Ahku on pyhä myös Hela-Vappuna

Kirkkoon vappuna? Kyllä.
Juuri viime viikonloppuna oli pääsiäinen. Putinilla ja hänen kansallaan.
Konservatiivista jengiä.
Nyt nuoria kuolee viinaan ensi yönä monta (kts alempana/Otaniemi), mutta kirkkokansa…no joo. Astuu taivaaseen.

ManU pääsi finaaliin ja teetätti väärtilleni (Liverpool-fanittaja) pahan ripulin, kolme suurta on kalkkiviivoilla (kuntavaaleja ajatellen) rinta rinnan ja Enbuske ottaa mittaa Korpijaakko-Labbasta.

Kun historioitsija (tri) ja juristi (ei vielä tri) ottavat yhteen yleisönosastossa (kyse on ILO-sopimuksesta, lappilaisista, lappalaisista, saamelaisuudesta, maanomistuksesta ja elinkeinoista, mutta ennen kaikkea kunniasta), jää yleisölle kaksi mahdollisuutta: valita puolensa tai pysyä katsomossa hiljaa.
Ajatteleppa: Enbuske (he, Matti) väittää, että Korpijaakko-Labba (she, Kaisa) on vanhuutensa takia kompromentoitunut. Heh!

Jos nuori mies julkisesti syyttää naista vanhaksi ja sen takia kyvyttömäksi, on se ihan eri juttu kuin että vanha nainen moittii nuorta miestä märkähatuksi.
Tuosta voi syntyä jotain!

Ahkua ei saamelaisessa kulttuurissa puukoteta selkään kai missään tapauksessa. Matti, Matti, minkäs teit!?!

Aamuhartaudessa Enon pappi innostuu vapun lakitusmuistoistaan. Muistoja jatkaa ”Oi herra jos mä matkamies maan”, mutta iloisella sävelelllä (väärin sammutettu!).

Näistä innostuu (??) kulorastas (hyvin vaisu laulaja) omaan lauluunsa radiossa.

Tulva tuloo, media nauttii…

Alamma nauttia läpi tätä huhtikuun viimeistä!

Palaan asiaan konsa luen Kalevan.

* * *

Kun demarit ensimmäistä kertaa aikoihin siirtyvät gallupeissa kärkisijalle (tosin jaetulle), ei siitä yksikään media otsikoita revi.
Virhemarginaalin sisällähän nuo kolme (sd, kok, kesk) ovat olleet jo aikapäiviä eli tasoissa.
Mikähän siinä muuten on, että maalaisliittoa vieläkin kutsutaan valistuneessakin mediassa keskustapuolueeksi (kepu), vaikka se on Suomen keskusta (kesk, Suokusta)?

Kukko-Liedes Kalevassa nostaa EU-parlamentin arvoon arvaamattomaan. Pitäisiköhän vielä kerran?….?

Silvola yliopistosairaalasta, tervaporvaricity, on ns lirissä, mutta niin on moni muukin.
Pienemmissä ja isommissa ympyröissä.
Mitäpä niitä luetteloimaan.
Kukin kiehuu liemissään, ja pölkää.

Muistanpa kun Silvolaa valittiin…no, olkoon.

Pohjan piiri – lehdessä (OYS:n promootiojulkaisu) Silvola kirjoittaa pääkirjoituksena jäähyväisensä, joita nyt sitten ei pääsekään juhlimaan sovitussa järjestyksessä.
Taitava, osaava on ollut tämä mies, joka on tehnyt paljon Pohjois-Suomen hyväksi, mutta niin vain kaik on mänt! Eikä tule takaisin.

MetsäBotnian Uruguay tahkoaa maailmanennätyksiä. Nouseekohan ylpeys Etelä-Amerikan raja-joilla vai kateus. Kun eivät arktisia persoonallisuuksia ole, veikkaan että ovat antarktisia.

Kaleva ei pyydä anteeksi eikä selittele. Nämä lehtineekerit – tarkoituksella?? – laittoivat Lapin yliopiston rehtorin hiukan vanhentuneen kannanoton lehteensä eilen vaikka se tuoreena jo präntättiin lehtiin aikanaan. Hyi teitä, tervaporvarit.

Suomen kaupungeista (n = 34) Oulu on 4. sijalla mitä tulee muiden sisäänmuuttohalukkuuteen. Rovaniemi on 14. sijalla. Eroa on numeroissa paljon (7,3 vrs 6,7). Jostain syystä Turku on mitallisijoilla. Miksi ihmeessä? Föri? Turun tauti? Kuntatalous? Ike?

On tässä Lapilla kirimistä, kun Oulua kukaan ei tiedä, mutta Rovaniemen tuntevat kaikki (Tervon nyt ainakin).

Insinöörit (Akava & Viljanen) vastaan juristi-taiteilijat (Valta & Kekkonen).

Tulva tuloo, tuleeko Vuotos ja Ounasjokeen padot (8 kpl)?

Muuten, tiesittekö, että Savukoskella tänä vuonnakin pidettiin Kuivalihamarkkinat ja myythin eväs pöyvän alta. En kerro EU:ssa, en!

* * *

Marjo Matikaisen kollegan-alut ovat vuorimiehen lempeyrellä taas liikkeellä, Iron Maiden esikuvanaan:

”Espoon teekkarit ottivat varaslähdön vapun viettoon keskiviikon vastaisena yönä. Poliisi joutui puuttumaan liian railakkaaksi käyneeseen juhlintaan.
– Hätäkeskukseen tuli yhden aikaan yöllä useita ilmoituksia kovasta melusta, ja teekkarikylään Otaniemeen lähetettiin useita poliisipartioita, kertoo komisario Petri Lillvis.

Teekkarit olivat rakentaneet ilmeisen toimivan äänentoistojärjestelmän asuntola-alueelleen, sillä melusta valitettiin useitten kilometrien päästä.

– Eräskin rouva soitti Leppävaarasta ja kertoi päässeensä nukkumaan vasta kolmen aikaan yöllä. Hän kuvaili melua niin, että se oli kuin naapurista olisi kuulunut.

Mustamaijan kyytiin lähti kolme opiskelijaa, jotka olivat nauttineet liiaksi miestä väkevämpää. Lillvis arvelee, että he ovat jo päässeet jatkamaan vapunviettoaan.

Poliisi vierailee vapun seutuvilla useinkin teekkarikylässä, mutta muuten virkavalta ja tulevaisuuden toivot tulevat hyvin toimeen keskenään.”

Rovaniemellä Ounaskoskesta aamusta on puolet jäistä lähtenyt, toinen puoli lähtee justiinsa, Simojoki jo ryskää.

* * *

Olen maininnut useissa julkisissa esiintymisissäni, että ihmiset palavat loppuun vain krematoriossa.
Nyt pitää tarkistaa kantaansa:

”Spontaneous human combustion (SHC) refers to the belief that the human body sometimes burns without an external source of ignition. There is much speculation and controversy regarding SHC, for it is not a proven natural phenomenon. Many theories and hypotheses have attempted to explain how SHC might occur, but those which rely on current scientific understanding say that instances mistaken for spontaneous combustion actually required a source of ignition. One such hypothesis is the ”wick effect”, in which the clothing of the victim soaks up melted human fat and acts like the wick of a candle. Another possibility is that the clothing is caused to burn by a discharge of static electricity. The likelihood that truly spontaneous human combustion actually takes place is remote, due to the presence of water and the lack of highly flammable compounds and oxygen in the human body.[1]”(lähde: Wikipedia)

Että varovaisesti siellä vappu-juhlilla (mie päivystän ja sammuttelen minkä voin)!

* * *

Tekninen korkeakoulu (kts yllä Marjo Matikainen – kappale), joka tekee parhaillaan kimpussani TAPPO-projektia saadakseen kaiken sairaanhoidon Rovaniemellä keskittymään tuohon ikkunani taaksi, 600 metrin päähän, on keskeinen osa Sailaksen ideoimaa innovaatio- ja huippuyliopistoa.

Se on se sama yllä jo kuvattu korkeakoulu, jonka opiskelijoita viime yönä vietiin Espoossa putkaan, kun aloittivat ÄPY-intonsa liian suurilla ämyreillä päivää liian aikaisin (itse asiassa ne tupsulakit aloittivat ”putkensa” ei-koskaan-pestävissä haalareissaan jo viime viikon perjantaina, olin paikalla).

Nyt tälle koululle on käynyt ns vanhanaikaisesti, kertoivat paikalliset juokaleet tuolla Saarenkylän takana laavulla, Santavaarassa.

Kansainvälinen työryhmä auditoi parhaillaan suomalaisia ammattikorkeakouluja ja yliopistoja ja kas: TKK ei päässyt seulasta läpi vaan jäi luokalle. Se olisi kuitenkin ehtona, että pääsee läpi. Pari insinöörejä tehtailevaa ammattikorkeakouluakin on pompannut, heh!

Että sellaista TAPPOa ja huippuyliopistoa me olemme rakentamassa 550 vuotta vanhaan kaupunkiin ja vieläpä laittamassa pääkonttuuria sille Otaniemeen.

