Viru Valga

Aiemmin esillä pitämääni Viron asiaa on minulle hiukan valaistu – historian siipien havinaa on ollut ennenkin (jos on nytkin, kun myös Suomessa ja Ukrainassa jo suurlähettiläät pitävät pressiä).

Valgan taistelun muistomerkki (Viron vapaussota 1919) tuhottiin neuvostomiehityksen aikana ja on nyt pystytetty uudelleen. Tuo tihutyö asettaa venäläisvaateiden legimiteetille omaa moraalista rajaansa.

Päivä on ollut kylmä ja aurinkoinen. Jätkä lakitetaan nykyisin Rovaniemellä niin varhain (klo 14), että työn raskaan raatajat jäävät juhlista paitsi.

Onkohan ylioppilaskunta tullut ajatelleeksi asiaa loppuun asti? Olisi somempi avata bakkanaali yhdessä ja edes tässä asiassa ottaa mallia isommilta: Manta lakitetaan klo 18, kun ALKO ensin on laitettu kiinni ja työväki käynyt suihkussa.

* * *

Päivystys on alkanut tutunomaisesti: eniten on sielunvammoja edelleen viinan jäljiltä.

Sen sijaan vammojen hoitajien viillot on synnytetty selvillä päin ja ovat siksikin aika vaikeita ommeltavia. Pahimmoillaan psykiatrisen erikoissairaa/la/n-hoidon tulevaisuus läänissä on hyvin nopeasti uhattujen ja katoavien luonnonvarojen joukossa.

Miksiköhän fiksutkaan pomot eivät ymmärrä, ettei näistä asioista voi sopia yhden osapuolen kanssa, jos legitiimejä sopijaosapuolia on useampia. Eivätkä asiat ole lainkaan sovittavissa, jos sopiminen jätetään tehtäväksi sodan melskeiden jo alkaessa kantautua eturintamalta.

Nolo juttu

Menin isolla vaivalla tämän keväisen erittäin rankan ohjelman puitteissa edustamaan RVN-henkeä hiippakunnan pääkallonpaikalle.

Siellä todettiin, että vaiva oli turha. Ei sovi edustaa Rovaniemeä, jos se ei ole jäsenmaksuaan hoitanut kuntoon. Pohjois-Suomen syöpää yhdistys – PSSY – yrittää saada haltuun.

Kun kyseessä on kansanterveysjärjestö, jonka henkinen ja sosiaalinen merkitys on iso ja rahaakin kuluu yli kolme miljoonaa vuodessa, olisi ollut käynti ja sitoutuminen kaikin puolin tähdellinen.

Mutta nyt siis turha. Yritin kysyä kotikaupunkini ja omaa asemaani, jolloin RVN naurettiin ulos.

Kovassa pohjoismyräkässä oli lisäksi hankala ajaa, ei meinannut Pösö pysyä tiellä eikä kotitalon katolla oleva mehto paikallaan. Viimemainittu tippui.

Reissun ainoa – ja iso – lohtu oli Merihelmi-niminen kahvila-ravintola Simon eteläpuolella. Viihtyisä, maisemiltaan ainutlaatuinen, kohtuuhintainen ja kaikin puolin siisti ”rysä”. Suosittelen poikkeamista.

Ilmeisesti elämme aikaa, jona – Juha Siltalan tavoin – vastuun ottaa vain se, joka supistaa, silottaa ja tuottaa, mutta ei se, joka aikoo tehdä itse tätä työtä ja kehittää sen ehtoja (Arto Nyberg / 29.4.)

Illan uutinen on se, että uusi ulkoministeri ja vanha pääministeri eivät ole yhtä mieltä ulkopolitiikasta ja EU:n roolista.

Jos Kanerva hoitaa tällä keinoin puutulleja kuntoon, voimme lopettaa den vägen niin Kemijärven kuin Keminkin puunjalostuksen. Laitetaan vielä Oulu samaan pottiin ja kadutaan sitten jälkeenpäin.

