Eihän tää pussi Raumal tiätty mene

Turkulainen 37-vuotias kirjailija Rauma on tehnyt kirjan, jossa kuvataan lapsiin kohdistuvaa totalitaristista henkistä ja osin fyysistä ja sosiaalista väkivaltaa.

Maan päälehti on laittanut parhaan kriitikkonsa asialle ja kuvat ovat seinän kokoisia.

Pitkä artikkeli päätyy vanhan historian opettajan sanomaan:

Ei mikkä ol nii vaaralline ku tyhmä ja päättäväine ihminen ketä viha tiatto

En ole kirjaa lukenut, mutta historianopettajan sukunimi säväyttää. Olen juuri lukenut taide-vaikuttaja Karjalaisen 300-sivuisen kuva- ja elämäkerta-teoksen shamaanista Outi (Siltala 2021).

Siinä kerrotaan, että Outin jokunen perässätulija on saman niminen kuin tuo historianopettaja.

Saman nimeä kantaa myös paljon närkästystä faktoja tarkistavissa koulumedisiinareissa herättävä toisinajattelija ja rokotekriittinen ihminen.

Näitä toisinajattelijoita on.

Hiljattain on julkaistu tietoja toisin– ja samoin-ajattelevien aivojen fMRI-löydöksistä.

Havaintojen mukaan ihmisen aivojen tietyt, luovuudelle tärkeät alueet aktivoituvat samoinajattelevilla paljon innokkaammin, helpommin ja hyväksyvämmin kuin eri tavoin ajattelevilla.

Kyse lie rasismin syvistä olemuksista ja vieraan pelosta.

fMRI on tutkimus, jossa aivoissa tapahtuvaa voidaan seurata reaaliajassa ja -paikassa.

Pelkoa, ahdistusta, empatiaa.

Risto Isomäen eko-dekkarisankari on toisinto Iltasanomien poliittisesta toimittajasta, nimeä myöten.

Tämä toimittaja on noussut aika nopeasti ihmiseksi, jolla on perässähiihtäjiä, perskärpäsiä ja takapiruja vähän jokaisella sektorilla suomalaisessa yhteiskunnassa.

The Voice of Finlandin tuomaristossakin on yksi tuon toimittajan ”target”.

Target innostuu aina, kun tulee musiikkikisassa tulee puhe Lahdesta tai Heinolasta.

Oli aika, jona suomalaista mielipideilmastoa pitivät yllä arkkipiispa Simojoki, Markussetä, Pekka Tiilikainen, Knud Möller, Unto Hämäläinen, Simopekka Nortamo, Pekka Ervasti, Harri Saukkomaa ja Saska Saarikoski.

Heidän aikansa alkaa olla ”vorbei”, mutta tilalle ei näyttäisi tulleen väistyneiden Ulla Appelsinin, Sanna Ukkolan tai Setä Arkadian paikoille muita kuin tämä Risto Isomäen tupakoiva agentti.

Ehkä nyt myös Rauma.

Tosin YLE-uutiset näyttää kaivaneen paavin- ja Lars Leevin perässäkulkijoita jälleenmestattaviksi.

Jään odottamaan, mielessä synkeähkö, näilläkin sivuilla usein toistamani miete, jonka eteen laitan latinankielisen varauksen: ”Sed quis custodiet ipsos custodes

Ehkä kaikki mitä Jumalasta on jäljellä, on käänteinen jälki hänestä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä. Niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä aihoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä Jumala joskus oli

(Terry Eagleton, suom Riku Korhonen)

Ehkä kirjailija Rauma Turusta (meneekö sinne Raumalle Turusta todella bussi) vielä tulee ja näyttää kaapin paikkaa.

En sitä usko, mutta toimittaja Suvi Ahola tuntuu uskovan.

Nalle ja Pesonen

Suomalainen mahtisukuja lähellä ollut elokuvaohjaaja on kuitannut yleisöpalkinnon ohjaamallaan Tytöt tytöt tytöt elokuvalla. Festari järjestettiin Ameriikassa (Sundace,, next: Berliini/Generation) ja se käytiin etänä.

