PTSD

Yö liki yhtä lämmin kuin juhannus-yöstä kuvitellaan ja (väärin) muistetaan. +9.2C

Maahamme on perustettu useita tiedotustoimistoja, miten ne nyt sitten haluavatkin itseään kutsua.

Niiden tehtävä on tehdä asiakkaistaan onnistuvia silloinkin kun he ovat epäonnistuneet.

Tätä voi verrata siihen lähes maaniseen intoon, jolla maamme psykiatrinen avohoito yritettiin tuhota perustamalla jokaiseen kylään oma jälkipuintivalmeus (debriefing).

Kaikki psykiatriassa vielä ollut luovuus ja vielä jostain leikkaamatta jääneet vuositunnit laitettiin suojaamaan kansalaisia siltä jos maahan sittenkin syöksyisi lentokone, maailmaan tsunami tai universumiin Higgs´n hiukkanen.

Hankkeet joskus onnistuvat, joskus ei.

Debriefing-valmeus syntyi hetkeksi, mutta ei ymmärrystä siitä, että toiminta useammin vahingoittaa sen kohteita kuin auttaa.

Nyt tuo järjestelmä on käytännössä purettu ja sen tilalle on tullut toinen. Mikä, sitä en osaa sanoa, vaikka olen tehnyt työtä psykiatriassa 50 vuotta sekä lillukanvarsissa että valtakunnallisella huipulla. Ehkä sota sen tuo näkyville?

Mutta nämä tiedotustoimistot. Niiden tehtävä on suojata maksukykyisiä asiakkaitaan tilanteessa, jossa on jo housuissa.

”Ettei se typerys rypistäisi lisää”.

Olen nähnyt näiden konsulttien onnistuvan muutaman kerran, mutta epäonnistuvan toistumiseen.

En nosta tapauksia tikun nokkaan, mutta vakuutan että tässä asiassa olen mestari arvioihini. Teenhän tuota samaa ilmaiseksi. Nimittäin psykiatrinen avohoitokäynti julkisessa palveluntuottajassa on ihmiselle maksuton – ei toki ilmainen. Sellaisia olen 50 vuodessa viisinumeroisen luvun 24/7 tuottanut. En toki palkatta.

Keskeisin torjuttava konsulteilla on PTSD, trauman jälkeinen haava- ja ruhje-kipu. Se onkin usein erittäin vaikea akuutin kivun muoto.

Hoidon tärkein tehtävä on katsoa, ettei kipu kroonistu ja jottei kivulias liikaa rakastu kipuunsa siten, että hänestä tulee valitteleva ”kukaan ei ymmärrä minua”-lörpöttelijä, jota kukaan ei enää pitkän päälle jaksa kuunnella.

Traumaperäinen kipu on liki äärimmäisen helppoa hoitaa HETI ja TEHOKKAASTI ja se, joka tuon taidon on oppinut, on aarre ympäristölleen.

Se, joka ei tuota taitoa ole oppinut tai ei käytä, on aarre yhtiönsä rahoittajille: viivan alle jää takuulla kaksinumeroinen luku ja puoskareista Suomessa tykkäävät muutkin kuin Pietarsaaren rokotekriittiset hopeaveden hörppijät.

Aamun kuva (-aLii-19.5.2018) Arktinen puskurikapasitoija kypsyttelee maanantai-aamun päivitystään lauantain auringossa tietämättä vielä, että kolmesta muskettisoturista viimeinenkin on lennähtänyt eetteriin.

Viimeinen mohikaani.

Nuo muskettisoturit ovat Lihtos-Jussa, Niskan Junnu ja nyt Lintu-Pekka (14.5.).

Paljon on jäänyt hyvää heistä sieluni syvyyksien pohjalle, joka taas kerran on myllerryksessä.

Sit tibi, terra levis, Pekka Lintula, tehkääs soturit siellä höyryradion ikuisessa eetterissä hyviä lähetyksiä.

 

Mainokset

Friisiläisjänis

Yöllä ei ollut pakkasta. Vaihdoin helluntain valmistuspäivän illalla lämpömittarin paristot ja sen minimi näyttää +3.6, nyt jo 7.0C: vien kukat takaisin ulos.

Ulkona huomaan friisiläisjäniksiä laitumella. Mustaa, harmaata, valkoista. Niillä on metamorfoosi.

Aamun lehdessä sen päätoimittaja pohtii, miksi media on lopettanut kaiken sisäisen (ja julkisen) itsekritiikin. Hän kaipaa toimittaja Saksan 1990-luvun ohjelmaa ”Maailma sanojen vankina”.

