Tapahtui niinä aikoina: paimenten säikähtynyt hämmästys

Viime viikkoina olen poistunut monesta sellaisesta verkostosta, joiden merkitys on elämässäni ollut suuri.

Jäin pois politiikasta, työelämässä lääkärinä vähensin toimintaani yli kahdella kolmanneksella ja digitaivaaseen lähettämäni bitit ovat puolestani liki loppuneet.

1960-90-luvuilla kirjoitin paljon kirjeitä. Kirjoitin niitä koneella ja otin niistä kopiota, jotka äsken tulivat vastaani.
Muistioita huomaan kirjoittaneeni jo 1950-luvulla ja nekin osuivat silmiini äskettäin.
Bosh-tehtaan vuosikalentereina, joita hammaslääkäri-äitini vuosittain sai ja antoi ne minulle. Paljon erityistä tietoa niistä löytyy.

Olin pitkään, reilusti yli 10 vuotta ja kymmeniätuhansien päivitysteni muodossa, mukana muutamilla suljetuilla sivuilla, etupäässä ammattini (erikoislääkäri) puolesta, mutta kun huomasin ammattikunnastani tehtävän pahansuopaisia analyyseja sellaisten toimesta, jotka syystä tai toisesta olevat hankkineet ”vääryyveellä ja viekkauvella” pääsyn noihin keskusteluihin, väistyin.

Kuten vieraani täällä Arktisessa Puskurikapaisteetissa tietävät, yli 4100 päivitystä käsittävä, painosivuina yli 12 000 määräinen kirjoittelu on myös loppunut alettuaan pian 13 vuotta sitten.

Viimeiseksi ”riisuin” facebook-jäsenyyteni. Jäljelle jätin messengerin, whatsAppin ja instagramin, mutta yli 10-vuotinen twitter-vaellukseni on kaatumassa runsaaseen vihamielisyyteen – puolin ja toisin.
Siellä ”tappamisen meininki” liittyy lähinnä politiikkaan, jonka primus inter pares on USA:n pian ilmeisesti virkaansa jatkamaan valittava saksalaislähtöinen presidentti.

Instagramiin tuntuu fiksulta lähetellä valokuvia, koska niihin voi kryptata sanomia, joita oikeastaan kukaan ei yritäkään avata.

Mitä tulee tilalle?

Muistokirjoituksia?
Tuskin.

”Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä, niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Jumala joskus oli” (Terry Eagleton ”On Evil”, suomentanut Riku Korhonen).

Vielä tiiviimmin asian kirjoitti 1942 vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhaan päätynyt viime vuosisadan eräs merkittävimmistä ajattelijoista:

”Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa”

Stefan Zweig

Antiikin Kreikan filosofiasta peräytyy termi

Thaumazei

Niin kauan kuin päivittäin löydän itsestäni tuon asian – ”miks hämmästyitte säikähtäin” – niin kauan ajattelen. Olen olemassa.
Siihen nyt riennän.

Hyvää joulua ja seuraavaa ajastaikaa, joka on elämässäni seitsemäskymmenes neljäs.
Ehkä ei vielä viimeinen.

Kirjoitin minkä kirjoitin

Suomen Sosialidemokraattinen puolue piti puoluekokoustaan tuokokuussa 2014.

Kirjoitin silloin kokouksen päätyttyä Arktisen puskurikapasiteetin päivityksen, jonka jäljennän tähän.

Samassa juosteessa kirjoittelin noina päivinä enemmänkin, mutta kelvatkoon tämä (muut päivytykset löytyvät näitä sivuilta. Päivityksiä on 2007 helmikuusta alkaen yli 4000, joten jälkiviisaudessa piisaa).

Yksi tuon Seinäjoen toukokuun tapaaminen jäi blogiini kirjaamatta. Tuo kolmessa osassa tapahtunut tuntien keskustelu tapahtui 1980-luvulla syntyneen ihmisen kanssa.
Hän on ilmeisesti Suomen tuleva pääministeri ja muistio keskustelustani hänen kanssaan on minulla ”pienessä mustassa kirjassa”, sivulla 86.

*

Ryhdyin politiikkaan 1984 eli kolmekymmentä vuotta sitten.

Päätin ryhtyä politiikkaan 1968 ja päätös vahventui 1978.

