Kenttärovastin Uskonpuhdistus

Hyvä hiihtokeli, naapurikin on lehden mukaan tuonut lunta pihaan, -10,4C. Ei myrskyä. Ylitse pörrää ajallaan Airbus 319.

Juhlapäivä 500 vuoden mitalla. Tosin radion aamuhartauden pitäjä ”ei kehtoo” kertoa, missä olosuhteissa Luther ”Jumala ompi linnamme”-virren sävelsi ja sanoitti. En ”kehtoo minnää”. Jos olisin 500v sitten toiminut Wittenbergin sote-keskuksen yleissairaalapsykiatrina, olisi tosin juuri tuo virsi jäänyt syntymättä ja uskonpuhdistuksen ekonomia olisi sortunut kuin korttitalo (vrt eduskunnan ”limuviinaäänestys” kohtsiltään).

Kenttärovasti Uuno Hatsala, sodat käynyt mies, on rippipappini. Rippikoulu käytiin kotikauppalassani Sumulaakson rajoilla, Pelastusarmeijan talon  naapurissa. Arki-iltaisin.

Ei siihen aikaan kukaan leireillyt, koska vanhemmat olivat saaneet siitä tarpeekseen Rukajärven suunnalla.

Uuno kertoi vertauksen uskonpuhdistusta selittäessään.

Alokas tuli varusteet saatuaan varusvarastolle nahkasaappaidensa kanssa:

”Herra Viäpel, minulla sitä vuan on liian pienet suappaat”.

”No mikäs, mahtuuko niihin jalkarätit?”

– ”Kyllä mahtuu, herra Viäpel”

”No, mahtuuko villasukat?”

– ”Kyllä vuan, johan tok, herra Viäpel”.

”No, mitäs se alokas sitten valittaa, menkää tupaan siitä!”

-”No, ku, herrä Viäpel, sinne pitäs jalakkii mahtua”.

Näin se on asia uskonkin kanssa, minkä tunnustuksisen tahansa.

Elämän vertikaalisia lävistäjiä. Kiireestä kantapäähän, pystysuoraan.

Ei riitä, että on hienot vermeet ja komeat kuoret, kun pitäisi olla se sisältö.  Ja vieläpä riittävästi tilaa sen sisällön suojana, että siellä tukijalka voisi hengittää.

Luin Helsingin Sanomien sunnuntainumerosta nykyaikaisen version Lutherin – vai olisiko ollut hänen Halla-ahonsa, Melanchthonin – laatimista 95 teesistä.

Niitä juhlitaan tänään erityisesti entisessä Itä-Saksassa, lähellä kirkkoa, jonka seinässä vieläkin on valettuna Judensau-patsas.

On tässä miettimistä, puhdistetun uskon sisällössä.

Niin paljon, että on pakko ottaa käyttöön ulkomaankielen sanat itse asiaa tavan kirkkokansalta pimittämään, paavia silittämään. Vähän niinkuin renesanssin kirkkomaalarit.

Reformaatio – onko se joku Fiatin uusi hybridi.

Siis päästötön automalli?

Kuva (-aLii- 28.8. aD MMXVII, Wittenberg): Judensau-korkokuva Mariankirkon, Lutherin saarnakirkon ulkoseinässä

 

Mainokset

Sata Lontoon parasta pubia

Helsingin Sanomat kannetaan Kirkohjyrhämällä -5,2C:ssa ja raikkaassa luoteistuulessa heti kolmen jälkeen.

Tänään on vuorossa, kirjamessujen jälkikaikuna, otsikon mukaisen kirjan esittely.

Kirja on tekijänsä ainoa.

En ole sitä lukenut, mutta en ole lontoolaisissa pubeissakaan isosti viihtynyt. Ensi kertaa tilasin pint of bitter´n 1970, viimeksi Victorian rautatieaseman katveessa pari vuotta sitten, Wembley´n jälkitunnelmissa.

1966 Viialassa syntynyt mestarikirjalija on muodostunut elämäni aikakellossa tärkeäksi monella tapaa.

Kun kerran moitin häntä sosiaalisessa mediassa, sain kimppuuni Bretagnessa asuvan äkäisen naiskirjalijan (R.I.P.), joka vakuutti, että olin moitteissani väärässä.

