2/3 Maailmanloppu

Ei sen vertaa toimittaja viitsinyt vaivautua, että olisi kertonut, tuleeko maailmanloppu ensi yönä vai seuraavana.

Hän kirjoitti vain lehteen: ”Keskiviikkona keskiyöllä”.
Onhan se helppoa niin. (kaksi ”keski”, yksi ”viikko” ja ”yö”)

Pienellä vaivalla asia tavallisten kuluttajien mediasta sitten selkeni: torstaina klo 01 se loppuu. Maailma. (Wikipedia).

1/3 tosin jää. Maailman katosta (arktikum).

Nähtävästi nähtävissä Utsjoella, jos vähän korkeammalle kiipeää. 60%:n auringonpimennys. Kello yksi. Ei ensi, mutta seuraavana yönä. 2.6. klo 01.

EHEC tietenkin on yhtä huolimattomasti ja asiaa tuntematta uutisoitu ja sitä myötä luottamus yleisöltä katoaa, espanjalaisilta turistit.
Vaikka paskaa (ja EHEC) on joka naudalla.

Vain Heinäluoman henkilökemia osataan mediassa luonnehtia (se on tää tulipunainen kommunisti, joka Tampereella tappoi valkoisia 1918 yhteen pinoon niin, ettei meinannut yhtään tehtaalle asti jäädä työväeksi).

Mutta Mannisen (ent kuntaministeri, Tornio) henkilökemiasta ei niin väliä (se on tää Perämerenkaupungin kaataja, jolle Ikea on pidettävä ulkomaana ja Kemi pysytettävä sellaisena kuin se on).

Kun näet saamelaisilta tönöään rakentaessaan rahat loppuivat (se muuten tiedettiin jo yli vuosi sittten, kun betonia pakkasella valettiin), päätti Manninen (kesk, nyt hallitus, kohta oppositio) että ei tähän valtion rahaa heru (maakunnan EU-lähtöinen kehittämisraha), joten puuttuvat 2.4 miljoonaa on haettava valtiolta.

”Yksinkertaista, rakas Watson”, sanoo joku ja en avaakaan tätä enempää. Varmuuden vuoksi.

Huomenta, valtion/kunnan/maakunnan/EU:n elätit ja elättäjät!

(kävin eilen verotoimistossa ja näin on: elätti on äkäisempi kuin elättäjä, sanoi verotoimiston palveluammattilainen)

Pitää vissiin käydä kunnan toimistossa kysymässä, mites se on kuntaelättämisen kera?

* * *

Aurinko on vielä olemassa, häntä siis pystyyn. Vaikka kipsattuna.

Jos olet ulkomaalainen, henkilökorttisi on muuten ruskea.
Jos olet suomalainen, henkilökorttisi on muuten valkea
Jos olet lapsi, henkilökorttisi ei ole muuten ruskea eikä valkoinen.

Jos mietit Mäntyniemessä, Eirassa tai Viitasaarella, mitä on positiivinen syrjiminen, se on henkilökortin väri, jota mietit. Jovain.

Viranomainen antaa asiassa lausuntoja mielellään, mutta että oikeinko?
EHEC-EHEC-EHEC, nauraisi tähän Spede (r.i.p.)

”Ja siellä pohjoisessa: Savukosken kirkonkylä vapautuu tänään yön ikeestä”
(Yle Radio 1, tänään 05:58).

* * *

Jussi Rytkönen (Kotimaa, Kehyskunnat, suuret ikäluokat, teologi) laittoi aamuhartaudessa toukokuun viimeisenä niin pahan, että Kari Mäkinen (ärkebiskop Förin kaupungista) ja kirkolliskokous voivat lopettaa homoliittojen pohdinnan ja siirtyä itse asiaan.
Vain 80 000 vuotta sitten tapahtuneeseen.

Rytkönen nosti esiin kysymyksen siitä, onko neandertalilaisella perisynti vaiko ei.
Eli suriko tuo ihmisen serkku etukäteen kuolemaansa ja odottiko hän sijaa, Pietarin avainten avaamaa?

Savon Sanomat vastaa vähän:

Nykyihmiset ja neandertalin ihmiset lisääntyivät keskenään, osoittaa tuore tutkimus. Nykyihmisen geeniperimästä noin 1–4 prosenttia on peräisin neandertalin ihmiseltä, kerrottiin tutkimusta johtaneesta saksalaisesta Max Planck -instituutista torstaina.

Eurooppalaiset, aasialaiset ja Tyynenmeren alueen ihmiset kantavat neandertalien geenejä, mutta afrikkalaiset eivät. Tämä viittaa siihen, että kaksi ihmislajia lisääntyi keskenään noin 80 000 vuotta sitten, jolloin varhaiset ihmiset alkoivat levittäytyä Afrikasta muualle maapallolle.

Tuon 1-4%, perisynnillisen tai siitä vapaan proteiinisynteesin ohjanna, tunnistaa kallon neandertalin kyhmystä ja punaisesta tukasta (tämä on tosin tieteen raskasta popularisointia, mutta kokeiltaa sitä kyhmyänne kuitenkin, EI, ei sieltä: kallon takaosasta!).
Ja punatukkaiset; ette pääse taivaaseen, mutta Suomen Tivoliin kyllä maksutta. Sirkus Finlandiasta en ole varma.

Oma kakkoseni on aina rakastunut punatukkaisiin, BTW.

Rytkösen ”uskonpuhdistus” tai ”teesit” löytyvät naulattuina Radio Yle 1, tänään klo 07:50 ja sitten viikon ajan Yle/Areena.

Tähän jos liitämme epigenetiikan (= miksi Wille Rydman, ”Niin kaunis on maa”-pojanpoika, on niin kauas omenana puusta pudonnut), ollaankin koolla Augsburgissa ja piiiitkääään.

Jää Kataisen hidastettu (Jürgen/Georg slow motion/langasam, Jörgen lusig) toiseksi ja reilusti.

Laatu-Haitin naapurissa alkaa kahdestoista päivä,
”Kaikki miehet pumppuihin!”:

http://www.hs.fi/wulffmorgenthaler/?cmp=tm_etu_wulffmorgenthaler

* * *

Ei maar auta. On ryhdyttävä taas toistetuille matkoille manalan syövereihin, oman hengen uhalla.

Matkasuunnitelman löydät täältä:

http://www.hs.fi/juttusarja/kaaro/artikkeli/%C5%A0amaaneista+ja+vakuutusl%C3%A4%C3%A4k%C3%A4reist%C3%A4/1135266527391/?cmp=tm_etu_kolumni

* * *

Päivän medisiinapläjäys ei perusteluja kaipaisi, mutta perustelen silti: suo siellä, vetelä täällä, musta kylki kummallakin:

(Lähde: lääkäriporttaali)

Nocebo

Kaikilla lääkkeillä, jopa plasebolla, on sivuvaikutuksia. Nocebon vaikutus kannattaakin pitää mielessä, kun kertoo potilaalle mm. hoidon sivuvaikutuksista.

Plasebon eli lumelääkkeen aiheuttamia negatiivisia efektejä kutsutaan nocebo-efektiksi. Nocebon toimintatapa on pitkälti tuntematon, sillä nocebokokeita ei mielellään tehdä plasebokokeiden tapaan eettisestä syystä: lääketieteessä ei haluta tuottaa kipua ja oireita ihmiselle tarkoituksella – edes suggestion voimalla. Uudet tutkimustulokset saattavat kuitenkin valottaa hieman nocebon toimintaa.

Tutkijat havainnoivat 69 sairaalakokeen plaseboryhmän tuloksia. Yksi testiryhmä oli kokeillut uutta tulehduslääkettä ja sen sivuvaikutuksia. Kokeen kohteet eivätkä tekijät tienneet kuka sai plaseboa ja kuka oikeaa lääkettä. Suuri osa plaseboryhmässä olleista ilmoitti kokevansa oikean lääkkeen sivuoireita, kuten pahoinvointia, oksentelua ja mahalaukun oireilua. Analyysi plasebokokeiden tuloksista toteaa, että potilaista noin 23 % ilmoitti kokeneensa sivuvaikutuksia puhtaasta plasebosta.

Nocebo-efektin biologia on pitkälti tuntematonta. Yhden teorian mukaan nocebo toimii kuten plasebo, joka aktivoi endorfiineja aivossa tuottaen kivun lievitystä, nocebo saattaa vapauttaa kortisolin kaltaisia stressihormoneja.

Nocebo-efektille on monta aiheuttajaa

Noceboefektiä saattaa aiheuttaa muun muassa psykologiset tekijät kuten jännitys, masennus ja hypokondria lisäävät nocebo-efektin kokemisen todennäköisyyttä. Myös jos potilas on aikaisemmin käynyt läpi negatiivisia kokemuksia hoidon yhteydessä tai kärsinyt sivuvaikutuksista., voivat vanhat muistot aiheuttaa biologisia reaktioita. Esimerkiksi kemoterapiaa saaneista joka kolmas koki pahoinvointia tai jopa oksensi astuessaan huoneeseen jossa olivat lähiaikoina saaneet hoitoa.

Lisäksi pillerin värillä on väliä: lämpimät värit kiihottavat ja kylmät värit rauhoittavat. Esimerkiksi sinisen lumelääkkeen syöneet ihmiset kokivat itsensä helpommin uneliaaksi kuin vaaleanpunaisen plasebon syöneet.

