Taivas on sees, lämpöklasin lukema ei kuulu Teille, lukijani.
Riittävästi, sanoisin.
Bilbao, jolla on Guggenheiminsa ja joka tekee Helsingin seudun paikallisjunat, on Helsingin kanssa eilen pelannut tasapelin, 3-3.
Mielestäni Helsinki voitti.
Espanja on vielä laman suossa.
Sen sijaan ne kansanedustajat, joiden on pakko toimia kotikuntiensa (Lapissa kohta kuusi kuntaa) valtuustovaalien ehdokkaina, eivät pelaa yhteen maaliin. Eivät edes kahteen.
Omaan, kunnan, maakunnan (vaalipiiri) ja valtakunnan maaleihin he pelaavat.
3-3-3-3-…
Eikä kannanottoni takana ole kauna vaan huoli siitä, että maassa kansalaisilla säilyy luottamus vallan kolmijakoon.
Tai siis palaa.
Luottamus.
*
Istuin illalla kahden neuvoksen kanssa oluella (2 tuoppia).
Toinen heistä on viisas, mutta toinenkin lie hyväsydäminen.
Siinä yritin kuunnella, kuinka molempien oli pakko pitää toista silmäänsä kiinni.
Vaikken kumpaakaan voi olla valitsemassa valtuustoon, koska he eivät asu Rovaniemellä.
Oudointa keskustelussa oli se, että sitä ei voinut käydä ilman henkilöpalvontaa.
Asiat tässä ihmisen maailmassa henkilöityvät.
Siksi kai kansanedustajat haluavat kunnallisvaltuustoihin: ”yhteen sydämeen yksi ämmä”, opetti suomenkielenopettajani muinoin.
Keskustelun aikana mielessäni pyöri aiemmin illalla oppimani.
Turkin, Islannin ja Kroatian kuntapäättäjien (ei siis parlamentaatikkojen) syvä kaipuu jäseneksi Euroopan unioniin.
Tänään aion miettiä, mikä voima on saanut EU:ssa olevien maiden päättäjien kaipuun ulos unionista niin voimakkaasti syttymään?
Jos me vaikka ajattelemme, että ei kahta kolmannetta?
Huomenta
*
Paskajuttu I & II
Kuutelin tänään Kroatian uutta, 8 kuukautta maata johtanutta pääministeriä.
Ei, hänellä ei ollut kravattia kaulassaan (Kroatian trademark, mutta hän onkin miun ja Guzeninan puoluetoveri).
Hän kertasi ranskalaisten ja saksalaisten säestäessä, että me toki tiedämme, mistä nyt on kysymys ja tämän Soini voisi lukea tarkkaan:
Koko maailmantalous on ollut viimeiset kymmenet sukupolvet hävyttömän ahne ja nyt olemme mahdollisesti tulossa tämän tien päähän.
Turbulenssi alkoi tulppaanisipulikaupasta Hollannin maakunnassa (nykyisin Alankomaiden osa) joskus 1600-luvulla ja loppuu ehkä siihen, mitä nyt juuri tapahtuu Ameriikoissa, Euroopassa ja Japanissa, mutta kohtsiltään myös Kiinassa ja Intiassa.
Kympillä ei saa satasta eikä ihmiskunnan ulkopuolinen lisäarvo (biosfääri ja mineraalit) enää voi kasvaa, koska pääoma alkaa olla syöty.
Finanssi- ja ympäristökriisi on meillä täällä tänään.
Eikä tämä ole Ahon, Vanhasen, Jäättenmäen, Lipposen tai Kataisen joukkioiden tekoa.
Tätä seuraavaa ei sitten Soinin tarvitsekaan lukea.
Miten tästä päästään.
Se onkin aika paskajuttu N:o I
Paskajuttu II, ja tämä taas pitää Soininkin lukea, on, että ikäiseni maailmanmatkaaja on jo vähän herkkä sille, miten voi henkilökohtaista puhtauttaan hoitaa.
Reissussa väkisin näet rähjääntyy.
Tässä asiassa bidé on korvaamaton.
Mutta sellaisia ei enää ole niissä läävissä, joissa minulla on varaa nukkua.
Eikä kaikissa ole edes bidé-suihkua.
No, hyviäkin uutisia on.
Kroatiassa, sen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, joka 1860 alkaen on tehtaillut torpedoja miljoonien bruttorekisteritonnien surmaksi (kts Alistair Mclean: Saattue Murmanskiin), alkoi tänään sataa.
Sitä on odotettu maassa, joka kuivuuttaan alkaa olla tulessa.
Nyt sammuu.