Pisaroiden suutelo

Ei kesä lämpene, mutta vesi Saima Harmajan mukaan on kaunis.
Pisaroiden suutelo.

Asfaltti kuitenkin on herätessä kuiva (klo 09 jo mustankostea) eikä juhannusruusu vieläkään avaa kukkiaan, ensi kertaa tapahtuma on heinäkuulle siirtymässä.

Aurinko jossain jo on laskemassa – Posiolla?

Tänään siirrytään uuteen aikaan. Kelloja siirretään illasta yhdellä sekuntilla.

Illan parisuhdekeskustelusta, Lappeenrannan rovastin (Matti J Kuronen) provosoimasta, on jäänyt olohuoneemme pöydälle Raamattu ja kaksi viheriää valkoviinilasia.
Avoinna mustakantinen kirja on Jobin kirjan loppujakeiden kohdalta.

Valkoviiniä jäi nauttimatta toinen mokoma.

Huomenta

*

Perussuomalaisilla on eduskunnassa takanaan hulppea viidennes äänestäjistä.

Kun tämän oppositiopuolueen puheenjohtaja irvailee Arhinmäkeä ja Kataista nick-name-ilmaisuin, on hänen takanaan siis rapea viidennes äänestäneistä: Pankkituki-Paavo, Kässi-Katainen.

Ei tämä tietenkään ole ensi kerta.

1930-luvun alkupuolen lehdissä oli samanlaista kielenkäyttöä.
Siis Suomessa.
Ei tosin Helsingin Sanomissa.

Aihekin vähän sivusi: aamun lehden mukaan Soini kieltäytyy enää puhumasta ruotsia.

Ska inte tala svenska igen: ”En Finne igen”.

Metafora, jos sallitaan:

Rinssi-Eversti Soini ja Kustaan Korkkiin.

Onneksi Juhani Aho on kääntänyt Topeliuksen Välskärin kertomukset suomeksi.

Hakematta tulee näet mieleen verrata.

Välskärin kertomusten tarinassa, joita Radio Yle 1:ssä luetaan, on menoillaan raju oppiriita.

.

Paul Bertelsköld, Porthanin mukaan kreivinnulikka, on väittelemässä Turun yliopistossa ja hän asettuu vahvasti vastustamaan ”kirkon äidinmaitoa” astuen siis arkkipiispan varpaille hyvin kipeästi.

Yksi ero tässä on.

Bertelsköld on 18-vuotias, Soini 50-vuotias.

Se, mikä suomalaisessa keskustelussa tuntuu olevan häviävä osapuoli, on aikuisuus.

Se voi olla aika hyväkin asia.

Pelkästään?

Kts myös Iltasanomat 30.6. Plus-liite: Peter Pan – ilmiö

No, ei tämä maailma taida enää meille telakoituville ja yhä useammin kalliisti karpaten sairastuville & kuoleville papoille ja mummeleille kuulua.

Enemmänkin meille taitaa kuulua Raamatun loppuosa: Ilmestyskirja.

Minua ei huoleta huima ylioppilas saati kelottunut professori vaan minua huolettaa totuus

Väkisin hakeutuu mieli juuri käytyyn keskusteluun, jossa pohdittiin uskonnonopetusta kouluissamme, suvi- ja jouluvirren oikeutusta.

”Vuoden 2012 Aurora-seuran kokous jatkuu…annetaan seuraava puheenvuoro pääministerille: Kässi-Katainen, ole hyvä, valmistautuu Arhis, Pankkituki-Paavo”

*

Osuin vastakkain Kempele-Siuntio-ilmiön kanssa.

Kempelehän kieltäytyi yhteistyösä muiden Oulun ympäryskuntien kanssa ja jää itsenäiseksi kunnakseen.

Peruste on sama kuin Keskustan pj:n bisneksissä: tehdään halvalla ja muiden kustannuksella, myydään kalliilla ja omaan piikkiin.

Nyt, kun Oulunseudun munat ovat kuitenkin samassa korissa ja kori on tipahtanut Kallioparkin kovalle laattialle, on tulossa hätä käteen.

Myös Kempeleessä on kasapäin suuria taloja myynnissä, mutta samalla myös verotuloissa on sylissä raju romahdus.

Lasten, nuorten ja vanhusten hoito- ja huoltotarpeet, siis huoltosuhde, eivät kuitenkaan vähene, päinvastoin.

Kohta uskon niin Siuntion kuin Kempeleenkin edeskäyvien olevan hattu kädessä keskuskunnan porstuassa.

Rovaniemellä sama stoori esitettiin useassa näytöksessä vuosina 1929-2005.

Mahtavatko jäädä, ahneet ja lyhytnäköiset kuntapomot, porstuaan?
Siuntiossa ainakin så ska de vara, kukko och kana

Suomen kuntakentän kreikat, italiat, portugalit, espanjat, islannit ja kyprokset ne siinä, raapaisevat jalalla maata ja pää nyökähtää nöyrästi rinnalle, hattu on kädessä.