Mieleeni tuli hakematta toinen elokuva: ”Miesten vuoro”, joka myös niitti mainetta ja katsojia omana aikanaan.

Siinä päähenkilöt eivät olleet nuoria naisia vaan vanhenevia ja vanhoja miehiä.

Heitä yhdisti kaksi asiaa: PK-5 ja sauna.

PK-5 on Veitsiluodon tehtaan (ENSO) paperikone, jota enää ei ole. Ei siis myöskään PK-5:n miehiä.

Kävin aikoinaan tehtaanjohdon maksusitoumuksella tuon porukan läpi lyhyissä hyvinvointi-seminaareissa. Kaikki osallistuivat, Veitsiluodon matkoja tuli viisi.

Tytöt tytöt tytöt elokuvaa en ole nähnyt, mutta jotenkin toivoisi, ettei sen rahoitukseen olisi osallistunut taho, joka tukee vuosittain yli 10M€:lla rokotevastaista vaihtoehto-lääkintä-ryvästymää, jonka ansiosta jokunen sata suomalaista on viime kuukausina kuollut ”ilman keuhkoja”.

Enson panos viime vuosien maakunnassamme on nyt kaksi lakkautettua isoa kolossia. Kemijärvellä ja Veitsiluodossa. Kemijärven sairaala on myös lakkatettu, Veitsiluodon sairaalan voitot kotiutetaan London City´een ja Wall Streetille (Mehiläinen Ltd).

1970-luvun alussa tunsin jonkin aikaa Suomen Kauppa- ja Teollisuusministeriön kansliapäällikön ja hänen perillisensä: Hyvinkään Tahko.

Nyt tuo perillinen yhdessä Pesosen (kuinka kaunis nimi!) kanssa etsii ilmastonmuutoksen matkaansaattamaa Pohjanmeren pinnan nousuun hukkuvaa tonttia, johon voisi tehdä BIO-tehtaan.

BeNeLux-maissa laki sallii tietyin edellytyksin armokuoleman (eutanasia), mutta ei avustettua itsemurhaa. Suomessa puolestaan Aktio T4 on kielletty, mutta avustettu itsemurha sallittu.

Kunhan itsemurhan avustaja ei ole sairaanhoidon virassa tai toimessa. Sellaisten toimintaa säätelee laki ammattinsa harjoittamisesta ja se säätää, että kuoleman jouduttaminen ei ammattilaiselle ole sallittu. Vain sen ehkäiseminen on.

Suomen metsäläis-identiteetti ja uskonto kieltävät eettisesti kutsumasta karhua karhuksi. Pitää käyttää muita nimityksiä, ettei metsän jumala Tapio tule ja vie.

Sallittuja ovat Kouvo, Mesikämmen, Otso ja Nalle. Muitakin lempinimiä on, ainakin yli kymmenen.

Pesonen on kiva nimi, söpö.

Tulee mieleen muuan romukauppias tai ostomyyntiliikkeen pornoa tiskin alta myyvä pömppövatsainen mesikoura.

Tämän päivityksen otsikko kait tuli näin selvitetyksi?

Antinkadun Union

Viime aikoina olen aamuisin ollut mukana noin puolen tusinan ihmisen kera miettimässä maailman menoa.

Olen nimennyt köörin Antinkadun Unioniksi.

Antinkadun nimi tulee kadun varressa vaikuttaneesta, 1800-luvulla eläneestä sahan- ja myllynomistaja Anders Kurthista.

Kukaan parlamentistamme ei ole samaa tai eri mieltä, mutta kaikki osaavat ja saavat sanoa kantansa sellaisiin asioihin, joita Unionin pyöreään pöytään tulee – listoja tai pöytäkirjoja ei ole.

Viimeiseksi olemme käsitelleet isojen ihmisten terveydentilaa.

