Puukko selässä, mutta onneksi on Santran synttärit N:o XVIII

Santran kahdeksannettoista synttärit olivat tähän asti tiheäyleisösimmät, tunnelma on joka kerta ollut vertaamattoman taattu.

Kuorolaulua, kahvia, suklaakakkua, pizzaa, pizzaa ja kuorolaulua.

Kiitos kaikista kahdeksastatoista kerrasta, Santra ja Riikka ja hyvää matkaa kohden viisikymppisiä: olemme paikalla, kaikki monet kymmenet…

* * *

Heppu -niminen hemmo – tai vice versa? – häiritsee päivä- ja yöuntani tavalla, joka ei ylitä netiketin sallittua rajaa – alittaapa sen oikein ronskisti.

Siksikin on hyvä, että hän toistaiseksi on pysynyt poissa arktisesta puskurikapasiteetista, hävytön kun on (niin kaikki ukkelit kelliensä kanssa on).

Mutta, mutta: kun tässä on nähnyt sähköisissä verkoissa viime päivinä paljon vastaavanlaista rajatila-tyyppistä ja/tai rajatonta (borderline-insufficiency) häiriköintiä (tärkeintä ei ole hyvä vaan huono), todistan asiassa puolestani.

Parhaiten se tapahtuu toivottamalla rakkaille vierailleni hyvää matkaa kohden pahaa Nuuttia, loppiaista (trettondag jul) ja Heikinpäivää.

Ehkä sieltä sitten valoa alkaa kajastaa katteisempaankin päähän ja näin puuttuvat rajat ihmisen sisällä eivät enää siirry ihmisten väleille.

Muistakaa nyt myös se, että Braxilta on käynyt käsky, että vain selvin päin, suojalasein varustettuna ja 18 vuotta täytettyään voi Suomi-poika ja -tyttö ottaa tähtisädetikun käteensä huomenissa, Sylvesterinä, klo 20 alkaen ja tiputtaa sen maahan viimeistään 1.1. 2010 klo 02.

Tiesittekö muuten, mikä on uudenvuodenpäivän EU-saksalainen nimi nyttemmin?

Se on Garmisch-Partenkirchen! (eu-tulkittuna suomeksi: kauhea kauna & kankk…)

* * *

Vuoden lopuksi ilonpilkahdus sosiaalisista verkoista, joka varmaan helpottaa yli tuhannen ihmisen työtä ja tekee siitä enemmän maksajan (veronmaksaja) kannalta mieluista:

Lapin sairaanhoitopiiri kieltää internetin sosiaalisen median käytön työaikana suurimmalta osalta henkilöstöään. Esimiehet saavat jatkossa puuttua alaistensa vierailuihin sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa, koska sen nähdään häiritsevän työntekoa, kertoo sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Eva Salomaa.

– Lähtökohtana on edelleen, että työaika on tarkoitettu työn tekemistä varten. Jos työaika käytetään epäasiallisiin tarkoituksiin, on esimiesten siihen puututtava, Salomaa sanoo.

Lapin sairaanhoitopiirin johtoryhmä antoi ohjeen sosiaalisesta mediasta 14. joulukuuta. Ohjeen mukaan Facebookin ja Twitterin käyttö on sallittua vain erikoistapauksissa.

APK:n lukijoillehan tämä on selvä:

Koska työnantaja käskee virkamiestä ja virkamies taas on 24 h työnantajan käytössä…

Eva Salomaa saa minusta uskollisen alamaisen – hetkeksi.

Kiitän seurasta ja toivotan sosiaalisesti mediattomampaa jatkoa.

Paikalla tauko

Koska kaikki jouluna kohdatut kirjat eivät vielä ole luettuina eikä MMM-kirjan palkintokilpailukaan vastattuna, suosittelen vierailijoilleni näihin perehtymistä ja nuhan hoitelua sohvan nurkassa.

Silloin tällöin torkahdellen.

Pois täältä netistä, oitis. Hus-hus…

Palataan tänne härkäviikoilla – jos se nyt niin tarpeellista on.

