Ei enää jaksais

Yötön yö Luostolla, jäävaroitus auton tietokoneruudulla, yksikään pilvi ei kiertotähteä kohtaavaa mollikkaa peitä, poroja tiellä.

Touko-kesäkuun vaihteen paikkeilla jo usean vuosikymmenen ajan minulle on tullut voimista uupelo.

Tänä vuonna pajatson tyhjentävä palleaisku tulee Petteri Holmalta, Lapin Kansa sanomalehden pääkirjoitustoimittajalta. ”Suomi on väkivaltainen, Ruotsi ei”.

Työni on hyvin väkivaltaista.
Eli tapaan väkivaltaisia ihmisiä, en tapa.

Kun viimeksi kävin Tukholmassa, siellä kerrottiin olevan paljon turisteja, jotka kiertävät erään dekkarikirjailijan kuvaamia virtuaalisia murhapaikkoja (Stieg Larsson), mutta haluavat myös oikean väkivallan lähteille.

Heidät viedään Tunnelgatanin ja Sveavägenin kulmaan, josta matka käy NK-tavarataloon (Palme, Lind). Heitä ei toki viedä Tukholman, Göteborgin tai Malmön lähiöihin, koska niissä vieläkin pääsee väkivaltaisesti rahoistaan ja hengestään 10 kertaa todennäköisemmin kuin Holman Jakomäessä.

Lopuksi opas näyttää kahta patsasta Kungsträdgårdenin Slussenin (väkivallaton lastentarha finjävel-sisseille) puoleisessa päässä.

”Leijona ruukkujen ja Ruukku leijonien välissä”, hän patsaita kuvaa.

En tiedä, josko turistit jatkavat salamajunalla Malmö´een tuoreen sarjamurhan (oikea, ei virtiaali) tekopaikoille, mutta Wallanderin, Perssonin, Wahlö´n & al kuvauksia on aika lailla pitänyt lukea, että tietäisi Holman Petterin kirjoittavan lehteensä pehmoisia (31.5., s 02).

Maailman väkivaltaisin maa?
Ruotsi, ehdottomasti.

Siellä väkivaltakuolemien määrä on 1809 alkaen tasaisesti nousussa, Suomessa sentään jotain on voitu tehdä – paitsi veljessodassa ja II Maailmasodassa.

En tosin ole varma, mikä oli Ruotsin rooli, mutta aika moni väkivalta LKAB:n teräksellä on viime vuosisatoina tehty (kts I ja II MS:n Ruotsi-Saksa-historia, intialaisten tykistö jne).

Mora-ilmiö. Jan Guilloun omaelämänkerran koulukiusaaminen:

http://satuvuollet.blogit.fi/lukukokemus-jan-guillou-pahuus/

Kunniamurhien maa.
Vadelmavenepakolaisten maa.
Yli 10 000 000 asukkaan valtakunta, med tre kronor och en kung.

Taidan tästä vääntäytyä Sodankylään päiväksi.
Vaikka, kuten kerroin, olen aivan puhki.

Onhan onneksi tästä työstä lomaa.
Sitä en vietä lomaparatiiseissa, koska niissä on jengikaupalla ruotsalaisia nuoria.
Ihan väkivallatonta porukkaa – vain britit hakkaavat enemmän.

Huomenta

*

Valtakunnan hallitus on nyt jyrähtänyt todella ison JYTKYN

Sovun myötä nykyiset sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja nykyinen kolmiportainen malli muuttuu kaksiportaiseksi.

Käytännössä sairaanhoito jaetaan kahteen tasoon, erityisvastuualueisiin ja kuntien järjestämään hoitoon.

Erityisvastuualueista vastaisivat nykyiset yliopistosairaala-alueet.

Kunnat voivat järjestää sairaanhoidon joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa.

Uudistus on tärkeä osa hallituksen kuntauudistusta. Neuvottelut siitä ovat loppusuoralla.

*

Kun illasta ehdin Ounasrinteen Rivieralle, huomaan aamulääkkeiden jääneen ottamatta: otan siis iltalääkkeet.
Siunattu dosetti (ei siis dosentti).

Kaikkea tulee matkoilla tuumatuksi.
Erityisesti yksin.

Torstai-illan viime tuumaus – ennen Robinson Crusoe´a ja Timo Harakkaa on mielenkiintoinen paradoksi:

Kotimaa-lehti, jonka ilmestyminen lataa jo etukäteen torstain kotiinpaluut, käsittelee tänään (N:o 22/2012) sivuillaan 10-15 SRK:n hoitokokousjärjestelmää tutuilla menetelmillä:

1) anteeksipyyntöä/antoa/saantia vaaditaan

2) synnit yksilöidään salanimien avulla

3) rivien välistä ja piispojen johdolla todetaan: ”Maassa maan tavalla tai maasta pois”

Vastaan mielessäni:

”Ympäri käydään – yhteen tullaan”

Samaan lie päätynyt Suomen Keskustan johtoon pyrkivä lestadiolainen (rauhan-sanalainen) todetessaan tänään julkisuuteen:

”En mie mutku noi muut”

Että sellaisia puoskareita.

Ergo:

Taas törmäsin Talmudia hakiessani vanhaan leikkeeseen, jossa lukee kissankokoisin kirjaimin:

”Dålig Chef Största Ursak till Mobbning i Jobbet”

No niin: everstintytär, kärpästen herra ja itu-uskollinen Tauno Variksen – vai oliko se Timo Harakan, nykykirjailijan ex aviopuolison – vieraana.

Kirja?

”Sydänten presidentti” – tai ehkä sittenkin Kärpästen herra.
TV-1, 21:05

Hautala teki olemuksellaan ja puheillaan aika mukavan vaikutelman. Kiitos!

Pasipäivä

Sovin Jarin kanssa treffit sillä paikalla, mitä jäi kun rva Snellman kyllästyi myymään kahvia ulkona.

Marjatan torikahviokaan ei havaintoni mukaan ole vielä avoinna.

Finavia/RVN kello näyttää viimein oikeata aikaa, mutta Finnairin ja Ilmarisen välillä lienee jotain liki miljoonan yhteysongelmaa (kts Eduskunta II, syksyllä).

Pakkaan Krokotiilimeren jälleen laukkuuni ja matkaan +5C:ssa ja auringossa Helsingin kauppatorille.

Flygari (Airbus 319), dösä (615T) ja spåra (7A/1A).

Illalla on sauna.
Katajarannassa.

Eri puolella jokea.

Toisella puolella, Konttisella, kirjavat linnut pian tappavat vihreitä sikoja, jotka ryöstävät lintujen poikia.

