Lue, et luule

Kirjahyllyssämme on toistakymmentä uutta kirjaa.
En ole ensimmäistäkään niistä saanut avatuksi.

Sen sijaan avasin ruskean kirjekuoren, jossa ei ollut lähettäjänimeä.

Sieltä kuoresta solahti saatteetta kovalle paperille painettu A4-kokoinen vihkonen, joka kertoo Aatos Erkon tarinan.

Aatos Erkkohan on se mies, jonka isä, Eeron veli, suhmuroi Suomen ulkopolitiikkaa 1930-luvun lopulla. Juhana Heikki, toinen veli, kirjoitti runon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eljas_Erkko

Aatos omistaa korkean BMI:n ja SanomaOY:n.

Hän omistaa myös Kemijoen.

Hän oli se, joka sanoi 1970-luvulla:

”Jo riittää”

Sitä sanaa uskottiin ja sanoipa tuon ilman lähetettä tai lähettäjänimeä saapuneen kirjan kommunistipöyräilijä-kirjoittaja mitä tahansa, se ei Aatos Erkon vallan ylitse ole käynyt.

Lapin joet on rakennettu valmiiksi.

Sitä minä ihmettelen, että miksi tuo saamani kirja on kirjoitettu, kuka sen on kustantanut ja kuka sen minulle lähetti.
Ja miksi.

Helsingin Sanomat minulle tulee, koska olen sen, hölmö kun olen, tilannut, maksanut ja vieläpä päivittäin sen luen siinä kuin Lapin Kansankin, ruotsalaisen pornokustantajan omistaman yt-neuvottelua harrastavan, Jari Jokelaa inhoavan tabloidin.

Jaakko, lehdykän kirjoittaja, ei mahda tietää, että Erkko sentään sanoi 1970-luvulla ”tämä oli nyt tässä” ja näin Simojoen, Kemijoen, Ounasjoen ja Torniojoen patoja saati ”tulva-altaita” ei lisää ole rakennettu.

Kun ei J. tiedä niin tämä lehdykkä, se ei Erkkoja edes mainitse.
Mie mainitsen, kun ovat vähän sukuakin. Viipurista.

Vappuaatto, auton akkuna jäässä, -2,7C:ssa hanki kantaa näin aamusta ja Ounaskoski on valkean kannen alla. Räkättirastaat, nuo lintumaailman Mig-21BIS´t, ovat saapuneet sulostuttamaan pihamme äänifaunaa.
PaskaNaurulokit, saman faunan MiG-31BM´t, ovat saaneet kilpailijan.

Västäräkkikin sirpattaa ja pyrstöä heilauttelee, kun on enää vähäsen.

Huomenia

*

Viikon luontoääni (RY1) on kuovi (Pohjanmaalla kuikka).
Niitä on Suomessa nyt kolmea lajia:
Isokuovi, pikkukuovi ja liukuovi.
Majuri Lammio ehkä on kuollut, virtuaalisesti.

Päivän kansallisateria on, kuten juhannuksena ja uutenavuotenakin, nakit & muusi. Ruotsalaiset tosin työvät nakit myös jouluna.
Prinssinakit a´la Daniel.

Tiettävästi markkinoille on tulossa prinsessaköttbullar.
Ikeasta.

Nautitaan Estella-juustonaksujen kanssa.

Hauskaa Vappua

Mainokset

Νάρκισσος **

Lehteä hakiessa huomaan että ollaan jo lämpimän puolella.
Ei edes sada.

Katselen ja kuuntelen usein niitä, jotka ovat olleet. En enää opikseni vaan sivistyksekseni.

Entisiä johtajia, emeritoja ja emerituksia.

Muuan heistä, miljardien eurojen ja kymmenien tuhansien alaisten herra, opetti minua aiemminkin Arktisessa puskurikapasiteetissa useampaan kertaan siteeraamani mietteen hengessä:

Ehkä kaikki, mitä johtajuudesta sen päätyttyä on jäljellä on käänteinen jälki johtajasta ja se tunnetaan ilkeyden nimellä. Niinkuin jostain suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä johtaja joskus oli.”

Olen seurannut (ollut mukanakin joskus) kymmeniä johtajuuteen tähtääviä prosesseja ja valintoja.

Niiden tarkoitus on usein ollut löytää paras.
Ei paras ihminen vaan paras johtaja.

Se ei todellakaan ole sama asia.

Tapasin eilen pienen suomalaisen kaupungin hyvin turhautuneen poliitikon.

Hän oli ollut valitsemassa kylälleen päällikköä, joka ei ollut osannutkaan olla ihmisiksi.

Ehdokkaat oli haastateltu ja testattu.

Valinta oli kohdistunut sitten sellaiseen henkilöön, joka valitsijoiden mielestä oli sopivin ja osaavimman tuntuinen.

