Pelko

Aamun pehmentää sumu. Pehmentää pelon.

Luen lehdestä neljästä, jotka pelkäävät ja muistan kahdesta omasta pelostani.

Muistan pelkojen ajan. Suuri osa ei muista ja merkittävä osa kieltää.

Ei, en puhu Tsarbombasta, Sikojen lahdesta.

Ihan suomalainen, alistettu ja kyräilevä rauhan ajan kotoinen kudelma.

* * *

Siirrytäänkö toukokuun viimeiseen.

Siihen päivään, jota kouluaikana osa pelkäsi, osa odotti ylpeänä.
Nyt se on siirretty. Se päivä.

Kun koira pelkää, se nauraa. Näyttää hampaitaan. Sen häntä on jalkojen välissä.

Huomenta.

Kylmä(äkö)

+7C, maailma ei silmissä ja mielessä ole muuttunut.

Leena Lander muistelee ja musiikkimies kuunteluttaa Uppsalan kluntteja.

Elämä sujuu, mutta header-imagen asennus on vaikeata.

Palaan tänne päivän mittaan kun olen selvittänyt, mitä kaikkea Joutsen on ja mitä se oikein sisältää.

* * *

Päivä on aloitettu, pääkaupungin lehtiä luettu ja virheitäkin on löytynyt (esim Apu-lehden Raution tekemä haastattelu 1975 syntyneestä naispoliitikosta: pahasti on astian makua, kommunistin kirjoituksella arkkivihollisestaan demarista – etiikka journalismissa pettää pahasti).

Yksi viikko pohjoisen arkea, seuraava Brysselin puurtamista, sitten alkaa EU:sta piiiiitkäään jatkuva kesätauko.

* * *

Päivä alkaa olla paketissa ja katsottuna on Suomen Kuvalehti 21/2010, ss 27-33 (kahden terveydenhuollon maa) sekä dokumentti Vaclav Havelin presidenttiydestä (TV-2).

Kumpainenkin oli yhtä vähän sunnuntaimieltä luova.

Rakkaani möyrii puutarhassa, minä odotan pääseväni jatkamaan puolessa olevaa kirjaani ”Ken lohikäärmeen surmaa” (Leif GW Persson).

Hyä väärti Join kaapuntin rautatieasemalla kertoi nauttivansa parhaillaan Jaan Krossin ”Rakkaat kanssavaeltajat 2”.

Minä sen jo nautin ja täällä killasin.
Niin tekee Suomen Kuvalehtikin (Jukka Parkkari), s 62.

Lukekaa, ette luule – tai jää vain Sofi Oksasen Puhdistuksen (viisi tähteä) välittämän viestin varaan.

Mielessäni on jo uusi kirja.

Sen pitäisi olla aika vallankumouksellinen. Erilainen kuin mikään aiemmin lukemani. Aivan erilainen.

Kerron sitten.

Voiko 499 ihmistä olla 374-kertaisesti väärässä?

Joen kaapuntin 42. demarien möötti on nyt lusittu.

Juna kuljetti hiljaisen miehen kahtasataa kahtakymppiä Tikkurilaan, poika koiran kanssa sieltä Vantaan Seutulaan ja jää nyt aika hetken pohtia.

Pohdin Himasen, Sarasvuon ja Stubbin malleja, joista nyt on tullut demareiden politurkin (puoluesihteerin) mentoroinnin osasia.

Olen aivan selvästi liian vanha ja jähmettynyt, koska en asiasta innostunut.

En innostu tuollaisesta hypetyksestä, mutta en toisaalta innostu Kelmi Korhosesta salaseuroineen tai Pekkarisen Maurin jyräämisestä Pressiklubissa Ervastin Pekan istuessa hänen jaloissaan käpälät anovassa asennossa: ”Anna mulle uutinen!”.