Sittemmin, vaikka tuo naiskirjailija onkin jo kuollut, olen voinut todeta hänen olleen oikeassa.

Pubeista kirjoittanut viialalainen on maamme älymystön kenties ainoa sellainen puhuva pää, jonka suosio ei ole isosti heilahellut. Hän on tehnyt älykkyystestejään viikosta toiseen jotta kansa voisi arvioida, ”kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”.

Eilen tämä Hérgen jo ennen aamun henkilömme syntymää sarjakuvaksi luoma hahmo houkutteli jututettavastaan sellaisen viisauden, jonka varassa me babyboomersit voimme huoleta jatkaa Ådvard Propp – rooliemme esittämistä kunnes kuolo meidät korjaa:

Työläintä on olla joutilas

Koska tämä edessänne oleva päivitykseni on sarjassaan 3689:s, en ryhdy aamun sankaria tämän enempi esittelemään tai luonnehtimaan.

Hän tulee toimeen omillaan.

Sen sijaan onnittelen erästä elämäni tärkeätä neuvojaa, Matti O Huttusta, joka tänään jälleen ikääntyy kolmen vuoden päähän minusta (74v). Albaniaksi toivotus kirjoitetaan

Gëzuar!

Sekä pubikirjailijalle että Huttuselle sopii elämän teemaksi 1930-luvulta peräytyvä viisas tokaisu, jonka varassa tämäkin kaamos nyt sataneessa hangessa uppuroidaan:

Alakuloisuudesta ei kasva mitään tekoa

Aamun kuva (-aLii- Akureyri 30.10. 2012, ): ”Nyt meitä vierähän”, maassamme vietti tuoreen laskennan mukaan kuluneen kesäajan liki 100 000 joutsenta

*

https://areena.yle.fi/1-4193992

Mennyt vai tuleva synti? Suopunakämmekän tarina

Maa muuttui valkoiseksi, mutta verenkarvaiset synnit jatkavan eloaan. Everstinna (Anni Ylävaara) ja Maria Peura, +/- 0,5C, aamukonetta ei normaaliaikaan sunnuntaina Brysseliin lähde.

Kirjallisuuskriitikko ihmetteli, mikä saa II maailmansodan jälkeen syntyneitä piehtaroimaan siinä, mitä he eivät muista tai josta heille on kerrottu tai minkä he muistavat.

Mikä saa meidät pelkäämään tulevaisuuttamme niin paljon, että emme häpeä lainkaan sitä, että kaukaisen pohjoisen,  Ultima Thulen, natiivi luonto ja kansa on häpäistävä, mutta Sacra Familian kansa on nostettava arvoon arvaamattomaan katatoniassaan.

Asia, Saamenmaan tuho ja Katalonian murskaaminen Guernican säännöin, tulevat yhtäkkiä samalle arvostelu-asteikolle.

Kukaan ei ollut kiinnostunut Baskeista, saamelaisten esi-isistä, ennenkuin Wehrmacht halusi testatata pommejaan heihin ja raunioitti Picassoa varten 1937 pari kolme kaupunkia.

Kuitenkin juuri Baskimaa opetti meille eurooppalaisille sekä laivanrakennuksen että valaanpyynnin koko lajia tuhoamattomalla tavalla.

Katalonia on huono anteeksipyyntö oman vähemmistönsä tuhoa vaatineelta kapteenilta, koska sen Barca voitti Madridin jo v 1902 El Classico´ssa jalkapallokentällä eikä ole sen koommin valtataistelua usein hävinnyt.

Mitään väliä ei ole sillä, että FC Barcan eniten maaleja tekevät ovat niitä, joita konqvistadorien julmat teot yrittivät tuhota viimeiseen mieheen, naiseen, lapseen ja kultakimpaleeseen.

Päivän kuva (-aLii- 29.10.-17, normaaliaikaan): harvinaiskasvi (Dactylorhiza vulnerabilis 2017), joka uhkaa tuhoutua Viiankiaapan kaivoksen alkaessa tuottaa lisäarvoa heille, jotka pitivät Nelson Mandelan poissa silmistä, poissa sydämestä (loin des yeux, loin de coeur).

Aivan liian kauan, mutta anteeksiannettavasti.