Isot ihmiset ovat siis isompia kuin me ja he ovat siinä iässä, että terveydentilaan kuuluu oleellisena osana sairauksien tila.

USA:ssa on AMAn puolesta voimassa Goldwater rule. Ama on Amerikan lääkäriyhdistys ja Goldwater entinen USA:n presidentinvaaliehdokas.

Sääntö kieltää lääkäriä lausumasta julki merkittävän tai tunnetun ihmisen sairauksista, jos ei lääkäri ole itse henkilöä tutkinut ja saanut erikseen lupaa henkilön sairauksien ja terveyksien ammatilliseen julkiseen miettimiseen.

No, on meillä muitakin merkittäviä mietittäviä: omat harrastuksemme, kannanottomme ja sairautemme.

Aiemmin Rovaniemellä olen ollut aamuisin Eeron kahviossa, jossa myös ennen vaaleja piipahti Eero antamassa tukea pyrkimiselleni. Eeron kahviota ei enää ole eikä Eerokaan piipahtele.

Hän on Brysselissä, josta käsin hän aikonee itse pyrkiä.

Epäilen, että hän haluaa Pohjois-Esplanadin ja Mariankadun kulmataloon päivisin ynnä 6.12. ja iltaisin Mäntyniemeen, siihen Kesärannan naapuriin.

Kesäisin tuo itähelsinkiläinen haluaisi näin muodoin tulla heitetyksi unikeonpäivänä Naantalin satamalaiturilta Muumimaata ympäröivään merenlahteen.

Rovaniemellä oli aikoinaan myös Sampo-niminen ravintola. Siellä mietimme ”ykköspöydässä” perjantaisin asioiden tilaa tai sitten pidimme yllä osaltamme juristi Näkkäläjärven ja kirjailija Mukan sosiaalista kompetenssia. Oli siinä kerran muuan nainenkin: Eila-Maija Miralybov. Ja Zarathustra.

Muutoinhan nämä, Union, Eero ja Sampo, olivat hyvin yksi-sukupuolisia.

***

Kaikki muuttui 1990-luvun alussa.

Silloin maailmaa parannettiin Pub Ylityössä ja siellä oli naisia.

Yksi heistä on nyttemmin perheemme ”parempi” – tai ainakin nuorempi – puolisko.

Antinkatua ei enää ole, ei myöskään Pub Ylityötä.

30-vuotishääpäivääkin pukkaa.

Je pense donc je suis

Kallein joulu koskaan

Noin 50 MIES-polvea sitten joulua vietettiin Kallen-päivänä. Esimerkillinen Kalle oli Kaarle Suuri.

Nyt on takana alkuviikosta sininen maanantai, vuoden tylsin päivä. Pisin aika seuraavaan jouluun, luottokorttilaskut erääntymässä ja pulverilumi estää kaiken muun turvallisen liikkumisen paitsi off-piste-laskun Norjan tuntureilla lumivyöryjä vältellen.

Nyt Kallet, eversteistäni mm Kalle Sulo Laakso, kertovat Signora-sikari suupielessä röyhyten muistelujaan II maailmansodan niiltä rintamilta, joissa Ukraina ei ollut NATOn ehdokasjäsen. Se motitettiin 1940 alussa Raatteen tiellä. Toinen NATOn ukrainalainen ehdokasjäsen, Donetskin suuri poika Nikita (Ники́та Серге́евич Хрущёв), lahjoitti Kekkoselle Novosibirskissä karvahatun ja 2. kauden Havaijin ja Suomen presidenttinä.

Viikonloppuna on odotettavissa matikkamyräkkä.

Se ei ehkä Lappiin ulotu, mutta täällä pyydystetäänkin kalaa. Matikka eli made ei ole kala. Saamelaisen kansanperinteen mukaan se on piru eikä se kuole koskaan.