Minä en kaipaa.

Osaan mediakritiikin ilmankin. Esimerkiksi eilen Windsorin iloisia rouvia oletettiin kylän raitilla olleen tuhansia. Koska olen siellä käynyt kahden vanhimman lapseni kanssa syömässä Wimpyn (juna lähti Paddingtonin asemalta), arvelin vaimolleni, että rouvia oli 100 000. Tänään mediakin on nöyrtynyt: oli niitä satatuhatta.

Mutta vieläkään se ei kerro, että hääpuheen piti Martin Luther King, joka sanoi: ”Je Accuse”. Ilmiselvästi The Queen oli otettu, niin oli yrmy fasaadi hänellä.

Ammattiliittoni (Suomen Lääkäriliitto, SLL – sattumoisin sama kirjailyhennelmä kuin Suomen LehtiMIES Liitto, Suomen Luonnosuojelu Liitto, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Liikennelentäjien liitto) on päättänyt poistaa kirjoistaan (savustaa) 70 vuotta täyttäneet jäsenensä.

Päätöstä on tekemässä myös yli 70-vuotiaita lääkäreitä.

En nyt ihan muista, minkä ikäinen lääkäri Sinuhe oli viimeisiä, eutanasiaa lähenteleviä ajatuksia Mika Waltarin kynän välityksellä lausuessaan, mutta itse olen hyvin ihmeissäni.

Sillä minä, Sinuhe, olen ihminen ja ihmisenä olen elänyt jokaisessa ihmisessä, joka on ollut ennen minua, ja ihmisenä elän jokaisessa ihmisessä, joka tulee jälkeeni. Elän ihmisen itkussa ja ilossa, hänen surussaan ja elossaan elän, hyvyydessään ja pahuudessaan, oikeudessa ja vääryydessä, heikkoudessa ja väkevyydessä. Ihmisenä olen elävä ihmisessä ikuisesti, enkä sen tähden kaipaa uhreja hautaani ja kuolemattomuutta nimelleni. Tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät

Mikä järki tai tunne määrittää sellaista, että juuri näitä eutanasiaikää lähestyviä jäseniä halutaan ”loin de coeur, loin des yeux”.

Ehkä se liittyy havaintooni, että yhä useampi yli 70-vuotias suomalainen ei halua kuolla vaan haluaa vapaan, maksuttoman eutanasian? Ei SoTe:a, ei Maakuntauudistuta, ei homoliittoja kirkon siunaamana, EI, EI ja EI.

Vaan ehkä sittenkin kyllä, kunhan ei ole taitettu indeksi, Lipposen tuho.

Kun menen uudelleen paraatiovesta pihalle, ovat friililäisjänikset edelleen laitumella ikäänkuin aikoen jotain?

Odottavatkohan ne…

Kuolemaa? Rakkautta? Siunausta?

Aamun kuva (-aLii- 20.5.-18) Terho Pursiainen: ”Nauru on tappavin vuorovaikutuksen muoto”

Viestin tarkoitus

+4C, aurinkoista. Jos ei tuulisi, metsämarjojen sato ottaisi nyt takapakkia. Valitettavasti ei tuule.

Maailmassa ja maassamme on useita tiedotus-ammattilaisia, jotka auttavat niitä, joilla on rahaa maksaa siitä, että näkyvyys säilyy.

Siis hinnalla millä hyvänsä.

Kestää usein hetken, että yleisössä kyynisimmätkään huomaavat, ettei viesti ollutkaan se, mihin tuli reagoitua kauhistuen kuin kananhäkki. Näitä susannakoskia, jussiniinistöjä, enbuskeharkimoita ja johannakorhosia riittää.

Pari sellaista on,  joita ei huijata. Se ehkä johtuu siitä, että he itse johtavat tiedotustoimistoja ja näin ovat aikapäiviä menettäneet luottamuksensa siihen, että tarkoittaisivat mitä sanovat, mutta lasku tulee aina perässä.

Kun Kirkolliskokous nyt julistaa, ettei se vihi homoja keskenään naimisiin se toisella suupielellään toteaa, ettei kirkko vihi. Siunauksen välittää ihminen. Pappi. Ja ottaa vastaan ihminen, kloppi ja sen nainen. Helluntain Pyhän Hengen vuodatus on minun tulkintani mukaan kaikkien 7 400 000 000 homo sapiens sapiensin kuitattavissa.

Aamun kuvan laitoin illalla piilokuvaksi keskustelusivulleni kertomatta, mitä kuva tarkoittaa.