Perusteeni ovat olleet kahdenlaisia:

1) saada käsitys siitä, miten ihmisen maailma makaa
2) saada ymmärrys siitä, miten tuohon voi vaikuttaa ja miksi

Kumpikin hanke on edennyt takerrellen ja horjuen, mutta edennyt.

Viime päivinä on ollut vuorossa valitsemani puolueen (ja puolueen, joka on valinnut minut) kokous.

Tuhatkunta ihmistä Seinäjoella käytti pari-kolme yötä sen selvittämiseen, mitä he päivällä päättävät.

Mitä on jäänyt mieleeni tämän puolivuosisataisen politiikan alueen läpielämisen osalta?

Tekevällä sattuu ja tekevä saa aikaan.
Virheet ovat toistuvasti eri sukupolvilla samoja.
Vain niiden tunnistamisen määrä ja osuvuus vaihtelevat – siis oppiminen ja korjaaminen.

Mitäs ihminen, jolla on tai joka hankkii ja saa valtaa, päättää poliittisessa koneistossa?
Saaliista, suojasta, lisääntymisestä, tiedosta?

Suurin piirtein näin se on rakentunut ja kulkenut.

Aiheesta enemmän:

Pekka Kuusi: Tämä ihmisen maailma (1982)
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4m%C3%A4_ihmisen_maailma)

*

Hän yksin yössä vaeltaa
Tuo kurja kulkuri

Vain hukat hällä seuranaan
Vain hirmuhaamutmatkassaan
Korvessa kulkeepi
.
.
.
Kun kylän vihdoin saavutti
Hän mielipuoli olikin
Tuo Kurja kulkkuri”

(Hämeenlinna, jouluna 1916)

*

Tuliko valmista?

No ei.

Lapin Kansa sanomalehden kemppalaistaustainen päätoimittaja (Antti Kokkonen) erehtyy 11.5. lehdessään pahasti.

Hän kertoo Jutta Urpilaisen tuijottaneen perjantaiaamuna äänestysnumeroita.

http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194900406341/artikkeli/antti+kokkonen+puoluevaen+takinkaannos.html

Numerot olivat tuijotettavissa 9.5. jpp.

*

Kuten eilen kirjoitin, olen lähdössä muille maille vierahille, Mika Waltarin jäljille.
Palaan usemman yön kuluttua.
En kirjoita matkalta vaan elän sitä.

Näkemiin

Ajan hammas jo ammoisina aikoina

Viime tapaamisestamme on kulunut aikaa.

Seuraavaan tapaamiseemmekin taitaa kääntyä monta uutta printtialmanakan aukeata.

Nyt juuri maailmassa vastakkain ovat kaksi ruotsalaista: tukholmalainen teini ja uppsalalainen, 2017 kuollut lääkäri.

Greta Thunberg ja Hans Rosling.

Pienemmässä mittakaavassa kuluvat hyvin nopeasti juuri ne teemat, jotka pääsevät ”artificial intelligence” (AI)-ravinnoksi.

Pian tämä muuttuu ja tiedon käyttöön tulee uusi, iso pulma, AI:n tilalle tulee AR.

Augmented Reality.

Sen paremmin Gretan ja Hansin taistoon tulevaisuuden uhista ja lupauksista kuin tekoälyn ja augmentoidun todellisuuden käsittelyyn ei blogialusta oikein sovi.

Vielä vähemmän sellaiseen sopii yhtäältä vain harvojen ja valittujen äänitorveksi sopiva ja ulottuva twitter kuin toisaalta youtube tai facebook&al.

En osaa lainkaan arvata, mikä globaalia tai universaalia asioiden kulkua ohjaa, mutta sen ymmärrän, että aikaa tuon selvittämiseen minulla, 73-vuotiaalla, on hetki hetkeltä niukemmin.

Risto Isomäen arvelun mukaan (Viiden meren kansa) nykysuomalaiset ratsastivat jääkauden hedelmälliseksi saalistusmaaksi ja -vedeksi jättämälle arktiselle luonto-reviirille samoihin aikohin kun Jeesusta ristiinnaulittiin ja Barabbas oikein joukolla Jerusalemissa vaadittiin vapautetttavaksi palestiinalais-terroristin raivoaan toteuttamaan.

