Syömmein kaikk´ ämmät

Kirkasta ja Kostitonta, lämpöklasin puutteessa arvioni on +4,5C.

Kun ajelee yksin vajaa 90 peninkulmaa loppukesän suomalaista maantietä (”kirjaton, karjaton mies”), ehtii aika lailla ajatella.

No, mie otin liftarin Ala-Korkalosta ja hän jatkoi Viitasaarelle asti, joten ajattelun vaivaa ei sitten ollut.

Tsekin tasavallan Brnosta artesaaniopiskelija on seuralaiseni ja hän tullessaan Seinäjoelle Erasmus-vaihtoon halusi kuitenkin ensimmäiseksi tavata Joulupukin, Napapiirin ja revontulet.

Miellyttävä 25-vuotias mies, todella. Ei koko matkan aikana juonut, syönyt tai polttanut mitään.
.

Viimeinen neljä sataa kilometriä baanasta, liftarin jäätyä Vaasantien risteykseen, alkoi lisäksi olla pimeää, joten ajattelun sijasta keskityin ajamiseen.

Ehkä parempi oli niin.

Sitä jäin pohdiskelemaan jonkun renkutuksen (Radio Yle X) myötä, että mitenkähän liki kaikki minun ystäväni ovat ämmiä.

Tai no eivät kaikki, mutta lähes kaikki ihmisystävät.

Voinette, rakkaat kanssalukijat, kuvitella, miltä perjantain iltaliikenteessä (valtatie 4 alias E Seitenviis) tuntuu moisia asioita pähkätä.

Kun pääsin sitten ”Round about Midnight” Kalajärven Taka-Niipperissä ensimmäisen Sandelsin (voitto Koljonvirralla 25.10. 1808, mukana sukuni edustajana Ryding) korkkaamaan tshhhhh, ei myssyä tarvinnut päästä ottaa.

Ämmien määrä ei ratkennut.

Huomenta

Lähteet:

http://nyt.fi/20130830-enbuske-aeaerimmaeiset-naisen-aivot-eivaet-jaerkipuhetta-ymmaerrae/

(vihje: Enbuskea kutsutaan Suomen suurimmaksi trolliksi)

– Suomen nimipäiväkalenteri:
11.9., 19.1., 29.1., 22.2., 24.2., 29.3., 25.4., 23.5., 30.6., 12.7., 9.8., 20.9., 22.9., 8.11.. 16.11., 22.11.
(kryptan avaajille vinkki: Suomessa on neljä nimipäiväkalenteria: suom. ruots. ortod. saam.)

*

Nettiä selatessa löytää joskus todellisia helmiä.

Kuten tämän:

Eka pohdin, onko broidi seonnut? Mutta ehkä olet vaan palannut juurillesi. Ehkä tulee aika jolloin et kannattele vaan meitä läheisiäsi, vaan harteillasi lepää koko suomen tulevaisuus.

(kommentti on leikattu sellaisenaan)

*

Illan havainto

Kun 90% ihmiskunnasta on ollut vailla kontakteja toisiin ja kun se nyt on heille mahdollista, ei ihme, että yhtä ja toista satojen tuhansien vuosien varrelta purkautuu.
Vähintäinkin 400 sukupolven ajalta.

Me aina kirjoja ja kirjeitä kirjoittaneet (6000 vuoden ajan ainakin) kutsumme sitä netti-hostiliteetiksi.
Myös Timo Soini, Iivisniemen sfinksi (kivikasvo).

Mainokset

Rapautuneen median promoskuupit

Ei tullut pakkasta, mutta eilisaamuna Ylämaissa autonakkunoita jo skraapattiin.
Ei sada, +4,1C.

Kun luin Kjell Westön uusinta Helsinki-sarjan opusta (Kangastus 38) ihmettelin lähipiirille ääneen sitä, että muutoin hyvässä kirjassa sivulta 100 sivulle 140 oli outo laatu- ja tyylinotkahdus.

Sivuilla käsiteltiin kirjan ilmestymisen aikaan iltapäivälehdistöön tupsahtanutta, 1938 uutisoitua sadan metrin juoksua, jossa Tallgren tuli neljänneksi, mutta voitti.

Eräs kirjan hahmoista voittaa juoksun selvästi maalikamerakuvan perusteella.

Kuva on jälleen julkaistu viimeisen kuukauden sisällä kaikissa maan arvostetuissa lehdissä.

Juutalainen kun oli, voittaja tuomariäänin 12-0 tuomittiin neljänneksi, pois palkintopallilta.

Kirjan psykiatri ei koskaan onnistunut korjaamaan syntyneitä haavoja.

Tuo natsihenkinen juoksu tuntui kirjassa jotenkin päälleliimatulta ja mietin, että tässä kait Otava on keksinyt oivan tavan promovoida kirjaa tilanteessa, jossa kilpailu 2013 syyskirjamarkkinoilla tulee olemaan kova.