Jääräpää, Guernica ja Ketomellan murhat

Maa on musta, mittari plussalla, pirkkalaiset lapinryöstäjät ovat saaneet lunta maahan ja katolle sinne Särkänniemeensä.

Suomessa erityisesti kainuulaiset laukkuryssien perilliset ovat  tienneet, että pitää olla tarina.

Hyryllä toki on Uuni ja Alastalon salissa Union Mystica, mutta toen perrää niitä ei juuri kukaan ole lukenut tai ainakaan oppinut.

Kalevala, Punainen viiva ja Ryysyranta ovat ihan eri juttu.

Olen huolella seurannut, kun kaksi  Aleksis Kiveltä nimensä saanutta Mikkoa on kerinyt  viime vuodet kokoon tarinaa, jossa on takana suuri suunnitelma Paavo Väyrysen ja Francon kaatamiseksi sekä härkätaistelujen sallimiseksi.

Olé!

Mikot Heikkinen ja Kärnä ovat arvatakseni jokin vuosi sitten istuneet tulisilla jossain Jumalan selän takana pohtien sitä, onko Kekkonen korvattavissa. Tai Stalin, Mao, Kustaa II Adolf, Caesar.

Mitä niitä nyt on.

Heikkisen Mikko Pekka ja Kärnän Mikkohan ne siinä, suuren irtolohkareen juurelle pystytetyllä valkealla miettivät sellaista tarinaa, jolla valloitettaisiin ”Tämä ihmisen maailma” (Pekka Kuusi) niin että varmasti onnistuu.

Kainuulaisten meininki pitää sisällään monta ei porrasta ja sen huipulla odottaa kosolti mainetta, kunniaa ja ennenkaikkea se tärkein. Kuolemattomuus Valhallassa, Kalevalan laulumailla, varsinainen viimeisten aikojen Gilgamesh. Jääräpäiden joiku.

Mikko Pekka Heikkinen, taustapirunaan Mikko Kärnä, on laittanut Näkkäläjärven Oulan valloittamaan Suomen (Terveiset Kutturasta), Mikko Kärnä on vetänyt Heikki Auton Ahkun kaivoon (Ketomellan murhat) ja vienyt Kittilän päättäjät viimeistä naista myöten sorakuopalle (Jääräpää) ja nyt on sitten Francon perillisten ja Sacra Familian vuoro. Kenelle kellot soivat.

Koko maailma alkaa vähitellen tietää, kuka, mikä ja miksi on Mikko Kärnä, lyhyenläntä petäjän juurakkoa muistuttava Katalonian pelastaja, katatonian tarinan sankari, oikea kaikkien aikojen keltti, jota Asterix ja Obelix kadehtisivat, jos vielä tai yleensä eläisivät.

Jos joku kehtaa väittää, etteivät nuo kaksi Kainuun Mikkoa ole tätä ”Pelastakaa Katatonia ja siinä ohessa maailmanrauha” aikoinaan kuksa-kahveilla doupaten rakovalkeallaan juonineet kokoon, on hän varmasti väärässä.

On se niin vahva tarinoiden ahjo.

Tuo Kainuu. Kalevalan laulumaa.

Nätti Jussin perilliset.

*

Olin äskettäin Brysselissä Alueiden komitean (AK) täysistunnossa ja sitä edeltäen komitean työvaliokunnassa (vastaa maan tai kunnan hallitusta).

Kolmen viikon kuluttua olen samassa kaupungissa komitean ulkosuhteiden valiokunnan istunnossa. Mukanani on Lapin liiton hallitus.

AK (CoR) edustaa EU:n100 000 alueen asioita ja katsoo, että komissio, parlamentti ja neuvosto ottavat alueiden asiat ajaakseen eivätkä päätä alueiden edun vastaisesti.

Jos eivät ota, komitea voi haastaa vaikka kaikki nuo kolme elintä EU-tuomioistuimeen, jos yli puolet sen 350 jäsenestä tätä vaativat.

Selvittelin mahdollisuutta Katalonian asiassa haastaa kaikki nuo kolme elintä vastaamaan selvistä alueiden (tässä: Katalonia, Lombardia, Venetto) edun vastaisista kannoistaan.

Vastassa oli jäätävä hiljaisuus. Kukaan ei tullut taputtelemaan olalle, joskin muutama baski, venettolainen ja lombardi kävi käytävällä kiittämässä, kun muut eivät olleet näkemässä.