Sanat voivat todella satuttaa – eritoten lääkäreiden sanat sivuoireista. Lääkäreiden tulisi pitää nocebo-efekti mielessään kertoessaan potilaalle sivuoireista, sillä ihmisen mieli on altis kuvittelemaan ja sitä kautta aidosti kokemaan negatiiviset vaikutukset. Pelkkä suggestio on riittävä aiheuttamaan fyysisiä ja biologisia oireita. Varsinkin ruoansulatusjärjestelmä on altis negatiivisille ajatuksille – stressaava ihminen aiheuttaa ongelmia omassa ruuansulatusjärjestelmässään.

Santas Happy Helpers

Aamu alkaa pikaisella katsauksella joukkoon linkkejä (CNN, NYT, FT, FrA, DN, HS, SvD, BT…): huh-huh edelleen (= huh hellettä sano jänes pakkasta).

Tuleepa mieleeni Radio Yle1:n Marketta Sonnisesta (kuuluttajatar tänä aamuna), että tapasin männä viikolla tuon kioskin (RY1) toimittajan.

Hän kertoi, että ”eniten me saamme asiakas-palautetta aamu- ja iltahartauksista”.

Uskoo ken tahtoo.
Tänä aamuna palaute oli tässä (jätän pastorin metaforat rauhaan)

* * *

”Suomen metsän Jussi Lähde” kertoo Lapin Kansa sanomalehdessä, että Jussi Lähde on ollut ainoa, joka ennen eduskuntavaaleja on antanut ”täysjärjellisiä arvioita perussuomalaisista”.
(pieni alkukirjain siksi, että siteeraan suoraan)

Sitä raflaavampaa tai odotusarvoisempaa on, että joulupukin iloiset apulaiset eivät vaikuta iloisilta.

Olen joutunut lukemaan sieluni kylläiseksi jussilähteiden arvioita metsästä ja perussuomalaisista – ja kaikesta muustakin maan päällä ja taivaan välissä – enkä siis enää erota, missä kulkee täysjärjellisen raja niissä kimaroissa.

Valitse vaihtoehdoista ja lukitse!

(Lapin Kansa 30.5. ss A1, 02, Veera Vasara, Hannes Mäntyranta)

Ergo:

1) Lehti julkaisee kuvan, joka valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa (tai ainakin mielikuvittaen vaikuttaa)

2) Lehti julkaisee jutun, joka vilisee ns triviaalivirheitä (lähde:?)

3) Lehti julkaisee kolumnin, joka merkitsee kirjoittajansa (Metsäyhdistyksen tiedotusvastaava) ja hänen taustayhteisönsä

4) Lukija katsoo kuvat, lukee valikoiden ja poistuu päivän askareisiinsa

Jos joku Välimeren koillisrannalla sattuu vierailemaan täällä, seuraava linkki kannattee ajatuksella avata ja pohtia:

http://www.hs.fi/fingerpori/?cmp=tm_viihde_fingerpori

>:XX

* * *

Kun juttelee kaltaisensa kanssa riittävän usein ja pitkään, tulee kaltaisekseen tai ainakin pääsee vertaamaan kaltaistaan.
(näin kävi nytkin viikonloppuna, kiitos seurasta Patrick!)

Se, mistä jää kiinni on, että samalla juttelee vähemmän ei-kaltaistensa kanssa ja menettää otteensa muuhun kuin omaan napaansa.

Siksi onkin ihan tavattoman tärkeätä – mm minulle – että on työ, jossa on kaikenlaisia ihmisiä tavattavissa.

Lähdenkin tästä Erottajan Ollilan (Shell) kautta

sorvini äärelle**.

Hyvää toukokuun loppua.
Sataa siellä, jovain, laariin.

Ja Radiossa soi Paganinin viulukorsertto N:o 1, D-duuri.

Heh, ”santas happy helper”, hee-eh…kenenköhän laariin sataa?!?

* * *

Ateenalaisten laulu, jonka lapsuuteni kotikauppalassa koululaiskuoro heleällä äänellään ainakin 6.12. kajautti epävireisesti, alkaa:

”Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä…”

Näin siis Ateenassa, joka Kreikan pääministerin mukaan maksaa virkamiehilleen tällä viikolla tilejä Euroopan veronmaksajien rahoilla.

”…joukkosi eessä, kun hällä vielä, kutreissa tuoksuavat…”

* * *

**sorvin äärelle

Viikon ja kuukauden tarjonta (”tarjotin” heinäkuun kymmenenteen asti ja siitä elokuun 16:een) on nyt katsottu.

Tarkoitan työtäni ja siihen kuuluvaa vuosilomaa.

Se pelkästään on sisällöltään (määrä, laatu, koukuttavuus) sellainen, että muuta ei elämäni tasolle oikein sopisi.

Luen iltalukemiksi jo kolmatta viikkoa matkaopasta ”Toscana”.
Tosi täydellinen kirja, mutta tekstinsä on niin pientä, että pitää kovasti tihrustaa.

Tiedättehän: Medicit + Firenze-syndrooma (”stendhal-syndrooma”: http://en.wikipedia.org/wiki/Stendhal_syndrome) + Berlusconi + 9 ”liikkas”-henkilöä matka + mökki + kaksi autoa + Pisan kalteva torni + Lufthansa + Iron Maiden + Tuska-festivaali + kesä + kärpäset…

Tulee mieleen kaikenlaista.

Ensimmäiseksi tosin silmien takana väikkyy rauhallinen heinäkuinen iltapuhde, Jaakon heitettyä jo kylmän kiven veteen, eteläsuomalaisen pienen järven rannalla saunan jälkeen, koprassa vasemmalla kuuma sinappivoideltu kärtsäri, oikella 0,56l (one pint) kylmä Karhu.

Huokaisen ja jatkan taas tänään illalla Michelangelon Davidista (sama marmoripaasi, josta edes Leonardo ei saanut patsasta värkättyä).

Sama Daavid, joka peittosi Goljatin.

Surkuhupaista on, että kesä 2011 on kuin Goljat ja minä siinä kesässä pienimunainen, marmorista mahottomalla missiolla taltalla esiintaiottu lingonkäyttäjä.

David.

”primus inter pares”, hee-eh

* * *

Nyt se on ratkennut: ne, joita Gustafsson Pirkanmaalta, se isonenäinen kansanedustaja, kehuu pyknikoiksi, ovat sitä siksi, että:

Jatkuva univaje edistää liikakilojen kertymistä, mutta ilmiön syytä ei tunneta. Tuoreen tutkimuksen mukaan selitys voisi löytyä kehon energiankulutuksesta, joka vähenee valvotun yön jälkeen. Tällöin lisäkiloja voi vähitellen varastoitua, vaikka ihminen ei söisi tavallista enempää.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä, ja siihen osallistui neljätoista normaalipainoista miestä. Osana tutkimusta miehiltä otettiin verikokeita ja heidän energiankulutuksensa arvioitiin kahtena päivänä, jolloin miehet olivat nukkuneet normaalisti tai valvoneet koko yön.

Tutkijat havaitsivat, että valvotun yön jälkeen miehet kuluttivat levossa noin 5 prosenttia ja ruokailun jälkeen noin 20 prosenttia vähemmän energiaa kuin kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Valvominen suurensi myös muun muassa ruokahalua lisäävän greliinihormonin pitoisuutta aamulla sekä veren glukoosipitoisuutta aterian jälkeen. Valvominen ei kuitenkaan saanut miehiä syömään tavallista enempää.

Havainnot ovat alustavia ja perustuvat pieneen aineistoon. Jos ne kuitenkin varmistuvat suuremmissa tutkimuksissa, voi pitkään jatkuva unenpuute vaikuttaa elimistön energiankulutukseen ja sitä kautta kerryttää liikakiloja.

Uutispalvelu Duodecim

* * *

EOM ja Ombudsman e-alalla (tietosuojavaltuutettu) aikovat sitten lopettaa ammatinharjoittamisen ja virkamiehen uran yli 3 vuotta ennen ”laskettua aikaa”, mikäli aion käyttää sähköpostia.

Ehdin mahdollistaa suurenlaisen työmäärän 24/7-tyyliin e-verkoston avulla (voin itse valita, milloin luen, milloin vastaan, työhön liittyvissä ongelmissa).

Nyt se on sitten todettu:

Ehdottomasti kiellettyä.

Tuli tuumaustauko: oikeuteen, vankilaan, sakkojenmaksuun vaiko Suomen Säätytalo-hallitusneuvottelu-rules

(= ehdoton radiohiljaisuus).

Tai siis eläkkeelle.

Pysykää kanaville – täällä ei nimittäin käsitellä yksilöitävissä olevia terveydenhuollon tapauksia.

Medisiinapläjäykset eivät sellaisia ole.

Ilman sukkia eli Shannonin entropia

Viikonloppuisin pistän sukat jalkaani vain sattumoisin.

60 vuotta sitten kenkiäkään ei saanut pistää jalkaan. Kesällä.

Käärme tosin siitä kiitti – köszönöm – ja punkit.

”Saappaat kuluvat”, sanoi isä ja arveli, että jalkapohjiin kehittyvät variksensaappaat riittävät.

