Seitsemäskymmenes seitsemäs

Muuan juutalainen kielitieteilijä opetti minulle Lontoon Sohossa teatteriesityksen jälkeen ”pint of bitter”-hetkellä, että maailmassa, tässä ihmisen luomassa, on vain yksi luotettava asia.

Se on kuulemma seitsemän.

Koska opettaja on professori ja työskennellyt Cal/US, on syytä uskoa tämä meemi.

Matkan varrella tuo opetus on useasti ollut mielessä.

Nyt on edessä elämäni 77. uudenvuoden yö.

***

Yksi asia minua on alkanut huolettaa kapasiteettia puskuroidessa yhä enemmän.

Olemmeko siirtymässä takaisin jonnekin menneisyyteen, koska erilaisiin digi-verkkoihin kirjoittaessani yhä enemmän mietin, asunko Länsi- vai Valko-Venäjällä.

En mieti, asunko vapaassa Ruotsissa, jossa pakolaiset ampuvat toisiaan tai rikkaassa Norjassa, jonka valtion rahasammioissa on biljoonia siksi, että ilmakehä ja ilmasto tuhoutuvat – ainakin eräiden mielestä.

En mieti, asunko NATO-Tanskassa, jonka inuiitelta viinalla ryövätty siirtomaa Grönlannissa on niin härski viritys, ettei sitä ilman jatkuvaa Tuborg- tai Carlsberg-känniä oikein saata kestää.

Pohjoismaiden rasisitisin tasavalta naiskuningattaren polttaessa sikarin, mut Roope syömmensä.

Vähiten mietin, onko kotimaani Pohjoinen Liivinmaa, jonka kronikan jäljensi Jaan Kross ajankohdasta, jossa Kustaa II Adolf ensi kertaa astui Räävelin satamalaiturille. Tosin vain tonkan kokoisena, vailla Lützenissä tuhotuvaa kuninkuuttaan.

Suomalaisuus, mitä se 77. vuodenvaihteen elämässäni on.

Pekka Haavisto neljällä sivulla maan päälehdessä Tommi Niemisen esittelemänä?

Laura Kolbe historiottamana maalaisliitto-mummina samoin usealla sivulla?

Vai olisiko se Jaarlan piirroksessa 31.12.-22, jossa mikään koskaan, ei ainakaan ensi vuonna, muuttua saa.

Siirryn tutustumaan toiseen maailmaan, tässä ja nyt.

Kaurismäki kohtaa Maustetytöt (HS Kuukausiliite 1/2023).

Se voisi olla se isänmaallisuus, josta jo eilen päivitin blogaukseni alkuriveillä.

Pajun kartanon taistelu: ”Nimet marmoritaulussa”, elokuva.

Eräs nimistä kuuluu Lapin II maailmansodan ajaksi tulevan kuvernöörin identtiselle kaksoisveljelle.

***

Ensi yönä tai viimeistään Nuuttina alkavat härkäviikot: jää ja suo kantavat härjän, jolla haetaan takaniitulta heiniä ometan eläville.

Tai ei ala.

Kts Kaurismäki-maailma

Alkaa Dump Month.

Mikäs se on?

KVG

Luoto

IER erkani viisiseitsemättä ajasaikaa sitten pitkään sairasteltuaan, 29.1. 1919 alkaen siipeensä Pajun kartanolla Maxim konekivääristä saatuaan.

Mies kulki kuitenkin monen, monen edestä ja edessä myrskyisän, viiden sodan polun, kuten hän jo runossaan ”Kulkuri” 1916 jouluna äidilleen ennustaen kirjoitti:

”Kun kylän viimein saavutti, hän… tuo kurja kulkuri”.

Minulla on työhuoneeni yläkomerossa tätä päivää varten Euroopasta hankkimani aito surunmusta knallihattu, jota nostan, till äran af…

***

Suomessa on paljon luotoja, mutta Suomen vesialueella Itämeressä kolme kuulua.

Luoto (Larsmo, se onnellisten saari ilman EBM-osaajia), Raippaluoto ja Hailuoto.

Näistä viimemainittu on nyt muuttumassa kahden ensinmainitun kaltaiseksi.