Koska tänään on puhe niin sameasta ja sumeasta, näennäisesti toista tarkoittavasta viestinnästä kuin pinnalta katsoen uskoisi, jätän Teille, arvoisat vieraani, itse tykönänne ratkottavaksi kuvan (-aLii- 18.5. klo 22:45) viestin.

Se on 3889. kerta.

Kahta en vaihda

Aamulämpö pirtumittarissa puolittui eilisestä. Päivästä kuitenkin povataan lämmintä ja aurinkoista.

Lehdessä posiolaistoimittaja (posio = pakopaikka) ehdottaa, että poliitikot vaihtaisivat ajoittain puoluettaan.

Ainakin hetkeksi.

Lapissa se onkin maan tapa. Jos haluaa jotain asiaa oikeasti ajaa, pitää ajatella myönteisesti Maalaisliiton aivoilla. Ei se niin vaikeata ole, kun joka toinen vastaankävelevä aikuinen niin tekee.

Kysyy, jos eksyy.

Toimittajan haasteessa kuitenkin on sellaista arroganssia, jota tässä jungnereiden, kuuskoskien ja harkimoiden maailmanympäripurjehtijoiden maassa saa ehtimiseen kokea.

Kerran tuollainen tappoi liki 40 000, eikä siitä ole kuin sata vuotta.

Parempi on, kun vaaleja vajaassa vuodessa on edessä puolen tusinaa, että tekee valintansa nyt ”joko tai” siten, että osallistuu tai sitten ei.

Ei niin, että vihreät – demarit – vasemmistoliitto niinkuin erään verorahoilla palkatun olen nähnyt tekevän.

Ei siinä, vapaa maa.

Omassa elämässäni on oikeastaan vain kaksi, joita en vaihda. Toinen on äiti ja toinen näyttää olevan kainalotikku eli dödö.

Isää, vaimoa, sukua ja sitoutumattomuutta on tullut vaihdetuksi, vähän kait lapsiakin. Koiria ei.

Heidät vietiin eutanasiaan.

Kun vuosituhannen vaihteen edellä ostin, hikeni testosteronin sävyttämää sulotuoksua peittääkseni, kaksi vaihtoehtoa eli ”stix”´a, ne nyt edelleen, yhden sukupolven mitan palveltuaan, ovat säännöllisessä käytössäni.

Kuten aamun kuvasta  (-aLii-180518) näkyy, ovat tikut vielä ihan ehjänkin näköisiä. Muu kuvassa näkyvä sälä kuuluu myös asioihin, joista en ole tullut luopuneeksi.

Tiedoksi: Toimittaja Hämeenniemi (Kaleva-Konserni) ja Lapin Kansan (Kaleva-Konserni) pääkirjoitustoimittaja. Lapin Kansan on tarvinnut vaihtaa koska markkinat niin ohjastavat. Siinä on vähän sama kuin SoTe:n valinnanvapaudessa:

Sinä et valitse, sinulle valitaan

Nimiloppu

+12,3C, mutta lehteä hakiessa kylmä tuuli puhkuu pohjoisesta, vähän kosteakin. Sinitiainen istuskelee terhakasti postilaatikon päällä Hesaria, Lapparia ja Lappilais-lehteä vahtien ja kimalainen surahtaa aamutupakalla istuessani vauhdilla myötätuuleen: etelään.

Sotkeuduin äsken poliittiseen keskusteluun torilla, turuilla ja digiavaruudessa. Sen seurauksena muiden ääntenpainot muuttuivat hyvin vihaisksi ja he siirtyivät toisiin pöytiin. Koska oli vastaanottopäiväni, kyselin potilailta, millaisella keinolla he eri puolilta maakuntaa ovat saapuneet.

Yhdellä oli 150 000 km ajettu vuosimallin 1988 Opel, toisella Väyrys-Mersu, isän auto. Ikää tai kilometrimäärää ei osannut sanoa: ”Isä tietää”.

Valmiiksi pahoilla mielin tulin kotiin ja avasin lehden.

Maailmanloppu tulee todennäköisimmin joillain seuraavista tavoista: Pirun iso asteroidi, ydinsota, ebola, ilmastonmuutos, Yellowstonen supertulivuoren superpurkaus, tekoälyn hyökkäys tai Higgsin hiukkasen hyökkäys tyhjiöstä.

Avaan toisen lehden ja siellä taas yksi täydellisen tietämätön ja narsistinen sekopoltsi on saanut kolmella palstalla Kaleva OY:lta tilaa esittää vääriin tietoihin tai aivan aitoon tietämättömyyteen perustuvia juttujaan.