Mainokset

Loyolan jalanjäljissä

Kylmää luvattiin ja saatiin.

Hillasato siellä, missä se olisi ollut oleellinen osa vuodentuloa, taisi mennä.

Viimeisten vuosien aikana olen ollut hyvin paljon tekemisissä espanjalaisen ja italialaisen päätöskulttuurin (politiikaksikin sitä kait voisi kutsua) kanssa.

Se on pohjoisen Mikael Karvajalalle outo kokemus.
Asiat eivät suju.
Sen tietävät Merkel, Cameron, Hollande ja Katainen.
Sen sijaan, että he olisivat olleet eilen Varsovan stadionilla, he olivat Brysselissä.

Sama se sille, kummassakin paikassa tuli lunta tupaan.

Kun espanjalainen ylimys Ignatius Loyola aikanaan sai tykinkuulan jalkaansa, hän lähti pyhiinvaellukselle Rooman kautta Jerusalemiin.

Loppu onkin historiaa.

Mutta kun Espanjan voittamaton armaada sai köniinsä Nelsonilta, siitä ei tullutkaan historiaa.
Muuan pysti Trafalgarin aukiolle tuosta merellisestä nokkapokasta nousi maassa, jossa rahat ovat olleet loppu aikapäiviä ja tase on iso kupla.

Euroopan mestaruudesta jalkapallossa taistelevat ylihuomisiltana korruptoituneessa ja sisäisen vapautensa jo vuosisata sitten menettäneessä ydinvoimalaturman maassa Loyola ja Paavi. Apenniinit ja Pyrenet.

Maailmantalouden tunnetuimmat iltalypsäjät.

Eivät ole ensi kertaa pappia kyydissä.

Eppur si muove

Huomenta myös jesuiitoille – niitä piisaa ismissä kuin ismissä

*

Vakituiset vieraani APK:ssa ovat väleen työlääntyneet kryptauksiini. Harvoista kommenteista osa käsitteleekin tuota ilmiötä – viestin piilottamista.

Asia liittyy puoleltani siihen, että pyrin havaitsemaan ”silent message”-informaatiota ja pohtimaan, mitä se kenties viestii.

Katsoin eilen ennen Saksan eurobondi- ja futiskatastrofeja dokumenttia Margot Wahlströmistä, ruotsalaisesta valtio-henkilöstä (aik sanottiin: valtiomies), joka on aika paljon saanut aikaan.

Hän mm taisi olla se, joka sai EU-komissaarina aikaan roam-maksujen pienentämisen EU:n alueella: näin kapulapuhelut halpenivat interreilaajilla ja muilla täällä vanhalla mantereella kulkevilla verkottujilla.

Dokumentissa hän oli päähenkilönä siksi, että hän pyrkii YK:n turvaneuvostolle ja pääsihteerille valmistelemaan sopimusta, jonka perusteella naisiin sodissa kohdistuva väkivalta (mm Kongon, ent Jugoslavian sekä II Maailmansodan Itä-Pommernin katastrofaaliset joukkoraiskaukset) tuomittaisiin rikoksena ihmistä ja inhimillisyyttä vastaan.

Hanke on erittäin kannatettava.

Kun tämä pääsihteerin erityisavustaja astui kameroiden käydessä New Yorkissa taksiin siirtyäkseen YK:n pääkonttuurille, hän ensimmäiseksi istuttuaan kaivoi käsilaukustaan puuterin ja tuputti sitä poskilleen.

Silent message: miksi?

Ei siis miksi puuteroi poskiaan ja silmänalustojaan vaan miksi kameran käydessä ja miksi asia liitettiin dokumentin viestiin?

Vastaan: en tiedä.

Mutta tällaisia havaintoja mietin liikkuessani ja mediaa seuratessani ja sellaisesta mietinnästä kertoessa näyttää syntyvän usein lukijan mielestä kryptattua tekstiä.

m.o.t.

*

Illan suositus:

Poissaoleville ensin, kaikille yhtä vähän ja jakajalle viimeiseksi, että toiseksi viimeisellekin jää

Matti J Kuronen, huteroseksuaalinen, iltahartaus, Radio Yle 1

http://areena.yle.fi/radio/1597670/#/play

Tätä Sadinmaa(kin) saisi kuunnella.

Harvaanasuttu ja pohjoinen

Tänään minulla on vietettävänäni 40-vuotisjuhla.

Se aika on kulunut ensimmäisestä psykiatrinvastaanotostani Sodankylässä, 28.6. 1972. Keskiviikko on vaihtunut torstaihin. Vain yksi yö on siis nukuttu.

Paikkakin on miltei sama, vain 200 metriä on eroa. Rova-Kairan talo on vaihtunut Luu-5:n, nykyisen verotoimiston taloon.