Ja Viljanen (Akava) on samaan aikaan sitten lopettamassa humanisti-universtaita. Sanoko perkele? Sanon:

Perkele!

Kymmenen virran maa

Kevät – hankikantokevät, crusted snow – on ohi. Nukun aamulla kellon soittoon. Voimme ryhtyä elämään jäidenlähtökevättä (maa on kahdella karvalla), departure of ice.

Aamukahvilla Eerossa kuulen kunniani, jota ei palauta RadioYleYkkösen Romeo ja Julia, saati barokista tuttu Bach.

Saan tietää, että terveyskeskus ei ota sijaisia siksi, että yksityiset lääkäriasemat ovat lobanneet kandeille terveyskeskuksiin lähestymiskiellon. En voi kuin nyökätä.

Saan kuulla, että heittoni väärtille ”mee yksityiselle, jos julkiselta ei saa aikoja” kompromentoi minut vappupuheen pitäjänä.
En voi kuin nyökätä.
Nyökkääjälihas alkaa väsyä tässä markkinaliberaalissa meiningissä, tulee torticollis.

* * *

Kymenlaakson laulun ohella opetettiin 1950-luvulla Kouvolan kouluissa Kymmenen virran maa.

Jälkimmäinen kaikuu Kari Väänäsen Taivaan tulissa, vaikkei sitä siinä lauleta.

Eikä laulettu Kymenlaakson laulua eilen päättyneessä samannimisessä kolmiosaisessa TV-draamassa.

Nyt siis Lappi ja Kymenlaakso, maan suurimpien jokien varsilta, on laitettu mielikuvina ihmisten sieluihin. Liki miljoona seurasi kymäläisiä, yli miljoona kemijärvisiä.

Tintin tarinat (niitä taitaa täällä olla jo kolmattakymmentä) operoivat samoissa maisemissa (Taivaan tulien Lapissa ja Kymäläistenlaulun Kouvolassa)

* * *

Väänänen ja Petelius ovat ihan eri sarjoissa tuotantojensa kanssa, joten soma on jättää vertaamatta. Katsojat tekevät sen.

Mutta kummassakin sarjassa lakkautetaan tehdas.

Toisen lakkauttaa hurri ja demari, toisen hurri, kokoomusta, virheät ja kepuli.
Toinen draama on jo näytetty, toista jatko-osina vasta tehdään.

Eduskunta hytisee eikä katso. Hallitus tyytyy hallinnoimaan, mutta Venäjällä lakkautetaan lehti. Putin on Putin, Halonen menee Itävaltaan pressoille alustamaan, kansa turhautuu – pahasti.
Kurosille, Tanjoille, Mertaloille PM:n käsikynkässä jne jne.

Peteliuksen toinen käsikirjoittaja oli selittämässä tekosiaan näytelmän jälkeisessä makasiiniohjelmassa Voimala.
Pärjäsi hän, kymäläisenä, paremmin kuin Peteliuksen roolin alter ego – Hellsten – viikko sitten.

Vaimo arveli, että käsikirjoituksessa on ollut mukana oikeassa elämässä toimivia psykiatreja (niinkuin minä). Niin on kuulema ”Ukko Nooa” meilläkin samanlainen kökkö kakkostenori parisuhdekriiseissä kuin Petelius roolissaan. Pirkka-Pekka tosin laulaa paremmin Elainen.

Pelkoa lisäävä näytelmä.

Suosittelenkin reilu kolmetuntista näytelmää psykiatriyhdistyksen ja psykoterapeuttien koulutusmateriaaliin, mutta en poista veitsiä keittiön laatikoista.

Petelius & Co saavat puolestani viisi tähteänsä ja jään odottamaan uusintaa.
Lujasti saivat ansiosta (?) psykoterapeutit, heidän työnohjaajansa, opettajansa, KELA ja Ahtisaari demareineen, on takitilhen piesty olo monessa kodissa ja puoluetoimistossa nyt.
Luulisin.
Jos yleensä päättäjät ja psykoterapeutit ovat Kymmenen virran maata tai Kymenlaakson laulua ehtineet katsoa.

* * *

Sahara on laajentunut, joten pikkulinnut eivät enää jaksa Suomeen asti.
-”Miks leivo lennät Suomehen” saa vastauksensa:
-”En miksikään, tarjoan suomalaisille – maailman suurin ekologinen jalanjälki – hiljaisen kevään!”

Että sellaisia sirkuttajia, laittakaa sijoitus-euronne Afrikan tulevaisuuteen, heh!

Taloussanomat-lehti tänään:

”Jäätiköiden sulaminen ja päästöjen lisääntyminen ovat edenneet odotettua nopeammin. Todennäköisimpinä pidettyjen ennusteiden sijaan ilmastonmuutoksessa ovat käyneet toteen ne pahimmat. Muutoksen vauhti on yllättänyt tutkijatkin.”

Sää on parahultainen, +3,7C, sataa vettä (ja auton ikkunatkin olivat yön kiinni), urea ja kananpaska haisevat kotikadulla, kiroilu on todettu nykysivistykseksi ja ryhdyn töihin.
”Seuraava potilas”.

Mutta pitkä terapia ja lyhyt terapia eivät ole vaihtoehtoja työssäni, eikä erityisestikään humpuukiksi kokemani NLP, jota muuan työkaveri kovasti suosii.
Minun työni on psykoneuroendokrinologista immunologiaa sosiaalivakuutusfarmakologisessa yksilövastuisen hoitotyökulttuurin kenttäverkostossa psykodraaman keinoin.

Tulkaa viivalle!, jälkipuimurit, da-sein-anallyytikot, CBT-spesialistit, NLP:t, Therapeiat, ratkaisukeskeiset ja ne muut 400 KELAn ja TEOn hyväksymää perheterapeuttia!
Perkele!
Saatana!
(noituminen liittyy eiliseen TV-ohjelmaan, jossa vaadittiin rikastuttamaan suomenkieltä hallitulla kirvaamisella: tää on nyt tätä)

Olisikohan niin, että yksi ja toinen saa järkensä valon sytytettyä ja tämä kalabaliikki siivotaan, ikkunat pestään ja aletaan etsiä näyttöä muullekin kuin sille, että kolesterolilääkkeet eivät toimi. Lukuunottamatta haittavaikutuksia (niitä nääs on). Niin Jaskalla kuin minullakin.

Päivän edetessä vaikuttaa yhä enemmän siltä, että kesä kömpii sieluun etuajassa.

Mutta kahta ei näemmä saa vaihdettua: herrojen (Matti, Vladimir) naisseikkailuja ja hiipivää taloudellista/ilmastollista kriisiä.
Voi kun voisi! Edes toisen.

* * *

Rovaniemen kaupungin kulttuurilautakunta päätti kasvattaa kirjastonkäyttäjiä.

Se tapahtuu niin, että jos lasten- ja nuorten aineisto jätetään ajoissa kirjastoon palauttamatta, aineiston lainaaja maksaa siitä sakon.
Päätös oli vastoin valmistelijan (itsensäkin moittimaa) esitystä, jossa vain dvd- ja atk-aineisto olisi ollut sakon uhalla palautettava.

Päätös tapahtui äänin 7-2, vähemmistöön jäin mm minä.

Minä katson, että rahalla ei kirjaston lasten- ja nuortenaineiston palauttamisintoa pitäisi ”ostaa”, koska tässä on tätä markkinaliberalismia muutoinkin pikkuhiljaa riittävästi. Tilaaja-tuottaja eli OBJ-kunnassa.

Joku totesi jo soveltavansa asiaa kotikasvatuksessaan: jos kakarat eivät palauta Robinson Crusoetaan ajoissa, sakot vähennetään viikkorahasta.

Meillä kotona moinen ei tule kyseeseen. Keppiä ja porkkanaa ei sovelleta säännölliseen tuloon. Sitä sovelletaan säädeltyyn, joustavaan palkkaan ja tuloon.

En aio valittaa päätöksestä enkä esittänyt pöytäkirjaan eriävää mielipidettäni. Sen sijaan tarkastan pöytäkirjan ja laskin äänestyksen tuloksen.

Sellaista paikallispolitiikkaa: sivistystoimen luottamushenkilöiden pyynnöstä huolimatta päätimme toisin. Demokratia on puhunut, pulinat pois, 26.10. asti. Sitten on toinen demokratia vuorossa.

* * *

Palaanpa hetkeksi vielä maailmoja syleilemään.

Olemma käyneet psykiatrikunnan kesken kiistelyä siitä, saako terapeutti käyttää menetelmiä, joita hän on havainnut toimiviksi, vaikkei tiede ole tuota havaintoa voinut vahvistaa.
Itse olen kielteisellä kannalla, koska reviisio (oikein/väärin tarkastelu) tulee aika mahdottomaksi. ”Mie luulin, että se toimii, voi voi, ohhoh”.
Asia tuli ajankohtaiseksi PPP:n Kotikatsomonäytelmän jälkimainingeissa.

Kyllä kait potilaan pitää luottaa siihen, että hän saa rahalleen vastineen ilman palvelutuottajan pelkkään omaan tätsiin perustuvaa ”hyvää arvausta”. Olipa se sitten omaa tai veronmaksajan solidaarisesti keräämää/maksamaa tai KELAn hommaan välittämää rahaa.

