Mare Balticum

Akkunan avaaminen täysin ilmastoidussa Kymen Kartano -nimisessä läävässä vasta on taannut vaimolle syvän unen ja riittävästi happea.

Akkunan takana on mustaa, kiiltelevää asfalttia, jolla lepää monta kyyris-kirjaimisista rekisterilaatoista tunnistettavaa bulevardimaasturia lappilaisen valkoisen koslamme naapureina.

Nuoruuteni runo, tälle kauppalalle omistettu (O de la K):

Auli Kafka
Tumma juutalaistyttö jolla on
kultaiset hampaat
Ne vierivät sateesta tummalla asfaltilla

Diemal
Aethylymorphin chlorid

Metamorfoosi
Todistajien läsnäollessa

Siis sataa.

Tai satoi.

Kymen Kartanoon (hotelli-ravintola kauppalan keskustassa) esiupseeri-isä ja kouluhammaslääkäri-äiti veivät perheensä syömään harvoin sunnuntaisin seisovaa pöytää.

Minua hykerrytti tuo seisovan pöydän syöminen ja siksi vaadin oman annokseni:
Perunamuusia ja nakkeja, mutta ilman nakkeja.

Sain vaatimukseni läpi, mutta tänään tyydyn tässä kapakassa aamiaiseen.

Hotelliaamiaiseen: kaurapuuroa, löysä muna, mehu ja lääkkeet.

*

Voin suorastaan aistia sen harmin, mitä on syntynyt, kun maailman ensimmäinen värillinen mahtipresidentti matkustaa maailman ensimmäisen värillisen mahtipresidentin luo ja tämä ei suostu kuolemaan.

Mediaa harmittaa ja Timo Soinin höperehtimiselle Rysselinsä kanssa jää enemmän tilaa päivän printtimediassa.

Martin Luther King, Barak Obama ja Nelson Mandela, ”The Kingston Trio”.

Tom Dooley.

Ameriikan Hootenanny.

*

Ryhdymme kohtsiltään matkaan kuutostietä kohden Tintin Rysseliä, väli-määränpäänä Vuosaari (Mogadishu Avenue), jossa laskemme päämme ilmisesti vielä suomalaisessa omistuksessa olevan rahtilaivan hytän tyynylle.

Minua kovasti harmittaa se, että kyseessä ei ole S/S Oihonna, elämäni laiva 1950-luvulta.

Tämä on joku M/S Suomen Tähti.
Kuninkuusravit ja suomenhevosen aikakausi.

Huomenta

*

Kolmannen matkapäivän aamukävelyllä huomaan, että olen vanhin iässä ja viisaudessa.

Sekä isäni, äitini että veljeni jättivät ihmisen maailmansa nuorempina kuin minä nyt olen.

Se opettaa elämäni viimeisen kesäloman aluksi yksinäisyyden lapsuuden kauppalan sateen kiillottamilla asfalttikaduilla.

Neljän ja puolen viikon kuluttua olisin oikeutettu matkustamaan trolley-bussilla N:o 14 eläkeläislipulla Punavuoresta Meilahteen.
Sellaista ei ole.

Trolley-bussia tai eläkeläislippua.

Mainokset

Rautpohjan maailmassa

Aina vain sama sää.

Rautpohjan kumea tausta kuuluu jos kuuntelee, mutta salmonella on täälläkin siilit poistanut vahvuudesta.

Matka liki helteessä, saunan jäähdyttyä, kulkee kohden virtaa, jota Veksi Salmi jaksaa kutsua kuraojaksi.
Kohden hautojen – hoitamattomien ja kalliiden – maata.
Harjunjoki, lintukymi ja uitto.

Maailma on hetkeksi sulkeutunut ulkopuolelle, menneisyys valtaa tilansa.

Alkavasta uutispäivästä otan selvää, arktisesta otan etäisyyttä ja mieli alkaa avautua toisille aaltopituuksille.

Huomenta

*

Kokka kaakkoon & mieli täynnä kiitollista ylistystä Kypärämäen puutaloasukkaille, joiden kanssa totesimme kuuluvamme ad infinitum siihen kahteen promilleen, jolla on varaa sanoa:

We rest our case! (sosialidemokratia 1904)

Lounasaikaan retkue rantautuu Uttiin, kaivaa maahan uran ja sijoittaa kukat.