Fabio Geda kertoo Korotiilimeressä pojista tarinaa, jota me kukkahattutädit emme muista, kun omat herranterttumme juoksevat amok-juoksujaan. Joko sikana tai siantapossa.

Suomessa vastaavia tarinoita ovat kertoneet Runeberg (Sven Tuuva), Kivi (Nummisuutarin Esko) ja Rintala (Pojat).

Huomenta

*

Jari sai teetä ja munkin ja osoittautui käveleväksi uutispommiksi jatkaen matkaansa kohden Uspenskia, kuva löytyy fb:sta.
Joka sadas metri tulee vastaan tuttuja – muutakin kuin maisemia.

Voimme siis aloittaa kokouksen, jossa joudumme toteamaan itsemme tarpeettomiksi (hommamme siirtyy macaolaiseen ”katsoon”).

Tsadissa on vastoin roknooseja erityisen kylmää ja hivenen sateista.

Renesanssiruhtinatar (pj Minerva Krohn) lyö nuijan pöytään – auts! – ja menoks!

(kts ”sähköinen kunnallinen hyvinvointikertomus”).

*

Seuraavaksi avataan todellinen pandoran lipas: Valtakunnallinen SoTe-rakenneuudistus ja sen pinnalla valmisteltava kuntarakenneuudistus.

Veikkaan, että Kari, Maria ja Paula eivät ole kesälomalla heinäkuussa. Miten lie Jyrki & Jutta?

Ans kattoo ny.

Kattellessa kannattee miettiä Juha Akkasen väläytystä tänään Tsädärissä (HS 30.5. s A2):

”Lo­puk­si vie­lä pik­ku huo­mio Sdp:n il­ta­juh­las­ta: kun­nia­vie­rai­den pöy­däs­sä eräs hen­ki­lö naut­ti yh­teis­lau­lus­ta oi­kein sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä. Eh­kä sii­nä mur­tui kah­den­tois­ta vuo­den hil­jai­suus.”

Osaltani olen huomannut myös sydänkylläisen laulajan aviomiehen muutoksen:
12 vuotta kuin vesi sukassa ja nyt ykkösenä kaikessa mihin ryhtyy.
Ja aika moneen näkyy ryhtyvän.

Tulee mieleen eräs Hillary.

*

Homesweethome, sauna lämpimänä ja kylmiö täynnä skumppaa.

Seuranpetturit

Sopivasti kylmänä suviaamuna soi pakelliittiräpsyssäni Radio Yle 1, Tristan ja Isolde. Heti perään pitkäperjantaipitoinen Parcifal.

+3C, kirkasta.

1999 toukokuun 31. satoi 10 cm lunta.

Wagner on huonossa maineessa näinä aikoina.
Johtunee perussuomalaisista, vaikkeivat he itse sitä tiedä.

Mutta Tristan ja Isolde ei oikeastaan tarinaltaan ole kovin ”saksalainen”.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tristan_ja_Isolde

*

Maailman melskeissä joukkoa nyt kaatuu ja kahdesta ajattelin erikseen mainita.

Toisen nimi on Kari, toisen Jussi.

Molemmat poijjaat jättävät hukkumaisillaan olevaa laivaa: suomalaista sosiaali- ja terveyspaattia.

Kymmenien miljardien lastista tässä on joka vuosi kyse ja yli viiden miljoonan ihmisen hyvinvoinnista.

Diskontattuna ihmisiä tulee lisää tässä ”kaikki miehet kannelle”-järjestelmässä miljoona sukupolvessa. Sitä kutsutaan tulevaisuudeksi.

Jussi lähti jo viime vuonna, Kari jättää titanicin ennen syksyä.

Kansituolille asiaa ihmettelemään jäävät mm Jyrki, Jutta, Maria ja Paula.
Kapteenia en tohdi nimetä.

.

Koska olen sitkeästi pysynyt touveissa erilaisista rahakkaista ja laiskoista houkutuksista välittämättä, minulla on varaa olla pojille vihainen.

En minä heidän vapauttaan lähteä kiellä vaan sitä lähtöä moitin.
En minäkään konekivääriä kaipaa vaan Lahtista.

Oikein vastuullisessa asemassa ei Suomessa ole tapana kesken kaiken venkoilla töpinään kuin korkeintaan hakemaan täydennystä pollen perässä keikkuvaan kenttäkeittiöön.

Yhden laatuisan malli tarttuu nimittäin kovin moneen laaduttomaan:

”Mitä isot edellä”.
Ja hups!

Sinne sitä katoaa, kuulua pohjoismaista solidaarisuutta.

Sitä solidaarisuutta katoaa, joka on edellytys tälle, että näinkin kylmässä kärsii hyvinvointivaltion kevääseen herätä.

Rangaistukseksi olen päättänyt poistaa kummankin karkulaisen nimen nokialaiseni henkilöhakemistosta.
Sekä E90:stä että että E7:sta. :wave:

Suvin nimeä siellä ei koskaan ole ollutkaan.

(kts Ryhmäteatteri: Eduskunta II, Helsingin kadun näyttämö, ensi-ilta 27.9. 2012 – ”Satiiri veljeskuntien Suomesta”)

Huomenta

*

Makustelen vielä kylmänkalseassa aamuauringossa eilistä TV-1:n hollantilaista dokumenttia eutanasiasta (kts Areena).

Se on Hollantia hyvin tuntevalle erinomainen kertauskoe:

Ne, jotka suorittavat eutanasian, voivat olla hyväntahtoisia, mutta hyvinkin kokemattomia.

Kohde ansaitsisi osaavan pyövelin.

Ehkä seuraava kirkastaa vieraitteni aamua entisestään – ja kylmä tämä aamu siis on:

”Eutanasiakeskustelu käy Suomessa kiivaana. Britanniassa keskusteluun tuotiin mukaan uusi näkökulma, kun The Guardian -lehti julkaisi amerikkalaislääkäri Ken Murrayn kirjoituksen. Kirjoituksessa Murray kertoi syöpäpotilaiden viimeisistä kuukausista ja viikoista sekä hänen omasta suhtautumisestaan kuolemaan.

Kirjoituksessaan Murray ei puolusta eutanasiaa. Hän kuitenkin tunnustaa, että väkinäinen elämän jatkaminen ei tunnu hyvältä. Murray kirjoittaa lääkäreiden tuntevan lääketieteen rajat niin hyvin, että he ymmärtävät, että ihmisen väkisin elossa pitäminen ei ole toivottua elämää.