Hyvää nimipäivää niille, jotka sellaista tänään, 28.12., nimenomaan viettävät.

Täysikuu on torstaina.

Rakas nettipäiväkirja, nyt on suru puserossa

Niin, rakas APK eli nyttemmin myös ”nettipäiväkirja”ksikin mediassa ristitty, annapa kun kerron vähän:

Toimittajasetä Lapin Kansasta kirjoitti meistä ja meidän suhteestamme tänään.

Hän kertoi sinusta, blogini, sen, ja vain sen, mitä minä tästä nettipäiväkirjan ja maailman suhteista olen hänelle netissä kirjoittanut.

Sen hän kertoi, siis lehti ja toimittaja, että sinä, arktinen puskurikapasiteetti, olet kryptinen ja aiheutat häpeää läheisilleni.

Hyi sinua!

Mutta yhden minä sinulle – ja Arktisen puskurikapasiteetin vierailijoille – lupaan: silloin, kun tästä alustasta tulee poliitikon blogi (siis selittely- ja ohjelma-alusta), tämä blogi loppuu. Heti ja kerralla.
Poliitikon kannat löytää vaikkapa osoitteesta http://blogit.uusisuomi.fi/ jossa on myös keskustelua nimenomaan politiikasta, täällä ollaan vähän toisella asialla. Ja pysytään.

Sää on lämpenemässä, tuuli on noussut, Tarkan setä kirjoittaa taas lehdessä rumia ystävästämme Tarjasta.

Minä luen nykyisin iltaisin Lehtisen Lasse-setän viidestä vuodesta Brysselissä. Kerron kun olen lukenut – ja menen elokuviin katsomaan Havukka-ahon ajattelijaa, jonka Helsingin Sanomat kehuu, Lapin Kansa moittii.
Tiedän etukäteen asettuvani toisen tai toisen (HS/LK) kannalle.

Hei hei, rakas nettipäiväkirjani, olethan kiltisti, ettei Rytkösen, Portin tai Koskiniemen setä suutu!

Mie lähen tästä Erottajan essolle, mutta lupaan sinulle, hyvä apk, etten katso Jane Ausitinia – korkeintaan enintään vartin vilkaisen!

* * *

Ei olisi pitänyt mennä – Erottajan essolle. Vaikka en edes känttyä ottanut (joulun jälkeisen panttauksen nimissä), se tuli sieltä, mustan musta viesti.

Antakaahan kun kerron.

Kuuntelen autoradiosta Pohjantähteä Radio Yle 1:ltä. Siinä Akseli, kolme poikaansa sodassa menettänyt, joutuu anomaan jatkajaa tilalleen ja antamaan tyttärelle luvan lähteä Kiviojan kanssa autoajelulle kirkonkylän kioskille. Koskela joutuu antamaan periksi, ääni vavahdellen. Joka asiassa.

Valmiiksi alakuloisena istun pöytään, kun Jaska sen laukaisee: ”Pekka laittaa pillit pussiin”.

Olisi pitänyt ajoissa Anttilan Martin (tekninen apulaiskaupunginjohtaja, parkkipirkkojen ”edeskäypä”) tajuta ottaa parkkimittarit hitoille Korkalonkadun alkupäästä.

Se on nyt myöhäistä.

Yrittäjä on nitistetty pysäköintitoimen pohjattomaan ahneuteen. Yrittäjältä vei kaupunki mehut, vei se. Ja varmaan jokin muu, ne mehut vei.

Eeron kahvio, keskeisin osa arki- ja pyhäaamujani – ja lauantai-aamuja – laittaa lankut akkunoihin.

Jos olisin aito e-toimija (kts edellä), laittaisin nyt netti-adressin liikkeelle:

”Eeron kahviota ei saa lopettaa”.

Kyseessä kuitenkin on kaupungin vanhin kahvio, perinteisin kahvio ja päivä/viikko/kuukausi/vuosi/vuosikymmenrytmini vankka nikama.

