Mustan lumen talvi

40. viikko ja syksyn päivystykset (54) puolivälissä, 27 jäljellä.
Mustaan ja vetiseen maantieliikenteeseen tuli taas matka yön selkään, täytyy uskoa talveen ilman lunta – toistaiseksi. Lämpöäkin +12C, 1.10., kohta varmaan kirsikka kukkii ja väylät pohjoisessa pysyvät auki läpi vuoden.

Radio 1 ei osaa nyt – ainakaan yöllä – valita minua viehättävää musiikkia. Sellaista loivaa, ei liian joutuisaa eikä päätä keikuttavaa. Chopin´ia?

Herättyä – nukuin hyvin aamuyön kun join Erottajan Shellillä kahvit klo 02.30 – kuitenkin sitten osuu: 1600-luvulla sävelletty Lacrimae todistaa sieluni olevan vielä tuolla seekelillä, sopraano keskisektorista (Stantz) sästää havainnon. Puolalainen masurkka (slaavilainen tanssi N:o X) kertoo slaavilaista verta virtaavan suonissani (Dvozak) ja Bach´in Air osoittaa, että Yle:n musiikkiosastolla osataan haistaa Lapin maanantai-aamun sää. Kosteaa, sankka sumu, kaikki kuin pehmeässä pumpulissa. Siunattu musiikki.

Kirjallisuuden Nobel ilmoitetaan kohta. Minulla on kaksi suosikkia: Norman Mailer ja Jaan Kross.
Jorma Laitisella näkyi olevan vielä omansa (Lapin Kansa 30.9.), kotimaataan viiltävästi käsittelevä huippukirjailija, jolle vain Abe Lincoln kelpaa presidentiksi.
Nimen saatte arvata, kihara tukka kuitekin.
Lincoln kuuluu muuten niihin valtiomiehiin, joille postuumisti on asetettu vakavan psykiatrisen häiriön diagnoosi.
Mutta politiikassa niitä on aina löytynyt, diagnosoitavia ja diagnostikkoja. Valitettavasti (koska jotenkin kipeä ihminen ei omaa kipuaan kyllä näytä vaan projisoi sen kansaan tai kansan viholliseen, kuten Mailer viimeisessä kirjassa Hitleristä vakuuttavasti osoittaa).

Tuosta assosioituu havaintoni matkalukemiseksi ottamastani HS:n kuukausiliitteestä.

Toisaalta siellä on raportti syvän maaseudun karaokesta, toisaalta Niinistön tummasta puvusta.
Tuo vastakkainasettelu johti siihen, että tällä kertaa Brysseliin pukeudun prässittömin housujen ja hiukan roikkuvan punertavan bleiserin keinoin.

Karaoke jotenkin natsaa paremmin, ei sille voi mitään.
Olenhan syntynyt
Turun rauhan (1754)*** rajan (= Kymijoki) itäpuolella enkä Salon savimailla, jossa Viurilan kartano ja Nallen sokerijuurikas ovat trade mark siinä kuin Nokiakin. Slavonian melancholy.

***: Turun rauha solmittiin 11 vuotta ”valehtelemaani” aikaisemmin eli 1743. Tuon 11 vuotta aion käyttää sivistyäkseni Suomen itärajan historian osalta, pyydän nöyrimmästi harhautustani anteeksi!
(niinhän se aina on: kun r=r=r on agendalla, on faktat tarkistettava, tarkistettava ja tarkistettava)

Iltapäivällä on jouduttava jakomaahan (valloonit ja flaamit) etsimään veden, ilman ja maan puhtautta (EU:n alueiden komitean ympäristövaliokunta, DEVE). Sieltä kotio keskiviikkoaamuksi – päivystämään.

Näyttäisi siltä, ettei vapaa-ajan ohjelmaa tarvitse tänä syksynä kehitellä, mutta lauantaina aion mennä Hotakaisen Finnhitsin kehumaan kylään, Kouvolaan, 1754 rauhan rajan r=r=r-puolella Helvi Hongan patsasta paljastamaan.

Paljastuspuheen pitää luokkakaveri ja Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne.
Paikalle soisin tulevan myös toisen luokkakaverin, nimeltä Kaskeala. Van voipi amiraalismiehellä olla purjehdusaika?

Siellä odottaa myös, vähän lännempänä, teatteria jääkiekosta. 14v:n toivomus tosin olisi, että ensin mentäisiin Ouluun katsomaa jääkiekkoa teatterina, Kärpät-rules. Eiköhän siihenkin ehditä, sitten myöhemmin.

Tästä talvesta pitää koettaa uppuroida läpi ja lumikin tähän löytää, mutta sitä ennen otan käyttöön oman oppini (yli 2000v:n takaa): Carpe diem. Eiköhän se siitä.

Raportoin super-kirkolta illalla lisää, jos jotain mainittavaa huomaan, Mors Subita – kahvilan terassilla ;>/ (on kuppilalla pahaenteinen nimi, on: Rysälän Pub Ylityö!).

Päivän Lapin Kansan kolumnini kertoo muuten, ettei mikään ole miltä se näyttää. Palaan asiaan. Homeostaattisesti…

Mainokset

Paljastuksia, tyynyjä ja Mikkeliä

Risto Nordell oli koonnut musiikkia Euroopan hoveista ja katedraaleista aamusta, hienoa (RadioYle-Ykkö).
Sitä seuranneessa sanassa Jaakobin poikien isä otti kiven päänalusekseen, mutta RoPS:n B-junnuilla oli kaikilla tyyny heidän alkaessaan enkelien ehkä suojatessa matkan kohden Oulua ja voittoa(??) Erottajan Shell´ltä.

Suosittelen kovasti radion ykköskanavalle virittymistä tänään klo 18.00. Aaltosen Lempi – 100v – kertoo siellä tosi asiaa, opiksi ja ojennukseksi. Niin hyvä evankelista kuin ikänä!

Kauko-Idässä maa järisee, Räikkönen ja Kovalainen ymmyrköivät eli haarukoivat Union Jack – tunnusta, mutta mie vain ajelen jäähtyvässä ruskassa ees-taas nelostietä. San Diego ja Los Angeles – rules.

