Kylien Rovaniemi – Hyvien ihmisten kylät

Kuten vakinaiset vieraani tietävät, kuuntelen varsin usein Radio Yle 1:n aamuhartauden.

Aika kriittisellä mielellä.

Siksikin, että maksan yli 3000 egen vuosijäsenmaksulla tuollekin köörille sananvapautta.

Jos – niinkuin tänään, Kalevalan päivänä – viestiä vie/tuo ortodoksi, yritän olla kuulolla.

Sergius Colliander Tuusulasta opettaa, että paaston aikhan pitää olla iloisella miimillä sekä pestä tukka ja naama, että vain Jumala kolmiyhteydessään (luterilainen uskoni?, you see) näkisi että paastoan, ei tavallinen äänestäjä.

Minusta ei tule ortodoksia!

Miksi?

Siksi, että Balkanilla nämä mustat ovat tehneet ihmisoikeuksille niin julmia temppuja – ihan äsken ja viimeisen 1500 vuoden aikana.

Mutta Collianderia kuuntelen mielelläni, ja Valamossa sävellettyä novosspasski-musiikkia.

* * *

Vastaan tuli eilen, niinkuin lokakuussa 1984, pari erittäin äkäistä ja nauravaista ihmistä.

Heitä oli byrokraatti-ihminen, suunnittelu-ihminen ja politiikko-ihminen kohdellut väärin, niin väärin. Maistraatin uhrit.

Ei ahneuttaan vaan vallanhimoaan osoittaakseen.

Nyt nämä kaksi ihmistä olivat hakemassa oikeutta ja siis sen myös saivat.

Sellaiseksi minä olen tullut.

Jos joku hakee minula oikeutta, hän sen saa. Ei oikeutta lakiin tai legitimiteettiin tai moraaliin tai etiikkaan tai kymmeniin käskyihin.
Mutta mie voin antaa oikeutta sanua…

Miulla on sellainen lyhyt kynä rintataskussa ja kun näytän ja käytän sitä, sanumisen oikeuven jumalatar heilauttaa omaa taikasauvaansa ja silloin on kylien ääni taas kerran vahvistettu niin, että se kuuluu. Vain lentoaseman turvatarkastuksessa tuo kynä on dismeriitti: aina jään kiinni, aina.

Toinen asia on, ettei kylien Rovaniemen tai ”Hyvien ihmisten kylien” (John Steinbeck) enää – jos koskaan – saa sanalleen sellaista voimaa, jolla vuoret siirtyvät.

Mutta kyllä ne värähtävät, ka killa, kakilla. Mohammed voi mennä vuoren luo, jos vuori ei liikahda Mohammedin luo. Mme P ja Mlle L. Heh!

* * *

Palaan vielä tuohon Ounasvaara-leffaan eiliseltä. Vai olisiko Korkalonvaara-elokuva. Tahi Rovaniemen Reipas – raina. Lohiniva-Autti-elokuva?

The Wrestler kertoo sellaisesta myötäelämisen ja ystävyyden maailmasta, josta nuo eilen kohtaamaani kaksi ihmistäkin, ja John Steinbeck, kertovat. Siinä maailmassa ei raha ratkaise eikä lisäarvo.

Sellaisessa maailmassa istutaan laavulla ja toivotaan, ettei iltapäivälehden toimittaja satu paikalle vetämään hommaa lokaan:

Rovaniemellä ryypätään enemmän kuin missään”,

”Rovaniemen väkivaltarikollisuus nousussa”,

”Nuorten itsemurhat yhä tavallisempia Rovaniemellä”,

”Rovaniemeläiskoulu tyhjänä uhkauksen ja/tai homeen takia”…

Sellainen kylä, tämä Rovaniemi ja tämä wrestlerien maailma.

Maailman kylä, jossa on sopukoita, joissa solidaarisuus yhä pitää pahimmat homeet piilossa ja joissa ihokas jaetaan. Ja viimeinen leipä. Mental Finland, IRL (in real world)

* * *

Olen siksikin hyvällä ja mielellä, että kaksi eilen tapaamaani vihaista ihmistä – jotka hymyilivät ja nauroivatkin – ovat suoraan eilenillalla katsomastani elokuvasta ja kumpainenkin kohtaus elämässäni todisti samaa:

Elämä on paremmalla tavalla erilaista kuin lehtien lööpit ja pääkirjoitukset (tai pääkirjoitussivun kolumnit) viestivät.

Pienissä palasissa se on erilaista.

* * *

Kyllä tämän ihmisen uskaltaa laman syövereihin päästää, vaikka siitä jääkin eloon erilaisia yksilöitä kuin tähän asti on jäänyt eloon.

Ne torakat jäävät eloon. Ne, joita keräsin 1950-60-luvun taitteessa ja syöttelin nelilehtisillä apiloilla ja leivänmurusilla Sampo-tulitikkulaatikkoon, että matkustajakodin yöpymishinta olisi halvempi.

Nämä tästä kurimuksesta selviävät ovat niinkuin ne, jotka edellisistä kurimuksista selvisivät ”alahuoneissa”.

He kertovat tarinoita, joita ilman ei toissa tai ensi tiistaina minulla olisi Brysselin tai Helsingin Teatterissa (kansallisissa), tai jälkimainittua vastapäätä Ateneumissa, hauskaa.

Kalevalan ne laulavat & kertovat ja Hucleberry Finnin.

Terveisia Tom Sawyerilta!

Mainokset

Kuolema

Tuttu kävi ”surevissa omaisissa” (teatterin näytelmän ensi-iltaa edeltävä läpiveto).
Hän kertoi, että näytelmä on hyvä, erityisesti sen kuolemat.
Sekä ensimmäinen että se viimeinen.

Luen Tshaikovskin pianokonserton säestyksellä Lapin Kansan pääkirjoitusta Jokelan koulukuolemista.