Talouspolitiikassa asia sitten onkin eri: maailman taloutta johdetaan ”hyvien arvausten” varassa jopa siten, että 3T:n raitiovaunun reitillä kulku saattaa antaa osakesijoittajalle toimivan neuvon ja suuria voittoja.
1992 asia Suomessa koeteltiin, nyt taitaa vastaavaa olla taas edessä.

Sen verran on eroa, että nyt on maailmalla nälkämellakoita ja keräyksessä on 500 miljoonaa euroa noin alkupaloiksi.

Vertailun vuoksi: jenkeillä on kulunut Irakissa 1000 miljardia euroa. Tills vidare.

Valistuneen arvauksen perusteella aloitetussa sotaretkessä.

Kyllä kait me sen osaltamme vielä maksamme, Suomestakin. Sen verran olemme kuitenkin NATO-maa?

maanantai pienellä ämmällä

On maanantai. Tää on taas tätä.

Ei sentään Yle1:ssä. Siellä soitetaan barokkia. Ja yksi poloneesi.

Paikallislehdessä ärhennellään Stora Ensolle. Arvaukseni on, että tässä Kemijärven/Lapin asiassa vielä etsitään syyllisiä sankareiden joukosta.

Kenossa vakionumeroni ovat edelleen 1, 4, 6, 9, 10, 19, 46.

Hyvää maanantaita, +2,4C, pilvistä, sataa: auton ikkunat ovat illalla jääneet auki.

Palaan asiaan, päivän mittaan…
Mutta vain, jos on aihetta.
kts myös http://www.matkalehti.fi/blogi (toistan itseäni, muussakin kuin keno-numeroissa, joiden avulla tänä vuonna kymppitonni meni rikki eilen).

* * *

Vakituiset vieraani ovat lukeneet tuolla jossain aiemmin julkaistun ”Vapun tarinan”.
Tarina tuli mieleen kun selasin päivän uutisia, kas näin:

”Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin päivystää myös vappuna. Koulutetut päivystäjät vastaavat vappuaattona ja vappupäivänä kello 14-17.
Päivystyspuhelin palaa normaaliin aikatauluun vapun jälkeisenä perjantaina.

Lasten ja nuorten puhelin on valtakunnallinen palvelu, jonne lapset soittavat luottamuksellisesti ja ilmaiseksi.

Aikuisille suunnattu vanhempainpuhelin on kiinni vappupäivänä.”

Tiedotteessa – Tintin tarinoiden tapaan – on synkeä sävy, erityisesti sen viimeisellä rivillä.

Lapsirukat, joutuvat – laillani – toimimaan vanhempainpuhelimena eli vastailemaan kännisten iskä- ja äiskä-puhelujen tulvaan. Ei hyvä.

Se sen sijaan oli hyvä, että tänä aamuna nukuin kellon soittoon, vaikka en sitten ehtinytkään aamuhartaudelle. Niin harras en ole, että olisin erityisen harmissani.

Vappu lähenee ja siihen liittyen 5 vrk:n päivystys. Pitää alkaa valmistautua.

Se on tänä vuonna tavallista vaativampi hanke. Paitsi päivystystä, vappuun sisältyy puheeni punauhrien haudalla (heitä survottiin aventoon Rovaniemellä melkoinen määrä) ja juonto työväen vappujuhlassa (joka pidetään uudella torilla, jonne Rovaniemellä kukaan ei osaa kuin markkinoiden aikaan ja Lordi-Kebabille halutessaan).

Sää vappuna:

”Ilmatieteen laitos ennustaa, että vappuna ja helatorstaina on lämmintä. Sää on aika aurinkoista ja poutaista. Rannikoilla on usein sisämaata kylmempää.
Vappuyön alin lämpötila on maan etelä- ja keskiosassa 5:n ja 10:n asteen välillä, ja Lapissa voi lämpötila paikoin laskea pakkasen puolelle. Vappupäivän ylin lämpötila on enimmäkseen 15:n ja 19:n asteen välillä.”

Iltasanomien päivän kysymys pohtii, josko Kovalainen (Ämmänsaari) ajaa liian kovaa.
Että rajoitettaisiinko hänen ja kollegoidensa nopeuksia. Vastaukseni (käytän nimimerkkiä Volkov) on kielteinen, koska kasvihuoneilmiötäkään ei hidasteta.

Tällä viikolla ratkaistaan Oskun kohtalo. Siinä ohessa tietenkin ”hyvät naiset ja miehet”-rouvan kohtalo on vaakalaudalla. Muurolan kylä uhkaa menettää hyän veronmaksajan.
Maailma on kohtaloita väärällään. Tällä hetkellä jotain 6 300 000 000 000 kpl.

Siihen verrattuna Suomen tyhjien neliökilometrien (2/3 maasta eli yli 200 000) kohtalo on peanuts.

Mutta kuka näitä kieltää ratkomasta.

Arja Alho, ent ministeri ja demarilupaus sekä Kanadan tohtori, on kirjoittanut kirjan. Ja se on julkaistu.

Kirjassa on päivän poliittinen uutinen:

”Entinen SDP:n kansanedustaja ja ministeri Arja Alho neuvoo vasemmistoa soveltamaan marxilaista teoriaa nykyajassa.
Alho esittää pamflettikirjassa, että vasemmiston olisi politisoitava yksilöllistyminen. Näin ihmiset eivät joutuisi tekemään yksin koulutus- tai uravalintojaan ja olemaan valintojensa vankeina tai uhreina”

Sillä tavalla tietenkin asia on mielenkiintoinen ja esitys, että Marx filosofina on aika tunnustettu.
Eli Arja-täti ei liene yksin ehdotuksensa kanssa. Demarienkaan joukoissa.
Vappuna asiasta varmaan kuullaan lisää?

Rusakon, kanin ja jäneksen vuosi

Aletaan eleä niitä aikoja, jolloin kynnelle kykenevät ovat suunnittelemassa kesälomamatkaa.

Yksi ohje minultakin jo on tänne ylöskirjoitettu (S/S Oihonnan tarina).
Pari-kolme lisätietoa.

1) Jos mennään lentämällä, kannattaa muistaa, että leirintäalueella nuotion sytyttämiseen tarkoitettu Zippo ei kelpaa saksalaisella lentoasemalla kuin pumpulista tyhjennettynä. Joko teette se itse tai turvatarkastaja tekee sen. Jos matka kuitekin käy Vanhasen perässä Beijingin olympialaisiin Tiibetin miehitystä ja pakkovaltaa kannattamaan, ei Zipolle anneta armoa. Kaikki tulentekovälieet otetaan pois!

2) Jos mennään autolla, menovesi Saksassa vapaiden nopeuksien Autobahnien varressa maksaa yli 1,5 €/l, diesel >1,3€.

3) Saksalaiset pikkukaupungit ovat siistimpiä ja hotellit halvempia kuin Rovaniemellä

Niinpä mie olen ajatellut, että lennämme Islantiin parin viikon kuluttua Iceland-Air´in kyydillä ja vuokraamme perillä auton. Viikoksi. Islannin kruunun devalvoitumista menen katsomaan, ja taidetta. Lomapäiviä kuluu 7

Kesäloman suuntaa etsimme Iron Maiden´in konsertin kautta (18.7., Olympiastadion)

* * *

”Villikaneja voidaan kutsua generalisteiksi, jos halutaan hienostella. Ympäristötarkastaja Raimo Pekkarinen kuvaa generalisteja sopeutuviksi ruokailijoiksi, jotka eivät ole erikoistuneet vain joihinkin kasvilajeihin. Villikanit tyytyvät talvella puun kuoriin, havupuiden silmuihin ja pensaiden latvuksiin, mutta kevät kattaa niille herkkupöydät.
Villikanit rakastavat krookuksia, tulppaaneita, lähes kaikkien pensaiden, puiden ja perennoiden versoja ja nuppuja. Niille maistuvat myös ruohosipulin ja valkosipulin versot, jotka rusakot jättävät rauhaan”

Pitkin kevättä työhuoneen akkunasta on voinut seurata useamman valkoisen ristiturvan meininkiä. Etäisyys on pienimmillään pari metriä.
Jänikesen vuodessa – Paasilinna & Litja – on huomattavasti sievempi elukka matkassa.

* * *

Reinin varressa käynnin aikainen posti on luettuna. Kaikki muu meni, mutta Suomen Kuvalehti ei.

Jos joku taho Kansakoulunkadulla päin on huolissaan siitä, että kansa unohtaa salelaisuuden, ei pidä provosoitua siihen määrään, että Lauantaiseura-ohjelman (TV-1) ja Yhtyneiden Kuvalehtien seinät meinaavat revetä.

Mistä nyt on kyse?

Niinistö on suostunut pelleksi sekä asiassa että asiatta. Arroganssi huipussaan.

Jos näin paljon haluaa presidentiksi, voi olla, että homma ns kusee. Yäk!

Still- ja liikkuvakuvaviestintä ovat taitolajeja. Nyt Saukki-Sale-työryhmä ei onnistu. (liekö makuasia???)