Minulle se lopulta sopi niin hyvin, että elokuussa, kauppalaan palatessa itku oli päästä kun hohkakivellä pehmitettiin saunan jälkeen jalkateriä sukkakuriin.

Nyt ei pehmitetä.
On viikonloppu.

* * *

Media on raivoissaan kun se ei saa tietoa siitä, mitä tapahtuu paikoissa, joiden tapahtumat eivät edes politiikan osaajaa kiinnosta. Ei ole tarjontaa, ei kysyntää, ei nostetta, ei työntöä.

Shannonin entropia (1) ja David Foster Wallace (2) ovat törmänneet:

1) infomaatio ei enää yllätä vastaanottajaa

2) maailmassa vallitsee totaalin melun tila

Click to access EL22011-39.pdf

Median luottamus riippuu nyt hirttoköydessä. Sellainen ei tue.

Sen se, luottamuksensa, söi lautapinon takana ja räyhäryhmää valtaan – turhaan – ajaessaan.

Ajatteli kai, väsynyt ja kiireinen toimittajalauma, että pyknikko lihottaa toimittajan ja kustantajankin. Ei huomannut, että pygmi ei ole pyknikko vice versa (= päinvastoin). Dille ei ole tilli, eivain.

Ei se sitä huomiota lukijan edestä tee.

Lukea kun ei osaa, sellainen lukija.

Tai halua.

Kansa ja kuluttaja ei ole kai koskaan sillä puolella aitaa tai lehteä missä sen olettaisi olevan.

Näin se minulle on vuosikymmenten varrella kirkastunut:

”Koskaan ei voi tietää”.

Huomenia.

Annetaan nyt kuitenkin yhdelle ammattimedian jäsenelle puheenvuoro:

http://www.hs.fi/juttusarja/simila/artikkeli/Enemmist%C3%B6liitto/1135266486438/?cmp=tm_etu_kolumni

* * *

Tavataan kohta Erottajan Ollilalla (Shell), mutta ei pitkään: on sovittu, että Korundi (Juhani Pallasmaa) on Rovaniemen kaavan ainoa helmi, kaikki muu menee Skanskan, YIT:n ja PEAB:n piikkiin päällystämättöminä betonikolosseina, joissa 5 kerrosta tarkoittaa 8-9 päällekkäinladottua kopperonippua tornina.

Sukattomille (kukas dementille viitsisi sukkia pukea).

Erottajan huoltikset ovat jo saaneet tuomionsa. Sen kulttuurin vuoro on nyt.

Lähteä.

* * *

”Midsommerin murhat”, englantilaisen maalaiskeskiluokan ylistysvirsi, on nykyisin kaksiosainen: on sitouduttava olemaan tv-1:n äärellä kaksi perättäistä lauantain lottoa edeltävää keski-iltaa.

Kemppisen kanssa on helpompaa: Bismarck II on jo tänään nautittavissamme (ykkönen oli eilen) ja pohdintaa herättää – ainakin minun mielessäni – viimeinen lause: ”Saksalta puuttuu diktaattori”.

Tarkemmin:

http://kemppinen.blogspot.com/search?updated-min=2011-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&updated-max=2012-01-01T00%3A00%3A00%2B02%3A00&max-results=50

* * *

Vaikka päivän Helsingin Sanomien sivuilla D 1-3 olikin hyvin tärkeätä tietoa vallan kolmijaosta, on sitä edeltävillä sivuilla pitkästä aikaa hyviä uutisia.

Kuolinilmoituksissa lähteneiden syntymävuodet olivat kerrankin kohdallaan: 1910-30-luvut! r.i.p.

Suuret ikäluokat (1945-50) ovat elossa!

Eläköön, eläköön, eläköön

(vaikka toisaalla lehdessä 50-vuotias terveysvalistaja ja -tutkija-nainen kertookin, ettemme me mitään terveys-lätinää kaipaa emmekä tottele).

Täytyykin tästä vääntäytyä jääkaapille suvivirren kauniisti soidessa: ”Taas niitut vihannoivat…”….”Maan meren anna kantaa…”

* * *

Hiukan atavistisin tunnelmin katsoin lukioajaltani tutun elokuvan YLE-Teemalta (Pommin varjossa) ja jäin muistelemaan, että toinenkin, vähän ”humoristisempi” elokuva tuohon aikaan oli must (Tohtori Outolempi). Pommille 4 tähteä, Outolemmelle 5+.

Tiukkoja neuvotteluprosesseja kannattee kuvata virtuaalisesti. Se antaa häivähdyksen siitä, mitä tapahtuu, kun asioiden ratkominen yhä enemmän siirtyy e-mediaan ja niistä raportointi sosiaaliseen mediaan.

Erityisesti sormi osoittaa niitä, jotka ovat innokkaasti ja lesottamismielessä raportoineet viimeisen 10 päivän aikana tunnelmiaan Säätytalon sisäpuolelta (Arhinmäki, Kasvi, Tuomioja, Soininvaara, Guzenina, Väätäinen ja muutama muu ”sosiaalinen informantti” eli ”lähde”).
Itse asiassa jokainen, joka on Säätytalon saunassa poliittisen asemansa vuoksi olisi voinut harkita neuvottelujen loppuun asti ennen ilmoittautumistaan blogissaan tai fb:ssaan tässä ominaisuudessa.

En oikein saata hyväksyä sellaista ”radiohiljaisuutta”, jonka rikkovat sellaiset, jotka eivät sitten lopulta kuitenkaan ”korjaa jälkiä”.

Tunnen toki tilanteen, koska olen joskus ollut hyvinkin lähellä sellaista solmua, josta tietoa vastoin sovittua luottamusta on valuteltu.

Sparcely populated area

Siivosin aamulla ennen liikkeellelähtö taskujani ja päivitin muutoinkin tietojani.
Allemerkittyyn varkautelaispolitiikkoon ajatus siirtyi, kun taskusta löytyi lasku:

1 Biere pression
cash, 1.20
European Parlment Europeen, 102 Hemicycle 2

* * *

Luen aamun aviisista, että varkautelainen poliitikko on saanut EU:n uskomaan, että Suomi on harvaan asuttu.

Tähän asti – 1995 alkaen – näin on ollut.

Nyt näin onkin äkkiä tullut.

Se kuulema tarkoittaa 340 miljoonaa 2013 alkaen.

Mielestäni asia on maininnan arvoinen, koska summa on ymmärrettävissä 100 000 000 000:een (sata miljardia) verrattuna.
Vaikka kyseessä ei olekaan tosiasia.

Mutta koskas politiikassa tosiasioista on kyse.

(yhden keskikokoisen kaupungin vuosimenot ovat luokkaa pari-kolmesataa miljoonaa)

Saman lehden poliittinen toimitus on luetellut ne henkilöt, joiden presidentinvaalityöhön se on sitoutunut (sitä kutsutaan avoimuudeksi, jota siis Säätytalolta ei löydy).

Joukosta puuttuu Suomen Vaclav Havel eli Sixten Korkman (ei kirjailija, mutta näkönsä puolesta) ja wannabee arkkipiispa Turusta.

Ei siinä, yksissä pressa-vaaleissa laitoin roponi Suomen Kekkosen puolesta (ei valtiomies, mutta näkönsä puolesta). Sekin meni metsään.

Huomenta.

(yhden pienen harvaanasutun maan asukkailleen vuodessa sosiaali- ja terveysverkkoonsa käyttämä määrä on tuo 100 000 000 000; siinä on asumistuki muuten mukana – ja psykoterapia; sitä hallinnoi parhaiten Korkman, ei Kääriäinen)

* * *

Sama aviisi esittää totena, että Säätytalon vaitonaisuus vierottaa kansaa poliittisesta päätöksenteosta.

Mie ajattelen toisin: Hartikainen, Harjakainen ja Munamies pitävät kyllä kansan virkeänä, jos Katri-Helenalle kelpaa nykyisensä.

Media tässä raivoaa, ei kansa.

Kansa tietää jo riittävästi. Hartikaisesta ja Halla-ahosta (joskin jälkimainitun rasismi-julistus ylitti Nürnbergin oveluuden suoraan ja rimaa hipomatta edes: ”Hurrit helevetin kuuksoon Härmästä”).

* * *

Korkkasin tänään varsinaisesti kesän Marjatan (siis torikahvio Rovaniemen kauppatorilla, sillä uudella, mutta vanhalla).

Samalla kysyin ehtoisalta munkin- ja lätynpaistajalta, oliko kukaan Suomen tulevista presidenteitä käynyt piikkiini juopasemassa alkuviikosta munkkikahvit.

”Ei”.

Sama oli vastaus eilen Suomen toisen Stadin Kauppatorilla (mm Snellmann):

”Ei”.

No, Havel mikä Havel, pääasia että presidentti (”Hänen täytyy antaa mennä”, kertoo media – ei Alma).

Jos munkki-tarina kuulostaa kryptaukselta, lupaan asian avata.
Joskus, kun presidentinvaalien ensimmäinen kierros on juostu (22.1. 2012) ja totalisaattori suljettu, voitot kaksarista (2. kierroksen jatkajat) maksettu.

* * *

Päivän lukuvihje: ”Kemppinen”

Miksi? Käykää katsomassa (Bismarck, Ryti, Hitler, me).