Sinne rakennetaan silta – kts myös Krim ja Kertshinsalmi.

Kun Hailuoto viimeksi tuhottiin, asialla oli epäonninen sotasankari Kaarle XII, joka Pultavalla otti pattiin: Suuri Pohjan Sota ja Isoviha tuottivat Zacharias Topeliuksen todistuksen ”Koivu ja tähti”.

Juha Sipilä on sama mies joka uudisti taksiverkon ja HUS:n lastensairaalan sekä rakensi nikkeli- ja uraani-kaivokset Viidensadan suomenmarkan seteliin.

Sama mies hän on, joka rakensi Länsipohja-Oulu-maantien rahoilla ensimmäiseksi Kempeleen eritasoristesyksen (Kempele on pari poronkusemaa Oulusta ETELÄÄN, ei Tornioon päin), joka vielä tarvitsee kunnon muistomerkin.

Sellainen voisi olla Hailuodon silta, jota pitkin NATO- ja Kasakka-armeija pääsee helpommin luodolle kuin lautalla tai jäätien pettävällä pinnalla.

Pietari Suuri tyhjensi kasakkoineen Kaarle XII:n luvalla koko luodon – vain jäkälät jäivät.

Nyt keväällä ehkä aloitettavan sillanrakennuksen kunniaksi ollaan jo mietitty nimeä.

Juha-Bridge, Bridge Over Troubled Water.

Juha Sipilä kävi lukion erään toisen keskustalaisen kärnäisen kansanedustajan kanssa maailman edelleenkin pessimistisimmässä kunnassa.

Kummankin jäljet ovat nähtävissä Suomen ja Euroopan kartalla.

Toisella tuo taksiverkko & al, toisella FC Barca ja Viva Catalonia (Catalan Independence Movement, huom ”tähtilippu”, esim Kuuba, Panama jne).

Oman elämäni kukkea vaihe osui Marjaniemen rannan Hällin mökkiin.

2 lasta, kaksi koiraa, 1. vaimo. Myöhemmin konsertti Hailuodon kirkossa oli 2000-luvun alun huippu – Anniina ilman sanoja lyyrillisellä tenorillani.

En halua Luodolle sen uskonnollisuuden ja taikauskoisuuden takia, en pitänyt Paasilinnan ”veijariromaanista” Kylmät hermot, kuuma veri .

Mutta siitä Hailuodosta, jonka 1972-2012 tunsin, siitä pidin.

Ehkä muut pitävät huolen sillasta: NATO-OTAN, RUS etc.

Eräs mm minun aloitteestani tehdyistä ”silloista” on aloittamassa toimintaansa tammikuulla.

Siellä se on, lappilaisen käkkärä-mäntymetsän siimeksessä.

”Tavistentaival”

Olen kolmisen vuotta poikennut aamukahvilla tavaratalon alakerran sievässä, pienessä kahviossa, jonka edeskäyvälle annamme jouluisin kukan hänen tarjotessaan vaihtarina torttukahvit.

Cafe Break.

Joukkomme on yhtä lukuunottamatta lahje-prostata-pappoja, -ukkeja ja -vaareja.

Ikäluokkamme on sellainen, että koko ajan harvenee parttimme.

Itse taidan olla nuorimmasta päästä (77. vuosi kulutuksessa).

Joku kulloinkin valvoja-vuorollaan tuo muassaan kahvileivät ja pitää puheen lähteneelle.

Kyynelet silmissään, joka kerta.

Siitä ei hautajaisjuhla parane ja jokainen voi luottaa, että perinne jatkuu.

Tänään oli Gulfin vuoro.

Parasta, mitä renkaissa ja Amazonin rekisterikilven polttimoissa voi olla!

Sit tibi terra levis

Sukupolvia on neljä sadassa

Filosofian opettajani Oiva Ketonen opetti, että sukupolvi on kakskytviis.

Yksi sukupolvi sitten viisaat ennustivat 25 vuoden päähän.