En ole ennenkään pitänyt kokoomusta (enkä demareita) tyylitaitureina.
Poliitikkoja sellainen taituruus ei pue tai houkuta?

Mutta kun mies yli kuusikymppisenä lähtee taistoon nelikymppisen kanssa, tyyli varisee rumalla tavalla.
Antakaa Stubbin tehdä se itse!

* * *

Beethoven ja Schumann ovat sunnuntaiaamun nimet YleRadio1.

Yöllä ei ole käynyt miinuksella ja Rovaniemen kaupungin kansalaisopiston kevätjuhla nykäisee minut puhujaksi otsikolla T——-T——-T.

Sitten onkin sauna lämmin.

Niin, mikä oli viime viikon oppi?

Juuri tähän aikaan vuodesta vuodenajat ovat räikeimmillään (1), Suomessa on eniten hulluja (2) ja sairaala on Suomessa tapa vastata sairauteen. Ei hoito(3).

Ei ihme, että suurin osa väärinkäytöksistä ja ongelmista sairaaloissa liittyy seinien ja verkon dynamiikkaan ja rakentamiseen, ei hoitoon.
Ei erityisestikään mielisairaiden hoitoon.

Ymmärtää ken tahtoo.

* * *

Arvelen, että päivän mittaan täydennän bloggausta, käväisen kait myös osoitteessa
http://www.matkalehti.fi/blogi
ja lukemassa päivän Kalevan.

* * *

Kaleva kertoo, että vihreät ovat selvästi tyytymättömämpiä Vanhasen hallitukseen (Cronberg!/TEM) kuin demarit (Riepula ja roisit puheet / Lapin Kansa 27.4.: Vanhasen hallituksen ministeri valehtelevat StoraEnso-tiedoistaan).

Sama lehti kertoo myös sen, mitä olen jo pitkään ihmetellyt.
EK (Elinkeinoelämän Keskusliitto, Eteläranta kymppi) on firma, jonka vara-pomo on Keskon pääjohtaja (sinisessä plussa-kortissa keltaisia pallukoita kuin Suomen taulussa Forsblomin galleriassa, käykääpä poikkeamassa, Pohjois-Esplanadilla).

Siinä sitä vinkkiä, työväelle, millä oksalla se kauppias istuu.

Sillä oksalla, mihin alunperin piti rakentaa Suomen eduskuntatalo (kts Loka-Laitinen, Iltalehti 26.4.).

S-liike (vihreä kortti) ei ole EK:n pomojen joukossa.

Kummassa ketjussa arvelisitte minun asioivan?

Odotellaanpa, mitä HS kertoo. Kerron sitten.

* * *

No joopasen joo: Lipponen, 67v, toteaa Tuomiojan, 61v, liian vanhaksi maan johtoon. Miten lie Paavo EU:n johtoon? (HS 27.4.).
Lipposen kuva (HS s D1) on lehden kanta ja takaan, että Pandoran lippaan kansi on auki pitkään – tässä asiassa (Paavo Lipponen: Järki voittaa, ilm 15.5.). Huomautan, että täytän syksyllä 62v! (jos Herra suo)

* * *

Jyrki Nummi (klarinetti) on valinnut RadioYle1:n ”Näistä levyistä en luovu”.

Kuuntelin eilen jo osan, nyt sunnuntai-aamuna loput.
Erittäin ilahtunut olen Nummen viimeisestä valinnasta: Miles Davis, Julian Cannonbal Adderley: Kuolleet lehdet.

Koko sunnuntai kerralla pelastettu. Kiitos, Jyrki Nummi ja Radio Yle 1!

Radio muuten avasi sunnuntai-aamun klo 07 kukkokiekuulla. Kevätlintujen aikaan väärä valinta, ehdottomasti! Peipon ja mustarastaan & kuovin aikhan.

Tosin paskalokit (niitä, naurulokkeja siis, on taas Ounaskoskessa satoja rääkymässä) eivät kuulu repertuaariin, toivottavasti…

* * *

Mielenkiintoisia vuosipäiviä.

Tänään 63 vuotta sitten viimeinen saksalainen ex aseveli poistui maasta Kilpisjärvellä: Veteraanipäivä. Kunnia heidän teoilleen ja muistolleen!

28.5. 100 vuotta eversti Simo Tapio Liikkasen syntymästä

Kun muita tulee tasaluville, koetan muistaa ottaa asian esille.

* * *

Tapasin nuoren ranskalaistaiteilijan, joka on aivan myyty Arto Paasilinnan tarinoista (kaikki käännetyt on lukenut). Hän tuli Lappiin vain Artsin takia.

Hän kertoi, että Normandia on kuin Suomi: sisäsiittoinen, arvaamattoman töykeä, mutta uskomattomiin luoviin kärkiin yltävä.
-Miksi? kysyin.
-Siksi, että jokainen valmistaa omaa Calvadostaan ja juo sitä. Ilman viinaa ei ole luovuutta.

Sanoi hän, 28v, nainen, Etelä-Ranskasta.

Aikoi nainen muuttaa Lappiin. Varoittelin häntä vähän. Norjassa enemmän ihmiset keittävät pontikkaa kuin Lapissa. ;>/

Hän jäi miettimään.

* ’ *

Päivän sitten lopetteli Outi Mäenpää & Jukka Virtanen (Arto Nyberg).
Juuri olen lopetellut pohdintaani rajattomista ihmisistä kun niitä änkeää lapsen telkkarista kaksin.

Toisen tunnen kohtuudella, toista inhoan Musta jää – elokuvan sian-nahka-leikkuu-suorituksistaan.
Tämä toinen on kirjoittanut runokirjan, rajattoman.

Voi perkele, että tämä stadilaisten itseriittoisuus pistää vihaksi.

Heillä on totuus, mutta ei mitään tajua siitä, miten sitä tulee vaalia.

Mieluummin Tommi Korpela ja Tummien perhosten koti kuin sikanautaa leikisti leikkova mukamas-runoilija-gynekologi. Näkisitpä, mitä sait aikaan, praktiikassa pohjoisessa!

Anteeksi Outi, mutta se nyt vain ei osu, pohjoisen psykiatrille, tuo ”rajattomuus”.

Jonain päivänä arktiseen puskurikapasiteettiin laadin runon. Outi Mäenpään lesottamisen takia.

Ammattinsa kullakin, joopasen joo (sanoisi Tintti).

Iltahartaus

Herra M Lahdesta, vaatimaton paimen, pitää lauantain aamuhartautta.
Muistuttaa herra M (ortodks), että 40 päivää kohta on täynnä, juhlimme barrikaadeilla 90-vuotista sotaa porvarit vastaan työväki.
Juhlimme Jeesuksen ylösnousemista.
Herra M ilmaisee asian niin, että yhä useampi meistä arvelee elämän olevan pelkkää kynsien kasvamista: kun se loppuu, _se_ on siinä.

Herra M Lahdesta muistuttaa, että on Tuomaan sunnuntai.

”Soppii eppäillä”.

Kun katselen kiihkeimmiksi ateisteiksi tuntemiani hmisiä ja heidän kynsiensä kasvamista, ihmettelen aina, miksi juuri he uskovat kaikenmaailman huuhaahan, puoskarointeihin ja siihen, että pusikosta aina joku on heitä, nimenomaan heitä, selkään ampumassa.

Uskoo ken tahtoo, Tuomaan kuluu todeta: ”Eppäilen syvästi”.

Sain pyyhkeitä uskosta, ankealta Pohjanmaalta: ”Keskity, kaima, asiaan ja jätä hartaudet muiden huoliksi”.

No joopasen joo, niin teen. Ja hartahasti.

Kun lähdin StoraEnson toimivan ”Tehtaan varjosta”, Bochumin laidalta kohden kotia, astuin kärsimysten tielle.

Ensin minua vietiin Stuka-merkkisellä maataistelukoneella, sitten hyökkäsivät saunapuhtaat Finnskin blondit Finncomin brassiräpsyssä.

Istuin tuntikaupalla lenkoneissa, jotka on tarkoitettu aktiiviaikojen Pelelle ja Maradonalle, mutta ei Paavo Lipposelle saati minulle. Ei ole noissa lennokeissa ”ruho-rules”, ei.

Nämä Wagnerin Valkyyriat yrittivät toki lohduttaa, mutta turhaan. Jos he olisivat yrittäneet syödä kanaa ilmakuopissa, olisi pulskahkojen blondien määrä globaalisti muuttunut. Vähentynyt.

* * *

Minun käy sääliksi Ilkka K – nimisiä. Me kaikki ajattelemme, että heidän turkulaiset munansa on tervattu, mutta kunniansa on Gotska Sandön itäpuolella merenpohjaan haudattuna (kts myös S/S Oihonnan tarina).
Emmekö/ä ole väärässä?

Muuten: älkää tulko pohjoiseen, jos se edellyttää matkalaskun laatimista. Älkääkä alkako johtaa sairaanhoitopiiriä – pohjoisessa – jos se edellyttää lääkärin profession oivaltamista.
Jos tästä huolimatta haluatte kakoiksi, silvoloiksi, leskisiksi tai jokeloiksi, syyttäkää itseänne.