Ehdoton lukusuositus, myös Häkämiehelle.

http://kemppinen.blogspot.com

* * *

Olen sivusta seurannut taistoa erään rakennuksen huoneiden nimeämisasiassa.
Aallon piirtämässä Lappia-talossa asia hoidettiin päin honkia: annettiin eri näyttämöille nimet, jotka esim minulle ahkerana teatteri-, kokouus- ja konsertti-vieraana eivät vieläkään ole tarttuneet.

Sama koskee myös erí koulujen ja yliopistojen luentosaleja.

Pidän siksi tämän nyt puheenaolevan tönön ratkaisua oikeana. Yksi sali, yksi talo, yksi nimi.

Mutta jos halutaan tehdä niinkuin Kivikoululla tehtiin (annetaan koulun monikäyttösalille pujottelijattaren nimi), niin mikä ettei.

Kuusi salia: Jari, Masa, Juhani, Leena, Mika, Reidari, Reijo, TimoK, ICE, Aatto…

Lisää vaihtoehtoja: Wallenius, Raappana, Oinas, Pokka, Pelttari, Annanpalo, Mukka, Särestö, Kyyhkynen, Koskiniemi, Helistekangas, Pöntsö…

Ei, kyllä sittenkin on parasta, että ne salit ovat Y 1 – 6 ja se ruostunut, sisältä punavihertävä laatikko Korundi.

Pöydälläni onkin – ennekuin sen ICE:lla kohta annan – harmaanvihertävä kivi, josta valon siihen osuessa kuvastuu tähti.

Korundi.

Jovain.

* * *

Päivän medisiinapläjäys on joko huono, hyvä tai samantekevä uutinen, mutta koskettaa aika lailla potilaita.
Joko kokemus lisääntyy tai horiskot, potilaiden palveluksessa tai laskuttajina:

”Enemmistö suomalaislääkäreistä arvelee jäävänsä kokoaikaiselle eläkkeelle 65-vuotiaana tai sitä vanhempana. Tulos selviää Suomen Lääkäriliiton, THL:n ja Työterveyslaitoksen toteuttamasta Lääkärien työolot ja terveys 2010 –tutkimuksesta.

Tutkimukseen kohteena olivat alle 70-vuotiaat lääkärit. Tutkimuksen perusotoksena oli kaiken kaikkiaan 7000 lääkäriä, joiden vastauksia painotettiin tuloksissa vastaajan iän, sukupuolen ja erikoistumistilanteen mukaan siten, että vastanneet edustavat kaikkia maassa asuvia alle 70-vuotiaita lääkäreitä.

Lääkärien työolot ja terveys 2010 –tutkimuksesta selviää, että kaikkiaan 53 prosenttia lääkäreistä arvelee jäävänsä kokoaikaiselle eläkkeelle 65 vuoden iässä tai myöhemmin. Tuloksien mukaan 65-vuotiaana eläkkeelle aikoo noin 35 prosenttia lääkäreistä, mutta sitä vanhempana eläkkeelle suunnittelee jäävänsä vain 18 prosenttia. Myöhemmin kuin 68-vuotiaana eläkkeelle aikoo jäädä enää nelisen prosenttia.”

* * *

Dmitri Šostakovitšin Valssi N:o 2, jonka perään Tuulantei.
Sopii tässä vanheta, jovain!
”Lauantain toivotut”

* * *

Lauantain toinen medisiinapläjäys ei ole se, että pyknikko on tähän asti ollut aika myönteinen epiteetti, mutta Soiniin liitettynä se kääntyi itseään – ja minua – vastaan.

Päivän – tai illan – toinen pläjäys on paljon harmillisempi asia ja voi olla Espanjalle aika kohtalokas tänä pelkojen ja hektisen uutistarjonnan aikana:

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytyksia_aiheuttavia_bakteereja/ehec-bakteeri/

Perjantaiksi kotiin

”Uutistoimisto AP kuvaili lippalakkipäisen Mladicin ulkonäköä heiveröiseksi ja hänen kävelyään hitaaksi. Hänen kuultiin tervehtivän lyhyesti paikallaolijoita”

Tuon lauseen vaikutusta Elisabeth Rehniin tässä pohdin.

Hänen kuvansa ylle on lehdessä laitettu tänään:

”Paha saa palkkansa”

Mitenhän tuo menee.

Huomenta!

* * *

Eromanga jäi matkalla nauttimatta, mutta Maneesi on saavutettu.
Hallituksen nimittämispäivämäärä on päätetty ja Säätytalo kuitattu.

Alkaa perehtyminen asioihin, jotka eivät APK:iin kuulu (ovat niin boring-boring).

Kerron lisää kun olen päässyt tästä kilometrin verran etelämmäs, Punaisten laivojen satamaan.

Juhlan jälkeen

Torstaina on Kotimaan vuoro kolahtaa postiluukusta.
Tällä kertaa sivuilla 16-19 on isoja kuvia Tuomas Nevanlinnasta, 51 (Suurkirkossa vaiko Kosmoksessa? Sekä että? Vanhan kirkon puistossa!).
Viesti on Carpe diem.

”Mieli virittyy joillekin kysymyksille, ja maailma vastaa. Teksti syntyy tästä”.

Kirjastosta. Vahva lukusuositus.

Tämäkin on klikattava:

http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/uusia_ohjeita_mpr-rokotusten_antoaikatauluista

* * *

Vaikka allemerkitystä voisi muutakin päätellä, on tunnelma Minnanpäivänä samanlainen kuin eilisen blogauksen osuudessa ”Kesäloma”.

Rovaniemellä on vihitty hiljattain urheilukenttä valoineen ja kulttuurikeskus Korundi.

Tekijät, kaupungilta palkkansa saavat ja kaupungille veronsa maksavat ovat saaneet kummassakin tapauksessa niin median kuin kansankin (median ja populismin johdattelemat) kurat päälleen.

Toisaalta kaupungin pitäisi olla viihtyisä ja houkutteleva sekä moniarvoinen, toisaalta ei.

Median selvityksen mukaan 60%:sti ei.

Kun katson niitä – läheltäkin – jotka laittavat puolet elämäänsä tällaisiin kenttiin ja korundeihin ja mietin, miltä heitä tuntuu, ymmärrän myös sitä kristillisdemokraattia, joka killaa omia verovarojaan tähän käytetyn. Katkerana.

Ymmärrän paremmin niitä, joille maakunnan pääkaupungin ja Suomen toisen Stadin (Remu Aaltonen) laadukas viihtyminen on ykkönen. Tai sanotaan toisin: hyväksyn heidän tavoitteensa, koska tällainen kylä vetää ihan eri tavoin luovuutta ja tuloksentekokykyä, jos sillä on tällaisia palveluita. Vaikkapa EU:n tuella (Korundi: 4 000 000 Barroson egeä).

Tämä sama tietenkin koskee muitakin kaupunkeja (Helsingin musiikkitalo ja ooppera sekä Turun Takomo ka/o/rkeimpina esimerkkeinä).

Tämän kanssa on elettävä, joskin innon ja ilon se pilaa niin siltä, joka joutuu mielestään vanhuksena tai terveyskeskus-jonottajana kärsimään kuin siltä, joka on palkattuna osaava asiaansa edistämään.

Eikä minulla ole neuvoa siihen, kuinka tämä ratkaistaisiin.
Ei niin minkäänlaista.

Ei siinä auta, että itse huomaan maksaneeni veroa Rovaniemen elämässäni riittävästi (1971-2011 useita miljoonia, keskimäärin 53% tuloistani).

Eikä sekään auta, että olen avittanut tuhansia syrjäytyneitä ja sorrettuja, maksutta, mutta ei ilmaiseksi.

* * *

Suomi on yleisesti ottaen kylmä, pimeä ja sateinen.

Tänä aamuna se on kaunis, sateenjälkeisellä tavalla raikas ja valoisa.

Juhlan jälkeen.

Sitä ei osteta eikä myydä eikä sitä saa verorahoilla.

Hyviä öitä ja hyvää huomenta, ihmiset.

* * *

Lehti mainitsee takasivullaan, että rintojen pienennys kannattaa.

Hyvä että edes se.
Kuudella palstalla.

Itse olisin pienentänyt otsikkoa.

En asiaa.

Nimittäin vain pari palstaa saa miehensä murhaamisesta epäilty.
Vaikka pääsee vankilasta.
Perussuomalaisten kanta (HS/Gallup 21.8%) ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossani.
(se, että miksi, ei ole tärkeätä: rintojen koossa tai miehen murhaamisessa)

* * *

Mitä minulle on kerrottu, on Suomen pääministeri valittu juhannuksen jälkeiselle viikolle.

Pääministerin nimi ei liene Mustajärvi ja kaikesta päätellen ei myöskään ministerin.
Minulle asiasta kertonut arveli, että voipi olla hulluna marista.

* * *

Rovaniemen kaupungilla sähkökeskusten (mikä lie oikea nimitys, mutta kyseessä ovat nämä metallilaatikot katujen varsilla) ilona on ollut kuvataideluokkalaisten maalaamana muumeja (joo-o, on ollut mukana tuutikki ja nuuskamuikkunen, ja se tärkein, Elina Salo eli Pikku Myy).

Nyt kait Kaukoitään myyty Muumin-ltd on puuttunut asiaan ja keskuksia ovat koulukkaat maalanneet uudelleen. Postmodernisti.
Ei kysy Nipponin business perään!

