Wickedness, Malice & Spite – IRA

Jokainen tietää seitsemän kuolemansyntiä.

Jokainen myös tietää, mitä tapahtui Jerusalemin linnanpihalla:

”Me tahdomme hänen verensä päällemme”.

Parhaat meistä ovat lukeneet Kafkan Oikeusjutun (Der Prozess) ja samoilla on pitkässä muistissa (RNA) myös Camus´n Putoaminen & Sivullinen.

Mutta siitä huolimatta me emme osaa erottaa pahinta kuolemansyntiä – ilkeys – kun sellainen osuu kohdalle.

Spite.

Joko peilissä tai niin, että erottamaan kykenemätön on target (kohde) tai victim (uhri).

Niidenkin kahden erottaminen on Covid-19- tai sars-CoV-2-Delta-aikana aika vaikeata.

Minä en kadehdi pääjohtajia enkä Yliasiamiestä – ketään niistä.

Pikemminkin ymmärrän heitä, kun he räntäsateessa ja pohjatuulen myräkässä jonottavat Mariankadun puolelta kättelemään presidenttiparia, ketä he sitten kulloinkin ovatkaan.

Tiedän, olen ollut.

Ilkeä, putoava, sivullinen ja oikeusjutun yksi ratas.

En pääjohtaja.

Tunnen yhden hyvän pääjohtajan. Hänen nimensä oli Erkki Kivalo. Hän olisi voinut olla myös Arkkiatri, mutta aina on löytynyt sopivampi. Ei ainakaan mitatusti parempi.

Niin, ne seitsemän: Juhani, Aapo…ei, nyt menee väärin:

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo

Superbia, invidia, ira, tristitia, avaritia, gula, luxuria.

Dante Alighieri: Jumalainen Näytelmä – La Divia Commedia

Linja-autossa matka katkeaa

Suomen kielessä on aika lailla jekkuja.

Keskustelin näistä eräässä radio-ohjelmassa viime vuosikymmenellä Veksi Salmen kanssa (Seija Wallius Herraseurassa).

Hän kiitti näitä jekkuja runoilijana ja iskelmäsanoittajana.

Yksi jekku on otsikon matkan katkeaminen.

Ihmisten välisessä todellisuudessa on jekkujen lisäksi mittaamaton määrä kaksois-merkityksiä, -sidoksia (double bind).

Mies ilmoittaa menevänsä ottamaan kavereiden kanssa yhden kaljan.

Puoliso kivahtaa: ”Mene vaan!”

Kumpikin tietää, mitä todellisuus tulee seuraavien tuntien aikana olemaan.

Blogeja kirjoittaessani käytän paljon kaksoissidoksia.

Se tekee tekstin joskus aika oudoksi ainakin jos sitä kääntää google-translaattorilla.

Sellaiset kirjoittajat kuin Jukka Kullervon poika Kemppinen ja Mustapartainen mies, usein myös Jukka Ukkola, osaavat tällaisen rivien väliin kirjoittelun mestarillisesti.

Ei käy kateeksi: respektiä heille.

”Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää”

Juhannusta: lämmintä, kuivaa ja selvistä päin!

Shoppailu – Shopping

Arvoisat vieraani, kiitos eilisestä. Teitä poikkesi puskuria kapasitoimassa enemmän kuin blogin julkaisu-jaksolla (helmikuusta 2007 alkaen) koskaan.

*

Ihminen on melkoinen valikoija.

Muista eläinlajeista en tiedä, mutta ainakin koira etsii usein pitkän aikaa paikkaa, mihin kakkisi.

Voi olla, että valikointi – shopping – on ihmistä nostanut luomakunnan kärki-tuholaiseksi ”minun tarpeeni ensin”-taktiikalla, mutta yhtä lailla se kutkuttaa jotain ihmisen dopamiinihumalan keskusalueen tarvetta.

Dopamiinihumalan ihminen kokee pelatessaan, lisääntyessään ja juopuessaan.

Useat psykoterapeutit ovatkin muistuttaneet, että kunnon dopamiinipaasto vastaa joskus (usein?) pitkää psykoterapiaa tai elimistölle raskasta psyykenlääkekuuria.

Shoppailu on elämäni aikana lisääntynyt paljon. Ennen elämääni uskoisin, että ainakin antiikin Roomassa ja Kreikassa, ehkä myös Egyptissä, tapa oli ylhäisön ja filosofien joukossa suosittua.

1920-luvun Berliini lienee shoppailun mekka, joka kaatui viimeistään 10. toukokuuta 1933 kun kaupungin Bebel-aukiolla poltettiin kirjoja.

Siitä en usko ihmiskunnan – ainakaan kapitalismin tai sosialismin palvojien – vieläkään toipuneen.

Asia kuin asia tehdään kielletyksi paremmin tietävien tai enemmän muskelia omistavien toimesta.

Niin, se shoppailu.

Psykiatrian erikoisalalla lääketieteessä se ainakin on joskus aika rumaa.