Tämän homman osaavat vain Aki Linden (taist) ja Kari Nenonen (ent sd, nyk prihti).

Edelläolevalla viittaan siihen, että Muurolan sairaalan remonttireiskat ovat laskuttaneet Jari Jokelalta liikaa 3 k€ ja Silvola on vapautettu tehtävistään P-Pmaan sairaanhoitopiirin johdosta vain viikkoja ennen eläköitymistä (ja neuvoksen arvonimen menetettyä gloriaa).

Kun taas Nenonen on, heitettyään lääkärit ulos Oulun terveydenhoidosta, mennyt Helsinkiin, jossa hän yhdessä Prihtin kanssa rakentaa erikoissairaanhoidon järjestelmää, jota Liegen, Maatrichtin ja Dortmundin käppänät kadehtisivat.

Onnea matkaan.

* * *

Valitan edellä olevan kryptisyyttä, joka johtuu siitä, että julkisen vallan tuotanto on niin pahassa kriisissä Suomessa – siitä valtaosa on erikoissairaanhoitoa – että jokainen asianosainen toimii vähintäin kryptisesti.

Samalla käy niin, että WHO:n tilastoissa Suomessa näyttää olevan ylivoimaisesti eniten hulluja ja sairaansijoja, mutta vähiten rahaa niihin.

Ei sitä voi selkeästi kirjoittaa. Vai voiko?

Jos voi, niin hankkikaa käsiinne uusin Suomen Kuvalehti ja katsokaa, millä ilmeellä Sauli Niinistö torppaa Jyrki Kataisen upottavaan laman suohon.

Todeten lopuksi että nyt meitä vierähän…

* * *

Kuten arvoisat lukijani saattavat arvata, olen palannut Suomeen, jossa aloitan aamuhartauksien ja barokki-musiikin kuuntelun. Vappu lähestyy!

”Jumalauta, meitä ammutaan! Siskot, Veikat, tulkaa auttamaan”…

Onneksi kummipoika on Kultaísen harmonikan finaalissa ja me kaikki äänestämme häntä! Eikö vain?

Pertinpäivän jälkijunassa

Pertti ja Jyrki ovat kahvia ja kakkua tarjonneet: nimiä kuin kirva-sanat. Tukevan tuntuisia, niinkuin Yrjökin. Naisista sellaisia ovat Kreetta ja Justiina.

Ei mitään lällyä, ei ruotsalaista ikuista neuvottelua.

Dortmundissa olen oppinut yhtä sun toista ja ajanut toiminnassa olevan StoraEnson tehtaan ohi lukuisia kertoja.

Huomaan myös, että Bochumissa Nokialta saatu 400M€ on antanut hunneille syyn kaivaa nokilaisensa taas käyttöön. Ja ystävällisen hymyn suomalaiselle. Olisi Karvonenkin voinut saman verran kaivaa kuvettaan Timo E Korvalle. Timo E olisi sitten vastineeksi luopua lentomäestä, jota kuitenkaan mihinkään Suomessa rakenneta. Ei näillä ruoan hinnoilla, taantumilla ja hillaryillä tässä ilmastossa kohta lentomäestä kukaan hypi. Ei ainakaan SHL:n EPO-Piiroinen, kyrö on niin!

* * *

Opin sen, että nainen ensimmäisen sydärinsä jälkeen on elossa vuoden jälkeen 54%:n todennäköisyydellä, mutta miehestä niin väliä. Miehet ovat tasa-arvoisempia, kaksi kertaa!

Opin, että saksalaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset perustavat 2013 mennessä rajat ylittävän sairaanhoitopiirin, mutta pelkosenniemeläiset tyytyvät ikiomaansa, 1200:lle niemeläiselle. Reinin ympäristössä väestöpohja on toistakymmentä miljoonaa ja enemmänkin. Ei ihme, että StoraEnso viihtyy.

* * *

Ei mutta, nyt pitää alkaa tekemään päätöksiä. Siksipä jätän webmasterini huoleksi täydentää perjantai-aamun bloggauksen. Hän kysyy ja vastaa edempänä, montako demaria/keskustalaista/vihreätä tai kokoomuslaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu.
Alkakaapa pohtia, kysymys ja vastaus seuraavassa tähtivälissä.

* * *

Montako demaria tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? -No ainakin 9, yks vaihtaa ja 8 yrittää ohjata…

Montako kokoomuslaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? -Hehkulamppua ei vaihdeta, sen sijasta rakennetaan yks uus ydinvoimala…

Montako vihreää tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? -Hölmö, vihreät käyttää jo energiansäästölamppuja…

Montako keskustalaista jäsentä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? -Mitä, onko meiltä palanut hehkulamppu?

S/S Oihonnan tarina

Opel Kapitänissa on valkosivuiset renkaat ja tummempi katto. Auto on kermanvaalea. Se on pysäköity raunioiden reunustaman kadun varteen.

Auton takapenkillä on yksinäinen poika. Hän leikkii panssarivaunulla, jonka tykit syöksevät tulta. Sen telaketjut ovat kumia ja ne tippuvat yhtenään pyörien päältä vaunun rätistessä pitkin laakeaa penkkiä ja tippuessa yhä uudelleen penkin eteen, auton lattialle.

Tintti on ollut autossa yksin ikuisuuden. Vedon lelusta loppuessa hän huolestuu ja katselee peloissaan pitkin katua eteen ja taakse. Himmeät katulamput syttyvät, ihmisiä kulkee yksinäisen auton ohi harvakseltaan.

Tintti on isänsä ja äitinsä, Tapion ja Kaislan kanssa ollut matkalla jo ainakin kymmenen yötä. Hänen laskunsa menivät sekaisin kun äiti hermostuneena otti pojan matkapäiväkirjan talteen huomattuaan kuinka levottomia tarinoita tämä harakanvarpaillaan rakenteli kirjan sivuille. ”Että viitsitkin kirjoittaa tuollaista soopaa” oli Kaisla-äiti kivahtanut luettuaan pojan pitkän kertomuksen kokemuksistaan kolmen yön mittaiselta laivamatkalta, joka oli tuonut kaksi perhettä Helsingistä Trawemündeen.

Kaikki, pojan havainnon mukaan, alkoi laivamatkan ensimmäisenä iltana. Hän oli ollut vielä kiihdyksissään seurattuaan Tepposten ja oman perheen autojen nosturilla tapahtunutta lastaamista laivan etutäkille.
Lääkäri Tepposen perheen Mercedes oli kolhiintunut kraanankuljettajan kokemattomuuden takia ja isä-Pekka oli varsin vihainen perheiden asettuessa illalliselle yhteiseen pöytään.

Tepponen suli kuitenkin maireaksi, kun laivan ravintolan edeskäypä tuli noutamaan kummatkin perheet kapteenin pöytään.

Kapteeni, joka osoittautui Tepposen kanssa samassa armeijakunnassa sotaansa käyneeksi Laatokan alueella taistelleen torpedoveneyksikön varakomentajaksi, lupaa Suomen Höyrylaiva osakeyhtiön korvaavan Mercedeksen korjaamisen jo Saksassa.

”Pääsee kai autolla Stutgartiin, siellä se voidaan korjata tehtaalla meidän laskuumme” lupaa kapteeni kaataen lisää konjakkia sikareitaan turpruttelevien Tapion ja Pekan laseihin.

Naiset, Sirkka ja Kaisla, juovat Tintin havainnon mukaan Tokaiji-nimistä juomaa ja polttavat iänikuista Klubi 77:äänsä. He ovat jo kikatuskunnossa.

Se, minkä kuvaamisesta Kaisla-äiti oli suuttunut ja riistänyt matkapäiväkirjan Tintiltä, tapahtui myöhemmin illalla.

Tintillä on yhteinen hytti Tepposen pojan kanssa. Tintti ei pidä Timosta lainkaan. Timo tuntuu yhtä lailla inhoavan pari vuotta nuorempaa seuralaisperheen poikaa, Tinttiä.

Kun pojat menevät hyttiinsä, Timo nukahtaa heti. Tintti pyöriskelee valveilla, koska laiva keinuu aika lailla vastaan puskevan myrskyn nostamissa mainingeissa. Hän lähtee kannelle sulkien oven varovaisesti perässään. Lukon loksahtaessa hän kirahtaa hiljaa: ”Avain”.

Tunnin kuluttua hän palaa ovelle saatuaan tarpeeksi kylmästä ja pimeästä, vaahtoavasta Itämerestä, jota pitkin S/S Oihonna höyryää keinuen rajunlaisesti. Meri on kastellut niin Tintin kuin perheiden autotkin.

Aikansa oveen koputeltuaan Tintti joutuu totemaan Timon unen syväksi.
Hän istuu pehmeän maton kattamalla hyttikäytävällä läpimärkänä, väsyneenä, itkua tihrustaen.

Torkuttuaan käytävällä aikansa pojalle tulee lopulta mieleen ratkaisu, koska Timo edelleenkään ei herää edes napakkaan jalopuiseen oveen suuntautuneeseen pikkumiehen koripallotossun potkuun.
”Kait iskä ja äiskä keksivät jotain”.