Kalaa Lapissa ovat jänkäkoira, joka säilyy punaisessa turpeessa ikuisesti vaeltajaa huikopalana odotellen. Myös lohi, jos ei ole norjalainen kassilohi, on kala ja parhaimmillaan Tinttinä (Arto Nyberg, Belgian TinTin ja Antti-Tintti Liikkanen)

Väylällä ainoa oikea kala on Kukkolankoskesta lipottu siika.

Tai on siihen asti kunnes Ruotsin ja Kolarin kaivokset alkavat lykätä maailman viimeiseen villin kalan jokeen ja ikuisen rauhan rajalle erilaisia raskasmetalleja.

Olen kalalle allerginen, joten en tiedä, mitä nautintoa sitä on syödä.

Eromangan lihapiirakan toki syön.

Sille nimen antanut Tyynen Valtameren saari tosin matikkamyrsky – taifuunin myötä menetti niin ihmiset kuin puunsakin.

Puut ovat tainneet kasvaa takaisin, mutta ihmiset eivät.

Kaarle Suuri aikoinaan taisi olla se, joka pohjusti Kymi-Yhtiölle tehtaan sijaa Rotterdamiin. Jo ennen 100-vuotista sotaa.

Nyt se tehdas on Alankomaihin menossa.

Kaupunkiin, jossa asuu, söö, maköö ja tekeetä töö PS:n ja Ano Turtiaisen vihollisia enemmän kuin missään muussa eurooppalaisessa kaupungissa.

Yli 30% tuon kylän asujamistosta on mamuja.

Nyt kaiken päälle Paperiliittoa pakenevat ex kotkalaiset ja kuusaalaiset suomi-pojat ja -tytöt pisteeksi iin päälle.

Olisipa vielä Lähteenmäen Jarkka, itku, sitku, mutku…joo joo joskus!

Mitä(s) mä(ä) sano(s)si(t)

Veikko Huovinen kuvasi jälkiviisas-käsitettä hyvin.

Nyt tuo kuvaus alkaa taas toimia.

Ei Kekkosesta eikä talvisodan syistä vaan sars-CoV-2-viruksen aiheuttamasta Covid-19-pandemiasta, jota vain Suomessa kutsutiin nimellä KORONA.

Korona on äänekäs lautapeli, jota lapsuudessani pelattiin tuvassa, torpassa ja herrojen linnoissa.

Nyt on alkanut niiden etsintä, jotka kaksi vuotta sitten olivat oikeassa.

Ne on löydetty jo, jotka kahden vuoden ajan ovat olleet väärässä.

Minulla on oikeassaolijoiden lista työpöydälläni ja se on lyhyt.

Väärässä olleiden lista on syöpynyt maailman 7,8 miljardin ihmisen sieluihin tulikirjaimin ja se on niin pitkä, että monta aivoa on palanut karrelle tai jäätynyt sitä säilöessä ja kerratessa.

Koska uuden ajan 14 pandemian listakin on työpöydälläni enkä sitä tänne puskurikapasiteettiin ole kirjannut, en oikeassaolijoiden listaakaan tähän hyvää mieltänne pilaamaan jäljennä.

Kuolleista oikeassa olijoista kuitenkin mainitsen kaksi:

Jaan Kross (Kolme katku vahel eli kolmen ruton välissä, suomennettuna Uppiniskaisuuden kronikka)

Franz Kafka (Oikeusjuttu)

Kolmas nimi on algerialainen tai ranskalainen.

Hän eli 1913-1960 ja kirjoitti kolme loisteliasta kirjaa. Hänen nimensä saatte etsiä itse. Hänet palkittiin samana vuonna kun viimeisin rutto (H2N2) raivosi ja eräs läheiseni siihen menehtyi.

Siunatuksi lopuksi:

Tämä päivitys on mahdollista päättää vasta 2-4 vuoden kuluttua.

Teen sen, jos elän.

Silloin ehkä on mahdollista kertoa, kuka on ollut eniten oikeassa tai väärässä vuosina 2020-2022 RNA-viremia-asiassa.