Mutta myös muilla ihmisen ja lääkärin kohtaamisalueilla vähintäinkin yksityinen palveluntarjonta tekee terveys-alamisen ”greedy-stingy”- taipumuksella julman hyvää tulosta.

Erityisesti, kun shoppailun jäljet paikataan – ainakin psykiatriassa – maksutta (mutta ei ilmaiseksi) julkisen palvelujärjestelmän ykkösasiana. Tuore esimerkki on kymmentuhat-määräisenä, kymmenien miljoonien eurojen hintaisena, vielä setvimättä.

Miten shoppailusta voisi päästä irti. Muutoin kuin polttamalla eri tavoin ajattelevien oppaita.

Jokaiselle oma Lada, Pyrkivä ja mummon ryytimaa viljeltäväksi. Muita puutarhoja tai ladoja ei sallita.

Menisiköhän sitä ostamaan juhannus-aaton eväät Minimanista, Sittarista, Prismasta vain Liidelistä?

Ihan sama.

Pääasia että on Maakari-nimistä, kärtsäri.

Ja Turusta, sinappi.

Astraali-TV ja Senega

Päivä alkoi tänään lyhentyä Arktikumilla, jonka pääkaupunkina Rovaniemi ja sen yliopisto itseään pitävät.

Olen innokas itseni rokottaja, mutta en ole tavannut asiaa mainostaa.

Näin äsken erään 1-vuotiaan rokote-listan eikä se ole lyhyt.

Tällä kertaa olen mukana globaalissa kansanliikkeessä, jossa moni arvelee big pharman vetävän pisimmän korren.

Yhtä lailla moni uskoo, että tämä Pfizerin ja AstraZenegan taisto kansantulon kakusta päättyy tasapeliin.

Lähestymme juhannusta, joka kuuluu suomalaisessa kulttuurissa nakit ja perunasalaatti-juhliin. Muut noista juhlista ovat uusi vuosi ja vappu.

Yhä enemmän juhlassa on mukana sitä polarisaatiota, jota enemmänkin viime vuosina olemme kohdanneet.

Ei nyt sentään 30-vuotisen Luther-Melanchthon – taustaisen, Tilsitin lauttaneuvottelujen, Balkanin ja Viktorian perillisten pesänjako-sotien tai 10.5. 1933 Bebelplatzin tyyliin, mutta sinne päin.

Nakit-ja-muusi korvautuu kärtsäreillä toiselta puolin, vegaani-nakeilla toisin.

Astraali-tv antaa maksua vastaan katsojan tietää, mikä on hänen tilansa ja tulevaisuutensa.

Larsmon kunnassa on Suomen onnellisin, työllistetyin, kristillisdemokraattisin ja manner-Suomen ruotsinkielisin väki, joka ei pahemmin rokottele, mutta arvostaa hopeavettä.

Samalla seudulla on juuri äsken asustellut sitkeänlainen sars-CoV-2-pesä, sekin enimmiltään delta (vrt Intia).

Yhteenvetoa

Maailman uskonnoista riippuvaisin, perustuslakinsa (2.7. ja 4.7. 1776) mukaan niistä riippumattomin kansakunta käy keskustelua johtajansa aborttikannasta sävyillä ja käsitteillä, joissa pedofilia taistelee sikiönmurhan kanssa. Tasavallan presidentti (78v) on keskipisteessä kumpaankin suuntaan.

Kaikki ihmiset (men) on luotu tasa-arvoisiksi ja heillä on luovuttamaton oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun

LIFE, LIBERTY AND THE PURSUIT OF HAPPINES

Senegan (k. v 65 jKr) roolista ja henkilöhistoriasta (kts myös Zenon ja Sokrates) ei voi olla keskustelematta, kun puhutaan Suomen korkeista itsemurhaluvuista: julkinen valta ajaa tunnollisia ihmisiä tilanteeseen, jossa uhrautuminen, uhriutuminen ja kuolema oman käden kautta muodostavat epäpyhän kolminaisuuden.

Target siinä saa liikanimen victim.

Tätä kansaa sitoo stoalais-suomalainen meemi: ”Otsa hiessä on leipä ja asema ansaittava ja jos ei onnistu, Kalevalan synkimmät säkeet lausuttava”.

Väinö Linna kirjoitti tuota varten alikersantti Lehdon, joka poltti Työmiestä ja itsensä loppuun.

Niin, minun, yli 65-vuotiaan, rokote jo kahdesti jonotettuna oli siis AstraZenega, kuten arvoisa lukija jo on voinut arvatakin.

Astraali-TV-itsetuho. Ei sentään Sputnik (silloin olin 11-vuotias, juuri Saksan ja II maailmansodan rauniot paikan päällä Hampurissa ja Hessenissä kokenut)

Pfizer on ennen tätä rokote-tsunamia ollut kuulu sinisestä erektio-pilleristään, joka vertautuu aika lailla eniten juhannuksena syötäviin kärtsäreihin.

