Kuusi käskyä

Samuli Saarni (Helsinki) on ystävänsä Janne Aaltosen kanssa kirjoittanut katekismuksen ilman ”mitä se on”-selityksiä (lähde Linked In).

1) Poliittisella tasolla ei voi käydä ”rahat tai henki”-keskustelua, koska se tuottaa suurella todennäköisyydellä ex-poliitikkoja. Siispä ”hinnalla millä hyvänsä”

2) Terveystaloustiede on pyrkinyt arvioimaan terveydenhuollon ( = sairauksien hoidon) kustannusvaikuttavuutta rationaalisesti yli 40 vuotta, koska ”hinnalla millä hyvänsä” ei koskaan toteudu terveydenhuollossa ( = sairauksien hoidossa). Kun ei priorisoida avoimesti, tehdään piilopriorisointia

3) ”Hinnalla millä hyvänsä” – puhe on terveydenhuollon ( = sairauksien hoidon) etiikan vastaista, koska vaihtoehtokustannukset ovat olemassa ja aiheuttavat todellista kärsimystä todellisille ihmisille

4) Suomesta puuttuu toimivaltainen terveysviranomainen ja keskitetty osaaminen, koska ne on lakkautettu. Siksi virkamieskunta ei voi korjata ongelmaa

5) Suuret luvut ovat liian suuria käsiteltäviksi

6) Kaikki kuolevat joskus johonkin. Sen sisäistäminen on vaikeaa,mutta helpottaa elämää

terveydenhuolto-sanan ja -metaforan korvaaminen ”sairauksien hoidolla” on puskurikapasitoijan tekonen

Saako La Marseillaise´n tai Finlandia-hymnin sanoja muuttaa

”Se siittää
syreenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston haluun, herättää
hengettömät juuret
kevään sateeseen”

Onneksi huhtikuusta on jäljellä vain kaksi yötä.
Julmaa yötä.

Cinderella

Seitsemättäkymmenettä neljättä vuotta kestäneen elämäni mieleenpainuvin tarina on satu Tuhkimosta, Cincerella.
Sadussa on kyse siitä, että vain yhdellä on jalka, joka sopii kenkään.
Muille ei ole hyötyä edes yrittää. Haittoja on.

Kun joulun seutuun Lapin tärkein rahaa maakuntaan tuova väki heitti maskit roskiin, muistin tuon Cinderella-tarinan.

Kysyin tutuilta matkailuoppailta, miksi kiinalaiset lopettivat maskien käytön.

Vastaus oli aina sama: ”He eivät halua näyttää siltä, mitä he ovat, he yrittävät väärää kenkää väärään jalkaan”.

Sama tarina jäi mieleen 1930-luvun Saksasta ja toisesta maailmansodasta.
Tarina Anne Frankista, jonka mielestäni selviytymiskielelle on kääntänyt juutalainen psykiatri Viktor Frankl:

”Kaikki menee ohi paitsi menneisyys”.

Saksassa juutalaisten piti kantaa keltaista tähteä, koska muutoin muu kansa ei tiennyt, kenellä on oikea kenkä oikeaan jalkaan.

Jouluna kiinalaisturisteilta kadonneet maskit saivat minut heräämään: tässä ei voi olla kyse covin-19 – tai sars-cov-2 – asiasta.

Olen koko kuluneen neljä kuukautta yrittänyt turhaan saada ääntäni kuuluviin.

Siis sitä tietoa, että Cincerella on ainoa, jonka jalka sopii kaikkien tavoittelemaan lasiseen kenkään.

Ehkä me vielä joskus uskomme, mitä Charles Perrault 1697 yritti meille Hanhiemon tarinoissaan meille kertoa.

”Cendrillon ou La petite pantoufle de verre”

*

Maanantai-illan laina (Jukka Kemppinen):

Selitykseni pandemiaan on ylikuormitus.

Jo kauan ennen maailmansotien vuosisataa eli 1900-lukua tuotiin esiin ”elämän verkko”. Kaikki riippuu kaikesta. Hurjimmat ajattelijat käyttivät epämääräisen ”luonnon” sijasta kreikan kielestä nappaamaansa sanaa ”kosmos”. Silloin piti vielä saada kirkko ja kuninkaat ymmärtämään, ettei ympärillämme oleva ole vain meitä varten ja ettei ihminen on luomakunnan kuningas.

SCID – II

Sain jokin aika sitten (alle vuosi) kyselyn, jossa tiedusteltiin diagnostista osaamistani.

Lääkärillä on erilaisia käsikirjoja, joiden kuuluu olla hänen osaamisessaan, kun hän luonnehtii potilaitaan. Minulla näitä ihmisiä on 54 vuoden aikana ollut oman kirjanpitoni mukaan yli 30 000, mutta alle 40 000. Olen tavannut heitä yhtä lailla luotettavan tiedostoni mukaan yli 300 000 kertaa.