Kerros on sama (toinen).

Potilaat ovat selvästi nuorentuneet, minä ehkä olen hiukan vanhentunut.

40 vuotta sitten osasin kaiken, mutta tänään sentään sen, etten osaa.

*

Jokin vuosi sitten heräsin pihan angervon keskikesässä siihen, että valkoisen kukinnon sijasta pensaita peitti raskas lumikerros.

Ei paljoa puutu, etteikö pohjoisuus taas ”yllätä”.
Ei vielä lunta pihassa. Lehdenkin hain kastumatta.

.

Jos näkisin tässä peilin, luulisin havaitsevani silmissäni aika tyhjän katseen.

Se, mistä puhutaan ja kirjoitetaan elää aivan eri ajassa kuin se, missä maa ja sen kansa nyt juuri vaeltavat.

Jo tähänastisesta kuka vain voi huomata, ettei mieli ole juhannuksen murkusta valjennut.

En pahoita vieraideni oloa enempää, lähden ajelemaan ylämaihin, jossa kylmä myräkkä taitaa hillankukinnan mestaroida.

Illaksi kotiin.

Huomenta

*

Filmikylässä +2C, edempänä tuntureilla ensilumi, sähköinen resepti ei – tietenkään – toimi ja viidestä PC:sta 4 on poissa pelistä.
So what?

Kesä

*

Illaksi kotiin.

Mennessä ajelin keskinopeudella 81 km/h, takaisintullessa 99 km/h. Mennessä Pösö hörppi dieseliä 5.7 l/100 km, tullessa 5.0 l/100 km.

Houkuttelee siis hiukka hurjastelemaan?

Kotona odottivat Rovaniemen markkinoilta ICE:n hankkimat todellisen hyvänmakuiset pohjoiskarjalaiset piirakat, joiden rapea ruiskuori risahtelee somasti hampaissa.

Ja aurinko.
Se!

Finland konkurssissa

Odotukset eivät aivan toteutuneet.
Piti olla puolenkymmentä astetta, onkin kymmenkunta.
Mutta vettä tulee niinkuin sovittiin.
Perjantaina aamusta, kun markkinat ovat ohi, paistaa aurinko vastasataneeseen lumeen, mutta viikonloppuna taas vesi pilvestä lankee.

Markkinoiden ja Jutajaisten, mutta myös avantouimareiden iloksi vettä myllyyn.

Ei ole liian helppo keskikesä, kun maan nimikin on myyty votkalle ja lentoyhtiölle, kaksi kolmesta pankrotissa.

Illalla poimin Piplia-nimisen shakespearelaiseksi tarkoitetun näytelmän autotallin katolta (Lentävä poro teatteri).
Yleisö ei poistunut kesken.

Edellinen saman ensemblen tekemä näkemäni näytelmä oli Shakespearen koko tuotanto, tämä taas koko Raamattu.

”Alussa oli…”:sta ”Ilmestyskirja-NYT”:n loppuun.

Niin: tässä maakunnassa ei auktoriteetti kelpaa. Ei ainakaan enemmistöä tai suurta voimaa edustava auktoriteetti.

Tässä maakunnassa kelpaa vain ankaran ärjyvä, vähemmistöä edustava ääni.

Siis sellainen, joka kuuluu, mutta ei tehoa. Osuu ja sattuu, mutta ei vaikuta. Haukkuu, mutta ei pure. Lyö nyrkin, mutta ei nuijaa, pöytään.

Jos minun pitäisi valita tai opastaa, sanoisin, että älkää kirjoittako raamattuja, johtako kuntia tai uskoko muihin kuin joulupukkeihin, eskojuhaniväyrysiin, kalavaleisiin…

Kuskaa tai edes pissikää siihen nuotioonne, sanoisin. Älkää puhaltako hiileen.

Mitäpä mie sitä enää sanomaan, kun Erno Paasilinna sen jo sanoi eikä myynyt sieluansa.

Parempi vaihtoehto, Hurmaava joukkoitsemurha ja Arto Paasilinna, kyllä myy.

Radio Yle 1 liittyy tänä aamuna Air Finlandiin: ”Ei hepo hupata, ei raktor rupata, liike suletu, on vapapäivä”.
Pappi, tohtorismies, kehuu voyerismiaan (kymmenes käsky).

Huomenta

*

Käyn aamusta tuulisessa kaatosateessa, Vivaldin myrskyävän meren soidessa autoradiossa, Rovaniemen markkinoilla.

Näytteilleasettajat eli torimyyjät ja muut helppoheikit ovat kadonneet kuin Nokian älykännymyymälät Moskovasta.

”Ovat Mäntyharjulla, koska siellä on shoppaus-hulluja helsinkiläisiä riittävästi”, kertoo asiaa tunteva.

Juttelin erään sherlock holmesin kanssa joku aika sitten.