Katson uudelleen digi-tilejäni ja vihamielinen, hyvien ystävieni ja naapureideni ätinä jatkuu.

Olen elänyt aikaa, jolloin potilaani tulivat joskus vastaanotolleni porolla. Kukaan ei sentään sanivaljakolla. Myös Occelbo kelpasi, mutta sentään jo silloin usea tuli ”Musta Piili Merkedeksellä”. Keltainen kyltti rekisterinumeron alla. Utsjoella 17.5. alkaen kaikki tapahtui päivänvalossa heinäkuun lopuille: tänään yhden maissa noussut aurinko laskee vasta parin kuukauden kuluttua.

Onko virheeni se, että 42-vuotiaana annoin pyytäjille periksi ja lupauduin mukaan ehdolle poliittisiin asemiin?

Kun muistan vielä hyvin sen ajan, kun poro ja Occelbo olivat tapa tulla hakemaan apua ja politiikka piti huolta siitä, että palvelut vietiin ihmisten luo, on johtopäätös aika selkeä.

Olisi pitänyt olla päättäjänä ennenkuin täytin 42 vuotta ja lopettaa sitten siihen. Nyt nimittäin politiikka pitää huolen siitä, että ihmisten on väyry-mersuillaan ja romu-ooppeleillaan hakeuduttava palveluiden luo, ei enää toisin päin.

Mikä noista maailmanlopun vaihtoehdoista on todennäköisin. Selaan lehden jutun uudelleen.  Se on alle 1/10 todennäköinen tekoälyn vallankumous. Higgsin hiukkasen todennäköisyys on tähtitieteellisen pieni, ilmastonmuutoksenkin vain 1/10 000:sta.

Otso Kantokorvelle ja Lilja Kinnunen-Riipille maailmanloppu tuli 100%:n todennäköisyydessä kuluneen 5 päivän mittaan.

Requiescate in pace, sister & bro!

Aamun kuvassa on yhden sinisen liikkeen historia (1890-2017) yhdessä rasiassa.

Saunapäivä

Lämpimin yö tänä keväänä, joten aamukone Brysseliin lähtee ajallaan. Uumenissaan minua nuorempi ja pidempi mies.

Lehdessä lukee, että pidemmillä ihmisillä on enemmän aivojen määrää ja pintaa ja siksi he ovat älykkäämpiä. Asiaa mitattiin eilisillan vallankumous-neuvostossa Suomenlahden rantamaissa .

Ovatko lyhyenlännät sosiaali-, terveys- ja kuntaministerit (suomalainen periferia) älykkäämpiä kuin Antti Lindtman (Vantaa) ja Eero Heinäluoma (Itä-Helsinki)?

Vastausta voi ite kukanenkin pohtia BMI:nsa mitattuaan tykönään, mutta tarjoan jokaiselle pakotien (sellainen on saameksi posio): Mitä suuremmat aivot (painossa, pinta-alassa, solujen määrässä), sen hitaammin siellä tieto ehtii integroitumaan. Sitten, kun joskus ehtii, on tietäjä iänikuinen niin kuin ovat Vanhanen, Lipponen, Koivisto, Heinäluoma, Lindtman, Markkanen, eivät Napoleon, Hitler tai Victoria.

Sama SoTe:n ja MaaKu:n kanssa: pitkät syö lyhyet, mutta nopeat syö hitaat. Kysyy vaikka Attendolta, Mehiläiseltä, Terveystalolta tai Pihlajanlinnalta. ”Myö ja Ketterä – agily – on sama”.

Pihassamme kasvaa tuleva hallituskokoonpano.

Minkä maan ja koska, sitä kasvit eivät kerro.

Muistakaa kuitenkin tiistai-iltaisin tai YLE-Areenalta seurata TV-1:llä BBC:n laatusarjan toista tuotantokautta: pian ollaan maalissa, viimeisiä viedään. Nyt homot estivät toisinajattelevia talonpoikia ampumasta pääministeriä, mutta toinen kuoli. Ei pääministeri vaan…

Viktoria jää eloon, God save the Queen

Kuva (-aLii- 16.5. 05:45): Kaksin on aina kaunihimpi – vaikka vähän etäänpääkin

Vercingetorix ja Aleksanteri Suuri

Illalla sateli lämmintä vettä. Vihreä luonto lähtee kesään isosti.

Maailmanhistoria tuntee päälliköitä, jotka menestyivät niinkuin kevät tänä vuonna: varhain, voimalla ja vauhdilla. Kahden nimi on aamun otsikossa. Mutta ei ”mun isäin oli sotamies” ollut tuonkaan ikäinen. 15 vuotias.