Samaan postmodernimsiin liittynevät SS-sillan (Ounaskosken silta) pohjoista kaidetta riemastuttavat muoviset nauhat saamelaisväreissä: sininen, vihreä, punainen.

Hauska idea, hauskempi kuin USA:n tähtilippu eilen kaupungintalon ja Korundin lipputangoissa. NATO-kysymys on siis ollut muuallakin kuin Säätytalolla esillä.

Korundi toki ymmärsi eilen laittaa EU-lipunkin tankoon, kun joku EU:n ulkopuolinen sattui paikalle. Sen hinta (EU:lta Rovaniemelle maksettuna) on +4 000 000 €.

Kiitos käynnistä kuitenkin, yours exellence, avec (kuten häntä nimitti johtaja, johtaja & johtaja).

* * *

Joku ”miestentautilääkäri” (= urologi) ilmaisi asian niin, että yli 80-vuotiaista liki kaikilla on prostata-ca.
Hän toki tarkentaa: miehillä.

Osalla tuo eturauhassyöpä iskee kuitenkin aiemmin, kun lapset vielä ovat pieniä (tosin sellaistakin on väitetty, että ne, jotka tekevät paljon lapsia – siis miehet – eivät moista syöpää saa, mutta se taitaa olla höpöpuhetta).

Heitä, siis oikeastaan kaikkia vieraitani varten, päivän medisiinapläjäys, jota (sitäkin) joudutaan tavalla tai toisella Säätytalolla tällä viikolla pohtimaan (mihin sairauksien hoitoon käytössä olevat leikatut rahat käytetään):

”Eturauhassyövän pitkäaikaisriski voidaan tuoreen tutkimuksen mukaan saada selville yksittäisellä PSA-testillä, joka tehdään miehelle jo ennen 50 ikävuotta. Tutkimus esiteltiin Amerikan urologisen yhdistyksen tiedekokouksessa (American Urological Association 2011 Annual Scientific Meeting) viime viikolla.

Memorial Sloan-Kettering Cancer Centerissä Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin kaikkiaan yli 12 000 arkistoitua verinäytettä, jotka oli kerätty 44-50-vuotiailta miehiltä vuosien 1974-1986 välisenä aikana. Noin 5000 miehiltä oli otettu uudet verinäytteet myös kuusi vuotta myöhemmin, joiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin vielä noin 1200 60 vuotta täyttäneen miehen verinäytettä. Kukaan näytteen antaneesta miehestä ei ollut käynyt aiemmin eturauhassyöpäseulonnassa.

Näiden näytteiden pohjalta tutkijat päättelivät mediaani PSA-tasot, jotka toimivat tutkimuksessa perustasona, joiden avulla taas miehet voitiin jakaa suuren ja pienen eturauhassyöpäriskin ryhmiin.

Tutkijoiden mukaan alle 50 vuoden iässä mediaanitasojen alapuolella olleet PSA-tasot omanneilla miehillä oli erittäin alhainen 15 vuoden eturauhassyöpäkuolleisuus- tai metastaasiriski. Tutkimustuloksien perusteella ne 10 prosenttia miehistä, joiden PSA-arvo oli 45-49 vuoden iässä yli 1,5 ng/ml, kattoivat lähes puolet (44 %) niistä miehistä, jotka kuolivat eturauhassyöpään seuraavien 30 vuoden aikana.

Koko elinajan riskiä alle 50-vuotiaana tehty PSA-testi ei kuitenkaan onnistunut ennustamaan.

Tutkimusta johtaneen Andrew Vickersin mukaan tutkimus näyttää sen, mihin eturauhassyövän kohdalla tosiasiassa pitäisi keskittyä. Hänen mielestään PSA-testeissä korkeimpia lukemia saaneita 10 prosenttia miehistä tulisi seurata aggressiivisesti, ja heidän PSA-tasoja tulisi mittailla joko vuosittain tai kahden vuoden välein.

Tutkijoiden mukaan haaste on siinä, että miten näin ”nuoret” miehet saadaan PSA-testeihin, ja ne miehet vielä uudestaan, joiden tulokset ovat periaatteessa normaalien puitteissa, mutta mediaaniin verrattuna huomattavasti koholla.

Lähteet: Memorial Sloan-Kettering Cancer Center, Medscape”

* * *

Viittaan kintaalla edelläolevaan urheilukenttä- ja valo-asiaan ja merkitsen tyydytyksellä ylös järjen riemuvoiton hauskuudesta:

The fields were anyway booked in a pretty Alsatian city and the best conditions were gathered. In front of this statement we must admit that the XXX soccer tournament 2011 must be cancelled with regrets but we keep hope in a future edition.

(we keep hope = älkää yrittäkökään enää tällaista, saakeli!)

* * *

Viime yönä poikkesin unessa Snellmaninkadulla ja katselin, kun Risikolta (samanlaisen klasit kuin minulla) tuulenpuuskassa karkasi yksi paperi.

Kävin sen nostamassa ja ennenkuin sain sen ojennettua hänelle takaisin, lukaisin sen:

1. Älä kuvauta liikaa alaselkäkivusta kärsiviä. Paneelin mukaan alaselkäkivuista kärsiviä ei kannattaisi kuvantaa ensimmäisten kuuden viikon sisällä oireista, ellei vakavia merkkejä ole ilmassa. Alaselkäkivut ovat yksi yleisimmistä syistä potilaille hakeutua lääkärin vastaanotolle. Lannerangan kuvantaminen kuuden ensimmäisen viikon aikana ei paranna lopputuloksia, mutta lisää terveydenhuollon kuluja merkittävästi. Vakavien merkkien kohdalla tietysti tilanne on toinen. Tällaisia merkkejä ovat vakavat tai progressiiviset neurologiset oireet, sekä tilanteet, joissa lääkäri epäilee piilevää osteomyeliittia.

2. Älä seulo liikaa. Älä ota turhaan veri- ja virtsakokeita terveiltä, oireettomilta aikuisilta. Vain rasva-arvojen seulonta on tuottanut huomattavia määriä positiivisia tuloksia oireettomilla potilailla. Lääkärien olisi syytä seuloa aikuistyypin diabetesta oireettomilla hypertensiopotilailla.

3. Älä otata liikaa kardiologisia testejä. Vuosittaiset sydänsähkökäyrät ja muut kardiologiset seulonnat oireettomilla ja pienen riskin potilailla ovat turhia. On olemassa vain vähän tutkimustodisteita siitä, että oireettomalla, alhaisen sepelvaltimotaudin riskiryhmässä olevalla potilaalla varhain havaittu sepelvaltimon stenoosi parantaisi terveydellisiä lopputuloksia. Sen sijaan väärät positiiviset tulokset aiheuttavat usein tarpeetonta harmia, ja johtavat esimerkiksi turhiin invasiivisiin toimenpiteisiin tai vääriin diagnooseihin.

4. Määrää geneerisiä statiineja. Kaikki statiinit ovat tehokkaita kuolleisuuden, sydänkohtauksien ja aivohalvauksien alentamisessa, kun lääkeannosta nostetaan asteittain, ja kunnes riittävät LDL-kolesterolitasot on saavutettu. Lääkärien tulisi vaihtaa geneeriset statiinit kalliimpiin brändi-lääkkeisiin vasta siiten, jos geneerisistä lääkkeistä aiheutuu kliinisiä reaktioita tai niillä ei saavuteta kolesterolitasojen alentamistavoitteita.

5. Määrää luuntiheysmittauksia vain vanhemmille potilaille. DEXA-tutkimuksia käytetään osteoporoosin diagnosoinnissa ja seurannassa, mutta niitä ei kannattaisi suorittaa osteoporoosin seulonnassa alle 65-vuotiaille naisille ja alle 70-vuotiaille miehille, joilla ei ole riskitekijöitä. DEXA-tutkimukset eivät ole kustannustehokkaita nuorempien, alhaisen riskin potilaiden seulonnassa. Riskitekijöitä ovat alle 50 vuoden iässä saadut murtumat, pitkittynyt altistuminen kortikosteroideille, D-vitamiinin ja kalsiumin puutos ruokavaliossa, tupakointi, alkoholismi sekä laiha ja pieni ruumiinrakenne.

Lähde: University of Pennsylvania School of Medicine

Siinä se kai oli, leikkauslista?

No, kun huomisaamuna lähden kuuden koneella Eiran kortteleihin syöksyilemään yhteen – kahteen – kolmeen paikkaan (kolmas on Smolna), ehkä huomaan unesta jotain uutta?
Tai huomaan unen toteutuneen – tai näen uuden unen.

Kerron sitten.

Totta vai valhetta

No joo, on siinä välimuoto: valkoinen valhe.

Aamun lehden siis luin ja ihmettelin, että ne kehtaavat puhua väärin. Ehdoin tahdoin.

Toimittajat.

En kehtaa oikaistakaan.
Luoton voi menettää vain kerran.

Onneksi on esimerkki:

http://www.hs.fi/fingerpori/?cmp=tm_viihde_fingerpori

* * *

Oikeastaan päivän alku on sen verran pilalla, ettei kannate pahaa mieltään enempää purkaa.

Eikä, sen puoleen, blogi silloin kun se muuttuu yleisönosastoksi, ole siunaukseksi kirjoittajalle saati lukijalle.