Minä innostun yksikseni matkustelusta tai vaimon kanssa kulkemisesta silloin, kun hän shoppailee ja kiertää näyttelyt ja mie kattelen ihmisiä silmiin.
Tai asioita.

Merkittävin Joen kaapuntin anti oli Virginie, joka oli ripustettu kylän taidemuseon seinälle alkuperäisenä.

Kuskasin Jutan taulun viereen ja otin heistä kuvan: ripustan sen joskus tänne.

Pidän junamatkoista, vaikka tämä tänään toikin mieleen toukokuun 1981, jolloin maailmassani jotain pahasti sortui.

Siitä tosin olen sittemminn enemmän oppinut kuin kärsinyt, mutta etupäässä olen tuon kuukauden asiat laittanut niin syvälle, että ne hyvin etäisinä johdannaisina enää tulevat vastaan IRL (in real life).

Vielä kun otan tuosta pihalta – platalta – bussin tai brassin ja lentelen kotio katsomaan viisuja ja saunan kiuasta, on tämäkin viikonloppu ilmeisesti lusittuna?

Palaan asiaan varmaankin hiukan viisaampana huomenissa, joskus jumalanpalveluksen vaiheilla.

Demareiden 2011 eduskuntavaalien slogan voisi olla Ilkka Taipaleen ehdottama

”isänmaan puolesta”

tai ehdottamani ”Yes, we can”.

Suomennettuna tuo viimemainittu on

”osaat osasi osaamme”.

Väärin sammutettu

Sekä työssä että päätännässä (kunta/alue/EU – politiikka) kuulen usein saman kuin kotonani: ei mene oikein.

Päivystävät dosentit ja minua mielestään tarvitsevat (läheiset ja muutkin) ilmaisevat aika suorasanaisesti että väärin meni.

Myös elämääni valvovat viranomaiset ja terveyskasvattajat muistuttavat, etten näin eläen enää pitkään voi jatkaa (olen jo eläkeikä-paalun sivuuttanut, mutta ”jatkan työuria”).

Joskus tuo kyyninen, itsekeskeinen ”väärin sammutettu”-viestintä menee överiksi niin blogistilla, lääkärillä kuin poliitikollakin – isän ja aviomiehen posiitioista puhumattajaan.

Silloin kirjoitan otsaani diagnoosin F 33.01. Kevätmasennus.

Taitaa olla kevät?

Vihulaisten keskellä

Väleen sitä unehtuu viisaallakin, että mualima on paha.
Tai syntyy haave, että se olisi hyvä…tämä ihmisen maailma (Pekka Kuusi, 1973).

Sitten se taas sinulle/minullle kerrotaan: ”Me hoidamme mummomme ite” sanovat niin Putin kuin muutkin miehet, koreat ja korskeat.

Tuskin hoitavat/hoidamme, mutta pää on tuollaisen kuulleella sittemmin pensaassa.

Palaan asiaan, torstai on avattu.

* * *

”Koreoiden sota”

Suomen niemellä on meneillään aika katkera meritaisto. Hukkuvalta vaikuttavassa laivassa komento on Marilla, Jyrkillä ja Annilla. Laiva on vesilastissa kallellaan eikä kukaan tiedä, mihin on törmätty, mutta jäävuorta ja liian kovaa vauhtia epäillään. Kaikki on komennettu pumppuihin.

Laivan lähellä on pintaan nousemassa oleva laajarunkoinen sukellusvene, jossa on nähty ainakin Eero ja Timo ja sen kapyysissa häärii Jutta.

Jostain syystä laivan väki ei – vielä – ole hamuamassa pelastusveneisiin, vaikka neuvotteluyhteys sukellusveneen komentosillalle vielä on. Sinne mahtuisi paljon laivan väkeä, jos vain luottamusta löytyisi.

Erityisen vihainen sukellusveneen blondille kokille tuntuu olevan laivan skanssissa häärivä brunetti: pohojalaaset naiset eivät taida koskaan toisiaan sietää? Edes sodassa.