Kysyin, olivatko valitsijat yhtä mieltä sen kanssa, joka oli ehdokkaat testannut.

”No joo, sen jälkeen kun olimme kertoneet, mitä tahdomme, siis testien jo valmistuttua”.

”Siis valitsitte mieleisenne ja käänsitte konsultin päätä?”, kysyin.

”No niin, kyllä, niinkin”.

Mikäs siinä oli pahin virhe, kysyin.

”Narsismi.
Meidän valitsijoiden ja valitun narsismi.”
(** aamun AKP:n kreikankielinen otsikko)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narkissos

Huomaamattani aloin raapia päälakeani.

Rovaniemellä on kahden puolueen puoluekokoukset kesäkuussa.

Niinkin.

Huomenta

*

Englanninkielen- ja käppyröiden-lukutaitoisille leikkaan tähän linkin lyhyehköön, mutta hyvin vakavaan asiaan (nobel-tasolta, tietenkin):

http://www.social-europe.eu/2012/04/the-new-voodoo-economics/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+social-europe%2FwmyH+%28Social+Europe+Journal%29

Elävän musiikin orkesteri

Sen verran nätti aamu, etten ota lääkkeitäni.
Ei viitsi pilata Luojan töitä.
Plussaa, aurinkoista.

Freddy Mercuria televisiossa illalla katsellessani aloin muistella eläviä musiikkeja.

Rock Jerry, Esa Pethman, Carola, Lasse Liemola.

Metallica, Iron Maiden, Eero ja Jussi.

HKO, RSO, Wiener Filharmoniker.

LKO, Duke Ellington, Satchmo Armstrog, Count Basie.

John Coltrane, Eric Dolphy, MJQ.

Oikeastaan mitään sellaista ei ole jäänyt väliin, jonka tapaamattomuutta katuisin. Charlie Parker ehti kuolta, mutta Dizzy Gillespie oli täällä.

Eila Pienimäki, Laila Kinnunen, Vieno Kekkonen.

No, Katri-Helena ei kuulu joukkoon.
Eikä pidäkään.

Novosspasskin luostarikuoro, totta kai, useaan kertaan.

Erkki Valaste, Christian Schwind, Hector.

Ei Jukka Kuoppamäkeä sentään.

Yhtään kertaa en ole edes ajatellut kuunnella todellisessa maailmassa Vesa-Matti Loiria.

Mutta Kari Rydman ja Kaj Chydenius kelpaavat, samoin Agit Propp.

Berliner Philharmoniker, ok, Chopinia Puolassa vaikka kuinka moneen kertaan.

Rolling Stones, joo, totta kai. Ja Steppenwolf. Stadikalla.

Tapio Rautavaara humalassa: ”Päivänsäde ja menninkäinen”.

Esa Pakarinen, Olavi Virta ja aina vähän jäljessä tangoa vääntävä Eino Gröhn.

Heikki Sarmanto (http://www.discogs.com/Heikki-Sarmanto-Suomi-A-Symphonic-Poem-For-Orchestra/release/2982674)

Mikä tai kuka näistä elävän musiikin orkestereista olisi ykkönen?

Kait se on Stefans Quintet, Kouvolan lyseolla 1962, 1963, JFK:n murhan ja Taras Bomban aikoihin, kun DC-3:t haaksirikkoutuivat Koivulahdessa ja Maarianhaminassa:

”Kuolleet lehdet”, huilusolistina Antti Liikkanen.

Musiikki on elämä.

Huomenta

*

Pihassa akkunani alla laahustaa jänes, jonka karvapeitteessä on jo tummia laikkuja.

15. osa Välskärin kertomuksia (Radio Yle 1) hävittää jälleen kerran kuninkaan sormuksen (haen olohuoneen pöydältä omani ja laitan sen oikeaan nimettömääni).

Aamuhartautta pitävä baptisti tekee uskosta narsismin ydintoimintaa.

Larssonit ja Perttilät ovat iäisessä vihassa.

On se niin iso, jänes, että sen täytyy olla rusakko.
Raasu.
Päätän sittenkin ottaa lääkkeeni.

Puupiirin Karhuherra Paddington

Heti aamusta sataa tasaiseen tahtiin tasaisesti kastelevaa vettä.
Vuosi sitten tänään jäät jättivät Ounaskosken.

Nyt Ounaskosken ylitti tänä aamuna sankka joukko pyöräilijöitä laiskuuttaan väärää puolta pitkin. Poliisi osui paikan päälle.

*

Paasikiven aikaan, kun perheen sotaveteraanit vielä elivät ja istuivat Simca Aronden etupenkillä, minuun istutettiin se tieto, että vapun paikkeilla aletaan jutella ”mihis tänä kesänä”.