Heidän hyttinsä löytyy pian ja sen ovikaan ei ole lukittu.

Tintti rynnistää hyttiin, jossa tupakansavun seasta avautuu näky, jota hän ei unohda. Hän kipittää karkuun näkemäänsä. Tuon muutaman sekuntin kestäneen havainnon hän seuraavana päivänä kuvailee matkapäiväkirjaan harakanvarpaillaan, mutta myös kömpelöinä piirustuksina.

Äidin löytäessä autobahnalla matkalla Lubeckistä Hampuriin kirjan hän hirvittävän vihaisena repii kirjasta nuo kyynelten tahrimat sivut. Hän ei Hampuriin tultuakaan anna kirjaa takaisin Tintille, kun vanhemmat illan suussa menevät syömään. Siksi Tintti kieltäytyy lähtemästä heidän mukaansa. Hänet jätetään raunioiden reunustaman kadun varteen Opel Kapitänin takapenkille.

Hätäisesti päivällä kaupasta ostettu panssarivaunulelu on pojan ainoa seuralainen. Sen tykki välähtelee tupakansytyttimen kiven sähähdellessä niin kauan kuin lelussa riittää vetoa. Tintti vetää lelun yhä uudelleen ja muistaa joka kerta lelun vaietessa, mitä isä jättäessään hänet yksin lukittuun autoon on sanonut.

”Katso nyt poika tarkkaan ympärillesi. Tämä maa on raunioina sen kiihkon ja hulluuden takia, jota äidilläsi ja sen rakastamalla miehellä aikoinaan oli. Älä koskaan anna tämän tapahtua uudellaan”.

Oliko Timon isä, joka ähki äidin päällä laivassa, ”äidin rakastama mies”. Ja mitä Timon äiti, Tintin isä ja kapteeni sitten tekivät? Ja miksi tuon tapahtuman kuvaaminen raivostuttaa äidin?

Seuraavan kerran Tintti suostuu syömään kunnolla vasta kahden viikon kuluttua.
Silloin, kun Opel on uudelleen lastattu Trawemündessä Oihonnan kannelle.

Timo perheineen on myös laivassa, mutta perheet eivät ole näkevinään toisiaan.
Tintti huomaa autojen lastausta katsoessaan, että Mercedes on korjattu.

Tintti vanhempineen on kutsuttu taas kapteenin pöytään, mutta tämä ei ole sama kapteeni.

Syötyään kahden viikon ajan auton takapenkillä saksalaisia, itävaltalaisia ja italialaisia sämpylöitä ja juotuaan Coca Colaa poika nauttii hyvällä ruokahalulla laivan suomalaisen keittiön antimia. Perunamuusia, nakkeja, lihapullia, mannapuuroa. Mutta ei muuta. Hän juo maitoa monta lasillista joka aterialla.

Äiti on antanut matkapäiväkirjan takaisin Tintille. Mutta poika ei kirjoita siihen mitään. Hän piirtää yhä uudelleen ja uudelleen, sivulta toiselle, raunioituneita Hampurin ja Kasselin taloja. Hän vihaa äitiään ja sen sotia aloittaneita miehiå, rakastajia. Hän vannoo mielessään: ”Ei koskaan enää”.

Kun Oihonna kiinnittyy Helsingin Eteläsatamaan, Tintti lopettaa puhumisen. Matka kotiin kestää tuntikaupalla. Se kestää kauan siksi, että tiellä on tapahtunut onnettomuus. Äidin ajaman Opelin vieriessä hitaasti onnettomuuspaikan ohi Tintti hätkähtää. Tien ojassa on linja-auto ja sen alle murskautunut harmaa Mercedes. Siitä kannetaan juuri sairasautoon elottoman näköisiä ihmisiä. Kolme niitä näyttää olevan. ”Timo”, parahtaa Tintti takapenkiltä.

Humalassa oleva Tapio ei puhu mitään. Opelia ajava Kaisla kiihdyttää autoa vauhtiin. Hänen päänsä ei käänny katsomaan onnettomuuden suuntaan.

Tunnin kuluttua auto kaartaa perheen vuokra-puutalon, Puupiiriksi kutsutun, pihaan. ”Vihdoinkin”, huoahtaa ajamaan tottumaton äiti. Isä nuokkuu liki unessa.
Tintti avaa auton takaoven ja lähtee juoksemaan. Hän juoksee kuin pakahtuakseen.

Vasta tunnin kuluttua hän katsoo uutta, Saksasta ostettua Kienzle-kelloaan.

Hän huomaa olevansa kauppalan lähellä olevan lammen rannassa. Rannalla on hiihtomaja, joka kesäisin on kauppalalaisten pyörä- ja vaellusretkien kohde.

Majan saunan piipusta tupruttaa savua.”Sauna on lämpimänä” sanoo poika itsekseen, astuu sen pukuhuoneeseen ja riisuutuu.

Hän avaa saunan narahtavan oven ja huomaa, että lauteilla on jo joku.

”Kas, Tinttihän se siinä”, sanoo tiilitehtaan naiseksi pojan tunnistama nainen.
Tintti huokaisee syvään, kipuaa lauteille ja arvaa jo, mitä seuraavaksi tapahtuu.

S/S Oihonnan yön muistot välähtävät pojan mieleen ja se tarina, joka on revittynä jossain Saksassa, autobahnin varressa.

Sinne äiti itkien heitti kirjasta repimänsä lehdet Opel Kapitänin rempomalla avaamastaan etuikkunasta.

S/S Oihonnan tarinan lehdet.

Hei, meitä vedätetään 2

Näyttää siltä, että SHL (hiihtoliitto) on vedättänyt STT:a ja kansaa niin raskaasti, että joku kyrö(kö?) lie vetänyt herneet ja ryhtynyt puhumaan. Epo-Hemo-rules?

Enon pappi kuitenkin puhuu aamuhartaudessa hiukan savolaiseen suuntaan viäntäen, mutta Telemann ja Uccellini ovat aamun barokki-säveltäjät.

Enon papin, Koistisen, murresävystä (onhan pohjois-karjalaisilla ja -savolaisilla yhteinen yliopistokin) kuitenkin tulee tarpeen kertoa juuri silmiin osunut murretarina vedätyksestä.
Savon Murreko lie ollut koira seuraavassa tarinassa, jossa kiroillaan aika paljon.
Koettakaa se sietää, kiroilevathan ne papitkin (saatanaa ja helvettiä ainaskii):

Savolaenen koerra

Kaveri läks hommii Afrikkaan ja otti koirasa mukkaa. Sielä ol helevetin paljo haisteltavvoo ja niinpä siinä sitten kävvii että koera hävis viidakkoo.

Äkkiä koera huomas, että leoparti havittelloo siitä loonasta ja koera miettimään hetkeks, milleehän pirulla sitä nyt ihtesä pelastas.

Niimpä koeralla äkkäs: Se nappas jonnii vanaha luun muasta, kiäns seläkäsä leopartia kohti ja justiisa kun leoparti ol hyökkeemässä, koera sylykäs luun poes suustasa ja sano ’Huh, huh, vuan ol paskanmakune leoparti, onneks se on nyt syöty’.

Leoparti kiitti onneesa, ettei ollu kerinny hypätä koeran kimppuu ja lähti tiehesä.

Apinan perkele ol kuitennii puussa parahiks ja näki
koko tappaukse.

Apina ajattel, et jos hän kärräyttää koeran valehtelemisesta, hän vois suaha leopartista ystävän, eikä tuo ennee kehtois yrittöö syyvä apinoo.

Apinan perkele män kertomaa leopartille, että koera se kusetti sitä.

No leoparti tietennii suuttu helevetisti ja huus apinalle, ”Hyppee minun selekään nii piäset kahtommaan mitenkä höynäättäjälle kääp”.

Koera näk leopartin juoksevan apina selässä häntä kohti.

Sillo koera kiänti selekäsä ja huus isolla iänellä ’Missee se saatanan apina viipyy.
Minähän lähetin sen hakemaan uutta leopartia ainakii puol tuntia takaperi.

Näläkäänkö tässä pittää kuolla?’

Tarinan opetus:
Perseennuoleminen voep auttoo hetkeks, mutta taitava
savolaenen paskanpuhuja
selevii tilanteesta kun tilanteesta!

* * *

Tänään käy matka kerosiinilla keskemmälle Eurooppaa kuin Bryssel on. Jos siellä on jokin it-yhteys auki, kertoilen enempi. Joko suoraan tai webmasterien avulla.

Koettakaa vielä hetki kestää (huhtikuuta, joka on kuukausista julmin – sen näkee kirkollisten ilmoitusten kuolleiden rivin pidentymisestä, muun muassa).

* * *

-0.2C on vasta alku keväiselle laskevan kuun ja yön kululle ja loppumiselle.

Aamulla ikkunat ovat kuurassa.

Ja mielet. Osalla meistä.

Mitäs se puskurikapasiteetti nyt valittaa?
No joo:
Pari leikettä.