Pitää vielä koettaa, jos jotain voisi, mutta ilmeisesti ei.

Erottajan essolla tiedettiin, että Pekka on ehdoton. Ja Katilta menee hyvä työpaikka, jossa on voinut kasvattaa lapsen kansakoulu-ikäiseksi.

Mitä Rovaniemelle tämän jälkeen jää? Lemmetyn Matti, Junno, Jaska, Lohinivan ja Saaren Pertit, Mukan Tuuli ja sen Aleksanteri (= 2)…

Mutta ei Eeron kahviota.

Jollekin 3. sektorin yhdistykselle tai poliittiselle puolueelle tuo Eeron huoneisto olisi ihanteellinen tapa tahkoa varoja toimintaan? Hemmo K (PerS) on niin projekti-ihminen, että jos…

Mutta ei niistä taida olla? Eikä yrittäjähenkisiä entisiä pankinjohtajia tai huoltoasemanpitäjiäkään?

Jos jäisi eläkkeelle ja alkaisi pitää itse? Niin, ja onhan meillä Jaakko, joka otti Ylityön hoteisiinsa?
Pitääpä kysyä. Kysytty on!

Varmuudeksi: kioski on – myös – kaupan eikä sitä lopeteta/kaupata parkkimittareiden eikä huonon bisneksen takia, joten kannattee tuota muidenkin kysyä.

Edelläolevaan viittaan kinthalla enkä siis voi toivottaa nyt hyvää jatkoa, kun omakaan ei riitä…

* * *

Päivän sankarille onnea: Aatto Prihti (Aalto-yliopisto, ex HKK kansleri) 70 v, matkoilla!

* * *

Lopuksi kirje, jonka lähetin 27.12. aamulla Martti Anttilalle (Rovaniemen apulaiskaupunginjohtaja, tekniset asiat):

”Huomenia, HT

Olen kahta asiaa kysymässä.

1) miksi Korkalonkadun alkupäässä on parkkimittari-pysäköinti, kun syrjäinen sijainti on mitä on (kuuluisi ilman muuta parkkikiekko-paikoiksi) ja paikalla on kaupungin palvelupiste (perheklinikka) ja vain kaksi yrittäjää (kaupungin vanhin ja suosittu kahvio, hautaustoimisto, adventtikirkko…)
Nyt kävi niin, että Eeron kahvio sai tarpeekseen – ymmärrettävästi, koska kahvikupposelle pääsee kätevämmin ilmaiseksi huoltiksen pihan parkilla tai ilmaisparkeilla parkkitaloissa)
kts myös http://anttiliikkanen.blogs.fi

2) olisiko kaupungille pr-teko, jos se sallisi hybridi-autoille ilmaisparkkeerauksen?
Näin tekee jo muutama vähän isompi kylä maailmalla – mm NYC, jossa myös bussi- ja taksi-kaistat ovat hybrideille sallittuja

Hyviä joulujen jatkoja

aLii”

Joulun kellot

Aika monessa maailman kodissa joulunseutuun kellolle tulee uusi vanha tehtävä.

Se mittaa päivän pitenemistä (kts HS 21.12. s D2), jouluaaton iltapäivää ja vuoden vaihtumista.

Lisäksi se kumajaa.

Joulurauhaa, vieraani, kumisevien kellojen maailmassa.

Kumisisivat nyt vain sitä rauhaa, ei ilmaston tuhoa tai maailman paloa.

Sellaisin toivotuksin arktinen puskurikapasitoija toivottaa meille Immanuel Kantin imperatiivein hyvää matkaa kohden Heikkiä ja talven selän taittumista…

* * *

Tapanina sää alkaa sulaa, mutta vieläkö kansa kilpailee Pinatupon kanssa CO2-päästöistä ensi viikolla?

Joulu on työssäpistäytymisen perusteella arvioiden sujunut napapiirillä rauhaisasti, joten sulatellaan se kinkku ja hyödynnetään suklaasta saatu aivojouston lisä.