Noita promovoidaan sivun kokoisin printtimainoksin Helsingin Sanomissa ilman juhannuskeinussa vaappuvaa, kansallispukuista, blondia nais- tai rokonarpista, testosteronia tihkuvaa juokaletta mies-ihmistä makkaran toisessa päässä.

HK:n Maakarit. Ne Pfizer-rokotetut.

Meillä tosin syödään kalaa ja kanaa. Vain minä en siihen osallistu.

European Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment

Katsoin puolisoni kanssa brittisarjan Pact (C-More).

Kuudessa osassa seurattiin walesilaista pientä yhteisöä.

Sitten oli vuorossa eteläkorealainen tarina rutosta (”Juna Busaniin”)

Päivän blogin otsikon eurooppalaista yhteiskuntaa seuraava elin toimii koko Euroopan Neuvoston 47 valtion toimialueella.

Mietin tuon CPT:n yhteistä agendaa.

Ja päätän lyhentää päivitystäni.

P.P. 1967 – 2021

Tämä olkoon toinen osa edelliseen toukokuun päivitykseen ”Elämäkerta vai elämäni tarina”.

Kaksi polkua on jäämässä käytöstä: poliitiikka (alkaen 1967) ja psykiatria (alkaen 1967).

Kummassakin on koko matkan ajan ollut palava pensaansa, kaksikin.

Toinen on Claes Andersson, jonka kohtasin ystäväni kotona Mannerheimintiellä Suomen Sokeritehdasta vastapäätä, talon ylimmässä kerroksessa.

Poliitikko ja psykiatri. 1967

Toinen on Ilkka Taipale, jonka kohtasin lääketieteen opiskelijoiden tapaamistiloissa samoihin aikoihin, Albertinkadulla.

Poliitikko ja psykiatri.

54 vuoden matkan aikana minun ei ole tarvinnut sen paremmin lippuja kuin niiden kantajiakaan vaihtaa.

Claes Andersson tosin kuoli. Tapasin hänet viimeisen kerran hotelliaamiaisella Kuopion Puikkarissa. Tapaaminen oli ystävällisen lämmin.

Ilkka Taipaleen tapasin Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa hän oli vaimonsa kerta lähdössä, minä omia aikojani tulossa. Mistä lie ja mihin lie.

Sekä politiikka että lääkärin toimi ovat aika raskaita polkuja.

Mielessä on monta pahaa, joista helpointa on ollut käsitellä niitä, joissa ”mea culpa” on ollut jo kansisivulla.

Omien virheiden miettiminen on siksi selkeintä, että tietää niistä enemmän kuin kukaan muu ja ajan myötä oppii sekä syyllisyyden, tuottamuksen että merkitsevien ulkoisten tekijöiden osuuden siihen asti, että yhä usemmin osaa välttää räseikköön joutumista.

Aina se ei ole mahdollista ja silloin on edessä ”collateral damages” eli oheisvahingot.

Olen miettinyt viimeisten parin vuosikymmenen ajan (viisikymmenvuotis-tolpan ohitettuani), mikä olisi se mekanismi, jolla osaisi ajoissa jättää kentän lääkärinä ja poliitikkona.

Poliitikan jättäminen on ollut helpompaa, koska valta ei pitkään käsissä oltuaan ole erityisen palkitsevaa, mutta rankaisevaa se on.

Sekä sen haltijalle että kohteelle.

Lääkärin työn kanssa on enemmän vaikeuksia.

Aina on sellaisia, joiden kanssa asiat ovat kesken.

Heidän määränsä laskee puolestamme Aluehallintovirasto (AVI), läänin sosiaali- ja terveysosaston (Roni eli Rauni Leena Luukanen, muistattehan) työn jatkaja.

Heitä on 300 ja 400 välillä (tilasto vuodelta 2020).

Vielä on yksi asia, jolla on ollut merkitystä 2007 helmikuusta alkaen.

Se on tämä Arktinen puskurikapasiteetti.

Olen lopettanut näiden nyt jo yli 4200 päivityksen tekemisen aika monta kertaa.

Ilmeisesti se ei ole mahdollista.

Kirjoittaminen ”samassa juosteessa” on selvästi riippuvuuden eräs muoto. Sitä säätelee dopamiini, kertoi Suomen lääkärilehdessä kolumnisti kuluneella viikolla (Timo Teräsahjo, SLL 22/2021 vsk 76, s 1440)

Sen vastavaikuttaja on saman neuropsykologin mukaan noradrenaliini.

Melkoista ja vähän etovaakin on kolumnisti-psykologin julistus.

Mutta dopamiinin hyväksyn: käsite on dopamiinihumala ja sen kiertoa tai helpottamista voi hakea dopamiini-paastolla.

Pois tunne-napostelu, nettisurffailu & pelaaminen, rahapelit, seksi, seikkailut ja päihteet.

So simple, dear Watson, kuten mielikuvitushahmo Holmes asian ilmaisee.

Rovaniemellä on aamun uutisten mukaan tänään alkanut yötön yö, joka loppuu ensi kuussa.

Miten lie seuraavana vuorossa olevan päivityksen N:o 4209 laita?