Lukevan väestön kirjanostointo laman ja sähkökirjojen myötä hyytyy, mutta yhtiöiden omistajat huutavat lisää prosentteja viimeisen viivan alle.
.

Nyt huomaan tuon Helsingin olympiastadionin vihkiäiskilpailun sadan metrin juoksun tulosten tulleen noteeratuiksi myös kilpailijan leirissä.

Jari Tervo, Rovaniemi, on kirjoittanut jälleen ja tapansa mukaan kirjan (Esikoinen).

Södika kuskasi hiljan lentokoneellisen kirjallisuuskriitikoita Rovaniemelle katsomaan, miten Anneli Auer tappoi psykologimiehensä 1989 ja kätki syntyneen ceylonilaisruumiin ruusupenkkiin, josta sen kaivoi esiin kotikaupunkimme Sherlock Holmes.

Paha sai palkkansa, murhaaja linnatuomionsa ja sairaalamme uuden, valkoisen ja kotisuomeksi murtavan MIE-ylilääkärin.

Jokainen Tervo-city´een lennätetty skribentti nostaa tämän murhan (1989) etusivulleen, vaikka se tapahtui liki 20 vuotta sen jälkeen kun Esikoinen kertoo esimurrosikäisen kirjoittajansa täällä koulunsa pihalla tupakoineen (1972: sama vuosi, kun aloitin psykiatrin työni Rovaniemellä).

Mitä saa kustantaja (WSOY, ”Södika”)?

Lisää prosentteja viivan alle, niinkuin stakeholderit (osakkeenomistajat) vaativatkin?

Yksinkertaista, rakas Watson: sitä kutsutaan tuotesijoitteluksi.

Hä?

No, menkääpä katsomaan mikä tahansa Woody Allenin tuore elokuva.
Joka mutkassa vastaan tulee AUDI.

John Irvingin kirjassa ”Kunnes löydän sinut” (Tammi) sankari popsii turhautumiseensa Cipralexia ja novellin puoliorvon pojan isänetsinnästä masentuneeksi äityneet ja tuskaansa itkevät lukija-naiset sitten kohta tekevät samoin.

*

Maailman korruptio vuodessa on tuhat miljoonaa miljardia dollaria.
Mitä mahtaa olla vuosittain promootio (tuotetuki ja -markkinointin) arvo?
.

Hyvät ystävät.
Kun olen parin tunnin kuluttua lähdössä eräisiin EU:n korrutoituneimpiin kuuluviin jäsenvaltioihin, pidän tämän suomalaisen perustuslain kirjoittaneen Ståhlbergin pojanpojan kuluttaja-asiamies-korruption ja huipputaiteen tuotesijoittelun tiukasti mielessäni pohtiessani, ostanko Westön tuotesijoittelu-opuksen lisäksi myös ystäväni ja kollegani muistoa kipeästi häpäisevän Tervon opuksen.

Matkalukemisiksi.

Eikö se riitä, että median kulttuuritoimitukset (ALMA, SanomaOY) antavat promootio-asioissa vetää itseään kuin litran mittaa.

Pitääkö kulttuuria kuluttavan yleisön tämänkin palavan pensaan perässä rientää ikäänkuin eläisimme Huxley´n Uudessa uljaassa maailmassa?

Hetki!

Ehkä me olemmekin siellä?
.

Päädyn ostamaan matkalukemiseksi irlantilaisen kuusikymppisen miehen novellikokoelman.

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia

(”Kauniisti taltioituja kaipauksen ja menestyksen hetkiä”)
.

Huomenta

Uskonnon nousu?

Yö äityy kuun valossa, revontulten poissaollessa, aika kylmäksi, +3,5C.

Illalla seurasin syrjäsilmällä Kallion kirkkoherran IRL-hahmoa, joka oli aika lailla hämillisempi kuin lauantai-iltojen käsikirjoitettu hahmo, yleleaks vaimikäseoli.

Jäin miettimään sitä, että jos liki puoli miljoonaa jo on vapauttanut itsensä satojen eurojen vuosittaisesta verosta, niin moniko näinä aikoina on valmis taakan ottamaan takaisin.
(kirkosta ja kirkollisverosta eronneet)

Mietteeni katkaisee budjettiuutinen, joka lukee lehdessä.

Lapin Radio on lopetettu.

Asiasta uutisoi printti-Almassa Juha Salla – niminen henkikö.
Hän käyttää e-kioskistaan nimeä Yle Leaks (tai jotain sinne päin).

En voi sanoa: ”Kepeät mullat”.

Mitäs tilalle?
Radio Yle 1?

Jari Tervon uusin kirja Esikoinen?
.

Lähden tästä Ylämaihin viimeistä kertaa (nykyisin eväin).

Jatkossa joudun kantamaan oleellisesti raskaampaa taakkaa.
Jotain perin suomalaista tässä on.
Etsin kattoa, edes lasista.

Perillä odottaa 15 (viidentoista) ihmisen (homo sapiens) lista.
Ihmemies, toi Liikkanen, erikoislääkäri.

