Käki kukkuu ja aurinko lähtee Luostholta lustin piosta vasta parin kuukauven päästä.
Kevät on muuttumassa kesäksi, kun lehti on puussa ja räkli maassa.
Edes lähitalojemme laittomasti irtaallaan tauteja levittämässä kulkevat kissanrontit eivät saa noita lintuja kuriin. Vain oravia tappavat ja urpiaisia, kissat, Karvisen (StoraEnso) perkeleet.
* * *
Suomessa on juuri nyt, tänään, miljoonien ruusujen jaon paikka.
Samalla voisi Takkulan haukkua typerääkin typerämmästä vaalirahoituskirjoituksestaan (mm Lapin Kansa 31.5., s 4) ja räkättirastaat (2,2 miljoonaa) kehua. Ei yhtään ruusua. Höh.
Räkättirastasta saa kiittää turvallisuudestaan urpiainen (EI Urpilainen!!!), kultarinta, peippo, järripeippo, lepinkäinen ja punavarpunen. Tai ainakin niiden tenavat (poikaset ja tyttöset).
Takkulaa ei. Eikä montaa muutakaan KMS:n rahoittamaa sinänsä ansiokasta päättäjää.
* * *
Räkättirastaat, räklit, puolustavat kymmenpäisiä yhdyskuntiaan niin räväkkäästi, että nuo muut ihanat, pienoiset sirittäjät ja laulutaiturit samalla saavat suojan. YYA se siinä toimii.
Mutta se on vähän niinkuin noiden saamelaistutkijoiden kanssa (Korpijaakko-Labba, Joona, Enbuske):
-Muonioon se kuuluu, Pallas, ikimuistoisesti.
-Eikä kun Kittilään.
-Ei, kyllä se on Kyrön ikimuistoinen nautinta.
-Ei, se on Kamarikollegion…
heh. Divide & impera.
Pertti Yliniemi on kirurgi ja anestesiologi eli leikkaa ja nukuttaa. Revitään siitä.
Eikä vainen, Pertti on Lapin suurimman matkailuyrityksen pomo ja v. 1742 Kamarikollegio hutaisi huonon välipäätöksen.
Joona väittelee, vai oliko se Enbuske, 14.6. (2 vkon kuluttua). Olen aika matti, että Matti.
Kun jopa Pertti Ahokas, Rovaniemen vennamo-soini, lähtee puolustamaan Enon lahjaa Suomen keskustalle (Korhonen, Kemijärvensyöjä), on pakko uskoa:
Tätä sotkua ei ulkopuolinen ymmärrä. Ei nyt, vasta eikä ennen. Hoitanevat asian net kunsen pystyttivätkin. Pertti, ole hyvä.
* * *
Ylläoleva, kryptistäkin kryptisempi kirjoitus pyrkii osoittamaan, että rastaan, urpiaisen ja kissan asia on niinkuin juopon perheterapiasta tuttu Lioti´n triangeli. Kolmion kärjissä (tai sivuilla, kuinka vain tahdotte) nököttävät
UHRI——ROISTO——-SANKARI.
Valitkaa oma roolinne tai sijoittakaa sinne
-äänestäjä, rahoittaja ja poliitikko.
Tai
-räkli, kissa ja lepinkäinen.
Tai
-vaimo, kolmas pyörä, minä-itte.
Tai
-Korpijaakko, Joona, Kittilän kunnanjohtaja
Tai ihan mitä vaan…aina osuu ja uppoaa.
* * *
Oikein hyvää lauantaita.
Toivottavasti selviätte siitä, että koululaiset eivät selviä. Ainakaan ihan heti.
Toivottavasti selviätte siitä, että talonosto- ja remonttibloggaustani ei
Rovaniemen kaupungin talous- ja päätäntäosastolla ole luettu.
Toivottavasti selviämme yhdessä kesään: se on huomenna, ja kesäsade.
Vaikka vapaakirkkoisten aamuhartaus on aika pliisu, vailla karismaa…onko sanoma kirkoilla, kaikilla, hukassa???