Yksi sanoi, myöskin Oiva Ketosen oppilas, että ”2022 suomalaiset edelleen rakastavat ujosti, kaipaavat salaa, murjottavat äreästi ja kadehtivat ruotsalaisia”

Hän ei tiennyt, että tämän kaiken suomalaiset työmarkkina-oikeistolaiset tekevät META´ssa (twitter, fb, tiktok, suomi24, vauva.fi, tinder…), mutta tekevät joka tapauksessa.

Erityisen ansioituneita ovat savolaiset ja lappilaiset.

Minulla on valokuva 25 vuoden takaa, jossa paidassani lukee, etten koskaan ole erehtynyt.

Päässäni on 300€ maksanut knalli.

Nyt, mies/nais-polvi tuon jälkeen, olen ollut oikeassa kovin, kovin harvoin.

Ainakin, jos asiaa kysytään kokoomuslaiselta työmarkkinajohtajalta, joka on syntynyt Kuopiossa, mutta jonka juuret ovat Väylän varressa.

Tai niiltä kahdelta naiselta, joiden kanssa olen ollut naimisissa. Lapsia on viisi.

Äänin 1 – 7 olen väärässä.

Linkitän mainion, tilannetta kuvaavan Helsingin Sanomien kolumnin:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009293148.html

Suomi, tai ainakin Maija Elonheimo, on saamelainen tai euraasialainen, mutta onko Suomi, tai Brysselin kone, eurooppalainen

Olavi Seppänen juontaa uutta kahdeksanosaista YLE-sarjaa ”Suomi on eurooppalainen”.

Toimittaja on kokenut, paljon tuottanut ja suurelle osalle mediakuluttajia tuttu.

Minulle ei.

Piti oikein etsiä erilaisista hakemistoista kvg.

Katsoin sarjaa muutaman osan mielessä vertailukohtana Juhani Seppäsen juontamat vastaavat ”Suomi on…” sarjat ja tuoreena muistissani Jari Tervon saman käsikirjoittajan tekstittämät kaksi sarjaa.

Tuote on joko kulunut, sen rakentaja ei ole mieluinen tai sen vieraat ovat saaneet ennestäänkin liikaa lupaa tai riittävästi aikaa mediassa.

Näiden puhuvien päiden mielipiteet ”tiedetään”.

Schatz, Miettinen, Aaltola, Hurme, Haavisto, Hautala, Torvalds, Urpilainen…

Tai ainakin itse tunnistan kohdat, joista olen ”asiantuntijoiden” kanssa eri mieltä 1952-2022 – välillä, joka on tunnistettavissani identiteetissäni ”-aLii-”.

***

Enpä usko, että työryhmä on kovin onnellinen asiastaan eli tuotteestaan?

Alkutekstissä kiitetään mm Erkki Liikasta.

Katson sarjan loppuun aika pian ja palaan siihen, jos aihetta ilmenee.

Ehkä ei ilmene.

Huolimatta tästä tuotannosta maksan edelleen mielelläni YLE-veron pari satasta joka vuosi.

Sen sijaan en maksa mielelläni Lapin Kansan vuositilausta siksi, että taas tänään sen toimittaja käyttää kolumnipalstaa yleisönosastonaan tyyliin ”woke-woke”.

Kas kun toimittajalla on koira eikä se siedä – kymmenien tuhansien muiden koirien ohella – paukuttelua.

Toimittaja ja hänen lehtensä ilmoittavat asiasta nyt, kun raketit on tilattu, myyntipaikat vuokrattu, ilmoitukset Lapin Kansan sivuilla sovittu julkaistaviksi ja ampuminen – muidenkin kuin ukrainalaisten, kosovolaisten ja venäläisten – on alkava tulevana lauantaina.

Sotakoira ei taida Dneprillä kuitenkaan pelästyä.

***

Koko Europe-frouvan yllä kuvaamani tarina on nyt lusittuna.

Huolimatta Tiu-Tau-Tilhi-Hurmeesta ja Koijärvi-Haavistosta tämä ehkä sietää kärsiä.

Vahva vihersiirtymä on kestettävissä, jos on medialukutaitoa.

Edeltäjiään (se vanhempi Seppänen ja Tervo) huonompi tämä on, mutta…

Ai niin, kuka on nelitunteroisen rikkiviisastelun sankari?