Hetken hiljaisuus ja mietintä: 29v Simo-vaarin, 32v Inkeri-mummin lähdöistä on.

Kepeät mullat, Requiescat in pace.

Yhdys sana-virheitä

Sää oli tällainen, täsmälleen, ukkosia myöten, 1955.

Löin silloin kirveellä jalkaani.

Nyt kirves on auton takapaksissa.

Auto lähtee jonkun tunnin kuluttua Pyhälle Saarelle (Holy Island).

Valkean auton keula on ennestään verinen Ylämaan matkojen jäljiltä.

Sääskiä, polttiaisia, paarmoja…

Toinen Liikkanen on saapumassa Alamaista, neekerien, kiinalaisten, siirtomaavallan ja Nelson Mandelan Afrikasta, Albert Schweitzerin urkuja kuunetelemasta ja kokemasta (Niilin koskien kumu):

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/27/kaikki-loppuu-aikanaan/

1955 oli muutoinkin erikoinen vuosi.

Maamme presidenttinä oli kokoomuslainen, pankkiiritaustainen mies, jonka sukulainen johtaa nyt Suomen Kansallisoopperaa ja laulaa tänä kirjoittaessani virttä Radio Yle 1:ssa pohjustaen näin Topi Litentalin pian alkavaa aamusaarnaa apostoleista.

Maamme kansa alkoi noina vuosina, kiitos muun muassa Lotta-Svärdin ja Suojeluskuntien hengen ja rahojen, toipua terveemmäksi ja aseveliakseli vielä toimi.

Se, että noista rahoista osa on Amica-yhtiössä, tietää rovaniemeläisille kohtuuhintaista ja laatuisaa työpaikka-lounasta kaupungintalolla.

*

Ensimmäinen ulkomaanmatkani tapahtui 1953. Sen matkan päätepiste oli Mo i Rana (Nw).

Tiedän äitini matkustelleen 1930-luvulla Budapestissa ja Kasselissa.

Isoisäni matkaili myös paljon, mutta Jaappanin sotaan hän ei v 1904-05 suostunut matkustamaan.

Loppu onkin, suvussani, historiaa.

Kirjoittelen niitä historioita pikkuhiljaa ylös.
.

Nyt on minun elämäni eräs viimeisiä matkoja edessä.

1953 jälkeen olen matkustanut maassa ja maasta ja maahan tuhansia kertoja. Matkatavarat mukanani.

Siinä sarjassa tänään alkava matka on viimeisiä.

Toivon hartaasti, että viime päivien Arktisessa puskurikapasiteetissa linkittämäni espoolaispoikani kirjoittama Reissuvihko ei ole tekijänsä viimeisiä vaan pikemminkin ensimmäisiä.

Meidän tulee, mahdollisimman monen meistä, tehdä tästä maailmasta pieni kylä.

Jos ei muuta, niin matkustamalla.

Nyt tämä pallo ei sitä ole: pieni kylä.

Suuri messu ja meteli tämä on.

Huomenta

*

Marjatan torikahvilassa kohtaan Matin, siunatun hyvän tarinankertojatoverin.

Hän kertoo kahden kirkon tarinaa.

Kittilän kirkossa pidettiin syksyllä 1944 hartaushetkeä, josta Matille on kertonut tuon palveluksen urkuri.
Auf deutsch.

Tunnelma on ollut harras, haikea ja hyvin tumma.

Osallistujina on saksalaisia, taistelun kurittamia sotilaita.

Kirkkoa lukuunottamatta kylä poltetaan sotureiden lähtiessä loppuaamenen jälkeen jatkamaan kohden Kolmen valtakunnan (ei enää Kolmannen valtakunnan) rajapyykkiä.

Kirkko, sunnuntaisinkin aika lailla tyhjänä, seisoo sijoillaan edelleen.

.

1970 luvun alkupuolella Matti on mukana Saaristomerellä pelastamassa jo raiskautumaan alkanutta arkkipelaagin luontoa.