*

Ei, mutta: matkaan, hopea!

Huomenta

*

Olen nyt palannut viimeiseltä macaolaiselta matkaltani Ylämaihin.
Jatkan tästä huomenna korruptoituneeseen kylään, jossa yhtään lääkärissäkäyntiä kuulema ei tehdä ilman pöydän ali siirtyvää ruskeata kirjekuorta.

No, koko maailmassa tätä kiusallista voitelua kirjallisen lähdeaineiston mukaan on harjoitettu yhtä pitkään kuin amerikkalaiset arvelevat maailman olleen olemassa (n 6000 vuotta).

1000 000 000 000 000 000 $:n arvosta viime vuonna.

”Maailmamme on muuttunut näinä viimeisinä aikoina. Lahjonta ja korruptio kukoistavat…”

Aika monen maakuntahallituksen puheenjohtajan synttärit sillä kustannetaan.
Joka vuosi

Kolmen ärrrän RRRollo

Yö oli lämmin jä värikäs, +14,7C.

Iltatupakalla pieniä öttiäisiä (rrräkkä) oli tapettava kasapäin, yötupakalla rrrevonhännät viskoivat silmänpohjan tappeja ja sauvoja, aamulla rrruska kurkkii akkunasta.

Miten Arktisen puskurikapasiteetin vajaa 2500 (tämä on 2332. APK) blogausta syntyvät?

Ensin on nukuttava yö.
Herättyä on aamun lääkkeiden vuoro.
Lehti – kotona ollessa – on noudossa loorasta ja luvussa.

Vartissa aamutoimet jatkuvat jonkun sortin kirjaimiston ääressä muutaman minuutin ajan ja se on siinä: Arktinen puskurikapasiteetti N:o 2332.

Matkoilla ero on siinä, että printtilehti jää lukematta ja hakematta, samoin joulu-, pääsiäis- ja juhannusaikaan kotona ollessa.

Mistä tulee APK:n teema ja otsikko?

Tänä aamuna se tulee kun silmiä avatessa ulkona oleva Rovaniemen kansallispuu, pihlaja, on marjoja tekemättä äitynyt maalailemaan parin neliön ilotulituksen vihreään koivumetsätaustaansa.

Rovaniemen ainoa ja oikea, heraldiikan sääntöjä rikkova vaakuna on sellainen (1930-luvulta), jossa on iso hopeinen R-kirjain Ounasvaaran päällä revontulten loisteessa.

Rovaniemen nykyinen vaakuna on sellainen (1950-luvulta), jossa on kaksi hopeista, KemijokiOY:n ja Urho Kekkosen valjastamaa lohetonta jokea tummien vesien yllä**, sähkövoimalaitoksia ja…no joo: Rrrevontulet ja Rrräkkä.

**ensi-ilta lauantaina, pääosassa Olavi Angervo, 9v

Minä kannatan kumpaakin vaakunaa, koska niin moni asia toimiii sähvöllä, niin harva rrruskalla, rrräkällä tai rrrevontulilla.

Rova muuten tarkoittaa kivikasaa, kasaa kiviä (ei niinkuin rrrakka, mutta sinne päin).

Huomenta

*

Iltasatu

Poikkesin kahdeksi tunniksi, hallituksen kasatessa 2014-15 talousarviota ja 2013 lisäbudjettia, kuuntelemaan ja katselemaan Erkki Piirtolan esitystä suomalaisesta ITE-taiteesta Korundille, Särestöniemen Reidarin näyttelyn huoneisiin.

Hän on ystävineen kiertänyt koko Suomen videokamera kädessään.

Yhteenveto:

Tällaisen Arktisen puskurikapasiteetin kirjoittaminen on niinkuin ITE-taidetta, mutta esimerkiksi Kemppisen Jukan blogi ei ole.
Jukka Kemppinen kirjoittaa eliittitaidetta.

Näillä mennään.

Nyt lähden sitten Piirtolan kanssa ITE saunaan.
Saunasta tupakalle ja saunakaljalle ITE-terassille.

Että sitten puhtoisena voin ajella huomenna Ylämaihin.

Viimeistä kertaa.

Ötyä

Vähenevä puolikuu

Herään tavallista myöhemmin puolikuun tuijottaessa minua akkunan yläkulman läpi kirkkaalta taivaalta +10.7C:ssa.

Lasken summan mutikassa, paljonko aamun lehti maksaa verovelvollisille.
Pikainen arvioni kohoaa miljardeihin.

Lehti jäädyttää kaksi asiaa: Siidan ja Suomen.

Inarin kunta lopettaa 50 000 €:n avustuksensa matkailun tähtituotteelleen (vai luulevatko ne, että ihmiset tulevat Ivalon taajaman S-marketin takia kuntaan?).

Pääministeri aikoo muuten vaan pistää Suomen jäihin.

Väärin sammutettu.
Mutta viimeinen sammuttaa.
Valot.

*

Keskityn kuutelemaan aamuhartautta, jossa saarnataan Bachin H-molli-preludista.