Sanoin mielessäni pari Antti Rokan repliikkiä tyyliin ”ai perkele”.

Jätän 13-vuotisen taipaleeni tuossa elimessä vuodenvaihteessa.

Syystä kyllä.

Menestystä vaan seuraajalleni, joka EI ole Kärnän kaveri.

Aamun kuva (-aLii- 28.10-17): Yösyöttö on yhtä hyvä kuin Tuntematon sotilas ja biisoni Utsjoen laidunmailla.

 

Tuntematon

Sää ei muutu, mutta mää vanhenen.

Kun Toini Havu toivotti Tuntemattoman sotilaan alimpaan kiroiluhelvettiin Helsingin Sanomissa 1950-luvulla, saatoin jo aavistaa, miten sama lehti suhtautuu Väinö Linnan kirjaan 2010-luvulla. ”Syvältä on”. Aku Louhimiehen surkea floppi.

Paavo Lipponen, lappilais-savolainen Demokraatti, sentään antaa Paula Vesalalle kolme tähteä. Mutta hänen enonsa kuuluvatkin Mannerheim-ristin ritareihin.

Kaleva sentään lohduttaa: ”Onneksi elokuvasta on Oulussa tarjolla myös väliajallinen näytös” (Juhani Nurmi).

Onneksi on ”Yösyöttö”, joka ei Finnkinolle kelpaa. Se kertoo saman tarinan. Kuinka mahdotonta on miehen pärjätä nykyisessä Notre Damen ja Tarja Halosen yhteiskunnassa.

Olin keskiviikkona asiaa seuraamassa: kolme naista julisti sosiaali- ja terveysuudistusta sekä maakuntien (18) autuutta Rovaniemen ammattikoululla (on sillä uudempikin nimi, mutta amis mikä amis).

Sama asia on vastassa tänään, kun Lapissa viidestätoista valitusta uudistusta setvivästä ihmisestä on oikeita ihmisiä kymmenen, vääriä viisi. Uudistus koskee sitä osaa yhteisestä leivästämme, joka J. W. Snellmanilta jäi kesken 1864.

Menkää hyvät ihmiset katsomaan tuo ”Yösyöttö”-elokuva ja miettikää vähä!

Vaikkei se olekaan tarjolla Finnkinon teattereissa.

Kuva (-aLii- 25.10.-17): Miten ihminen näkee sote/maakunta-Suomen kun mies, ei valtio, on seurakunnassa vaiennut. Viimeinkin.

Äiti, äiti, hän ei porannut lainkaan

Pohjois- ja Itä-Suomesta on lähtenyt elinaikanani miljoonakaupalla ihmisiä. Nyt myös lumi on jättänyt perukan ja sataa tänään maan entisen ja nykyisen pääkaupungin kaduille, katoille ja puiden oksille sekä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sää työpöytäni akkunan takana siis ennallaan: -1C, lehdenjakajan auton renkaanjälkiä ei näy, mutta lehdet ovat jo luettuina parisängyllämme odotttamassa puolison heräämistä. Autoni lämpenee piuhan nokassa matkalle Ylämaihin, mutta miten mahtaa olla aamukoneen lähdön kanssa. Kun lunta.

45 vuoden Ylämaa-työmatkojen kammassani on enää alle 10 piikkiä. Sitten saavat muut hoitaa Sodankylän psykiatrisen avohoidon erikoislääkärin velvotteita. Johan sitä ehtikin. Oulussa on halpahintaisempia vaihtoehtoja.

Varoitus: seuraava teksti on tulevaisuuden maalailua ja rohkeilla vedoilla sittenkin. Sellaisessa on muuan riski: kirjoittaa liian pehmeästi ja sitä kautta joutuu huomaamaan, että ennustettu asia muuttuu nopeammin ja aikaisemmin sellaiseksi kuin ennustaja sen kuvaa. Tällä varauksella: muistakaa mikä ero on Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön (on muuten nainen) ja 71-vuotiaan työelämäänsä hissuksiin lopettelevan miehen välillä. Vastuussa siitä, mitä kirjoittaa?