Pääkirjoittaja on sitä mieltä, että tappajia ovat olleet psykiatrit, koululääkärit, koulupsykologit ja heitä liian vähän – tai jopa vääriä ihmisiä – palkanneet poliitikot.

Sisso.

Katsoin Lapin tilastoja: mikään luku ei ole viime vuoden loppuun mennessä noussut hälyttävään suuntaan tai määrässä.
Mitä tulee kuolemiseen.
Tai nuoren kuolemiseen.

Pyynnöstä tämän kerroin, kun kysyttiin. Toimittaja tuhahti: ”Eihän tästä olekaan uutiseksi”.

No, onneksi tästä oli, uutiseksi:

Ulkomailla sairastuvien tai kuolevien suomalaisten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomen ulkomaanedustustojen tietoon tuli viime vuonna 496 sairaustapausta ja 328 kuolemaa.

Kummassakin luvussa on toissavuoteen verrattuna lisäystä runsas 10 prosenttia.

Pettyy kuka sitten mistäkin. Mie en, en sitten yhtään.

Paitsi Lapin Kansan pääkirjoituksen moralisoivaan sävyyn ja toimittajan kynismiin.

Pääkirjoittaja voisi lukaista aamun Kalevasta Markku HeikkilänPakko pärjätä…”-tekstin ja anteeksipyytävät kokoomusministerit samalta sivulta Juhani Suomen ”Rautarohkeat”.

Stubb ei pyytele anteeksi, mutta @formin.fi-mailiosoitteesta tuleva Suomen läimäily tulenee Alexanderin lukulaatikkoon?

* * *

Kyllä minun on aivan pakko kerrata:

Kaikki, mitä tarvitaan pahuuden lisääntymiseen, on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään”.

Hyvät ihmiset eivät tee mitään jos he sanovat tai kirjoittavat Sisso.

Siksikin, hyvät vieraani, lähden toiselle hiihtolomapäivälleni.

12 potilasta, illalla elokuviin, välillä kodinhuoltojuttuja ja pari artikkelia kirjoituksessa.

Hyvä lähteä, kun ejektiofraktio on >51%.

* * *

Kirkkoherra Sorjonen (Manse) lorottelee vettä Radio Yle 1:ssä, joten pitää tästä lähteä…
Hyvää perjantaita!

The Wrestler ****, laatu-raina.

Muoti-Blogi ja Blogi-muoti

Päivän hyvä uutinen tähän alle: ”Äiti, äiti, hän ei porannut lainkaan” eli ejektio-fraktio >51% ja kaikki muukin ”takuulla, sano Tampereen tyttö”.
Voin jatkaa kohellustani ja tytär matka- ja koti-dosetin täyttöurakoita – viikottain. (Lähde: Aleksanteri H. Suuri, Bulgaria).

* * *

Bloggaajat ovat alkaneet lyödä rahoiksi hankkimalla riittävän ison vierasjoukon ja koukuttamalla tämän jengin sitten promootioon.

Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että tuhansien ja kymmenien tuhansien seuraama bloggaaja mainitsee käyttävänsä Ilmez-hammastahnaa, Midaste-sukkia ja suihkauttavansa/pyöräyttävänsä kainaloon Mömmiä. Bloggaja vie samalla verokirjansa ao tuotteen pääkonttoriin ja lähtee brunchille, Finlandia-kuohuviinillä skoolaten.

Odotankin innolla, koska ja minkälaisen tekstimainonnan suosittuina pitämäni bloggajat aloittavat. Siis muut kuin ne, jotka ovat ryhtyneet asialle avoimesti (”muoti-bloggaus”) ja verokortilla.

Ja minkälaiset palkinnon nämä ryhtyjät saavat, verokortilla tai ilman. Stubb, Tuomioja, Koskiniemi, Sinnemäki, KD-pj ja Ant-K.

Olen ilmiöön pari kertaa törmännyt. En ole lähtenyt matkaan, ei ole edes tuntunut houkuttelevalta.

Olen pitäytynyt mainostamaan demokratiaa ja Ant-K:ta (ovatkohan ne eri asia?) eikä kumpainenkaan ole ollut kovin palkitsevaa.

Pikemminkin toisin päin…

Tähän sopii kuin porkan piikki tsekki-hankeen se, että St1 eilen tiputti 95E:n hintaa 9 senttiä Rovakadulla.

St1-naisia voitti nimittäin eilen kultaa ja -miehiä hävisi kullan keski-aikaisessa chez-kylässä, eikä pipo millään Maamme-laulun aikaan (St1) ollut irrota päästä. Palkkioita vastaan, of course, 9c/l.

Dieselillä muuten sama juttu.

* * *

Pimeää on, ja kylmää. Mutta aivan kohta se tuosta vaalenee. Pääsee työhön lomapäivänä ja työn kohteeksi aamupäivänä.

Iltapäivällä – loman kunniaksi – puhun kondomien haitoista seksityöntekijöille ja sitten alan harkita elokuviin menoa.

Eilisestä jäi paska maku suuhun monella lailla.

Mutta yksi tuli selväksi: Uusi Suomi on sitä mieltä, että Sauli Niinistö ja Matti Vanhanen ovat oikeassa, kun taas Anni Sinnenmäki ja Antti Kalliomäki ovat väärässä.

Mistäkö mie sen tiijän?

Nämä henkilöt olivat eilen viettämässä Kansallismuseolla – vai oliko se Atskissa – Uuden Suomen 90-vuotisjuhlaa ja näistä henkilöistä naispuoliset bloggaajat vain yhdestä käyttivät nimeä Mies.
Kyllä, isolla ämmällä, siis alkukirjaimella, niinkuin Luoja ja Jumala tai Antti.

Ei ihme, että eilen erään puolueen eräs potenttiaalinen jäsen lähetti minulle pahvi-Saulin. Kiitos vaan. Talletin sen vastaisen varalle.