Toivotellaan hyvät jatkot pahaan Nuuttiin asti ja siirrytään rauhallisessa järjestyksessä väliviikolle.
Eiks?!

YLE uutiset ja Lapin Radio, korjatkaa – ja niin tapahtui!

Alla olevan tekstin kirjoitettuani sain kutsun Lapin Radioon. Odotin keskisormea, mutta löivätkin mikrofonin suun eteen ja pyysivät tarkentamaan.
Katsoin Tapio Räihää suoraan silmiin ja vannoin – kuten HS 21.12. s D 2 myös – että met olemma tervhet, met….(Lapin Radio 21.12. klo 14.30-40).

YLE uutiset ja Lapin Radion uutiset kunnostautuvat (taasko?)

”Lappilaiset päätyvät itsemurhaan selvästi aiempaa useammin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 oman henkensä riisti 55 lappilaista, mikä oli peräti 72 prosenttia enemmän kuin toissa vuonna.

Vuonna 2007 itsemurhaan päätyi 32 lappilaista. Koko maassa itsemurhat lisääntyivät samaan aikaan vain neljä prosenttia, mutta silti kuolleita oli yli tuhat vuonna 2008.

Itsemurhien ohella Lapin kuolemansyytilastoissa osuuttaan on kasvattanut nopeasti alkoholi, joka tappoi suoraan yli sata ihmistä Lapissa viime vuonna. Lisäksi alkoholi aiheuttaa kuolemantapauksia myös välillisesti.

Tilastokeskuksen mukaan suurimmat yksittäiset kuolemansyyt Lapissa olivat viime vuonna sydänsairaudet ja syöpä. Sydän petti noin 550 lappilaisella, ja syöpä vei yli 400 lappilaista.

YLE Lappi ”

Lähde sitaatissa: http://www.yle.fi/uutiset

* * *

Todellisessa elämässä viimeisen kahdenkymmenen kollmen vuoden itsemurhat – väestömäärän vähäisyyden takia kolmevuotiskausittain, ovat määrältään seuraavat (piirtäkää siellä toimituksessa grafiikka itse, jos se ei muuten ole mediaseksikästä, mutta muistakaa merkitä sekä luku nolla että kaksisataaviisikymmentä):

1986-1988: 187
1989-1991: 224
1990-1992: 226
1992-1994: 196
1995-1997: 202
1998-2000: 162
2001-2003: 157
2004-2006: 127
2007-2009: 128

Viisivuotis-sarjoina luvut olisivat 326—334—-317 — 241 — 218 (1986-9: 1990-4; 1995-9; 2000-5; 2005-9)

Häpeä, media. Te luotte kuvaa – alueellinen media erityisesti – alueidemme identiteetistä ja ohjaatte sitä.

Ei puhettakaan, että uutistoimitus olisi kysynyt ihmiseltä, jonka se takitilhen tietää tietävän.
Puhelinnumero on aivan varmasti toimituksen tiedossa: 0400692548 tai 0400681633

Laitan varmuuden vuoksi näkyville kolme viimeistä vuotta, joiden luvut ovat:

-2007: 32
-2008: 55
-2009: 41

Mutta vuositasolla vaihtelu on ollut tuon verran ainakin vuodesta 1971 alkaen, jona itse olen noita lukuja seurannut ja analysoinut – yhdessä usean muun tutkijan kanssa.

Valitan sitä, ettei media – erityisesti uutistoimitus – tässä tapauksessa osannut työtänsä ja aiheutti kenties palautumattomia vaikutuksia kuluttajiinsa.

Osaltani olen aina vastannut, kun on kysytty, koska tunnen vastuun tästä asiasta.

Soisinpa, että YLE, ja erityisesti YLE/Lappi, ottaisi opikseen. Ja jättäisi skuupit vaikkapa Lahnasen ihmisryöstön tai lautakasojen imaginääriseen maailmaan.

Itsemurhat kun eivät ole imaginäärinen vaan todellinen maailma ja sen ilmiö.
Tilastomatematiikkaa, dear media!