Hetkinen!
”En koskaan kyllästy ensimmäisen osan h-molli-preludin salaiseen maailmaan”

Pappi kertoo, että Johann Sebastian on ilmeisesti Kristuksen sivuedustaja maailmankaikkeudessa.

Hetkinen – haloo!

Herra Jumala & al, huomenta

*

Aamun ärtymys saa täyttymyksensä, kun Juhana Vartiainen antaa YLE:n aamu-uutisissa meille työtä tekeville ja sitä vielä omaaville uuden metaforan:

Takiaiset…ei, sehän oli Timo Soinin häväistys-juttu vasemmistoliittolaisista, kristillisdemokraateista, vihreistä, RKP-läisistä ja vasenryhmästä.

Kakunleipojat

Jos minulla olisi kakunleipomisen valta, leipoisin kakun ensimmäiseksi niille super-jääveille, jotka yhtäältä istuvat SanomaOY:n, AlmaOY:n ja YLE:n korkeimmissa päättävissä elimissä (hallitus-ammattilaiset) ja toisaalta hyvä-veli-asemissaan juoksuttavat Jyrki Kataista kuin pässiä lieassa/litran mittaa.

Sen jälkeen katsoisin, että kakku myös suoritetaan.

Nimet löytyvät googlettamalla.

Tapio Räihä (YLE), Perässähiihtäjä-Hämäläinen (SanomaOY) ja Petteri Holma (ALMA) varmaan tekisivät asiasta uutisen, eikö totta?

(Kuten oikeus usein – paitsi Kanervan Iken & al (HV!!!!!) tapauksessa – on todennut, jäävi on se, jolla olisi tilaisuus ja tilaus, käytettiinpä sitä tai ei)

*

Alkuilta-satu

(olen klo 17 menossa uskovaisten mööttiin eikä sellaisten jälkeen satuja saati vertauksia, metaforia, enää ole syytä koneestaan eetteriin lähetellä)

Näytölleni tupsahti ohjelma koskien 15.11. -13 (jolloin ICE on 57v, 1 pv).

Siinä sitä oli: pönötystä ja kenotusta.

No, nehän korjataan”, sano Matti Nykänen kun lento oli vasta lakipisteessään.
.

Vastaani köntysteli ikätoveri & väärti, joka on koko Lapin aikani (1971, oikeastaan 1963 alkaen) ollut jotenkin tuttu.

Juttelimme tovin, mutta enämpi sittenkin katsoimme toisiamme silmiin.

Siinä taisi kummallakin silmänurkka hivenen kostua.

Ei korjaannu enää, ilmalento, tässä vaiheessa, kun P-, K- ja H-piste jo ovat pian kohdalla:

Niiden ylikö tässä vielä pitäisi, että voittaisi?

Turvaetäisyys

Climate: no change
Weather: no change
+7,9C, sky reddish

(aamurusko päivän pasko)
.

Olen seuraillut koko Rovaniemellä asumiseni ajan hyväosaisten ihmisten hanketta vallata Rovaniemen rannat.

Ounaskoski, Ounasjoki, ylinen Kemijoki, putaat, alinen Kemijoki, Salmijärvi, Keinuvuopaja, Kirkko-, Pirtti-, Veitikan-, Vaara- ja Harjulammet.

Hyvin on pelittänyt.

Mitä enemmän on tontilla verottajalta sivuun pistettyjä tuloja, sen enemmän tontti on hermeettisesti muulta väestöltä piilotettua rantaviivaa.

Eilen asiaa vähän testattiin ja päädyin samaan kuin 1970-luvulla, jolloin vaikenin ensimmäisen kerran tästä asiasta.

Ne ottavat, kellä on.

”Köys katkes, laulu kuultihin…”…”niin syvä on kuin pitkäkin”

*

Asia tuli mieleen kahta kirjaa lukiessa.

Toinen kertoo Helsingin rannoista ilmastonmuutoksen tapahduttua.

Toinen kertoo Helsingistä 1938 ja siitä, miten tuohon tilanteeseen oli jouduttu.

Antti Tuomaisen ”Parantaja” ja Kjell Westön ”Kangastus 38” pitäisi jakaa niille kaikille perheille, jotka asuvat rannnoillamme.

Noista kirjoista voi arvata, mitä tapahtuu, jos piru pääsee irti.

Voihan se olla, ettei piru pääse irti.

Suomalainen kansalaisyhteiskunta pirun irtipääsemisen välttäen jatkaa verkkaista kulkuaan Ville Koskelan etiikan ohjaamana kohden auvoista onnellaa, jossa Kreikasta, Ranskasta, Syyriasta tai Iso Britanniasta ei tarvitse välittää ja jossa Frankfurtin, Wall Streetin, Macaon, Sao Paulon ja London City´n markkinat ovat vaaratonta kaukaista kumua.

