Viikko on kylmä ja tästä voi seurata terveysongelmia.
Mutta se luo myös vähin kaipaamaani yhteisöllisyyttä menneisyydestä.
Kotikadustani on jälleen tullut monen savun kylä.
Monessa talossa on viritetty tulet. Takkaan, leivinuuniin…
Lämpöä maisemaamme.
Lehdessä todetaankin, että lappilainen pitää -58C:n pakkasesta. Ainakin Jakutskissa.
13 vuotta sitten yhytin Sodankylän potilaani Fiat Marealla ajaen
-55C:ssa.
Se hyvä kylmässä on, että se laittaa myös ajatuksia järjestykseen.
Esimerkiksi eilen ajattelin, että perehtyisin tänään ihmisen aivoissa faktoina (geeni, verkko-funktio) asuvaan oikean ja väärän herraan.
Tänään riittää se, että eilinen TV-ohjelma (m.o.t.) päätyi teemassaan (naiset hakkaavat miehiä) ylevään loppulauseeseen:
”Luulen, että mieskin on ihminen”.
Huomenta
*
Perheen kollin (18v) viimeinen koulupäivä oli eilen.
Prinsessan (17v) aika on vuoden kuluttua.
Siinä välissä ehtii toki muutakin tapahtua, mutta tuossa ne tärkeimmät.
Illalla TV-1/Prismassa todettiin, että parhaiten, suojatuimmin ja tarkimmin ihmisellä ja muulla luonnolla on ladattu seuraavien sukupolvien matkaansaattaminen.
Muu on peanuts.
Kui se käy?
Joko omia syöttäa isoiksi ja osaaviksi tai omasta asemasta ja elämäntyöstä käsin asioita hoitaa niin, että tänään syntyvät saisivat mahdollisuuden.
*
Mitä runsaan kylmän kanssa oppinut voi kertoa opiksi etelän kansoille, kun tämä Sipirian holotna nyt Roomaa myöten on EU:n lusittavana?
No antakaahan kun kerron
1) En enää käy aamuisin Erottajan F-Securella kahvilla kuin viikonloppuisin – kuluttaisi liikaa hitaasti kulkevan voimia
2) Jätän bleiserin pois ja pukeudun joululahjaksi pukilta (= ICE) saatuun villatakkiin, jonka tosin jätän (isot napit) napittamatta. Bleiserin taskuun kotiin jääneet vermeet tosin eivät ole sitten työssä käytössä
3) Kalsareita (lyhyet ja hajoamaisillaan) tai sukkia (vaaleat nilkkurit) en vaihda, talvikengät ovat vielä autotallissa ja päällystakkia en laita kiinni, mutta päälle sentään (mustalaismallinen nahkatakki)
4) Appi-vainaan ohuet nahkahanskat ja Junnolta lauantaina saamani punaisen Timanttisahaus/Liverpool-pipon lastaan nahkatakin taskuun – varmuuden vuoksi
5) Auton ovea en lukitse, koska siihen tarvittavan sähköavaimen lukitusominaisuus katosi pakkasen myötä
Että sellaisia arktisen arkisia opetuksia tänään, kun minun piti olla Brysselissä, mutta löydänkin itseni Rovaniemen työhuoneeltani (kuten muistatte, Finnair ei lentänyt eilen eikä Brysselissä liikenne toimi, jos sitten mikään muukaan).
*
Koska elämässäni on aika, jossa moni ilmiö on ”viimeistä kertaa”, tulen usein kaivaneeksi historian roskatynnöreitä.
Kerran luin esseen ”Paluuta ei ole” ja itsekin olen pari kertaa otsikoinut blogini tyyliin ”No return point”.
Johtamisessa paluuta yrittäneet ovat tämän joutuneet huomaamman – ja heidän johdettavansa.
Lipponen ja Tanner olkoot esimerkkeinä.
Ja toisensuuntainen esimerkki tietenkin Mannerheim.
Aika hyvä on, jos voi huomata, että oma kaari on ehjän näköinen eikä sisällä norsun kääntymistä takaisin kun se kuuluisa tie elefanttien viimeiselle laitumelle jo on ajan tai itsen valitsema.
*
Pressa-duaali alkaa saada vähän surku-hupaisiakin sävyjä: papit toisella, kulttuuriväki toisella puolella.
Kirkkomuusikoita ja alttarimaalareita vielä vähän odotellaan.
Kuka tai mikä jää on no-mans-land?
Sitä kannattee kysyä runoilijalta (Vladimir Vysotski, Malin veljekset).
”Valhe ja totuus”
Ehkä se todellakin on totuus?
*
Tämän dualin aikana muualla tapahtuu jos kohta vaikka mitä, mutta Suomessa ei ennen ensi tiistaita kukaan huomaa mitään (maanantai menee tp-vaalitulosta ällistellessä).
Kun Cameron (GB, PM) lähti joku viikko sitten tuppulat savuten Brysselin huipparista, kaikki ennustivat ukolle ja sen maalle kaikkea pahaa.
Nyt rapakon takaa sitten alkaa kuulua ja näkyä:
http://www.social-europe.eu/2012/01/the-greater-depression-britain-worse-than-the-1930s/
*
Jätän tässä vaiheessa Kuopion piispanvaalin enemmälti pohtimatta, koska asia edelleen on 666:n valitsijahenkilön vallassa.
Toista kierrosta uskallan veikata tulevaksi ja arvaan, että vastakkain ovat Jolkkonen (konsu) ja Ruokanen (konsu).
Siis vähän samaa kuin pressanvaalissa: kaksi konservatiivista tai sellaisena pidettyä, mutta liberaaleiksi mielellään pukeutuvaa miestä.
Eipä sitten kuin punaista viivaa piirtämään (itse olin valitsemassa oikein liberaalin rock-papin isää Muoniosta Oulun piispaksi ja hyvin tuntuu kiharapää touhua hoitaneen).
Mutta Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa homma on kyllä mennyt niin rumaksi, että vain tp-dual estää iltapäivälehtiä teettämästä revittelystä uutta massiivista ero-buumia.
On se niin kipeätä, vaikka sitä katsoisi viiden kirkkovaltuustokauden sisältö-osaamisella.