Herrat hyvästi – hallitkaa sit

Jatkan Kanava 9/2009 lukemista ja välipalaksi tarjoilen itselleni Kotimaa-lehden.

Ehdotan Kotimaan kahdelle arvoisalle toimittajalle, että käyvät kirjastojensa lukusaleissa – jos kirjastojaan ei ole jo lakkautettu – lukemassa tuon gyldyyripläjäyksen.

Sivulla 561 se alkaa ja 564 loppuu: ”Moralismi poliittisena aseena” (Ollimatti Peltonen). Sieltä oppii mm sen, mistä sai alkunsa lause ”Meidän jälkeemme vedenpaisumus” ja ”L´etat, C´est Moi” (neljäs valtiomahti???)

Robespierre pitää huolta, että mahdollisimman moni pääsee päästään ja giljotiiniin. Siihen, jonka lääkäri keksi ja jota sittemmin Robespierren kaulakaan ei kestänyt

Niin tuntuvat Rytkönen ja Seppälä asiaa pohtineen myös tuossa välipala-nautiskelu-välineessäkin, Kotimaa 17.12. s 5.

No joo, olipa tuolla US-blogeissa sellaistakin giljotiinia jo tarjolla, jossa tapetaan 10 vuotta sitten kuollutta polkupöyräilijää (Katariina Kajanneksen blogissa), jonka leski juokalehti ratissa 0,6 promillen edestä. http://www.uusisuomi.fi/blogit

Jatkan Kanavan lukemista, otan seuraavaksi välipalaksi Pohjolan Työn ja sivulla vilkuilen British Medical Journal – nimistä lehteä.
Apu-lehden jätän illaksi (se perustettiin aikanaan työttömille avuksi, nyt kait enemmän pohtii työttömyyden lisäämistä journalistien köörissä?).

Lopuksi pikkuisen tietoa itsemurhista, joilla Iltalehti, Ilta-Sanomat ja juuri 50 vuotta täyttänyt Päivi Räsänen (US-blogit) tekevät politiikkaa ja/tai muuta tulosta.

Lapin itsemurhat ovat edelleen puolet siitä, mitä ne olivat takavuosina ja vähenemään päin. Lapissa nuoret tai vanhukset eivät tee itsemurhia. Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Ukkoina täällä syntyy sylilapset.

Ja tulipalopakkanen on vaihtumassa etelämyräkäksi, minä iltapäiväuniseksi ja akkunan ulkopuolinen maailma mustaksi kuin tämän päivän Robespierre´ien sielu.

17.12. klo 15.30

ps

Obama saapuu huomenna Kööpenhaminaan. Puhumaan tyhjille seinille?

Münchenin kokous (1930-luvulla) jäi historiaan, samoin Wienin tanssiva kongressi aikanaan.

Jääköhän tämä?

Tai edes historia…

18.12. klo 18: jää se historiaan, Köpis, ja toivottavasti jää – ja pysyykin siellä (historiassa), tulevaisuus on näet lastenlastemme, ei maksuttomien juuttihuorien…

Herra hyvästi hallitkoon

Lukuvuoroon osui uusin Kanava-lehti (9/2009).

Siitä ”oppii” sekä Marxista, punapääomasta, Natsi-Unkarin 1930-luvusta että maailmantaloudesta.

Mutta ei se lehti unta anna. Päin vastoin ja vastoin päin.

Istuin illalla Rovaniemen kaupunginvaltuustossa, jossa kaksi uskovaista alkoi sättiä toisiaan tavalla, jota puheenjohtaja sieti vain siltä osin kuin puolueuskollisuus antoi myöten.

Tämä valtuustoko haluaa pitää kaupunginjohtajat kovemmassa jöössä?
Jo vain!

Katselin uutisista (torstaina tapaamani) Mitro Revon saamaa päätöstä Korkeimmalta hallinto-oikeudelta: ei ole lupa tämän likaiseen vasemmistopolitiikkaan ryhtyneen pappiskoulutuksen saaneen pitää hengellisen ortodoksisen säädyn merkkejä pullean maallisen majansa päällä, ei.

