kuuttiöljy kertovat paitsi osaavasta kainuulaisesta kirjailijasta, myöskin huolesta, jota toimittajat eivät sontaluukuissaan enää saa julki.

Sontaluukuissa (HS, TV-2) ihan muut asiat viehättävät vielä suomenkielistä mediaa arvostavia.

Kultaisen Venlan jakajaisessa tuo nähtiin ja Putouksen ja muiden kevään hittien alkaessa vanhan ja väsyneen taipaleensa taas ja aina vain taas. Haluatko miljonääriksi vai julkuksi Elämänin biisiin?

2020-luvun ”Jatkoajat” ilman VEK:a, Jörkkaa ja Manen otsakiehkuraa.

Sama emäntä, sama isäntä, samat mainostajat ja sama Tohloppi.

***

Lienen tyytyväinen edellä kuvaamaani asiaintilaan.

Siksi en yritä sitä muuttaa. Saan lukurauhan kun puoliso tiujaa tellua.

Olen 76-vuotias ja luin viime vuonna yli 100 kirjaa.

Parhaat kolme niistä ovat Henrik Tikkasen 1970-luvulla kirjoittamat kolme.

Nyt olen tilannut kirjastosta Vesa Haapalan Alexis-kirjan.

Jono ei ole pitkä (olen sijalla 5 lukevassa Lapissa, 180 000 asukasta)

Miksi olisikaan pitkä jono?

Olihan mies hullu ja kuoli jo nuorena hulluuteensa sekä lavantautiin, jotka ovat muuten samaa perua: autoimmunologisia epävakauksia luovuuteen taipuvaisilla, katso myös Juha Hurme ”Tiu tau tilhi”, ”Hullu”, ”Europaeus”.

Kolme hautaa

UPIn CEO Mika Aaltola kirjoittaa iltapäivälehdessä kolmesta haudasta ja omasta julkisuuskuvastaan.

Yksi haudoista on yhteinen meille ja siitä kuvauksesta puuttuivat ne haudat, jotka ovat tuossa samassa firenzeläisessä kirkossa kuin Macciavellin hauta.

Basilica di Santa Croce.

Galileo, Michelangelo, Gaddi.

Minulla on tapana 1950-luvun alusta alkaen ollut käydä haudoilla, mutta ei hautajaisissa.

Tapa tulee tietenkin kasvattajieni joulu-rutiineista, joiden avulla he mielestäni yrittivät ohittaa elämänsä kait tuskallisimmat vaiheet. Ståhlbergin kyydistyksestä Lapin sodan loppupäivään. 14.10. 1930 – 27.4. 1945.

***

Melko paljon täytyy kerätä tuskaa, että kestää sitten sen ajan, jolloin tuska yritetään unohtaa.

Minulle se kasvattajieni elämän jatkeella toimineena näyttäisi olevan juuri se vaihe elämässäni, jolloin olen jouluaattona käynyt haudoilla. Aika ennen Helsingin olympialaisia ja siitä aivan näihin päiviin asti.

Kodissa Simo-vaari ei koskaan puhunut noista ajoista mitään.

Äiti-Inkeri otti kirjahyllystä teoksen toisensa jälkeen ja sanoi tylysti:

Lue!

Noita Kumpujen yöstä – tyypin kirjoja lukiessa aloin ymmärtää, miksi vaikeneminen on kultaa.

Työssäni olen tätä jotenkin toteuttanutkin.

En ole pitänyt kovin tärkeänä sitä, että apua minulta hakeva puhui.

Minulle riitti ja riittää hyvin, että näen ja tunnen, mitä ”pöydän toisella puolen” tapahtuu.

Ja tietekin se, millaisia opastuksia voin vastaanotolta lähtevälle antaa.

”Lue”, kuten äitini ohjasti.

Nykyisin kehoitus kai kuuluisi ”ecce homo”.

