Keli Haminan ympyröillä on kuin myrskyn edellä, vaikka 27.8. päivämääränä tuskin on syy syys-myräkälle, +13C. Etelästä koheltaa jo aamusta niin rapsakasti, että uskon ainakin Suomenlahden (Finski zaliv) tuulivoimaloiden piakkoin pysähtyvän (20-25m/s).
Kun 1000 miestä on talvisodan mittaisen ajan yhdessä sotakoulussa, on selvää, että he kahden sukupolven ( = 50 vuotta) jälkeen kokoontuessaan elävät 1960-luvun epookissa. Siihen meitä, RUK:n (Reservinupseerikoulu) 1966 syyskurssin miehiä osattiin hyvin koukuttaa ja houkuttaa: ”Yesterday” on maailman kenties paras iskelmä koskaan. Ison Rakuuna-soittokunnan esittämänä tai kurssiveli Seppo Hovin haekeen haetarin palkeista puhkutettuna sellainen tekee kutaa.
Suomalainen suurten ikäluokkien haudankaivajaa katseleva mies alkaa elämöidä.
RUK:n kurssi 122 koostui 1946 paikkeilla syntyneistä miehistä ja se, viettäessään 50-vuotispäiviään, sai houkutelluksi paikan päälle itsestään vajaat 10%, joista kahdella oli mukana daami, joka oli syksyisen 1966 kurssijuhlan yhteydessä sama kuin nyt.
Kurssin miesten määrä aikanaan on ollut sama kuin tänä vuonna Suomen armeijaan palvelukseen astuvien naisten määrä.
Muutama nainen on antanut aamun Helsingin Sanomille haastattelun intimiteettiinsä ja sukupuolirauhaansa kohdistuneista rikoksista, joiden takia yksi suurlähettiläs on palautettu maailman tasa-arvoisimmasta maasta Helsinkiin, joka ehkä ei ole maailman tasa-arvoisimman maan pääkaupunki.
Samaan aikaan maassa, johon Suomen ja Muhoksen ylpeys muutti 1950-luvulla, yli kymmenen vuotta ennen RUK:n kurssi 122:n höökimistä Kattilaisten tielle, mutta kuutisen vuotta II maailmansodan loppumisesta, tapetaan huumerikollisia innolla, josta Filippiinien naiset tappajina, kostajina ovat erinomainen esimerkki. Ainakin jos uskomme aamun Helsingin Sanomia.
Lukionaikainen historianopettajani T. Kalervo Keranto kirjoitti asiasta kirjan ”Kaunotar katoaa Kauko-Itään”
Parisen tuhatta huumerikollista on tähän mennessä lyhyessä ajassa jo tapettu ilman oikeudenkäyntiä ja yhä tihenevästi paikallisten marcosten leskien toimesta.
Kannattaa pitää mielessä, että Filippiinit on Thaimaan lisäksi koko maailman pedofiilien mekka. Lisäksi kaksi suomalaista uhkarohkeata seikkailijapoikaa on ollut aikanaan filippiineillä sissien panttivankeudessa, josta heidät lunastettiin hengissä kotiin rahoilla, jotka tulivat maasta, jota käytännössä ei enää ole.
Imelda Marcosin kengät.
RUK:n kurssin 122 50-vuotisjuhla osoitti, että siitä hengestä, jolla syysmyrskyssä UKK:n aikhan kierrettin Kirkkojärveä, on jäljellä ainakin kymmenys jostain hyvin olennaisesta. ”Kirkkojärven marssi” lienee (ollut?) 1917 alkaen entisaikaisen Suomen miesten tärkein kypsymisriitti rauhan aikana.
Yesterday, all my toubles seemed so far away – Now it looks as though they´re here to stay.
Oh I believe in yesterday.
*
Matkalukemistonani on suomalaisen ikätoverini ja kollegan kirja ”Provinssikirurgi” (Ilpo Kontula, Reuna 2016). Kontula on käynyt RUK:n Haminassa ja lääkärikoulun Helsingissä muutaman kurssin myöhemmin kuin minä. Kirja on laadittu mielellä ja sävyllä, joka ei saa minua pelkästään ylpeäksi ammatistani tai ikäluokastani. Arvelen kuitenkin jaksavani koko 297-sivuisen teoksen loppuun asti kahlata, joskin tekeleen aivan lopussa olevan henkilöluettelon katsoin varmuuden vuoksi läpi ensimmäiseksi. Ei ollut siellä mies-suurlähettilästä, mutta hänen nais-presidenttinsä on.
Syy varauksellisuuteeni tarinan osalta on sävyssä, jonka takia, lantin toiselta puolelta kuvattuna, suorastaan ahmin Mauri Sariolan ”Ei loitsu eikä rukous”-kirjan 1959, 13-vuotiaana. Kirja kertoo Syvärillä tulikasteensa saaneesta lääkäri Pekka Peltosesta, myös RUK:n käyneestä. 1944 RUK tosin opiskeltiin Satakunnan Niinisalossa, ei häpeärauhan Haminassa.
Naiseen, itseensä, sotaansa ja potilaaseensa voi suhtautua niin kovin monella tavalla.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1472188330431