Se on aikaa, jolloin narsistinen cityvihreys koijärveläiskahleineen ei vielä ollut aloittanut kaikenkattavaa messuaan.

Eräällä saarella on kiitorata, jonka pinta on tehty mukulakivistä.

Kiitoradan likellä on pieni puukirkko.

WWF:n sissit, Tapani Löfvingin perässäkulkijat, astuvat kirkkoon, jossa Genosse Matti istahtaa poljettavien urkujen ääreen.

Hän osaa yhden virren ja niin tuon ajan ja ympäristön pelastajat laulavat joukolla

Jo joutui armas aika”.

Jokainen tuon ajan ympäristöaktivisti yhtyy lauluun poskien vähän ehkä kostuessakin.

Le Herisson – La Paloma

Liekö tämän vuoden lämpöisin yö?
Puolelta öin tuuli tuoksui sateelle.
Aamulla asfaltti on kuiva.

Radiossa soi Porgy & Bess, Sumertime.

Matka joka tapauksessa käy heti kohta Ylämaihin.

Mieli leijuu toiseen kertaan nähdyn Paloman tarinan virtauksissa (Siilin elämää – Le Herisson).

Yle Teema.

Illalla istuimme, kaksi kulttuurihistorioitsijaa ja mie, pari tunteroista karttoja katsellen.

Tuli mieleeni James Cook, joka katsoi ympärilleen ja piirsi siitä kartan.

Ehkä vastassa olevat kolme viikkoa antavat jotain tuollaista kokea.

Löytää Holy Island ja antaa sille nimi?

Mieli ja vuosi ovat siis kesä.
Hilla valmistuu viikkokaupalla etuajassa.

Huomenta

*

Sokeri pohjalla:

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/26/uusi-opas-ja-pari-muuttujaa/

*

Käytöksen kultainen kirja (työnsä jättävän opas)

1) kun olet päättänyt lähteä, luovuta huoneesi ja paikkasi työryhmän pöydän päässä HETI, älä vasta lähtiessäsi lopultakin

2) ilmoita, koska et enää tule takaisin (takaraja) ajoissa

3) ennen lähtöäsi tee vain sitä, mitä pyydetään tai mitä olet luvannut

4) kun olet edelläolevan takarajan ylittänyt, pysy poissa – ehdottomasti

5) siunaa mielessäsi jäljelle jäävät, mutta älä ihmeessä ”sus siunakkoo” tai hymyillen, erityisestikään vinosti…:-/

*

Paluu Ylämaista oli liki yhtä raskasta kuin oli työrupeama siellä.

Mielekästä, hyvin mielekästä ammattityötä, mutta kyllä 15 erillistä tosi ongelmaa on liikaa, jos laatu on tärkein työn tae.

Ärähtelyt päälle.
.

Elämän, tämän Elvinpäivän, ehdottomasti ikävin osio alkamassa:

Pakkaaminen.

Oleellinen jää joka tapauksessa pakkaamatta ja aika usein oleellisin pakattu jää kassissaan eteisen lattialle ihmettelemään:

”Miksi mua ei otettu mukaan”.

Niin:

Miksi?

Kaskisavuun laaksot verhouu

Tärkein ensin.
Siksi tärkein, että tekstissä on sekä toistoa että kertomus tulevaisuuden turistin opastetusta Ounas-Vaara-kävelystä:

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/25/62/

*

Juhannus-aamun Naantalin Linnan-vuoren pehmeä maan ja veen koriste, sumu, on siirtynyt Napa-piirille.
+16C

Rovaniemen kaupungin-hallitus on päättänyt yksi-mielisesti, että Ala-Nampa ei ole Ala-Nampa, mutta Saari-Kämä on Saari-Kämä.

Ei se ole oikein, että eri alue-lautakunnat eli kylä-käräjät voivat tällaista esittää ja kätensä Lappia-Taloon, kelkka-tehtaaseen ja Ounas-Vaaraan lianneet poli-trukit näin päättää.

Se on niinkuin Kaukosen-silta.

Eläessään epä-kelpo, Tunturi-Lapin tuho, kuollessaan kylänsä tärkein kansallis-aarre, helmi Särestön kruunussa.