Vastasin kyselyyn nelisivuisella yhteenvedolla ja odottelen nyt, miten kyselyä lähettänyt juristi – ei siis lääkäri – asiaan suhtautuu.

Löysin äskettäin muutaman kymmenen vuoden takaisen kansion, jossa minulle läheiset ihmiset ovat tehneet saman: diagnosoineet minua.

Työssäni käytän viisi-akselista instrumenttia diagnoosin tekoon. Sen virallinen nimitys on DSM IV R.
Pääasiallinen diagnoosi, persoonallisuus-luonnehdinta, kehollinen diagnoosi, rasittavat ja altistavat tekijät sekä havaittavissa oleva toimintakyky.

Sen taustalla mielessäni on myös kaksi-akselinen järjestelmä: SCID I ja II.
Pääasiallinen psykiatrinen diagnoosi (I) ja persoonallisuuden rakenne ja toimintatapa (II)

Mainitsemani kysely ja kymmenien vuosien takainen löytö innostivat minua miettimään, mitä diagnooseja olen voinut elämässäni tehdä työn ulkopuolisessa maailmassani.

Yksinkertaisuuden vuoksi käsittelen havaintojani vain SCID – II – järjestelmällä, joka ei havainnoi häiriöitä vaan persoonallisuuden rakenteita ja toimintatapoja.

Kävin läpi kaikki merkittävät ja mieleeni jääneet elämäni naiset ja miehet. Lapset ja aikuiset.

Lopuksi asetin mittatikukseni itseni: menin elämäni peilin eteen sellaisen viisauden varassa, joka kuuluu: ”Kaikki menee ohi paitsi menneisyys” (ikivanha afrikkalainen oppi ja Viktor Fankl´in logoterapian ydinsisältö).

Ja sitten tuloksiin.

Olen hiljattain saanut valmiiksi käsikirjoituksen kokonaisuuteen, joka muistiinpanoissani on tallennettuna otsikolla ”Everstien tarina”.

Sitä tarinaa ja nyt tekemääni arviota käyttäen olen nähnyt asian – siis SCID-II – diagnoosin – elämässäni.

Luetteloin tarkasteluni kohteet etunimillä ja olen jakanut heidät naisiin ja miehiin.

Kumpiakin kertyy viitisenkymmentä eikä mukana ole potilaita – heitä suojaa ehdoton intimiteetti.

Tulos on mykistävä ja sitä siis ”varmentaa” oma nimeni ja käsitykseni SCID-II-rakenteestani ja -toimintatavastani.

Mitäs tästä voi sitten muuta sanoa?

Kuin siis sen, että tulos mykistää.

Mitä olemme kadottaneet

Joulukuun lopusta alkaen Lapissa on pelätty.
Maailmalla pelko alkoi maaliskuussa ja tuntuu lisääntyvän.

Kaksi ihmistä ei tunnu pelkäävän. Toinen on eläkkeellä oleva infektio-professori ja kuoronjohtaja Peltola.
Toinen olen minä.

Muista en niin tiedä.

Reetta Huttunen kirjoittaa asiasta tuoreessa Suomen lääkärilehdessä (s 1088) ja arvelee että pelkomme on sukua sille pelolle, jota kontio, otso, kouvo ja mesikämmen tuntee nähdessään ihmisen.

”Tappaakohan se minun lapseni”?

Jokainen OKBoomer taitaa olla tuttu sen syyllisyyden kanssa, joka saa muun yhteiskunnan ”varjelemaan” meitä kuolemalta.
Se on karmean kaksois-sitova tunne (double bind).
Toisaalta meidän pitäisi nopeasti kuolla pois, toisaalta meidän kuolemattomuuttamme taatakseen globaali business kaatuu kolisten kaikkien aikojen kaaokseen ja lamaan.

”Jään odottamaan lisäohjeita – mitä juuri minun pitäisi tehdä, jotta ymmärtäisin paremmin luonnon mekanismeja? Koska olemme unohtanet olevamme osa villiä luontoa, myös koronapandemia on tuntunut liian käsittämättämältä uskoa”

Näin siis Reetta Huttunen, infektiolääkäri Mäntästä (48v).

Puskurikapasitoija, Antti: olen 73v.

Palliative Sedation – Thin Place

Olen sukupolvessani perheeni viimeinen eli vanhin elossa oleva.

Luin eilen lehdestä, että ihmisen kuva on onnistuttu jäljittämään hänen hampaansa valkuaisaineesta 800 000 vuoden päähän.

Eilen kristikunta, joka on yli 1/7 elossa olevasta ihmiskunnasta, ristiinnaulitsi huutoäänestyksellä vapahtajansa.