Lehdessä on präntättynä, että Vantaan lentämössä Finavia riisuu meät kokonaan.
Sellainen on niillä vempain koekäytössä, joka jättää vaatteet pois ja katsoo, missä kohden on rasvaa, missä kohden taas ei ole sitä, mitä SPAM joka aamu kymmenissä viesteissään lupaa, 3 inches.

Pitäisiköhän tähän ottaa sitaatti, että vähän jäähtyisin:

Asiantuntija varoittaa psykiatristen termien huolettomasta käytöstä. Psykiatrian dosentti Hannu Lauerma sanoo, että sanojen varomaton viljely voi johtaa niiden käyttöön lyömäaseena.
Esimerkiksi Lauerma nostaa sanan hysteria. Kansankielessä sanaa ruvettiin käyttämään kenestä tahansa kimpaantuneesta naisesta. Lopulta termi vesittyi niin, että se piti poistaa psykiatrisesta käytöstä kokonaan.

Nyt muotisanaksi on noussut narsisti, jolla on ryhdytty tarkoittamaan manipuloivaa, tunneköyhää ja toista piittaamattomasti hyväksikäyttävää ihmistä. Psykiatrisessa vankisairaalassa vastaavana ylilääkärinä toimivan Lauerman mukaan määritelmä kuulostaa narsistin sijaan psykopaatilta.

– Klassisesti narsismi on paljon hyvälaatuisempi ilmiö kuin hyväksikäyttävä psykopatia.

Narsistisella ihmisellä on harhaanjohtava käsitys itsestään ja omasta ainutlaatuisuudestaan. Hän tarvitsee jatkuvasti muiden huomiota ja ihailua. Terveellä tavalla narsistiset ihmiset sen sijaan kokevat, että omalla elämällä on tarkoitus ja mielekkäitä päämääriä.

– Narsistisesti suuntautuneita ihmisiä on taiteilijoissa, tieteilijöissä, poliitikoissa, keissä hyvänsä, Lauerma sanoo.”

Aivan selvästi Finavia on vuokrannut Lauerman kertomaan lentävälle kansalle, että itsensä paljastaminen on hyvä ja kannatettava asia.

Vaikka sen tässä – turvallisuuden nimissä – tekeekin kone, jonka ottamaa kuvaa joku alipalkattu vartijan formua kantava voyeristi-sadisti tulkitsee.

Hups, tulikohan nyt psykiatri käyttäneeksi psykiatrisia termejä vähän varomattomasti. Sorry! Hannu.

* * *

TNJ:n valtuusto joutuu kulkemaan tuon koneen läpi aika tiuhaan, jos arvaan oikein. Tai ainakin paremmin palkattu osa heistä, TEHY.

Siinä sitten nähdään, kellä on aitoa, kellä silikoonia.

* * *

Kun ammattiliitto muuttuu kovasti poliittiseksi, kuten mm TEHY:n laita on, on syntyvä harmaa vyöhyke KT:n pomon (kok), valtionvarainministerin (kok) ja TEHYn puheenjohtajan (kok) välillä aika upottava. Kts myös HS 30.9. s D1-2: Ruotsissa sinkku hoitaja saa yli 30 000/kk, mutta maksaa keskustayksiöstä 300/kk. Lukujen leikkiä, vero-%:a ei varmuudeksi hyvin promotussa jutussa kerrota. (luvut kruunuissa ja/tai euroissa, ota ite selvää!, et luule!).

HS 30.9. s. A 4 muuten kertoo, että TEHY-pomon oikean hartian takana on kova Lada-mies, ihan vailla vertaa. Arvostan Ilkka P:a ja – tässä – hänen tuomaansa lisää TEHYn spektriin.

Lääkäriliiton valtuuskunnassa ei tunnusteta väriä eikä sinne ketään jäsenkirjalla valita – päin vastoin! Neuvottelu-asetelma on paljon, paljon reilumpi ja selkeämpi. Vaikkei siellä, toen perrään, demarit kyllä hillu.

Suomalaispotilaiden takia toivon, että kokoomus saa pyykkinsä pestyä ja pian.
Toistakymmentä vuotta sitten, kun sisarhentovalkoiset viimeksi taistelivat osastaan kakkua, ei kaikki ollut ihan kaunista katsella.
Ei sen puoleen silloinkaan, kun me lääkärit juoksimme maratoniamme Lipposta vastaan joku vuosi taapäin. En ollut silloin lääkäriliiton missään elimessä, mutta äimistelin sitä pyhää vihaa, jota puoluetoveri Paavo L. kohdisti 20 000 lääkärin joukkoon. Ei taida olla vieläkään laantunut, Paavon viha tai minun ihmetykseni.

* * *

Illalla siivosin / siivoutin pihan. Ruohonleikkuri ns nuolevalle asennolle ja hups: ei lehtiä enää ruohikolla sen hengitystä estämässä. Aika kätsy kompostori.

Yö on ollut kylmähkö, päivän lehti kuivahko, olo soppelihko, joten aletaan tutkailla sunnuntaita.
Huomenna vasta sitten Haapasalon (Finavia, tj) koneiden läpivalaistavaksi.

Hyvää ja kaunista Mikkeliä, itse kullekin räikköselle ja/tai räikköskälle ja/tai kovalaiselle/kovalaiskalle.

Talvi"sota"

Radioykkönen oli nyt valinnut huonosti: Mozartin D-duuria (18.) viululle ja flyygelille liian pitkään ja aika pitkästyttävästi. Amadeus on suurimittaisemmissa parempi kuin tässä pienimuotoisessa. Kettu nelostiellä jäi Mozartin myötä alle ja siirsin sen siististi tien oheen kädet muovipussilla suojaten (kapinen!).

Tänään alkaa Oulunkokosen kaupungin määräisten ihmisten epäonnistumaan tuomittu sota kymmeniätuhansia potentiaalisia tappajia vastaan. Niitä, jotka vuosittain tuhoavat 2400 autoa ja moottiripyörää, vammoittavat useita satoja ”viattomia” ja tappavat kymmeniä:

”Hirvenmetsästys alkaa aamuhämärissä. Hirvijahti saa jatkua vuoden loppuun.
Monin paikoin eteläistä Suomea metsästys alkaa perinteisesti vasta lokakuun ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna.