Ystäväni ja vieraani!

Me olemme kaikki noissa laivoissa. Siksi kehoitan itse kutakin nyt tekemään kaikkensa, että pintaan nouseva ja uppoamaisillaan oleva eivät enää toisiaan tykittäisi.

Yhdessä paatit muodostaisivat parhaimmillaan laivaston. Erillään ne ovat – matkustajien aatteista riippumatta – kuin Palestiina ja Israel. Tai Etekä- ja Pohjois-Korea. Tai Slovakia ja Unkari. Tai…

Merellä myrskyävällä ulkoiset uhat on helpompi torjua käyttämällä pinta- ja sukellus-paatteja yhteisen uhan torjuntaan kuin toisiaan upotellen.

* * *

Jutta Urpilainen piti 28.5. Kahtakymmentä yli kymmenen elämänsä parhaan puheen, viisiminuuttisen.
Sen ydin oli, että ”tuleen saa jäädä makaamaan”.
”Jos kaadut, jää maahan hetkeksi, koska ehkä huomaat, ketkä sinua potkivat – ja miksi”

Torien maailma

Juttelin exxien kanssa.
Ex kansanedustaja, ex ministeri, ex pääjohtaja, ex valtuutettu, ex kirkkoväärti.

He olivat ylpeitä isiä, mummoja ja nikkareita, mutta kukaan ei ollut ylpeä vastuistaan päättäjänä.

Maailma on sellaisessa asennossa, jossa valta ja vastuu maistuu huonolta. Vallan ”lähteelle” (äänestäjä) ja sen käyttäjälle (päättäjä).

Toivottavasti edes Katla ymmärtää olla purkautumatta.

Harmaa, kylmä, mutta sateeton aamu. Itärajalla.

Kun tapaan vallan vahtikoiran (toimittajan), kysyn häneltä, miten tämä soppa hänelle maistuu. Isänä, äitinä, nikkarina tai tutkivana journalistina.

Kynismi kaunistaa? (cynus = koira)

Torjuntahäviö

Aiemmin en ole huomannut YLEn satsanneen näin paljoa aikaa työtävieroksuvan kansanmusiikin pohjoiskarjalaiseen ja honottavaan versioon.
Turpiin tuli!

Onneksi edes Rovaniemen kaupungin tekninen lautakunta sai venäläiset torjutuksi Ollerovaarassa.
Isoisät tekivät saman Mäntyvaarassa.

Edelläolevasta johtunee, että tänään alkavat pörssit ottaa suunnan koilliseen. Ja mie kaakkoon.

* * *

Perillä väliasemalla klo 09-18 kuulen, että suomalaisten edeskäypien osallistuminen 3. sektorin toimintaan on viime kuukausina romahtanut rajusti.
Tätä tietoa ei toivottavasti varmenneta.

Kansalaisvaikuttaminen ei voi olla pelkkiä Nuorisoasunto-vaalirahoituksia, koska kohteitakin olisi – siis oikeasti tarpeessa olevia.

* * *

Arkkiatri oli iltapäivällä tunnin saarnassaan todistamassa, että maamme sairaiden hoito on parasta ja halvinta maailmassa.

Puolestani ajattelen, ettei sentään halpahintaisinta.

Turvallisella miimillä hyppään junaan, joka puksuttelee kyykkypiirakoiden kaapuntiin.

Jätän arvoisat vieraani parhaaaseen, mitä halvalla saa. Maarussani Assan Möttönen, eväänäni Mankelin uusin dekkari.

Ruotsalainen merikapteeni todisti, että Suomessa toimitaan, kun Ruotsissa vasta laaditaan neuvottelu-agendaa.

Tupakkaturinoita!

Solisaliraatti

EU:n alueiden komiteassa yritän (PES) hiukan korjata erään britti-porrrrvarrrin (EPP) mietteitä kaupunkipolitiikasta.

