Kekkonen pohdiskeli aikanaan Suomen roolia kansainvälisessä yhteisössä ja päätyi suosittelemaan lääkärin- ei tuomarin työtä.
Helsingin Sanomien uusin TEEMA-liite pohtii toimittajan surkeaa kohtaloa sosiaalisen median ja digi-infon viidakossa.
Yhä enemmän näyttääkin siltä, että jokainen haluaa olla oma lääkärinsä ja toimittajansa, mutta myös tuomarinsa.
Sekavien olojen lisääntyessä (ISIS, Ukraina, Assad, Ruanda…) lisääntyvät tee-se-itse-lääkärit, -tuomarit ja -toimittajat ammattilaisten joko paetessa tai joutuessa muutoin YT:n kautta jäämään aamuisin kotiin ilman työnantajan maksamia työvälineitä.
Esson baari, kampaaja, Lions-klubi, naisten haku, Wanhat markkinat ja tiistain yhteislauluilta torilla takaavat rauhallisessa Suomessamme vielä kasvotusten ihmiseltä toiselle tiedonkulkua.
Kuitenkin yhä pidempään omena/päärynä-mahainen ja suuritakalistoinen suomalainen istuu kotona läppäriä, tablettia tai älykännyä hipelöiden ainoana seuranaan samanmoinen puoliso toisessa huoneessa samoissa touhuissa.
Kumpikin allekirjoittaa parhaillaan kansalaisaloitetta pedofiilien rangaistusten koventamisesta, koska muuan ”lapsenraiskaaja” ensikertalaisena istui 10 vuoden rangaistuksestaan vain puolet (5 vuotta).
Seis!
Lääkärin tiedossa on, että pedofilia on synnynnäinen ominaisuus.
Se tarkoittaa, että normaalisti lapsen suojeluun, pelastamiseen sekä hoivaamiseen johtava perinnöllinen vietti-ominaisuus on osalla ihmisistä karannut käsistä.
Pedofilia-ominaisuuden synnynnäisesti saaneista hyvin suuri osa ei koskaan ryhdy rikokseen eli lapset saavat olla hänen puolestaan koskemattomina ja muutenkin rauhassa.
Sellaisia ihmisiä on yhteiskunnissamme kaikenlaisissa asemissa ja tehtävissä.
*
En ole ihan varma, mutta aanailen, että ihmisen luontainen tirkistelynhalu ja korostunut sentraalisantraisuus lienevät myös synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka toimivat osaltaan pontimena toimittajan kutsumusammattiin.
Toisen tuomitsemisen vietti taas vallanhimolla ja ahneudella kuorrutettuna taitaa vasittua osaa tuomarinkoulutukseen pyrkiviä motivoida alma materiin lakikirjoja pänttäämään.
Lääkäreiden synnyinkohtalo puolestaan on parantaa tai terveysterrorisoida muita, kun eivät itseään osaa auttaa.
Sinuhe egyptiläisessä Mika Waltari kuvaa asiaa hienosti Sinuhen kallonporaaja-opettajan pohdinnassa miksei hän ryhtynyt tavalliseksi lääkäriksi.
Ihmiskallon opettelun ja elämän ja kuoleman herrana olon yksinkertaisuus viehättivät Ptahoria niin paljon, että uravalinta oli ”syntymästä selkeä”.
Kekkosen ohje Suomelle (”mieluummin lääkäri kuin tuomari”) ei ole ottanut tulta.
Kun seuraan Suomen korkeimman johdon, josta merkittävä osa on tuomareita, mutta yksikään ei lääkäri, toimintaa 2014 ja vertaan sitä niihin suomalaistuomareihin, jotka olivat vallassa 1930-luvun lopulla, en lääkärin roolia havaitse.
En nyt enkä kesällä 1939.
Kolme lääkäriä, jotka vaikuttavat Suomen rooliin 2014, tulee mieleen: Sirpa Asko-Seljavaara (transhomoja inhoava ja heitä veitsellä parantamaan aikova plastiikkakirurgian emerita-ylilääkäri Töölön sairaalasta), Päivi Räsänen (Abrahamin moraalia korostavan puolueen aborttikielteinen puheenjohtaja-lääkäri, ministeri) ja Laura Räty (helsinkiläinen ruuhkavuosiaan pelirahoilla elävä ja makseleva yleislääkäri, ministeri).
Voi olla, että kansalainen on viisaampi ja paremmilla synnynlahjoilla varustettu, jos ei vietin pakottamana halua tuomita tai parantaa muita saati käyttää lapsia väärin (pedofiili tai ei).
Voi myös olla, että on helpompaa taivaltaa elämäänsä, jos se ei ole pyhitetty ”oikean ja luotettavan tiedon” välittämiseen uskollisille media-kuluttaja-alamaisille.
Oikeita tuomioita ei ole, hoidot ovat aina haitallisia, lapset eivät ole ihastuttavia enkeleitä, tieto ei koskaan ole lopullisesti oikein tai edes luotettavaa.
Lapseni opettavat minua:
Hanki elämä
Augustinus opettaa:
Ajat ovat niinkuin me olemme. Me olemme ajat.
Ailu Valkeapää opettaa:
Päivä ja kuu kiertävät, maaäiti kertoo, jos ihminen vain haluaa kuunnella
*
http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Aikuisten+poika+ja+itsepetoksen+voima/a1305867490167
Arktinen puskurikapasiteetti 