Maailmalla on pohdittu pelon kera rokottamista. Ja vastustettu sitä. Minäkin kannan korteni kekoon. Rokottaminen tarkoittaa jonkin taudinaiheuttajan merkin viemistä rokotettavan elimistöön siten, että elimistö osaisi varustautua ulkoiseen hyökkäykseen eikä itse taudinaiheuttaja pääsisi tunkeutumaan homo sapiensin tai deuksen pintaa syvemmälle.

Ne sairaudet, joita vastaan v 2030 rokotetaan, ovat näiden nykyisten lisäksi sokeritauti, verenpainetauti, syöpä, mielisairaudet, vanhuuden tylsistymis-taudit, parkinsonin oireyhtymä, multippeli skleroosi, suoliston imeytymishäiriöt ja -tulehdukset, reuma, harmaakaihi, viherkaihi, migreeni, astma, sisäilmasairaudet, ulkoilmasairaudet, paha mieli, menieren tauti,  sovinismi, hammasmätä ja rakkauden loppu.

Vain joitakin mainitakseni.

Suurin osa kaikista sairauksistamme perustuu varhaislapsuuden virus-, bakteeri- ja prioni-tartuntoihin. Kun ihmislapselle annetaan joko kohdussa tai heti synnytyksen yhteydessä rokotus näitä taudinaiheuttajia vastaan, ei tautikaan pääse iskemään.

Juice Leskinen sanoitteli eräässä parhaista lauluistaan ihmiskunnan tekevän itsemurhaa. Vaikka näin ei näytä käyvän – sitäkin vastaan rokotus nimittäin toimii, ”Nuoren Wertherin tautia” – on laululla silti paikkansa.

Ja niin on paikkansa myös rokotevastaisuudella.

Aamun kuva: (-aLii- 5.10.-17, Venetsia): Arkeologien Välimeren pohjasta hiljattain löytämä muinaisajan päättömän miehen jättikokoinen torso, jonka arvellaan viestittävän antiikin oraakkeleiden mielipidettä ihmiskunnasta aD 2017-2030

Arvojärjestyksiä

Sää on kopio eilisestä.

Ensimmäinen käsky (primus inter pares), toiseksi vanhin ammatti, kolmasti herransa kieltänyt ja neljäs valtiomahti.

Luvuilla voi paljon välittää.

Neljäs valtiomahti ei usko, vaikka pääministeri kolmasti kieltäisi poliitikon helmasynnin (totuuden muuntaminen kuin Pietari hiilivalkealla). @metoo – liike ei pääse noista vanhimmista ammateista, vaikka koko some liittyisi asiassa meemejä hävittämään. Mata Hari, Mme Kollontain, Kleopatra.

Vakavasti ollaan joron jäljillä, jos suuri osa ihmisistä menettää uskonsa johonkin tiedonvälityksen muotoon tai tiedonvälittäjän viestiin.

Näin minulle on nykyisin käynyt toistuvasti: itseään kunniallisina pitävät viestimet ovat niin kiireisiä, kokemattomia tai vallanhimonsa sokaisemia, että ne tarjoavat aroissa ja suurissa, subsidiaarissakin asioissa väärää, vajaata, yksipuolista tai johdattelevaa tietoa.

En tarkoita tällä vaikkapa sellaista ”on sovittu”-linjaa, että ”jo riittää Lapin jokien valjastus” tai ”Suomi Euroopan Unioniin” vaan lähellä tavallista tallaajaa olevia kuuluisiksi nousevia aiheita.

Esimerkkejä? Psykiatrien korruptio, Kittilän valtuusto, pääministerin valehtelu, puoluejohtajan syöminen omasta pesästä, EU:n hiilinielupäätäntä.

Ymmärrän ja alistunkin kohtuudella siihen, että sosiaalinen media, jota tämäkin blogi edustaa jo 7. helmikuuta 2007 alkaen, harhautuu totuuden jälkeisille poluille. Suurelle osalle meitä ”halla-ahoja” aika ja mahdollisuudet ”tarkista, tarkista, tarkista”-käytäntöön jää haaveeksi. Tulee puolitotuuksien twiittejä, fb-päivityksiä, homma-foorumien uskonkappaleita ja poliittisen some-taiston ”metsään menee mutta menköön”- linjanvetoja.