Nyt juuri maailmanpolitiikan ja -tulevaisuuden suuri ongelma on se, että sitä johtavat vanhat, mutta toteuttavat nuoret. Koskaan ennen asia ei koko ihmiskunnan kannalta ollut näin.

Tasavallan presidentti puhuu kolmen triumviraatista unohtaen toki itse kuuluvansa joukkoon. DXV roomalaisin numeroin tosin on 515 eivätkä nuo kolme nyt niin vanhoja ole.

Täältä napapiiriltä näkee, että maailma on täynnä sellaista voimaa, jonka lähteet ovat pikemminkin 17 kuin 71 vuotta.

17-vuotias elää MUPA-kautta – häävuode – ja 20-vuotias etsii toimeentulonlähdettä eli valitsee ammattiaan.

Vasta 30-vuotias saavuttaa täyden voiman, KOAH.

No, nuo nyt ovat vanhoja ja kulahtaneita viisauksia joita valkoisten hiusten kokemus on Talmudiinsa kirjoittanut.

Itse asiassa 100 000:sta II maailmansodassa rintamilla kuolleesta suomalaisesta suurin osa oli iässä, jossa nyt ollaan menestyksellä ottamassa päättämisen välineitä haltuun tuolta DXV-triumviraatilta. 100 vuotta sitten (tänään) päättyneestä sisällissodasta kuolleista kymmenistä tuhansista lapsia ja naisia oli suuri osa.

D = Donald

X = Xi

V = Vladimir

Aamun kuva (-aLii 15.5.-18) kertoo, kuinka jo vuosikymmenten ajan samoista sipuleista nousee kevät kevän jälkeen  uusi kukinto – ”minä itte, pappilan keltainen narsissi”

Päänalunen

Sama sää kuin Kultarannassa, +10C ja käki(kin) kukkuu. Lehti on jo tukevasti puussa, mutta tunnin myöhässä postilaatikolla.

Viikkosiivouksen yhteydessä vaihdamme lakanat. Nyt on tyynynpäälliseksi ilmestynyt savolaista viisautta, jossa kait tärkein viesti on integraatio.

Integraatio tarkoittaa, että toisaalla tehdyt asiat sopivat yhtäällä tehtyjen asioiden kanssa niin ajallisesti kuin tarkoituksellisestikin.

Uni ja lepo esimerkiksi.

Kun maassa rakennetaan Kiinan vientiä, ymmärrän yskän. Jos Kiinaan viedään urheilurakentamista, sen on osuttava yhteen kotikunnan urheilurakentamisen kanssa ja jos yrityselämässä tehdään tulosta yhteisen aatteen voimistamana, se on siedettävä myös muussa uskonelämässä.

Tekeillä olevassa SoTe- ja maakuntauudistuksessa on kaksi osapuolta: valtio ja valtio maakuntiin jaettuna.

Mutta siitä puuttuu yksi osapuoli: 300 kuntaa ja niiden erilaiset kuntayhtymät.

Näin integraatio jää syntymättä ja pelin ottaa haltuun valtion integraatio-osapuolena ketterin: ”Nopeet syö hitaat”. Aika moni yrittää nyt olla nopee.

”Integroitu järjestelmä on avoin yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon toisten integroitujen järjestelmien kanssa. Kateus ei kuulu integraatioon, jatkuva oppiminen ja naapurin auttaminen kuuluvat”.

Kuvassa tyynynpäällinen: hyvin nukutti, kiitos kysymästä

Äireest

Aurinkoisessa lehtipuuhun-tunnelmissa on hyvä kiittää harventuvaa synnyttäjiemme joukkoa.

Äidin ranne ei kestä jatkuvaa appelsiinin puristamista, joten aamun kuvan lailla korvaamne äidin – tai siis sen ranteen.

Elämä on kaunis kuin Kehruu-Jenny

Kurkien matkaan

Menninkäisenkujan 7-asteisessa varhaisaamussa Tintillä ja Räklillä on iso rooli, mutta käkikin lyö toistakymmentä kertaa.

Täältä joutaa pois, etelän lihapatojen ääreltä, kurkien matkassa.

Päivän kuva (tarkennus tarkoituksella) pyytää kirjoittamaan runon tai mietteen, polttamaan sen tuhkaksi ja laittamaan tuhkan uurnaan.

Jos olisin tehnyt näin olisi runoni ollut

Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa (Zweig).

En kuitenkaan näin tehnyt.