Kanto-kyvyltään niukka silta, vain 40 tonnia, korvataan Kittilän Kaukosessa Ounas-Joen poikki ylä-virtaan nostettavalla isommalla ja komiammalla jätkän-kynttilällä.
Ja kas, nyt tämä Lapin tärkein kylä on päättänyt, ettei vanhaa siltaa anneta vaihdossa.
Kenelle?

Hyvät ystäväni, Lapin-ystävät, kahdeksan vuoden-ajan vieraat, kylän-miehet ja muutoin vain puskuri-kapasiteetissa poikkeavat.

Tämä menee väärin.
Ihminen päättää ihmisen asioista.
Ja muun luoma-kunnan.

Kaskisavuun laaksot verhouu

Huomenta

(Tässä blogauksessa väli-viivat yhdys-sanoihin on laitettu Rovaniemen kaupungin-hallituksen yksi-mielisen kylän-nimi-päätöksen muistolle)

*

Jos minä olisin rovaniemeläinen kunta-päättäjä, ottaisin päivän Lapin Kansan keski-osan (0-osa) erilleen (kalan-kääreeksi tms) ja lukisin eteeni avautuvan A-lehden aukeaman (sivut A 9 ja 10) ällä-tikun kanssa.

Siellä kerrotaan se, mitä jokaisen päättäjän olisi pitänyt tietää ja hahmottaa jo aika-päiviä.

Kiela, Lappia-Talon remontti, tarkastus-lautakunta…

Olette oikeassa: olen kunta-päättäjä (kaupungin-valtuutettu, kaupungin-hallituksen vaja-jäsen).

Merja Vehmas, toimittaja, on tuon aukeaman ansiosta ansainnut kaupungin tiedon-julkistamis-palkinnon vuosilta 2008-2013.

Harvainvalta

Lämmin yö, helle jatkuu.

Rooman syntyessä susi imetti sen perustajia, Romulusta ja Remusta.

Nyt aiemmin Rooman valtakunnan osana olleella saarella britit ovat todenneet imetyksen lisäävän imetetyn sekä ikää että terveyttä.

On oikeastaan aika surullista, että suomalaisten petopelko on lisääntymässä.
Susi, karhu, ahma, ilves ja oligarkit ovat petojen sukua.
Niiden pelko on lisääntynyt.

Tai, no, oikeastaan ei.
NIMBY on lisääntynyt.
(Not In My BackYard)

Tutkimuksen mukaan ihmiset eivät halua imettäjäsusia pihaansa.

Media uutisköyhänä viikoloppuna tulkitsi haluttomuuden suden majoittamiseen olevan pelkoa.

Ei näin ole.

Tervetuloa vaan, oligarkit, kaikista maailman osista.
Meillä kestitään ihan siitä riippumatta, onko päässä kruunu, NH4+ vai etoksen kohdalla aivotumakkeissa rautanauloja.

Mielessäni on vahva tieto siitä, että omissakin näitä on: harvoina valtaa käyttäviä. Sekä viroissa että ei.

Nautin kesästä: ”Kesä kaikilla”

En nauti tasa-arvon puutteesta: ”Onni yksillä”

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/24/pari-paivaa-rannalla/

Huomenta

*

Hyvin, hyvin jännitteisen päivän alkaessa laskea mailleen laitan valkoisen takkini mustaan pussiin toimitettavaksi pesuun.

Uutta loimea en varastosta hae.

Yksi virkaura on siinä vaiheessa.

Puskurikapasiteetti toki jatkaa: jokainen happo- tai myrkkytippa on yritettävä lähietäisyydeltä neutraloida ja siltä osin on maailma pelastettu.

Mutta vain siltä osalta.

viran antamalle viisaudelle teen temput.

Kas näin:

YLILÄÄKÄRI

Siilin salmonella

Lämmin yö ja suuri kuu.

Aamusta auton etuklasi on paksun härmän peitossa (tässä: härmä = kaste), on siis odotettavissa aito keskikesän helle.

Naakat huomauttelevat olemisestaan, mutta aivan akkunan takana vares sanoo kolmesti kraak kello vaille kuusi:
Se yöunuesta.