Sitä minä kuitenkin suren, jos minusta narrin tekee sellainen taho, jolle maksan selvää nettona ansaitsemaani digi-rahaa siitä, että saan Fingerporin, Jarin ja Karlssonin lisäksi muutakin oikeata tietoa.

Toivon, että se maksettu media ei sitä ”tietoa” jaa syistä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua tai syistä, joista julkaisija ei usko/toivo voivansa jäädä kiinni.

Kerran valtavirtaan varmana päässyt tieto ei enää ehdi näinä aikona muuntua, vaikka sen radio, televisio, lehti tai verkkomedia suostuisikin korjaamaan. Joko vapaaehtoisesti tai esimerkiksi Julkisen Sanan Neuvoston toivomuksesta – käskyvaltaahaan ETENElla tai JSN:lla ei ole.

Kerran otsikoista poistunut ”totuus” on ehtinyt painua sen vastaanottaneiden RNA-muistiin, josta sitä ei karsi oikeastaan mikään. Niin, jos sitten se kuuluisa ”kolme kuukautta” eli äänestäjän muistin kesto.

Mitä ehdotan, mitä neuvon tuon Simo Nortamon (?) kolmoiskäskyn lisäksi (tarkista, tarkista, tarkista).

En sitten niin mitään. Totean vaan niinkuin entinen mies (henkilö): ”Luottamuksen voi menettää vain kerran, mutta sille voi ottaa toisen, jos ei kolmannenkin kerran: KIPPIS!”.

Kulmakapakkaan ja Erottajan huoltiskahvioon totuuksia mahtuu.

Aamun kuva: (-aLii- 25.10.-17) ”Tarkista, tarkista, tarkista”, 217s)

subsidiaarinen = toissijainen, läheinen, iholla

Aamun valtamediasta saksittua (”tarkista, tar…):

Vahvasti moralistisessa, yhden ”professorin” osin perustellun mielipiteen varaan rakennetussa jutussa on seuraava lause:

”Rahapeliyhtiöiden taival alkoi sotien jälkeen, kun eri maihin perustettiin lottoyhtiöitä rahoittamaan Suomen jälleenrakentamista. Vielä nykyäänkin sotaveteraanit saavat miljoonia euroja rahapelituotoista.”

 

Magna carta

Ohut lumi peittää maata ja ilma on -4-asteista kun radiossa luetaan 196:n maailman maan hyväksymää Lasten oikeuksien sopimusta. Sen pohjana on v 1215 Etelä-Englannissa laadittu Magna carta.

Juhana Maaton oli saatava Herran nuhteeseen.

Suomen perustuslaki pohjautuu tuohon samaan cartaan kuin Lapsen oikeuksien sopimus. Mutta lain valvojat ja sitä noudattamattomat eivät ole tuhannessa vuodessa muuttuneet.

Kaamoskin tulee aina kylmän kera samaan ihmisen maailmaan, jonka kanssa ja päällä elelemme, niin Mikko Kärnän (Kesk, Lappi) sudet kuin Ugandan leijonatkin (sit, Kampala).

Jouluaattoon on kaksi kuukautta.

*

HS 24.10. s B2

 

 

 

 

 

Ei, Ei – Kyllä, Kyllä

Pientä pakkasta, asfaltti tummana.

Maassamme alkaa erikoinen kuukausi. Kuntien pitäisi päättää kahdeksi vuodeksi kymmenien miljardien menoista ja niillä kuntalaisille ostettavista palveluista ja muista hyvistä sekä tavoista, joilla noihin rahat kansalta kerätään.

Mutta kuntien ja maakuntien kärkipaikoilla istuvat kansanedustajat eivät KYKENE tuottamaan päätöksille sen tärkeintä ehtoa. Puitteet puuttuvat.

Jos kuntien ja maakuntien valtaa käyttäisivät kunnan ja maakunnan päätöksiin keskittyvät kansalaisten valitsemat ihmiset, tämä olisi yhtä siistiä kuin Tanskassa ja Ruotsissa.

Mutta meillä on niin, että samat keskustalaiset, kokoomuslaiset, demarit, vihreät ja vassarit – sekä länsirannikolla ruotsalaiset – sitä tahtipuikkoa heiluttavat jotka eivät sitä kykene Arkadianmäeltä kunnille ja maakunnille – siis itselleen – hankkimaan.