Kavervan äänestäjät rakentavat laivoja, kaavoittavat tontteja ja antavat ilmaiseksi Turun taidemuseon aarteita Putinille: niinkuin se muka riittäisi. Ei riitä, Ike!

SVS:n vuosikokouksessa on helpompi käydä: sinne jäsenmaksu aina on maksettuna. Ero on kuin yöllä ja päivällä, heh!

Se meni ny

Lainaan jäidenlähtömerkki meni aamuyöstä eilen, mutta koillinen puhaltaa aika kylmästi.

Kuitenkin oli soma tulla kirkolta Katajarantaan, vaikka postipino (siis laskut) olikin ehtinyt muutamassa päivässä kohota kuin pullataikina. Lisää raporttia katajarantalaisista matka-kokemuksista http://www.matkalehti.fi

Viron ”talvisota” (1940) päättyi aikanaan laukaustakaan ampumatta, jatkosota (1944) paljon traagisemmin. Kumpainenkin päättyi joka tapauksessa huonosti. Jaan Kross (Uppiniskaisuuden kronikka ja Rakkaat kanssavaeltajat) olisi hyvä olla useammalla luettuina ennen (moraalisävyttyneitä) kannanottoja.

Koska olen nuo kirjat lukenut ja koska isäni vapautti Viroa 1919 Maxim-kuularuiskun lävistämänä, en tohdi viisastella. Huolestun, kyllä!

Samaan aikaan toisaalla:
Rice viekottelee Ikeä USA:n itärannikolle, mutta Pietarin-Moskovan junissa on niukasti ulko- tai ulkomaankauppapoliitikkoja.
Voisin olla huolestunut kaksin verroin. Siinä voi kaatua muitakin kuin Kemijärven Sellu. Puut – sikäli kun niitä on tolkun hintaan saatavilla – jalostetaan jatkossa Kymi/Kokemäki-joilla.

Kirkon kaksi pulmaa – naisen asema ja parisuhdesiunaukset – ovat pienoiskoossa yhtä ratkaisemattomia kuin eskaloitumaan pyrkivä EU-Venäjä-NATO-USA-vyyhti. Vyyhtiä vielä erikseen Islamin köyhyys ja sen omaama fossiilinen energiavaranto tekevät Gordionin solmun tapaiseksi. Toivottavasti kukaan ei nyt kuvittele olevansa Aleksanteri Suuri (tai jos kuvittelee, ottaa selvää tuon makedonialaisen eliniän pituudesta/lyhyydestä). Kirkkoon viitaten tämä toive koskee myös isä Mitroa ja piispa Huovista.

PSSYn bongaan Oulussa huomenna, vappuaaton Kirkonjyrhämän tienovilla ylihuomenna, ensi viikon opettelen olemaan sairaalalääkäri Muurolassa, kahdessa tai kolmessa vuorossa.

* * *

Kuulin hyvän tarinan.

Mies oli kihlajaisiltanaan mökillä pesemässä rantavedessä shanpanjalaseja kun tuore sormus tipahti veteen kuin vilaus eikä löytynyt tarkallakaan haravoinnilla.

Kahden viikon kuluttua hän sai mökillä yli 7-kiloisen hauen. Sen vatsasta löytyi useita pieniä kaloja.

Sen paremmin hauen kuin pienempien kalojenkaan vatsasta ei löytynyt sormusta.

Että sellainen tarina.

AA

Tuusulanjärvi on nähty, ja erään FIRMAn tila.

Ignatius Loyolan Matkakertomuksia olisi tähän hyvä lukukirja, mutta tyydyin Mankeliin.

Edessä Töölönlahti, kahden puolen Pitkää siltaa. Taidenäyttelyitä on soma avata, kun perhe on kyseessä: Silvoplee tänään klo 17 siis.