Matka käy pitkin 1950-luvun Puupiirin pihaa Kouvolassa, jossa piilotettuna oli terveysasiain piikkiin kokonainen suojeluskunta-aate tai siis se, mitä siitä oli jäljellä.

Tuota valvontakomissiolle ei kerrottu eikä kerrotane vieläkään: kts linkki tekstin lopussa, joka ei Puupiiriä mainitse Kouvolan Valtakadulla saati Rovaniemen Kansankadulla.

Tarina on niin vaiettu, että kun akkunan taakse ilmestyy sitten siili, päättävät kaikki sääliä sitä: salmonellaa on siileistä yli 50%:lla.

Yhä useammin mietin, kuinka tuo kansa, joka oli saanut tuta vain hetken korkean veisun, nousi kuitenkin odottamaan nyky-naapurin presidentin vierailua Kultarannassa, josta itse pääsin juuri ja juuri karkuun ennen H-hetkeä.
.

Katselen kuuta ja mietin, mitä kaikkea se noin lähelle tullessaan saa aikaan.

Tänään voimansiirto-akseli-vammainen auto ja näkökyvyltään samea joukkomme jatkaa kahteen harvenneena takaisin Ylämaihin, jossa akseli on määrä vaihtaa, ei matkaajia.
.

Sitä jään kysymään että jos nyt pitäisi kätkeä sairauksien hoitamiseen jokin veljes- ja sisaruskunta (Suojeluskunta, Lotta-Svärd), mahtaisiko se enää näiltä turvanarkomaaneilta onnistua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojeluskunta

Hometaloineen, salmonellasiileineen, kumlinge-hyttysineen ja tappaja-etanoineen.
Lymentauti-punkeista puhumattakaan.

Arvaan, että ”väärin sammmutettu” tukahduttaa aatteen liekit.

Huomenta’

*

PS
Kun seuraan HeSa:n ristiretleä osuuskunta-aatetta vastaan, palaa mieleni helposti yllä sivuamiini aiheisiin.

Vasvaavaa ristiretkeä en ole erkkomedialta huomannut TIME-WARNE´in tai IKEAn loiston päivinä, Locheed´sta puhumattakaan.

”Näillä lakeuksilla, jumalauta, ei pilkata…” (kts Jukka ja Pekka Tarkka, NuSu ja vilkaise samalla, montako SOK:n johtoryhmästä on Eteläranta kympissä oman huoneen saanut).

Restel on ikäänkuin saanut peitteen niinkuin superkuu viime yönä.

Mahtaisikohan vuorineuvos-kerros (s 1900-20) kertoa näille kouhkaajille, mikä se Pohjois-Pohjanmaan Terveyden turva sisar- ja veljesjärjestöineen ”maakuntajakoa noudattaen” 1940-56, ennen UKK:ta oli, kun minä vielä jokeltelin sohvannurkassa?

Vuorineuvosten vai asiakasomistajien verkko??

Osula vai Stockmannin hullut päivät?
Akateeminen vai Suomalainen kirjakauppa?

Juhlan jälkeen

Pilvipeite on yhtenäinen ja vähän mustanpuhuvakin, mutta pian paistaa ja helteellistää.

Aika iso on niiden kotien joukko, joissa juuri nyt voidaan juurikin huonosti.

”Että tämäkin vielä”.

Näinhän se menee: uutenavuotena, vappuna ja juhannuksena.

Printtilehdet ilmestyvät vasta huomenna, mutta johan tuon voi ilman ensimmäistäkään painettua riviä empatialla miettiä.

”Ja kun juuri tänä kesänä olisi ollut riittävästi kokemusta, aikaa ja syytä katsoa tämä rauhassa…”

Ca donnera ni enfant ni merde

.