”Yhdysvaltojen presidenttiehdokkuudesta kisaava Hillary Clinton sanoo olevansa valmis pyyhkimään Iranin maailmankartalta”

”Senaattori Hillary Clinton on selvinnyt odotetusti voittajaksi Yhdysvaltain demokraattipuolueen Pennsylvanian esivaalissa”

En tiedä, kuinka moni muistaa, missä on Pennsylvania ja mitä siellä on päätetty ”jokunen aika” sitten.
Barokin jälkeen, siis kun suurin osa Radio Yle ykkösen aamuisin soittamasta musiikista jo oli sävelletty.

En sano, että kyrsii, koska se on Kataisen (Hyvää Jyrkinpäivää!!) tunne enkä minä ole Siilinjärvellä syntynyt vaan Kuusankoskella.

Siellä syntyneet eivät kyrsiinny.
Paitsi ehkä eilisiltana kun Riise teki oman maalin: Liverpool-Chelsea 1-1.

* * *

Mattivanhasen exxä (Merja) neuvoo uutta sporttista ja hoikkaa, hyvin mustiin pukeutuvaa super-naista: ”Pidä Matin jalat maassa!”. (IS 23.4.)
Seurasin vastaavaa neuvontaa toistakymmentä vuotta sitten lähipiirissäni.
Eivät auttaneet, neuvot exxiltä.
Mie lählen lentoon. 14.05, Heleijaa!
Mielestäni Finnair voisi antaa Merjalle huomautuksen työnantajan edun vastaisesta anti-promootiosta ;>/

Hei, meitä vedätetään

P-P Petelius, kuten mies itse bergmanilaisesti itseään tv-1:ssä mainostaa, revittää oikein raisusti, mutta sitten tulee kolme terapeuttia, joista kaksi pistää vielä paremmaksi (Kotikatsomon Kymenlaakson laulu ja sitä seuraava makasiini-ohjelma Voimala).

Lisätään nyt sen verran, että moni ystäväni pitää Kymenlaakson laulua aika surkeana tekeleenä, mutta minä jutusta nautin.
Samoin jotenkin nautin siitäkin, kun Hellsten ja Vesikivi blaskasivat aatettaan, asiaansa ja businesstaan Voimalassa.

Katriina Hallikainen onneksi avaa aamun hartaudellaan ja Händel säestää.

Hallikainen, Tampereelta nääs, laulattaa lentokyvyttömiä Tinttejä (öhöm!) oksattomissa puissa, hullunrohkeita.
Hauskaa Radio Yle yhden aamuhartautta, reply 07.50, GWT-2!

Händel no reply!

Voiko olla todella totta, että tämä uppoaa Suomen kansaan. Hellsten vie kohta perheet kaivoskuiluihin (tai Messuhalleihin), vedestä kiviä löytävä 51-vuotias olettaa maksavan kansan tarttuvan täkyyn ja väitöskirjan tehnyt kohtuujärkevä ent terveyskeskuspsykologi ei anna ilmeenkään värähtää kokonaiseen tuntiin.
Voimalan juontajat loppukommentoivat: ”Onneksi emme tarvitse terapiaa. Meille riittää vertaistuki”. Ja katsoivat toisiinsa lämpimästi.
Minä lisään: Onneksi on Uutisvuoto (myös in reply: mikä on toinen nimi sikakalliille Espan käsilaukulle? V: pillu – Uutisvuodon naiskisailijan mukaan)!

Voi meitä.

Ehkä me olemme – suurin osa ihmisistä – jokseenkin järkeviä ja vaihdamme kanavaa tai oletamme Itse valtiaiden tai Tervon olevan vain jäänyt päälle väärään aikaan: nyt pitäisi yleisön nauraa!.

* * *

Vaimo lähtee suurkirkolle, minä peukaloruuviin ja Ville tulee Inariin. Kyllä tämä tästä.
Peukaloruuvikin on pp:in ohi ja johtoryhmä meni lihasopalle.

* * *

Pellon akmeeli, lisessiaatti Räty, kirjoittaa Vapaus- ja sisällissodasta tarinan 90/1918.

Se muistuttaa omaani.

Lähisukulaista ammuntaan. Sepolla se on punainen, minulla valkoinen. 18.5. kävelemme Sepon kanssa samoissa mietteissä? Toisiamme ja tarinoitamme kunnioittaen.

Kymenlaakson laulu, sen toinen osa, kosketti tätäkin historiaa.
Historia ei lähde pois, mutta carpe diem Horatiuksen viestinä ei ole pyyhkiytynyt yli kahteentuhanteen vuoteen, sekään.

* * *

Lapin Kansan pääkirjoittaja ottaa kantaa sairausloma-asiossa.

Puutteellisin ja vajavaisin tiedoin kirjoittaa hän, toki kuitenkin yhtäältä-toisaalta-kolmaalta-neljäältä (P-P Peteliuksen lanseeraama ilmaisu).

Uskokaa nyt: LÄÄKÄRI EI MÄÄRÄÄ SAIRAUSLOMAA, hän esittää kantansa tutkimansa ihmisen työkyvystä ja sairaudesta.

Sairauden takia palkallisen virkavapaan myöntää työnantaja. Tai ei myönnä.
Korvauksia maksaa työnantaja ja/tai sosiaalivakuutus.

Hyvin usein työnantaja oikeassa elämässä myöntää sairaille tai stressaatuneille palkatonta virkavapaata asioiden kuntoon hoitamista varten.

Siis jos lähiomainen oli Espanjassa väärässä autossa tai itse sattui kulkemaan valtion autolla kotimatkoja.

(Jälkimmäisessä tapauksessa Valtionkonttorin juristit, eivät lääkärit, myönsivät asianosaiselle työkyvyttömyyseläkkeen 1.8. 2008 alkaen).

Vielä lukijoilleni tiedoksi ja lohduksi.
Burn out, uupumus, ei tarkoita, että ihminen olisi loppuunpalanut.

Loppuunpalanut ihminen on – Pohjois-Suomessa – Oulun Krematorion uunista ulos tuhkana tulleessaan.

Tuhkasta voi vielä kaipaava omainen puristaa tai puristuttaa muutamalla tonnilla sinisävyisen safiirin.

Eli ihan loppuun ei pala, ei sitten millään, ei sitten kukaan. Eino Leino: Kivihiili.

Pohjaan toki palaa, jokaisen keitos silloin tällöin.
Pohjaan palaminen puolestaan vanhan kainuulaisen perimätiedon mukaan antaa mehto/metto-keitokselle sen soman lisämaun, joka peittää eväästä inhottavan riistan sivumaun.

* * *

Muutamia diagnooseja (joita voi asettaa ihmiselle vain lääkäri), joilla EI sairauslomalta palkkaa, ei ainakaan sosiaalivakuutus-korvausta, makseta:

Z56.4: erimielisyydet työnjohtaja tai työtovereiden kanssa

Z63.0: parisuhteen ongelmat

Z60.5: koettu hyljeksinnän tai vainon kohteena oleminen

Z61: lapsuuden kielteisiin elämänkokemuksiin liittyvät ongelmat

Z55: koulutukseen sekä luku- ja kirjoitustaitoon liittyvät ongelmat

Z60.0: elämän taitekohtiin sopeutumisen ongelmat

Vakavasti puhuen, Lapin Kansankin huomioon, asiassa on suuri ja ammottava ongelma:

”Huonosti hoidettu nuoruusiän masennus jättää pitkäkestoiset jäljet. Tutkija Linnea Karlssonin mukaan noin puolet aikuisten masennuksista on alkanut jo nuoruusiässä.
Husin ja Kansanterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että masennuksesta toipuminen on sitä epävarmempaa, mitä nuorempana se iskee.

Karlsson korostaa, että ensimmäisen masennusjakson hyvä hoito on erittäin tärkeää, sillä vakava masennus uusiutuu herkästi. Vuoden seurannan jälkeen reilu kymmenes tutkimuksen nuorista masentui uudelleen kerran jo toivuttuaan.”

(Diagnoosiksi lääkäri tällaisessa asettaa esim
F 92A, F 32.21, F 33.2, F 31)

* * *

Aloitin aamusta pellolaisen kirjoittajan kommentoinnilla.
Lopetan sieltä päin nimestä päätellen tulevan inttäjän kommentoinnilla.
Enbuske väittelee tohtoriksi (= esittää kypsyysnäytteen) ensi kesänä.
Nyt hän väittää, samassa asiassa. Lehden mielipideosastolla.

Jos olisin tuon aiheen osaaja, olisin pohtivainen, ennen asemani ja tutkijantaitoni virallista arviointia.

Oklahomassa siinä kuin Pohjoisessa ulottuvuudessakin.

Itse asiassa niitä Kustaa Vaasan & poikiensa tekemisiin liittyviä intoksia lie montakin tuloillaan?

Väitöskirjoja tulee, karonkkia menee.

Maa on ainoa, jota ei enää luoda lisää.
Se ei tule eikä mene.

Sen sijaan tämän päivän lehti on huomisen hauen käärepaperi. Tai vielä proosallisemmin: ulkohyysikässä, muussa kuin lukutarkoituksessa.