Hän valitti, että ei ole aikaa selvittää subsidiariteetti-rikoksia (ryöstöt, varkaudet, aviomiehenpahoinpitelyt jne), kun keskus- jne rikospoliisit on kaikki laitettu selvittämään pyramidihuijausta (siis sitä, että poliisit jne ovat laittaneet rahansa eli kännynsä sontaan ja siitä pitää joku saada isolla rahalla edesvastuuseen, muttei maksamaan).

Tähdellisempää selvitettävääkin keskus- jne rikospoliiseilla olisi ollut, mutta kun se piru puri omaa kättä.

Nyt tutkitaan kunnian- jne loukkauksia, joten mafia voi rauhassa ryöstää pyörät, ruohonleikkurit ja autot pihasta, kultasempänliikkeet Aleksilta.

*

Narsismi-keskustelussa on yksi nurkka nuohoamatta.

Siinä nurkassa on kaksi peikkoa/enkelinkaunista pirua:

1) projektiivinen identifikaatio

2) mentalisaatio-händikäppi

1) Tarkoittaa sitä, että oma omertan lain (vaikenemisen riitti) kohteeksi joutunut ominaisuus heijastetaan helposti näkyvillä olevaan kohteeseen. Eniten narsismista kouhkaavat asiantuntijat ja media-ammattilaiset eivät itseään halua siis julkisesti lähteen pinnan peilissä kohdata

2) Tarkoittaa sitä, että ihminen, sen sijaan että omaisi taidon asettautua toisen asemaan, omaakin taidon sijoittaa itsensä kohteeseensa. Empatia muuttuu alkuraivoksi ja merkatut saavat turpiinsa kahden edestä (itsensä ja tarkastelijansa) asiantuntija- ja mediaosaajan roolien antaman vallan mahdollistamana

vinkki: kts Arktisen puskurikapasiteetin vinjettiä (monistettuna blogin yläpuolella)

HIC LATENT LUDI REGULAE

Syksy on tuloillaan.

Huomiseksi ja torstaiksi on luvattu nopeasti kylmenevää.
Nyt vielä on plussalla ja poutaa. +14C

66. kesäni on pian taittumassa.

Viime hetki lie siis mennä Raamatun lukuun

(Piplia, tänään klo 19; Lentävän Poron Teatteri)

Eilen jo luin harjoitteluna pätkän:

Job eli rankkojen aikuisen etsijän seikkailujensa jälkeen vielä 140 vuotta.

”Hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kylläkseen saaneena”
(neljätoistatuhatta lammasta, kuusituhatta kamelia…)
(Job 42, 12-16)
.

Yhä useammin huomaan otsikon mukaan:

”Pelin säännöt ovat tässä”

Tähän en vielä ole joutunut: Kd2X

Aika moni vielä äsken mukanaolleista on.

Joku vieraistani lie kärryillä.
Kas näin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Shakki

Kd2X = hallitsija itse (ruudussa d2) avittaa joukkojaan (esim tavallista moukkaa) uhkaamaan ja lyömään vastustajan hallitsijan: shakki ja matti

(Lähde: Nerea Riesco; Valkea norsu, Otava 2012)
.

Maassa käydään kolmea keskustelua (miljoonien muiden ohessa):

Pitääkö uskonnonopetus julkisesti rahoitetussa oppivelvollisuuskoulussa lopettaa?

Pitääkö Särestöniemen museo säilyttää Kittilän kunnan määräysvallassa?

Pitääkö Joensuussa aloittaa lakimieskoulutus?

Keskustelijoista ne, jotka tunnistavat aamun APK:n otsikon ja
Kd2X-viestin, eivät ole useinkaan niitä ihmisistä mukavimpia, mutta voittavampia he ovat.

Mietin, miten mahtaa olla Asko Murajan kanssa.
Hetan pappi, aamuhartaudessa (Radio Yle 1) tänään.
Vaikka mies tuntee kaikki Suomen yli 50-vuotiaat psykiatrit, hän vielä sekoittaa ADHD:n ja aspergerin syndrooman Jeesusta diagnosoidessaan.

Huomenta

*

Paikallisia

Rovaniemellä on muista kuin poliittisista syistä kesän 2012 superviikko meneillään.

Rovaniemen kesämarkkinat, LX Jutajaiset ja XXXV Kultavaskooliturnaus.

Sen kunniaksi Rovaniemen lippu, josta entiset rovaniemeläiset eivät pidä, koska siinä ei ole hopeista R-kirjainta sinisellä pohjalla, on laskettu pois kaupungintalon lipputangosta.

Viirit sentään on jätetty liehumaan markkinatorin salkoihin.

Maakunnan kiistaton ykköslehti on palkannut Höyry Häyrisen urheilutoimittajaksi.
Lehden urheilutoimittajan (Markku Saukko) selvitys RoPS:n eilisestä 3-0 voitosta Hämeenlinnasta hakee vertaistaan – turhaan.