Sitten vasta vie juna kotio, jossa odottaa kylmä vappu.

Onneksi siihen kuuluu päivystys, jotta olisi lämpöä. Muille jakaa.

Sen tässä oppii, kun käy kirkolla, ettei maailma ole kovin oikeudenmukainen, mutta media on – omasta mielstään. Siitä ei voi edes valittaa hoviin.

AA

Vietän seuraavia 3-4 päivää otsikon kirjainyhdistelmällä kuvatussa köörissä.

Kuitenkaan kyse ei ole anonyymeistä alkoholisteista vaan muusta valtaa ja etiikkaa pohtivasta hiljentymisestä.

Tuskin olisi paremmin voinut sattua, keskellä tiukkaohjelmaista kevättä.

Tuon ”retriitin” ajan pidän taukoa blogin pitämisessä ja katselen muuttolintuja sekä suomalaista kulttuuria Jean, Albert, Aleksis, Juhani, Eino, Pekka, Uuno, F.E., J.H. jne etu-nimisten ihmisten maisemissa, järven rannalla.

Palaan näiden palstojen ääreen ensi viikonloppuna, käytyäni sitä ennen AA-möötin jälkeen avaamassa edellisissä pätkissä mainisemaani vaimon taidenäyttelyä Toisella linjalla Helsingissä.

Sitä ennen itse kellekin omansa näköisiä enkeleitä ja muita kulkua turvaavia keinoja.

Äitien päivänä

Vuosien varrella Rovaniemellä äitien päivän sää on ollut sellainen kuin nyt, viikko ennen vappua, on tarjolla. Päivystävän lääkärinkin on aika lysti olla, kun ihmiset nauttivat, eivät tule pörröiksi, vaikka päivän Pohjolan Sanomissa vähän sitäkin pelkäsin.

Jää aikaa pohtia, lukea lehtiä ja niiden lehtien nettisivuja, joita ei saa painettuna käsiin.

Hämmästys oli suuri, kun Kalevan päätoimittaja väitti, että pääministeri johtaa UTVAa (hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa). Luulisi HS:n artikkelitoimittajana kannuksensa ansainneen suuren maakuntalehden päätoimittajan välttävän moisen virheen niinkin tärkeässä asiassa kuin oli käsiteltävänä (kuka on kenenkin kanssa eri mieltä ulkopolitiikan agendalla).

Berliinissä kannuksiaan kilisyttelevä kravaattisavolainen (nimitys HS:n idols-luettelosta 22.4.) Katainen, Jyrki, heittää kiven lasitalossa: presidentin osallistumista EU-huippukokouksiin pitää kammitsoida. Samaan aikaan 22.4. entinen Kataisen esimies, tupakoiva rullaluistelija, etsiessään arvokkuutta puhemiehen roolilleen ja presidentinvaalikampanjalleen, haluaa pitää presidentin valtaoikeudet nykyisellään.

Nehän tappelevat tämän jutun kokoomuksen sisällä, joten Heinäluoma ja Tuomioja voivat huoleti lähteä kevätlomalle Lappiin hiihtelemään ja tulla joskus myöhemmin katselemaan, mitä savuaville raunoille jää otettavaa, heh ;>/

Päivä kului osaltaan taidenäyttelyyn valmistautuessa. Vaimo on vuosien varrella tehnyt hedelmiä ja vihanneksia tauluiksi. Nyt ne pakataan ja lähetetään Helsinkiin, jossa ripustetaan kasvisravintola Silvopleen seinälle. Omistaja Silvo, tämä Satu.

Vernissace 27.4. klo 17 Toinen linja 3:ssa, jossa kasvisaiheinen taide on seinillä nähtävänä – ja vaikka ostettavana – toukokuun lopulle.

Biennevue! Tervetuloa! Willkommen! Välkom! Wellcome!

