Putkinäköinen

Osallistuin hiljattain hautajaisiin.

En tosin paikan päällä, mutta kohtasin hautajaisväkeä post festum.

”Me olemme vakavia, me olemme saattoväkeä”.

Muistan sanojan 52 vuoden takaa, kun hänen läheisensä 25-30-vuotiaana kuoli.

Sellainen oli tapana pariisilaiseen hautuumaahan kätketyille taiteen mestareille.

Tässä kuussa on vielä edessä yksi arkun kantaminen.

Edellisestä onkin aikaa kymmeniä vuosia.

Sitten se ehkä on siinä.

Tapaan hautaamattomia ystäviäni ensi kuussa perinteisellä rajalla Vanhan ja Uuden Suomen välillä. Iitin kirkon varjossa.

Hautajaisten kokeminen ja tällaisten loppu-kahdeksankymppisillään olevien tapaaminen saa näkemään niitä, jotka ovat vielä elossa.

Viinaa, väkivaltaa ja vieraita seksikumppaneita.

Jazzia, sankarimatkailua, muistelmien kirjoittamattomuutta, aika yksinäistä mietintää jossain Kautokeinossa päin. Nyt NATOn sisällä, äsken vielä 1948 solmitun YYA-sopimuksen liitossa, isien traumoista ”lusien” tai mikä tavallisempaa, hyötyen (kts esim Finlandiapalkittu ”He eivät tiedä mitä tekevät” tai ”Hyväntahtoiset”).

Eilen osui korviin Edward Vesalan tyttären musiikkia, Radio Yle 1 – kuinkas muuten.

Muistan Eetun, muistan Orman (senior), muistan Waltarin. Myös muistan Marinadin, Speden Saluunan, Hansan, Kosmoksen, Eliten ja Sikalan. Kannun.

Siis muistan, vaikka asuin alivuokralaisena ravintola Bulevardian yläkerrassa ja olin usein humalassa. Enkä 16 vuotta täytettyäni liikkunut enää juuri lainkaan ja lihoin pysyvästi BMI-tasoon >30.

Vasta äsken palasin kolmenkympin alapuolelle ja ”minä elän”.

***

Aika tärkeätä minulle on muistella elämääni kahden tai kolmen sukuni kautta.

Kaikista minulla on printtinä sukuselvitykset yöpöytäni laatikossa. Laatikko pysyy kiinni 7 päivänä viikossa, 24 tuntia päivässä, mutta joskus aamuyön koiranvahdin aikhan sitä availen.

Hyvin tähdellistä on tuntea juuriaan, mutta vielä tärkeämpänä pidän oman elämän miettimistä putkinäön kanssa.

Se tarkoittaa vain sen tarkkanäkemistä, mikä kulloinkin on näkökentän keskustassa ja sen ohittamista, joka on näkökentän laitamilla.

Kukahan tässä ihmisen maailmassa on tuollaisen minulle opettanut ja kuka putkinäkömuisteloissa lie parhaiten onnistunut – heistä, joita olen tuntenut tai vielä tunnistan?

Vain yksi tulee mieleen enkä näe häntä aamuisin vessani peilissä.

***

Kuten eilen kirjoitin, tänään kymmenet ja taas kymmenet miljoonat amerikkalaiset, kanadalaiset ja mexicolaiset vaeltavat yhden minuutin tähden ja käyttävät siihen isosti rahaa, jolla voisi ostaa Ukrainalle yli 150 mm:n (sinne päin) tykkejä ja niihin ammuksia.

Nuo ihmiset Pohjois-Amerikan mantereella ovat sinne paenneet samoissa merkeissä kuin irakilaiset, irlantilaiset ja afganistanilaiset, syyrialaiset ja jemeniläiset pakolaiset Suomen suljetun itärajan tuntumassa.

Etsimään uutta elämää he ovat isolla rahalla menneet ja tulleet, palvomaan uutta maailmaa, mutta vanhaa Jumalaa.

Ja polkemaan kohdemaittensa vanhaa ja alkuperäistä kansanosaa EU-latvialaiseen, ulolta lemuavaan ennallistettuun suohon.

Saamelaisia, karjalaisia, itäsavolaisia, pohjalaisia, hämäläisiä, jopa köyliäläisiä ja salolaisia, intialais-juurisista mustalaisista (Romanien kansallispäivä tänään: Lippu salkoon!) puhumattakaan, nämä välineellistetyt pakolaiset polkevat.

Uusimaasta ei oteta, se on jo ennestään pakolaisilla täyttynyt ruuhka-Suomi.

Otan päivän lääkkeeni kerralla (6 kpl), avaan digiversiot YLE:n, Lapin Kansan ja Helsingin Sanomien valemedioista, jossa eniten saa huutia se nokialainen, joka on oivaltanut kahden toimittaja-kollegansa menestyksen salaisuuden.

Sanomalehden toimittajien nimet ovat Arto Paasilinna ja Veikko Huovinen.

Toinen kertoo kuoliaaksinaurattajasta, toinen hurmaavasta joukkoitsemurhasta.

Nämä tämän aamun lehdet kertovat, miten eläisit terveesti ja henkisesti tasapainoisesti oikein todella pirun ikävän loppuelämäsi. Ikävän niin Sinulle kuin terveesti eläville lähimmäisillekin: ”Ei lihapiirakkaa vaan porkkanaa”, kuten teologian tohtori Kuula asian viime perjantaina viimeisessä (toivottavasti) pääsiäissaarnassaan vero-YLE:n rahoilla totesi. Olisin mieluummin kuunnellut Kai Sadinmaata (lappilainen).

Kumman valitsen.

Lihapiirakan vain A-vitamiinimyrkytystä aiheuttavan karotidoidin?

Palaan tämän päivityksen alkuun: Kannu, Kosmos, Marinadi, Sikala, Elite, Vanhan kellari, Red Car, Speden Saluuna, Sampo, Ylityö, Olli Häme Quartet Suomen kauneimman kirkonkylän tanssilavalla:

”Eikä siellä vintillä vitkasteltu, siellä oli repäsevä meininki”.

Päälle viiden minuutin rumpusoolo ja pullo-pari Kap Constantiaa (Vin de Constance tänään).

Sekä alttosaksofonisti-huilisti että rumpali ovat ”still going strong” ja muistelevat lähiaikoina IRL Gene Krupaa, Chrisse Schwindiä ja Edward Vesalaa Vanhan Suomen rajalla.

Jos Luoja suo.

Mikä muuten on Suomen kaunein kirkonkylä?

Vastaukset kommenttipalstalla.

***

E-J T (76v) poistui samana päivänä kentältä kun E.T. (Esa Tikkala, 71v) laskettiin maan poveen.

Parhaat viedään päältä, sit tibi terra levis.

Kiitos, ”pojat”!