Tämä miekalla tehty, amatsonien johdolla suoritettu pako- ja ristiretki lähti liikkeelle kaksoisvirtojen maan koillisosasta: arabien, assyrian ja muinoisen sivistyksen kehdosta.

Sieltä Assyriasta väitetään myös löytyneen kiveen hakattu teksti:

”Maailmamme on muuttunut näinä viimeisinä aikoina. Lahjonta ja korruptio kukoistavat. Lapset eivät enää tottele vanhempiaan. Kaikki haluavat kirjoittaa kirjan. Lähestymme mitä ilmeisimmin maailmanloppua”

Olipa Isomäki tai British Museum oikeassa tai ei, tällainekin kudelma voidaan laittaa pöydälle kun mietitään niitä nopeasti vaihtuvia otsikoita, joilla saamme itsemme joko aamulla ”taasko” heräämään tai illalla liki lopullisesti kyllästymään.

Maailmanlopun odotuksessa?

Post scriptum

Aloitin työni psykiatrian erikoisalalla 52 vuotta sitten.

Olen elänyt kolmessa eri perheessä ja myötäni on aikuistunut viisi lasta.

Työssä olen kohdannut yli 30 000 ihmistä (joista 590 pakolaista), kohtaamisia heidän kanssaan minulla on on ollut yli 300 000 ja eri alueilla erikoissairaanhoidossa olen päivystänyt liki 4000 vuorokautta.

Reseptejä ja lääkärintodistuksia olen kirjoittanut valtavan määrän.

Nyt tuo miljoonien kilometrien ja eurojen inhimillinen katu alkaa olla päätepisteessään.

Viikon kuluttua luovutan viran merkit pois.

Tuntuu kuin olisin syöksymässä jonnekin täysin tuntemattomaan.

Kuva kertoo tunnelmasta ainakin osan.

Toisaalta en menetä lääkärin tai psykiatrian taitojani tai kokemustani. Vain viran ja sen merkit annan pois.

Lisenssini hoitaa, auttaa ja parantaa vielä pidän.

Elämässä on hetkensä.

Tästä tuntuu kehittyvän sellainen, momentum, johon en löydä kokemusosaajia, jotka voisivat neuvoa.

Tämä vaihe on elettävä yksin.

Tuskin olisin tänne puskurikapasiteettiin palannut, mutta johonkin tämäkin viesti ja kokemus on laitettava – nettiavaruuteen muistuttamaan.

”Memento mori”

Näinkin sen voi tehdä.

Virkansa lääkärinä lopettamisen.

Arktinen on osaltani puskuroitu

Oheisesta kuvasta voi nähdä, että sähkölampusta ovat sekä sydän että lasi rikkoutuneet.

Kuvasta myös huomaa, että dodekaedri on arpakuutio, jossa on 12 eri tahoa.

Tästä päivityksestä voi päätellä, että lamppu sammui eikä vaihtoehtoja enää ole mahdollista järkevällä tavalla ennustaa.

Kiitos seurasta

Die Kunst der Fuge

Kun aloitin kirjoitella näitä päivityksiä 4100 päivitystä ja 12 v 6 kk sitten, oli maailma aika lailla erilainen suhteessa käytettävissä olevaan ja luomistaan kaipaavaan tietoon.

Nyt tiedosta ja sen käsittelystä on muodostunut sen käyttäjiä ajatellen vyyhti, jossa kukaan ei enää voine selviä ehjänä.
”Jos et heti ole meidän puolellamme, olet meidän ajamaamme asiaa vastaan”

https://yle.fi/uutiset/3-10900105?utm_source=twitter-share&utm_medium=social

Oheinen linkki kuvaa taitavan suomalaisen neuropsykologin tapaa lähestyä tilannetta.

Omasta puolestani vielä paremmin tilannetta kuvaa Beethovenin suhtautuminen, kun hänen mielestään hänen paras teoksensa sai ensiesityksensä.

Grosse Fuge oli tuo 1825 sävelletty ja ensiesitetty teos.

Tapahtumia kuvaa Maisteri Lindgren vuosi sitten radioesitelmässään, joka tänään lähetettiin uusintana ja löytyy Yle Areenasta.