Arktinen ihminen on ahne, saita, raiskaava ja valehteleva, itseään ja läheisiään tiukasti suojeleva ja/tai tuhoava erikoisuus. Kymmenen miljoonaa seitsemästä miljardista.

Se elää kolmen metrin yksilökohtaisesta reviiristään tiukasti kiinni pitäen, kahdeksan vuodenajan saatossa.

Jos se, niinkuin minä, näkee oravien kisaavan pihassa, se hymyilee.
Mutta jos oravat menevät sen talon välikattoon pesimään, alkaa tappomeininki.

Siinä saavat kyytiä mehiläiset, nokkoset, kimalaiset, ampiaiset, harakat, varikset, räkättirastaat ja susi-karhu-ahma-ilves-laumat etuovillamme.

Homeista (googleta Fleming ja penisilliini) puhumattakaan.

Aamun blogauksen opetus?

Älkää menkö, älkää edes yrittäkö mennä, sinne, missä ihanteiden määrä ylittää arktisen puskurikapasiteetin rajat.

Huomenta

*

Sama Hyvät, pahat ja rumat – kielellä:

http://www.hs.fi/tyoelama/Ty%C3%B6stressi+johtuu+heikkoudesta/a1377318662179?ref=hs-hitaat-e-4

*

Minulla olisi kaino toivomus Lapin Kansan ja Helsingin Sanomien toimittajille.

Antakaa lukevan yleisön kirjoittaa lehden mielipideosastolle (Lapin Kansalla näitä kirjoittajia printti-lehteen näyttää olevan muutama keskenään lohesta, Oukusta, kaavasta, Leninistä ja Jeesuksesta inttävä jäärä)

Jos itse teette, arvon toimittajat, vastoin parempaa tietoanne jonkin ison tai pienen mokan, avatkaa niitä varten oma henkilökohtainen confessiones-blogi, mutta älkää tunnustako hölmöyksiänne lehden printtiversion pääkirjoitus-sivuilla.

(confessiones = tunnustuksia)

Se vie kuluttajan luottoa välineeseen.

Lähde:

Simo-Pekka Nortamo (r.i.p.):

”Sanomalehti EI ole sen ammattitaitoisten – herranduudelis, ovathan he ammattitaitoisia, ovathan – toimittajien yleisönosasto”

Tähän edelläolevaan laittaa perheen naisväki haisevan vastalauseen: kyseessä on omakokemuksellinen tarina, joka on kuulema paras keino saada asiakas oppimaan vertaistuen merkeissä.

Minäpä pistän lusikkani tähän soppaan.

http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194834540290/artikkeli/vedatysta+.html

Ja ratkaisu esillä olevaan pulmaan:

Aku Ankka, 33/2013, ss 3-13: ”Tiedon valtateillä”

*

Minua on – aiheesta – moitittu sillisalaatti-blogauksista.

Ehdotan, että moitteet voivat jatkua.

Joku päivä sitten luettelin autoja, joita olen ajanut, miljoonia kilometrejä.

Kysymys kuului (useasta suusta): ”Missä japsit ja jenkit? Riisikupit ja dollarihymyt?”

Auto on globaalisti miehen ehdottomasti tärkein asia.
2-vuotiaasta hamaan sataankahteenkymmeneen.

Olen ajanut useita japseja (Tyota, Nissan, Datsun, Mazda), mutta en ole omistanut ensimmäistäkään.

Sen sijaan tiedän, että jokaisessa Euroopassa ja USA:ssa valmistetussa autossa japanilaisten osien ja järjestelmien osuus on pitkälti yli 50% auton kokonaisuudesta.

USA-autot ovat jääneet sekä omistamatta että ajamatta.

Ford Mustangista tosin olen koko elämäni haaveillut, en Royal Enfieldista.

Kuusi Granen Die Fichte Die Klette Le Sapin

Sää jatkuu ennellaan.
Katsoin kelaamalla vajaan 2500 blogini (2329) säätiedot.

Niiden mukaan sää ei ole muuttunut kuuteen ja puoleen vuoteen.

Pihassamme kasvaa muutama kymmenen puuta.
Kuusia, joo, joukossa monta.

Niistä kahdella on erityistä merkitystä.

Isompi on ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asento”

Pienempi on asumisemme ja avioliittomme mittainen, siis minua selvästi pidempi.

Pienemmän haluaa kotijohtaja (ICE) kaataa pois estetiikan nimissä.

Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen kahta asiaa.

Ensimmäinen on se, että kuusen pihkasta saatavaa, Kolarissa valmistettua voidetta (Abilar) voidaan käyttää menestyksellä hurjan monen nahkataudin hoitoon samaan aikaan kun home (kts Fleming ja penisilliini) tuntuu tappavan Suomessa potilaat, lapset, asukkaat, vanhukset, perusturvallisuuden ja työläiset. Kansantaloudenkin se uhkaa kaataa.

Toinen on se, että perussuomalaisia myöten kansakunta on kadottanut kykynsä luottaa omiin juuriinsa ja tuotteisiinsa siihen määrään asti, että sekä kansa että sen talous ovat nyt alamaissa.