Mie tykkään niistä hedelmistä ja vihanneksista, jos älyävät pysyä seinällä. Perheelle valmistin & syötin veristä punaviinipihviä, äijien evästä.
Jälkiruoaksi – arvatkaapa?

Tippaleipä ja earl grey tea.

Nyt voi mennä tuhkatkin pesästä

Lapin demarit, me pidimme piirikokouksen.
Aika pitkään kaksi toimittajaakin jaksoi istua hiukan tummaa viestiä kuulemassa.

Yksi alustus oli vakuutus-johtajan viesti: tuleva meininki voi asettua niin, että vain ne, joilla on varaa omaan eläkkeeseen (itse etukäteen säästettyyn ja siis carpe diem – periaatteen vastaisesti eläen) voivat levittää särvintä leivän päälle sitten joskus (69-vuotiaana, jos Sailasta on uskottu).

No, kun sään ennustajakaan eivät tänä viikonloppuna onnistuneet (nyt on kaunis ja tyyni sää eikä pakkasta), ehkä vakuutuspomokin on osaamaton ennustaja-ukko?

Yritän työssäni saada ihmisiä joko tarttumaan hetkeen tai katsomaan eteenpäin mahdollisuuksia etsien. Omalla kohdallakin se on tarttunut. Mutta välillä on pakko ottaa hra Kopp´in kirja käteen ja kahlata ihmisen psykohistoria zenbudhistiseen malliin: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet (WSOY 2004). Kyllä sieltä menneestäkin siis jotain uskoa saa, kunhan menee tarpeeksi kauas (10 000 vuotta).

Jään odottelemaan illan tummenevaa taivasta ja kuunsirpin + Venuksen kohtaamista. Ja tietenkin Ranskan presidentinvaalien 1. kierroksen tulosta. Toivottavasti ulkoministerimme, Väyrynen ja Kanerva**, katselevat taivaalle ja muistavat EU:n ytimet ;>/

**Jos on Puolalla Unmögliche Zwillingar, miksei pieni ja urhea Suomi voisi mennä perästä?!?

Kesä mielessä

Ilma ulkona käydessä tuntuu seisovan. Tyyntä myrskyn edellä. Säätiedotuskin sanoo samaa. Ounaskosken jäiden piti huomenna veikkaukseni mukaan lähteä. Itse asiassa ne ovatkin jo suurelta osin lähteneet, mutta Lainaalla oleva merkki taitaa vielä tovin tönöttää paikoillaan, jos myrsky pohjoisesta ei tee ihmeitään.

Perjantai-illan ja päivystyksen tiimoilta ja parin puhelinsoiton provosoimana piti avata kommunikaattorin kalenteri ja katsoa, mitä on edessä ennen ajateltua kesätaukoa.

Ensi viikolla Helsinkiä, Järvenpäätä, Brysseliä, Helsinkiä ja Oulu. Sitten taas päivystys, Kemi, päivystys, Bryssel, Mikkeli ja ollaankin toukokuun puolessavälissä: on aika luovuttaa verta, 120. kerta.

Toukokuun loppupuolella Sodankylä, Helsinki, Särestöniemi, Bryssel ja keskimmäisen lakkiaiset.

Kesäkuussa Bryssel kakkosen ja nelosen (perheen poikia) kanssa, KOM-teatteri Kemissä, Turkin Voivodina ja juhannusviikolla jälleen Bryssel vaimon ja tyttären eskorteeraamana.

Juhannuksen päivystyksen jälkeen on vuorossa Kroatian Split, mutta heinäkuun alkupuoli menee työn touhussa omalla poliklinikalla päivystysten seuratessa toistaan. Sime-Rock on must, jonka jälkeen aletaan pakkailla autoa ja ajaa ruohikoita.

Heinäkuun puolivälissä pyörähdys Suomenlinnassa Tuntematonta sotilasta katsomassa (9 lippua eli koko kööri armeijassa olevaa keskimmäistä lukuunottamatta) ja heti seuraavana päivänä Metallica Olympiastadionilla (4 lippua, joten loput ovat Linnanmäellä), mutta sitten!