Ludwig ei ollut lainkaan tyytyväinen yleisön ja kriitikoidan tapaan vastaanottaa hänen teostaan.
Itsehän hän ei sitä koskaa kuullut (hän oli tuolloin jo täysin kuuro, mikäli historiankirjat eivät valehtele).

Hän ivasi yleisöä ja kriitikoita kovasuisesti.

Arktinen Puskurikapasisteetti ei ole ”Grosse Fuge” mihinkään kirjoitettuun verrattuna vaan se on keski-iästä vanhuuteen siirtyneen miehen varmasti ajoittain turhan kryptinen tapa kertoa itselleen ja melko harvalukuiselle seuraajajoukolleen joitakin ”kuultokuvia” siitä, mitä 1800-2000-lukujen välillä kenties on tapahtunut ja tapahtuu.

Tulevaisuutta en ole erityisemmin halunnut ennustaa.

Kiitän seurasta ja jätän tämän alustan.

Varmasti jossain vielä jotain ehdin sanoa tai kirjoittaa, mutta en säveltää enkä runoilla.

En aio myöskään tauluja maalata, mutta ehkä jotain pientä laulaa.

Siinä minua auttaa muuan ilkikurinen ruotsalainen säveltäjä ja sanoittaja 1700-luvun lopulta.

Ukko Noa ja Hauturin laulu.

Fredmanin Epistolat.

Kiitos seurasta.

Arktinen Puskurikapaisteetti saa puolestani passin siirtyäkseen netti-taivaaseen.

Kuvassa pöllämystynyt pian 73v puskurikapasitoija itse osoittaa osaamistaan PUB-visassa, jossa joukkueeni johdollani sijoittui jaetulle sijalle 9-10 (osallistujen määrä toki oli 10):

”You never know”

Ajuri runoratsun selässä

Innostuin lauantai-iltana tekemään kiusaa sosiaalisessa mediassa. Otin vahvasti kantaa kasvisruokavaliota vastaan marssittamalla todistajikseni ihmisen suoliston bakteerit (BIOTE). Väitin, että suorittaakseen työnsä – kantajansa ja isäntänsä terveyden vaalimisen ja sairauden ehkäisemisen – ne tarvitsevat punaista lihaa.
Mietin myös josko kasvisravinto ehkäisisi näiden tsiljoonien bakteereiden ja muiden pienelävien suojaustyötä.
Tunnettu esimerkkihän on jo 1950-luvun kansakoulussa opetettu symbioosi männyn ja sienen välillä

Metelihän siitä nousi.
Ensin myhäiltiin ja parhaiten till-eulenspiegelaineihini tottuneet peukuttivat.

Mutta sitten nousi vegaanien ja laktovegaanien vakaa ja uskossaan autuaaksi tullut heimo.
Vähän niinkuin oletinkin.

Koska kyse oli kuitenkin piruilusta ja tarkoituksellisesta ärsyttämisestä, ei Cochrane-instituutin ja Suomen Akatemian kotisivuista, pyyhkäisin aika pian sekä alustukseni että keskustelun bitti-avaruuteen.

En silloin vielä tiennyt, mitä rovaniemeläislähtöinen, Vesa-Matti Loirista kertovan kirjan käsikirjoituksen kustantajalle viikolla lähettänyt runoilija Jari Tervo oli varannut 4.8. 2019 Helsingin Sanomien kirkastussunnuntain pakinaansa

Tervon kirjan nimi muuten on aika ilkikurinen, sekin:

LOIRI.

On siinä piste

Se kolumnin kappale, jota nyt tässä mietin:

T-paitaiselle miehelle comandante symboloi luultavasti samoja asioita, Hendrixiä lukuun ottamatta. Mutta koska aika on nyt toinen, argentiinalainen ammattisotilas lienee edistänyt paidankantajan mielestä myös pasifismia, veganismia ja intersektionaalista feminismiä. Kuolleet sankarit edustavat asioita, joita heidän elävät palvojansa käskevät.