Siihen tarvitsen kannatusta suomalaisilta edustajakollegoilta.

Eräs heistä toki se tuen suo, mutta ehdolla, että poistan korjausehdotuksestani kaksi kertaa siinä esiintyvän sanan solidaarinen.

Sehän mulle käy.

Miksi?

Siksi, että vaatijana on espoolainen porrrrvarrri (vihreistä vai kokoomuksesta, ihan sama, koska espoolainen porrrrvarrrri on porrrvarrri vaikka voissa paistas).

Porvari = porvari = porvari, niinkuin sen Häkämies (Kymenlaakso, porv) jo Washingtonissa tuli tokaisseeksikin.

Vaikka voissa, oikeammin Becel Proactive´ssa paistas!

* * *

Näyttää satavan, joten vienpä vaimon lento-asemalle!

Pitäisiköhän hakea poika juna-asemalta?

* * *

Vaimo vei lehden (Lapin Kansa) mennessään, mutta siitä huolimatta lehdessä on präntättynä oikaisu:

Lehti toteaa, että vastoin sen väittämää, suurlähettiläs ei ole eronnut vaan onnellisesti naimisissa.

Lehti ei tule todenneeksi ilmiselvää faktaa: suurlähettiläs arvattavasti on onnettomasti eronnut ennen onnellista naimistaan? Kokemusta kas kun on.

Ei mediaan voi luottaa. Vaikka se framilla toteaakin (maksetussa ilmoituksessaan) että kansanedustaja (opp) avaa rautakaupan.

Tarjosin hänelle avajaispuheeseen (pyynnöstä) tsoukkia:

”YK suoritti pyynnöstä kyselyn: Olkaa hyvä ja kertokaa rehellinen mielipiteenne ratkaisuksi elintarvikkeiden puutteeseen muualla maailmassa?

Afrikassa ei tajuttu, mitkä elintarvikkeet.

Venäjällä ei tajuttu, mikä rehellisyys.

Eurooppalaisille puute oli tuntematon käsite.

Kiinassa ei tiedetty mielipiteistä mitään.

Lähi-Idässä ratkaisu oli kovin outo sana.

Jenkit ovat edelleen ymmällä, että mikä ihmeen ”muualla maailmassa”.

Lapissa luimistellaan, mitä tarkoittaa ja missä yhteydessä ”olkaa hyvä”.

Ei kelvannut tsoukki senaattorille. Miksiköhän?

Vastaan hänen puolestaan:

a) Tsoukki on Pekkarisen (hallituspuolue) termi?

b) Lapin takseissa, matkustajan näkyvillä, luki syyskuussa 1944:
– ”Ole hyvä, älä polta”
– ”Verbrennen Sie nicht, bitte”
?

c) venäläiset ovat rehellisiä?

(verbrennen (saks) = polttaa, tuhota polttamalla)

Barokkia & kohtuutalous

Mielikuvana barokki on – sielussani – jyhkeätä ja tummaa.

Mutta kuvina se on rehevää ja renesanssilaista. Musiikkina tosin kovin militanttia.

Pyhän Teresan hurmio (1614), firenzeläinen taiteensuosija, kauhtanaansa verhoutuva dominikaani, isä Tuck Sherwoodin metsissä – tai mitä niistä barokin aikhan oli jäljellä.

Rehevä, sanoin.

Aglaia (kirkkaus), Eufrosyne (ilo) ja vanhin Thaleia (kukoistus). Kolme sulotarta. (antiikista, kyllä: mutta renesanssin rehevällä ilolla!).

Kevät Botticelliltä ja renesanssi kelpaavat myös, vaikka silloin hakkapelitat eivät riehuneetkaan Saksassa puukkojensa kanssa.

Tämä nykypäivän Karpela (BMI alle 25) on huonompi kuin köyhän miehen Karpela (KELAn lokakuun alussa aloittava uusi pääjohtaja).