Hirvijahdissa käy koko maassa noin 120 000 metsästäjää. Syksyn jahdeissa ammutaan noin 63 000 hirveä.

Hirvikolarin riski on suurin syksyn iltahämärässä.”

Paljon enemmän tulee maanteillä rumaa jälkeä kuin inehmon lihallisten muiden kuin tappamishalujen seurauksena on syntynyt Suomessa tällä kertaa HIV:n jäljiltä.
60 000 hirveä vain ei laiteta vankilaan, vaikkei niilläkään ole omaatuntoa. Ne vain elävät kuin elopellossa niinkuin tatuoitu syrjässäkulkijakin Rovaniemeltä on tehnyt.
Ne tapetaan – siis hirvet.

* * *

Laitoin kesällä tänne puolikurillani sarjan numeroita, joiden kanssa yritän väleen Veikkaus OY:tä jallittaa ilman erityistä pelihimo-tautia.
En tiedä, ottiko kukaan onkeensa, mutta tiedän, olisiko kannattanut. ”Pienten voittojen mies”, sanoo vaimo sängyn oikealta laidalta.

Oulun, Kajaanin, Kemin ja Kokkolan kulttuuriväki on nauttimassa Veikkauksen voittovaroista Napapiirillä. On heillä varmaan ollut illalla hauskaa (Punahukka), mutta niin oli minullakin toisaalla.
Matti Nurminen on 1947 syntynyt Roimun kulttuurinäyn arvostaja ja osaaja vailla vertaa.
Vaikka hänen näyttelynsä on Rovaniemen taidemuseolla minimalistinen, sitä eivät ole hänen työnsä.

Yksi niistä kuitenkin on kadoksissa: ”Lapsuuden muistot”. Sen hukkasi ”Tosi on!”-pankki edellisen laman pyörteissä Koskikadulla – missäs muualla! Siellähän ne HIV:etkin tarttuvat. Aika rankka uitto.

Jos joku kiven tapaa, älköön potkiko, rikkoko tai naarmuttako vaan ilmoittakoon vaikka miulle, mie sitte kerron Okelissa asuvalla Matille.

2 metrin korkuinen, liki tonnin painoinen musta kivijärkäle, jonka kyljessä on piirustettuna Lapin lapsen (suurten ikäluokkien) lapsuus. Helppo havaita, joten ei ku ehtimään ja löytämään.

* * *

Aletaanpa tässä elellä lauantaita. Se on saunapäivä ja sukat laitetaan pyykkiin. Ostin Prismasta muoviläpysköjä, joilla kaksi sukkaa laitetaan yhdessä koneen uumeniin ja vieläpä ripustetaan nuoralle kuivumaan. Yhdet sukat jo kytkin, tänään siis toiset.

Ei tarvitse sitten Niinistön kuuluttamaa 6 miljoonaa tuntia sukkien etsintään käyttää.

On vain yksi ongelma: muut eivät perheessä innostu. Siksikin, koska sukkien etsintä on kovin hauska ajanviete, jonka yhteydessä tulee puheltua porukalla niitä näitä.
Mutta tämä onkin lapsiperheen juttu, vähän niinkuin oikeuskanslerin moittima Lindenkin etätyötä tehden varmaan pian havaitsee. Kokoomuksen rouva-onni ei ku paranee!

Toivottavasti Rovaniemellä ei käy niinkuin kuutostiellä Malmin kentän liepeillä: taivaalta alkoi sadella Cessnoja. Niin siinä käy, kun grynderit alkavat olla liian ahneita ja kaappavat lentokenttiä asuntokäyttöön. Lentäjät kostavat ja kaappaavat Roimunrotkoja ilmailukäyttöön, heh.

Toivottavasti sekin konsortio, joka osti hyvin runsaasti lähihistorian dramatiikkaa kantavan Petäjäisen, ymmärtää yskän: maakunta elää mustan virran tarinaansa eikä halua sitä raiskattavan.

Osaltani lähden juhlimaan satavuotiasta Rovaniemen Reipasta ja katselmaan, onko päivystävälle psykiatrille töitä. Muurolassa – toistaiseksi.

Jokivarressa, myydyn Petäjäisen kylän suunnassa, on -3C. Siksikin kohta laitan taakse uudet kitkat ja takaa entiset eteen.
Vaan on se Tievaltio typerä: yöt räiköttää valoja nelostiellä jotta r=r=r, GWB, Kim Il ja Iran voivat kohdistaa risteilyohjuksensa, mutta sitten juuri kun työmatkaliikenne ja hirvet alkavat kohdata pimeässä klo 06.35, sammutetaan lamput meän ressujen tietä valaisemasta.

Ei saakeli! Ei tuollaista Roimun ja Nurmisen aikaan olisi tehty (vaan ei silloin ollut lamppujakaan räikömässä pitkin yötä ilmastonmuutosta jouduttamassa).

Kopp ja Buddhan tappamisia

Amerikkalainen vankilapsykologi Sheldon J. Kopp kirjoitti upean kirjan ”Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet” (WSOY 2004).

Mutta tätä hän ei tarkoittanut: Burman duunarista diktaattoriksi itsensä äänestänyt pomo tapattaa munkkeja.

Kaikki laittavat tänään munkkien puolesta punaisen koltun, paidan tai kragan (Haaviston Pekka) päälle, jookos.
Ei tämä ole tapa, jolla Kauko-Idässä nobelisteja kurmuutetaan, ei todellakaan.

Aamun YleRy:ssä Prokovjeff (oikeinkirjoitusvaraus) Tsekin soittajien toimesta kajautti asian edestä komian marssin ennen Mendehlsonin elegiaa.

* * *

Turussa 130 naista ja miestä kuuntelivat kiltisti Alvariumissa sanaani tunnin ja tulivat sen myötä tottelevaisiksi kun Jone Nikula tuli jatkamaan jälkeeni.
Yksi tärkeä osoite oli heille jaettavaksi:
http://moral.wjh.harvard.edu
Käykääpä opiskelemassa itseänne, Esko Ahon opinahjon viisaudella: yksilön vai lauman puolesta.