Vasta täytti Sale/Saukki 60v, joten eläkeikäänsä on vajaat 10v. Mutta se iltapäivän duuni tänään…ei näitä tarvitse kenenkään liittää toisiinsa.

Siinä ehtii vähän pressaillakin – eikä ole turha mies, mutta ihan turha Mies. Nykypressa takaa +2% asevoimille, ”puolustukseen”.

Syö säästäen savea, sano sammakko lapselleen”. Sellainen on Saukin neuvo, ei Tarjan.

* * *

Katsoin illalla Sveitsistä arvokrääsää salakuljettaneen pomon haastattelua sähkömediassa.

Aikani pohdin, ketä tämä sankarimme muistutti.

Ei, se ei ollut prinsessa Diana (hän piti aina ilmeensä kurissa, vaikka pää keikkuikin hartioilla tämän huippuhaastateltavan tavoin).

Lopulta havahduin: tämähän on se everstin tytär, jonka posket ovat alkaneet olla allilla. Suun mutrustelua myöten.
Kunhan eivät olisi asiansa samat, kunhan vain eivät olisi. Itu-ruokaa ja korruption kyrsimistä.

Onneksi tuo tuhkakeskiviikko on nyt takana.

Oli se niin paska päivä.

Joku kysyikin. Vastasin:
Jos näet Titanicin, jäävuoren, vauhdin ja suunnan etkä voi tehdä mitään, ala virrelle”.

Niitä virsiä tosta työpöydän toosasta tähän aikaan tosin tuleekin (06.10, am).

Minun arvomaailmassani, anteeks ny, Liverpoolin voitto oli ainoa, joka vähän nosti nokkaa veen pinnalle. Vee tässä on veetutus. Ei rintti. Vaikka Voikkaan mies olikin penkillä, Hyypiä.

* * *

Repo radiossa narraa: ei Alpeilla kääritä patonkia paperipussiin. Pieneen siivuun paperia joskus, joo, mutta yleensä sellaisenaan kainaloon…(Yle 1, aamuhartaus, vainoharjoja provosoimassa: Jumala näkee…)
Lopuksi rukoilemme Ranskan hugenotti- jne vainojen ja Saksan holokaustin edestä…

* * *

Särestön hallitus hankki jyväskyläläiselle asian delegoiden konsultin. Lapin Kansa nauroi tuloksen suohon.

Mitä tekee Särestön hallitus: se tilaa uuden konsultin.
SWot-swot-swot (= kumeaa naurua)

Sorjonen Jyväskylästä terästi Swotiaan (puhelinhaastattelu) 100 000 €:llä, jos museonjohtaja saa työrauhan. Että sellainen Kauko. Rovaniemi ja Lapin liitto saavat huutia, hus-hus!

No, Lapin liiton tj:n määräaikaistoimi onkin katkolla, homma on parhaillaan hakusessa. Esko, hoc & sic!

Jos muistat, Lotvonen, sanoa gyldyyri-gyldyyri (kts Eino Leino), saat puolestani viran, viisaushan Siulla jo onkin.

* * *

Ensimmäisen lomapäivän sisältö alkaa olla pulkassa: 5 potilasta, Aleksanteri Suuren tapaaminen (ml cor uä), 3 tunnin maratoni kahdeksan seksuaaliterapeutin kanssa (sydän meinasi siinä kyllä särkyä moneen kertaan, upeita – oppimaan), kuopuksen roudaaminen Veljeni Leijonamielen ”itkevät omaiset”-näytäntöön ja SDP:n puoluehallituksen päätösten jännittäminen.

Illalla taas ”Terapiassa” ja sitä ennen kuuden donitsin (arpajaispalkinto) jakaminen: ”Kilttein lasten tavalla, jaamme sen tasalla” eli siis neljään osaan.

Ähäkuti, hallitus

Pääministeri ilmoitti harvinaisen ylimielisesti ja valitettavasti vielä pilke silmäkulmassa, ettei kolmikantaa ja työmarkkinajärjestöjä mihinkään tarvita, kun ne ovat jo etukäteen kantansa rivien välissä ilmaisseet. Ja tämä ilmoitus hetkellä, jona maahan ehkä tarvittaisiin ns konsensusta, että suosta (tai itse asiassa kusesta) päästäisiin edes hetkeksi kuivamaan tai kovalle maalle. Harvinaisen alaston – Lindénin riisuma? – totuus tämä. Njaa, sitä saa, mitä kylvää, sano maalaisliittolainen.

* * *

Todella upea on keskisuomalaisten hiihtolomasää – tänään tosin alkaa myräkkä, mutta inte de so någå nuuga.

-12C, aurinko paistaa metsänreunan taa ja untakin tulee pollaan tunti ylimääräistä.

Miksi?

No siksi, että hallitus tekee Heikasta ja Boxbergista (kts eilinen bloggaus) välittämättä päätöksiä, jotka mie tein jo aikapäiviä.

Eläkeikä 70 v:een, yksityinen säästöeläke -3 vuotta ja opiskelemaan on mentävä 6-vuotiaana. Kaikki on miulla jo plakkarissa, hra Vanhanen ja narri Katainen, turha esitellä Sailaksen listoja. Menin 6-vuotiaana kouluun, 13-vuotiaana työelämään (maalausliike ja tukinuitto) ja aion jatkaa työelämässä Mental Finlandin innostamana v:een 2069 (tosin en enää noista vuosiluvuista ole varma, kun muisti alkaa vähän streikata).

Mitä tekee Obama?

Hän laittaa kuntoon koulut, sairauksien hoidon ja energiansaannin.

Vanhanen maksaa edelleen Fortumin johdolle Lilius-optioita, kun se pitää sähkön hintaa, ja löpön, huippukorkealla.

Joopasen joo.

* * *

Sitä mie vähän ihmettelen, että kun entivanhaseen aikaan kansa halusi, että sairaudet tulevat hoidetuksi niin nykyVanhaseen aikaan aina vain laitetaan terveyttä kuntoon.