Paasikiven aikaan ei tosin menty kuin kahdesti kotipiiristä pois: kerran Lappiin, kerran Örnsköldsvikiin ja Mo-I-Ranaan.

Kotiin tullessa Puupiirin piha, jossa kasvaa ratamoita ja voikukkia, tuntuu todella hyvältä asialta.

Puupiiri on täsmälleen samanlainen talo kuin Rovaniemellä on Kansankadulla (7). Puinen, kaksikerroksinen vuokratalo, jossa asui 2-4 perhettä.

Kiitoksia veteraanipäivänä perheen veteraaneille sinne Utin hautuumaalle: te voititte oman sotanne.

.

Kekkosen aikaan, kun laitoin Urkille nimipäiväksi koru-13:lla sähkeen ”Onnea ja paljon luita, terv Otto-Peto & omaiset”, matka suunniteltiin siksi, että sen tekijät toipuisivat aikuisten eripurasta.

Koviston ajan englanninmatkaa johdatti Karhuherra Paddington, joka ei kuorsaa, koska ei kuule kuorsaavansa.
Matkaa johti myös Normandian maihinnousun tienovilla kuuneltu ja auton ämyrit halkaiseva Dingon ykkösbiisi Autiotalo.

Miksi minä näitä?

Siksi, että nyt, Niinistön aikaan, on suunnitteilla ”vanhan hyvän ajan kesälomamatka”.

Sellainen matka, jossa kuljetaan majatalosta toiseen, nautitaan juomat lasi-laseista (vihreistä) ja pysähdytään katsomaan, miten luostarin kirkko on oikein rakennettu.

Pysähdytään ihmettelemään sitäkin, miten ”tässäkin talossa” on voinut asua ”sellaisiakin ihmisiä”.

Jollainen seitsemän miljardin ”sellaisen ihmisen” ”tämäkin talo”.

Huomenta

*

Aamuisin otan rasva-, verenpaine- ja sydänlääkkeeni ja kotiin tultuani pureskelen 50 yg ergokalsiferolia (D3-vitamiini = Devisol).

Laatuisa tutkimustulos:

Higher vitamin D dietary intake was associated with a lower risk of developing AD among older women.

Selitys:
AD = alzheimerin tauti
older women = vanhuudessa sukupuolen merkitys katoaa eli ukko on kuin akka ja toisinpäin

*

Vuosisadan lukijana ja MMM-palkintokilpailun voittajana sain kirjoja.

Mitä kirjoja?

Hannu Väisänen: Apupata
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö
Nerea Riesco: Valkea norsu
Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa
Lorna Byrne: Portaat taivaaseen
Fabio Geda: Krokotiilimeri
Per Pettersson: Kirottu ajan katoava virta
Joel Haahtela: Traumbach
Katarina Wennstam: Tahra
Kaarle Aho: Väärän kuninkaan päivä
Alice Laplante: Hämärän huoneet

(valinnat tein itse ja Otavan täti lähetti paketin)

Tiedän muuten, mitä kesällä aion tehdä.

Kuullaanko rukous

Olin toissailtana Rovaniemen kirkossa kuulemassa kuinka lapsuuteni eräs ihanne on säilyttänyt kasvonsa ja viestinsä.

Juhani Aaltonen piti tenorisaksofonia suussaan vinossa niinkuin hän teki 1960-luvun alussa.
Minä pidin tuolloin altosaksofoniani suorassa.

Kumpainenkin pidimme huiluamme ”poikki” (quer).

Neljä ihmistä julisti tiistai-illan kirkossa negrospirituaaleillaan uskoansa.

Konsertin lopuksi Tiina Sinkkonen, syvää alttoaan upeasti huiluttanut renesanssinainen, pyysi yleisöä yhtymään Isä meidän – rukoukseen.

Omissa häissäni parikymmentä vuotta sitten meidän kvartettimme lauloi sen:

Pater noster,

qui es in caelis, sanctificetur nomen tuum

Adveniat regnum tuum

Fiat voluntas tua, sicut in caelo et in terra

Panem nostrum quotidianum da nobis hodie, et dimitte nobis debita nostra sicut et nos dimittimus debitoribus nostris

Et ne nos inducas in tentationem, sed libera nos a malo

Amen

(Nikolai Rimsky-Korsakov)

*

Yritin musiikista aika lailla uskoa saaneena miettiä, miten se oikein meni.

Leinon rukous.

Kun tänään käyn hakemassa lehteä laatikosta, kuulen sen.

Ne joukahaiset, jotka pääsiäisenä olivat Etelä-Pohjanmaan pelloilla, ovat nyt huiluineen täällä.

Pikkulinnut ovat varovaisesti hiljaa.

Konsertti kaikuu Salmijärveltä päin.