Helppo on pistää punainen skraga kaulaan, mutta kuka lähtee nyt Rangooniin käsikäes näyttämään, että yhteisestä hyvästä on kyse? Esikoinen ainakin aikoo Liverpooliin, koska niilläkin on punainen paita. Munkkien puolesta, Pro Moncs!

* * *

Aamulla olivat auton akkunat jäässä, vaikka kuu kilotti täysillä: Intiassa (tai Burmassa, MyanMari) kuukin on kuumempi, Rovaniemellä taas ja vieläkin ruska.

Sen kunniaksi jokirosvot myivät kokonaisen kylän etelän herroille: vuokralaiset saavat jatkaa entisinä asukkaina, ties millä vuokralla? Petäjäskoski-rules.
Rovaniemen kaupunki ei aio olla hullua hurskaampi, saati Kunta-Asunnot. Kaikki vaan lihoiksi, että perustarpeet (voitto, voitto ja liikevoitto) pysyisivät kunniassa ja rahoitettuina.

Sitä tavataan tosin sanoa, ettei pakkasella (tänä aamuna -2C) housuun laskettu lämmitä kuin vain tuokion, sitten jäätää.
Ei kai liikemies osta julkista roinaa tappiokseen, jos julkinen tappiota haluaa tehdä. Kauppa kannattaa eikä hullu ole se, joka pyytää paljon vaan se, joka maksaa paljon.
Kumpihan nyt on kampi?

* * *

Paljon sisua ja sitkua TietoEnatoriin ulkoistetuille väkijoukoille, paljon kiitoksia hyville matkatovereille ja ystävällisille turvatarkastajille ( kts http://www.matkalehti.fi/blogi ).

Tänään se sitten alkaa.
Kristiina ja mie pistämme lapinlisää tai besserwisserismiä eetteriin Lapin Radiossa perjantaisin neljästä viiteen oikein kahteen otteeseen koko loppusyksyn.
Kristiina kertoi, että HS:n MiesVaiNainen testissä hänestä löytyi miestä 68%. Piti käydä itsekin katsomassa. Juuri se sama määrä löytyi. Tasa-arvoa.

Itse ohjelma, Lapinlyömät, sai radiojohtajan hykertelemään. Kutsu jatkoon siis saatiin.
Jouluna sitten lopetetaan. Perjantaisin LR, 96.7 MHz, klo 16.15-16.50, pysykää kanavalla.

Ja illalla kaikki Nurmisen taidenäyttelyn avajaisiin. Saihan poika (60v) valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan toissapäivänä, kelpaa näyttää. Klo 18, taidemuseolla, Lapinkävijäntiellä.

RoPS:n kenttäongelmat muuten on ratkaistu. Ratkaisijaksi tulivat Mikkihiiri, Mortti ja Vertti.Siitä nyt hopusti, Kiistala ja Martti Anttila, ostamaan Aku Ankka 12.9. -07, N:o 37, sivut 14-23.
Erinomainen mentorointi!

Förin vaiheilla

Björn on puhunut: ”itse olisin toiminut…”
Samalla lailla Halonenkin aloitti Häkämiehen r=r=r-arvion.
Danske Bankin 10 miljardin potti ameriikan mökkimarkkinoilla saa sanomaan kaikenlaista?

Kosteata, kylmähköä ja sumuista on narrien Turussa, joten täältä pääsee tänään pois: illaksi kotiin, I wish.

Toivon Superilta malttia, Tehylle rahoja ja itselleni veronmaksukykyä. Veikkaan verokannan nousua sellaiseen malliin – palkkaveron – että kaikki palkankorotukset saadaan maksettua juuri siihen määrään, että verot ja palkat pysyvät balanssissa.

Ylimääräinen raha, jos sitä on, sijoitetaan yrittäjien ja maanviljelijöiden kuolemaan sekä tavallisen TNJ:läisen pesän siirtämiseen entistä kuluttajaystävällisemmin lasten ja lastenlasten Peugeot 308 SW:n ostoon.

* * *

Olen valmistelemassa ympäristöasiassa lausuntoa: vähemmän päästöjä, puhtaampaa ilmaa. Olen eri mieltä kuin 26 muuta EU:n jäsenmaata ja edustan asiassa 27. maata = Suomea.
Valmistelun teho mitataan ensi tiistaina Brysselissä, joten kerron, kun tulen pois.

Nyt kuitenkin Wahlroos-köörin kanssa marjaan, mukana myös oikeuskansleri. Palaan asiaan.
Aamukahvi ABC!

Hyvää torstaita.

Syökää kalaa

JAMA (Journal of American Medical Association) kertoo, että jos suvussa on runsaasti insuliinin käyttöä, kannattee lapselle syöttää harri tai muikku aika usein. Ei tarvitse sitten niin paljoa tuota kuuluisaksi tullutta sokerin soluun pääsyä säätelevää insuliinia pistää.
Jos kalaa ei voi syödä – tai jos siinä on yhteisön mielestä liikaa elohopeaa – voi sen korvata omega-3-rasvahapoilla.
Samat hapot (eicosapentaeenihappo) ovat kait hyödyksi stressissä, masennuksessa ja joissain muissakin henkisissä kriisitilanteissa. Jonkun mielestä aivo- ja syränveritulppakin karkaavat tuota happoa.

No, meillä niitä popsitaan.

* * *

Kainuu ei aio enää istua riu´ulla. Joka napero saa punaisen viivan piirtäjien maassa pari-kolme tippaa nestettä kielen päälle ja kas: ei enää vaipanvaihtoa, kuivumista, kiirutta matkaa keskussairaalaan tai ripulijuoman koostumuksesta kisailua (jaffa vai kallis apteekista saatava uute).
Rota-virus aiotaan juuria Kainuusta kerralla, 60 000 egeä/vuosi. Muut seurannevat perästä. Rokotukseksi tointa kutsutaan.
Toivottavasti ei ole kovasti vaihtoehtovanhempia, kun rokotusten teho – yleensä – on kiinni siitä, että kaikki lähtevät mukaan.