Murray kertoo tarinan serkustaan Torchista. Torch sai tietää sairastavansa keuhkosyöpää, joka oli levinnyt aivoihin saakka. Hän ei halunnut elää viimeisiä hetkiään sairaalassa hoitoja saaden, vaan hän asui Murrayn luona ja yhdessä he tekivät haluamiaan asioita. Nauttivat elämästä. Torch ei kärsinyt kivuista ja hän pysyi virkeänä. Kahdeksan kuukauden aikana hän hoiti itseään vain yhdellä lääkkeellä, jonka kustannukset olivat 20 dollarin luokkaa. Eräänä aamuna Murrayn luona Torch ei enää herännyt. Torch vietti seuraavat kolme päivää kooman kaltaisessa unessa, jonka jälkeen hän kuoli.

Murray kirjoittaa, että vaikka Torch ei ollut lääkäri hän tiesi haluavansa elämältä laatua, ei määrää. Murray kertoo haluavansa itsekin arvokkaan kuoleman ilman mahtipontisuutta ja vain nukahtaa kuolemaan”

*

Lapin psykiatriassa kävi aikanaan töissä etelän lääkärinplanttu nimeltä Jyrki Korkeila.

Pidin häntä hyvinkin laadukkaana ja kehityskelpoisena ihmisenä ja lääkärinä.

Nyt mies on perheellinen, Peugeot 3008D-autoa ajava professori Varsinais-Suomessa ja kirjoittaa maan laadukkaimmaksi pyrkivässä verkkolehdessä hyvin, hyvin mielenkiintoisella ja mieleenpainuvalla tavalla:

http://jyrkikorkeila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/107050-k%C3%A4sitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6mist%C3%A4-teoista-ja-niiden-selitt%C3%A4misest%C3%A4

Kukkahattutätinä

Arktinen puskusrikapasiteetti ei yleensä paljoa keskustelua herätä.

Se johtuu isolta osin siitä, että blogialustan toimittaja on tehnyt tästä rakenteen, johon on työlästä tulla juttelemaan.

Kun palautetta sitten tulee, se löytyy muualta.

Viikonlopun mittaan löysin viestiä kahdelta taholta.

Kumpikaan palaute ei ole kovin rakentavaa saati miellyttävää, mutta ymmärrettävää se on.

Kukkahattutäti-käsite kuvaa hyvin sitä tunnelmaa, jota blogaukseni herättävät militantissa vihakirjoittajassa, akateemisesti koulutetussa ihmisenauttajassa.

Täysin käsittämättömänä sössönä kuvaa minua kirjoituksessaan puoluetoveri, joka ei pidä siitä, että ehkä syön hänen tai hänen kannattamansa toimijan ääniä pohjoisessa.

No, tänään sataa melko lämpimässä säässä, +10C, alkaa kevään viimeinen kouluviikko.

Kukat pönkivät mullan alta pohjoisessakin näkyville tätien ihastella eikä vaaleja juuri ole tulossa.
Ainakaan sosialidemokraattien leirissä.

Paavo on oma tarinansa.

*

”Katainen ei pidä eutanasiaa poliittisena asiana”.

”Mielenterveyden keskusliiton pj, psykologi Helsingin a-kj Sauri pitää kuljettajatonta metroa poliittisena asiana”.

KELA kertoo lääkkeitä määränneitä lääkäreitä maassa olevan 24369 kpl eikä heidän joukossaan toiseksi suurimpana ryhmänä (1300+) olevien psykiatrien reseptimäärä tai -hinta ole lisääntynyt lainkaan. Ei myöskään suurimpana ryhmänä olevilla kirurgeilla (1400+).

”Lääkkeetön hoito lisääntyy”

(kts myös HS 28.5.: automaattinen sairaala)

Aamun uutisten kärjet olivatkin siinä.

Huomenta

*

Jos Teillä, arvoisat vieraani, osuu olemaan aikaa (minulla sitä oli viimeksi eilen), voisitte poiketa kuuntelemassa (tunnin ajan) hyvin tärkeätä asiaa:

http://yle.fi/radio1/radio_soitin.html?channel=radio1&clip=1509608

Tai lukemassa aika yllättävää tilastoa

http://www.haaste.om.fi/Etusivu/Lehtiarkisto/Haasteet2010/Haaste32010/1284989799940

*

Sähköpostiin napsahti Ryhmäteatterin syksyn promo.
Eduskunta II, Veljeskuntien Suomi.

Eduskunta I oli Oden kujanjuoksu, mutta tämä varmaankaan ei ole.

Olen kerännyt koti-työpöytäni laidalle muutamia juorukalentereita, joissa – tietosuojalain rajamailla ollen – on noita veljeskuntien jäseniä ilman sosiaaliturvatunnuksia ja postinumeroita luetteloitu.

Niitä selatessa tulee vastaan nimiä, joiden käyttäytymisen muutos on suorassa suhteessa ”kerhon” jäsenyyden toteutumiseen.

Eiköhän asiaan kannate palata, syssymmällä?

Ehkä asia ei kaipaa Arktista puskurikapasitoijaa – veljeskuntien takuuvarmaa jäsentä (rappari on sentään ole, enkä enää partiolainenkaan, saati Kokoomuksen nuori, kts HS tänään s A6).

m.o.t., Seiska ja Perussuomalainen-lehti pitänevät publisiteetista huolen?
Jos eivät ole sitten – toimittajat – suljettujen piirien jäseniä ite?

Minulle riittänee, että käyn nauramassa itselleni Ryhmäteatterin Helsinginkadun katsomossa syksyn mittaan. Ihan niinkuin Eduskunta I:ssä saatoin tehdä, sillä kertaa Pengerkadulla.

*

Oli suorastaan pakko katsoa A-Studio, vaikka taas se sama osaamaton (tai huonosti valmisteltu) musta oli vetäjänä.
Meidän mediamme on aika pahasti hukassa.

Sitaatti (professori Korkeila):

”Ihan HS pääkirjoitusta myöten myös toitotettiin tätä masennuksen lisääntymistä. Olin kutsuttuna STM:n pyöreän pöydän keskusteluun aiheesta, puheenvuorokin oli pyydetty. Paikan päällä sitten oli Eläkelaitokselta tilastoja, joissa näkyi että lisääntyminen liittyy kehitysvammaisiin ja siihen, että saavat nykyään eläkettä kuntoutusrahan sijaan. Masennuksen osalta oli taas sellaista vuosittaista pientä vaihtelua josta ei voi juuri mitään lohkaista”.

Hyät ihmiset: meitä vedätetään nyt.
Mutta miksi ihmeessä?

*

Perään katsoin hollantilaisen dokumentin eutanasiasta.
Toivottavasti Gladiaattori ei vienyt tältä katsojia (totta kai se vei, onhan siinä Russel Grow).

No, hakekaa Areenasta.

Ötyä

Pyhä henki, Paha rikos

Pyhän hengen päivä.
Yö on ollut lämmin.