Puska-rules, ok, mutta kun eivät ne tehoa.

Ylipaino tappaa ihmisiä ennen eläkerahastojen hanojen avautumista – hallituksen ja rahastojen suureksi tyydytykseksi – ja on yhtä paha tappaja kuin 10 savuketta / pv.

Tupakoiva ylipainoinen se vasta aarre onkin. NykyVanhaselle eläke- ja busines-upgrade-maailmalle, lonkkavikaisille tai ei.

Liinamaa aikoinaan antoi mallia. Kuka muistaa, se tietää.

Turha on porvarien tai kepu-porvarien illakoida Kauppalehden toimittajan (Boxberg) revittelystä: samaa saatanan konsensusta laput silmillä se on kuin Sinikka Sokalla ja Chydeniuksella (parin viikon kuluttua Lappia-talolla Tieva-näyttämöllä).

Kansalta piilossa, mutta kaadereiden ylevästi tiedostavana. Kansakoulunkadulla ja Tamminiemessä siinä kuin Apollonkadulla ja Mäntyniemessä. Sturenkadusta (konkurssissa aikapäiviä) puhumattakaan (Kulttuuritalo, made by Alvar Aalto)

* * *

Kaleva sen sanoo: Oulun yliopistosta tulee kansainväliseen kilpailuun keskittynyt huippuyksikkö, mutta Lapin yliopisto tyytyy/ryhtyy toteuttamaan hallituksen missiota: varhain opintoputkeen, älyttömän varhain kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuteen ja veroa maksamaan ja siten työputkeen siihen asti, että saappaat jalassa viedään Ouluun tuhkattavaksi.
Suoraan työpöydän äärestä.
Minullakin, 62,5v, on huomenna sydämen ultraääni ja Isojärven Jaskan kysymys edessä: ”Oletko malttanut jättää sikarit polttamatta, kun BMI kuintenkin on tappavaa luokkaa?”

Ant-K muuten, kh:n jäsenenä, ei tiedä, mihin Takkula maksaa kunta-veronsa. En miekään, mutta Lapin Kansa asian jo muinoin kertoi. Vai pimitti?

* * *

Ryhdytään siis paastoa lusimaan, takana hernerokka ja laskiasipulla, edessä kuivaliha ja maultaan muuttunut vesi (keskimmäisemme havainto illalla tyttöystävän luota bändiharjoitusten kautta tullessaan).
Nii-in, paasto!
Isi, siis minä, aikanaan en harjoitellut tuossa iässä (15v) vaan kiersin keikoilla kvartettimme kanssa ympäri Etelä- ja Itä-Suomea. Taskussa oli tulitikkuaski, jossa syötin elävää torakkaa. Kun matkustajakodissa tuli laskunmaksun aika, löin Sampo-askin pöytään ja tarvittaessa avasin. Aina saatiin alennusta, joskus jopa 50%. Torakka-rules.
Illalla sitten taas: ”Musta ruusu, Night in Tunis, Blues March, la Cumparsita, jenkka ja Valssi menneiltä ajoilta”.

Voi, oi, voi niitä aikoja!

* * *

Työpaikalla aamupalaverissa sattuneesta syystä puhe siirtyi Kaktshuvuoarri-, Vuovtaguiohka– ja Ukko-ylijumala-asioihin (oikeinkirjoitusvaraus!).

Väki kuunteli hiiskumatta laulujani, joita löytää mm Eeva Särkän ja Reima Kampnanin (kumpainenkin ”rest in peace”) kirjasta ”Musta masurkka”.

Oikeastaan onkin ihme, että olen vielä näitä sagoja laulamassa.
Sama juttu vaellus-toverillani Timo Ylirannalla ( Mauri Sariolan kirjasta ”Ei loitsu eikä rukous”)

* * *

Eilen ilmestyivät lamantorjunta-mainokset ulkosalle (kts eilinen bloggaus). Tänään viime laman ”selviytyjä”, Osuuspankki, antaa tukea moiselle kampanjalle kuten köysi hirtetylle:

Ylimääräinen käteinen on nyt hyödyllisempää pistää säästöön kuin ylimääräisiin lainanlyhennyksiin. Näin neuvovat Paikallisosuuspankit. Niiden mukaan kuluttajien olisi syytä kerätä nykyistä enemmän puskuria lomautusten tai irtisanomisten varalta.”

Oikein, väärin, kokoon käärin sanoi Nätti-Jussi aikanaan potti-nokkiin-pelissä Rovaniemen Pistossa, heh!

Vuoden Eeva

Katselin illlalla vieraideni kanssa TV-1:n maanantai-illan pläjäyksiä. Uutishuone on edelleen äärimmäisen huonoa tv-draamaa ja siksi sitä on pakko seurata, ilman myötähäpeää.
Lisäksi päähenkilön ukon reatio pari viikkoa sitten oli TV-teatterin upein suoritus vuosiin.

Uutishuonetta seuraava Voimala sen sijaan herätti pelkästään myötähäpeää: olemmeko me psykiatrit ja muut kallonkutistajat todella noin kliseisiä ja ihmisistämme piittaamattomia Berg-Gasse 10:n kävijöitä, voi pyhä yksinkertaisuus.

Onneksi ohjelmassa oli taiteilija ja kirjailija, joka osasti asiansa ja oli aito: ”Jos minä rakastun terapeuttiin, minä maksan siitä, ettei hän toimi väärin vaan oikein”.
Kiitos, taiteija Tiina Pystynen, kiitos.

Onneksi kotona on nauhoittava digi-boxi: ilta oli pelastettu, kun yöpalaksi nautimme Pasilan, jossa oivallusta on sekä rooleissa että ajatuksen tasolla.

* * *

Naistenlehdillä ja erilaisilla muilla ”edunvalvojilla” on tapana valita vuoden henkilö.