Sataa, koko maassa sataa. Se siedetään.

Kun sotamies Svejk Valkean vuoren taistelussa nitistää stalinistit ja tsaarit (Tse-Rus: 2-1); kun muukalaislegioona tuo pisteet kotiin 3-0 (RoPS); kun Pukit hakee pojot Vaasasta, jonka veri ei vapise;

Hyv on katsomossa eleä, kärkkäriä naattia, rehevänä rehennellä…

* * *

Marjo-Riitta Ollila tuo internationaalista konsulenttisfääristä Suomeen termiä kohtuutalous. Kaikki saisivat nyt kohtuudella pysähtyä elelemään loivasti ja suunnittelemaan lagom eli tämligen.

Kun lotossa seuraavan kerran on jättipotti tai Jokeri ilmestyy ruutuun lauantaina klo 20.48, tehdään mielikuvaharjoite: lagom vai jättipotti, 7 oikein vai 0,4%:n tasokorotus?

Mo Chuisle

Dr. Jukka Kemppinen
22. toukokuuta 2010

http://kemppinen.blogspot.com/

”Kansanliike” alkoi Södermanin ”laulavaa sheriffiä” järkyttäneestä heitosta eduskunnassa poikkeuslakivalmisteluun liittyen (1930-luvun alun Saksa), emeritus-professorin kynä on jos mahdollista vieläkin terävämpi, vertauspohja sama Saksa.
Mitähän saamme vielä asiassa lukea ja kuulla?

Kolmannen valtakunnan raunioilta.

Poika lähti aamukoneella (24 €!) etsimään sijaansa alma materista Mansesta (pääsykokeet alkavalla viikolla): historia, erittäin poliittinen historia, on vaikea laji, 1930-40-luvut lisäksi arkoja; mea culpa!

Confiteor Deo omnipotenti et vobis, fratres,
quia peccavi nimis cogitatione, verbo, opere et omissione:
mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa.
Ideo precor beatam Mariam semper Virginem,
omnes Angelos et Sanctos, et vos, fratres,
orare pro me ad Dominum Deum nostrum.

(lyön kevyesti itseäni sydämen kohdalle rintaan)

* * *

Lapin Kansa 23.5. moralisoi rajusti raskaana olevien naisten elämäntapoja (aikaansaaden melkoista syyllisyyttä, jonka perusteet ovat epävarmat: ylipaino on pelastanut ihmisen lajia 20 000 vuotta, uhannut vasta 50 vuotta – epigenettiikka on ehdottomasti vaikea tieteen laji!).

Mutta lyödään nyt lyötyä ja heitetään vettä kuumille kiville:

Ergonomian professori Veikko Louhevaara varoittaa, että runsaasta tekstiviestien kirjoittamisesta voi kehittyä jopa pysyvä peukalovamma.

* * *

Päivän lehti (siis HS, Kaleva, Pohjolan Sanomat, Suomen Kuvalehti, Yliopisto, Suomen lääkärilehti, Duodecim…ja Lapin Kansa tietenkin) nautittu.

Sieltä tänne yksi saksittu:

Ei yksikään ihminen ole saari, täydellinen itsessään: jokainen ihminen on osa mannerta, osa kokonaisuutta; jos meri vie mennessään palasen, Eurooppa on vähäisempi, —

Äläkä siksi koskaa kulje kysymässä kenelle kellot soivat; ne soivat sinulle

Toinen, jonka jätän saksimatta, toteaa, että ”your secrets are safety by me” (Veronica Pimenoff lääkärin salassapitovelvollisuudesta pedofilia-asioissa).

Veronica, mm Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean suomalais-jäsen (EPC), transsukupuolisuuden huippuasiantuntija ja armoitetun laatuisa kirjailija, toteaa vielä erikseen, että lukuunottamatta pedofilia-sairautta lapsiseksiin syyllistyneillä ei ole rikoksen uusiutumisriskiä todettu.