Kun poikkesin lapsuusseudullani Kaakon kulmalla, kiinnitin huomioni historianopettajani T. Kalervo Kerannon hautakiveen.
requiestat in pace
Keranto tuli 1950-luvulla kuuluksi kirjastaan ”Kaunotar katoaa Kauko-Itään”.
Siinä hän kertoo, miten Armi Kuusela sai Gilinsä ja toisin päin.
Saman asian kertoo Risto Karlsson (hänkin r.i.p.) ”Armi tulee, Armi tulee”-tarinassaan.
Kaksi historiankäsitystä, kaksi opetusta.
Uudessa Kunta-lehdessä (4/2014) lehden toimittaja Riitta Vainio on käynyt myös pöyhäisemässä samaa historian ”koria” ja löytänyt sieltä opetuksen, joka oli Kerannon lempiaihe:
Anjalan liitto
Vainio aanailee kotimaakunnastani (Kaakkois-Suomi) tulevaisuuden lupauksena ja -odotuksena miljoonan venäläisen armeijan.
Tai sivareitahan nuo, maahanmuuttajat.
Nuo miljoona innovatiivista ja kulutuskykyistä, varakasta ihmistä takaavat Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan tulevaisuuden.
Kaivan esiin muistiinpanoni vuosilta 1962-65.
Olen tehnyt ne huolella T. Kalervo Kerannon luennoista.
Otin niistä aikanaan kopioita joita myin luokka-kavereille ja muille lukiolaisille hyvään hintaan (20 FIM/koko nippu).
Anjalan liitto on Kustaa III ajan suomalaisten kollaboraattoreiden vastaus Ruotsin (sen ajan NATO) ja Venäjän (sen ajan Varsovan liitto) välissä kärvääntyvän kansan hyvinvoinnin ja itsenäisyyden takaamiseksi (YYA, kuten sen Keranto ilmaisi).
Armfeldt ja Sprengtporten saavat vastineensa Suomen tämän päivän NATO/Krimin sota – keskusteluissa.
Kun Tilsitissä aikoinaan solmittiin Ribbentrop-sopimuksen (N:o I) salaista lisäpöytäkirjaa joella kelluvan lautan päällä, oli Anjalan liitto jo käynyt tarpeettomaksi.
Kustaa III oli ammuttu aikapäiviä, Napoleon ja Aleksateri I kilistivät laseja (viskaten ne tavan mukaisesti lautalla olevan takan perille pirstaleiksi) eikä ”Finland sak är vår” painanut Kustaa Vaasan jälkeläisen (Kustaa Adolf IV) vaa´assa himpun vertaa.
Kerannon opettaessa elettiin muuten aikaa, jona Sargassomerellä vain puolueen (NKP) politrukki eli U-Boot-komissaari kykeni pelastamaan maailman tuholta.
Ydinohjus oli jo lähtemässä RUS-sukellusveneestä kohden New Yorkia, Kennedy oli elossa ja Tsarbombat räjähtelivät ilmakehässä.
Kahdeksan kärjessä ja Kaleidoskooppi kaikuivat radion ULA-aalloilla.
Komissaari sanoi amiraalille
NJET!
(hänelle ei sattuneesta syytä Norjan suurkäräjät myöntänyt Nobelin rauhanpalkitoa)
Kaikki oli – näin jälkeenpäin muisteltuna – ah niin hyvin.
Kuka muuten olikaan noihin aikoihin Suomen valtionvarainministeri, kun ”Isänmaan parturit” (kts Mauri Sariola) olivat jälleen kerran sotkeneet maamme kansantalouden niin maan perusteellisesti?
No, hänen nimenä oli Raunio.
Vestigia terrent vai Nomen est omen.
Nyt maamme taloutta johtaa Sixten Korkman (korkki pois pullosta ja Cervuz! sille).
(kts myös Helsingin Sanomat 21.3., nettiversio: http://www.hs.fi/politiikka/Pit%C3%A4isik%C3%B6+valtion+osakkeita+myyd%C3%A4+elvytyksen+rahoittamiseksi/a1395287404596?ref=hs-hitaat-e-7
)