Noiden valkolintujen asia on tämä rukous.

Herran Siunaus on eri juttu.
Uskon asia, kirkon asia, Jumalan asia.

Tämä on toinen asia:

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Tervetuloa

Huomenta

*

Allaoleva ei selittelemällä parane:

Tiedote 26.4.2012

Mielenterveyden palvelujärjestelmä ei kuule ihmisten hätää

Viime aikojen useat murhenäytelmät kertovat yhteiskunnan auttamisjärjestelmän pettämisestä ja kyvyttömyydestä kuulla ihmisen hätää. Varkaudessa mieshenkilö puukotti eilen kuoliaaksi hänelle tuntemattoman 17-vuotiaan tytön. Poliisille tekijä kertoi halunneensa päästä pois yhteiskunnasta ”vankimielisairaalaan”. Jokin aika sitten helsinkiläinen perhesurman tehnyt isä oli surma-aamuna toivonut apua päihdeongelmaansa sosiaalityöntekijältä.

Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtajan, psykiatri Kristian Wahlbeckin mukaan mielenterveyden palvelujärjestelmä on historiansa vanki ja toimii järjestelmän, ei ihmisen ehdoilla. Monet päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset jäävät palveluiden ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa apua ei saa, vaikka sitä itse hakee.

Tarvitaan enemmän joustavia, ihmisten hätää kohtaavia matalan kynnyksen palveluja. Palveluista tulee karsia byrokraattiset esteet, huono kohtelu ja moniongelmaisten ihmisten pallottelu. Päivystyspalveluja ja liikkuvia palveluja tarvitaan enemmän. Jos apua tarvitseva joutuu tekemään äärimmäisiä tekoja tullakseen kuulluksi, auttamisjärjestelmä on pielessä.

Järjestöt täydentävät julkisia palveluita matalan kynnyksen palveluilla.

Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin ja paikalliset kriisikeskukset tarjoavat kriisiapua maksutta ja nimettömänäkin. Vapaaehtoistyö, vertaistuki ja kokemusasiantuntijat ovat tärkeä osa toimivaa mielenterveyden palvelujärjestelmää.

Lisätietoja

Kristian Wahlbeck, kehitysjohtaja

0400 659 101, etunimi.sukunimi@mielenterveysseura.fi

*

Iltasatu lääkäreille:

Pariskunnat ovat yleensä joko komplementaarisia tai symmetrisiä. Komplementaariset pariskunnat täydentävät toi­siaan, kun taas symmetrisiä parisuhteita luonnehtii kilpailu.

Vaativan erityistason psykoterapeutti Sirkku Tukiainen on työssään huomannut, että lääkärien parisuhteet ovat useimmiten symmetrisiä – erityisesti silloin, jos kyseessä on kahden lääkärin suhde.

– Tällainen kilpailu voi saada kiih­tyessään erikoisiakin muotoja, tietää Tukiainen, jonka vastaanotolla lääkärit ovat yliedustettuina. Tukiainen puhui aiheesta Tampereen lääkäripäivillä.

Tavallisesti lääkäriparit kilpailevat siitä, kumman ura asetetaan etusijalle, kumpi pääsee ensimmäisenä tekemään väitöskirjaa tai erikoistumaan. Kiistoja syntyy myös siitä, kumman työn vaatimalla paikkakunnalla asutaan.

– Pariskunnan arjessa symmetrinen kilpailu näkyy monesti esimerkiksi kiistana kotitöiden jakamisesta, tyyliin ”mehän sovimme, ­että molemmat hoitavat omat pyykkinsä”. Myös vastuu lastenhoidosta aiheuttaa erimielisyyksiä.

Jokaiselle vaativaa työtä tekevälle oma aika on tärkeää. Tukiainen on huomannut vastaanotollaan, että lääkäriparien arkipäivän riidat liittyvät usein juuri oman ajan käyttöön, sitä omaa aikaa kun on niin vähän.

Tunneälyä voi oppia

Tukiaisen mukaan kypsä parisuhde ei ole komplementaarinen eikä symmetrinen, vaan tarpeeksi erillinen. Terapiassa nimenomaan terve erillisyys on tavoitteena. Hänen mielestään parien pitää kuvainnollisesti polkea samaan suuntaan ja molempien täytyy tehdä oma työnsä.

– Lääkärin ammatillinen koulutus tähtää siihen, että lääkäri kykenee ­valmistuttuaan ratkaisemaan asioita, jotka voivat olla elintärkeitä. Lääkärin on pidettävä epävarmuuden tunteet omana tietonaan. Tästä jämäkästä roolista saattaa olla vaikea heittäytyä kotona tarvitsevaksi ja haavoittuvaksi.