Epigenetiikkaa 2.0

Epigeetiikalla tarkoitetaan sitä, että vuoden 1867-8 katovuodet Överkalixissa (Ylikainuu) aiheuttavat tänään seudulla melkoisen hyvinvoivan lännen kansallistaudin, kakkostyypin diabeteksen ryvästymän. Mitä tahansa painetta ihminen kokee, aina hänen epigeeninsä ”neuvovat” syömään hiilihydaattia jotta kuolo ei korjaisi.

Asia tuli mieleen, kun huomasin erään poikani ikäisen ihmisen menestyvän urallaan.

Tunnen hänen kummatkin vanhempansa pinnallista paremmin.

Minun on helppo havaita tässä epigeneettinen logiikka.

Se, mitä on tapahtunut viimeisten reilun parin sadan vuoden aikana on suoraan luettavissa hänen elämänsä epigeneettisestä tarinasta.

Olen tuon ihmisen kohtalotoveri sikäli, että luettuani omien taustojeni ”everstien tarinan” viimeisten vuosien mittaan millimetrin tarkkuudella, on havaintoni sama.

Paitsi ulkonäköä, myös elämäkertaa on helppo seurata.

Itse asiassa vuodesta 1690 (Joukio, Parikkala) alkaen.

Viipuri, Euräpäin.

Pidän luonnontieteistä, en niinkään Jungista tai Freudista.

harjoitustehtävä:

lomamatkalla suuren meren äärellä kuuntelet mainingin lyömistä.

”Tiger Shark”

Mitä kuulet?

vastaus tänään illasta tällä palstalla

***

Niin, se vastaus (emerita-professorska Liisa Keltikangas Järvisen kynästä):

Temperamentti on vanhin käsitejärjestelmistä, joilla ihmisten käyttäytymistä on pyritty kuvaamaan, vaikka ympäristön vaikutusta äärimmilleen korostava ihmiskäsitys välillä näkikin temperamentin biologiset kytkökset psykologian antiteesinä. Temperamentilla tarkoitetaan joukkoa automatisoituneita, pitkälti perinnöllisiä reaktioita, joiden pohja on keskushermoston reaktiivisuudessa ja aivojen aineenvaihdunnassa. Temperamentti selittää ihmisen säilymisen yksilönä huolimatta kasvuolosuhteiden samanlaisuudesta, koska temperamentti varmistaa sen, että ihmiset kokevat saman ympäristön eri tavoin. Ollakseen vain joukko biologiaan pohjaavia automatisoituneita reaktioita temperamentin merkitys ihmisen toiminnan selittäjänä on suuri.

Ensimmäisen temperamenttiteorian esitti Rooman keisarin henkilääkäri Galenos toisella vuosisadalla.”

Päättäjien pöydissä

Helsingin Sanomissa on tänään yliopisto-opettajan hänen omaan elämäänsä liittyen pohdintaa ”Finnlandisierung”-käytänteistä Suomessa Kekkosen aikana.

Koska kirjoittajaa käytetään mediassa usein ja runsaasti ”viisaana” myös sellaisissa asioissa, joihin hän ei ole pätevöitynyt, tulee tuollaista muistelusta luetuksi ällätikun kanssa.

Kirjoittajalla on tekstissään iso lähde-harha: hän katsoo, että katajanokkalainen kirjailija ja TV-showssa pätevöitynyt törkyturpa on tehnyt suuren, kymmenien ja satojen ihmisen työn ja julistanut sen tulokset ominaan valtion-mediassa.

Todellisuudessa suomalaisen kylmän sodan yle-sarja (printti/höyry/kuva-media-alustat ja satoja tunteja) on paljolti käsikirjoittaj/an/ien varassa, mutta aivan varmasti muiden kuin ”Loiri”- ja Koljatti-kirjailijan julistusta. Hänellä on toki rooli: ”Puhuva pää ruudussa”.

Maassa on käyty juuri subsidiariteetti-vaalit, joiden lupaus on, että asioita ei enää päätetä Nuorgamin kyläkokouksessa vaan suurissa saleissa, joissa on vähintään 59 demokraattisesti vastuullista naista ja miestä (naisia selvä enemmistö, vaalitenttien mukaan liki kaikki valitut vajaa 1500 porvarillisliberaaleja arvoiltaan).