Avaamma tänään Korundin.

Heidän mielestään eräs airedalenterrieri oppi kuulemma jopa kirjoittamaan runoja. Runojen sisältöä Bondesonin kirja ei paljasta, mutta he olivat taiteen suhteen erityisen tarkkoja, sillä he leimasivat suuren osan ihmistenkin tekemästä taiteesta rappiolliseksi.

(”heidän” ja ”he” korvaavat leikkeessä sanan, jota ei saa sanoa)

Syytämme Hakkaraista rasistiksi että omat pulleat kännyt olisivat puhtaat: ”En mie ko toi hakkaraine…”
(meissä kaikissa asuu pieni harjakainen, munamies, linda, mikkihiiri ja hakkarainen)

Sää?

Se on sellainen kuin lapsena, kun perhe oli muuttanut vuokraamalleen kesämökille suvivirren jälkeen: kylmä, tuulinen, hetkittäin vihmova. Helppo muistaa, kun pihassa nytkin on armeijanharmaa auto.
Blogin lopussa enemmän säästä, kursiivilla. Otsikolla

”Kesäloma”

Huomenta kuitenkin.

* * *

Eilen pohdin epigenetiikkaa.

Kysyttiinkin, mitä toi on?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Epigeneettinen_periytyminen

http://www.laakarilehti.fi/?opcode=show/news_id=7893/type=7

Ei kun pohtimaan.
Mutta ottakaa ihmeessä pohdinnassanne huomioon käsite
telomeeri

No mikäs hitto se sitten on?

Se on se, jolla voitte itse säätää jäljellä olevan ajan määrää ja laatua.

Vaikeimman jälkeen: ”Elokuvan aika” blogista

http://kemppinen.blogspot.com/

* * *

Katselin illalla uutisia. Säätytalon portailta yhytettiin telluun nainen punaisessa kumipuvussaan, josta sitten kuoriutuikin musta jakkupuku haastatteluun mennessä.

Hänellä oli asiaakin, mutta katseeni jäi kiinni naisen kakkuloihin.

Meillä tehdään remonttia ja sen myötä jääkaappi selätti minut ja rikkoi silmälasini.

Uudet maksoivat 582,50, joista epämääräisesti hankittu alennus (tilaaja-tuottaja-peliä, jovain, mutta ei minun) jätti maksettavaa 466.

Tuosta vakuutusyhtiö vähensi omavastuun ja 2 vuotta vanhojen lasien arvonalennuksen maksaen minulle laskusta neljännes-kiloeuron.

Nämä klasit – tai siis sarvisangat – tuolla punaiseen kumiin ja mustaan jakkun pukeutuvalla ministerillä olivat yksi yhteen samat kuin omani.

SoTe-väellä on siis uusi univormu.

Punaista gummia tosin en, enkä mustaa jakkua, päälleni pane, mutta musta nahkaliivi on minulle tradeMark.

Olemmeko Risikon kanssa mistään muusta samaa mieltä?
Eipä juuri voi kehua, mutta palaan asiaan, kunhan radiohiljaisuus loppuu (termi YLE/netti-uutisista ja Jutta Urpilaiselta).

* * *

Kesäloma

Puupiirin vieressä, Kankaan kansakoulussa, on ollut kevätjuhla. Sen jälkeen Eva Paronen on jakanut todistukset. ”Jo joutui armas aika” ja suuret ikäluokat kirmaavat vuoroluvusta pihalle.

Kevät-todistus, jossa 2 A-luokan oppilas siirrettään kolmannelle luokalle – on vieläkin tallessa.

Kaunokirjoitus 5.

Todistuksen kanssa kipaistaan Puupiirin pihaan,jota länsi- ja etelälaidalla ympäröi Kymenlukko, jossa on isän ja hänen Pullakerhonsa työpaikka.

Haatanen, joka kipsasi talvella rusettiluisteluissa katkenneen käden, Jokinen, joka hoitaa III divisioonan hevoset, Priha joka römisevällä äänellään nauraa nassikat pelkoon ja isä.

Harmaa auto on jo pihassa, SA-INT, isän työnantajaltaan vuokraama, Ford.

Paketti-henkilöauto.

Sen katolla on äidin naistenpyörä ja sisällä kohta sekä minä, isoveli, äiti että mahdoton määrä nyssyköitä.

Isä vääntyy puhisten ja tuhisten rattiin ja vaihteiden kurahdellessa matkue on puolen tunnin kuluttua perillä.

Waaraman huvilalla.

Huvilalla on sähköt, jotka ovat alati poikki ja puhelin, jossa on kampi, jota vääntämällä kuulee sanan ”keskus”.

Siitä voi koko kesän ajan, paitsi ukonilmalla (joita on koko ajan) soittaa ”saanko Kouvola 3150” tai ”saanko Kouvola 2621”.

Mukana on Siiri, Ellen, Elna tai Eeva, koska joka aamu äiti ajaa pyörällään kauppalaan töihin ja meidät, isoveljeni ja minut, tukattomiksi ajettuina jätetään noiden naisten kanssa siihen säähän, joka tänä aamunakin Lapissa on: ”Kylmään, aurinkoiseen, täysin aavistamatta vettä heittävään ja tuuliseen kesään”, joka ei edes Valkealan valtamereen houkuta uimaan.

Paitsi saunasta uidaan.

Se lämpeää lauantaisin. 3 tuntia sitä lämmitetään rannassa.
Kiuasta kuumennetaan ja padan vettä, jossa käytettävää lipeää serkku joi eikä sen jälkeen enää tervettä päivää nähnyt.
Limonaadipullosta, patenttikorkilla.
Sitruunasoodaa lukee sen kyljessä.

Mukana olevat kirjat ”Kumpujen yöstä”, ”Persa ja Kilu” sekä Dostojevskin, Tsehovin ja Tolstoin tiiliskivet ovat luettuina ennen juhannusta, jonka jälkeen alkaa ukkoskausi.

Päivän paras tuokio on se, kun otetaan pääläri ja kävellään metsän seikkailujen kautta yksin tai Siirin kanssa, joskus isoveljen kanssa Tommolaan.

Tommolassa täytetään kannu kolmella litralla lämmintä, vastalypsettyä maitoa.

Jos talon isäntä on hyvällä tuulella, saan ajaa Fordsonilla pihassa.
Harmaa traktori kääntyy parhaiten polkimilla, ei ratilla.

Kesä loppuu elokuun alussa, kun perhe pakkaa harmaan SA-INT-auton ja siirtyy Örnsköldsvikin kautta Mo-i-Ranaan, jossa viimeistään minun vatsani on niin kipeä, että palaamme, muiden päivitellessä kuopuksen herkkyyttä, koti-kauppalaan ”raka vegen”.

Koulu alkaakin siitä viikon kuluttua.

Opettaja on vaihtunut. Ykkös- ja kakkosluokan (A-luokka, totta kai) Eva on vaihtunut nuorempaan naiseen, jolla on syntymämerkki poskessa.

Rakastun tähän naiseen, III D – luokan opettajaan ja loppu onkin sitten menoa.

Ihan tähän asti.
Yhtä soittoa.

Heikoilla jäillä

Lopetetaan tiistaita vetämällä tavanomainen iltasatu päivän blogin alkuun.

Medisiinapläjäys ei tällä kertaa ole saksittu artikkeliyhteenveto vaan poimintojani kolmesta eri artikkelista.

Jos miehellä on valkosoluissaan paljon glukokortikoidireseptoreita, he ottavat stressitilanteissa pulttia eli kehittävät todennäköisemmin stressiin liittyvän reaktion (PTSD).

Eli kannattaisi kait nyt Timojen (Soini ja/tai Laaninen) laittaa joku Säätytalon portaille mittaamaan panttivangeiksi joutuneiden pikkupuolueiden miesedustajien valkosolujen ao reseptoreita. Jos tulos on +++, ei kun sairaalaan (Aurorassa on trooppisia tauteja ja psykiatrisia kriisejä nykyisin hoideltu). Ihan sama sitten, Audillako vai maitojunalla ( = seiskan ratikka, tunnistaa etuklasin päällä merkinnästä 7A).

Jos taas pikkupuolueen edustaja on nainen (esim laulurunoilija Anni tai kristillinen tohtorinna Päivi), pitää häneltä rouva Soinin (joka lienee lääkäri) mitata leidien verestä PACAP-peptidipitoisuus, joka taas liittyy PAC1-geenin epigeneettiseen tarinaan.

Epigenetiikka puolestaan tarkoittaa, että tukholman syndroomalle ovat altteimpia naiset, joiden esiäidit 3-6. ylenevässä polvessa ovat olleet ns lirissä roistojen kanssa

(”miksi naiset rakastuvat roistoihin”).

Miten se selviää:

”Tyttö poltti sydämens, mut Roope sikarin”.

Se on siinä!

:yes: :yes: :yes:

(lähde: Duodecim 10/2011, s 975)

* * *

Pari meta-blogaus-asiaa näin alkuun, viitteellä

Quod scripsi, scripsi
(Pilatuksen sanat Matteuksen mukaan: minkä kirjotin, sen kirjoitin)

Omalla blogialustalla, siis täällä APK:ssa, annan itselleni oikeuden kehittää kunkin päivä blogausta sen mukaan, miltä se näyttää.