Kelasin kerran ihmisten kännyköiden merkkejä (Nokia, Samsung, iPhone jne) ja vertasin tulosta heidän puoluekantaansa.

Kansanedustajat jätin pois, koska he saavat nokialaisensa (iPhone, iPad) korruptiona siinä kuin kunnallisvaalimenestyksensäkin (vice versa).

Tulos oli mykistävä.

Huomenta

*

PS

Mikä on kuusi englanniksi?

vastaus: mitä välii!

Eiköhän se riitä, että RKP, KD, vasL ja Vihr ovat ryhmitetty joukkoon

Die Klettepartei**

(sich wie eine Klette an einen hängen)

How come?

Timo Soini (Iivisniemen SMP), jonka johtaman puolueen eduskuntaryhmä äsken oli yhden käden sormissa, on ilmoittanut, että Suomen etu olisi päästä irti takiaispuolueiden** vallasta maan hallituksessa.

*

Kahvilla Erottajan Essolla kohtasin Soinin.

Saman kohtaamisen olen viime aikoina kokenut Rovaniemen CoffeeHouse-patiolla.

Kotiin ajellessa kuuntelin uusintana ”Näistä levyistä en luovu”-ohjelmaa, jossa taiteilija J.O. Mallander (KVG) ilmoittaa Eva Tigerstedtin (KVG Tigerstedt) haastattelemana yksikantaan:

Tästä Euroopasta en luovu, älkää tekään!

Mistä Euroopasta?

Kuunnelkaapas:

*

Iltasatu

Aloitin vanhan päälle uuden rakentelua: Stig Westön Kangastus 38, erinomaisesti Liisa Ryömän suomentamana.

Epookki tarinassa on arktisen puskurikapasitoijan sielulleni mitä tähdellisin (1938).

Kun sitten istuin auringossa Rovaniemen keskustassa, rakensimme siinä uuden Arinan hotellin ja ratkoimme ampiaisten suristessa Lapin yliopiston tulevaisuu/tta/den.

Samalla ratkoimme Naantalin Muumimaan ja Rovaniemen maalaiskunnan (r.i.p.) Joulumaan asiat: Muumipeikko on haudattu Amos Anderssonilla jo aikapäiviä (skandaalinkäryisesti), joulupukki on myyty Muumimaan omistajalle (media ei juuri asiaan reagoinut) ja Roope Ankka on haudassaan turvallisesti.

Kesän jatkuessa ajatukset pysyvät siis plastisina ja sielu edelleen resilienttinä.

Jatkan Westön nauttimista, josta raporttia myöhemmin.

Ötyä

Sivistys

Sää ennallaan, iltapäiväksi lupeissa pätkä intiaanikesää.

Katsoin illalla kakai elokuvaa.

Toinen ei ollut sivistynyt menneisyyden peili vaan arrogantti pläjäys päin kuvattavan ilmiön naamaa ja takalistoa.
Se olisi voinut olla niinkuin samaa genreä olevat Aapelin Pikku Pieterin piha tai naapurumaan Vittulajänkä. Olisi voinut.

Toinen elokuva käsitteli suuren kansan kahdesta jättisuuresta häpeän lähteestä viimeisintä.
Elokuva on laadittu oivaltavasti, ihmistä kunnioittaen, mutta sen kritiikki osui ja upposi.

Ensimmäinen elokuva: ”Kekkonen tulee” (Suomi)
Toinen elokuva: ”Goodbye, Lenin” (Saksa)
.

En oikein ymmärrä, mihin on suomalaisista tai suomalaisilta hävinnyt sivistys.

En myöskään jaksa ymmärtää, miten saksalaiset ovat kaikesta huolimatta säilyttäneet sivistyksensä.

Mutta sen ymmärrän, että vain toinen näistä kansoista menestyy vuodesta, vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.

Toinen vielä etsii juuriaan, robustilla ja ihmisarvoa vaikeasti loukkaavalla tavalla.

Sivistyneempi yllämainituista tapatti pari sukupolvea sitten 50 miljoonaa ihmistä.
Robustimmalle riitti 100 000 sankarivainajaa elossasäilymiseen.

On tämä elämä kummallista.
Ja taide.

Jään odottamaan Peter Franzénin ”Tummien vesien päällä”-elokuvan ensi-iltaa.

Pääosaa elokuvassa esittää nuori ihminen, poikanen, jonka sielua jonkun pitäisi jotenkin varjella kekkonen-tulee-sivistykseltä.

Tämä poitsu juoksi hiljattain taidemuseon käyvätiä kaverinsa kanssa.

-”Mitäpä juokset?”

-”Museo on seikkailu, ja taide”

Huomenta

*

Tapasin menestyneen vapaa-aika-yhteisön edeskäyvää Erottajan Essolla.

Kävi ilmi, että menestys vaatii veronsa.