KHO ei tosin niin väittänyt vaan katsoi, ettei maallinen valta puutu siihen, minkä maarun päällä risti makaa ja mikä kaapu tuota maallista temppeliä verhoo.

Se on kirkon oma juttu.

Todistajiksi kelpaavat tähän juttuun vaikkapa ei-poliittiset Medvedev ja Putin, nämä hartaat veijarit, jotka pelaavat ”paikkaa-vaihda” lastenleikkiä itänaapurin pihapiireissä.

Novosspasskin luostarikuoron CD tosin on minulta hukassa (löytyyköhän mistään uutta? Sen vanhan ja kadonneen sain Jussi-nimiseltä mieheltä, jonka tuo kaapujengi jo aikapäiviä taisi hylkiä).

Katselen läpi meidän luterusten (Fi) piispaehdokkaat. Kukaan ei ole nainen, saati synnitön, joten en heitä ensimmäistä kiveä, vaikka Kotimaa-lehdestä olenkin vain yhden kandidaatin synneistä – toistaiseksi – lukenut. Etusivulta.

Muiden synnit löytyvät lehden arkistosta ja tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Homo tai homo sapiens. Tai homo sapiens sapiens.

Luen vielä ällätikun kanssa 15.12. Lapin Kansan sivut 4, 6 ja 7.

Siellä kerrotaan nimeltä mainitsemattomia oikeita ihmisiä rivien välissä rajusti kurmuuttaen, että kilpailu (tilaaja-tuottaja-malli) on syvältä, etiikka tahtoo kadota, seurakuntapäättäjät ovat myös syvältä ja suuriperheinen epäpätevä lääkärinalku saa liki sata palvelujaksoa kahdessa Lapin pikkukunnassa rahastaa (liki 200 donaa): rikos vanhenee joutuun.

Vertaan Kanavan artikkeleita, kollegojen Laitinen ja Mikkola Lapin Kansa – kirjoitusta, kaupunginvaltuuston IRL-kokousta (IRL = in real life, todellisuudessa), sen työjärjestystä (eilen hyväksyttyä), seurakunnan päättäjiä ja tuota kohta 50-vuotiasta ikikandia.

Viimemainittu on kuin H.C. Anderssenin saduista (”ei työtä, ei omaisuutta”, lopettaa lehti uutisensa)

Jos on oikein kylmää ja pimeää yhtä-aikaa, voi ihmisen serotoniinijärjestelmä huonosti. Aivojen muovautuvuus eli sielun joustavuus joutuvat ”suoritustilaan” vähän niinkuin punapääoma pankkisetien kurmuutuksessa 1990-luvun laman aikhan.

Siksikin ymmärrän, että herään aamuvarhain, suden hetkellä, koiravahdin puitteissa. -22C, savu nousee pystysuoraan kuin otsikkokuvan taulussa.

Otan siis aamulääkkeet, hörppään maitoa purkin nokasta (”epäeettistä”, sanoo 15v tyttäreni, ITU-koulutuksessa seurakunnassamme) ja päätän ottaa sohvan nurkassa vielä pienet torkut.

Lucia ei tätä hetkeä juuri tosin valaise!

Vakava ;>/ varoitus

Olen aikani kuluksi käynyt pikkutunneilla katselemassa erilaisia puolijulkisia ja julkisia keskustelupalstoja.

Niillä vallitsee nyt kaamosmasennus.

Yhä useampi täyspäinen ihminen tai sellaisena pitämäni alkaa puhua ”läpiä päähänsä” vastoin parempaa tietoaan.

En keksi muuta syytä kuin pitkään jatkuneen pimeän ja turhan kosteanlämpöisen syksyn.

Ehdotukseni on, että, arvoisat vieraani, ette ottaisi tosissanne mitään, mitä yksittäinen vaikuttaja ilman läheisten apua ja sensuuria nettiin kirjailee/runoilee. Denialismiksi sitä voi moittia, ei skeptikoinniksi, voi voi!