Ihan sama, josko Tuntematon sotilas, Sinuhe, Tiktok-tarina tai fb-päivitys.

Jotain ”kättä pitempää”, jolla ulotun apua hakevan elämään siksi hetkeksi, kun hän ohjaukseni mukaista kotiläksyä kenties tekee.

Usein se on pari minuuttia, joskus John Cotranen African mittainen kokemus, joskus Eino Leinon Elegiasta Vesa-Matti Loirin laulamana:

”Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin”.

Terveisiä hautojen ja 13 000 vuoden aikana tuonnilmaisiin menneiden miljardien sielujen maahan.

Kiitos opetuksista.

Mitä isompi fiidi, sen huonompi itsetunto

Olemme siirtyneet ”oikeasta sodasta” mediavaikutus-taistoihin.

Eräs juonne on se, onko Mika Waltari ollut oikeassa Turkin suhteen.

Siellähän kirjailija kävi.

Sinuhe egyptiläisen osalta Waltari on ollut oikeassa ja niinpä sanotaankin, että kirja on Waltarin versio Tuntematon sotilas – kirjasta, mutta vuosikausia ennen Linnaa kirjoitettuna.

Egyptissä Mika Waltari ei ole vieraillut.

Joko Turkki on niinkuin sen historia – joka taas on 3000 vuotta pidempi kirjoitettuna kuin slavonioiden historia – tai sitten kentän keisari on Kiinasta, jolla on vielä pidempi kirjoitettu historia ja sekä ruudin että paperin patentit.

Ihmisen (sapiens) historia tulkinnan sallivana lie Oiva Ketosen mukaan 400-500 miespolvea (kirja: Rajalla).

Jos von der Leyen saa luovuttaa valtaistuimensa Sanna Marinille ensi vuoden jälkipuoliskolla, voimme ehtä viimein, Sinuhen kuvaaman nais-johdon mallilla, alkaa puhua naispolvista.

Veikkaan, että Saksan ja Suomen muutaman ikäpolven mittainen yhteinen barbaarihistoria vetää pidemmän tikun.

Siis Brunhilde, ei Hitler. Marlene Dietrich, ei Eva Braun.

Dokkari vai Dekkari

Olen ollut vuoden ja 4 kuukautta työelämän ulkopuolella, joten olin ilahtunut, kun ensin oli syötävänä lounas, jonka jälkeen vuorossa oli työhönottohaastattelu.

”Tätä minä olen kaivannut, todellakin”.

Kun kaksi ja puolituntinen oli vierähtänyt, oli johtopäätösten aika.

Yritän tiivistää: ystävyys on eri asia kuin rakkaus, kun taas rakkaus on eri asia kuin seksuaalisuuden mikään muoto.

”Itku, sitku, mutku, joo joo joskus”.

En saanut työtä, mutta haastattelija joutui kyllä töihin.

On pikkulauantai eli keskiviikko, siis siivous- ja saunapäivä.

Aiemmin jo täällä kirjoittamani runo 1910-luvun puolivälistä (”Kulkuri”) ei sekään auttanut joten en saanut työtä.

Mutta varsin uupuneena ja haastattelijalta kynän pöllineenä vaihdan kotiin saavuttuani, kuten aina siivouksen jälkeen meillä on tapana, lakanat ja pistän saunan lämmitä.

Kiitos haastattelijalle, jos hän nyt näitä päivityksiä lukee ja hyvää matkaa hänelle seuraaviin haastatteluihin ja haasteisiin.

Toivottavasti ansioluetteloni keskeisin sisältö sentään jäi headhunterin papereihin tulikirjaimin:

”Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa”

Kari Hotakainen on sanonut haastattelijan mukaan saman kasvutarinan jonkin verran mutkikkaammin.

”Alussa oli Suo, Kuokka ja Jussi”

Uskon, että Kari sentään työn saa!

Muutoin on ehkä vaarana, että muuan narraatio-tehdas pääsee osille.