Vaalitulosta koskevassa keskustelussa tulee sitten paljastus.

Erään alueen ääniharava, 68-vuotias eläkeläinen, jota luonnehditaan politiikan untuvikoksi, sen kertoo.

Hän on ollut valmisteluorganisaatiossa erittäin keskeisessä roolissa.

Miksi?

Hän osaa asiansa eli hän on koko aikuisen elämänsä toiminut alansa poliittisen päättäjän (kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta) tärkeimpänä valmistelijana ja esittelijänä, mutta myös päätösten toteuttaja-CEO:na.

Eli hän on ollut vastuualueensa SoTe-diktaattori, jota muut ovat uskoneet.

Hyvin se on mennyt: 68-vuotiaan työala on ”maan parhaiten hoidettu”, ilman muuta. Olen sitä läheltä seurannut.

Ketä istuu niissä pöydissä, joissa päätetään ”Suomi kylmässä sodassa” (jne jne) tuotantojen sisällöistä.

Kuka istuu niissä pöydissä, joissa 60%:sta verorahoja – käyttö, laatu, tavoite – sovitaan. 20-30 miljardia vuosittain.

Mielestäni tätä kannattaa tovi miettiä.

Kuka on Suomen tai alueen SOTESATRAAPPI (kuukausipalkka > 15 000€) ja miksi?

Kuka päättää YLE:n 500 miljoonan käytöstä kun on kyse ohjelmien suunnista ja sisällöistä.

Siitä, miten ja millä arvoilla se 500 miljoonaa vuodessa käytetään.

Ne 54538

Suomen vaakunassa on yhdeksän ruusuketta merkkinä yhdeksästä Vibeliuksesta.

Laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää”.

Ruusukeita voisi yhtä hyvin olla viisi. Erva-alueiden luku. Tai yksi. Helsinkien ja Jannen määrä.

Olen hiljattain seurannut maan varakkaimman ja kahden sen yhteistyökumppanin tekemisiä.

Otsikoin asian nimellä ”Kallis prinssi”, mutta muitakin hyviä otsikoita minulla olisi ollut.

Julkiksia.

Vallila?

Otsikossa mainittu luku on niiden ihmisten määrä, jotka on houkuteltu antamaan poskensa limakalvo-näytteen.

Ei sars-CoV-2-tartuntaa vaan tiettyä DNA-konstellaatiota osoittamaan.

Kaikkien noiden vajaan 55 000:en posken limakalvonäytteen antaneen nimet ovat minulla tallessa.

Vetäydyn uudelleen luentotauolle, jonne pari kolme päivää sitten lupasin mennä.

Kohteena olemisesta

Viimeisinä ns some-myräkkävuosina aika paljon ihmisiä joutuu kohteeksi – target – oman ajattelemattomuutensa, humalatilansa, narsisminsa, epävakautensa tai tahtonsa takia. Joku voi olla ihan hölmöyttäänkin ”anteeksi, minäkö tyhmä, nyt en oikein ymmärtänyt”-tapaus.

Monelle ihmiselle tällainen muodostaa elämisen edellytyksiä: ”Follow The Money”.

Paljon useammalle se muodostaa ”leeres Nest”-ilmiön (tyhjä pesä). Ajattele, puhu, kirjoita, huuda tai raivoa mitä vain, et saa päätäsi nousemaan pintaan.

Olen jonkun kerran digiverkkojen ajanjaksolla ollut kohteena, joka kerta sekä asian todeten että sen sietäen.

Kohteeksi joutuminen on helppo aavistaa, mutta olen oppiakin käynyt saamassa.

F-Secure ja tuon kaltaiset ovat 2000-luvun mittaan asiasta pienissä piireissä opettaneet kädestä pitäen.