Mutta kun menen vieraalle alustalle (esim Esa Kärnä, mainio pohjoiskarjalainen kynäniekka, http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/), en tekstiäni muokkaa mitä nyt jonkin kirjoitusvirheen.

Tämän aamun blogaukseni on oiva esimerkki.

Kun viesti on, että merkittävässä poliittisessa asemassa olevan ihmisen pitää olla niin sivistynyt, että hän metaforilla (vertauskuvilla) mediaa ja yleisöä ”hauskuuttaessaan” tietää, mitä hänen viestinsä tarkoittaa osalle syrjäytyneitä ja kärsivistä, on sen viestin oltava riittävän kirkas, että vieraani sen ymmärtävät.

Jos hän ei tiedä metaforansa vaikutuksia, minulla näiden kärsivien ”osaajana” on korjausvelvollisuus tai vähintään -oikeus.

Näin olemme tulleet käsitteisiin, joita alla pohdin (trauman jälkeinen tuska, sen ehkäisy ja hoito ja sen liittyminen ihmisen ”alhaisiin” vietteihin eli seksiin, ahneuteen ja saituuteen).

* * *

Lehdessä on präntättynä että Inarin kalastajat olivat upota kun jää petti.

Sitten tuli rajan kopteri ja ne pelasti.

Uutinen ei kertonut, olivatko selviytyneet ammatti-, harrastaja- vai kotitarvekalastajia, mutta olivatpa mitä tahansa, jää petti.

Jää sulaa kohta eikä sitten petä enää.

Siinä se petti kuin kalastajien luottamus edusmieheensä, jota heillä ei nyt sitten enää ole: ”Kateus vie kalatkin vedestä”, sanotaan.

Terveisiä vaan, Janne!

Eräs Timo eilen kekkasi, että nuoret, suloiset, suorastaan viriginellit ja tottumattomat pienpuolueet ovat suurten ja kaikkeen tottuneiden vanhojen, resignoituneiden puolueiden panttivankeina Säätytalolla.

Vai olikohan se parisuhdeväkivaltaa tai jokin muu psykiatrian monista syndroomista, posttraumaattisen stressihäiriön aiheuttajista.

Jospa se olikin münchausenin syndrooma.
Siis sehän se olikin.

Kalastajat ovat upota eikä heillä enää ole edes kansanedustajaa, joka heidät pelastaisi. Ei ammatti-, harrastus- tai kotitarvekansanedustajaa.

Ei sitä ihminen kestä.

Ja pienpuolueita vangitaan vanhoihin ja rapautuneisiin elostelijapuolueisiin viekotellen niitä rakastumaan keskellä Helsinkiä eikä Keskusta enää ole heitä pelastamassa.

Voi olla, että käsitteet ovat menneet jotenkin sekaisin.

Eli kyseessä voikin olla eräs ptsd:n (posttraumaattinen stressihäiriö) toinen muoto, jota kutsutaan tukholman syndroomaksi.

Se ei eroa monesta muusta traumasta: kohde luo suhteen pahoinpitelijäänsä. Suhteen, jollainen syntyy tilanteessa ”miksi naiset rakastuvat roistoihin”.

Syndrooman sairastuneista kaikki eivät parane.

Osa jopa tekee itsemurhan. Alkoholisoituu. Eroaa avioliitostaan. Tulee psykopaatiksi, joka ampuu kaikkea liikkuvaa.

Marlon Brando (r.i.p.) niitä Mekong-joen varressa (Ilmestyskirja nyt) tai Pariisissa tangoa tanssahdellen osaa näytellä.

Sekä viha-rakkautta että sen kohdetta.

Syndroomia.

Tango kahdelle.

Heikoilla jäillä on, jovain, mielikuvatehtailija ja hänen pillinsä perässä juokseva Hamelnin väki.

Siis media.

Huomenia, Inarinjärvi on jäässä.

* * *

Käydään nyt sitten kuuntelemaan, millaisen todistuksen Jussi Rytkönen tänään saa (viime viikolla hyvän: ylioppilastodistuksen).

Radio Yle 1, aamuhartaus. Virsi 409.

Siitä huolimatta, että siellä aurinko nyt paahtaa 24/7 on Inari, niin syvä kuin pitkäkin, jäässä.

Siis työhullusti: jäässä ja paistaa, non stoppina.

* * *

Rapsahti muutama palaute back-stagella:

”Olet julma, psykiatriksi kyyninen ja kylmäsydäminen kusipää” on palautteiden yleissävy.

No, näin on, jos siltä näyttää.

Jos joku ajatteli omassa mielessään – ja siltähän se näyttää – että tämä on Lelian lepotuoli tai psykoterapian eräs joukkomittainen tuotantomuoto, hän nyt joutuu pettymään.

Näkemukseni on, niinkuin virtuaalihenkilö Vilho Koskelallakin, että ”asialliset asiat hoidetaan, mutta muuten…”.

Se tarkoittaa sitä, että tällainen blogialusta kertoo kirjoittajansa, jos sitä riittävän pitkästi jaksaa seurata.

Se on lempeä, moniarvoinen, luontoa kunnioittava ja jumalia pelkäävä herttainen pappa-henkilö, joka ärsytettynä nousee puolustamaan tuota lempeätä, moniarvoista maailmaansa.

Mutta vain pahoja ja ilkeitä vastaan, ei hädässä olevia vastaan.

Heitä varten teen työtäni 24/7, toistaiseksi.

Tosin en juurikaan Arktisessa puskurikapasiteetissa.

Jatketaanpa tiistain elämistä.

Vali-vali vai seli-seli

Ensi viikolla lauletaan suvivirttä, eikös vain?

Muuan Remu aikoinaan sanoi, että Suomessa on kaksi Stadia, se tunnetumpi (Rovaniemi) ja sitten se toinen.

Siksikin ensi viikon lopulle Stadiin – ja siihen toiseen – pieni viristys:

1. Jo pukkas glaiduu aikaa
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.

2. Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snärkkää
tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala.

Jään odottamaan viritystä hoon päälle, jovain!

Olen muutaman kerran viime vuosien mittaan joutunut sotasille virtuaalisesti.

Minulla alkaa olla sosiaalisessa mediassa (fb, blogit) oma ”käsialani” ja niin on toisillakin e-”ahkeroivilla”, joiden (ja siis minunkin) oikeampi paikka varmuudella olisi sorvi, hanhimettä, vetouistinkalastus tai vapaaehtoistyö Neuvokas-yhteisössä.

Kun tulee konflikti, siinä ei sitten virtuaalikirjaimia säästetä.

Eilen tällainen tilanne pariinkin otteeseen syntyi.

Kaksi ihmistä, jotka eivät ole toisiaan koskaan edes etäältä nähneet, alkaa suomia toisiaan tavalla, joka on tyypillistä rajanaapureiden tai yli seitsemän vuotta naimisissa olleiden välillä.

Vihelsin pelin poikki.

Pyyhkäisin muutaman pahimman ”last comment” pois ja päätin oppia.

Tänä aamuna luin kotimaakunnan lehteä ja jäin kiinni pariin mielipidesivun tarinaan.

Taas sama juttu.

Vali-vali ja seli-seli.

Jovain se on niin, että ihminen kirjoittaessaan painettuun tai sähköiseen muotoon kantojaan on ihan muualla kuin tässä ihmisen maailmassa.

Hän siirtyy tuomariksi, valamieheksi, todistajaksi, giljotiiniksi tai yleisöksi oikeussaliin, jossa pöytä on leivätön.

Kas näin:

http://www.hs.fi/wulffmorgenthaler/?cmp=tm_etu_wulffmorgenthaler

Ei taida kannattaa. Vali tai seli.

Nälkäkin sellaisesta jää.

Huomenia!

Olisikohan Marjatta jo avannut torikahvionsa?

Siellä sitä olisi: pötyä pöydässä.
Ja ihmisiä: lihaa, luita ja ajatuksia.

Ei 3D (Caribbean, floppi) vaan ilman 3D-klaseja.

* * *

No, mitäs uutta nousuviikolla?

Ei se ole uutta, että konkurssi-Islannin tuhkapilvi uhkaa lentoliikennettä. Vaikka se onkin iso asia.

Uhka.

Ei sekään ole uutta, että Unkari ja Puola uhkaavat Suomen maatalous- ja EU-tukia (90 miljoonaa ja ronski miljardi / vuosi, Lapin osuus 1200 000 000 koko rahoituskaudella).

Tosin, kun tämä tarkoittaa elämää vasta 2014 alkaen, on se tulevaisuutta.

Ja koska olen EU:ssa sellaisessa valiokunnassa, joka käsittelee maataloustuen (NAT), on se uutta, että valiokunta on kaksi viimeisintä kokoustaan perunut.

Unkari – ja Vilén – haluavat siirtää asian Varsovan piikkiin (EU-puheenjohtaja 1.7. – 31.12. 2011).

Se ei ole uutta, että Marjatta on päättänyt pitää viime kesän järjestyksen.

Hän tulee torille kuumia munkkeja kauppaamaan vasta klo 07, jolloin minä jo olen työpöydän ääressä.

Mutta se on uutta, että Rovaniemen kaupungin uudenuutukainen viheriä lippu on vaihtanut salkoa.