Sirkku Tukiaisen mukaan lääkärien vaikeus ilmaista omaa tarvitsevuuttaan saattaa näkyä esimerkiksi niin, että heidän on vaikea hakea apua. Tukiainen on niin ikään havainnut, että monet lääkärit lääkitsevät itseään alkoholilla ja lääkkeillä, jotka pahentavat parisuhteen pulmia.

Tukiainen tähdentää, että kahden lääkärin parisuhteessa on mukana aina paljon älyä. Kuitenkin myös tunneälyä tarvitaan.

– Tunneälyllä tehdään ihmeitä parisuhteen hyväksi. Onneksi sitä on mahdollista oppia. n

– Jämäkästä roolista saattaa olla vaikea heittäytyä kotona tarvitsevaksi ja ­haavoittuvaksi, sanoo Sirkku Tukiainen.

Ulla Toikkanen
kuva: Panthermedia

Lue koko juttu perjantaina 27.4. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Ensi-ilta aamusta

Lehteä hakiessa korvat olivat mennä lukkoon.

Aika lenseä sää ja valtava lintujen konsertti.

Ensimmäinen konsertti Jyrhämän rannassa tälle keväälle, jonka kuulen.
Jostain syystä edes naurulokkien rääkimistä ei kuulu.

Ei todellakaan ollut syytä ”vetää herneitä kolinalla nokkaan”.
(Lapin Kansa, pääkirjoitussivun kolumni 25.4.: kaavoitusjohdolle kenkää)

Eilisen tahmea ja sumea tunnelma edes hiukan helpottaa.
Tunnelma syntyi maanantaina, joka on kokousten päivä.

Vaikka tänään on saunapäivä, on tänään myös Valkoisen peuran päivä ja iltavastaanoton päivä.
Eli täyttä on. Minuuttikaupalla.
(Valkoinen peura – elokuva näytetään illalla ennen saunaa kulttuurikeskus Korundissa, 8€)

Tilasin eilen Otavalta kirjoja.
Voitimme esikoisen kanssa joulun ahkeroinnista lahjakortin (Mitä Missä Milloin kirjan palkintokilpailu).

Aamusta kuulen, että muuan kymmeniä miljoonia aikoinaan myynyt (ja tappanut) kirja on tulossa vapaaseen kauppaan siksi, että sen tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta.

Tämä kirja voi siis tulla kauppaan parin vuoden kuluttua.

Vain sen verran on aikaa siitä, kun Eurooppaa nyt taas tosiasiassa johtava maa ja kansa antautuivat ja maailmassa oli yli 50 miljoonaa ”ylimääräistä” vainajaa.
(Merkel kuuluu ensi maanantaina julkaistavaan TIMEn ”Sata maailman vaikuttajaa”-listaan)

En tilannut tuota kirjaa, jonka oikeudet omistaa Baijerin osavaltio.
En eilen enkä vastedes.

*

En ole varma, onko Pertti Jarla suorittanut varusmiespalvelusta.

Jos on, hänen päivän strippinsä Helsingin Sanomissa on kerroksittaisena parempi kuin jos ei ole hän intissä jotostellut:

http://www.hs.fi/fingerpori/

Huomenta

*

Metablogistiikkaa

– postikortti: et voi lähetettyäsi muuttaa, näkyy muillekin kuin vastaanottojalle, tuhoutuu aikanaan

– kirje: et voi muuttaa, kirjesalaisuuden suojaama (ei koske hämeenkyröläistä kirjallisuudentutkijaa & al), tuhoutuu aikanaan

– maili: et voi muuttaa, näkyy kuin postikortti, ikuinen

– blogi: voit muuttaa (editoida), näkyy kaikille (kukin saa editointia käyttävältä blogistilta ”oman hetkensä” sanoman), jää ikuisesti bittiavaruuteen

Kävin hyvin lyhyen sananvaihdon asiasta Mr Blogin (Fi) eli Jukka Kemppisen kanssa, joka ei editoi blogejaan.

Minä editoin. Parissa tuhannessa blogissa / 5 vuotta on laskurin mukaan 13.5 miljoonaa editointikertaa.

– Psykiatrisen tautiluokituksen mukaan sellainen, jota ei voi – tai ei haluta – muuttaa on luonteessa.
Usein luonnehäiriönä.
40% kehittyneiden maiden aikuisista on narsistisesti häiriytyneitä ja nyt harkitaankin, ettei ilmiötä enää kutsuttaisi (psykiatriseksi) häiriöksi.