Tämä koskee kaikkea nettiin julkaistua – myös tietenkin arktista puskurikapasiteettia.

Lukekaa painettuja paperilehtiä tai katsokaa TV-1/2 uutisia, pysytte kanavilla. Tai, mikä vielä viisaampaa, käykää ulkona katsomassa, mitä luonnossa tapahtuu (nyt pakastaa…).

Tämä kirjoitus on syntynyt useita avoimia ja suljettuja nettikanavia katselemalla ja tämä varoitus koskee mitä tahansa sellaista tietovuota, jota kulloinenkin seikkailija pääsee joko tunnusluvuillaan tai ilman niitä seuraamaan.

Kunhan pääsemme kevääseen, arvaan hörhöilyn ja puoskaroinnin vähenevän, itse kultakin säädyltä.
Tai, auringon ja valon – Lucian päivä ja 3. adventti tänään! – matkaansaattamana, lisääntyvän.

Sitä ennen tosin lisääntyy kylmä (maanantai-aamunakin liki -20 pakkasta), jonka törmääminen uus-avuttomuuteemme tekee juuri niin kipeätä kuin sen pitääkin tehdä…

kts myös

http://anttiliikkanen.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/14/lautasia-kaarle-kuninkaita-ja-lautoja/

Ja samasta asiasta oleellisesti sivistyneempi ja syvällisempi kanta:

http://jokisipila.blogspot.com/

;>/

Suomi 1323 – 2009

Lainavaunuilla tänään (väärti ja vakituinen vieraani tois pual jokke lähetti, pistän viestin kiertoon), Jukka Kemppinen, olkaa hyvät:

”Mikä media lienee kytkenyt nyt yhteen Talvisodan ja itsenäisyyspäivän? yhteys on ilmeinen, mutta niin olisi myös 1944.

Marsalkka Mannerheimista on sanottu, että hän oli mies vailla kotia, uskontoa ja isänmaata. Luonnehdinta on osuva. Vähitellen hän oppi suomea sujuvasti, vaikka lienee maininnut vielä 1942 syntymäpäiväänsä onnitelleena myös Neuvostovaltion, kun kysymyksessä oli Valtioneuvosto.

On ihmisiä, jotka vieroksuvat kaikkea kielteistä puhetta sankareistaan, ja näkevät kaikki heidän tekonsa suurina. Minä en ole kiinnostunut Mannerheimin pituushyppytuloksesta. Hän pelasti maan passiivisuudella 1932 ja aktiivisuudella 1939 ja arvovallalla 1944. Se riittää.

On ihmisiä, joiden mielestä omaa isää ei saa arvostella, oli hän kuinka humalassa tahansa. En hyväksy tätä. Tosin isäni ei heilunut kännissä eikä hänellä ole enää maata, kun kesämökki siirtyi lahjakkaan veljeni omistukseen.

”Isänmaallisuus” on kaamean lähellä nationalismin pahimpia muotoja. Suomessa osataan onneksi jo kysyä, kenen isänmaa.

Vielä Talvisodan aikana oli tuore vitsi sanoa, että lähin omainen on viranomainen. Tämän hetken isänmaallisuus on halua kehittää aika sattumanvaraisesti kehittynyttä ryhmää, oikeastaan verkostoa, jota yhdistävät maantieteellinen alue ja kaksi kieltä (pieni suomenruotsi eroaa suuresti Ruotsin kuningaskunnan kielestä), yhteiset muistot ja auttamatta yhteinen tulevaisuus.

Sukulaisissa on se hyvä puoli, että heistä ei pääse eroon. Lisäksi sukulaisilla on tavallisesti toisistaan oikea eli sangen kielteinen käsitys; turha esittää parempaa kuin on, koska kukaan ei usko.

”Kansallinen tarina” tarvitsee näyttelijänsä. ”Suomalainen” on aika väkisin tehty sankari. Venäläinen patriootti Mannerheim oli englantilais-ranskalaisesti suuntautunut Venäjän kulttuurin edustaja, josta on vaikea keksiä mitään tyypillisesti suomalaista.

