Kotikadullemme, olohuoneemme akkunan alle, on viime viikkoina perustettu varikko.
Mopot ja kevarit siinä iltamyöhään asti viritetään ja lähetetään matkaan.
Se sopii?
Jos ei sovi, alkaa akkunaan tulla leikkipyssyn panoksista pieniä punaisia pisteitä.
Työpöydälläni on maksettu toiviomatka.
Matkaan lähtee sellaisia ihmisiä, jotka ovat kansankunnan kaapin päällä. Kaapin sisältä tulee todistajia Mooseksen kolmannen kirjan kirjainta ja Paavalin kirjeiden ohjastusta vastaan (room-ko-ka-eff-fili-kol-tessaa-timo-tiit-filemon).
Tulenee kiintoisa reissu.
Lähden unten maille (tätä kirjoittaessa elämme kesäajassa sunnuntaita, mutta normaaliajassa lauantaita: on mielenkiintoista surfata ihmisen mestaroiman ajan aallonharjalla).
Ans kattoo.
Varikon poijjaat hiiviskelivät unten maille ja mie ryhdyn Jaan Krossin ”Pietarin tiellä” viimeisille sivuille.
* * *
Mitä säihin tulee, tästä taitaa olla tulossa pitkä ja lämmin syssy. Kohta siitä aletaan valittaa. Nyt +5,4C (klo 6.15 normaaliaikaa).
Näin yöllä unta, että autoni varastettiin.
Valkea, aivan uusi auto.
Koska minulla on punainen, ei enää aivan uusi auto, uni oli loppujen lopuksi hyvä.
Vaikkei kukaan lohduttanutkaan.
Lisää tuollaisia unia niin vaimo ehkä keksii hankkia uuden valkoisen auton!
* * *
Vaihdoin eilen fb:ssa pari mielipidettä rokotuksista.
Kumppani keskustelussa vastusti rokotuksia ”henkeen ja vereen”. Keskustelun lopuksi bannasin hänet. Kaikkea ei jaksa.
En tosin ryhtynyt moralisoimaan tai isorokko-tuhkarokko-hinkuyskä-vihurirokko-kurkkumätä-tarinoita kertomaan.
Jään miettimään, mihin ihmisellä tässä maailmassaan on oikeus, mihin taas velvollisuus.
Jos ihmiset todella haluavat keskustella rukouksen, siunauksen ja vihkimisen eroista ja eri rotujen keskinäisestä sopeutumiskyvystä yhteiseen ja jaettuun, solidaariseenkin (= koheesio) eloon, voivat he aika rauhassa myös miettiä ja käytännössä soveltaa rokottamattomuuden etuja/haittoja suhteessa isorokon häviämiseen maailmasta.
Jos tuhkarokko levitessään tappaakin lapsia – erityisesti köyhien maiden ja alueiden lapsia – tai vihurirokko aiheuttaa vaikeita sydänvauroita sikiöille, so what?
Ei sellaisista surmatöistä tai törkeistä pahoinpitelyistä yksilöä saa tilille, koska hän välttääkseen mikropartikkeleita toimii niinkuin konservatiivi kirkossa: torjuu uskollaan toisen uskon. Rakkauteen. Elämään. Parisuhteiden siunattuihin ja vihittyihin karikkoihin.
Tiliä tehdään leivättömien pöytien ääressä vasta sitten kun ase on suoraan suunnattu kohden toisen rintaa/selkää ja laukaistu. Sota tosin on tässäkin poikkeus (Afganistan, Irak, Falkland, Tali-Ihantala, Lützen, Räikkä…).
Joukkomittaisesta vahingoittamisesta (joko rokottamisesta tai rokottamatta jättämisestä) ei rangaistusta tule.
Saati ilmaston, tuulihaukan, sinivalaan tai Itämeren tuhoamisesta.
Viikonvaihteen Iltalehdessä Turun vastavalittu piispa Kalliala, vähän Saarikosken Pentin näköinen mies, huomauttaa, että rukous on niin tuju juttu, että kyllä sen riitin pitää epäsäätyisen parisuhteen kunniaksi ja suojaksi riittää.
Siunausta siis ei!
Se varataan pujottelurinteille, kauppakeskuksille, heteroseksuaaliselle kirkkokansalle…
Vihkiminen? No niin.
Kauniin sellomusiikin soidessa (Näistä levyistä en luovu…).
Jack Offebach: Kyyneleet (sello: Thomas Werner).
* * *
Lukiossa historian opettajani oli T. Kalervo Keranto, joka oli tunnettu myös manageritehtävästään Armi Kuuselan aikhan. Hän kirjoitti noista kokemuksistaan kirjan ”Kaunotar katoaa kaukoitään”.
Keranto opetti meille mm sen, että 1600-luvulta alkaen Ruotsissa valtaa käytti se, joka vastasi tiedon – tässä postin – kulusta.
Tulisipa todellakin takaisin se aika, kun Suomessa oli Posti-Tele ja sen korkeimmassa johdossa Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri.
Tai se aika, kun maan hyvinvoinnin kehittämisestä vastasi Axel Oxenstierna.
Tämä nykyinen golfaava oululais-ministeri ei selvästikään aio taata tiedonkulkua taloihin ja aitovierille vaan rahankulkua ”stakeholdereille”.
Alma-rules, taas kerran. Tai DHL.
Ettei vaan Kaleva olisi kaupan?
* * *
Kirkkaan ja kauniin, mutta turhan lämpöisen lokakuun viimeisen päivän painikkeeksi viihdyin hiukan eri EU-maiden hallitusten sivuilla.
Poimin sieltä David Cameronin (kukas hän sitten on??) köörin aatoksia siitä, miten Iso-Britannia aikoo kuroa budjettinsa ”herran nuhteeseen” neljän seuraavan vuoden aikana.
Puolustumäärärahoja aikoo ”hyvä hallitus” leikata 8%. Asumisen tuki vähenee 60%. Ympäristöä suojellaan 29% pienemmällä valtionsatsauksella ja kulttuurin tuista otetaan pois 30%.
Se tarkoittaa, meinaan, puolta miljoonaa julkisen sektorin työpaikkaa.
Mahtaakohan Katainen kumppaneineen lukea Cameronin blogia?
Kaikkineen valtion menoista leikataan kanaalin £-puolella 19%.
Ei mitä vähä!
Tai siis suunnitellaan leikattavaksi.
(viittaan tv-sarjaan: ”Kyllä herra ministeri”)