* * *

Äiti maa (4/4) illalla TV:ssa kertoi, ettei YK yhtään liian myöhään ole liikkeellä ilmastoa pelastamassa. Saman kertoo aamun lämpölukema: +14C, 26.9.!!
Kouriintuntuvan lämmin föhn- tai scirocco puhaltelee Napapiirillä ja ihmiset ovat sitä mukaa aika kärtyjä etenkin kun tänään on se päivä: lunatic!

Nyt voi sen sitten testata: jos on pilviä paksusti, ei kuuhulluus ehkä iske, mutta jos on niinkuin eilisiltana (Hitchcock-filmin maisema), voi olla että hullututtaa. Mie katson sitä Finnskin akkunasta, ja Finncomin.

Yksi lunatic jutteli YK:ssa eilen niitä näitä päästyään viimein suureen länteen visiitille. Ilmastosta Iranin presidentti ei kuitenkaan maininnut mitään. Sävyisä puhe, anohow.

* * *

Aamun RadioYle-1? Amerikkalaisia renkutuksia yhdellä viululla: ei käy!

* * *

Illalla kävin Neuvokkaan seminaarissa kuulemassa, että papista tupakka ainakin on aikamoinen ongelma.
Menin siitä sitten tupakalle.

Kotona eilen luin vielä Hesarin tiedepalstoja, joista kävi ilmi, että syvä moraali onkin lajinvalinnan tulos darwinilaisittain eli:

Uskonto ja politiikka pitävät lajiamme jotenkin jöössä ja niiden keskeisin koossapitävä geeniin latautunut viesti on kultainen sääntö: minkä tahdotte muiden tekevän teille, tehkää se heille. Kuvituksena oli apina, tietenkin!

Samassa lehdessä kerrottin, ettei riitä enää bosoni-kvarkki-porukalle se, että elektronit toisistaan riippumatta värähtelevät yhtä aikaa eri puolilla Tonavaa (Wienin koulu), vaan nyt jo melkoisia kappaleita on saatu tekemään sama.

Kohta ne sen keksivät: avioliitossa (ainakin jos se kestää yli Baijerilaispoliitikottaren salliman 7 vuotta) toinen osapuoli värähtää samaan aikaan Brysselissä kun toinen värisee Arkangelissa. Että sellaisia peilisolupelejä, kvanttifysiikassa.
Einstein pyörähtelee verkkaisesti haudassaan?

Kohta meillä on tuo tilaisuus koetella.

* * *

Kävimme vaimon kanssa tapaamassa kuopuksen luokanvalvojaa. Hän – kysyttynä – kertoi, että OAJ:n Kangasniemi on tehnyt heille oharit.

Jos on pätkä-opettaja, ei saa joulukuussa pitkä-opettajalle (ja muille kuntasopimuksen piiriin kuuluville pitkille) lankeavaa 270 egen joulurahaa.
Vinoilisi, Kangasniemi, muuten: tuo oli kakkaisesti neuvoteltu ja värähtely varmaan ei ole suopeaa?

Nyt sitten kuitenkin Suomen Turkuun, josta takaisin vasta torstaina iltamyöhällä. Niinkuin valistuneimmat muistavat, se on lomapäivä. Ehkä myös blogauksesta (jos ei sitten esikoisen kone ole veto-vireessä).

Solveigin laulu

Lämpimän ja tuulisen pimeän aamun kliimaksi on RadioYle-1:n Solveigin laulu. Sielu sanoi kiitos!

Venäjän puolustusministeri voi olla rauhassa pääministerin vävy, onhan Turhapurokin presidentin vävy ja Suomen puolustusministeri Häkämies (kts Wexi Salmen kolumni Iltalehdessä männä viikolla).

Antero Jyränki Kalevassa tänään pohtii näitä asioita, vaikka vuotikin presidentin kanslian papereita sankarin hohteella aikoinaan.
Ei onnistuisi Jäätteemäeltä. Miksiköhän?

Tapasiko Halonen USA:n presidentin? Ei ihan, mutta Terminator on jo aika liki oikeata tasoa: valtava, bruttokansantuotteeltaan ylivoimainen valtio on Arnoldilla halloinnoitavanaan, ePower. Hyvä valinta, hyvä Tarja!

Hyvä hallitus on päättänyt lopettaa lisää huumeiden käyttöä kieltämällä sippibostonin valmistamisen. Se on jo kieltänyt kantakahvilani (Eeron kahvio) menestymisen samasta syystä ja maailmastani on tullut valtavan paljon turvallisempi???
Tätä mustavalkoista turvallisuusnarkomaanista terveysterroria minä olen kannattamassa äänestämällä joka vaaleissa ja sanomalla sitten: Pulinat pois!, kansa on puhunut.

Tänään on kokousta, seminaaria, mutta ei päivystystä, se loppuu 10 min kuluttua. Huomenna on Finnair taas kunnostautuva.

Lennän Turkuun, Helsingin kautta. Ajattelin hypätä tutun kyytiin Vantaalla, että ehtisi autossa jutella. Mutta Finnski ei suo. Jos jätän Helsinki-Turku-välin lentämättä, kaatuvat jo maksetut netti-takaisintulo-liput den vägen. Hyvä IATA!.

Onko tämäkin sitä turvallisuusnarkomaniaa, jonka takia Finavia otti minulta toisen stendarin pois Vantaalla männä viikolla?

* * *

Kun tänä aamuna arvoisa palvelimenpitäjä teki remonttia, tuli hetki aikaa miettiä blogaamisen etiikkaa ja moraalia (sisäistä ja ulkoista arvo-maailmaa).
Eli miksi näitä päiväkirjoja pidetään?

En yritäkään etsiä vastausta (se on jo etsitty vaan ei suotu löytävänsä), mutta laitan esimerkin.

Maan kuntatalous on syöksymässä erityisesti keskustan hallinnoimilla alueilla tosi vaikeaan kierteeseen. Mitä sanoo maan suurin poliittinen valta ja vastuu ja erityisesti millä agendalla:

”Pääministeri Matti Vanhanen kehottaa miettimään, voitaisiinko kuntien kulurakenteen edullisuus asettaa valtionosuuden ehdoksi. Vanhanen esittelee nettipäiväkirjassaan selvitystä, jossa vertaillaan kehyskuntien taloustietoja ja eri hallintoalojen kuluja.

