Lullaby of Snow

Seitsemäskymmenes kolmas kerta on, kun huhtikuu on elämässäni likellä maaliaan.
Kuukausista julmin.

Lumi kuolee pois rospuuton tieltä.

Heavenly light directs my feet,
The music of the skies gives piece to my soul
Alone I am under the wing of the Rock
Angels of God calling me home

Olin viikolla konsertissa, jossa Kungsbackan (SE) tytär soitti tuon laulun 1709 valmistetulla viululla (violin).

Nautin, vaikka tuon kehtolaulun lähtökohta on julma: ”Massacre at
Glencoe”.

Iän kertyessä yhä useampia ovat kuukausista julmimman sadonkorjuun ajat.

Ihmiset eivät vanhetessaan – tai elämänsä kukkeutuessa – jaksa kevään heräämistä kesäksi.

Tiedän kyllä syyn.

”Sotilas ottaa äidin ja lapsen huolehtiakseen, ruokkii heidät omista ruokavarannoistaan ja pelastaa lopulta näin heidän henkensä”

Kun vain osaisimme sen.
Me sotilaat.

Lisää asiasta (T.S. Eliot):

Kuolleiden hautaus
Erä shakkia
Tulisaarna
Veteen kuoleminen
Mitä ukkonen puhui

kuva on maapallomme siltä laidalta, josta me saimme alkumme – etelästä pohjoiseen virtaavan elämän virran latvoilta

Mainokset

Sarvikyyn myrkky ja Jäniksen vuosi

Afrikasta tullessa lueskelen lentokoneessa Ilta-Sanomat – digiversiota, jossa on testi:

”Kuka Raamatun hahmo olet?”.

Vastaus lehden kysymysverkolta minulle on Job, joten luen vihki-Raamastusta pitkänlaisen Jobin kirjan, jossa kohtaan saman sarvikyyn, joka Afrikassa tuli vastaani – katso päivän kuva.

Afrikassa osui silmiin sama täysikuu, joka tänäkin vuonna uskovaisten tuhatvuotisten sääntöjen puitteissa määrittää pääsiäisen paikan vuoden kierrossa.

Sillä paikalla on enemmän merkitystä kuin talvi- ja kesä-ajan vaihtelun lopettamisella ja Suomen päätöksellä siirtyä pysyvään talviaikaan.

Afrikan pääsiäis-kuu oli väärin päin.

Se, mikä napapiirillä on kuun pinnalla olevien merien varjo, on Afrikan kuussa jänis.

Jäniksen vuosi, sarvikyyn myrkky ja Jobin kirja.

Mitäpä tuohon lisäämään?

No ehkä se, että Aristoteleen kantapää-ohjelmassa (YLE-1) on tänään vieraana eläkeläistoimittaja Hämäläinen, jonka Perässä-hiihtäjä-blogi (Helsingin Sanomat) taitaa olla parasta, mitä tällä vuosituhannella poliittisessa printtimedian keskustelussa Suomessa on tullut vastaani.

Yhden tosin ohjelman toimittaja olisi voinut Hämäläisen CV:sta muistaa: mies on toiminut aikanaan aktiivipoliitikkona Kansallisen Kokoomuksen riveissä.

En erityisesti kehoita ketään nyt lukemaan sitä Jobin kirjaa, mutta lyhyempi versio siitä voisi itse kullekin tehdä ”pääsiäis” – terää:

Samuli Putron haastattelu Helsingin Sanomissa ”Pieniä rukouksia”-otsikolla päästäisi helpommalla (20.4.-19, sivut C 1-3).
”Armon on pakko olla olemassa”.

Niinhän sitä Jobillekin lopulta löytyi.

Minun Afrikkani

Suomessa pidettiin vaalit, joissa suuri osa äänioikeutetuista on monella tavoin syrjäytettyjä, mutta maailman onnellisimpia.

Kun Ugandassa, Afrikan Suomessa, pidetään vaalit, täälläkin presidentti sitten päättää ja häntä rakastetaan.

Ugandalaiset eivät ole onnellisia, mutta he näyttävät siltä.

He kävelevät ilman sauvoja paljon ja ryhdikkäästi, he pukeutuvat kauniisti sekä tyylitajuisesti.

Pikkuisen minua hävettää olla täällä Afrikan Suomessa varakas, huonosti pukeutunut arktinen nillittäjä.

Sellaisiksi me suomalaiset olemme alle puolessa miljoonassa vuodessa muuttuneet siksikin, että läksimme täältä Afrikan Suomesta Euroopan Ugandaan emmekä nyt enää soisi, että perässäkulkijoita tulisi.