Heinäkuun puolenvälin jälkeen allakassa ammottaa tyhjä aukko, 4 viikkoa. Arvatkaa, että ahistaa!

Sitä neljää viikkoa pitäisi nyt viikonloppuna siis pohtia, auttaa vaimoa kasaamaan taidenäyttelyä Helsinkiin (avajaiset viikon kuluttua) ja hoidella potilaita Sairas-Avussa. Demarien piirikokouksessa pitää käydä varmaankin defusing ja debriefing mielessä jo heti huomenna.

Päivystyspuhelin on soinut tässä kirjoitellessa kohta kymmenen kertaa, joten lähdenpä tästä ajelemaan kohden Muurolan sairaalaa kuittaamaan hädät ja murheet.

Sellaista almanakkoosia, sano!

Herrojen Kemi

Kemijokivarsi mutkin (Kemiin) näytti joutsenia – paljon – ja lumettomaan tottuvaisen maiseman. Säätila tosin lupaa päivystysviikonlopuksi lumimyräkkää. Arvaukseni Ounaskosken merkin lähdöstä ei taida natsata (21.4.). Miten lie Kemin missioni: ADHD aikuisilla on voitettavissa oleva kanta.

Mathew on yhtä hyvä niin Kemin kuin Rovaniemenkin taidemuseolla. 43-vuotias kahden lapsen inuiitti-isä tulee toiselle puolelle palloa esittääkseen 30 minuutin upean viestinsä Rovaniemellä, Kemissä ja Oslossa. Ja menee takaisin Kanadaan, 66. leveyspiirille. Sinne, jossa on karibuita, hyttysiä ja oma perhe. Ja kylän ainoa grilli, joka paloi tänä talvena.

Tornion taidemuseon (Aine) Markku Keräsen (Salla) taulut teettävät työtä katsojassa, mutta se työ kantaa aika pikaisesti hedelmää. Hailuoto, Salla, hyvä! Memento mori tuli myös kerratuksi.

Kiitos kuuluu myös Kanadan Suomen rouva suurlähettiläälle ja hänen rumpaleita rakastavalle projektisihteerilleen Jennille, Suomen parhaan jazz-rumpalin (Salosta pois) siipalle.

Ehkä kulttuurin kantovoima on Mathew´in ja Patrick´in avulla näyttänyt arktisen voimansa. Wait and see. Odotan LK:n päätoimittajan ja Norjan kunniakonsulin kantaa.

Kulttuurin aikaa

Urheilukulttuuri korjasi kullat parhaasta mahdollisesta paikasta: Savosta.

Paljon onnea !!!.

Matthew, inuiitti rumpunsa kanssa, otti yleisönsä Taidemuseolla. Kanadan rouva suurlähettiläs saattoi olla vain ja ainoastaan ylpeä.

Norjalaisillakin on syytä ylpeyteen, samassa paikassa, samoin heidän kunniakonsulillaan: Patrick´in kuvat kertovat surullista, mutta laadukasta tarinaa arktikumilta. Tosin vähän surullisempaa oli tiistai-iltana Arktikumissa, sorry!

Surua vähän oli siinä, ettei tämän ison kylän päällikköjä näkynyt.

Ehkä he olivat Kuopion jäähallissa? Jos näin, niin anteeksi on annettava se, että Her Exellence pärjäsi ilman heitä.

Arki alkaa vasta tovin kuluttua. Ensin pitää käydä Herrojen Kemissä, vilkkaasti ja huomiokyvyttä: ADHD-rules.

Sitten vielä viikonlopun yli päivystys ja arvaus, mikä on köörien sodan next step…

Poikkeuksellisen tiukkatahtinen viikko, vaikkei lentokoneessa tai -asemilla aikaa tuhrautunutkaan.