Helluntaita jatkui lapsena maanantainakin.

Koska minulla ei ole raportoitavaa, moitittavaa tai kiitettävää, käväisin juopasemassa kahvit essolla.

Huomenta

*

Koska aamuyöstä vihreään postilaatikkoon kannettava lehti tänään taas on pääkirjoituksessaan tärkeässä asiassa ”itsensä peili” eli käsittelee populismia vastustaessaan eutanasiaa populistisesti, minä helluntaista huolimatta (heleä on sää, kyllä) korjaan.

1) Eutanasia on siten sallittu Hollannissa ja Belgiassa, että poliisi joka kerta jokaisen tapauksen tutkii. Lähtökohtaisesti ihmisen tappaminen on BeNeLux-maissakin rikos, josta voidaan jättää rangaistukseen tuomitsematta. Tietyin ehdoin

2) Eutanasia ei ole Sveitsissä sallittu, mutta siellä – niinkuin Suomessakin – on sallittua auttaa itsemurhan tekemisessä.

Tätä varten maassa on yksityisiä, lähinnä armeliaisuuslaitosten ylläpitämiä huoneistoja, joissa hoitajaksi esittäytyvät auttavat asiakasta itsensä tappamisen tekniikassa lääkkeillä, joita lääkäri on huoneistoon toimittanut.

Hinta on iso (Sveitsi rikastuu rikollisesti edelleen)

3) Jos Suomessa omainen auttaa läheistään itsemurhassa (tai Sveitsissä osallistuu tekoon), ei hän ole välttämättä oikeutettu mahdollisiin vakuutuskorvauksiin (mm henkivakuutuskorvaukseen) ja teko on joka tapauksessa ilmoitettava poliisille.

Poliisin on tehtävä asiassa tutkimus sen selvittämiseksi, mikä on kuoleman luokka.

Mukaan selvitykseen sidotaan myös oikeuslääkäri, jonka on poliisin niin pyytäessä (käytännössä aina) toimitettava oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys (mm ruumiinavaus). Voisi olla, että sekä poliisilla että oikeuslääkärillä olisi tähdellisempääkin tekemistä

4) Lapin Kansan pääkirjoitus arvelee, että apteekista saatavat unilääkkeet riittävät ihmisen kuolemiseen ”avustetussa itsemurhassa”.

Näin ei ole.

Se, mitkä lääkkeet sitten ”riittävät”, ei ole julkisesti lääkärin kerrottavia asioita, koska meidän lääkäreiden toimintaa säätelee laki, jonka noudattamista poliisi, oikeuslääkäri ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (Valvira, se ”valelääkäri”- ja ”tappajahoitaja”-virasto) valvovat.

Kaikilla näillä on kädet täynnä tähdellisempääkin työtä, vaikkapa Hyvinkäällä.
Onko todella niin, ettei poliisi ehdi sulkemaan tekijäksi epäillyn fb-sivuja, joiden välityksellä kontaminoituu (saa merkin profiiliinsa) muutama kymmenen nuorta vähintään vaikealla tavalla.

Sellaista populismia tänään.
Valitettavasti.

*

Hyvät vieraani Arktisessa puskurikapasiteetissa.
Seuraa rikos.
Tekijänoikeusrikos.

En ole kysynyt lupaa allaolevan tekstin sellaisenaan lainaamisesta julkiseen tietoverkkoon.

Mutta koska tiedän, että jokaiselle tänne asti surffanneelle allaoleva tieto voi olla hengen pelastava, sen tänne leikkaan.

Tervetulos todistamaan: ”Paha rikos”

(lähde: Suomen lääkärilehti, 20/2012, s 1605)

Perttu Lindsberg

Tilkkutäkkiaivoille ei ole vielä diagnoosinumeroa

Tuttu juttu – vastaanotolla vähän yli parikymppinen, joka epäilee itsellään ADHD:ta. Opiskelu ei suju, ihmissuhteet tökkivät ja elämänhallinta pettää. Älykkyys huippuluokkaa, ilmaisu terävää, mutta keskittyminen ja ajanhallinta mahdotonta. Takana vuosia kirjoilla yliopistossa oloa, mutta aika kuluu netissä – kuten koko nuoruuskin.

Näppäilevätkö nettinuoret kehittyvät aivonsa ulos isojen asiakokonaisuuksien oppimisesta, luovasta kirjoittamisesta ja elävän elämän hallinnasta? Plastiset aivomme muokkautuvat ärsykeilmapiirin fragmentaarisuuteen, reaktiivisuuteen samanaikaisille ärsykkeille sekä tiedon eksplorointiin aina uuden täpän alta. Kursori ei etene, vaan pomppii. Miten rakentuisi iso kuva ja vaikkapa omapohjainen tekstin tuotto? Tiedonhaun osaaminen on syrjäyttänyt tiedon omaksumisen. Pitkän päälle aivojen tiedonkäsittely passivoituu ja pirstoutuu.

Neurologisia seurauksia on myös sillä, mitä emme tee kun olemme netissä. Kirjassaan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme? Nicholas Carr toteaa: ”Kun verkossa käyttämämme aika on pois kirjojen lukemisesta, kun lyhyiden tekstiviestien lähettäminen on pois lauseiden ja kappaleiden suunnittelusta, kun linkistä toiseen hyppiminen on pois hiljaisesta pohdiskelusta ja miettimisestä, vanhoja älyllisiä toimintoja ylläpitävät piirit heikkenevät ja alkavat hajota”. Mediayhtiöt ovat jo havainneet kuluttajien heikentyneen keskittymiskyvyn ja silppuavat tuotteitaan lyhyemmiksi.

Muisti on paljolti perinteisen älykkyyden perusta. Laajojen asiakokonaisuuksien hallinta synnyttää lateraalisen ajattelun uutta luovine oivalluksineen. Psykologi Betsy Sparrow Columbian yliopistosta julkaisi hiljan Science-lehdessä tutkimuksen mielleyhtymistä faktatietoja kysyttäessä. Tiedon uupuessa ensimmäinen mielleyhtymä ei ollutkaan kysymyksen aihepiiri, vaan missä on lähin nettiyhteys.

Taitojen, kuten kriittisen ja analyyttisen ajattelun harjaantumisen, on tapahduttava faktojen kontekstissa. Faktatietoja ei voi aina googlata, kun niiden tulisi löytyä ikiomalta kovalevyltä. Muutoin aivot kasvavat symbioosiin tietokoneen hakuominaisuuksien kanssa, kun muisti on ulkoistettu nettiin.