Kyllähän se on Narrien Laivan, Kuolemantanssin ja Onnellisten saaren Heikki Aittokoski ja hänen yorkshirenterrierinsä – molemmat toistensa plagiaatteja jos eivät ole ihan sama henkilö?

Harri Saukkomaalla on samanlainen.

Tervolla (Ukko) erilainen?

Wuh!

Juhla on ohi, paha Nuutti vartoo jo nurkan takana

Sotajoulusta 2022 alkaa aika jättää.

Se käsitti minun kokemanani sekä pääkaupungin että Lapin pääkaupungin havaintoja ynnä raportin entisestä pääkaupungista.

Thaimaan ja Kanarian saarten pääkaupungit kuittasin, samoin Pikkutiikerit ja Kuopion.

Mitä 77. vuodenvaihteeni seutu näyttää?

Ihmiset etääntyvät, vanhemmuudet kauhtuvat, nuoremmat eivät isosti motivoidu ja keskustelunaiheet katoavat kuin pieru saharaan, koska kukaan ei kannata edellistä puheenvuoroa.

The Age of Influencers.

Muuan mittari, haudoilla käynti, antaa suorastaa romahtaneita lukuja.

Joulukirkon kanssa sama.

Tuhannen ihmisen kirkossa enää 30 hengenvaarassa ja silti se paloi.

Me suuret ikäluokat loimme länkkäreihin uuden vuodenkierron.

Se, Suomessa toistamiljoonainen veronmaksajien kansa, itsemurhia ja viinanpiru-kännejä nuoruudessaan paljon tehnyt, ei jätä jälkeensä uutta, sodanjälkeisen ”seasons greetings” tai kristillistä perinnettä. Ajokortitkin suoritimme ilman turvavyötä.

Pikemminkin me taisimme kuluttaa sen kahden maailmansodan perinnön loppuun jo ennen uutta havainto-pistettäni (v 1992).

II Maailmansodan jälkeisitä pandemioista pahin on ollut aasialainen (H2N2, 1956-7, ei SARS-Cov2, ei likikään), sodista tuhoisin oli Jugoslavian hajoaminen ja punaisten khmerien suorittama lahtaus.

Ruandassa kuoli kansaa nopeimmiten ja eniten / vuosi.

Kaikki kolme sotaa ja tämä nykyinen päälle: veli veljeä vastaan.

Koko II MS:n jälkeisen ajan kaikki on kasvanut, parantunut, nopeutunut ja kärjistynyt.

Nuutti, se paha, on 13. tammikuuta.

Siihen on aikaa liki kolme viikkoa.

Käviköhän niin, että sapiens-lajin suurin määrällinen kärki (8 000 000 000) on ohitettu ja pian meitä on vähemmän?

Velvollisuutemme on mielestäni Hararin joulusaarna lukea, ymmärtää ja ehkä jakaa

historia ei ole koskaan deterministinen

https://www.hs.fi/visio/art-2000009279032.html

Joulunseudun eli vuodenvaihteen ”laina”

Kuvataiteen, psykoterapian ja uskonnon mietiskelijä.

Vertaan häntä mielelläni Henrik Tikkaseen.

Ehkäpä Jörn Donneriin.

Claes Anderssoniin.

Kaikki hyvän päivän tuttuja.

Tämä on sentään elossa.

Kollegialiter.

Tohdin uhmata tekijänoikeutta.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009281615.html

77:llä ikävuodellani en itse enää aio tuota rimaa ylitää.

Rauhallista sodan aikaa

Seisahduksen aatto

Pienessä aurinkokunnassamme, syrjäisellä linnunradallamme, on tullut jälleen aika pohjoisella Telluksen napapiirillä pimeytymisen seisahtua ja valon lisääntyä.

Tänään on huippuhetken aatto ja huomisesta ilta-puolikahdestatoista alkaen planeetta alkaa ”vääntäytyä” radallaan takaisin vuodentakaiseen tapaan, Kauriin kääntö.

Minulle tämä on seitsemäskymmenes seitsemäs kerta ja toistaiseksi kait tietoisin tai ymmärryksessäni selkein.