Ne vertaiset ehkä olisivat Pekka Tiilikaisen, Höyryn ja Paavo Noposen myötä nyt kääntymässä haudoissaan.

Lehden nettiversio (Lapin Kansa) ei jostain syystä ole selostusta sivuilleen kelpuuttanut (Wibledonin alkuotteluselostus on niin paljon tärkeämpi lappilais-lukijoille), mutta käykää juttu ja läppäri-lehti (= tabloidi) Särestöniemitarinoineen lukemassa Marjatan Torikahviossa.

Siellä löytyy tabloidi, missä ne markkinat ja Rovaniemiviiritkin ovat.
(Kahvila on katettu, joten sateen sattuessakin paperi pysyy kuivana!)

*

Katsoin illalla elokuvan:

YLE TV2 22.05 – 23.45
This is England, Iso-Britannia, 2006.

12-vuotias Shaun on menettänyt isänsä Falklandin sodassa. Poikaa kiusataan koulussa, mutta vähän vanhemmat skinit ottavat hänet suojatikseen. O: Shane Meadows.

Soisin, että mahdollisimman moni Englannin lippua vielä hiljan fudiksen EM-kisoissa seurannut tuon rainan näkisi.
Punainen risti valkealla pohjalla.

Chef-, sisustus- ja huussi&huvila-tuotteisiin ihastuneet: älköön vaivautuko.

Elokuva pohjautuu todelliseen tarinaan 12-vuotiaana hukuttautuneen pojan elämästä.
Myös lippu hukkuu.

http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1820

Tabula rasa

Kirjoittamaton taulu, soma asia.
Aamusta päivä on sellainen

Huomenta

*

Arktisen puskurikapasiteetin vinjettinä (otsikkokuvana) on selin seisova presidentti, joka katselee kansaa peilistä.
Varmuuden vuoksi kuva on monistettuna, ettei vain yhtä osoitettaisi.

Mutta jos kansa yrittää laillani nähdä presidentin etupuolelta, se ei onnistu.

Näkyviin peilistä tulee salamalla maisemaa tarkentava kansa, mutta presidentistä vain selkä.

http://www.hs.fi/fingerpori/

Fb:n vinjettinä minulla on kuva itsestäni taistelualuksen kannella päivänä, jolloin minulle – vajaa vuosi sitten – selvitettiin, että Rubicon on ylitetty.

Kybersodankäynnissä (verkko-sodassa) on siirrytty alueelle, jota voi verrata ensimmäisten Los Alamosissa kehitettyjen ydinlatausten räjäytyksiin 1940-luvulla.

Alea jacta est, arpa on heitetty.
(sanojana Caesar)

Media ei enää ole aamun lehti vaan se on mahdottoman iso määrä eri muodoissa olevaa tietoa, josta kukaan ei osaa varmuudella erottaa edes peiliä, saati siitä heijastuvaa kuvaa.

Todellisuudesta puhumattakaan.

Onkin helppo jatkaa tätä maanantaita taustapeiliin vilkuilematta.

Riittää, kun katsoo ja kokee sitä, mitä carpe diem (tartu hetkeen; elä siinä hetkessäsi) kulloinkin on.

Jatketaan harjoituksia.

*

Tässä taitaa olla yksi päivän rankimmista, Breivikin (vasitun osan norjalaisesta oikeuspsykiatriasta mukaan mies on patologinen narsisti) taudin edustaja:

http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+ajattelee+narsisti/a1340531647897

(oman tietoni mukaan lieviä narsisteja on länsimaisessa väestössä 40%, ei 9%, niinkuin Narstien uhrien tuki ry väittää)

Suosittelen Hannibal Lecter, Uhrilampaat.

Kaveri

Yöllä ei aivan pakkasta, mutta +6C on vähän. Ei pilviä.

*

Kävin pomoni kanssa toissa viikolla lautan pienoisessa kahvilassa.
Lauloin, pomo säesti janatuisena (haetar), yleisö oli tullut 27 EU-maasta.

Mietimme lauluja.

Olisin halunnut laulaa Vanhoja poikia viiksekkäitä, mutta koska yleisöstä kukaan ei ymmärrä suomea eikä Saimaan saarta, hylkäsimme sen.

Ystävän laulu (Pesnja o druge) on venäläisen runoilijan, Vladimir Vysotskin sanomaltaan ja säveleltään kaikille ehkä tuttu?
Miksi ei sitä?

No siksi, ettei suomalaisilla ole ystävää.
Ei viitsi valehdella.
Hylkäsimme siis sen.

Dzis do ciebie przyjac nie moge, säveltäjä Magierski Stanislaw oli valintamme: esiintymisemme kohokohta.
Partisaanivalssi.

Esitimme sen Junnu Vainion sanoilla.

Tänään en voi luokses tulla

*

Kun kaverikseni fb:ssa asettautuneen nimi vilahti eilen kännyn ruudulle, ajattelin olla vastaamatta.