On näppärämpää tutkia kännykän tai näytön vähäisen sähkömagneettisen säteilyn kuin netin sisällön pitkäkestoisen seuraamisen vaikutuksia aivofysiologiaan. Kauaskantoisista sosiaalisista, emotionaalisista tai oppimisvaikutuksista puhumattakaan. Onko netin vaikutuksesta näyttöä? Kalifornian yliopistossa tutkittiin kokeneita verkon käyttäjiä ja noviiseja funktionaalisella magneettikuvauksella netin käytön aikana. Kokeneet olivat trimmanneet dorsolateraalisen prefrontaalikorteksinsa huippuvireeseen, kun noviiseilla sillä alueella oli hiljaista. Tunti nettiä päivässä aikaansai jo viikossa muutoksia noviisien aivoissa. Miten käy aivoille massiivissa altistuksessa? Aivosi ovat netin muokattavissa
– kovalevystäsi tuleekin hakukone.

Ei tarvitse olla kielifilosofi oivaltaakseen, että lukutaitoon punoutuu ihmisenä olemisen holistisuus. Lukutaidottomia aikuisia on maailmassa noin 774 miljoonaa. Näppäilevätkö samaan aikaan tietoyhteiskuntien nuoret itselleen tilkkutäkkiaivot? Vuonna 2000 nuoristamme 26 % menestyi Pisa-tutkimuksessa tarkan lukemisen taidossa erinomaisesti, mutta vuonna 2009 samaan ylsi vain 16 %. Kun vain silmäillään pintapuolisesti suuria tekstimääriä, tarkka lukutapa opitaan huonommin. Neurologina minua huolestuttaa myös, että uusi lukemisen malli siirtyy muuhun ihmisenä olemiseen.

Netin koukuttamille, opiskeluvaikeuksiin, vuorokausirytmin ja elämänhallinnan ongelmiin kompastuville nuorille ei neurologilla ole lääkityksiä. Potilaani ilmoittautuikin ”täsmähoitoon” lukemistekniikan kursseille, juonen alkuun päästäkseen.
——————————————————————————–
Perttu Lindsberg Kirjoittaja on soveltavan neurologian professori Helsingin yliopistossa ja osastonylilääkäri HUS:n neurologian
klinikassa.

Keskustelu jatkuu herkullisena Radio Yle 1, helluntaina klo 16:05 (Haatanen meets Viljamaa): älkää kasvattako lapsia sarkaismilla, katkeruudella, kostolla tai ironialla!

*

Ilta päättyy Dorriet Boomsman ja Daniel Kanhemanin teksteihin.
S
iinä sitä on uutista taas muutamaksi viikoksi.
Palaan asiaan.

*

entres: 1889
visitors: 404357
edits: 13754323

Nuoruuden ihanuus

Lämmin yö. Aamun tunteina +12C.
Elämme Eino Leinon Elegian vuodenaikaa.

Aurinko ei juuri enää kätkeydy.
Hyvinkäällä tosin kätkeytyy.

Pekkarinen on äänestänyt kertomansa mukaan Puumalaa.
http://www.tuomopuumala.fi/

Demarit ovat – fakta – äänestäneet nuoria johtoon.

Vanhin äänestetty on toki ikäloppu, henkisesti takuulla minua vanhempi (puoluesihteeri).

Mutta syksyllä äänestävät suuret ikäluokat.

Siis ne reilu miljoona, joita vielä on jäljellä siitä, mitä sodan käyneet siittivät.

En voi uskoa, että tämä on suunnitelma.

Kuolemme mielenkiintoisina aikoina. Ode, Lippospaavo, Saukki, Ike ja muut ikäloput.

Lapissa ne ovat nimetyt poroelinkeinon mukaan:

”nimiloput”.

Poroja, joilla enää ei ole toivoa eikä käyttöä.
Paitsi se pirun äänioikeus.

Minä oikeasti pidän tästä asetelmasta.
Joku voi tästä nimittäin oppia.
Nuorista.

Nuoret pohtivat eutanasiaa ja vanhat valitsevat nuoria valtaan illakoiden.

Antaa tulla, myrkkyä suoneen.

Voi olla, että Väyrysen leirissä ollaan nyt hivenen hädissään: liian myöhään heräsivät siihen, että

”vanhassa vara parempi”.

Me vanhat vetäydymme Olympoksen vuorelle, Samaranchin ja Kummolan seuraksi. Tai Delfoihin.

Siis Kreikkaan.

Barroso, Delors, Liikanen, Elisabeth II, Kaarle tai Kustaa XVI Adolf.

*

Kuuntelen Bellinin ”Puritaaneja” radiosta (Radio Yle 1).

Päivällä oli pakko bongata Bachin Brandenburgilainen N:o 4.

*

Se pääoma, joka minussa on, ei ole siirrettävissä.

Jää vain mahdollisuus kertoa tarinassaan, jota nuoret eivät tule lukemaan; ilmaan ja nettiavaruuteen jäävät, havaintoni.

2.6. 2012 lauantaina siihen on tosin minulla tilaisuus. 3-6 minuuttia.

*

Jos matka osuu Rovaniemelle, käykää toki katsomassa Reidar Särestöniemen tauluja.

Korundi, Rovaniemen taidemuseo.

Siitä kannattee jatkaa Kaukoseen, jossa saman miehen tauluja on toinen mokoma.

Miksi se kannattaa?

Siksi, että Reidar on aika lailla vaikuttanut siihen, miten ihmiset pohjoisessa itsensä kokevat.

Nekin, jotka tuhansin ja taas tuhansin muuttavat metropoleihin. Metsästyskivääreineen ministerin kauhisteltaviksi (taitaa olla Hyvinkään naapurikaupungista, Riihimäeltä).

Niihin kauluskaupunkeihin, joihin nämä nuorten johtamat puolueet odottavat, että ihmisen muuttavat.

(Ei tietenkään vanhukset.
Riittää, että he äänestävät. Niinkuin Pekkarinen)

Huomenta

*

Oletan, että presidentti Niinistö ottaa kantaa 18-vuotiaaseen ”nuoreen wertheriin”, mutta ottaako hän kantaa

a) Bibiin

b) 400 miljoonaan lottovoittajaan

He ovat nimittäin ”true story”, joita ei taideta Talvivaaran, Raahen ja Kevitsan Suomessa tuntea.

Vastaus:

Niinistö ei ottanut kantaa kohtaan a) tai b).

a) Bibi on Israelin pääministeri Netanhaun lempinimi.

b) 400 miljoonaa ääriköyhää afrikkalaista saattaisi vaurastua aika lailla, jos heidän asuinmaissaan olevat maan rikkaudet (mineraalit) otettaisiin globaaliin käyttöön heidän piikkiinsä (ei niinkuin Suomessa, jossa lisäarvo menee venäläisten, kiinalaisten ja kanadalaisten oligarkkien plakkariin)

Näiden asioiden sijasta (jotka kuuluvat ulkopoliittisten arvojen luokkaan) hän vaati rattijuoppoja linnaan, heidän autojaan valtiolle ja lisäksi hän asettui kannattamaan eutanasiaa.