Luin äsken kirjan Malman asema (Otava 2022).

Tarina kuvaa asioiden palaamista lähtökohtiinsa ruotsalaisperheen elämässä, ajallisesti kumminkin puolin WTC-tornien sortumista.

Kirjailija Alex Schulman on minun näkökannaltani lähestynyt tarinassa omenapuun juurilla kaivaessaan hyvin merkittävää oivallusta.

Isot tapahtumat koostuvat tai liittyvät pieniin asioihin, jotka nekin lopulta ovat paljon pienempiä kuin niitä ympäröivä kohu ja kauhistelu.

Paljon melua tyhjästä, kuten Shakespearen kynästä väitetään kirjatun.

Toivon, että ne, jotka viipyilevät muutampia hetkiään Arktisen Puskurikapasiteetin päivitysten äärellä, laillani löytävät myös tämän näkökulman siihen, mistä näissä tämänkertaisissa n 14 miljardissa vuodessa tällä kertaa on kyse.

Tavataan kait, kun päivä taas on pidentymässä.

Seasons Greetings on toivotuksena minulle läheisempi kuin Joulurauhaa

Kummin vain

Todellisten influenssereiden eli vaikuttajamarkkinoijien vastuu

Eri julkaisut kertovat parhaillaan listojansa kuntamme, maakuntamme, maamme, maanosamme ja maailmamme keskeisistä vaikuttajista loppuvan vuoden ajalta.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009262589.html

Seurakunnan vaikuttajia ei kerrota, koska siellä on johtava sielunpaimen ja kirkkoherra kaksois- ja kolmoisroolissa. Muu väki vaietkoon seurakunnassa. Mesokoot protestantit paikallismedian yleisöosastoissa, omilla kotisivuillaan sekä fb:ssa.

Lähestyvien vaalien merkeissä suomalaiset tekojentarkastajat (reviisorit) ovat nyt tarkkoina.

2.4.-23 on eduskuntavaalit, 28.1.-24 presidentinvaalien ensimmäinen ”kansa kertoo”-kierros.

***

18.12.-22 Helsingin Sanomissa listataan sitä, mitkä ovat eriasteisten influensereiden kannat covid-19 (sars-CoV2)-pandemian hoidossa, jälkihoidossa ja ehkäisyssä.

Näiden samojen rahastajien ja vallan taustavoimien kanta on muuttumassa.

Enää ongelma ei olekaan covid-, long-covid-, post-covid– tai niiden ehkäisyn kieltäminen (rokotukset) vaan kirkkoherran (imaamin jne) ja hänen laumansa merkityksen nostaminen tikun nokkaan.

Ei aborteille, ei pari”suhde”siunauksille, ei ehkäisylle, ei polttohautauksille.

Kolmas kausi ”Kaikki synnit”-oululaistuotannosta on jo näkyvillä maksu-kanavilla, ei sontaluukussa (Tampereen Tohloppi).

***

Oma listani käsittää vuoden vastuullisimmat väärin-ohjanneet, vastuuttomimmat omien mokiensa selittäjät ja eettisesti vahvimmat moralistit.

Etiikka = oman sisimmän sielun todellinen oikein väärin lista (mitä teet, jos ihanteesi raiskaa siskosi/veljesi/lapsesi/vanhempasi)

Moraali = oman sisimmän arvojärjestyksen vertaaminen kulloisenkin podiumilla olevan / sinne joutuneen tekoihin, oma etiikka moraalin kärjessä, jonka Hammurabi taisi säätää?

Tässä katsannassa minun lähiympäristössäni on iän myötä yhä harvempia käsite-muodostajia podiumilla (palkintokorokkeella).

Viimeisten viikkojen aikana olen sieltä tiputtanut, kenellekään asiasta raportoimatta, kolme.

Niinpä ”koko palli on tyhjä”.

”Kehen tässä uskoo, jos ei usko itseensä” jää kaikumaan mieleen erään influensserin huudahduksena suomalaisessa television viihdeohjelmassa hiljattain.

No, hän ei ole ollut minun podiumillani – eikä tule.