Emme ole samaa mieltä mistään.
Toisella kertaa vastasin ärtyisästi ”Liikkanen”.

Hän kertoi yhteisen väärtimme ja työtoverimme kuolleen.

Kuolleella oli sellainen minulle outo lämpöisesti läikähtävä piirre, että hän on viime vuosina aika usein poikennut huoneessani ja minä taas olen työpaikkaruokalassa vaistomaisesti hakeutunut häntä vastapäätä.

Ihan selviä orastavan ystävyyden merkkejä.

Tiedän sen orastavan ystävyyden siitä, että minulla on ollut yksi ystävä, joka asuu toisessa maassa ja jota tapaan vuoden tai parin välein.

Joskus harvemmin.
Muita ystäviä minulla ei ole.

Mistä tunnet sä ystävän jää minulta jatkossakin laulamatta, olipa sanoitus ja sen viesti mitä vaan.

Mutta Partisaanivalssia en vastakaan silmänurkan kostumatta laula.

Jollen palaa kevättöihin,
veli kylvöt suorittaa
Kun mä peityn sammaleihin,
pellon kasvamaan mä saan

Sanotaan, että elokuussa ei kannate syntyä.

Timo Helteen kanssa asiaa lappalaisten osalta joskus tutkimme.

Näin todella on.

Elokuussa syntyi entiseen aikaan vähiten ihmisiä.
Ja he kuolivat ennen muita.

Hyvästi, kollega Hannu, kaveri.

Syntyi 10.8., kuoli 22.6. ehtimättä täyttää kuudetta kymmentään.

Teille muille, täällä vielä jatkaville toivotan

Huomenta

Ensilumen odotuksessa

Kovin kolea aamu, mutta ei kostea.

Seuraava isompi asia on ensilumi.
Joskin sitä ennen on jotain pientä – kerron sitten.

Pitää ensin juopasta juhannuskahvit.

Huomenta

*

Niin kauan kuin suomalaiset saattoivat omissa oloissaan ja kapakoissaan muodostaa kantaansa YK:n turvaneuvostoon tai muihin sotaisiin järjestöihin, kanta muodostui suomalaisella talonpoikaisjärjellä.

Kun nyt syystä tai toisesta kannanottoja alkaa virrata Novgorodista (jossa Laiska Jaakkoo hallitsi Venäjää aika pitkään, 6 vuotta), ei kannanotto enää ole omissa oloissaan vaan alkaa elää r=r=r – hengessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jakob_De_la_Gardie

Siinä sitä on, Ahtisaarelle ja hänen seuraajilleen, miettimistä.

Seuraavaa kannanottoa jo hiotaan ja sen luemme Taloustutkimuksen tms selvittämänä melko pian.

Veikkaan numeroiden muuttumista aika lailla.

Siinä sitä on Katariina Suuren perillisille miettimistä.

Minä mietin puolestani, millä hinnalla Microsoft lunastaa Nokian osakkeet.
Olisikohan 2.75?

*

Olen näiden vajaan 2000:n APK-blogauksen (tämä on N:o 1916) merkeissä tullut aika perusteellisesti uppoutuneeksi 1960-luvun elämääni.

Kun nyt asiantuntijat vannovat, että päihteet ja syrjäytyminen selittävät nuorten väkivaltaisuutta, tekee mieli sanoa vastaan.

Tuohon aikaan nimittäin päihteet ja syrjäytyminen olivat paljon, paljon isompi ongelma.

Olen ollut aika huolellinen ja mahdollisimman objektiivinen ja pitänyt tiukasti ammatillisia klaseja katsettani terävöittämässä ja muistiani seulomassa.

Tässä on jokin muu tekijä, jota kukaan ei ole vielä voinut osoittaa, mutta ehkä se kuitenkin on jo kerrottu.

Väkivallanteot tosin eivät ole suhteellisesti lisääntyneet 1960-luvulta.
Mutta eivät isosti – hiukan toki – vähentyneetkään.

Jos ”heureka” syttyy sielussani, lupaan kertoa.

Sen voin jo nyt muistuttaa, että liikenteessä kuoli tuohon aikaan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin tänään. Siis 800/vuosi enemmän.
Aika iso partti noista ”sankari”vainajista oli nuoria.

Bensaa sai kympillä 15 litraa, nopeusrajoituksia ei ollut, tiet olivat sorapintaisia, nastarenkaat olivat vasta tulossa, turvavöitä ei tarvittu, mutta näyttää piti silloinkin.
Amok-rulettaa.

Timo Mäkinen, Curt Lincoln, Jarno Saarinen ja Rauno Aaltonen, Codardin Week end…

http://fi.wikipedia.org/wiki/Curt_Lincoln

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Luc_Godard

Itse ajoin Kouvolasta Lauttasaareen (133 km) tuoreella kortilla ja Volkkarilla tunti 15 min (uutta tyttöystävää tapaamaan: ei siitäkään mitään tullut, Tiia!).