Mietimme, mitä asialle voisi tehdä.
Pitkän pähkäilyn jälkeen totesimme:

”Vapaus ja voitto vaativat veronsa, jota kannetaan epädemokraattisesti ja -oikeudenmukaisesti ja se siitä sitten!”

Vilhelm Valloittaja, Ribbentrop ja Risto Ryti

Yöt kylmenevät, vaikka elokuuta olisi vielä viikko. +4.3C
Kaukolämpökeskuksessa vihreä säädin käännetty nyt pystyasentoon.

Hastingsin taistelussa, Englannin saarella tuhat vuotta sitten Normandian Vilhelm Kassikotka höynäytti mäen päällä olevan norjalaisen Haraldin peräänsä.
Hyökkääjä-Vilhelm pakeni suin päin alamäkeen.

Harald vahvoissa puolustusasemissaan meni halpaan ja huolimatta tuhannan taalan voitonpaikastaan hävisi pelin, koska Vilhelmin joukot vain leikisti pakenivat ja näin v. 1066 jKr normanni-ritari vaihtoi Kassikotka nimensä Valloittajaksi.

Tali-Ihantalassa Risto Ryti Marsikin kanssa teki Ribbentropille ja Stalinille saman.

Eikä Kemijokiyhtiön toimitusjohtaja Aimo Takalakaan lähde suu mutrussa palliltaan eläkkeele vedätettyään pohjoisen haraldeja, teutooneita ja kommunisteja viimosen päälle.

Vapaa Vuotos on muisto vain, EU:n tulvadirektiivi ei ole:

Lausuma on ilmaus jokiyhtiön/Rytin/Wilhelmin/Haraldin/Hitlerin/Mannerheimin/Stalinin (tarpeeton yliviivataan) tahtotilasta. Jokiyhtiöllä on omia tavoitteita ja strategioita. Niillä ei kuitenkaan ole vaikutusta luonnonsuojelualueen perustamispäätökseen eikä suoranaista vaikutusta mahdollisesti muiden prosessien kautta esille tulevaan ja luonnonsuojelulaissa kuvattuun luonnonsuojelualueen rauhoituksen lakkauttamiseen

(Lapin ELY-keskuksen johtaja, Hailuodostakin tuttu Timo Jokelainen Lapin Kansan 23.8., s A 11, mukaan)

Se, mitä en ihan ymmärrä, on että englantilaiset juhlivat Vilhelm Kassikotkan, sittemmin Valloittajan nerokkuutta, vaikka hän ranskalaisena löi norjalaisen Haraldin eikä englantilaisilta edes kysytty.

Sitäkään en aivan ymmärrä, että itsenäisen Suomen voitto sodassa Neuvostojen Liiton kanssa (NL) jää vuosi toisensa jälkeen juhlimatta, vaikka se – voitto – oli kiistaton ja murskaava (1920).

Siinä sitä on pohtimista Heidi Hautalalle, Tapani Niemelle, Satu Hassille, Kemijärven tohtorille, Esko Joutsamolle ja kaikille kolmelle Niinistölle.

Mutta myös niille riittää vielä joskus pohtimista, jotka nyt unohtavat, mitä tarkoittaa Pyrrhoksen voitto.

Tämä sota ei vielä ole edes Tarton rauhassaan (1920), joka sekin oli lopulta siemen Talvisodalle, Ribbentrop- ja YYA-sopimukselle ja ministeri Arhinmäen sateenkaarilipun uhmakkaalle heiluttamiselle Moskovassa, Vladimir-sedän nokan alla:

”Haista Putin paska, oot íhan pelkkä Cheek”.

*

Tarkoitukseni oli vielä puoli tuntia sitten kirjoittaa sävyisä, syksyinen pohdinta (pariin viikkoon ensimmäisen) vapaan päivän kunniaksi.

Mutta tällainen sota siitä sitten tuli.

Huomenta

*

Päivän posti on kannettu.
Otsikkoon – Vilhelm Valloittaja – liittyen kesämatkan lopputilitys on nyt tehtävissä:

Voitot:

– tutustuminen keski-aikaan ja roomalaisten imperialismiin Jeesuksen syntymän aikoihin Cameronin Englannissa

– tutustuminen kirkko- ja whiskey-taiteeseen

– hyvä sää ja Citroen Picasso

Tappiot:

– yhden hotellinomistajan 300 €:n kokoinen välistäveto, jonka olematon korjaantuminen pilaa sekä booking.com että lastminute.com-varausjärjestelmien maineen ja kunnian

Summa summarum:

Vakuuttakaa itsenne, autonne, aikanne, kunnianne, maineenne ja hölmöytenne, niin muistot pääsevät kultaamaan mitä vain
(Tryg, If: täydet pisteet)

Maantietä kulkee, kirjaton karjaton

Täysikuu kylmäsi sään, +5,6C, ja häiritsi vakavasti yöuntani, kirkasta.

Ajauduin vakavaan kinaan erään maisterin kanssa Lapin teiden kunnosta ja otin kartan esiin: tiedänkö, mistä puhun?