”Päästä Barabbas”.

Muuan nopeasti yleistyvä keino avittaa ihmistä viimeisellä taipaleella on palliatiivinen sedaatio.

Sellaisessa ihminen vaivutetaan kivuttomaan tilaan ennen kuolemaansa.
Olen sellaisia nähnyt.

Olen lääkärinä nähnyt myös tuskallisia kuolemia.
Ja itsemurhia.

Ikäni puolesta olen perheeni seuraava kuoleva, primus inter pares.

Minulla on KANTA-järjestelmässä kuolintapa/hoito-testamentti, jossa en pyydä mitään itselleni, mutta yritän hiukan ohjata heitä, jotka jäävät jälkeeni.

Tiedän, että tuollainen testamentti EI ohjaa minua kenties hoitavia ihmisiä ja laitoksia, koska se ei ole saatavissa näkyville heidän ahkeroidessaan kulloisessakin pandemiassa kuolevien palliatiivisen sedaation parissa.

Nykyinen pandemia, jonka aiheuttaa sars-cov-2 – RNA-virus, joka itsessään on kuollut kappale, ei elävä ja tahtova, ja joka aiheuttaa Covin-19-taudin, on määrällisesti ja laadultaan kaukana niistä rutoista, jotka ovat tappaneet satojen tuhansien vuosien mittaan sapienseja paljon ja julmasti: isorokko, kolera, rutto, tuberkuloosi, 30-vuotinen sota…

Viime yönä meidän perheestämme lähti yksi.
Vaimoni äiti kuoli yhdentenätoista raamatullisena hetkenä eli tuntina, 83 vuoden iässä.

Hän oli tajuissaan vielä yhdeksäntenä hetkenä, jona Raamatun tarinan mukaan 2000 vuotta sitten Nasaretilainen kuoli ristillä.

Olemme nyt vaimoni kanssa sukujuosteidemme vanhimmat.

Requiescant in pace, äitimme ja isämme ja heidän kulkemmiensa polkujen tekijät.

Sitä vaellan, takanani muut, edessäni tuntematon.

Kelttiläisessä perinteessä on kyseessä on ”Thin Place”, ohut paikka.

ps

ps

Wilsonin pintaa

Tänään muistutan aivan aluksi ”Titanic-ilmiöstä”.
Eilen TV:n viihdeohjelmassa nuoret miettivät ”ysäriään” (tappava lama, eiksnii) ja muistivat sieltä Titanic-elokuvan.

Nyt meillä on wc-paperi-, käsidesi-, suojamaski- ja viimeksi pneumovax-titanic-ilmiöt käsissämme. Ja niitä provosoivat edeskäyvämme: ”Tämä teidän on hankittava”.

Koko ihmiskunta juoksee korona-paniikissaan joskus fiksun, joskus älyttömän maalin etsinnässä, mutta sankariparin mies menehtyy joka tapauksessa ja saa sädekehän.

Muistutan, että Leonardo DiCaprio muistetaan paremmin – tai parempana – kuin Kate Winslet.

Tai ainakin yhtä hyvänä.
Joten rauhoittukaa, ei siitä rokotteesta kaikille edes olisi apua.
Jos vaikka 10-lapsisella juutaskäkriäisperheellä olisikin se 1500€ rokotteen hankintaan Savonlinnan yksityis-vastaanotolta.

***

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (4/2020) on pelottavan mainio ja perehtynyt artikkeli espanjantaudista.

Sen syvemmin koko tarinaa ja tautia esittelemättä poimin siitä yhden yksityiskohdan.

I maailmansodan rauhasta neuvoteltaessa Ranskassa oli isäntämaalla vahva kostonhalu hävinnyttä osapuolta kohtaan (Wilhelm II:n Saksa, josta mm Donald Trumpin isoisä oli paennut – sotaa!).

Maailma tuohon aikaan artikkelin mukaan odotti, että USA ja sen presidentti Woodrow Wilson olivat olleen armollisempia – eihän Saksa sentään taistelukentillä ihan knock out – häviötä ollut kokenut.

Wilson oli kuitenkin monen muun ohella espanjantaudin ilmeisesti sairastunut ja siitä kuin ihmeen kaupalla toipunut.

H1N1-virus, joka tuon ajan sika-influenssan oireet ja usein kuoleman matkaan saattoi, viihtyi myös kohteen keskushermostossa ja aiheutti eloon jääville henkiseen suorituskykyyn ja -tapaan muutoksia.

HSn artikkeli arvelee, että USA ja H1N1-Wilson-toipilas antoivat periksi Ranskan kostonhimolle ja näin rakennettiin rauha, joka ei Saksan kannalta ollut lainkaan kunniallinen.

Traité de Versailles, 28.6. 1919.