Kyseessä on lääkäri Che Guevara

Vähän niinkuin lauantain Helsingin Sanomissa toinen lääkäri, psykiatri, jalkapallovalmentaja ja kansanmurhaaja Serbiasta

Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin

Tyttö poltti sydämens, mut Guevara sikarin

Kuvassa Helsingin Sanomille haastattelun antanut lastenpsykiatri (vasen silmä valaistuna) ja ”Roopen ja Che´n sikari”

Mobbning, Dålig Chef & Emotional Quatity

Koko kodin ulkopuolisen elämäni ajan minulla on ollut muuan iso ongelma. Niistä ihmisistä ja sosiaalisista verkoista, joiden kanssa toimin, osa ei millään ehdoilla hyväksy minua.

Sitä kutsutaan arkikielessä nykyisin kiusaamiseksi, kiusatuksi tulemiseksi ja parhaat lastenpsykiatrit joita tunnen, kuvaavat sen alkavan samassa iässä, jossa itse asian olen huomannut: kun kodin ovi painuu taapertajan takana kiinni ja vastassa ovat naapurin naperot.

Sikäli olen itse selvinnyt helpolla, että kiusaajia, mobbaajia, ei-hyväksyjiä sentään on aika pieni osa tapaamistani ihmisistä.

Työnojaajani (mentori) opetti minua jo 1960-luvun lopulla näiden kohtaamisten varalta:

”Älä yritä missään nimessä tai millään keinolla ostaa sinua inhoavan hyväksymistä – se menee vain pahemmaksi”.

Ohjaaja oli viisas ja kokenut ihminen ja nyt, yli 50 vuotta myöhemmin, myöskin kokemukseni mukaan oikeassa.

Tulee tilanteita, joista jo kaukaa huomaa että ”turpiin tulee” tai ”selät kääntyvät”.

Syy tällaiseen on juuri niinkuin mentori sanoi, minussa. Tai ei syy vaan aihe.

”Manu on manu, manu ei veny eikä vanu, mutta manu haisee”.

Aina en vieläkään muista ”väistämisvelvollisuutta”, kun vastaan tulee etuajo-oikeutettu tie.
Tänään viimeksi oli läheltä, ettei tullut kolaria.

Oikeassa elämässä (ei siis liikenne- ja ratti-raivon poikkeusoloissa) olen sentään oppinut.

Joillekin ihmisille on aika nopeasti osattava sanoa ”tästä ei tule mitään ja vika on minussa”.

Jos tarha-, jengi-, koulu-, työpaikka- ja netti-kiusatuille tämä voitaisiin jotenkin viestittää, moni iso konflikti jäisi syntymättä.

Pieniä törmäyksiä on helpompi ratkoa, olipa niitä vaikka kuinka monta, mutta isoa kolaria ei ehkä kukaan sitten kyekene setvimään. Rauhan nobel-palkittujen kavalkadi sen todistaa.

Otsikossa mainitsen ”chef”.

Hyvä johtaja kykenee tällaiset tilanteet vaistoamaan ennemmin kuin myöhemmin, huono johtaja taas – vaikka huomaisikin – ei tee mitään.

Se on pahin vaihtoehto.

Otsikossa mainitsen ”emotinal quatity”.
Se tarkoittaa tunneälyä ja se on nopeasti mitattavissa.

Osa meistä tuoksuu ihan mitatustikin niin hyvälle, ettei heille tällainen kiusaaminen koskaan ole osunut kohdalle. Ei kiusaajana, ei kiusattuna eikä sitten myöskään selvitysmiehenä.
Johon he huonosti sopivatkin, Hannu Hanhet.

Onneksi olkoon heille!
Torilla tavataan!

Kuva: jotkin sillat kulkevat idästä länteen, mutta samalla niitä pitkin pääsee myös lännestä itään. Ihan miten vaan – mutta varokaa niiden kapeutta!

Aurinko on leijonan merkissä: mätöjuttu

Kansanperinteessä elämme mätäkuuta.

23.7.-23.8. aurinko on leijonan merkissä.

Se tarkoittaa että koululääketiede saa väistyä taikauskon tieltä.
Ihmiset tekevät tuossa tuokiossa yli 50 000 nimen voimin kansalaisaloitteen psykoterapian lisäämisestä, mutta ovat huolissaan magnesiumista, roppinsa (ja lastensa roppien) hopeapitoisuudesta ja rokotuksien haitoista.

Suomen hallitusonhjelmaa laadittaessa puoskarilaista oli vähintään puhetta.