Koko kiistelevä kööri voisi ILO-sopimuksen ohella käydä lukemassa päivän Kalevasta Juhani Suomen alakerran (22.4. s 2).
Siinä todistetaan, että pääkaupunkimme Pravda on etääntynyt kovin kauas perustajiensa (Erkot ja nuorsuomalaiset) ajatusmaailmasta. Ja taantunut samalla ei-älymystön kastiin.
Opiksi, Korpijaakolle, Enbuskelle ja muille asiassa todistaville?

* * *

Yritetään yhdessä tämäkin tiistai selättää!
Onhan meilläkin talossamme kotona taas neljä toimivaa keittolevyä ja luontoystävällisesti hyrräävä pyykinpesukone.
Ja oikein iso kasa vähemmän rahaa kuin vielä eilissäaamuna.

Kotimaista? Kyllä. Kotimme on EU!

* * *

Vanha kello tuli erikoissairaanhoidosta – 240 € – ja pompottaa nyt vanhoja, mukavia ja vähemmän mukavia muistojaan (valmistettu 1904). Seinäkello.

Samalla vaimolle tuli takaisin vanha kello, uudella patterilla. Saan näin takaisin hänellä lainassa olleen käsin vedettävän rannekellon, jossa on Gorban kuva sekä Neuvostoliiton lippu.
Toimii hyvin ja jätättää vain 5 min/vrk.
Miten lie Gorbatshov nykyään?

Iltahartauskin tuli kuunneltua: helluntailaiset rules.
No joo…
Rovaniemen kirkon kellon vetäjä on lomalla, joten pari minuuttia ollaan jäljessä: soromnoo!

* * *

Vedätysteema on niin hyvä, että taidan vielä huomenakin palata aiheeseen. Eli kuinka vedätetään 2.

Mutta palataan asiaan, leopardien, koirien ja apinoiden merkeissä.

Ajattelepa, malta odottaa.

April is strong

Sunnuntain tarjottimelle osui Kallion lukion (onko se se Ilmaisutaidon lukio?) ja presidentin kohtaaminen.
Sellaisia sanoja käytettiin, että niistä ”lahtarit nyt punikeille suuttuvat”. Roolit löytyivät hakematta vintiltä ja kellarista. (Stig Westö).

”Miksi presidentti ei käy valkoisten juhlissa?”.

”Jumalauta, meitä ammutaan!”
(veljet, siskot, tulkaa auttamaan)

Milläs siellä valkoisilla käyt, kun sielläkin, Kansallisessa, häpäistään Suomen Sotilasta, Tuntematonta Sotilasta.

Oikein kassamagneetilla.

* * *

Vaikka maanantai alkaa ”pidättekö Brahmsista” ja vantaalaisella aamuhartaudella (joutsenten laulun säestämänä), on syytä varoittaa.

Media jäi liki paitsi omais- tai uhrihaastattelua ja sen verenhimo on tyydyttämättä.

Ei kuitenkaan ihan:

Vaikka media-lääkäri-kriisiyhteisö-palavereissa on tasan tarkkaan sovittu, että uhrit ja omaiset jätetään rauhaan, ehti media sittenkin, STT. Ja sen myötä kaikki.

Saatiin kiinni onnettomuudessa mukana ollut (”apu tuli liian hitaasti”, ”turvavyö olisi pelastanut”) ja taas on uusi vahinko käsillä.

Muistan, kun muuan luopui hetkeksi uskostaan, toinen uskostaan yhteiseen. ”Miksi apu tuli myöhään”, ”Tämä _minut_ pelasti”, ”Jumalaa ei ole” jne.

Heidän kelkkaansa, 2004, lähti moni myöhemmin palkittu ”lumikero” ja viattomampi osaton.

Kun nämä tunnetut ja kuulut luopujat sitten toipuivat entiseen liitoonsa ja vauhtiinsa eivät ne, jotka ”uskoivat” luopujien ohimenevään raivoon, toipuneetkaan omista traumoistaan (heillä ei ollut violettia paitaa saati rullaluistimia).

He, osattomat, jäivät ilman jumalaa, apua ja nojaamisen kestävää tolppaa.

Kuka ottaa vastuun. Se, joka saa firmansa tiedonjulkistamispalkinnon (vuoden skuuppi) vai se, joka puhuu järkyttyneenä eri asiaa kuin tarkoittaisi vai se, joka saa hommasta händikäpin, trauman, vamman sieluunsa.

PM, UM ja Tuomi-Nikula: täydet pisteet 2008! Te hoiditte homman hienosti.

(Onneksi muistitte sen ensimmäiseksi mainita, kun kriisipsykologit vasta olivat matkalla etelään.)

Iltalehteä en onnittele: oli saanut se sivuilleen käsiinsä esikouluikäisen vainajan kuvan ja hänen isänsä haastattelun. Kangasalalainen mies uhrattiin säälittä? Tyttären muisto? Enpä tiijä.
Mies kertoo, ettei voi kielitaidottomana mennä Espanjaan katsomaan ja suremaan vaimon luo kun ei ole passiakaan.
Toimittajalta ehkä jäi intimiteetin riiston kohteelleen sanomatta, ettei Schengen-alueella tarvita passia ja Aurinkorannikolla osataan nyt aika lailla suomen kieltä?

Kalle Isokallio sentään kirjoittaa IL:ssä tyylilleen uskollisena ja toteaa että suomalaiset ovat taas kerran myöhässä. Mistä? Globaalista muutoksesta!

* * *

Nousuviikosta ei tule helppo. Erityisesti tiistai on hankala. Tiistaisin tehdään autotehtaissa eniten susia.

Sitä ennen: kuunnellaan Brahmsia, aamusta klo ennen kukonlaulua, kun aurinko jo paistaa. Ei tosin joka sieluun.

Kuunnellaan valtaisia urkuteoksia
(Yle Radio 1, klo 05-).

John Irvingin hieno kirja ”Kunnes löydän sinut” tulee mieleen urkumusiikkia kuunnellessa.

Kirjan opetus on, että menneisyyttä kannattaa etsiä, jos on sen vanki.
Ainakin aika kuluu ja tulee maailmaakin nähdyksi…

* * *

Minulla on teille, sadat päivittäiset vieraani, pyyntö ja kysymys:

Jos olette koskaan kuulleet sanonnan Nalle Puh Muhniemeltä, ottakaa yhteyttä.

Vai voiko olla niin, että vain minä olen – 1950-luvun alkupuolella, ”Paasikiven aikhan” – tuon sanonnan kuullut?

Otan tästä ja lählen, kymäläisittäin (kts HS s D8, 20.4., Ilkka Malmberg), odottamaan iltaa ja ”Kymenlaakson laulua” (Petelius, TV-1, klo 21.00), ostamaan pesukonetta ja keksimään, miten oston rahottaisi.

Muistakaa se tiistain taika: susia autoiksi!

* * *

Ei-autoilijat saattavat susia tekaista sunnuntainakin. Vihreiden (vihr rp) kokous Kemissä tuli jo eilen kehaistua, mutta nyt jatkuu.

”Kemijärvi sulkee itse ovensa tulevaisuudelta” sanoo tanskalaisittain ruotsinkieltä murtava teknokraatti-puheenjohtaja, jolla ei ole kansanedustajan valtakirjaa puolustettavanaan. (Lapin Kansa 21.4. s 24)

Hyvä polkupyöräilevä TE-keskuksen ex johtaja, saarenomistaja, tanskalaiset suututtanut Sipoontuhoaja: olisit edes hiljaa!
Sipoossa on kuulema vihr rp:ssa enää yksi jäsen.
Muitakin oli sata- ja tuhatpäin, vuosi sitten.
Sitten vihr rp päätti, että ”big-large is beautiful – small NO-No-NO”

Nythän ei ole sitten Sipootakaan. Ja Kemijärvi tuhoaa itse itsensä. Sanoo ministeri mustan autonsa takapenkiltä, ilman kansanedustajan legitimiteettiä.
Samasta ministeriöstä, joka (TEMmi) rakentelee Rovaniemen tulvasuojelus-enkeleitä Kemihaaran soille. Ei siis sioille.

* * *

Kotikadullani on mielenkiintoinen ominaisuus.

Se kupruilee kaukolämpöputkien takia ja niiden kohdalla aika lailla.
Pahimmat kuprut, jotka jo rikkoivat autoni keulan, ovat kaupunginjohtajan talon kohdalla.

Eikä niitä ole yritettykään korjata – kolmeen viikkoon.
Tekninen sektori iskee hidasteet nokkiin ja laittaa meät muut hiljentämään kahden Saabin kohdalla.
Sellaista luonnonvalintaa!
Kj hiljentää joka tapauksessa, of course, back home.

Ja kun tänään olemme sitten me muutkin rikkoutuneiden autojemme kanssa päässeet kotipihaan, älkäämme laittako salviaa ruoan mausteeksi.

Se on näet kannabiksen ja meskaliinin veroinen huume aiheuttaen sekavuutta.

Amerikoissa salvian käytöstä voi saada kuusi vuotta kakkua/häkkiä/kivensisään.
Tyydytään siis pippuriin, ketsuppiin ja sinappiin.
(Lähde: Mediuutiset n:o 16, s 23)