*

Poor Markku´in päivän medisiinapläjäys on poikkeuksellisen tärkeä kahdesta syystä:

1) juttu on julkaistu globaalisti arvostetuimmassa (ja siis julkaisukynnykseltään korkeimmassa) lehdessä (Archives of General Psychiatry) eli on ”Harvardin paperi”

2) juttu käsittelee asiaa, josta peistä taitetaan myös Suomessa todella rajuin sanankääntein (Suomen psykiatrit vastaan Suomen psykologit) välittämättä vähääkään siitä, että lastut aina lentävät niiden lautaselle, jotka herneitä kolinalla nokkaan vetäessään joutuvat välittömään kuolemanvaaraan oikeassa elämässä

Toivon arvoisilta vierailtani englannin kielen taitoa:

To our knowledge, this is the first research
synthesis in this area to use complete longitudinal
person-level data from a large set of published and
unpublished studies.

The results do not support previous
findings that antidepressants show little benefit except
for severe depression.

The antidepressants fluoxetine
and venlafaxine are efficacious for major depressive
disorder in all age groups, although more so in youths
and adults compared with geriatric patients.

Baseline severity was not significantly related to degree of treatment
advantage over placebo
.

*

Minulta on kysytty, mitä eroa on narsismilla.

Vastaan vertauksella:

Katsokaa ensin elokuva Uhrilampaat ja sitten Yksi lensi yli käenpesän.

Lunta katolla – Alltägliche Dinge

Vappu lähenee odotetuissa merkeissä vaikka ulkona onkin vettä ilmassa.

En minä, mutta Nieminen, jää eläkkeelle (kun ei meidän kumpaisenkaan tietokanta toimi, Veikkauksen tai Sairaanhoitopiirin).

Rovaniemellä on usein förstamaj snön på taket.

Siksikin Jätkänpatsaan lakitus hävittää tavallisen porvarien äänestäjän näkymästä: hän sekoittuu Ounaskoskea ja Lainaanselkää peittävään valkoiseen.

En mie.

Työhuoneeni seinällä on säkkikankaalla päällystetty styroksinpalanen. Olen kiinnittänyt siihen alikapteeni Karl S:n, lotta Kaisla I:n ja lääkintäkapteeni Vesa A:n erilaisia prenikoita ja muita palkintoja.

Luulenpa olevani viimeisessä sukupolvessa, joka edes tuohon viitsii ryhtyä.

Lapioimaan lunta tasakatolta.
Ei kannata.

.

Pertinpäivän aamuna ei sieluuni saavu tai sieltä irtoa muuta ihmeteltävää:
Eilinen peli tyhjensi pajatson, vieläkin puistattaa.

Ehkäpä luterilaisen kirkon kryptisin piispa kannattee kuitenkin napata eetteristä kuleksimasta.

Klo 06:15, Radio Yle 1, Kaarlo Kalliala (Turku), uusinta 07:50:

An tägliche Dinge eli mitä Jumalasta jää muuta kuin hiljaisuus ilmaan joka jää kun sinfonia on vaiennut.

http://areena.yle.fi/audio/1335237819820?ns_campaign=social-media&ns_mchannel=facebook&ns_source=like&ns_fee=0&cmpid=yes

(Illalla kirkossamme verenkarvaisen ristin alla Juhani Aaltonen – vahva suositus, ohjelma 5 €).

Huomenta

*

Eilisestä päivästä jäi mieleen tuokio, jonka kuvaaminen näyttää onnistuneen varsin yllättävässä yhteydessä, kaukana Rovaniemen kokoushuoneiden hämärästä:

Kun näin hänet, näin oikeastaan oman itseni”, Breivik perusteli sitä, että oli jättänyt erään ”saarelaisen” ampumatta.

Tuota lausetta sopii verrata:

Tennilän mukaan nyt ”haetaan yhteistyökykyistä ja – haluista johtajaa, joka ottaa myös kaupungin työntekijät huomioon päätöksiä tehtäessä
Vestigia terrent

*

Pieni puolustuspuhe niille, jotka eivät kuule (ne kolme apinaa, joilla on nyrkit korviensa, silmiensä ja suunsa tukkeina).

.

Pieni puolustuspuhe oli tässä.

*

Huomattavasti enemmän puolustuspuhetta kaipaavat maailman 100 vaikutusvaltaisinta henkilöä (TIME 30.4. 2012).

Poimin pari: Messi, Rihana, Jinnping.

Onko joukossa pohjoismaalaisia?
Olli Rehn? Ei.
Daniel Ek? Kyllä.

Ja tietenkin, Juan Manuel Santos.

Hyvin, hyvin opettavainen lista.
Indeed!

Yksi on joukosta poissa.
Rovaniemeläiset sisäpiiriläiset tietävät kyllä, kuka.

Nöyrät voittajat – vae victis

Katselin sunnuntai-iltana kotisohville ehdittyäni ikivanhaa ja aina niin laatuisaa elokuvaa (Hesari-töllöstä eli TV-4:lta).