Ja näin rakennettiin II maailmansodan perusta.

*

Kun Suomi noissa samoissa melskeissä itsenäistyi, se hakiessaan mm USA:lta tunnustusta itsenäisyydelleen pohjakorttinaan tuoreen SNTL:n johtaja Leninin allekirjoitus, sai se Hooverilta myötätuntona aika lailla ruoka-apua.

Osa ruoka-avusta lähettiin ”Wilsonin pintana” eli laardina, jota valmisti Amerikassa Wilsonin tehdas.

Historia ei kerro, tuleeko käsite Wilsonin pinta Woodrow Wilsonista vai läskitehtaasta, mutta siitä alkaen Suomessakin läskisoosi on ollut ruokalistojen kärjessä.

Paitsi nyt.

Koronaviruksen hiljentämässä maassamme tavallisin noutoruoka taitaa olla italialainen Pizza.
Nuoremmat popsivat Quatroa tai Vegetariaanaa, mie Mexicanaa.

Se myötämieli, jota USA Suomelle 1919 antoi, kulki myös nimellä Hooverin sydän.

Mutta mitä tapahtuu nyt, kun sekä Englannin (UK) että Saksan (D) johtajat ovat kertoneet, että kyllä, jovain se iski.
SARS-Cov-2.

Toisella (Bojo) virus näyttää aiheuttaneen myös taudin, Covin-19.

Kannattaa muistaa, että 80% SARS-Cov-2 viruksen saaneista EI saa tautia.

Eikä siis moinen eloton isännän – siis tartunnan saaneen – RNA-kappale syö tartunnan saaneiden, mutta tautia saamattomien aivoja.

III maailmansota ei ole vielä alkanut.

Pahaa tahtovat tuholaiset

Pienenä olin usein torstaisin tunnin ajan neljän everstin pullakerhon erityisjäsenenä.

Kouluni loppui sellaiseen aikaan, että kotimatkalla saatoin poiketa esikuntaan, jossa everstit pitivät iltapäivisin tuota pullakerhoaan.

Sotilaspalvelija, jolla oli erityinen suhde erääseen eversteistä ja joka oli myös esikunnan pysyvä tampuurimajuri, toi torstaiksi myös minulle räkä/voisilmä-pullan ja Papulan Sittisootaa.

Eversteistä kolme oli etappisikoja eli he olivat pääosin huollossa jatkosodan rykmenteissään ja divisioonissaan. Kaikki kuitenkin haavoittuivat, jokainen aika vaikeasti.

Lääkintä-, eläinlääkintä- ja intendentti-everstit.
Rykmentin hämeenlinnalainen komentaja-eversti oli hänkin haavoittunut.
Hänen tarinaansa liittyy sotilaspalvelijan kohtalo.
Palaan siihen joskus myöhemmin.

Everstit joivat kahvia, polttivat Signora-sikareita ja kertoivat tarinoita ”pojallekin opiksi” (olin 8-10-vuotias).

Kerran eversteillä oli siviiliasuun pukeutunut vieras.
Hän puhui eri tavoin kun nämä neljä ”kummiani”.

Hän puhui koko tunnin ajan siitä, kuinka tuhoisia, suorastaan tappavia, ovat ne ihmiset, jotka ovat pyrkineet korkealle, mutta jääneet aivan lähelle onnistumista.
Nämä lähes huipulta romahtaneet tekivät siitä katastrofistaan alkaen kaikkensa, että ”Mannerheim ja me muut” epäonnistuisivat.

Mies tiesi asiansa ja oli valpas.
Hän kuoli vasta kun olin jo itse ylilääkäri (1985). Nuo neljä everstiä kuolivat aiemmin, viimeisin 1984.

Joka kerta, kun kotini, kuntani, työyhteisöni, maakuntani, maani, unionini tai ihmiskuntani on ollut kriisissä ja joku on huutanut ”tuli on irti” ja kaikki ovat paniikki kintereissään juoksemassa silmittömästi pakoon, nämä ”lähes kenraaleiksi kohonneet luuserit” avaavat suunsa ja teroittavat kynänsä.

En halua heitä nimetä, mutta kaikki heidät tuntevat.

Wannabe-stalineja, churchilleja, clausewitzeja, kekkosia, pulizerpalkittuja, päätoimittajia ja arkkipiispoja/paaveja.

Heidät pitäisi varmaankin tunnistaa ajoissa.

Toisaalta everstieni siviilipukuinen vieras kertoi, ettei se auttanut mitään, että heidät tunnisti.

”Pitää vain itse tehdä paremmin”, hän todisti.

Onnea ja menestystä, Sanna Marin ja hänen puolijoukkueensa.

Niinkuin puolijoukkueen johtaja, joka söi rautaa ja paskansi kettinkiä, sen opetti:

”Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan”.