Katsoin kartan kanssa, mitä teitä olen ajanut työssä, mitä vapaa-aikana ja mitä en.

Yksi tie jäi vaille merkintää.

Se on sellainen tie, jonka Urho Kaleva Kekkonen nimellään takaa, mutta jota yksikään tievaltio ei ole lunastanut.
Valtion häpeä maakunnan silmien edessä.

Kyse on tiestä, jonka kuului olla kompensaatio luonnonsuojelualueesta itä-lappilaisille.
Martista Tulppioon tie tuo vie ja takaisin ja lupaus täyttää täyttämättömänä tänä vuonna 30 vuotta (ennen Kekkosen kuolemaa, 1983 on laki säädetty, myös jälkeheni jää).

Mutta ei: ei sitä ole rakentanut yksikään roimu, yksikään lotvonen, yksikään riipí, yksikään oinas (saati sihteerinsä Annanpalo), yksikään pokka vaan kaikki ovat pettäneet, tievaltionperkeleet, ELY-saareloita myöten.

”Saha yksin on puoltanut”

(liki kymmenen hallituksen ILO 169)

Muut tiet olen siis likimain kulkenut, 95%:sti työajona, 5%:sti vapaa-ajan merkeissä.

Hyvin on pelittänyt.

Paljonko on matkamittariin kertynyt, kysyy utelias sivupersoonani oikealla olkapäälläni.

Montako potilasta, montako vastaanottokäyntiä, montako reseptiä, montako markkaa tai euroa, montako autoa, montako kuolemaa, montako syntymää, monetko häät, monetko hautajaiset.

No, laskin kaikki nuo luvut ja vastaan niinkuin kampurajalkainen J. Nätti.

*

Nyt on torstai ja torstaina on tapanani lähteä Ylämaihin.
Ollut jo 41 vuoden ajan.

”Kirjaton, karjaton mies”

Poikkean usein äitini siskontyttären pojan teitä katselemaan (KVG jyrki raina).

Tänä aamuna hän on Mexico City´ssa, jossa oli yöllä 6.4 Richterin asteikkolla.

Tapaan häntä nykyisin vain hautajaisissa.
Pitääpä kysyä ensi kerralla, montako ilma-, montako meri- ja montako rata-mailia.

”Kirjaton, karjaton mies”

Huomenta

*

Eilisessä kommenttissa vieraani kyselee poliittisia ajatuksiani.
Mikäs siinä.

Tänään ALMAn Lapin Kansa pääkirjoituksessaan yrittää sijoittaa Vihreät rp puoluetta poliittiselle kartalle.

Minä olen tuon jo tehnyt.

Viittaan parin päivän aikana käsittelemääni viher-dekkariin ”Parantaja” ja todistan vahvasti, että oikealla ovat, joskus jopa äärioikealla, vihreät ”oikeassa elämässä” eli päättäessään yhteisistä asioista.

Tämä näyttää pitävän kutinsa niin Osmon (Soinivaara), Sadun (taist.) kuin Sirpankin (Hertell, EPP) kohdalla.

Vain ruoan osalta moni näyttää Heidin (Hautala, eversti) itu-ravintolan asiakkaana edelleen viihtyvän (lihaton linja).

Politiikassa ja rakkaudessa ihmisen sisin ennenpitkää tulee arjen valjettua raa´asti näkyville (myös minun sisimpäni).

Mutta harvalla on mentoria (kts eilinen blogaus) niin paljon, että tuon myös huomaa.

Peilistä.

Ja muistaa havaintonsa kääntää 180 astetta, jotta se olisi totuuden kanssa linjassa.

Toivotan Mikael Pentikäiselle (SRK, sit, ML, kesk, HeSa, EK) hyvää ja antoisaa tutkimusmatkaa suomalaisen ja eurooppalaisen poliittisen arjen ja vastuun laitumille.

Ei, ei käy kateeksi, ei niin pätkääkään.

*

Iltahartaus

Vastoin tapojani kuuntelin Ylämaista tullessa Radio Suomea, mutta vasta iltahartauden provosoimana. Radio Suomessa esiteltiin ensi lauantaina Yle-Teemalta klo 21, heti loton jälkeen (lotto tulee sunnuntaina, tiedän, mutta sen pitäisi olla lauantaina).

Elokuvan nimi on

Pariisi odottaa

Se tuli ohjelman myötä katsomislistalle aivan pakollisena.
Matti Ijäs, Peltsi, Sveholm…

Niin, se iltahartaus.

Ensimmäinen tavallinen iltahartaus vuosiin, äänensävyn valintoja myöten.
Asiaa?

”Kirjoitettu teksti on kuollut teksti, eletty elävä”.

En suosittele (Oulunsalon kirkkoherra):

http://areena.yle.fi/radio/1998376

Huomisaamuna Topi Litendal (Radio Yle 1, 06:15 ja 07:50) arvattavasti taas kieltää psykiatrian, jos siihen liittyy lääkehoitoa.

Hyvää Ötyä