Vanhasen laskujen mukaan kuntien palvelutuotannon hinnoissa on suuria eroja. Halvimman ja kalleimman eroksi tulisi koko maan mittakaavassa 3,6 miljardia euroa.”

Jos minä olen ensin pohtinut seurusteluani, perhettäni ja yksityiseettisiä aatoksiani blogissani (niinkuin olen itse asiassa tehnytkin), minä en Lapin liiton valtuuston pj:na ala jakaa neuvoja Lapin kunnille EU-tuki-strategioissa tai meta-alue-politiikassa – blogissani, osana Arktista Puskurikapasiteettia.

Saati viisastele tässä blogissa Rovaniemen SBT:n tämänpäiväisen kokouksen asioissa esittelijöille / valmistelijoille (SBT = Strategia- ja Budjetti Toimikunta), vaikka tuo agenda onkin aika kinkkinen (gordionin solmu on peanuts tässä).

Mutta, mutta: vapaa maa, vapaat valinnat, päälle kaatuva jälkikäteinen vastuu (Kalevi Kivistö ja JSN: A-Studio-rules).
Kumpi ja kampi tappeli saunassa. Kumpi voitti? Asetehdas tietenkin (tässä = sylttytehdas). Ei mediaa median keinoilla selätetä, ei.

Turvanarkomaniasta lisää: http://www.matkalehti.fi/blogi

Kesäloma, ohoi!

Viikko alkoi masentavasti: Verdi, Wasenius, Bellini. En tykännyt (Radio Yle 1), saati Ylen tavasta lesottaa nettisivustoistaan.

Uusi menestystuote siellä on KTL:n kehittämä kuolinaikalaskuri.
250 000 ihmistä on jo käynyt katsomassa, miksi ei kannata liikkua, laihduttaa tai syödä selluloosaa.

Ei ne nyt YLE:ssä ehkä ihan ymmärrä. Ihminen käy elämänsä mittaista taistoa kuolevaisuutensa kanssa ja nämä laskurit (tai lääkärin antama elinaikaennuste sairaalle) ovat syvältä, kovin syvältä.
Ei 250 000:lle ihmiselle, mutta vissille osalle heistä. Se on niinkuin giljotiinin terän nosto telineessä valmiusasentoon.
Usein olen jutellut eläinlääkäreiden kanssa heidän velvollisuudestaan lopettaa kärsivä eläin ja hiukan siunaillut sitä, ettei ihmislääkäreillä samaa ole tapana.
Yle:llä ja Kansanterveyslaitoksella näyttää olevan.

Hesari nettisivuillaan julkisti vastaavan laskurin jo aikapäiviä, yhtä tyhmällä ja lyhytnäköisellä harkinnalla varustuneena.

Niinistön uusin kirja hakkaa nyt – tässäkin asiassa – suuren median sata – nolla!

* * *

Tulossa on siksikin poikkeuksellinen viikko, että se käsittää kesäloman. Loma on pitkä ja varmaankin tähdellinen, 27.9. (plakkariin jää vielä maaliskuun hiihtoloma ja kuutisenkymmentä käyttämätöntä päivää, pesän lukuun).

Lomamatkalle lähden Turkuun, Puutarhankatu 8:een, yön nukun sukulaisissa ja Förille en ehdi purjehtimaan.

Matkan sujuminen helpottuu, kun on perillä jotain askaretta, josta kerron sittemmin.

* * *

Elämä työssä on kulkenut viime viikkojen ajan hiukan kapean kohdan läpi, nyt on taas eri lailla tilaa hengittää.

Eilisiltainen almanakkavertailu yhdentekevän TV-ohjelman posmottaessa taustalla kertoo, että jouluun ja joulupäivystykseen kulkee kapea tie, jossa on suvantopaikkoja ainakin säällisen tyyppisesti. Löytyi sieltä nopeasti mahdollisuus kahteen teatterinautintoonkin (toinen kerta Punahukka ja Espoon kaupunginteatterin Ykkösketju).
Joten ei kun menoks!
Hyää ruskanjälkeistä syssyä!

LED

Lupus erytematoides disseminatus.
Punahukka.

Hotakainen, Kari, on perehtynyt reuman sukuiseen sairauteen (LED) ja kirjoittanut sen ympärille tekstin, jonka Rovaniemen teatteri / Lapin Alueteatteri toi ensi-iltaan lauantai-iltana 22.9.

Ryssä on ryssä on ryssä (r=r=r), joten Wexi Salmen mainitsemat (Iltalehti 19.9.) sadat häkämiehet älkööt vaivautuko.

Mutta muut.
Kun olen kuullut, että KOM missasi tämän tekstin, olen nyt nähnyt, ettei Napapiirillä sitä – missausta – tehty.
Loistelias vajaa kolmetuntinen. Kannattaa kuitenkin mennä selvänä, koska tykitys on kokolailla (kokko, kokonko, kokolla, kokosta, kokolle…) kokoaikaista ja nautinto on sen parempi, mitä tarkemmin joka iskun ja kutin kuulee/oivaltaa/antaa osua.

Kokolailla kokompi oli kokonaisuus siksikin, että Hotakainen itse oli vaivautunut ensi-iltaan ja sai ujona miehenä osakseen yleisön huomion.
Sätkä hampaissa, kukat kainalossa kirjailija jakeli nimmareita ihailijoidensa ohjelmalehtisiin hymynkare silmäkulmassaan.

Lapin Alueteatteri: Punahukka
Viisi tähteä ja papukaijamerkki

Viittaan myös eiliseen blogaukseeni (Kalevan yläkerta). Näyttää Hotakainen päätyneen suurin piirtein samaan (sekä Suomen, demareiden että vihreiden osalta).

Olisiko vuoden kaunein päivä Rovaniemellä? Olisi! Se tietää Pöyliönvaaran reissua lappapuuro-ainesten haun merkeissä.

Kirjoittelen illalla, olisisijako. Hyvää syys-sunnuntaita, kuukauden kuluttua kelloja siirrellään.