Yleensä henkilöksi valitaan se, joka on ajankohtaisessa eipäs-juupas-aiheessa jäänyt voitolle.

Jari Sinkkonen, Georg Henrik von Wright, Esa Saarinen, M-R Ollila, Tuula Tamminen…onhan noita.

Ilmiö muistuttaa lääninhallitusten ja tasavallan presidentin yrityspalkinnon jakajaisia. Se, kuka valitaan, on aika pian vaiennettu tai ajettu konkurssiin.
Itse valitsisin vuoden Eevaksi taiteilija Pystysen (kts yllä).

* * *

Nyt näyttää siltä, että Anna Mikkonen on saanut puoltajansa, Liisa Keltinkangas-Järvisen.
Hän on vuoden 2009 Eeva, tohdin veikata.

Olen seurannut helsinkiläisprefessorin julkista ja julkaisutoimintaa parinkymmenen vuoden aikana. Hän on erään Rauste-vonWrightin jalanjäljillä pohtiessaan ihmisen kehityskaarta, erityisesti lapsuutta.

Maippu vonWright & kumppanit olivat aikanaan samaa mieltä kuin Keltinkangas-Järvinen ja heitä oli soma lukea ja kuunnella.

Syksyllä kuuntelin pitkään Keltinkangas-Järvisen viipyilyä epigenetiikan mutkaisilla ja raivaamattomilla poluilla.

Tuolloin hän totesi, että ihmisen tärkein hetki on naisilla 6-9 kohdussa vietetty kuukausi. Ei itse sikiölle vaan hänen jälkeläisilleen. Pojilla vastaava herkkä vaihe olisi 10-13 ikävuotta. Siis pojan jälkeläisille ja lastenlapsille.

Nyt Keltinkangas-Järvinen on korjannut ennustettaan ja toteaa, että tärkein hetki on ikä ennen 1,5 ikävuotta, sukupuolesta riippumatta.

Jari Sinkkonen, Esa Saarinen, Tuula Tamminen ja Maippi Rauste-vonWright ovat hiljaa tai heiltä ei kysytä. Tähän maahan mahtuu kerrallaan yksi totuus.

En pidä siitä, huomenta!

* * *

Aamun raadissa Eeron kahviossa tärkein asia oli poliisien veetumaisuus. Mies oli katkera, kun kaverit Pistossa varastivat häneltä Visan ja siitä seurauksena kaveri vietiin putkaan ja vielä hakattiinkin.

Depressio maassamme on lisääntymässä, enkä ihmettele sitä. Sitä ihmettelen, että ministeriö lupaa puolittaa depression esiintymisen maassa. Miten?
Kait ne sitten tekevät niinkuin Visansa menetyksestä raivostunut verinen mies aikoi tehdä. Likvidoidaan ne, jotka eivät miellytä tilastoja tai nikkareita.

* * *

Olin jonkun kuukauden vieraana Uusi Suomi nettilehden palstoilla otsikolla Pohjoinen puskurikapasiteetti. Yhtä sitkeästi siellä olin kuin täällä Arktisessa puskurikapasiteetissa. Joka päivä merkintä, parhaana kaksi.
Osoitin nyttemmin itselleni, että en ole isommin sosiaalinen.

Kaikenmaailman psykopaatit, muutaman laadukkaan sirpapietikäisen poikkeus-vahvistaa-säännön-blogin lisäksi, siellä heiluttelevat tahtipuikkoa ääri-suunnan mielipiteillään, joihin vastaansanominen johtaa enemmän tai vähemmän massiiviseen netti-mobbaukseen (kiusaamiseen), jonka kestääkseen pitää olla vähintään 62-vuotias ja varma asiastaan.

Täytin ehdoista vain toisen.

Good bye se agenda – joka muuten on hengeltään sama kuin 90-vuotiaan lehtitalon paperinen edeltäjäkin: varmuudella Timo Laatusen (Elinkeinoelämän keskusliitto) luku-pöydällä, kts myös uutisointi Laatusen lex-nokia-maileista Akavalle.

Tämä Laatunen muuten taisi johtaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoa silloin, kun ”vapaat” ylioppilaat siihen kyllästyivät ja valloittivat oman kruununjalokivensä (Vanha ylioppilastalo) 1968.
Että sen poikii!

* * *

Muranen hihtaa tänään, Sacher-torttua jahdaten. Omenahyveen kanssa. Onnea matkaan.
Sananvapaus kukoistakoon, mutta myös vapaus olla sanomatta. Ja ruumiinkulttuuri, heh! Ja vapaus olla ruumiinkultivoitumatta.

* * *

Koska olen taas ensi viikolla lähdössä valtakunnansovittelemaan, kävin hakemassa matkalukemista:
Taneli Heikka, Katja Boxberg: ”Lumedemokratiaa”
Esko Seppänen: ”Hullun rahan tauti – Kapitalismin musta syksy

En tietenkään malttanut, vaan luin läpi valmistautuessani illan ”Terapiassa”-tv-sarjan uusimpiin osiin.

Suosittelen.

Eri aikakaudet, mutta sama tarkoitus.

Osoitetaan, että ihminen on ”stingy, greedy, sexy & lieing-out-of”. Tai jos ei ihminen, niin ainakin poliitikko. Tai ainakin talouspoliitikko.
Tai ainakin ollaan osoittavinaan – vastuu jää lukijalle ja hänen tietopohjalleen.

Olga

Päivän mietelause late arrivals´lle:
Kaikki, mitä tarvitaan pahuuden lisääntymiseen on se, etteivät hyvät ihmiset tee mitään” (Edmund Burke, XVIII vuosisata).

Väärti, otsikon Olgan mies, perheineen on poikkeamassa talossa, matkallaan Äkäskerolle päin, Pietarista pois.

Katsottiin Arktikum, mutta Pisto jäi väliin. Taidemuseo ei jäänyt väliin, laskiaismäki sen sijaan jäi, ei -pullat.