Tärkeintä on tiedostaa riski joutua ”vakoilluksi”.

Sen on minulle opettanut jo 1950-luvulla henkilö, joka joutui kiiruhtamaan Rauman kautta Ruotsiin ”jäähtymään”, ettei Ratakatu tulisi liian tutuksi.

Lisää oppia minulle tuli sotakouluissa ja erilaisissa harjoituksissa, mutta vasta 2001 alkoi sellainen oppikoulu, joka opetti sekä sen, miten havaita että sen, miten ehkäistä. Toki myös sen, kuinka vaikeata vahinkoja on korjata.

Nyt on tullut sellainen vaihe, jonka takia jään joksikin aikaa seuraamaan maailman menoa, mutta pidän julistamisessani taukoa.

Palaan, kun maailma taas myräkän ja tsunamin sijasta lupaa leutoutta ja vapautta.

Kyllä sellainenkin aika tulee.

Jos ei minulle (olen jo 75) niin ainakin nuoremmuksilleni.

Kiitos tähänastisesta seurasta.

Näitä kannattaisi omissa viesteissään seurata:

nolaa, piikittele, tee keskustelukumppanistasi pilkallinen meemi, luennoi, opeta, moralisoi, vaadi kumppania valitsemaan puolensa, heimouta, me vastaan ne, luo hiljainen enemmistö, älä ole sillanrakentaja, erityisesti identiteettipuheen kautta, opettele hyvin ”POLARISAATION PELIKIRJA”.

Mika Aaltola (21.1., fb-sivullaan):

Vapaa, vankka ja vakaa Suomi on sidoksissa eheyteemme

”Konfliktit saattavat olla kuin kulkutauti alkaessaan.

Laajemman alueellisen konfliktin mahdollisuus Euroopassa koskien myös Pohjolaa on varteenotettava seuraavien vuosien kuluessa.

Se ei vielä ole todennäköinen, mutta selkeästi varautumiseen pakottava.

Tulen sytyttäjänä on naapurimaamme Venäjä.

Tapahtumien vyöryn keskellä pitää pysyä kylmän viileänä juuri, koska tilanteen omaehtoinen vakauttaminen sitä vaatii.

Muuten valta kampailussa itsestämme valuun muihin käsiin.

Keskitytään nyt tyynesti käsillä olevaan.

Saatavissa olevilla resursseilla, eikä anneta syrjäpolkujen ja -kinojen häiritä.Suomen intressissä on estää tapahtumasarjojen eteneminen aktiivisella diplomatialla.

Puolustukseen satsaaminen on itsenäisen maan elinehto ja Suomessa onneksi historiallisesti ymmärretty välttämättömyys.

Tämä on kaikki on omissa käsissä. Se vakauttaa myös lähialueita.

Annamme painoarvollamme panoksemme kollektiiviseen vakauteen.

Kansainvälisessä analyyseistä Suomesta usein epäsuorasti viitataan, melko kunnioittavasti, stoalaiseen asenteeseen, mielentyyneyteen onnettomuuksien keskellä.

Puhetapa on tiukan vähäeleinen mutta, juuri siksi, painavasti sanova.

Tämä lakooninen tyyli joskus viestittää tiukasti, kuten presidenti Niinistö uudenvuoden puheessaan.

Puhe kiteytti kirkkaasti, liienmälti sanomatta.Kansalliseen inhorealismiin on aina liittynyt historiallisesta kokemuksesta kumpuavaa strategista taitoa.

Se on vähäeleistä kykyä kertoa paljon omasta periksiantamattomuudesta kansallisen edun suhteen ja vakauttaa tilanteiden kiihkeimpiä käänteitä.

Suomessa on aika-ajoin jouduttu kovalla hinnalla pakon alla mobilisoimaan koko väestö. Poliittiselle maantieteelle ei ole mitään voitu, tai pikemminkin ollaan voitu koska olosuhteiden loduttomuus on syvällä kansakunnan DNAssa.

Vähäeleinen muistuttaminen tästä luo pidäkkeitä ja kynnysiä.