Kadonneen aarteen metsästäjät

Tuo raina on tarinaltaan bondimaista mukamas-huumorilla silattua 1930-40-luvun kohellusta natsikortti koko ajan reilusti näkyen.

Taisin nähdä elokuvan neljättä kertaa.
Nautin siitä.

Miksi?

Siksi, että siinä nöyryytetään, siinä ollaan nöyriä ja siinä paha lopulta voittaa hyvän tappamatta sitä. Eikä kumpainenkaan saa palkkaansa.

Niin tuttua, niin tuttua, että

nöyräksi vetää.

Riittää, että voittaja arkistoidaan todellisen hallinnon, siis Pyhän Byrokratian, varastoihin muiden voittajien – tai voittopalkintojen – joukkoon.

Asioiden hautuumaalle.

Tarina innostaa minua myös siksi, että olen niin usein ollut mukana valitsemassa voittajia ja arkistoimassa muistoja.
Jälkiviisauden makeutta, kyllä!

Poliitikkona olen ollut päättämässä 25 vuoden ajan, muistoja taas olen auttanut arkistoimaan (psykiatriassa) 44 vuoden ajan.
Arkistointi tässä(kin) tarkoittaa muistissa olevien asioiden järjestelyä ymmärrystä tuottavaan muotoon ja oortninkiin.

Kumpainenkin on niinsanottu nöyryyslaji.

Jos joku yrittää voittaa nöyrtymättä, hän pian joutuu sananlaskun kanssa vastakkain.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Jos joku yrittää arkistoida voittojaan omaan palkintokaappiinsa niitä iltaisin hiljaa ihaillakseen, tulee vastaan toinen sananlasku.

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa

En tohdi maanantaiaamun kryptauksiani tämän enempää luetteloida vaan lähden työmaille selvittämään ihmisten arkistoja.

Jos sieltä edelleen, kuten tähänkin asti, löytyisi sellaisia muistoja, joiden esillenosto puhdistaisi ja helpottaisi eikä menneisyyden löyhkällään pilaisi potilaani loppuelämää.

Iltapäivästä sitten ryhdyn nuorempieni joukossa valitsemaan voittajia, joiden toivon nöyrtyvän ajoissa. Kyse on kotikaupunkini korkeimmasta johdosta (rypäs kapteeninpaikkoja jaossa).

…se itse kuoppaansa lankeaa

Huomenta

(joka toiselle kuoppaa kaivaen)

*

Johtajaa etsiessäni mieleeni tulee majuri Lammio, sodasta hengissä selvinnyt virtuaalijohtaja.

Aamuhartaudessa tänään paimiolaispappi tulee houkutelleeksi Lammion mieleeni.

Hän soittaa nauhalta aluksi kuovin soidinta mainiten, että Pohjanmaalla tuota lintua kutsutaan kuikaksi.

Paimio tosin ei ole Pohjanmaata.

Jussi Jurkka on vanhemmille suomalaisille luutnantti Lammio (”kuovi”).

Sellaisia johtajia tässä maailmassa nyt haetaan ja löydetään.
Sodasta hengissä selviämään.

Heidän alaisikseen ei erikseen etsitä, mutta henkiinjääjiksi kyllä, Antero Rokkaa ja Suen Tassua.
Ei Lahtista eikä Lehtoa.
Lehdot jo pääsivät otsikkoihin rekka-auton keulan alta.

Nokia puolestaan etsii Honkajokea.

Nyt kait nuo kaikki Linnan Aika Velikullat ovat jo (virtuaalisesti) haudoissaan.

*

Lopun päivästä seurasin kauhuissani näytelmää.
Aika groteskia näytelmää.

Sitten ryhdyn seuraamaan TV-1:n dokumenttia: New York Times – näytelmää.
Sekin groteski.

Se mietityttää, että onko parempi katsoa jamesbondeja ja lehavreja (Kilimanjaron lumet) vai elää mukana siinä dokumentissa, jota oikeassa elämässä ympärilläni tapahtuu.

Ehkä on parempi katsella unia vaan.
Ötyä.

Häät Huittisissa*

Perhe eli kotikadullamme kirjoilla olevat neljä rahtautui häihin Huittisiin – vai mikä lie etelän kylä olikaan areenana.

Kalaasi oli viimoiseen asti suunniteltu ja meni just eikä melkeen, kaikki kaheksan tunteroista.

Kiitos siitä kirkolle, suunnittelijoille ja vieraille, mutta erityisesti Mikolle ja nuorikolle.

Meitä vanhoja oli Vanhassa kirkossa, Raitiovaunussa (skumppaa, totta kai), Kaapelilla ja Kuntokeskuksessa sopivasti hiljaisina pöydällinen, mutta loput Agongaqualle kiivenneet pitivät huolen thilia-thaliasta (Vaasan ylioppilasteatteria myöten, terveellä narsismilla).