Samoin Iloinen Ilves.

Ei siinä paljon muuta ole, mutta yksi on muistettava. Rauhallisesti se on otettava.

Uusi, johtoa syövä koira ei syö johtoa, lapset toimivat rauhallisesti ja sää on kovasti soppeli. Tänäänkin -6,2C, aika tyyntä.

Koska suurin ongelma maailmassa on Lex Nokia, vaikka suurin ongelma maailmassa on ihan muualla, ryhdyn tekemään päivää pulkkaan enkä ihmettele, että Erkko ja Ollila ovat eri puolilla aitaa. Suomi on siinä välissä.

Koska paasto alkaa keskiviikkona, ortodoksien ehdottomasti tärkein juhla-aika, taidan poiketa kahvilla. Eerossa. Korvapuustilla.

Sitä ennen tunnen, että nainen Lapualta, Latomäki Radio Yle 1:ssä uskosta puhuessaan (aamuvartio) ei itse usko – ei pätkääkään. Mutta se on hänen, ei minun, asia.

Ja toivo(ttomuus).

Rakkauden sammutus.

Mites se meni: ankkuri – sydän – köysi, taimikäseoli…

risti.

Tässä Ledgerien maailmassa, jossa Oscarit jaetaan dopamiini-tehoista (opiaatit, nikotiini, D1 ja D2), sivuosissa, ja Penelopeille. On siinä ankkuri paikallaan.
Mitä tuo nyt oli?

Pelko ja sen kihelmöinti leffassa on usein sen suosion peruste (esim Inho, Batman). Pelko välittyy dopamiinin kautta, samoin huumeiden vaikutus.

Vahvimmat riippuvuutta aiheuttavat huumeet ovat nikotiini ja opiaatit, esimerkiksi heroiini, kokaiini, ooppiumi.
Kahvi ja kannabis kuuluvat näihin nähden lieviin riiputtajiin.

Itsemurhia tutkiessamme huomaamme, että vierotusoireet – erityisesti ruoka- ja tupakka-himo – ovat usein mukana kuvassa. Ehkä 4-5%:ssa onnistuneista itsemurhista.

Siksi Ledger, Oscar ja huumeet.

* * *

Haluatko miljonääriksi: maailman paras elokuva! Siis juuri sellainen, jota lamaan psykologisesti johtaneet ja ihmisiä koukuttavat jutut eniten viestivät.

Eläköön, eläköön, eläköön!!!

Siihen sopii hyvin ulkomainospömpeleihin saapunut viesti: ”Älä torju lamaa säästämällä”.
Onko irvokasta?
Mielestäni on.

Muitakin mielipiteitä sallittakoon, mutta älköön tyrkytettäkö.

He eroavat sovussa, yhteisestä sopimuksesta. Ketkä?
Mitään välii…

Hauskoja asioita

Aamun lehdessä,porouutiset, pääkirjoittaja-kaimani heittelee pikkupuukkoja Goodmanin ja Baddingin selkään. Mutta kumartaa syvään Mannerheimille.

Samassa lehdessä Maria Säkö asettaa pienen punaisen kynttilän palamaan Smeds-nimisen teatteriohjaajan teoksen eteen, pimenevään iltaan.

Kaurapuuroa valmistuu tänään viidelle. Viides on kingcharlesspanieli.

Voihan tätä sunnuntaiksi kutsua ja voi tok tätä hauskana pitää, kun tässä on niin hauskoja asioita.

Luettelenko muita, Heikkiä (ent Lapin lääninhallitus) viehättäviä? Mukka, Ylivaara, Palsa

Entäs Määttää (ent Nordea) viehättäviä? Päätoimittajan kolumni tänään Lapin Kansa sanomalehdessä? Njaa. Jotain pitäisi lisätä, sanoo lehti: velkaa, veroja tai palvelujen leikkauksia. Valitse siitä.

* * *

Liisa Keltinkahgas-Järvinen aikoo selättää laman lisäämällä runsaasti henkilökuntaa päivähoitoon lisäämättä päivähoitopaikkoja.
Tai vähentämällä runsaasti päivähoitopaikkoja vähentäen Niinistön ja Wettenstrandin mahdollisuutta toimita kokopäivätyössä puoluejohtajana:

Pikkulapsen psyykkinen kehitys ja päiväkotien todellisuus ovat professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan usein pahasti ristiriidassa. Turun Sanomien haastatteleman Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa parhaiksi todetut päiväkotiryhmien koot ovat hätkähdyttävän pieniä.

Esimerkiksi alle kolmivuotiaalle ihanteellinen ryhmäkoko on 6-8 lasta. Yli 12 lapsen ryhmät muodostavat sen sijaan jo riskin lapsen kehitykselle.

Professori Keltikangas-Järvinen varoittaa, että liian suurista hoitoryhmistä seuraa aggressiivisen käytöksen yleistymistä sosiaalisuuden sijasta.

Suomalaisissa päiväkodeissa parinkymmenen alle kolmivuotiaan lapsen ryhmät ovat arkipäivää. Isommilla lapsilla ryhmäkoot hipovat usein kolmeakymmentä.

Keltikangas-Järvinen harmittelee, että Suomen päivähoitojärjestelmää luotaessa ei ole käytetty kehityspsykologista tietoa, vaan järjestelmä syntyi 1970-luvulla käytännön pakosta, kun äidit siirtyivät palkkatyöhön.

Myöskään poliitikkojen äskettäiset ehdotukset äitiys- ja vanhempainvapaiden uusista jakomalleista eivät professorin mukaan nojaudu minkäänlaiseen kehityspsykologiseen selvitykseen.”

Tietysti yksi mahdollisuus on palkata kotiin apulainen. Sellainen, joita oli 1900-1960, kun sellaisia oli tarjolla ja tarpeen.