Hän ei sanonut sitä, minkä arvaan hänen kaljalla kaverinsa kanssa käydessään sanoneen:

”Ruotsalaiset pettävät – aina”.

Kommenttini: Olen hiukkasen pettynyt. En pettänyt. En ruotsalainen.

*

Saattaa olla, että alleleikatun linkin avaaminen kannattee niiden jättää tekemättä, jotka haluavat nauttia lappilaisesta valkovuokkojen keväästä.

Siis vain kyynikoille:

http://www.netlife.fi/~msiivola/krit/epaonnistunut_rievunvieroitus.html

*

Tapaan työssäni vuosittain satoja 15-25-vuotiaita.

Aistin heistä sen muutoksen, jota oman nuoruuteni jälkeen tuossa ikäryhmässä on tapahtunut.

Se ei ole muutos väkivaltaa kohti, vaikka tänään taas siltä tuntuisi.

Mutta muutos rauhalliseen, osaavaan ja alisteiseen kätkee aina akanvirran, josta nämä tragediat kumpuavat.

Lisäksi nuorten, yhä useampien heistä, sieluissa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana yksi aika nopea muutos.

Tilkkutäkkiaivot ovat lisääntyneet.

Termin on esittänyt Perttu Lindberg, soveltavan neurologian professori (HY).

Jos olisin toimittaja, kilauttaisin hänelle, en itsekouliintuneille ”amatööreille”, sarasvuo- tai hellsten-brändeille tai -klooneille.

Me emme näitä timoharakoita tai nallewahlrooseja enää tarvitse, koska he ovat tippuneet saapasnahkatorniensa pimeyteen.

*

Olen kaikki Euroviisut katsonut.
Kaikkien aikojen ykkönen minulle on Laila Kinnusen ”Valoa ikkunassa”.

Tällä kertaa ykköseni on Albania.

Suuri kuntauudistus, pieni askel ihmiselle

Lämmin yö, +10C, tulossa helteinen päivä.
Tosin lupasivat sadetta.

Rovaniemen ammattikoulu, Porokatu, lakkautetaan.

Rovaniemen maalaiskunnan sekä naapurikuntien vanhat ja viisaat asukkaat muuttavat Rovaniemen keskustaan.

Viisaat (mutta ei vanhat) eli nuoret muuttavat kauluskuntiin (Kempele, Kerava, Naantali, Pirkkala, Siilinjärvi).

Keskustalla rp ja Kokoomuksella rp sekä Suomen eläkeläisillä ry onkin kokous parin viikon päästä.

Rovaniemen keskustassa. Centre.

Demarit kokoontuvat tänään perinteisen Tokoinrannan (”Missä kuljimme kerran”, Kjell Westö) sijasta maan eteläreunalla, Skattalla, josta pääsee pikaliipparilla hädän tullen Tallinnaan, tulevaisuuden metropoliin, ja Via Baltia´lle (Varsova, Wien, Treblinka ja Berliini kyynärän päässä).

Kysyin demarijärjestäjiltä, miksei ”Juttutupa” kelvannut, miksi piti mennä Guggenheimiin.

”Meitä on niin monta”, vastattiin.

Liityin SDP:een 1984. Silloin meitä oli monta ja kokous oli Juttutuvalla.

*

Siinä se sitten onkin.
Suuri kuntauudistus.

Ihmiset sen tekevät. Valitsevat kuntansa.

Ne kunnat, joita ei valita, eivät juuri valita.
Ei ole ketään, joka valitsee eikä siis ketään, joka valittaisikaan.

Näin aika lailla vaivaa selvittääkseni sen, ketkä Suomessa nyt muuttavat. Mihin ja miksi.

Mutta niinpä sitten tiedänkin, mikä se suuri kuntauudistus on.

Sitä en vielä aivan tiedä, mikä on suuri SoTe-uudistus.

(Paitsi että uudistus ”ulosti” pohjanmaalaislähtöisen Välimäki-nimisen kansliapäällikön. Kokoomuksen vuoro lie yrittää seuraavaksi Richeliau´na. Lähti kuin kuppa Töölöstä tai demarivaltuutettu Rovaniemellä)

Siis sellainen uudistus, jonka avulla ihmiset niillä alueilla, joissa on ihmisentöitä ja kunta/valtakunta-talous-lisäarvoa, voidaan pitää riittävässä määrin sorvin äärellä. Käyttäen siihen neljä viidennestä eli 80% kunnan kassaan kerääntyneistä rahoista.

Sanonta on: ”Tykinruokana”.

Vasta neljännelle sijalle (kts Kiekko, MM 2012) tässä olemassaolon taistelussa tulevat ne palvelut (sosiaali – terveys eli toimeentulo – sairaudenhoito), joita tarvitsevat ne ihmiset, jotka eivät enää ole aktiivisesti työelämässä.

Suuressa kuntauudistuksessa, jollainen viimeksi Suomessa tehtiin 1992, mutta nyt koko maailmassa, ne kuntalaiset säilytetään, joilla on käyttöä.

Tai siis ne kunnat.

Mutta, mutta: kuntahan ei ole kokoelma karhuja, ei edes jääkarhuja, vaan kunta on joukko kuntalaisia.

Eli jos kuntalainen säästetään, säilytetään, huolletaan, pelastetaan, parannetaan, rahoitetaan…niin kuntakin on suuren kuntauudistuksen ”voittajia”.

Ei eutanasian armollisella listalla niinkuin ”Hovioikeuden koivut” Rovaniemellä tällä viikolla.

Huomenta

*

Aamuhartaudessa kaima metropoliseudulta (Antti Siukonen) lausuu jargonia – Johannes 3:16 – metaforan kautta (niinhän ne kaikki hartaat tekevät?):

”aus bei mit nach zeit von zu”

Miepä pistän paremmaksi:

”an auf hinter in neben über unter vor zwischen”

(saksan lehtorin hääyö, niinkuin koulussani tavattiin sanoa)

Koko tarina kannattaa katsoa vähän syvemminkin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Evankeliumi_Johanneksen_mukaan

*

Toinen pastori pisti maallikon pahaan rakoon eilisiltana Päivärinnan todistaessa kauhistuneena (A-Talk, kts Yle/Areena):

”Rippisalaisuus maallisen vallan edessä koskee vain ja ainoastaan virkatehtävässä toimivaa kirkon (ev lut, ortod) pappia tai lehtoria”

Kun pitkätukka sitten pisti maallikko-pääsihteerin tiukoille, pääsihteerin silmiin tuli eilisessä blogauksessa mainitsemani aivohermokaaos näkyville.