Lopuksi: peiliin katsomisessa on muuan unohtunut virhelähde: kaikki sieltä näkyvä on 180 astetta väärään, ”vastoin päin”.

Siinä on sama kuin puheessa ”ex orientae lux”.

Maa ei ole aurinkokuntamme keskus, joten sen kunnan keskellä oleva elämämme energian lähde ei ”nouse” vaan planeettamme kiertää oman akselinsa ympäri – vastapäivään – ainakin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Eppur si muove

”Tähdet kertovat, komissario Palmu”

(Mika Waltari)

Kävelin hiljattain lumisateessa Saluksen sairaalalta Sashlikin kautta puolelta öin Albert-hotellille ja eksyin.

Kysyin ystävälliseltä vastaantulijalta, mikä on lyhin tie Albertinkadulle, siihen ”Old House Jazz Club”-seudulle.

Hän ohjasi minut Sikalan (Sea Horse) raitiovaunupysäkille.

Pian oli pääni tyynyllä.

Lukuvuorossa oli rinnehissi-huijari-kunnan kirjastosta lainaamani kirja Malman asema (Alex Schulman, Otava 2022, 4. luku: Oscar).

Aamulla jatkoin matkaani Topenoon ja Mannerheimin metsästysmajalle.

Kymmenen aina on kärjessä

Poikkesin pääkirkolla iltana, jona maassamme oli yhtä aikaa monia tärkeitä kokouksia, joista väestölle ei kerrota.

Tämä johtuu chatman house – käytännöstä.

En selvitä tässä sitä käytäntöä, mutta sitä kyllä, mitä noissa kokouksissa tapahtui.

Olinhan mukana.

Paasikivi-seura, UKK-seura ja MPK-yhdistys.

Samalla kellonlyömällä.

Jokaisella yleisöllä oli huippualustaja ja kaikkien yleisö oli ainakin hiukan pikkujoulu-mielellä.

Tapasin etukäteen yhden UKK-seura-vieraan (”Äl yli päästä perhanaa”), yhden Paasikiviseura-kävijän, mutta itse olin MPK-kokouksessa samassa paikassa (Lasipalatsi), jossa Linnan-Laineen Tuntemattoman ensi-ilta oli 61 vuotta sitten kun itse olin 9-vuotias (joulun aatonaattona, ”Paasikiven aikhan”).

Viimeisen Tuntemattoman version ensi-illassa ”Tennarilla”, Lasipalatsin naapurissa, olin paikalla ohjaajan ja iisalmen ”äl yli päästä perhanaa” – Arkkiatrin ohella.

Olen laulanut yhden sukupolven mittaisen kauden (25v) mieskvartetissa toista tenoria.

Yksi lauluistamme on nimeltään ”Kymmenen aina on kärjessä”.

Laulun sanoissa mietitään, minne ne kymmenen kärjessä oikein vievät meitä.

En riko chatman house – käytäntöä kun totean, ettei noissa kolmessa kokouksessa asioita käsitelty kovin laadukkaasti.

Yksi oli pöntössä ja saarnasi, muutama käytti puheenvuoron ja sitten lähdettiin kotiin.

Minä tulin kotiin junalla, jossa matkusti erittäin merkittävä ihminen.

Löin hänen kanssaan vetoa siitä, kenet kansa valitsee / kuka valitaan Suomen presidentiksi 28. tammikuuta vuoden kuluttua.

Kumpikaan ei lyönyt rahojaan likoon Putinin nimen puolesta eikä maininnut edes tuota varsin mahdollista vaihtoehtoa.

Minä, Valkealan Valtameren etelärannikon lähtöjä, kannatan ihmistä, joka osaa ulkopolitiikan, samoin tekee tuo ”merkittävä ihminen”, Valkealan Valtameren pohjoisrannan kasvatti.

Mutta eri mieltä olimme ja jää nähtäväksi, kumpi ostaa toiselle pullon hyvää punaviiniä.

Kumpikin olimme omissa kokouksissamme tuollaista särpineet.

Kerron tuloksen, kun se ehkä reilun 13 kk kuluttua on käytettävissä.

Jos.