Se kuuluu Moskovaan ja Washingtoniin.

Tässä pelissä ei ole varaa hapuiluun.Kansallinen inhorealismimme ei ole pessimismiä. Kaukana siitä.

Se kertoo pitkää tarinaa mielenrauhan merkityksestä lohduttomissa olosuhteissa. Tiivistetty ulkopoliittinen puhe, jossa ei selvennetä muuta kuin vapautemme, vankkuutemme ja vakautemme, on tapa kertoa tätä pitkää tarinaa.

Se saattaa jättää tilaa tulkinnoille ja politisoitua kimuranttina, niinkuin hermostuneessa tilanteessa saattaa helposti käydä.

Inhorealismiin sisältyy syvä optimismi, ehkäpä siksi olemme paradoksaalisesti onnellisia. Loppujen lopuksi, jotkin asiat säilyvät särkymättöminä.

Kaikki traumat ovat osa pitkää tarinaa, joka jatkuu, korjaten ja parantaen itseään. Nyt olemme historiallisen hyvässä asemassa Pohjolan kyvykäimpänä, joutuessamme geopoliittiseen jännitteeseen.

Nyt on hyvä muistaa tämä optimistinen oppi. Se opettaa hyveinä särkymättömyyttä ja kansan mielen eheyttä.

Sisäisten ongelmien ja ulkoisen härkkimisen aikakaudella Suomi on todennäköisesti vastustuskykyisempi osa Eurooppaa kuin moni muu läntinen demokratia.

Tässä suhteessa olemme demokratioiden etuvartio. Siksikin meitä kuunnellaan herkällä korvalla.Jos presidentti Niinistön perintöä jälkikäteen arvioidaan, keskeistä on ollut kansakunnan eheyttäminen ja eheys.

Oli kyse, mistä tahansa yhteiskunnallisesta ristiriidasta, presidentti on muistuttanut ymmärryksestä, että vain mahdollisimman eheä Suomi pärjää ulkoisesti yhä vihamielisemmäksi kääntyvässä ilmapiirissä pandemioista, ilmastonmutokseen ja konflikteihin. Suomi ei sisäisesti saa olla taistelukenttä. Maltti on valttia. Sisäpolitiikka tai perustuslain klappitilat eivät saa läikkyä maan ulkosuhteisiin.

Sen signaaliarvo korvaamaton.”

Intressi-alueilla

Jokaisella ikäiselläni on matkan varrella asioita, joita seuraa vaikkei pitäisikään.

Helmi & Heikki on silmiinpistävin katseenvangitsija.

Kun seuraamiaan asioita, joista muodostuu oman elämän jatkuvuus, kerää kulloisenkin mediaseksikkään tapahtuman ympärille alkaa tajuta.

Mika Aaltola (UPI, CEO) ohjasi tarkastelemaan historiaa eteenpäin nykyhetkestä, lopettamaan menneiden aikojen päivittelyn (Kylmän sodan Suomi, YLE ja Marjo Vilkko, 2021).

Mutta ei voi mitään.

Luin päivän printti-sanomalehtiä ja katsoin mitä se toi mieleen.

Sellaista, missä palapelin jokainen pala kuuluu puzzleen, joka tässä iässä on lähes valmis.

Katsotaanpas:

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitus, Irma Kerppola, Hesperian sairaala, Ilpo Kokkila, Anne Berner, Itämeri, 5G, Roman Schatz, Teemu Selänne, SoTe, EPIC, Image-lehden etiikka, nuoruudenrakkauteni ja sen ”Nuori Werther – osuus” (kts myös Jörn Donner: Mammutti), Erkki Tuuli, hra Takki, opetusministeri, Koraani ja Anna Kortelainen.

Tämä siis Heikinpäivän aaton lista, ennen aamulääkkeiden ottamista, mutta printtilehtien lukemisen jälkeen.

Heikinpäivänä talven selkä taittuu.

Paitsi 28. – 30.1. 1999.