Afrikassa on pulaa vedestä, omasta rahasta ja kävelysauvoista, mutta eipä juuri aseista tai Big Five’sta.

Kuvassa Henry, joka löysi meille leopardin, Big Five’n kruunun, Kalaznikov ampumavalmiina olallaan.

Henryn alapuolella olevan jalokiven nimi on Piece of Africa

Africa

1950-60-lukujen taitteessa Helsingin Sturenkadulla soitettiin jazz-konsertissa pitkä tarina ”Africa” (John Coltrane).

200 000 vuotta sitten ihminen, homo sapiens, syntyi Afrikassa ja on täältä vaeltanut joka puolelle palloamme.

Muualla lajimme ei oikein ole toiminut nätisti.

Rakastan sekä lajiamme että sen synnyinseutuja, mutta tähän nykymeininkiin en taida taipua.

Kuva on tänään itse ottamani. Kohde on hovinarriksi alennetusta eläinten kuninkaasta.

Itku ehkä kertoo paremmin kuin kauna ja viha.
Olemme kadottamassa kykymme hämmästyä (thaumazei).

Terveisiä Afrikasta.

Gevurah

Suomen Yleisradion puhekanavalla on meneillään juutalaisen kulttuurin esittelysarja.
Lähinnä kuulemme hienosti mietittyinä Toran ja Talmudin lukua ja selitystä.

Yksi Talmudin käsite pohtii ihmisen ikäkausia, joista minulle mielenkiintoisin juuri nyt ovat 70- ja 80-vuotis-vaiheet.

70-vuotiaalla sanotaan olevan valkeat hiukset ja 80 vuotiaalla ”gevurah”, uutta erityistä iän ja kokemuksen mukanaan tuomaa voimaa.

Kaksi suomalaista on mainittava.

Ensimmäinen on arkkiatrimme. Lääkärikunnan vanhin Risto Pelkonen (87-vuotias) kertoi huhtikuun kuudes TV-1:ssa ajatuksensa suomalaisten ja heidän sairauksiensa hoidon tilasta.

Toinen on Ilkka Suominen, joka 8.4. täyttää 80 vuotta. HBD!

Hän kertoo ”oman mediamme” (STT) haastattelussa ajatuksiaan siitä, mitä maassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut.

Kummankaan viestiä en tänne ala kopioimaan, ne on paras lukea ”itse asiasta kuultuina”, ilman valkeatukkaisen viisasteluja.

Kun suomalaisista suurista ikäluokista on nyt tulossa gevurah-vaikuttajia, on toiveeni harras.

Että kukaan ei lähtisi viisastelemaan vaan kertomaan.

Uudella, erityisellä, iän mukanaan antamalla voimalla.

Kiitos, Risto Pelkonen ja Ilkka Suominen.

Esimerkkinne velvoittaa.

Kuvassa arkkiatri taustanaan sodankyläläistä (Helena Junttila) ja kittiläläistä (Reijo Raekallio) kuvataidetta

*

Arktinen Kapasitoija vaeltaa tänään ihmisen lajin syntymäseuduille.

Tulen, JLS, kotiin pitkäperjantai-illaksi.

Ihmislajin alkuhetkien luonnon kokemuksia rikkaampana.

Homo sapiens sapiens, ”viisas, maata ryöstävä ihminen”, kuten filosofi Oiva Ketonen asian ilmaisi kirjassaan ”Rajalla”.

Ongelma vai ratkaisu

Sekä psykiatrian erikoislääkärin että poliitikon taipaleeni ovat olleet täynnä ongelmia ja yrityksiä löytää niihin ratkaisuja.

Eräs mentorini toisti ehtimiseen, että kyky erottaa ongelma sen ratkaisusta ja kyky olla tekemättä ratkaisusta ongelmaa on hyvän sovittelijan osaamisen ytimissä.

Pari esimerkkiä.

Kreikan tilanne oli kuumimmillaan ja eräässä kokouksessa meidän piti etsiä keinoa saada vyyhdestä jokin sellainen langanpää näkyville, josta kerimällä osa ratkaisua voisi alkaa syntyä.
Kokouksen alussa kokoustilassa soitti jousikvartetti aika vaikeata, 1900-luvun alun musiikkia.
Kokousyleisö ei ottanut musiikkia omakseen vaan keskusteli puheenjohtajan nuijan alkukopautukseen asti niitä näitä peittäen kauniin, mutta vaativan musiikin kuuluvilta.
Ongelma ei siinä kokouksessa ratkennut.