Taisi siinä käsi hieraista nenänalustaakin.

Kovaa peliä Pohjolan Pasuunan kuuluvuusalueella.

Kevät kärjistyy

Hankikanto on takana, jäät ovat lähteneet, tulvat alkavat asettua ja aurinko siirtyy kokovuorokautiseen päivystykseen aina vaan etelämmäs Lokan tekoaltaalta.

Vielä pitäisi joku viikko malttaa ennenkuin laittaa idätetyt perunat maahan – raja-arvo on 11.6.

Tämä on rospuuttoa pahimmillaan ja kärjekkäimmillään.

Joka vuosi.

Sitä pahaa ja kärjekästä pitää lähteä uuden tietojärjestelmän ja e-reseptin maailmaan katsomaan ja osaamaan ihan tuossa kohtsiltään, Sodankylän kirkolle.

Matkalla ehdin pohtia, mitä ministeriöiden ihmiset eilen tarkoittivat rikkipesureilla, kuntataloudella, lisäpääomittamisella, horizont-ohjelmalla ja sen kolmella pilarilla (huippututkimus, teollisuuden uudistaminen, yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen), connected-rahastolla ja sillä, että länsinaapurimme pettää.
Aina.
Ketterä pitää olla, ei plastinen tai resilientti.

Koko maailma on autismihäiriön vaivaama, ADHD. Siis ketterä.

.

Kevään myrskyisen heräämisen jälkeinen odotus on alkanut.

Sirpaleita tästä, torstain mittaan, keräilen puskurikapasiteettiin keskellä hyvin kiivasta työrupeamaa, joka alkoi kuluvan viikon alusta ja jatkuu juhannukseen.
Wait and see.

Koettelee, vaan ei hylkää.
Aika.

Jos jotain laatumäärettä etsin, se löytyy tässä: väsyttää.

Mozartin pianokonserton N:o 20 soidessa iki-ihanaa teemaansa käännän auton kokan kevään aamuun.

Huomenta

*

Katselin viime sunnuntaina Riikka Kämpin esiintymistä Arto Nyberg-ohjelmassa.

Eilen katselin hänen ”kaverinsa”, Panu Laturin esiintymistä IRL.

Riikka Kämppi oli vihreiden vasta kalkkiviivoilla epäonnistuneen presidentivaalikampanjan pomo, Laturi taas Vihreät rp:n puoluesihteeri.

Kummallakin on silmät.
Sielun peili.

Kannattaa katsella ihmisiä silmiin.
Mutta aina ei ole – eikö niin, herrat Lähde & Nyberg – pakko kertoa, mitä näkee. Jos ei sitten ole Juha Numminen.
Hänen on pakko kertoa, vaikkei olisi tarpeenkaan (kts Haavikko niminen mies).

Oculomotorius– ja opticus-aivohermot tuovat silmiin viestiä muiden luettavaksi suoraan muutaman sentin päässä olevasta sellaisesta aivojen keskuksesta, joka ei ole ihmisen hallittavissa, mutta josta hallitaan ihmistä.

On siinä pinnassa kolmaskin tärkeä aivohermo (yhteensä aivohermoja on 12): Olfactorius (kts kirja ja elokuva: Parfyymi)

This, if anything, sinks.

*

Superuneliaalla paluutaipaleella pohjoisesta oli aikaa miettiä.

Jos meinasi alkaa silmä lupata ja toinen pupeltaa, riitti kun mietti lappilaisia kuntavaalinalusajan puolueloikkauksia ja kirkkoherranvaalin sylttäyksiä ja taas oli sielu skarppina.

Kummasti sitä adrenaliinia vaan lisämunaisteni ytimistä lähtee, purskahdellen.

No, illalla yhdeksän jälkeen ottavat sitten yhteen uskonasioissa A-Talkissa ihmiset, joiden takana saisi lukea tulikirjaimin:

”Lähdön aika koittaa myös silloin, kun ei ole mitään varmaa menopaikkaa”
(Tennessee Williams)

*

Kuuntelin syväkurkkuani Skattalta.
Hän arveli, että TELA:n edeskäypä sai ”kenkää” puolueen johtopaikkataistosta ikärasismin takia.

Kun itse olen pienessä mitassa vastaavaa kohdannut, mutta aika lailla ympärillä nähnyt, jään pohtimaan kahta asiaa.

1) Vielä joku vuosi sitten oli huomattavan tavallista, että 60+ ymmärsi itse väistyä viljelemään puutarhapalstaansa kesällä, heittämään keilapalloa talvella

2) Se, joka ensin ymmärtää ottaa minkä tahansa liikkeen kärkeen 60v +:n, takaa missiolleen melkoisen menestyksen (Arkkiatri vähintäänkin on sen jo osoittanut)

Itse en ole käytettävissä ja moni harmaa ihan viime vuosinakin on joutunut kärsimään katkeran tappion, mutta pian aika alkaa…

Muutama nimi: Annanpalo, Lotvonen, Pokka, Riepula, Lipponen, kohta jo Heinäluoma, Niinistö…

Isolle ja pienelle kirkolle

+1C, harakka rätisee kylmissään, aurinko ei vielä ehdi.
Median kauhuksi tuhotulvaa ei tullutkaan, mutta pääkirjoitus asiasta on laadittu, joten…

Valtakadun koivuille Aallonkadun puoleisessa päässä on tehty eutanasia. Media ei edes kysy!

.

Valtio irroiteltiin Norjassa hellävaroin kirkosta.

Suomessa sama on tehty jo aiemmin.
Tosin Vihreät rp vastustaa (ei siis eutanasiaa vaan kirkon roolin juustohöyläämistä)
Tarvitsevat soininvaarat Räsäsen, hallituksen ainoan lääkärin ja eduskunnan toisen.

Mitä nyt kirkko ministerin suruksi/iloksi vähän avittaa kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja 60 000 vuosittain kuolevan kätkemisessä. Eutanasiaa heistä tarvitsisi tosin sairaanhoidon tuotteena muutama (ehkä jkv alle promillen).

Käyn tänään ja viikon kuluttua Suurkirkolla mutkin, huomenna ja viikon kuluttua huomisesta poikkean Sodankylän pienkirkolla.

Ennen elokuvajuhlia.

Siinä sitä onkin.
Kertomista.