* * *

Lehdenlukijan (muun muassa SK ja Kalevan Uimonen) havainto: porvari-media (sitähän tämä kaikki nyttemmin on?) väittää tasavallan presidentin kieltäneen ulkopoliittisen keskustelun Häkämieheltä, samoin päätösvallan.
Katsoin YLE:n lauantaiseuran viikon takaa uudelleen (netistä löytyy): Halonen EI kiëltänyt Häkämieheltä keskustelua tai päätösvaltaa vaan asetti sen prioriteettijärjestyksen, josta perustuslaki säätää, näkyville.

* * *

Eilen blogaamani Kalevan kirjoitus on tuottanut muutaman viestin. Puolueen (sd) huipulta on tullut suorastaan kehuja, joten keskustelu sallitaan.

Kaksi tuntia Pöyliönvaarassa toi riittävästi puolukoita talven tarpeisiin.
Mutta mikähän siinä on, että ihmiset ovat Rovaniemellä ulkoilemassa autoilla.
Ajavat pahalaiset vastoin kieltomerkkejä ulkoilupoluilla ja miltei auton ikkunasta keräävät puolansa – lapsen mukanaan.

Ei ihme, että autoteollisuus tuottaa (ja myy) bulevardimaastureita. Suuri osa puolukkametsää pöllyttävistä autoista oli aika uusia, kuskeista taas aika vanhoja.

* * *

Palaan vielä LED:aan eli Punahukkaan.
Juteltiin illalla ja tänään puola-metsässä kokemisistamme.
Taisi tulla ensimmäinen teatterikappale, jonka molemmat haluamme nähdä uudelleen saman ensemblen tekemänä.
Syy?
Tykitys oivalluksilla oli niin tiuhaa, että osa meni väkisin ohi. Ne ohimenneet voisi Rollo-porukan tekemänä käväistä poimimassa toisella kerralla. Oli se niin hyvä juttu.

Aika ennen ja jälkeen

Olin illalla kirkolla hyväksymässä lääkäriliiton VES:a.

Sopimuksen sisältö on omanlaisensa.

Eilen istuuduimme myös ensi kertaa Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrian potilasvuon äärelle. Mielenkiintoinen palaveri.

Nyt voi olla paikallaan vetää hetki henkeä, myös blogissa. Palaan asiaan päivän mittaan tai huomemma.

* * *

Alla Kalevassa 22.9. ollut yliö:

Työväenliikkeen nuorille tilaa ja valtaa

Lapsena ja nuorena – sodan jälkeen – asuin kunnassa, jossa vallitsi voimakas oikeistolainen ilmapiiri. Naapurikunnassa taas kaikki tapahtui sosialidemokraattien ehdoilla. Siitä huolimatta kumpaakin ympäröi vahva alkiolainen aate. Sodasta toipuvassa maassa kaikilla kolmella aateilmastolla oli kysyntänsä.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvana läksin opiskelemaan 1966, eikä maailma sen jälkeen enää ollutkaan sama. Status quo alkoi muuttua nopeasti, ja muutokseen ilmaantui piirre, joka teki Suomesta niin kuin lähes kaikista muistakin länsieurooppalaisista kansalaisyhteiskunnista voimakkaasti sosiaalisen, voimistuvasti sosialistisen, rajua arvokeskustelua käyvän maan.

Lapualaisoopperan jälkeisessä murroksessa tapahtui siis jotakin huomionarvoista. Haluan tuoda sen erikseen näkyville nyt, kun maassa – ja havaintoni mukaan koko Euroopassa — on alkanut kiivas keskustelu työväenaatteisiin perustuvien puolueiden heikosta menestyksestä viime vuosien vaaleissa.

60-luku oli aikaa, joka teki suurista ikäluokista aikuisia. Joukkojensa voimalla ne alkoivat raivata tilaa niin elannolleen kuin nuorekkaan kapinallisille ideoilleen ja omille eetoksilleen.

Tämä sallittiin kuitenkin vain osassa poliittista kenttää. Vain osassa puolueita syntyi tilaa valtavan henkisen muutosvoiman viestille. Selkeimmin tilanteen näki vasemmistolainen poliittinen liike, joka ymmärsi valjastaa nuoret omaksi voimavarakseen jakamalla heille ainakin muodollisesti tilaa ja valtaa.

Nyt samainen nuoriso on jo aikaa sitten tunkeutunut käyttämään valtaa ja kenties alkanut muuttua norsuksi nykypäivän herkän ja narsistisen turvallisuusnarkomaanisen yhteiskunnan porsliinikaupassa.

Olen alkanut toivoa, että työväenliike ymmärtäisi tänäänkin antaa tilaa ronkuvan aasitarhan tavoin ääntä pitäville nuoremmilleen, 70- ja 80-luvuilla syntyneille lapsilleen ja vähitellen myös lapsenlapsilleen Osku Pajamäkeä ja Tytti Tuppuraista myöten.

Mutta toiveeni saattaa olla turha. Jos ajattelen puolueeni tämänhetkistä kriisiä ja niitä nimiä, jotka kelpaisivat sitä ratkomaan, minäkin saan mieleeni ensimmäiseksi vain tuttuja nimiä: Paavo Lipposen, Eero Heinäluoman ja Erkki Tuomiojan, kenties Raimo Sailaksen.

Hyviä miehiä kaikki tyynni. Ja vanhoja. Liikkeen elvytyksen ajan he toki voivat hoitaa pahoinvoivan verkoston hapetusta, mutta se onkin kaikki.

Ihan kuin olisimme isiä, jotka kuoleman kynnyksellä havahtuvat huomaamaan, ettei heillä olekaan poikaa. Tyttöjä? Totta kai – mutta kuvitteleeko joku, että sosialidemokraattinen puolue olisi todellakin kyllin kypsä valitsemaan itsellensä naispuheenjohtajan. Ei sentään. Presidentti riittäköön.

90-luvun lamakatastrofin jälkeen ne vallankäyttäjät, jotka olivat sallineet markkinakuplien muodostumisen, olivat pitkään syvän häpeän vallassa. Oman aatteen pettämisestä sekä silmittömien ja kasvottomien markkinoiden päästämisestä työväenaatteen arimpiin kammioihin syntyi vasemmalla valtavin mitoin syyllisyyttä. Sitä ei ole käsitelty missään sen jälkeisessä kansalaisoikeudenkäynnissä.