Helsingistä Laanilaan aikaa kului samalla kuoriaisella (1965) 10 tuntia 30 minuuttia. Lapin tuntureille vaeltamaan.
Luonnon rauhaan.

Juha Väätäinen juoksi lujaa.

Vanhempiemme amok-juoksut Kannaksella, Eldankajärvellä ja Raatteen tiellä tiesimme, mutta niistä ei jostain syystä puhuttu.

Tapio Rautavaara lauloi Peltoniemen Hintriikan surumarssia huoltiksen kahvion levyautomaatissa:

”On suo, pitkospuut, tienä on vain pitkospuut…”

*

IL ja IS ”Juhannus” lusittu: kohderyhmä? En todellakaan tiedä, mutta en ainakaan minä. Eikä varmasti lapseni.
Kalankääreeksi?

Huh-huh.

Sen sijaan tämä on jokaisen hyvä lukea ja uskoa:

http://www.hs.fi/kotimaa/Hyv%C3%A4sti+valehtelijoiden+klubi/a1305576536020

*

Juttelin toissa-aamuna työpaikalla Hannun kanssa Marrasjärven juhannuksesta, jota hän iloisena odotti.
Laatuaikaa perheen kanssa.

Se juhannus ja aika on nyt ohi, todella haikea asia.

Requiescat in pace, Hannu

On time – ajoissa

Kylmä, kirkas aamu.

Unessa olen linja-autopysäkillä, jonka tolpassa lukee

Queue on this side

Vihreänkeltainen kaksikerrosbussi saapuu ja sen etuikkunassa lukee, että se kulkee aikataulun mukaan.

On time

Bussi on täynnä Stonehenge´lta palaavia kesäpäivän seisauksen juhlijoita.

Herään tyynesti.
Otan lääkkeet ja hörpyn maitoa.
Luen lehden, kuuntelen kuuden uutiset.

Ei juhannusaaton tarvitse tämän kummemmin alkaa.

Vielä ei ole loma vaan pitää vastata ihmisten huonoon oloon liittyviin puhelinsoittoihin aika tiuhaan.

Huomenta

*

Vakituiset vieraani tietävät, että oppi-isäni Thedor Kallifatides samanmielistensä kanssa käskee jättää unet rauhaan: ne häiritsevät sielumme eheyttä, jos niitä ”kääntää” arjen kielelle.

Marjatan torikahviossa kuitenkin saan päähäni lähteä tuota alussa olevaa vihreän-keltaista bussia kuorimaan.

Niinkuin sipulia: kerros kerrokselta.

Tuleeko kosteata silmäkulmaan?
Kyllä.

Kuljin tuollaisella kaksikerroksisella usein kesällä 1970. Paikka oli Maidstone (Kent).

Tänä juhannuksena on kotona kaksi pojistamme, 18- ja 24-vuotiaat.

Olin 1970, hiukan vaille 24-vuotiaana, erään elämänvaiheen kalkkiviivoilla tietämättä sitä.

Epookki alkoi 1966, kun olin 18-vuotias.

Yhtymäkohdat ovat liiankin tiukat.
Siis kirkkaat ja itsestään selvät.

Yksinäisyys, vetäytyminen, omiin ajatuksiin vaipuminen, kuolema, epävarmuus, kahdesti kaatunut haave (kolmas kerta toden sanoi), Lahden Sininen, musiikki, ulkopuolisuus omassa elämässä, alistaminen, julmuus, itsemurha, kiinteä verkko siellä, missä en enää ollut, häpeä, pettymys ja pettäminen, alistuminen, kuluttava ja vihdoin onnistuva nousu vertaistensa joukkoon.

Seuraavassa kerroksessa tulee vastaan omien vanhempien sama epookki. Elettiin 1930-lukua ja päätepiste on 1939, marraskuun loppu: isoveljen kuolema ja sota. Äiti on 24-vuotias.

Ystäväni: uni ei siis olekaan pelkästään delete ja reloading (REM ja NON-REM).

Se kenties on myös kerroksittainen viesti.

Ehkä sitä ei pitäisi kuoria?

Terveisiä vaan, Mirkku, Pasi, O de la K, Auli (r.i.p.), Matti, Kati, Ellu, Constanza, Pikku-Ana, Tytti, Jussi, kaikki kolme Pirjoa, M-T ja Jörn.

Ilmarin, Simon ja Inkerin kanssa olisin nyt valmis juttelemaan, mutta: Requiescat in pace

Ja ei kun menoks, 18v ja 24v, J&P:

Tuttua, kovin tuttua.

On time

Mielenkiintoien sattumako, että Radio Yle 1:n aaton aamukonsertti kellon tullessa kahdeksan pintaan loppuu Heikki Aaltoilan Akselin ja Elinan häävalssiin?
Täällä Pohjantähden alla (1968).