Toisessa kokouksessa, jossa Puolan aloite hankalassa asiassa oli pääasiallinen tapaamisen teema, kokousväki oli asettumassa paikoilleen, kun kokoustilan keskellä oleva verho nousi ja sieltä paljastui täysimittainen sinfoniaorkesteri, joka soitti Chopinin pianokonserton alun viisitoista minuuttia tavalla, joka ei jättänyt mahdollisuutta keskustella vaan ainoastaan kuunnella.
Puolan tavoite meni palaverissa läpi parissa tunnissa.

Molemmat teemat olivat vaikeita ja kummassakin oli kyse siitä, tapahtuuko ajateltu asia teodikean vai antiteodikean säännöin.

Eli ohjaako asiaamme kokouksen päätösten jälkeen jumalinen kohtalo vai kokoontujien vastuulleen ottama järki ja sen taakse tarvittava konsensus.

Suomessa on tällä viikolla alkanut tärkeä vaaliaika. Britanniassa (UK, Yhdistynyt Kuningaskunta) käytiin jokin aika sitten myös vaalit, kansanäänestys brexitista.
Kummassakin vaalissa on paljosta kysymys.

Osaltani mietin eilen äänestäessäni sitä, yritänkö olla mukana ongelmaksi asti vai yritänkö ratkaista äänelläni ongelmaa.

Juttelin illalla erään ongelmia työkseen ratkovan kanssa.

Hän mietti asiaa niin, että Tuntematon sotilas on kirjoitettu siten, että Ville Koskela selviää sodasta hengissä ja on osa sodanjälkeisen Suomen ongelman ratkaisua (teodikea, ”jumalan sormi”).

Minä puolestani totesin, että Väinö Linna ei säästänyt parhaan soturinsa henkeä vaan antoi hänen kuolla taistelussaan panssarivaunua vastaan sodan viime hetkinä.

Näin maassamme ratkesi sodanjälkeinen ongelma etukäteen uhrin kautta.
Ratkaisu, ei ongelma (antiteodikea, tosiasiat huomioiva toiminta).

Media käyttää parhaillaan Suomen vaaliasiassa valtaansa rajusti kertomalla tarkoituksenhakuisesti ja epävarmoja äänestäjiä ohjaten etukäteen ratkaisun äänestyksellä syntyvään ongelmaan tai kuvaamalla ongelmaa, joka ei äänestämällä ratkea.

Sellaista kutsutaan ”piilo”vaikuttamiseksi ja sitä tehdään ennusteita esittämällä.

Sellainen ongelma ei taida ratketa äänestämällä.

Kuvassa olevassa paperissa on eilisestä alkaen numero.

SoTe-MakU2-3 – parran pärinää

Kauanko kestää oikean ja tutkitun tiedon kantautuminen SoTe-maku2-4 – valmistelijoiden (esim kansliapäälliköt VM:ssa, STM:ssa ja LVM:ssa) pöytiin.

Gambridgessa, Oxfordissa, UCLA:ssa, Seinen itäpuolella ja Harvardissa näet tiedetään, että

2030 se tieto, millä ihmistä autetaan hänen sairastaessaan on

a) algoritmeissa ja verkoissa, joiden toimiva etäpääte on kansalaisen ranteessa tai kyynärvarren ihon alle laitettuna

ja mikäli se ei riitä

b) rakennuksissa, joiden sijainti”kylien”, seinien, pinta-alan ja kuutioiden määrä on max 30% siitä, mitä näissä kunnan/maakunnan/suuralueen sote-linnoituksissa nyt on lämpöä ja sähköä kuluttamassa ja ilmastoa kuumentamassa

Siihen ajankohtaan mennessä suomalaisia on kuollut yli puoli miljoonaa (liikaan lämpöön, kylmään, väärään ravintoon ja kuntoiluharrastuksiinsa, joskus myös lumen luontiin katolta tai pihasta 1-2 promillen kännissä)

Ja uusia suomalaisia on maahan muuttanut ja maassa syntynyt toinen mokoma

Niin, ja vielä: jos EU ei kaadu, kaikki voivat hakea niitä seiniä ja osaajia mistä tahansa EU:n kolkasta samalla hinnalla kuin Länskasta tai Lapin keskussairaalasta saa, i Vasa på svenska (Kalle!)

Vain kymmenen vuoden kuluttua, 14.4. valittavan eduskunnan perillisen perillisten säätämänä.
MMXXX! – rules.

Tuolloin ovat töissä vielä ainakin Heikki Aittokoski, Annamari Sipilä ja Reetta Räty…
En mie. (olen 72v)
Mutta lastenlapseni ja leskeni ovat.

Aamun kuva: uutislehti Helsingin Sanomat, tuoreet ”politiikka”-sivut, s A 11, 2.4., 2019