Ei ihme, että kansa on suu ymmyrkäisenä ja oksentaa kuullessaankin sanaparin sote- ja maakuntauudistus. Siinä uudistuksessahan noille 200 kansanedustajalle luodaan uusia tuoleja, joissa he voivat päättää omissa asioissaan. Ei ihme, että koko palettia valvomaan on siirtymässä ihminen, joka itse on paletin rakenteen ja toiminnan sekä rahoituksen ollut valmistelemassa.

Olin hiljattain paikan päällä Normandian maihinnousua juhlistamassa. Puhumassa oli jakkupukuinen nainen, jolla oli viesti, joka oli HYVIN selvä.

Korruptio on kaikkein vaikeinta sellaisissa yhteiskunnissa, jotka vielä äsken olivat diktatoorisesti hallittuja. Pahin näistä on hänen kertomansa mukaan maa, jossa juuri oli vaalit.

Vaaleissa herra K:n maahan valittiin uusi, diktatorinen hallinto, jonka tärkein  tehtävä oman ilmoituksensa mukaan on irroittaa maa kaikista sellaisista kansainvälisistä verkoista, joissa voitaisiin tarkastella maan toimintojen oikeutusta, vääristymiä ja epäsolidaarisuus-ongelmia.  Niin, ja tietenkin korruptiota.

Kyse ei siis ole demokratian puutteesta vaan sen sisällöstä.

Myös Suomessa.

Aamun kuva (-aLii- 20.9. 2017): ”Ranskantauti OY:n nyt jo myyty linna Normandiassa, jossa Saksan diktatuuri 6.6. 1944 sai kunnon rökityksen”

*

Päivän tiedeuutinen (HS 23.10.) kertoo suomalais- ja latvialaistutkijoiden löytäneen kahtatoista eri tyyppiä olevia masennuksia.

Voisin toki noille tutkijoille kertoa, että itse olen löytänyt 50-vuotisella psykiatrisella taipaleellani paljon useamman tyyppisiä masennuksia.

Hasse Karlsson tutkijatovereineen luettelee nuo tyypit/syyt/laukaisevat tekijät näin:

Tulehdus, pitkittynyt stressi, yksinäisyys, traumaattinen kokemus, suru, hylkääminen, synnytys, vuodenajat, päihteet, ruumiillinen sairaus, nälkä.

Paitsi, että nuo tekijät usein ovat päällekkäisiä tai tarkoittavat samaa asiaa, on tutkijoilla yksi tärkeä viesti: eri syistä johtuvia masennuksia pitää hoitaa eri tavoin.

Niinpä.

Muuten: lehti väittää kertovansa 12 eri masennustyypistä. Montako laskit?

Trip Advisor

Nollakeli, tyyntä, tähtiä satelee.

Matkoilla tekee mieli kertoa matkoista. Parhaat kertomukset ovat bestsellereitä, jotka kainalossa moni kiertää palloamme. ”Tonava” (Magris), ”Paikallisjunalla Patagoniaan” (Theroux).

Paikkakuntia, reittejä ja yösijoja voi nyttemmin vertaishakea netistä: missä ruoka on halpaa, missä taas hyvää ja missä ei ole luteita.

Olen kovin innokas noita ”minne mennä”-sivuja avustamaan. Sivujenpitäjän algoritmi muistuttelee aika usein, monenneksiko innokkain olen.

Kun valitsen yösijaa tai illallispaikkaa, en sitten olekaan yhtä innokas. Mieluiten kilautan kaverille: ”Oliko sen arvoinen”. Doublecheesen tai Eromangan löydän ilman vertaisarviota, samoin se läävän, jossa vessa on käytävällä (La Madeleine). Erottajan Esson tämänaamuinen ruispuuro ei kehumalla parane, nammm😇. Parempaa kuin illalla Olvin Juhlaolut saunan jälkeen. Sama rukiinen bukee.

Kun matkassa on muita, he toki surffaavat Trip Advisor- ja Booking.com-sivuilla.

En myöskään hirveästi pidä television tai radion matkaohjelmista. Madventures on muita varten.

”Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten olkapäillä” (Isaac Newton)

aamun kuva kertoo, miltä eilisen blogikuvan talo näyttää, jos siltä riisuu housut