*

Juhannusaaton medisiinapläjäys kertoo sen, minkä täällä olen jo useasti toistanut: ”Elinpaino on elinkokemusten summa” eli laihtuminen on aina pitkän päälle menetys, vaikka lihominen ei olisikaan saavutus:

http://www.docguide.com/weight-loss-surgery-increases-alcohol-use-disorders-over-time?hash=310d8631&eid=27017&alrhash=269702-5ca79d0048b23ab1b7bbf8aa62ca7814

*

sic.fimea.fi: pakko käydä ennen matkaanlähtöä! (Lääketietoa Fimeasta 2/2012), teema: Kesä ja lääkkeet

Narsisti

Ei kymmentäkään astetta ja ropisee (RoPS-Oulu 0-0)

Radiossa muuan narsisti etsii terävyyttä säilälleen.
Näitä lopunajan saarnaajia on liikkeellä.

Sievistä kuuluu kummia
Siellä liikkuu pilviä tummia

Asia ei oo turhasta
Vaan Saukon lasten murhasta

Tämä oli sanan lisä

Isä ja äiti ei olleet arkoja
Voi niitä lapsiparkoja

Ne ei saaneet elon tikkiä
Vaan saivat arsenikkiä

Satanut ei lunta
Ne nukkui kuolon unta

Ne myrkyn piiloon peitti
Ja siitä sopan keitti

Lapsille sitä antoi
ja ruumiit sänkyyn kantoi

Suomessa ei oo lakia
Täytyi leivän takia

Herroja nyt opettaa
Ja omat lapset lopettaa!”

(1930-luvun ”ilta-sanomat” eli arkkiveisu)

*

Tämä narsismi, jossa osasia on sekä Rovaniemellä, Vuosaaressa että Kotimaa-lehdessä, etsii turhaan rajojaan.

Ne on jo piirretty.

Missä?

Viime yönä unissamme. Niissä, joita näemme iltayöstä.
REM-unissa, joissa tyhjennämme kovalevyä (delete).

Ei NON-REM-unissa, joissa lataamme levyä uudelleen (reloading).

Se, miten asiat asettuivat Mäntsälässä 1930-luvulla, Nürnbergissä samaan aikaan tai 1946 tai se, mitä nyt tapahtuu Chindiassa, tuntuu olevan samantekevää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%BCrnberg

Huonolla mielellä?

No, se tästä asettuu, kunhan unohdan Sadinmaan viestin, jonka tarkoituksena oli Radio Yle 1:n aamuhartauden avulla saada mahdollisimman moni vanhus harkitsemaan itsemurhaa.
Ei sen tekemistä vaan sen käsitettä.

Merkittävä osa Radio Yle 1:n aamuhartauden kuuntelijoista kun ei ole ironian tai sarkasmin mestareita. Käyttäjinä saati kohteina.

Pikemminkin uhreja.
Oman elämänsä uhreja.
(heitä Maarit Simoska, kesk, tänään paikallis-tabloidissamme Lapin Kansassa ivaa, mutta huonommin onnistuen kuin Sadinmaa Vuosaaresta höyryradiossa).

Huomenta

*

Puolilta päivin silpaisimme kahdet kahvit.

Ensin kietaistiin huiviin sairaanhoitopiirin tilinpäätöskahvit, joita juopastessa firman talouspäällikkö sanoi hyvästit työelämälleen (2 v minua nuorempana).

Sitten oli vuoro lämpimän vatelmamunkin kanssa oman kioskin läksiäissufeet.

Ei, en ole lähtemässä, sorry, vaan loistelias kesälomasijaisemme.
Nuori, osaava, erityistä kokemusta omaava älykäs ja uhrautuvan sorttinen leidi palaa Vandaå:n varthen.

Toivotimme kovasti takaisintulevaksi – ans kattoo.

Seuraavaksi olisi vuorossa ”II Maailmansota”-kirjan (Beevor) luovutus Särestöniemen vahtiman työpöytänsä jättävälle kyläpäälliköllemme (hän on puolestaan 3 vuotta minua nuorempi), mutta päivystystehtävät estävät tilaisuuteen osallistumiseni, ei kuitenkaan kirjan luovutusta (toverit hoitavat sen).

Hyviä elämänpäiviä kaikille kolmelle lämpenevänä vuoden pisimpänä päivänä!
Lokoisia lukuhetkiä kesän ja kärpästen seuraan!

*

Uutinen, jonka merkitystä kannattee hivenen pohtia:

http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109559-olen-alma-median-tuore-suuromistaja

Ja sen päälle sitten leike, joka kannattaa oivaltaa, jos haluaa suomalaisten miesten ystävyyttä miettiä.
Laatu on miltei kuin Jorma Eton runossa ”Suomalainen”:

http://www.youtube.com/watch?v=bzrLuw1Aye4&feature=share