Itse asiassa kaksi vanhinta poikaani ovat sellaisen kanssa kasuneet. 1975-82. Erja, Lea, Krisse jne, kaikki kivoja ja hyvejä. No joo, Satu, heh…

Hyvää huomenta, vieraani, Lapissa on parahultainen sää.

Sään nautintaa lisää pieni uutisenpätkä, joka kertoo, että Lippupalveluun ei enää voi luottaa (se ilmoitti, että 10 lippua / tilaaja on ehdoton maksimi Metallica-ennakkomyynnissä):

Porin kaupunki on ostanut 200 lippua ensi kesän Sonisphere-musiikkitapahtumaan, jonka päätähtenä esiintyy Metallica. Mikäli kaupunki on maksanut lipuistaan listahinnan, lippupotin arvo on runsaat 17 000 euroa.

Kaupunki aikoo jakaa lippuja lobbaustarkoituksessa tärkeille vaikuttajille.”

Ilmoitukseni Porin kaupungille:

Olen ehdottomasti tärkeä vaikuttaja ja kirjoitan sadoille muille vaikuttajille joka päivä, milloin en tapaa heitä omissa vaikuttamis-touhuissani.
Siitä huolimatta kieltäydyn vastaanottamasta Sonisphere-lippuja itselleni ja neljälle asiasta kiinnostuneelle lapselleni ystävineen.
Ehdottomasti kieltäydyn – vääryyvellä hankittuja!

Popsi, popsi porkkanaa, kuudetta aistia se vahvistaa…

Aamun Radio 1:n kirjakerhossa EU:n kulttuurien välisen teemavuoden kirjoituskilpailun voittajat ovat äänessä.

He kokevat mm Pietarin iloiseksi ja nauravaiseksi, Suomen räntäiseksi ja harmaaksi.

Kun uussuomalaisilta (termi on mamun sijasta uuskäytössä, toden totta!) ohjelmassa kysyttiin, miten he luonnehtisivat Suomea yhdellä sanalla, vastaus oli hennolla naisäänellä sitten yksi sana.
Mikähän se mahtoi olla?

Luin illalla sängyssä HS:n NYT-liitettä, jossa Niinistö-Wettenstrand Suomi-Ruotsi maaottelua kroonisesti käyvää pariskuntaa pyydettiin luonnehtimaan itseään kolmella sanalla.

Kummaltakin suoltui poliittista akrabadabraa niin paljon ja niin pitkin virkkein, että pääkirjoittajakin lehdessä tuohtui ja Niinistö-Wettenstrad-perheeltä meni kunnia ja maine.
Ja vihreiltä (miljöpartiet de gröna) den vegen.

Ja minä – poliittinen minäni – tunsin myötähäpeää (medverkan-skam)

Mutta, mutta, tämä hentoisen naisäänen yksi Suomea luonnehtiva sana:

Turvallisuus

Sitä turvallisuutta sitten oli kuultavissa Radion yhdeksän aamu-uutisissa, joissa selvä skuuppi – liki viimeisenä sähkeenä – oli yersinia-bakteeri, joka on saastuttanut Suomen porkkanat.

Koska turvanarkomaanisessa Suomessa tämä tarkoittaa, että porkkanat jäävät Siwan ja Lidl´in (= natsi-Siwa) hyllyyn, suomalaisten näkökyky (porkkanan karoteenin eräs myötävaikutus) heikkenee edelleen. Hampaatkaan eivät vahvistu.

Kuten eräs kirjakerhon vieras sanoi: ”Suomessa kaikki katsovat elämää ikäänkuin huurteisen, räntäsateisen myöhäissyksyn ikkunan läpi”. Ikkunalaudalla tupakkaa polttaen ja humalassa.
(Joo, ei se juuri näin sanonut, mutta näin sen Metallica– ja Iron Maiden -konserttien tuhoamien vinkuvien simpukkojeni eli korvieni välityksellä kuulin).

Yersinia on aika viaton pöpö. Se tosin aiheuttaa vanhuksille armoniskuja, keski-ikäisille niveltulehduksia ja paksunsuolentulehduspotilaille hätä-tiloja (ripulin myötä natriumin puutosta siinä kuin vedenkittaajille kesähelteellä), mutta toisaalta se vahvistaa kuudetta aistiamme.

Jos lapsi saa elää ensimmäiset vuotensa ympäristössä, jossa on edustava määrä eläintenpölyä, likaa ja pöpöjä, hänen immunologinen puolustuksensa (= kuudes aisti) vahvistuu ja monipuolistuu ja aika moni tauti jää tulematta (depressio, skitsofrenia, astma, homepölykeuhko, reuma, joukko virusperäisiä ahdistussairauksia jne jne).

* * *

Taidankin lähteä tästä Valintataloon tai Prismaan äiteen laatima ostoslista taskussani.

En, en mene työpaikalle, koska unohdin avainnippuni eilen Revontulikeskuksen Suomen Terveystalon (jälkimmäinen myyty A-Katsastukselle, ensimmäinen brittikiinteistö-sijoittajalle) vastaanottohuoneeseen N:o 1.

Sieltä nippua voi seuraavan kerran hakea maanantaina. Heh, tulee vapaa viikonloppu, hups-heijaa, heleijaa, en aio lukea edes päivän lehtiä!

* * *

Kirjakerhossa esitettiin vanhempi äänite, jossa luonnehdittiin ruotsalaisen – rva Niinistö-Wettenstrad – sosiaalivaltion suhdetta uusruotsalaisiin, Nokialta ja Kokkolasta muuttaneiden suomalaisten asuinalue käsitepohjana.

No, se oli ihan eri sana kuin hentoäänisen uussuomalaisen Suomea luonnehtiva attribuutti.
Ystad – niin, se sama kylä, jossa kuulu ruotsalainen salapoliisi taistelee ruotsalaisia uusnatseja vastaan – on haastatellun uusruotsalaisen kotikaupunki.

Ja termi on:

Sikalat

On siinä vähän eroa, uussuomalaisuudessa ja uusruotsalaisuudessa. Villelle & al tiedoksi.