Toinen esimerkki, suomalaisen miehen hyväksytty ja hurmaava esikuva voisi olla Tauno Palo.

On se vahinko, että Tauno Palon elokuvaura loppui näyttelijälakkoon niin varhain, vain hiukan yli 50-vuotiaana, ja ettei hän koskaan ehtinyt näyttelemään Mannerheimia. Hän olisi sen osannut, toisin kuin sekundanäyttelijä Joel Rinne, jolla oli noin seitsemän maneeria eikä muuta ammattitaitoa. Palo oli vähän kuin Cary Grant, köyhä kakara englantilaisesta satamakaupungista (Portsmouth), jonka näyttelijäntaito huipentui Englannin kuninkaan toimintaan. Tämä käytti mallina Grantin elokuvia hioakseen omia aristokraatin esiintymistaitojaan.

Perikuvallinen suomalainen Tauno Palo (ent. Brännäs) oli puoliksi hurri, puoleksi venäläinen. Hänellä oli siis samanlainen tausta kuin Georg Malmstenilla, paitsi että Taunon ensimmäinen kieli oli kyllä suomi. Isä oli Pedersörestä ja lienee puhunut Taunon vanhemmalle Göstä-veljelle ruotsia. Isoisä oli venäläinen sotamies Hämeenlinnassa. (Katso lähemmin Lauri Meri. Tauno Palo, s. 35-40.)

Suuren kertomuksen vetävyyden todistaa sankarin habitus. Tauno Palon olemus toi lähinnä mieleen kasakan – varsinkin rooleissa (Kulkurin valssi) – joissa hänen paksu, luonnonkihara tukkansa oli jätetty rauhaan ja hiusvoide kaappiin.

Väitetään, että toisin kuin täysvenäläinen Valentin Vaala (Ivanoff), Tauno oli haluton puhumaan sukujuuristaan. Teuvo Tulio (Theodor Tugai) ei sitä vastoin liene tuntenut estoja latvialais-venäläisyydestään.

”Suomalaista miestä” ihasteltaessa unohdetaan surkeasti Sörnäisten hampuusit ja Raunistulan sällit, puhumattakaan Pispalan punikeista. Näiden osuus onneemme on kuitenkin ollut melkein yhtä suuri kuin kiukkuisten isoäitien, jotka hammasta purren kouluttivat yhdeksän lastaan ylioppilaiksi äijän kadottua ties minne. Tuon koulukunnan epämiellyttävä mutta suurta kunnioitusta ansaitseva edustaja oli Juho Paasikivi, jota mainittiin myös Kustiksi. Hänen isänsä lienee keikahtanut markkinamatkoillaan reestä hankeen; ylioppilaaksi pojan koulutti täti maitokaupan takahuoneessa Lahden kauppapaikassa, joka aikanaan korotettiin kauppalaksi.

Taidan maksaa Kansallisbibliografian kuukausimaksun ja poimia sieltä kaikki erittäin venäjäntaitoiset – sellaiset kuin Paasikivi, Moskovan maisteri Ilmari Kianto, kiukkuinen oikeistolainen J.O. Ikola ja vaikkapa Kansallisteatterin Eino Kalima.

Suomalaisia emme ole, ruotsalaiksi emme tahdo tulla…! Lausetta ei ole syytä kirjoittaa loppuun. Arvelevat, että seuraava ”suuri ruumis” on Venäjä tai USA.

Meillä on maailmassa toiveita, koska suurmiehet ovat kuolleet ja heidät on onnistuneesti haudattu. Suurnaisiakaan ei ole näköpiirissä.

Rysselit tapaavat toisensa illalla linnassa. Puhe on siis Brysselistä, mutta nuo ulkomaan kirjaimet tekevät tenää.”

Jukka Kemppinen, b. 1944, professor (Information Law), former judge (Court of Appeals). Ph.D