Jopa vasemmistolainen kulttuuriväki on onnistunut välttämään teeman syvällisen pohdinnan.

Taistolaistunnustukset eivät ole juurikaan korjanneet puutetta, koska valtavirta 60-luvulla alkaneen suomalaisen ja eurooppalaisen mission toteuttamisessa on ollut perin maltillisessa sosialidemokratiassa, sellaisessa, johon aratkin äänestäjät uskaltavat turvata.

Tähän samaan sovittamattomien syntien listaan on viime aikojen Stasi- ja Rusi-keskustelussa liitetty käsitteet KGB, DDR, Tiitisen lista, ja Rosenholtz.

Kiivaassa tahdissa media on pyrkinyt ”puremaan hengiltä” koko sitä jopa puoleentoista miljoonaan noussutta työväen hallitsemaa ja johtamaa joukkoa, joka jollain tavalla osallistui EEC- ja Itä-Saksa-tunnustamiskeskusteluun.

Tässä isoa ääntä pitäneessä ”aasitarhassa” oli toki muitakin poliittisia toimijoita kuin sosialidemokraatit, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä, että pahin ”aasi” on ollut sosialidemokraatti ja media-kameli näyttää haluavan purra sen suorastaan hengettömäksi.

Tällainen entisten aikojen syntien erittäin tehokkaasti esillä pidetty lista pitää nykyisessä, nautintoa ja salarakkautta korostavassa ilmapiirissä uudet ronkuvat aasit takuuvarmasti kaukana liikkeestä, johon neuvostoajan synnit liitetään presidenttiä, entisiä pääministereitä ja pankinjohtajia myöten.

Tässä tilanteessa sosialidemokraattisessa aatemaailmassa ei tunnuta haluavan tai ei kyetä pyykinpesuun sen enempää Suomessa kuin muuallakaan Euroopassa.

Kun suomalaisesta lamasta ja eurooppalaisesta taantumasta 90-luvun loppua kohden on alettu toipua, on vallassa ollut siis aika moninkertaisen ja pitkään kertyneen häpeän ja syyllisyyden kalvama, rippinsä väliin jättänyt vanheneva ja vallan vähitellen runtelema eurooppalainen sosialismi.

Oikeastaan ainoa sosialismi, joka ei ole tarvinnut rippiä, on sen sitten kuitenkin liki kunnialla suorittanut.

Milleniumin jälkeinen aika on tarvinnut kipeästi uusia aatteita, käyttövoimaa siinä kuin 60-luvun lempeähkö eurooppalainen vasemmistovallankumouskin.

Sitä tilaa ja voimaa ei kuitenkaan ole syntynyt suurten läntisten demarimaiden vasemmistossa. Nuorten ja toisin ajattelevien into on purkautunut odottamattomia kanavia pitkin enimmäkseen porvarillisessa liikkeessä.

Oikeisto on osannut myös taktikoida. Ihanteidensa aseenkantajaksi se on valjastanut vihreän liikkeen, joka saa peittää ja paljastaa kaiken sen, mihin oikeisto itse ei tahdo kajota.

Ei siis ihme, että vihreästä liikkeestä on tullut nuorisolle tärkeä. Sehän on ollut sekä keskustassa että oikeistossa nuorten passi suurten joukkojen pariin. Tähän rooliin vihreät ovat myös suostuneet, erityisesti Suomessa ja Saksassa. Samoja piirteitä olen havainnut myös monissa muissa Euroopan yhteiskunnissa.

Putinin valtaisa imu venäläisessä politiikassa on tuore esimerkki siitä, että nuorten ottaminen mukaan ja vallan antaminen heille ”kaduilla” pönkittää asiaa, olipa se hyvä tai huono.

Vasemmalla valta on pysynyt tiukasti vanhojen kaadereiden osaavissa ja kokeneissa käsissä. Tai ehkä pitäisi sanoa, että siellä se on liki väkisin pidetty ja pysytetty. Vanhana on perin hankalaa muistaa, ettei enää ole nuori.

Seuraava vallan keikaus Euroopassa ja Suomessa tapahtuu siihen suuntaan, missä on verkkojen valta. Mutta väliä on silläkin, missä seireenit laulavat makeimmin. Nyt kiehtova laulu kuuluu porvarihallitusten ja -verkkojen liepeiltä, mutta vain niin kauan kuin nämä kataiset, stubbit ja cronbergit ymmärtävät, että seuraavan sukupolven valinta riippuu siitä, saako se vuorostansa tilaa, valtaa ja luvan.

Verkoissa on käynnissä myös poliittisten liikkeiden kannalta hyvin vaikealta näyttävä sota todellisen maailman ja virtuaalihaaveiden välillä. Sitä kuvaa hyvin omien lasteni slangissa käsitteiden IRC ja IRL käyttö. Murrosikäisten taistellessa ajasta kotona vain rajatusti käytettävissä olevalla PC:lla joutuu virtuaaliverkkoon pääsemätön ilmoittamaan vanhemmilleen lähtevänsä sitten IRL:een.

IRC on nuorten varsin hurjasisältöinen keskustelukanava, kun taas IRL tarkoittaa todellista elämää, In Real Life. Psykiatrina joudun usein pohtimaan, kumpi näistä on kehitysikäiselle ongelmallisempi, vastausta löytämättä. Mutta sitä vastausta joutuvat etsimään myös ne, jotka olettavat saavansa tulevissa, Viron mallin mukaissa netti-vaaleissa riittävästi ääniä pysyäkseen vallassa tai päästäkseen sinne takaisin.

Jos Euroopan sosialidemokraattiset liikkeet ovat tajunneet, mikä on niiden tehtävä ihmiselämän ja poliitikan elonkierrossa, niillä saattaa olla mahdollisuus. Kulttuuriimme saattaa syntyä sellaista vääntövoimaa, jonka seurauksena hyvät vasemmistolaiset missiot jälleen houkuttelevat kansaa tulilleen: vapaus, veljeys, tasa-arvo.

Tällaisen tilauksen vuoro voi olla piankin. Olemmeko valmiita, toverit?

Antti Liikkanen

Kirjoittaja on kunta-, alue- ja EU-poliitikko (sd.) Rovaniemeltä.