Kaksi tärkeätä havaintoa (kun pilviverho alkaa repeillä):

1) Maan valtalehti printtaa tilaajilleen ja irtonumero-ostajille läpyskän, jonka pääjuttu käsittelee sivukaupalla yhtenäissaunakulttuuria (sukupuolineutraali kylpeminen) ja ympäröi tuon massiivisen älyn näytteen tarinoilla alle viidenneksen äänestäjäkuntaa miellyttävällä jargonilla. Juuri kun ihmisellä olisi useampi päivä aikaa lukea je miettiä lehteä, jonka tekemiseen tarvittiin 18 täysperävaunu-rekallista sellupuuta

2) Huollossamme oleva leijonia pyydystämään kehitetty Kosti Kääriäinen (rhodesiankoira) käyttäytyy aamujuoksullaan niinkuin Kultarannan tienovilla olisi liikkeellä vähintään pari leijonaa, jokunen karhu, muuan susi ja mouruava ilves.
Muumeista nyt puhumattakaan

*

No, onhan sitä jussia muuallakin näemmä vietetty:

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/23/juhannuskokko-goes-ballistic/

Naantalin kuu

Sää on mitä se on. Lähinnä helle?
Ehkä parasta on että näin on.

Juhannus ja sen tanssit toisaalla:

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/21/juhannustanssit/

Loppu kaaoksesta – siis kesäpäivän seisahduksesta – on oma historiansa.

Väitetään, että valtakunnan huoltoverkot ovat epäkunnossa.
Sikäli kun niitä testattiin, väite on oikeasti väärä.

Kone pelittää, vaikka vetoakseli on kierteellä.

Huomenta

*

Poikkean kylällä lukemassa paikallis- ja ostamassa valtakunnan-lehden.

Valtakunnan lehdessä on puolen tusinaa todentuntuista, mutta myönteistä juttua persuista, mutta kielteisiä demareista, ruottalaisista ja kokoomuslaisista.
Jopa perässähiihtäjä Unski Hämäläinen on höveli.

Koska leijonalippu liehuu pressan kesämökin tornissa, ajatus karkaa tiistaina Irlannista saapuvaan toiseen lihoneeseen johtajaan.

Odotan mielenkiinnolla, myykö Kultarannan pulskistunut isäntä itänaapurille Nokian, STX:n vai ydinmiilun.

Kauppa se on, joka kannattaa (Nokian kurssi on pitkästä aikaa 3 €).

Soini EI lähde eurovaaleihin, kertoo Ärränmyyjätär (he yleensä tietävät, ainakin Naantalissa, ensin, joskaan eivät aina oikein).

Huh hellettä, sano jänes pakkasta.

Ohjelmassa seuraa kärtsärit gourmet-kioskilla Uusi Kilta.
Tai no: Wieninleike pottuvoilla – 22 €.

*

Kello tuli yhdeksän jpp, lippu salosta vaihtui isännänviiriin.
Siirtyminen arkisunnuntaihin, Espooseen, Poriin ja Ylämaihin voi alkaa.

Vilijonkan mailla

Sää Suomessa jatkuu plussalla eikä juuri sada.

Siinä myönteiset maan asiat taisivat ollakin.

Kun kesäpäivä ajaa seinään – pysähtyy – ei kielteisiä kannate kaivamalla kaivaa.

Oikeastaan ihan sama tämän tönön ulkopuoli, koska sisällä on ainoat lapsenlapset – öni ja mummo – sekä suvun koira, Kosti Kääriäinen.

Joutaa alkaa päivä lyhetä, koska sen uudelleen piteneminen on aivan nurkan takana (ihan tuossa joulun alla).

Kuu, illalla jo pirun iso, vielä hetken suurenee.

Tänä iltana kello 11 jpp kokoonnumme katsomaan Vilijonkan kokkoa.

Kun tässä naapurissa kolme yötä kuitenkin olen (Naantalin Linnanvuorella), tutustun muumi-kirjailijan hahmoilleen luomiin temperamennteihin.

Pikku Myy ja Vilijonkka pääsevät finaaliin, jossa Vilijonkka voittaa kolmen rullaluistinpotkun mitalla SN-metaforana.

Sauna?
No…jooo

http://niinaprittinen.blog.com/2013/06/20/juhannussauna/

Aaton aamuhartaudessa höyryradiossa ykkös-tenorimme (Topi L.) tulee todistaneeksi erään suomalaisen kansanviisauden (huomaamattaan?).

Nautitaan Jussista, katsellaan kuuta ja mietitään joskus myöhemmin motiivirakenteita ja -dynamiikkaa…

Huomenta