Mutta niin vain valittiin hallitukseen puolue, jonka ministeri on eduskunnassa ainakin osittain sen takia, mitä Pietarsaaressa päin tavataan ajatella.
Ennen ja jälkeen vaalien.

Viime aikoina yhä useampi arvonsa tunteva media on ottanut käsittelyynsä biote-nimisen asian.

Biote on se tsiljoonien bakteereiden vaikutus, joka ihmisen suolistosta käsin yhteistyössä ihmisen muiden säätö”pöytien” kanssa ratkaisee ilmeisesti yhä suurempaa osaa lääketieteellisen sairaanhoidon ja terveyden säilyttämisen pulmia.

Tai ainakin niin väittävät ne, joiden tieteenteko on sen varassa, että rahoituksesta päättävät hyväksyvät bioten tutkimisen tosi kalliit haasteet ja saavutettavissa olevat ratkaisut.

Biote voi olla mukana kaikissa autoimmuunisairauksissa, joita taas ovat leijonanosa niistä ongelmista, joiden parissa terveyskeskukset, keskussairaalat, yliopistosairaalat ja huippulaboratoriot askaroivat ”nobelin kiilto” sielunsa silmissä.

Reuma, ylipaino, pakko-oireinen häiriö, skitsofrenia, MS- ja ALS-taudit, syövät, sydän- ja verenkiertosairaudet, diabetes 1 ja 2, ortopedia (liikuntavammoja lukuunottamatta, jotka ovat ihan oma ja sikakallis lukunsa), alzheimerin tauti: onhan näitä.

Lännen media käsittelee mätäkuun toisella viikolla akupunktion merkitystä eräissä hyvinvointiin ja mielentasapainoon liittyvissä ongelmissa.

Lehden haastattelemat lääkärit suhtautuvat asiaan varovaisesti, mutta kantavat vastuun siitä, että heidän verorahoilla pyörivissä hoitoverkoissaan neulahoito on sekä kysyttyä, tarjottua että (lausumansa perusteella usein) tehokasta.

Ainakin jutun kirjoittaneen toimittajan ja hänen valokuvaajansa unet menivät sekaisin.

Suomessa on muuan (kirjallisuuden) Finlandia-palkittu neuropsykologi, joka kirjoittaa säännöllisesti kolumneja Suomen Lääkärilehteen, tärkeimpään ammattilehteemme (olen lääkäri).

Kirjoittajan isoeno perusti 1800-luvulla suomalaisen lääketieteen.

Hänen Finlandiapalkitun kirjansa nimi on

”He eivät tiedä mitä tekevät”.

*

Kuvassa on 12-tahokas arpakuutio, akupunktioneuloja, rasvalääkkeitä, läppäri ja takavuosina printtinä ostamani ”evidence based medicin”-reseptioppi.

Eniten näistä arvostan Buranaa, koska jos elämässä tulee vastaan vaikeita tilanteita, Burana, beettasalpaajan kanssa, jota myös on kuvassa, toimii tutkitusti paremmin vaivojen pahenemisen (PTSD) ehkäisijänä kuin paikalle kiirehtivä jälkipuintiin ja akupainantaan (myös EMDR) koulutettu terapeutti.

Ainakin jos uskomme asiasta tehtyä, rahoittajien hyvälaatuiseksi havaitsemaa tutkimusta.

Ode, Alvar Aalto ja 550

Alvar Aalto on käsitteenä Suomelle ja sen kansan kulttuurille valtavan merkittävä.

Oodi (ruotsiksi Ode) on samaa Vapaavuoren Helsingille.

Alvar Aalto – ei Ode – on koko Suomen juttu.

Vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa saapuvat Suomeen ja etsivät kohteensa: Seinäjoki, Jyväskylä, Töölönlahti, Rovaniemi, Säynätsalo.

Tänään tiedän Alvar Aallon tiloissa vietettävän 550-vuotisjuhlaa.

Niin paljon vuosia on karttunut sen joukon juhlittavaksi, jonka mielestä vain Suomen Alvar Aalto – ei Vapaavuoren Ode – on ollut riittävän edustava piirtämään sen tilan, jossa juhla järjestetään.

Kiitos, että valitsitte oikein ja tervetuloa.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua Teillä on 1100-vuotisjuhlat.

Kuvassa joen ylikulku Alvar Aalto – paikkakunnalla