* * *

Kuten blogissani pidempään vierailleet tietävät, lupaukseni päivän lehtien lukemattomuudesta piti huonosti: vain puoleenpäivään.

Sieltä löysin ”savolaisen paradoksin” (I=S 21.2., ss 6, 27):

Jyrki Katainen: ”Hänellä itselläänkin on hyviä kokemuksia kansalaisjärjestötoiminnasta: Me eri perheiden lapset pelasimme jalkapalloa keskenämme. Jos sitä ei olisi ollut, en tiedä, mitä meistä olisi tullut.”

Lasse Lehtinen: ”Michel Platini oli EU-parlamentissa täydelle salille esiintymässä ja Meppejä oli paikalla enemmän kuin Nicolas Sarcozylla ja Dalai-lamalla yhteensä

Niin, se paradoksi:

Mikä ihme siinä on, että EU-Suomessa KuPS, Koparit (KPT) ja MP (tai MiPK) eivät tahdo pysyä korkeimmalla liiga-tasolla?

Viimeinen potilas

Laman maailmalla roihutessa on alkanut puolustustaisteluja olematonta ja/tai näkymätöntä vihollista vastaan vähän joka puolella.

Pollamme – muukin kuin tämä omilla hartioilla keikkuva – savuttaa aika monella taholla.

Muutamia näistä roihuista voi sammutella, mutta useimpien kanssa käy kuin Australiassa hiljan: viattomimmat menettävät kaiken, jopa
ainokaisensa.

Tällaisessa tilanteessa niiden, jotka auttavat haavoittuneita, pitäisi olla aika timmissä voinnissa ja vedossa.

Pankkien, kuntien, sairaaloiden, varastovarikoiden, työnvälityksen ja henkisen huollon. Jopa lähimmäisten vastuun on kasvettava, joskin Yhteisvastuukeräyksen tuoreet kokemukset (mm oululainen asukasyhdistys) osoittavat tämän viimeisen valmeuden huonoksi.

Jälkipuintia tämä vaade ei mielestäni tarkoita, koska sen – jälkiviisauden ja märehtimisen – olen havainnut elämän- ja ammattikokemukseni puitteissa vaarallisemmaksi kuin hyödyllisemmäksi. Viisastellaan sitten, kun kaikki on ohi, mutta ei pakoteta invalideja mukaan niihin seminaareihin.

Luen aamun lehdestä kahden korkeata palkkaa nauttivan lääkärin varsin kielitaidottoman ja vaikeasti ymmärrettävän purkauksen, jossa he vaativat Kemin sairaalan säilyttämistä.
Juuri, kun heille on lyöty eteen rätinki, jonka mukaan Kemin sairaala säilytetään kaikissa mahdollisissa tapauksissa he vaativat liki käsittämättömällä suomen kielellä Kemin sairaalan säilyttämistä.

Tällaisia avuttomia ja oivallusta etsiviä hätähuutoja kuuluu nyt päivittäin. Savukoskelta, Enontekiöltä, Helsingistä, Tampereelta, Jyväskylästä, Oulusta, Lapinlahdelta…

Päättäjiltä ja heidän järjestämänsä avun kohteilta.

Eilen viimeksi avuton hätähuuto kuultiin yliopistojen opiskelijoilta ja opettajilta , joista tämän päivän median mukaan yli 60% ei edes tiedä, mistä eduskunta eilen on päättänyt (yliopistojen hallinnonuudistus).

Kun maa ja maailma nyt hetken kärvistelee aika kovassa tuiverruksessa on niiden, jotka todellisuudessa päättävät, syytä osata kaksi asiaa:

1) pitää tietää, mitä asiaa ja miten johtaa/tekee ja miten sen rahoittaa

2) pitää tietää, että kovassa paikassa joukko ei ole solidaarinen, jos sille ei sitä saa reilusti perusteltua ainoaksi toimivaksi tieksi

Kun Titanicin uhrilistoja on äsken tutkittu, on huomattu, että englantilaisista pelastui suhteessa harvempi kuin amerikkalaisista. Miksi?

Siksi, että englantilaiset asettuivat kiltisti jonoon (que on this side!), mutta jenkit rynnivät omia aikojaan kavereineen pelastusveneisiin.

Kumpi on parempi tapa?

Sofien valinta siinä taitaa olla kyseessä. Palaan asiaan.

Radio Yle 1:ssä on harvinaisen militanttia klassista musiikkia ennen kuuden uutisia, koiravahdin viimeisellä tunnilla.

* * *

Aamuhartauden tarina sotia käyvästä, AIDS:iin kuolevasta Afrikasta on pitkä ja monipolvinen:

Vain rauha on hyvä syy olla sotimatta”.

Anteeksiantamus on rauhan ainoa tae”.

Seuraava potilas!

Tänään herään viulukonserttoon, otan lääkkeet ja siirryn oman sairaalan potilaaksi, polikliinisesti.

Tänään huomaan kauhulla, että kollegani (ant-k, http://www.anttikuulasmaa.net) on joutunut S-miehen attaccin kohteeksi (blondi harjastukkainen akateeminen); kukas speer se taas olikaan, joka…

Tänään totean pakkasen olevan tutuissa lukemissa ja A-viruksen (HxNz, mutta ei – vielä – H2N5) tutuissa nurkissa.

Eihän tästä voi kuin laittautua, matkaan, hopea!

Aamun runo (http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/) lausuttu, uskollisesti beserkkien ja mentoreiden esiluennan mukaan.
Loppusoinnut stemmaavat, nelipolvinen trokee.

* * *

Näyttää tämä A-virus olevan kaksikärkinen – ensin kolmenpäiväntauti, sitten parinpäivän ”lataus” ja uusi rotko, jonne mennään rymisten.
Onneksi Flupar osui osallani oikeaan, joten olen ulkopuolinen tarkkailija.