Viime viikolla lippu oli kaupungin puoleisessa rivissä, nyt se on vaihdettu kaupungijohtajan puoleisen rivin lounaspäähän.

Sekin ehkä on uutta, että Lapin hengellisin kylä tuottaa tänä iltana vesperin Radio Yle 1:een.

Ahma-nimiseltä väylän levennykseltä on pastori pääsemässä ääneen klo 18:50.

Kätkäsuvannon suuria miehiä ja naisia on monta: Lihtosen Jussa ja leskensä Leila, Sani, Vares (tai jokin muu kinnula-niminen lintu) ja nyt Vähäsarja.

Vasta huomisaamuna klo 06:15 (uusinta 07:50) on kehyskuntien (Järvenpää, Kirkkonummi, Tuusula, Hyvinkää, Hietaharju jne) vuoro (Jussi Rytkönen, aika tosikko miehekseen, s -47).

Kätkä on siis suomeksi ahma.
On se julma peto, jovain ainaski.

Radion väliaikalintu on silkkiuikku, vaikka 05:58 äänessä olikin – on se niin väärin – taas se pesärosmo käki.

Elinvuosiemme jäljelläolevaa lukua laskemassa.

* * *

Back-stagelta tulee mielenkiintoista palautetta, jossa minua kannustetaan kovasti jatkamaan taistoa keskisuomalaisia tuulimyllyjä vastaan.

Sen tekisinkin, jos minulla olisi Rosinante.
Sancho panzoja toki riittäisi kuin Kaptahia Sinuhelle.

Mutta se Rosinante puuttuu.

Kts myös

http://fi.wikipedia.org/wiki/Don_Quijote

* * *

Edessä näyttää olevan kevään lämpimin päivä.

Se alkoi esimieskeskustelulla, jota itse asiassa olen kovasti odottanut.

Pöytää pyyhittiin ja kuin pisteeksi huutomerkin alle saatoin vastata toiselle esimiehelle Revontulihallituksen esikammareihin.

Vastaus oli (molemmille) sama:

Tämä nyt ei vain käy.

* * *

Aika surkuhupaisaa, kun porvariomisteinen media yllyttää kansoja äänestämään porvarimyönteisesti.

Näin tapahtuu joka puolella Eurooppaa ja metodi on joka kerta sama: väestössä oleva vähän pelonsekainen muutospaine ohjataan ikäänkuin tarkoituksetta ja uutta, aitoa tukien johonkin suuntaan ja sinne se myös sitten ohjautuu.

Olemme me ihmiset vedätettäviä kouhoja, jo vain.

Viimeksi Espanjassa: Toukokuun 15 päivän liike satoi suoraan oikeiston laariin, kun potentiaaliset sosialistien äänestäjät ”mellakoivat” kaduilla ja halusivat olla äänestämättä.

Ne, jotka eivät olleet kaduilla, huomasivat tilaisuutensa tulleen ja kas: nyt ne syrjäytymiset vasta alkavat. Siis kenen?
Niiden, jotka olivat kaduilla kun olisi pitänyt olla uurnilla.

No, itse asiassa se menee sitten aikanaan toisinkin päin, kunhan tässä löydetään se willybrandt, manekoivisto, mitterand tai tonyblair.
Ovat varmaankin jo kovasti hakusessa, olofpalmet?

* * *

Päivän medisiinapläjäys kertoo taas, että meitä keski-ikäisiä ja vanhoja sorretaan, kun olemme niin heikkoja:

Krooninen väsymysoireyhtymä ei ole yleinen nuorilla, mutta sitä potevien elämää oireyhtymä vaikeuttaa monella tapaa. Esimerkiksi nuorten koulunkäynti kärsii jatkuvista poissaoloista.

Pediatrics-lehdessä julkaistussa hollantilaistutkimuksessa arvioidaan, että tuhannesta 10-18-vuotiaasta noin yksitoista täyttää kroonisen väsymysoireyhtymän kriteerit. Joka vuosi uusi oireyhtymä todetaan puolestaan kahdellatoista nuorella sadastatuhannesta, tutkijat kirjoittavat.

Kun sairauden vaikutuksia kyseltiin potilailta itseltään, lähes joka toinen kertoi olleensa poissa yli puolet koulutunneista edeltävän puolen vuoden aikana. Erityisesti vakava uupumus ja huono fyysinen toimintakyky olivat yleisiä.

Hollantilaisten arviot ovat maltillisempia kuin aikaisemmat, mutta perustuvat yleis- ja lastenlääkäreiltä kerättyihin tietoihin. Näin ollen luvut ovat mahdollisesti tarkempia kuin aikaisemmat, lähinnä potilaskyselyihin perustuvat.

Kroonisena väsymysoireyhtymänä pidetään vähintään puoli vuotta jatkunutta, normaalia elämää pahasti vaikeuttavaa väsymystilaa, johon liittyy monenlaista kipuilua, pahoinvointia, huimausta ja monia muita oireita. Sen aiheuttajaa ei tunneta eikä siihen ole vakiintunutta hoitoa. Aikuisväestössä sitä potee noin 1-2 henkilöä sadasta.

lähde: Duodecim uutispalvelu

Niitä oli yhdeksän, nyt vain kaksi

Aamu alkaa Eira Mollbergin ”Näistä levyistä en luovu”-uusinnalla. Sen valssin takia (eilen jo nautittu, täälläkin).

Erottajan Ollilalla pohdinta käy keuhkoista ja siitä, miten keväällä keuhkotautiset niin kuolevatkin?
Pohtija, runonlausujamme, muisteli naapuria, jossa oli 9 lasta, mutta muutaman vuoden kuluttua vain kaksi.

Muuan väärti lenteli ilman ”pirunkeuhkoaan” etelään hakemaan uusia keuhkoja ja runonlausujakin oli saanut keuhkonsa kuntoon: ei enää astman vaivaa. Vaikka tupakkakopissa pakisimmekin.

Saimme kuulla jäljempänä mainitulta uusinnan 1930-luvun ajan iltapäivälehtiä korvanneesta ”kluntista”.
Uusintana tuo uutinen tännekin tulee präntätyksi:

”Sievistä kuuluu kummia
Siellä liikkuu pilviä tummia

Asia ei oo turhasta
Vaan Saukon lasten murhasta

Isä ja äiti ei olleet arkoja
Voi niitä lapsiparkoja

Ne myrkun piiloon peitti
ja siitä sopan keitti

Ei ollut lapsilla elon tikkiä
He saivat arsenikkiä

Lapsille sitä antoi
Ja ruumiit sänkyyn kantoi

Satanut ei lunta
Ne nukkui kuolon unta

Suomessa ei oo lakia
Vaan täytyi leivän takia

Herroja nyt opettaa
Ja omat lapset lopettaa”

Mietin, olisiko tuo runo käytävä esittämässä nyt Säätytalolla?

* * *

Juhani Aho syntyi tänään 150, Simo Liikkanen 103 vuotta sitten.

Kumpikaan ei elä, mutta kummankin muisto vielä on.

Juhani Aho suomensi Välskärin kertomukset.
Simo taas suomensi minulle sen, mihin aikaan pikkulauantaina sopii keskikoululaisen tulla lavatansseista.
Ei ainakaan kello puoli kolme, vaikka olikin kevät.

Levätkää rauhassa, Juhani ja Simo.
r.i.p.

Taidan joutaa puuron keittoon tulivuoren purkautuessa Satujen saarella.

Maailmaloppua ajatellen juuri niinkuin eilen lupasinkin.
Valkea savu ulottuu kolmentoista kilometrin korkeuteen.

* * *

Juhani Ahon ja Simon syntymäpäivien kunniaksi kolme korkeakulttuuritapahtumaa on tänään toteutuksessa.

1) Korundin avajaisnäytöksen nykytilan katsastaminen (pystytys!)

2) Pirates of the Caribbean, 3D

3) Cannes´n tulokset

Tällaiset rauhaisat viikonloput ovat Jari Jokelan (työnantajani, jolla ei ole isosti palkanmaksukykyä, palkkoita toki maksaa) kannalta hyvin, hyvin vaarallisia.

Liki elämäni mitan olen työskennellyt 24/7, mutta viimeisen parin vuoden aikana viikonlopput ovat olleet pääosin omiamme (mie ja perhe).
Kun tähän tottuu, sitä ehkä haluaisi laajentaa.

Mistäs sitten löydettäisiin korvaavaa työvoimaa?

* * *

Aamun lainaus (linkki) ei ole tällä kertaa sarjakuva vaan vieläkin tiiviimpi katsaus siihen, mitä minä pidän työnäni.

Vahva lukusuositus:

http://kemppinen.blogspot.com/2011/05/pieni-von-trier.html

* * *

Kierros taidemuseolla (siis Korundissa) iltapäivällä oli mielenkiintoinen ja haastava.
Uupumusta, pikkuhiljaa tapahtuvaa näyttelyn valmistumista, kuvataiteen rikkautta ja ”vaikeutta”.
Eivät nämä helppohintaisia ole eivätkä psyykisesti ”läpihuuto”-juttuja.

Grillaus-vesper seuraavaksi. Kesä.

* * *

Sparrow (Caribbean) max **
3D lähinnä vaivasi, *

Teemalta mustavalkoisia laatuleffoja siis?

Höh!

Ötyä!