Huomenta

*

Päivän EU-uutinen: Jos Suomi osaa nyt hommansa, meillä on kohta maailman modernein ja taloudellisin, mutta myös Itämeri-ystävällisin kauppalaivasto.
EU:n maksamana.

How come?

Palaan asiaan. Vaikka mepit Petri Sarvanmaa ja Eija-Riitta Korhola (epp/kok) eivät minua uskoisikaan.

Päivän huono uutinen, hyväkin: Kun Snellman lopetti 130 vuoden jälkeen Tsädin Kauppatorilla, samaan toriruutuun on tullut kultturiltaan selvästi perussuomalaisempi kahvila, mutta yksi onneksi on jäänyt: Eromanga.
Muistattehan: lihapiirakka vähentää masennusta!
Voi ottaa asuntolainan yhteydessä vakuutuksen.

Snellmanin upean rouvan toki löytää edelleen Eromangan tyköä.
Osoite on Makasiininkatu (Eira).

Päivän kiistatta huonoin uutinen: taksi-indeksi osoittaa -50% leikkaantumista tuotannossa (sen verran tilauskanta on sopimus-taksareilla tippunut viimeisen 8 viikon aikana).

Harvainvalta

+2C, aurinko on monia tunteroisia ollut pilvettömällä taivaalla.

Aamun äänimaailmassa on jo useana aamuna kuulunut uutuus.

Koski, kemimme ja kymimme korkean virran sinfonia, kohisee puolen kilometrin päästä säestäen pienten lintujen konsettia ja harakan harvahkoa räksähtelyä.

Lokit ovat vaiti.
.

Jos joskus olen epäillyt, ettei maassa saa empatiaa, suojaa ja sympatiaa, jos on vähemmistössä (niinkuin vaikkapa transsukupuoliset, homoseksuaaliset, mustalaiset, sappitiesyöpää sairastavat, borrelioosi-spirogeetta-tautiin sairastuneet, Ruotsin prinsessat, presidenttien puolisot, Idols-voittajat…), en epäile enää.

Tässä maassamme koko kansa menee sekaisin – tai ainakin sen voisi olettaa menevän sekaisin – jos yksi tai kaksi tai sata kärsii, mutta tämän maan kansa ei mene sekaisin – tai ainakin sen voisi olettaa pysyvän järjissään – jos 60 000 uutta kansalaista syntyy ja kuolee joka vuosi.

Sekään ei järkytä, jos työelämästä jää muutamassa vuodessa 1944-52 syntyneitä (”Suuret ikäluokat”, joista elossa on vielä satoja tuhansia) pois enemmän kuin Helsingissä on asukkaita.

Eihän siinä kylässä ole kuin reilu puoli miljoonaa maaltatullutta.

Meitä suomalaisia on sentään maassa Helsinginseudun ulkopuolella paikalla yli 4 miljoonaa ja melkoinen partti jää vielä poissaolevina itsensä suomalaisiksi tunnistavia (ainakin silloin, jos Euroviisuvoitto, jääkiekon maailmanmestaruus, Wärtsilän vähärikkiset laivamoottorit tai Sibelius on kyseessä).

Ei, hyät vieraani, ei tätä oligarkiaa järjellä tarvitse katsella.
Sitä on katsottava tunteella, suurella tunteella.

Jos joku jossain päättää, että punkinpurema, sukupuolinen suuntautuneisuus tai lauluääni ratkaisee – tai silmien soma siristys ranskalais-saksalaisessa perheessä – on kansamme ”ilmatila” siinä.

Kittilän tulvat, Ruokolahden leijona, maailmanympäripurjehtijan naishuolet, jänis taskussa kulkevan mainosmiehen virtuaalimurheet: niin se menee.

Elämme oligarkiassa.

Puraisen aamulääkkeeni, hörppään päälle pikkupullosta mattivanhanen-juomaa, avaan radion Beethoovenin toiselle sinfonialle, kirjoitan 1884:en blogaukseni ja ehkä hetken mietin, miten onnistuisi vähitellen vetäytymään asemista, joissa vain harvojen joukkoon lukeutuva voi olla narsisti ilman diagnoosia.

Oligarkki.

Ison massan jäsenellä ei tarvitse olla edes sitä kuuluisaa suurta egoa, ei.

Sellaisessa joukossa on kuljettava / saa kulkea kiltisti johtajan perässä tai päämäärättä vaeltavan lauman seassa.

Turvallisesti ja rauhallisesti.

Huomenta, kosken kohinasta

*

Mentorini kysyi kerran – liekö useammankin – olenko tietoinen virheistäni työssäni.

Hänellä oli käytössään tilasto, jonka itsekin olen jonkun kerran kohdannut.
Ensimmäisenä tuota tilastolukua vilautti elämänkerrassaan saksalainen salaneuvos Sauerbruch yli 100 vuotta sitten.

Lääkäri tekee sataa potilasta kohden parhaimmillaan (= vähimmillään) 4 virhettä.

Virheet voivat johtaa erikoisalasta ja työn luonteesta riippuen hänen potilaansa kärsimykseen, jopa kuolemaan.

Laskin joku päivä sitten kohtaamieni potilaiden määrää.
Luku, 1968 alkaen, oli aika iso.

Virheitäkin on siten aika paljon.

Edelläpräntätty pienten asioiden (eutanasia, prinsessan kastaminen, borrelioosi, narkolepsia…) nousu keskustelun keskiöön voi olla eri huolto- ja hoitojärjestelmien toimijoiden ja edeskäyvien mieleen.

Pienet tulet savuavat niin paljon, että suuret luvut jäävät näkemättä.

On se hyvä, että ihmisellä on aroissa ammateissa mentori.

”Memento mori” on usein hänen viestinsä työnohjattavalle.
(Muista, olet kuolevainen)

Triumfin yhteydessä Rooman valtakunnan keisareilla oli juhlavaunuissaan seuralainen, joka tuon lauseen kuiskasi riemuvoittoaan juhlivan sotapäällikön korvaan.

”Ite oot”

On syytä tähän ihan mustaten huomauttaa, että ns vaihtoehtohoidoissa, joiden takana ei ole tutkittua tietoa niiden tehosta ja vaarattomuudesta, erehdysprosentti on toistuvasti havaittu 40-60:ksi (siis 10-15-kertaiseksi).
Se tarkoittaa, että 40-60% siellä apuansa etsivistä sen myös löytää. Vrt ad 96%:n ”teho” omassa praktiikassani.

Lisäksi ”koulusairaanhoidon” kohde on potilas, joka on virheiden varalta vakuutettu: hän voi valittaa viranomaiseen, syyttää oikeudessa ja saada korvauksen seurauksista; muualla hän on asiakas, jollainen toki ”on aina oikeassa”, mutta ”so what!?”