Vanhojen tai siis ikäloppujen kannattee käydä ison sillan pielessä aika ajoin katsomassa ja kokemassa, miten juhla tehdään.

Kiitos Mikko, kiitos Teija, kiitos loistelias nuorten keskinäinen verkko, jossa kysytään vain yhtä: solidaarisuutta ihmiselle ja sen maapollalle.

Keskustelin hääväen kanssa minkä puheeltani ehdin.

Ei yhtään vilaustakaan vihapuheesta, vaikka monella oli kaljuksi ajeltu pää.

Ei yhtään sukupolvien välistä ongelmaa (vaikka niitä olisi ollutkin) eikä yhtään katkeriin kyyneliin puhjennutta sammuvaa vaaria tai lastenlasta.

Jos nyt olisin menossa naimisiin, ottaisin nämä vajaat sata ihmistä, raitiovaunun, naispapin ja sanoisin:

Tahdon

Niin teki aurinkokin Kaapelilla, Vanhan Vaasan ja Huittisten kunniaksi.
Kun ICE käski kapasitoijan valssiin, sitä pyöritin kumpaankin päin.

Häät Huittisissa: jesss!

Vielä aamullakin on hyä mieli, joka antaa tilaa seurueemme naisille hankkiutua keltaisten kassien maailmaan (sellainenkin Huittisissa on, hullujen miesten kylässä, jossa ne syö enemmän kuin tienaa).

Huomenta

*

Lapin Kansa (nettiversio) kertoo eilen saamastani kirjakaupan lukija-palkinnosta.
Nettikeskustelu lehdessä on eri mieltä.
http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194739315504/artikkeli/antti+liikkanen+vuosisadan+lukijaksi.html

Siksihän me juuri tarvitsemme lukutaitoa.
Myös nettilukutaitoa.

*

Illasta todistan, että linja-autossa ompi tunnelmaa.

Ja se (Finnski & Air-Bus) on ihan eri tunnelma kuin Norski & Boeing.

Ken on matkustanut kummallakin, tietää kyllä, mitä tarkoitan.

Ken ei ole, voi jotain arvata, jos vertaan näitä Idols- ja Voice of Finland- kilpailuihin.

Nokka kohden uutta työviikkoa, joka tapauksessa.
Ötyä!

Ruttopuiston vaiheilla

Sateinen, harmaa ja valkovuokoton Helsinki ei juuri ylistyslaulua ansaitsisi.

Vielä vähemmän Helsingin La Défence, Ruoholahti.

Kun ei kylään edes yhtä Guggenheimia kyetä pykäämään.
Niin ruma on huhtikuinen pääkaupunki, että G-museosta voi olla vain kaunistukseksi.

Vai joko Suomi on museoinut tarpeeksi?

Huomenta

*

Vakituiset vieraani tietävät, etten pidä Helsingistä.
Vielä vähemmän pidän Espoosta.

Jos Espoo on kuin tuppimekko (koskaan et voi tietää, mitä sellaisen sisällä on) niin Helsinki on ilmielävä Arhinmäki (epäluotettava tossuissa hengaava pentu).

Espoossa on yksi poikkeus: Takaniipperin Shell.
Siinä on tyyliä.

Helsingissä on myös poikkeus: Helsingin Optiikka.

Sieltä saa hyvän palvelun ja siellä on riittävän isoja silmälasien sankoja.
Fredalla, Kuparitalossa.
Vahva suositus ketjujen tympäännyttämälle ihmiselle (tosin lompsassa pitää olla katetta).

Helsinki oli kotikaupunkini 1960-70-luvuilla (Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmaus, Bulevardian yläkerta, Etelä-Haagan SYP:n yläkerta, Taivaanpankontie ja Tavaststjernankatu).

Kylä on liian pieni ja kallis.
Lisäksi se rakensi pompöösin, ulkoa vihreän ja sisältä mustan Musiikkitalon Makasiinien tilalle.
Oh, kuinka typerää, ah…:##

”What a bloody place to come from”, sanoisi ”retired british major” baarissa Fidjin Treasury Islandilla viiksiään pyöritellen ennenkuin naukkaisi irish whiskey´nsa ”Pohojanmaan kautta”.

Vääntäydymme, liki koko perhe, tästä Ruttopuistoon, jonka laidassa lauttasaarelaiset Mikko & morsionsa Teija sanovat ”tahdon, tahdon”.

Ehkä sitten aurinkokin pilkistää (nyt +3, vihmoo).

Huomenna Norwegian vie meät takaisin riittävän suureen (Euroopan suurimpaan) ja halpaan kotikyläämme, jonka moittiminen on 60 000 rollolaisen rakkain harrastus, osalle (yt-neuvottelut tulossa) jopa työ.