* * *
Halonen ainakin sai luvan toiseen lautaseen EU:ssa eilen ja kehuu sitä parin tunnin päästä TV-1:ssä, pysykää kanavalla (mie olen vastaanotolla viidennessä kerroksessa). Lauantaiseura, viimeisen kerran.
* * *
Kun antinpoikaset (poika ja tyttö) lähtivät kevätjuhlaan, ne ilmoittivat, ettei isi ja äiti kuulu sinne. Koska kyseessä on finnisten yläasteelaisten juttu, ei lihavien keski-iän ohittaneiden muumioiden kalaasi.
Jäi aikaa lukea Apu.
Siellä sheriffi Salminen purkautuu ja kertoo yhden asian, jonka Mikko (Naarala) kertoi toissailtana ja johon liityn täydestä sydämestä.
”Kun työyhteisö joutuu kriisiin, ÄLKÄÄ hankkiko työyhteisökonsulttia”.
Miksi?
Erityisesti (väki)valtaa, turvaa ja rahaa käsittelevä työyhteisö on sellainen, että siellä tarvitaan johtajuutta ja hänelle kakkosia, mutta ei sananselittäjiä tai -käskyttäjiä koko köörille.
Siellä tarvitaan tietoa ja tavoitesitoutumista, mutta ei psykologisointeja.
Jos sinne psykiatri tai psykologi tai muu Sarasvuo otetaan, pohtikoon hän pomon (ja sen kakkosen) kanssa ja hauskuuttakoon muita.
Näin se vain on.
Nyt sen Salminenkin tietää. Liian myöhään. Itselleen.
Maija-Riitta Ollila (järkevä ämmi) on konsultoinut väkivaltakoneistolle työyhteisö-strategiaa (syväjohtaminen SA-INT).
Siitä tuli tosi nopeasti syvältä johtamista.
Hanurista.
* * *
Oli varsin lohdullista ja mielenkiintoista havaita, että suurten ikäluokkien edustaja ei seitsemässä vuodessa ole vanhentunut yhtään.
Sen paremmin mielipiteiltään, ruumiillisesti, sosiaalisesti, eettisesti kuin psykologisestikaan Tarja Halonen ei – minua – pettänyt.
Lauantai-seura ja Hannu Lehtelä saivat ansaitsemansa kruunun ja päivänkakkaran rintapieleen.
Halosen viesti vaalirahoitus-legitimiteettikriisistä, suurpolitiikasta ja keskisuurista asioista oli looginen, rauhallinen, empaattinen ja kertoo, että maassa ja osin mualimassakin vielä on toivoa.
Kutsun tällaisten ulostulojen parasta tulosta allianssin synnyksi. Sitä lienee haettu – ja löydetty.
Joissain yksityiskohdissa sopisi olla eri mieltäkin (tukan värjääminen, kenkien väri, sivuun katsominen, maamiinat & rypälepommit jne), mutta tärkein pysyi: Halosen katse ei lähtenyt pälyilemään horisontaalisesti (varma valheen merkki) eivätkä sormet hakeutuneet kaivamaan nenää tai punomaan viiksiä (vielä varmempi valheen merkki).
Muu analyysi jääköön median ja päivystävien dosenttien sekä NATO-puolueen vaivaksi.
”Jos kuitenkin perustuslakia tarkistetaan presidentin asemaa ja tehtäviä koskevilta osiltaan nopealla aikataululla, se vaikuttaa ratkaisevasti myös ehdokasnimiin vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Mutta olipa lopputulos mikä tahansa, olen sataprosenttisen varma, ettei Sdp:n presidenttiehdokas ole ainakaan Heinäluoman ehdottama Suvi-Anne Siimes. Sen sijaan sekä Erkki Liikanen että Ilkka Kantola ovat varteenotettavia nimiä, edellinen nykyisen vallankäytön puitteissa ja jälkimmäinen arvojohtajana.”
(Kuka arvaa edelläolevan petiittitekstin kirjoittajan, saa tavattaessa earl gray teen)